Liz on pentueen äiti. Tyttö oli tosi rauhallinen, mikä ei varmasti ole ihme jos on huolehtinut kuuden pennun laumasta.
Kane taas on pentujen isä, josta kovasti maailmalla tykätään. Kane oli hauska, melkoinen virtapiikki! Koira ei malttanut pysyä paikallaan niin kauaa että olisimme saaneet siitä kunnon kuvan, vasta ulkotarhaan päästyään se sai juostua liiemmat virrat pois ja pysähtyikin hetkeksi kuvaamista varten. Kane oli suuren suuri, todella iso bordercollie. Tai sitten ihan normaalikokoinen, mä vaan vertaan sitä omaan Pikku-Stefaani.
Nämä kolme pentua olivat vielä noutamatta saapuessamme. Niistä oli tosi vaikea saada kuvaa niin että kaikki olisivat olleet paikallaan! Tässäkin ne olivat kahta sekuntia aiemmin kaikki nätisti kameraan katsomassa, mutta sitten tuo taaempi uros näki jotain, ja puolta sekuntia myöhemmin nartutkin olivat poissa. Sain todella paljon kuvia joissa vilahti vain yksi kolmesta hännästä, kun koitin tätä kuvaa napata.
Nämä kaksi narttua olivat minun valittavissani. Kuten näette, niissä on ihan hirveästi eroa :D No, oli niissä ihan vähän eroja, lähinnä se aiemmassa viestissä mainostamani itsenäisyys. Yhtä kaikki olen vahvasti sitä mieltä että tein oikean valinnan (vaikkei Possu nyt olekaan sävy sävyyn Stefan kanssa :( ) ja sain pentueen ehdottomasti parhaan pennun!
Possu oli hetken paikoillaan heti herättyään. Vähän ennen käyntiämme sen toinen korva oli noussut pystyyn, mutta nyt ne taas roikkuivat. Tällä hetkellä kumpikin korva on lähes pystyssä, kärjet vielä taittuvat.
Pennut ovat söpöjä, myös alapuolelta.
Tämmöinen Pikku-Possu vei sydämemme! Onko ihme.
Arki Pikku-Possusen kanssa on lähtenyt sujuvasti käyntiin. Monen mutkan kautta ollaan päästy jo Seinäjoelle, ja pentu kotiutui tosi nopeasti. Suomessa ei olla oltu vielä viikkoakaan, mutta pentu on matkustellut hurjia määriä junalla ja autolla, ja käynyt kesäteatterissakin. Nukkui koko kaksituntisen näytännön ajan, vaikka ihmislapset rääkyivät ja herättivät pahennusta. Kylä koiranpennut on vaan niin paljon vauvoja kivempia :D
Possu on ihan super, se ei herättele turhaan yöllä, vaan nukkuu koko yön ja herää vasta seitsemän jälkeen aamulla pyytämään ulos pissalle. Vahinkojakaan ei ole sisälle sattunut vielä kuin yksi, ja sekin vasta täällä kerrostalossa. Pentu on tosi lunki, jos se toteaa ettei ole muuta tekemistä se alkaa nukkua. Aivan mahtava off-nappula siis, joka mahdollistaa helpon kulkemisen autoissa ja junissa.
Possu on myös todella rohkea ja äänivarma. Punkalaitumella käydessämme rakensin monta metriä aitaa, ja sähköporakoneen ja sirkkelin äänet eivät saaneet sitä edes hätkähtämään. Marjon valtavan suuret koirat herättivät hieman ujostusta vieraillessaan, koska ovat vain.. No, SUURIA! Pentu kuitenkin on kovasti pyytämässä isompia leikkiin, vaikka muuttaakin mielensä aina niiden juostessa tuhatta ja sataa kohti.
Possu vaikuttaa olevan myös kohtuullisen nopea oppimaan, ihan vähän ollaan harjoiteltu jo kontaktia, maahan menoa, noutokapulan pitoja ja hyyyyvin vähän perusasentoa. Kontaktia se tarjoaa jo joka asiaan, samoin maahanmenoa. Kyllä siitä vielä hieno harrastuskoira tulee. Tänään se varmaan saa tehdä ekat hakuharjoituksensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti