Martin Garrix: Animals

Hyi mitkä kaksi viikkoa on olleet. Ensin oon ollut koululla iltamyöhään tekemässä projekteja ja sitten mennyt töihin, joissa oon ollut pahimmillaan pitkälle aamuyöhön.. Kärttyiseksihän siitä tulee kun ei ehdi treenaamaan!

Eilen kuitenkin ehdin agilityyn. Ja kyllä kannatti mennä, Stefa oli IHMEELLINEN! Meillä oli toisella kentällä kahdentoista esteen rata jota mentiin pätkissä, ja Stefa teki koko radan kuin vettä vaan. Se oli ihan mieletöntä, missään ei ollut kummempia vaikeuksia, ja sain sen nätisti ohjattua tiukatkin käännökset.. Jopa kepit menivät vaikken ollut vieressä työntämässä Stefaa kujaan! Mieletön Stefa, siitä tulee vielä agilitykoira.

Viereisellä kentällä tehtiin pituusestettä, joka oli Stefalle uusi tuttavuus. Siinähän se sen hyppäsi kuin muutkin esteet. Puominkin se meni nätisti, saatiin se jopa jarruttamaan lopun kontaktille. Tahtoisin sille sellaisen kontaktin ettei se pysähdy lainkaan, mutta se voi olla liian vaikeaa mulle sekä opettaa että ohjata. Uutena otettiin myös keinua, jota olen pelännyt siitä asti kun alkeiskurssille ilmoittauduin. HYI keinu. Ihme kyllä Stefa kuitenkin tepasteli sen korkeaan päähän ihan tyynesti, ja suostui jopa odottamaan siinä kun keinu laskettiin alas. Me saatetaan saada siitä jopa ihan sujuva este! Käsittämätöntä.

Olin ihan Hangon keksinä kun treeneistä pääsin. Jee agility. Lopetan kaiken muun tähän resseissäni.

Tänään käytiin myös tekemässä tokoa Emmin kanssa, ja voi että kun sekin oli kivaa! VAIKKA Stefa ei tuntunut osaavan yhtään mitään oli se silti kivaa, ja mikä tärkeintä, tiedän miten lähden noita asioita työstämään. Seuruu oli ihan tyhmää, mutta huomattiin että se on parempaa ilman alkurutiinia. Täytyypä siis tehdä sitä jonkin aikaa ilman alkuja, ja miettiä sitten miten ne alut saataisiin kivoiksi. Luoksetulossa oli ihan oikea asenne, se kaipaa vain treeniä. Ruudussa ajattelin ensi treeniin kopioida Zerolla käytetyn kikan: ruutuun viedään pallo koiran nähden ja sitten tehdään jotain muuta. Mä oon tehnyt tän vaan tosi vaikeesti niin että näytän koiralle ruudun, ja teen sitten välissä jotain muuta. Tokihan se olis helpompaa jos palkka olis ruudussa valmiina, ja toisi myös vähän vaihtelua, meidän ruututreenit kun on junnanneet taas aika pitkään siinä että palkka tulee heittämällä. Kaukojen s-i-s -vaihdot sujui, poikkeuksellisesti, samoin ruudun loppu jota Emmi mulle myös neuvoi vähän paremmaksi.

Tunnariinkin saatiin neuvo, joka poikkesi aika paljon aiemmista. Aiemmin tunnarista on pitänyt tehdä iso ja tärkeä juttu, josta saa aina superpalkan. Sellainen se Stefalle onkin, piski menee ihan tolaltaan ja talloo kapulat, syö ne ja sössii koko tunnarin jos välissä ei ole verkkoa toppuuttelemassa. Viime aikoina se on alkanut jopa tallata verkon päällä kaikessa puhdissaan. Emmi neuvoi tekemään tunnarista tylsemmän. Nappulaa palkaksi. Kyllä se ne kapulat noutaa kumminkin kun niistä niin tykkää, mitä siis turhia nostamaan sen virettä superpalkoilla. Järkeenkäypä vinkki todellakin, koska mua on neuvottu rauhoittamaan se tunnari ja laskemaan vire, mutta en oo tajunnut tehdä sitä palkalla.. No, nyt on sitten intoa tunnariinkin!

Possu oli hieno kuten aina. Pentutreeni on NIIN KIVAA! Kaikki sujuu kun tehdään kaikkea helposti! Innostuin suorastaan ottamaan perusasennosta jo yhden askeleen. Hyvinhän se tekee, niin kauan kun pidän kädet sivullani. Mutta tahtoisin nostaa kädet vaikka pään päälle ilman että koira taipuu ulospäin! Jatketaan siis perusasentotreeniä. Ehkä me vuoden päästä päästään jo kaks askelta.

Possunen teki myös jääviä, jotka oli hienoja ja teräviä, ja se pysyikin niissä jo sekunteja (seisomisessa tää on ihan uusi ja ISO juttu) ja pysyi paikallaan vaikka liikehdin. Istumisessa houkuttelin sitä nameilla, mutta tyttö osasi luopua kuin vanha tekijä ja istui kuin tatti! Luoksariakin tehtiin, se oli hieno, samoin ruutua, jossa lelun ruutuun vienyt Emmi olisi ollut lelua jännempi. Ei haittaa, eihän se nyt kaikkea voikkaan kerrasta osata!

Oon ihan intopiukassa nyt. Treenaaminen on NIIN kivaa! Parasta oli että treenien aikana Possunen oli puuhun sidottuna odottamassa, ja vaikka se huusi kuin pasuuna, se huusi pikemminkin kuin veljeni oranssi muovipasuuna, kuin se tavallinen messinkinen metelipasuuna. Ja se veti myös henkeä välissä. Haha, enää se ei kumoa fysiikan lakeja!