Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

maanantai 25. joulukuuta 2006

Joulu joutui jo taas...

Eikä yhtään lunta. Keljuttaa. Aatonaattoiltana katselin jo koiraa pissattaessani notta kaikki lumi kyllä sulaa huomiseksi. Ja niinhän se tekikin.
Lahjasaalis tänä jouluna oli kohtuullinen. Aion nyt lahjarahoilla rynniä Ideaparkkiin shoppailemaan vielä tällä viikolla, eikös siellä ole eläinkauppa? Koira-aiheista tavaraa sain yllättävän vähän. Koirasanakirjan suomi-englanti-suomi, sekä toinen kirja(Tottelematon koira tai joku) on tilauksessa, että saan sen joulun jälkeen. Ja pikkuveljeltä sain naksuttimen, joka onkin nyt ollut sitten kovassa käytössä. Nemi oppi naksauksen tarkoituksen jo jouluaattona, mutta tuota koulutusta täytyy vielä vähän harjoitella, kun en usko koiran vielä täysin ymmärtäneen äänen yhteyttä palkintoon. Naksaus toimii pikemminkin tänne -käskynä ja sen vauhdittajana, eli siis kutsun koiran luokse ja naksautan kesken matkan ja vauhti kaksinkertaistuu. Että näin. Mutta harjoitella aina täytyy. Ja sitten tietys´ti sain kummeilta koira DVD:n, Kennelliiton agilityvideon.
Ja perhe sai lahjaksi vielä lippalakkiin kiinnitettävän ledvalon, eli nyt voin mennä pimeällä koiraa lenkittämään! Jeejeejee! Tähän asti on menty joko valoisalla tai pilkkopimeässä, kun koira jahtaa taskulampun valoa. Led-valolla kun ei ole reunoja niin mahtaa keljuttaa:>
Ja joulu meni: kevät tulee(tosin tuo kaivattu talvi taitaa osua väliin). Joten nyt pitäisi alkaa kysellä kesätyöpaikkoja ja minun lukea mopokokeeseen, jos aion sen kesäksi hankkia... Ja unohdin aivan! Yhteishaku! Ja ysiluokka kun loppuu niin pitäisi kai panostaa kouluunkin... Tuskaa! Koirallekin haluaisin ajan riittävän.
Joten kevään suunnitelma: yritän järjestää koiraleirit(joille täytynee kohta taas ilmoittautua), muut leirit ja työt, lukea mopokoe läpi etc. etc. Se koulu ei nyt huoleta, kun aion jäädä paikalliseen lukioon vuodeksi ja sitten pyrkiä Kannukseen kaksoistutkintoon.
Että näin muuten. Nemiasioita keväälle ovat: Haluaisin ne bh-koe -jutut opetella, sekä tokon ensimmäisen luokan liikkeet. Ja paimennuskurssille haluaisin osallistua, jos aion kesällä lampaita hankkia. Ja kesällä aloitetaan agility, leirin kautta. Että näin täällä. Kiirettä pitää. Hei hei nyt, taidan mennä kokeilemaan uutta ledvaloa.

perjantai 22. joulukuuta 2006

Joulun odotusta

En ole taas ehtinyt kirjoitella, mutta eipä mitään erikoista ole tapahtunutkaan. Nemin kanssa peuhaaminen on jäänyt vähän vähemmälle joulukiireiden takia, mikä harmittaa. Isä on sitä nyt lenkittänyt, mistä seurauksena se, että Nemi on alkanut vetää kuin höyryveturi. Joulun jälkeen alan harjoitella sen kanssa kävelyä alusta, että tuo vetäminen saataisiin pois, ja sen lisäksi aletaan vähän kasvattaa lenkkien pituutta, lähinnä oman kuntoni vuoksi, Nemi kun on semmoinen pölkkypää, että juoksisi heti maratonin, kun ei omia rajojaan tajua:) mutta saanpahan sitäkin sitten reenailtua.
Ja mitäpäs muuta... joulu tulla jollottaa, nurkissa pyörii paketteja, ja Nemi kyllä haistaa omansa. Luut ja keksit tuoksuvat niin  vahvasti pakettien läpi. Sen tähden myös osa minun paketeistani on kuolattu, kun Nemi on etsinyt omia lahjojaan niiden alta. Heh.
No, jouluntoivotukset kaikille, nythän on jo aatonaatonaatto=) toivottavasti ehdin joulupäivänä kertoa lisää Nemin suhtautumisista esim. joulukuuseen:)

sunnuntai 10. joulukuuta 2006

Voittaja 2006

Ja nyt sitten eilisiä näyttelytunnelmia. Olimme paikalla jo aamulla ennen yhdeksää, jottai kasvattaja ehti trimmata Nemin korvat. Nemin kehä alkoi vasta puolen päivän jälkeen, joten minä ja ystäväni kiertelimme aamupäivän kojuilla, kun veljeni ja isä katsoivat Nemin perään. Rahaa meni, vaíkkei mitään pitänyt ostaa:)
Ja lopulta sitten se Nemin kehä; en ollut aikaisemmin ymmärtänyt jännittää, joten kehään mentäessä kädet t´ärisivät ja olin aivan kauhuissani. Nemikin meni paljon huonommin kuin harjoitellessa, mutta se oli lähinnä oma syyni, kun jännitin niin paljon. Nemi tuli kolmanneksi narttupennuissa(joita oli kolme), mutta olen siihen silti tyytyväinen, kaikki vika kun oli minussa, juoksin liian hiljaa ja seisotin väärin. Mutta ensi kerralla paremmin:) Ilmoitinkin Nemin jo Turkuun tammikuussa, joten minun itseni täytyy harjoitella sitä ennen:)
Miitinkeihinkään en ehtinyt, kun oli kojuissa niin paljon ihmettelemistä, eli jos joku tunnistaa minut foorumeista joissa on sovittu tapaaminen, niin anteeksi. Aika kului kovin nopeasti.
Ja niin, arvostelun laitan tänne jonnekin, etsikää jos haluatte lukea sen:)

lauantai 9. joulukuuta 2006

Arvostelu

VOITTAJA 2006
Tuomari Marja Talvitie, Suomi
Pentuluokan kolmas.
"Hieman pitkäkuonoionen ja aavistuksen etumatalan vaikutuksen tekevä hyväluustoinen narttu. Liikkuu hieman ahtaasti takaa ja kovin löysästi edestä. Oikea karvanlaatu, hyvä luonne."
Ja sitten selitetään miksi tämä tuli. Kasvattaja mainitsi, että esittäjässä oli virheitä(varmasti, ensimmäinen oikea näyttelyni, käteni tärisivät), "etumatala vaikutus" johtui siitä, että seisotin koiran väärin, ja liikevirheet johtuivat liian hitaasta ravista.

keskiviikko 6. joulukuuta 2006

Jännitys päällänsä

Lauantaina sitten Helsinkiin Nemin kanssa 0.0 Alkoi jo jännittää. Juoksenneltiin taasen ympyrää ja kolmiota ja vaikka mitä pitkin pihamaata, nyt meni jo tosi hyvin, tosin ei kovin kauaa viitsi paikallaan seistä, ja jos paljon täytyy juosta minulta pettää kunto=) Osaanpahan sitten treenata seuraaviin näyttelyihin. Ja leikkasin Nemiltä tänään muutaman kynnenkin, se ei vieläkään oikein sulata sitä, mutta eiköhän se siitä, ei ainakaan pelännyt enää yhtä paljon kuin ennen.

lauantai 2. joulukuuta 2006

Autojen jahtaaminen

Olen nyt sitten saanut tarpeekseni tuon autojen jahtailusta, ja otin käyttöön vähän kovemmat konstit, pehmeät kun eivät tunnu tehoavan. Käveltiin Nemin kanssa perjantaina noin kuuden kilometrin lenkki kohtuullisesti liikennöidyllä tiellä, ja alkumatkasta yritin kiinnittää pennun huomion nameilla auton tullessa,  mutta mikään ei tuntunut olevan autoja kiinnostavampaa. Tein sitten niin, että aina auton tullessa ja koiran hyökätessä sitä kohti nykäisin hihnasta. Matkan edetessä nykäisin jo vaanimisesta, ja auton tuijottamisesta. Jossain vaiheessa koira alkoikin sitten ymmärtää, eikä auton tullessa vilkaissutkaan, tutki vaan kiinnostuneena maata. Kunpa tuo nyt sitten olisi auttanut, saattaa olla että maan nuuhkiminen kiinnosti vain siksikin, ettei koira ollut paikassa ikinä ollut.
Vienpä Nemin taas huomenna kävelemään tuonne liikennöidymmälle tielle, ja jatkan tarvittaessa kuuria. Jos koira jo tajuaa jutun jujun, laitan sille pidemmän liinan ja pyydän jonkun ajamaan pihasta ohi, ja jos koira edelleen hyökkää, nykäistään... Ja jos tuntuu auttavan, todellinen tulikoe eli koira irti... Pitänee kuitenkin ensin saada joku sijaistoiminto, kun koira taas kiinnittää huomionsa minuun autojen siasta. Seuraaminen olisi hyvä vaihtoehto. Kunpa tuo nyt auttaisi, elättelen jo toiveita. Ei kyllä välttämättä ole ihan mikään koiraystävällisin keino, mutta pakko on tapa saada pois, ihan koiran oman terveyden kannalta. Ei olisi kenestäkään mukavaa, jos penikka jäisi auton alle.
Ja vielä jotain mukavampaakin; Voittaja lähestyy! Vähän jännittää, että kuunteleeko tuo otus yhtän mitään kehässä, pihassa menee jo ihan nätisti. Mutta toivotaan parasta. Ja toivotaan vielä luntakin jouluksi!