Seuruuta me tehtiin. Siinähän on ollut ongelmana keston lisääminen. Saatiin neuvo jatkaa samaan malliin, koska eipä sitä oikein muuten saa pidennettyä. Sekä käskyn treenata vähemmän! Mulla on paha tapa tehdä joka treenissä seuruuta nyt muutama (lue: viistoista) pätkä, ja siitä on mennyt koiralta maku. Kärnä kiinnitti enemmän huomiota Stefan huonoon ilmeeseen ja alkoi pohtia siihen ratkaisuja. Eihän siihen mitään ratkaisua löytynyt, ja tällä hetkellä vähän tuntuu ettei löydykään :D Mun mielestä Stefan ilme on tosi hyvä kun ottaa huomioon että se on Stefa. Ei siitä ikävä kyllä ikinä mitään supermotivoitunutta superkoiraa tule.
Toisella kierroksella tehtiin sitten sitä ruutua, johon Stefa ei löydä. Nyt löysi, oikein hyvin vieläpä. Tyypillinen koulutustapahtumakriisi, koira osaa siellä kaiken sen mitä ei treeneissä osaa. Tosin, se alkoi myös tarjota maahanmenoa ruudussa, mitä se ei ole ennen tehnyt. Toivottavasti se oli vain tämän treenin kriisikohtaus, koska ei huvita muuten yhtään mikään :D Jatkossa muistan tehdä ruutua muullakin tavoin, esimerkiksi niin että käyn ensin näyttämässä Stefalle ruudun, teen välissä jotain muuta, ja sen jälkeen palataan tekemään ruutu.
Ehdittiin tehdä myös luoksari jossa oli sama ongelma kuin pari viikkoa aiemmin: Stefa ei pysähdy kaukana. Tehtiin vähän toistoja apuohjaaja takapalkkana ja pysähdys alkoi taas sujua. Mutta hidas se on silti. No joo, neuvoja saatiin tehdä myös näitä vaihtelevasti, välillä jatkaen pysäytyksestä luokse asti, välillä maahanmenoon, välillä maahanmenoon ja luokse.
Kaukoja tehtiin myös viimeiset pari minuuttia. Stefalla oli kriisiä vasemman takajalkansa kanssa, jota se tuntuu liikuttelevan melko lailla joka vaihdossa :D Täytyy jatkaa näitä jumppana, läheltä, avuilla. Ja sitten kun siirrytään sinne kauemmas, mun pitää käskeä se peruuttamaan jos koira alkaa venyä mua kohti. Neuvo siis tämäkin!
Kaiken kaikkiaan koko päivä meni siihen että mulle muistuteltiin ihan ne tokon perusjutut
- Pidä kiinni kriteereistäsi! Jos tahdot että koira pitää seuruussa kontaktia koko ajan, palkkaa vain siitä kun se pitää kontaktia. Jos tahdot että koira on ruudun takaosassa, palkkaa se vain takaosassa. Simple as that. Vaikeampaa onkin tehdä ne kriteerit itselleen selviksi.
- Tee vaihtelevia treenejä. Älä treenaa aina samalla tavalla, ensin koira ruutuun ilman palloa, sitten pallolla, apuohjaaja aina samassa paikkaa, ruutu aina samassa paikkaa.. Ihmekös kun koira ei osaa kun tehdään jotain eri lailla.
- Älä juutu samoihin vaiheisiin. Jos laitat tunnariin makupaloja kapuloiden sekaan, et voi tehdä sitä kovin pitkään tai koira ei kohta enää keskity tunnareihin, vaan makupaloihin. Et voi tehdä ruutua samalla kaavalla kuukauden ajan, kuten treenipäiväkirjani paljastaa minun tehneen.
- Jos tekniikka ei toimi, mieti mitä teet väärin. Mä treenaan ihan hirveästi kun ottaa huomioon meidän etenemisnopeuden. Toistan samoja treenejä samalla lailla eikä me edistytä mihinkään. Jossain on siis oltava vika! Pitäisi tehdä sellainen etenemistarkistus viikon välein, vieläkö junnaan samassa vaiheessa jotain liikettä.
No mutta joo. Eilen olin siellä agilitykisoissa. Opin ihan hirväesti uutta kun istuin ykkösten ajan yhden osaavan agilityihmisen vieressä, joka laittoi mut oikein ajattelemaan sitä rahaa. Miten sä ohjaisit tuossa? Mitä tapahtuisi jos sä ohjaisit niin? Miksi toi koira meni väärin, minkä virheen ohjaaja teki? Miksi toi rima tippui, mitä tapahtui? Aivoni joutuivat raksuttamaan näiden kysymysten äärellä, mutta mä oikeasti opin. Radanluku on tosi mielenkiintoista, ehkä mielenkiintoisinta koko agilityssä. On NIIN vaikeaa ajatella aina kolme estettä eteenpäin, mutta siihenkin oppii. Ehkä. Mä ainakin tarvitsen vielä paljon lisää treeniä, vaikka olenkin jo hyvässä alussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti