Blink-182: The Rock Show

Roodin näyttelykoulutusta. Hyi kamala. Se koira ei osannut edes ravata ympyrää, ei tietenkään, kun en ole sitä ikinä ympyrässä ravauttanut. Nyt voitte sitten miettiä että miksi minä sitä näyttelyjuoksutin. Hämmentävää lisätietoa seuraa ensi vuoden tavoitepostauksessa.

Stefa on toipunut leikkauksesta hyvin. Joulunpyhät ollaan kierrelty sukulaisia, joten koira ei ole sairaslomastaan kärsinyt. Nyt kun palattiin kotiin eilen se alkaa olla hieman sählä, tahtoisi koko ajan tehdä jotain. Kohta kohta. Ensi viikolla loppuu treenitauko. Koitin Stefaa kyllä aktivoida tunnarin alkeilla, koska se on sellaista rauhallista touhua. Ei siitä oikein mitään tullut, onkos ihme kun minä en ole sitä ikinä kellekkään (tai millekkään) opettanut. Mutta vaikeuksien kautta voittoon, ehkä, ja todennäköisesti tunnari on meille oikeasti ajankohtainen vasta vuoden päästä.

Rood ja Stefa tulevat jo mainiosti juttuun. Eivät ne keskenään leiki, mutta ei ole tarviskaan. Välillä rähähtävät toisilleen, mutta vain hampaiden näyttämisen verran. Mallikasta. Pakkaa tuli sekoittamaan kaverin Muusa-mudinpentu, joka oli syötävän söpö muttei sulattanut narttujen sydämiä. Irvistyksiä sekin sai jos koitti lelun suusta viedä. Muuten se oli koirille täysin yhdentekevä.

Ammuin peurankin. Mutta olin niin pirun hyvä että Rood ei päässyt verijäljelle. Joskus olen vain liian täydellinen.

Tässä vielä kuva Roodista kun se seisoo seiso-käskyllä. Tosi kaunista. Hyi.

"Nyt saa riittää. Mä lähden kotiin senkin tyhmä akka."

Dry Cell: Sick

Stefa sterkattiin tänään. Siinä odotellessa (tunti tai puolitoista menee) ja kahden tunnin kuluttua olin jo melko varma, että maailmanloppu oli kuin olikin tullut.

No, koira selvisi. Että eipä mitään hätää. Vähän kipeä se nyt on. Ja tokkurainen. Kotiin tullessa se löi päänsä joka rappuseen ja käveli päin naapuria kun ei tajunnut että edessä on joku.

Voi pikku-Stefaa. Menen syöttämään sille herkkuja.

Static-X: Cold

Hulluja kaikki koiraihmiset! Tai eivät ehkä  ne jotka pitävät talvitaukoa. Tulin tuossa tunti sitten treeneistä aivan umpijäässä. Hampaat kalisivat ja tärisin ja riensin ensimmäiseksi vessaan lämmittämään jäisiä käsiäni vesihanan alle. Ville siinä sitten kysyi että onkos kiva harrastus. On. Juu. Ainakin kesällä.

Oltiin siis tokotreeneissä muutaman viikon tauon jälkeen. Olen työstänyt Stefan seuruuta makupaloin imuttamalla, ja mielestäni edistynyt ihan hirveästi, mutta siellähän taas totuus iski päin kasvoja :D Koiralla oli kuulemma huono ilme, matala vire ja mutkalla oleva paikka. No niinhän sillä olikin. Täytyy muistaa lisätä leikkimistä treeneissä, alkaa palkatakin leikillä. En palkkaa Stefaa leikillä, koska se alkaa kyttäillä ja ennakoida. Mutta, kokeilen sitä nyt taas, että saan tuon vireen nousemaan. Koska minä tahdon nyt tuon seuraamisen kuntoon! Tai siis, en nyt tällä sekunnilla, mutta tällä taktiikalla niin ettei sitä tarvitse koko ajan olla hienosäätämässä. Toiveajattelua?

Otettiin hyppyäkin. Se oli parempaa kuin ennen, sain taas paljon muistettavaa sen treenaamisesta. Josko alettaisiin tässäkin asiassa edetä, minulla kun on itselläni sellainen hyppyestekammo etten mielelläni koko hommaa treenaakaan. Pakkohan sitä olisi, jos joskus pitäisi saada Stefa metrisestä yli!

Nyt en voi kirjoittaa enempää. Sormia särkee niin vietävästi. Pakko mennä laittamaan ne takaisin vesihanan alle.

Billy Talent: Devil in a Midnight Mass

Ajattelin että josko opettaisin Stefalle hajuntunnistusta. Stefa tunnisti pitsalaatikon.

Tässä tietokoneenalushirviö mulkoilee. Ajattelin soittaa tuholaistorjujalle.

System of a Down: Lonely Day

Stefalla ja Roodilla on ollut kamalan rankkaa.

Viikko sitten oltiin viikonloppu Laitumella, kun siivottiin hulluna pikkuveljen ylppäreitä varten. Stefan ja Roodin kanssa käytiin tutustumassa upouuteen Punkalaitumen koirakerhoon - joka tarkoitti yhteislenkkiä yhden ainoan treeneihin vaivautuneen ihmisen kanssa. Sitten minä siivosin, Rood nukkui ja Stefa pakeni imuria.

Viime viikon torstaiaamuna lähdettiin taas Punkalaitumelle, niihin ylioppilasjuhliin. Stefa oli aikamoinen. Ensimmäiset viisi vieraserää se haukkui järkyttyneenä. Sitten se rauhoittui ja alkoi ottaa vieraita vastaan sivistyneesti, ja heidän pullakahvinsa syöden. Rood oli koko ajan hienostunut ja kätteli vieraat saapumisjärjestyksessä.

Koirien tuska jatkui paetessani niitä Saksaan perjantaiaamuna. Stefa jäi isän ja Roodin seuraksi Punkalaitumelle, ja ne kuulemma tekivät kaikki pahat ja juoksivat pihalla ympyrää ja yrittivät syödä sontatunkion tyhjäksi(todennäköisesti Stefa yritti, Rood ei vaivaudu syömään kuin harvat ja valitut kikkareet).  Kun sitten maanantai-iltana palasin takaisin, oli Stefa lentokentällä vastassa ja on kulkenut kannoillani siitä lähtien. Raukka luulee että aion sen hylätä. Rood-raukka luulee, että sen kamala sisko on muuttanut sen luo asumaan.

Treeneissä ei olla siis oltu vähään aikaan. Pakkaset olivat yli kahdessakymmenessä viime viikolla, joten ne ainoat tokotreenit joihin olisimme kerinneet jäivät säiden vuoksi välistä. Tavoitteellisten treenit aloittavat joulutauon ensi viikosta vuoden loppuun, joten käymme varmaan valmennusryhmän treeneissä, jos ehdimme niihinkään :D Pitäisi oikein pitää muistinvirkistystreeni, kun en ole viikkoon treenannut - tuntuu etten yhtään muista, missä mennään.

No joo. Tälläinen talvitauon poikanen, siis. Stefakin piti steriloida tässä kuussa, ääk! No, katsotaan missä välissä kerkiän.