Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Nancy Sinatra: Bang Bang

Ei oo tullut hirveesti mitään tehtyä. Vähän niitä voittajan kaukojen vaihtoja ollaan tehty keittiössä. Istumasta seisomaan koira oppi hienosti, nopeasti ja oikein, mutta seisomisesta istumiseen me sitten juututtiinkin. Koira tuppaa siirtämään takajalkoja eteenpäin avuista huolimatta.. No, ei tässä oo mikään kiire opetellessa.

Viikonloppuna käytiin Laitumella. Rakennettiin aitaa tontin ympärille. Sattuneesta syystä.

Tänään sitten Stefan kanssa oikein tehtiinkin jotain. Nimittäin hakua! Ei ole ollut siihenkään kamalasti intoa taannoisen hakukoulutuksen jälkeen mutta onneksi menin. Haettiin hajut taas ensin kakkoselta ja sitten ykköseltä, minkä jälkeen lähetykset ykköselle ja kakkoselle. Ykköselle koira meni aivan upeasti, järjettömän hienosti! Onnistunut lähetys, lähti kovaa ja suoraan, ja löysi hyvin. Jeeee! Kakkosella lähetin ja koira lähti muutaman metrin suoraan minkä jälkeen kaartoi vasemmalle. Kutsuin takaisin (koska ilmeisesti sain kuitenkin jotain vaikutteita siitä naputuksesta) ja lähetin uudelleen. Lähti taas samassa kohtaa vasemmalle. Menin nyt lähettämään siihen kaarron kohtaan ja koira lähti suoraan, vähän mutkitellen (ehkä se vaan kierteli kantoja..) mutta melkein suoraan.. Ja löysi maalimiehen ihan hyvin. Ei siis suurempaa hätää tässäkään. Kolmannen uskalsin ottaa suoralla lähetyksellä vaikka olen viime treenit tehnyt pelkkiä hajunhakuja. Apuna toimi suora väylä maalimiehelle, polku. Stefa lähti hyvin, juoksi parikymmentä metriä, pysähtyi ja kääntyi takaisin. Kutsuin ja lähetin uudelleen, koira ei ollut suorassa ja lähetin sen mihin sattui, kutsuin taas takaisin ja lähetin. Nyt lähti suoraan, hieman epävarmasti, sitten ilmeisesti sai hajun ja lähti kuin tykin suusta.. Ja melkein juoksi ohi maalimiehestä :D Veti liinat kiinni maalimiehen kohdalla ja löysi sen kuitenkin.

No joo, oli se mun mielestä onnistunut treeni vaikka niitä takaisinkutsumisia lähetyksissä tulikin jonkun verran. Kuitenkin sain loppuviimeksi suorat pistot kaikista ja niihin mä nyt pyrin, neuroottisena. Ja kyllä niihin päästään ihan ilman ääni- tai näköapuja.

Sitten koitettiin vielä laukauksiin siedätystä kun kaverilla oli kerran ase mukana. Ja siis ihan koitettiin, ihan vaan kun halusin nähdä Stefan lähtötason. Leikitin sitä kun ammuttiin, ja koira kyllä reagoi, selkeästi. Irrotti hetkeksi otteen frisbeestä, mutta nappasi heti takaisin kiinni, korvat meni luimuun, häntä koipien väliin. Nouti frisbeetä, repi ja leikki vielä, mutta tuli matalana jalkoihin joka heiton palautuksen, ja oli vähän angstviils. Palautui suht nopeasti, oisko ollut minuutin sellainen kumma.

Noh. Diagnoosini on että AAAAA SE EI PARANNU KOSKAAN. Lean diagnoosi oli että ei ollut paha reaktio, ei pitäis olla vaikea siedättää. Luojan kiitos. Jos olisin ollut paikalla yksin olisin varmaan kaatunut maahan itkemään koska eihän tälle mitään voi tehdä. Mutta ehkä sille sitten voikin. Pitää vaan ostaa oma starttipyssy koska harjoitusta toi vaatii niin paljon etten kehtaa joka päivä kysellä kavereita ampumaan omilla aseillaan. Ehkä tää vielä tästä. Eli kun tää on todettu mahdolliseks voin taas alkaa voihkia sitä pk:n metristä ja a-estettä..

1 kommentti:

Ria kirjoitti...

Meillä ei noiden laukausten kanssa oo ongelmaa, mutta ne pk-noudot.. En tiiä lähdenkö koskaan hakua kisaamaan ite, koska mua pelottaa ne esteet... :| Me oltiin lauantaina hakuilemassa ja voi vitsi.. Kyllä vaan hakukoira toi on. <3