Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Ramones: Blitzkrieg Bop

Voi että mun koirat on NIIN HYVIÄ. Etenkin toi Possu. Siitä on tullut aika muru. Eilisissä treeneissä se meni häkkiin ihan mielellään (tosin lahjoin sen siankorvalla), mikä on aiemmin ollut ongelma kun se on pitänyt kaksin käsin survoa sinne kuin pyykit koneeseen.. Mutta tosiaan, nyt se meni nätisti. Ja oli hiljaa! Mölinää kuului kyllä kun treenasin Stefaa, vaikkakin treenikaverini kuvaili sitä vain vienoksi vingahteluksi. Mölinää se mun korvaan silti oli :D

Muutin ylipäätään koko taktiikkaa Possun treeniintulossa, häkkiinmenosta palkaksi siankorvasuikale, ja häkistä hihnassa hallin siihen päähän jossa treenataan, ja treenin jälkeen hihnaan ja hihnassa takaisin häkkiin. Luultavasti oon vienyt sen aiemminkin hihnassa häkkiin, tai kantamalla, jos oon sen hihnaan saanut, mutta silti se on ollut sellaista riitelyä. Nyt nääkin sujui nätisti.

Possu treenas mulla irti, jostain syystä olin treenannut sitä vain hihnassa pari edellistä kertaa, koska se saa niitä hepulikunniakierrosjuttujaan. Nytkin se teki pari, mutta tuli käskyllä takas joka kerta, ihmeellistä! Tosin, tais se pari kertaa käydä toisen treeniryhmän luona, mistä se ajettiin pois ja se palasi riemuissaan mun luo jatkaan treenejä. En voi noista sitä syyttää, koska se on tosiaan ollut kuukauden enemmän tai vähemmän lukittuna sisälle, näkemättä ketään, tokihan se on häiriöherkkä.. Tehtiin myös suht vaikeita perusasentojuttuja, joissa palkkaamistiheys ei ollut kovin suuri, joten ei ihme että se tahtoi vähän tuuletella aivojaan. Kunniakierrokset loppuivat kun treenattiin muita asioita joissa vahvistetta sai enemmän, joten eiköhän nääkin tästä häviä. Varmuuden vuoksi ajoiten Possun treenivuorot kuitenkin niin, että toiset kentällä treenaavat koirat eivät ole kaikkein häiriöherkimpiä. Tulee niin huono omatunto jo noista kunniakierroksista joissa se ei muita koiria häiritsekään..

Ja kaiken se osas. Perusasennot oli loistavia kun en koittanut auttaa sitä koko ajan. Seuruukin sujui, ne vähäiset askeleet joita me edettiin. Jäävät se erotti toisistaan, voin arpoa sanonko seiso vai maahan ja se tekee ihan oikein. Myös niin että mun on kädet selän takana, annan kuulemma käsiapua seisomisessa huomaamattani :D Hyppy sujui, ja jopa luoksetulon odotusistuminen, vaikka pari ekaa toistoa se yritti lähteä mua vastaan kun palasin sen luo. Onnekkaasti sen ei ees tarvii osata alokasluokassa istua paikallaan kun palaan sen viereen, vaan se kutsutaan siitä luoksetuloon. Mutta osas se sen istumisen siltikin!

Vielä kun me saatais toi häiriönsieto kuntoon, siitä tulee kyllä koevalmis keväälle. Työtähän se vaatii vielä aivan helvetisti, kokeenomaista, palkattomuutta, liikkeiden ketjuttamista.. Ja nekin siinä vaiheessa kun itse liikkeet on valmiit, nyt on valmiina vaan noi pohjat joista on hyvä lähteä rakentamaan.

Enivei oon siitä aivan saatanan ylpeä. Mun pikku-Possu. On kasvanut isoksi. Enää sen kanssa ei tuu angstikonflikteja. Tai, ei oo tullut nyt muutamaan päivään yhtäkään, yhdelläkään lenkillä tai treenatessa. Voi toki olla että ne alkaa taas nyt kun mainostan sen täydellisyyttä :D

Stepsun kanssa oli vähän vaikeampaa. Varsinkin se seuruu. Teen nyt perusasennon kautta alkeita, yksi askel ja palkka, jos se ei edistä. Mutta kun se edistää. Tää vaatii niin paljon työtä, kun koira on tehnyt seuraamista väärin niin kauan. Mutta kyllä me silti sille seuruu saadaan! Ruutuunkin se taas löysi, teki loistavaa luoksetuloa, noutoa pureskelematta ja tunnariakin yhdeksälläkymmenellä kapulalla. Työtä on edessä senkin kanssa ennen voittajaa, mutta ehkä me mennään voittajaan vasta loppukesästä. Tahdon sille kaiken niin kasaan että se ykkönen on vaan yhden kokeen päässä.

Ei kommentteja: