Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Stam1na: Kaksi reittiä, yksi suunta

Juuri maanantaina väitin että kirjoitan sitä vähemmän mitä treenaan, ja heti kumoan sen.

Eilen tehtiin tyttöjen kanssa hakua. Stefalla oli etenemistä ja yliheittoja harjoitteleva treeni. Tuuli oli selvästi alueen vasemmalta puolelta, jossa oli kolme maalimiestä. Maalimiehet kuljettivat koiraa 10-15 metriä minkä jälkeen kutsuin sen keskilinjalle ja lähetin toiselle puolelle. Vasemmalle Stefa irtosi joka kerta tosi hyvin, ja kaksi yliheittoakin onnistui mahtavasti. Vasemmalta oikealle yliheitot eivät onnistuneet, ja kummallekkin oikean puolen maalimiehelle piti lähettää uudelleen, kun tuuli tosiaan niin voimakkaasti että koiran piti kiertää kaukaa alueen ulkopuolelta saadakseen hajun. Löysi se silti kaikki maalimiehet ilman apuja, ja mikä parasta, ei ahdistunut uudelleenlähetyksistä. Sen kanssa on edistytty ihan uskomattomasti tässä viimeisen parin kuukauden aikana. Vielä kun se alkaisi löytää ne maalimiehet heti ekalla lähetyksellä, voisin alkaa miettiä kokeita. Ei kun, eihän sillä ole ilmaisut vielä kunnossa. Mokoma pikkuseikka, unohtui :D

Possusenkin kanssa ehdittiin tehdä, ja se sai kaksi maalimiestä sinne vasemmalle puolelle mistä tuuli hyvin. Ekaa kertaa pidin sitä jo hihnassa, tavoitteena että voisin myöhemmin viedä sen sitten kaummas sen saatua hajun, ja lähettää vasta sieltä. Se sai jo aika kaukaa hajut, jopa kymmenen metrin päästä. Pentuhaku on tosi hauskaa, kun Possu on niin innoissaan ja tohkeissaan :D Se osaa jo mennä maalimiehellä maahan, se on paljon noin pieneltä.

Hirvikin siellä metsässä möykkäsi. Treenikaverini oli tosi terävä ja ammui sille takaisin, ja sai vastauksen kutsuunsa. Luojan kiitos se(hirvi, ei Heidi) ei uskaltanut tulla lähemmäs katsomaan, kiimainen hirvipukki olisikin hämärästä metsästä vielä puuttunut.

Tänään kävin treenimässä vähän tokoa, ja samalla harjoittelin Possusen odottelua kentän laidalla. Possu oli tosi hienosti hiljaa ja nätisti treenatessani Stefan kanssa tunnaria, tosin, sillä oli kalkkunankaula houkuttimena. Sen jälkeen vähän leikin Possusen kanssa ja otin maahanmenoa ja sivulletuloa, minkä jälkeen se jäi siansaparon kanssa taas odottelemaan. Se pysyy kyllä nätisti niin kauan kun sillä on saparo purtavana, mutta sen loputtua alkaa vinkuminen. Nyyh. Kunpa se jäisi pois. Stefa teki kaukojen vaihtoja, ja tekikin tosi hyvin, kun ottaa huomioon että niitä tehtiin nyt ekan kerran takapalkalla, ja kentällä.

Sitten tehtiin jälkeä Anun kanssa. Anu neuvoi mut tallomaan FH-jäljen Irrille, ja sain seurata vierestä sen ajamista. Sitten ajettiin Stefan ja Possusen jäljet, ja selvisi että oon opettanut about kaiken väärin. Onko ihme että Stefa ei kehity :D Stefa kyllä selvisi jäljestään ihan ok, heti kun minä olin saanut runsaasti neuvoja liinan käsittelyyn ja koiran avustamiseen sillä. Jatkossa osaan tehdä jäljet paremmin. Possusella tein namijälkeä, joka vaihtui namiruuduksi, kun Possu ei oikein edennyt vaan söi nameja vuoroin edestä, vuoroin takaa. Sain neuvot ruudunkin tekemiseen, ja taas päivä pelastui. Nyt on pitkästä aikaa jälkimotivaatiotakin, kun tiedän mitä tehdä! Ja kaikkein nolointa tässä on se, että mulla oli tosi korkea kynnys lähteä treenaamaan jälkeä seurassa, kun Stefa on niin huono, mutta jos olisin tehnyt sen jo alkukesästä olisin päässyt treenaamaan oikein ja Stefa olisi paljon pidemällä kuin mitä se on nyt. Mutta, toivotaan että lumi sataa vasta maaliskuussa, niin päästään treenaamaan jälkeä vielä pitkään.

Huomiselle mulla ei ole vielä mitään suunnitelmia. Pitäisikö suorastaan pitää tauko treenistä? Vitsi vitsi.

3 kommenttia:

Heidi kirjoitti...

Hei jaa ihmeessä hyviä ideoita ja ajatuksia jäljestä! :)

Eilen kun tein piiiitkästä aikaa jäljen omalle otukselle, sain todeta sen jättäneen väliin koko makkarajäljen... Aiemmin (siis niillä kaikkilla alle 10 jäljellä mitä oon ikinä tehnyt...) oon jättänyt herkun joka askeleelle, koira on ehtinyt syödä ehkä joka kolmannen. Nyt jätin vain noin joka kolmannelle, koira ehti napata alle kolmasosan. Loppupalkankin yli se meni kuin juna. Yksin treenaamisen iloja: mitähän tässä pitäis tehä vai pitäiskö tehä yhtään mitään? :D Kai sitä vaan pitää olla ilonen, että koira on innolla tekemässä?

On ollut tosi kiva lukea Possun kehityksestä! Lisää treenijuttuja vaan! :D

Uusi banneri on muuten ihan älyttömän ihana! :)

Takku kirjoitti...

Hei mä osaan heti neuvoa sua, koska Stefa myös ajaa vähän sinnepäin ja tosi epätarkasti! Mua neuvottiin ohjaamaan koiraa liinasta enemmän, pitämään sen etenemisen niin hitaana että se huomaa namit ja pysähtyy syömään ne. Stefa kun rynni jäljen yli ja huomasi namit vasta ne ylitettyään ja söi niitä sitten sivuttain, joten jatkossa yritän pitää sen niin hitaana että se huomaan namit jo kohdalla ja etenee siis suorassa.

Tai sitten vaihdat sille paremmat namit :D

heidi kirjoitti...

Täyty eilen kokeilla tota voimakasta ohjausta, jos se olis auttanut johonkin. Mutta äääh, en osaa oikein oliko se sitten hyvä vai ei... Ei toi hönö eteenpäin höyrytessään oo niinkään epätarkka, se menee nokka maassa ja jäljestää suht tarkasti, nakit tosin menee suuhun vain jos ne ehtii napata vauhdista (me ollaan tehty vaan "pelto"jälkeä, eli heinikko/ruohikko/kasvusto hidastaa sitä nakin syömistä). Ei siis poukkoile suuntaan tai toiseen. Mutta sitten kun hidastin vauhtia, että ne nakit ehtii suuhun asti, niin sitten alkoi seilaaminen, ihmettely ja takasin palaaminen. Koira oli vähän sen näkönen, että "mitä sä nyt taas siellä säädät". :D

Nyt sitten vähän pohdin sitäkin, että pitäiskö ne nakit jättää kokonaan pois ja ajattaa pelkkää jälkeä (ja ottaa nyt ensisijaisesti se ilmasu). Mutta ehkä mä poistun täältä vatvomasta ja pyörittelen ajatuksia sitten tuolla omalla tontilla! :D :D

Mutta niin yhtäkaikki, jälkijuttuja on kiva lukea, mitä yksityiskohtaisempaa, sen parempaa! :)