Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Haloo Helsinki!: Vihaan kyllästynyt

Tänään mentiin tokokokeeseen :D Olin tosi hyvällä tuulella heti aamusta. Jes, tätä varten on treenattu, jes, nyt nähdään mitä me oikeesti osataan, jes, MÄ NIIN TYKKÄÄN TOKOKOKEISTA! Oli oikeesti sellanen olo että tokoa tehdään kokeita varten. Eikä kokeita tokoa varten, kuten yleensä :D

Koepaikkana oli aurinkoisella kelillä kuumeneva kasvihuone, tuomarina Tiina Heino, jolta Stefa on aiemmin saanut alo-ykkösiä. Olin tosi itsevarma, me osataan tämä :D Vuorossa oltiin ihka ensimmäisenä, jotta mulla ei varmasti olisi mahdollisuutta muistutella itselleni miten mikin liike meni.

Aloitettiin paikallaistumisella. Odota -käskyllä Stefa valahti maahan?! Se tekee sitä kyllä treeneissäkin, ettei mun pitäis olla järkyttynyt. Nostin sen istumaan ja menin piiloon, mutta nollillehan se silti meni, vaikka nätisti istuikin koko kaksiminuuttisen. Mut hei, tää on helppo homma treenata :D
Paikallaistuminen 0

Paikallamakuussa Stefa oli normaali C-kirjain. Se haisteli kun palasin piilosta sitä kohti, vähän ilmeisesti jänskätti.
Paikallamakuu 8

Yksilöt alkoivat ruudulla. Stefa bongasi ruudun hyvin, mutta merkkiä ei. Aattelin vaan että "kyllä se suoraan eteenpäin lähtee kun lähetän sen merkille, ja vähintään törmää siihen!" Mutta ei se törmännyt :D Lähti ruutuun. Pysäytin, käskin merkille, lähti taas ruutuun.. No, näytin sille sen merkin sit. Voi mua, kun en ottanut riittävästi aikaa itelleni merkin osoittamiseen.
Ruutu 0

Sitten z. Stefa meni TAAS istumisen maahan! Kuten kahdessa viimekokeessa. Voivoi. Kaksi muuta vaihtoa kuitenkin sujuivat. Vika pa jäi tekemättä.
Z 5

Seuruuseen olin tosi tyytyväinen. Stefa pysyi kohtuuhyvin omalla paikallaan :) Ei edistänyt(paljoa) tai ollut lähdössä lentoon. Perusasentoja jäi pari tekemättä, ja jossain vaiheessa taisi eksyä paikaltaan sun muuta. Mutta sanoisin että paras koeseuruu toistaiseksi! :D
Seuruu 6

Luoksetulossa Stefa juoksi LÄPI!!! Voi meitä :D Toisella käskyllä pysähtyi seisomaan. Juoksi läpi myös maahanmenosta, sitä se ei oo ikinä tehnyt :D Kaksoiskäsky siis siihenkin. Vino loppuasento. Mutta tuli laukalla :D
Luoksetulo 0

Ekan kehän liikkeet olivatkin sitten siinä. Mieli oli tosi hyvä tässä vaiheessa :D Naurettiin treenikavereiden kanssa kun meillä on niin superhyvä seura, kaikki varmaan katsovat kateellisena että miten noi kouluttaa noi koiransa kun ne on kaikki noin ylihyviä, jokainen taisi juosta läpi luoksetulosta :D Ja mokata zetan ekan vaihdon. Ja kaikkea muuta pientä.

Sitten toiseen kehään! Ohjatulla alkoi, tän mä halusin tehdä oikein, näyttää kuinka hyviä me ollaan, koska tää me osataan. Arvottiin vielä vasen, meille se vaikeempi puoli. Mutta noin vaan, Stefa oli TÄYDELLINEN, nopea tarkka merkki, hyvä pysäytys, suora juoksulinja vasemmalle kapulalle, nätti nosto, se jopa kääntyi jo poimiessaan kapulaa, jota se ei ikinä tee treeneissäkään..? :D Lujaa takas, suora luovutus, nätti irrotus, suora perusasento. ANSAITTU KYMPPI! Ja, koska haluan leveillä (joo, mä leveilen vaikka haettiin just nollarivi erikoisvoittajaluokasta.. Pohjanmaa tarttuu?) niin TIINA HEINOLTA :D Tältä tuomarilta ei montaa kymppiä putoile.
Ohjattu nouto 10

Metallinoudossa Stefa hyppäs takasinpäin!! Vähän kyllä haki hyppyä, mutta hyppäs kuitenkin ^_^ Puri tosi lujaa metallikapulaan kiinni, irti-käskyllä haukkas vaan kovempaa mutta päästi kuitenkin irti ilman lisäkäskyä. Oisko ollut vielä vino perusasento?
Metallinouto 7

Tunnari jännitti, sitä ollaan tehotreenattu! Stefa vähän epäröi kapuloilla, kävi ne pikaiseen läpi ja nappasi yhden suuhunsa, mietti hetken, laski sen maahan, tarkisti uudelleen ja toikin eri kapulan toisesta päästä riviä. Toi oikean! Mutta nollasi kun oli ottanut väärän suuhun. Oon ihan supertyytyväinen että se keskittyi siellä, tarkisti, ja toi oman :) Toki, väärä kävi suussa.. Mutta.. Sitä voidaan työstää :D
Tunnistusnouto 0

Ja vikana kaukot. Olin aika varma näiden suhteen, olin tehnyt sitä ainoaa vaikeaa vaihtoa, s-i vielä eilenillalla, ja lämmitellessäni koiraa. Vaan kuinkas kävikään.. Stefa ei noussut istumaan :D Se jäi tosi tohkeissaan makaamaan ja tuijotti mua tosi tohkeissaan että joojoo, mä teen koko ajan! Ikävä kyllä se sit teki paikkamakuuta eikä kaukoja. Kolmannen käskyn jälkeen lähti koiralle välitön palaute, varsin spontaanisti, "Stefa voi hyvä LUOJA!" Yleisöä nauratti, ja mä vaan olin hyvilläni että tähän puuskahdukseen ei ollut eksynyt mitään sopimatonta kielenkäyttöä..
Kaukokäskyt 0

100 pistettä, EVL0, 9/9

Kummallista mutta totta.. Mä oon todella tyytyväinen tähän suoritukseen :D Stefa teki tosi kivasti, keskittyi, ei ollut lentoon lähdössä.. Ja teki oikein ne mitä ollaan tehotreenattu, ohjatun ja tunnarin! Ruudun merkki nyt oli vähän harmillinen, mutta mitäs en näyttänyt sitä koiralle kunnolla. Kaikki muu on kuitenkin sellaista että näitä nyt sattuu, treeneissäkin, ja niitä on helppo treenata. Treeniä siis tiedossa, ja seuraavaan kokeeseen mennään heti kun saadaan paikka jostain :D

Possun vuoron koittaessa halli oli jo tosi hikinen. Itsekin riisuin t-paidalle, ja silti oli vaikea olla. Paikkikseen mennessä koirien tarkastus tuntui kestävän ikuisuuden, Possua kyllästytti kun liike viimein alkoi. Liikkurin käskyllä se sitten jo valahtikin maahan, sievään c-kirjaimeen.. Miksi kaikki mun koirat makaa c-kirjaimina? Koirien luo palatessa se sitten pomppasi perusasentoon heti kun asetuin sen viereen.. Tuomari kertoi että se oli haistellut. Ja vaihtanut lonkalle. Ja RAPSUTTANUT. Rapsuttanut, for real Possu? Oon taas tuudittautunut niihin tylsiin kokeenomaisiin omissa hallissa, joten kun sitten oli häiriötä, Possu vähän rapsutteli ja haisteli ja vääntyili.. Treeniä on tiedossa, hohhohhoo!
Paikallamakuu 5

Possu oli vuorossa kuudentena, joten ehdittiin odotella, ja hallikin ehti kuumeta entisestään. Possu oli ihan kiva kun mentiin kehään ja lähdettiin seuruuseen. Sen seuruu oli tosi kivaa, Possuksi korrektia, ei pomppinut, ei painanut.. Varmaan kun oli niin kuuma :D Täyskäännöksessä se oli väljä. Arvosana oli vähän pettymys, tuomarin kommentti "No se oli vähän.. no.. joo." Kyllä hetken sanavalinnan miettimisen jälkeen löytyi selityskin, paikka oli elänyt. Olikin varmaan, mä keskityin vaan sen elämiseen pystysuunnassa ja olin hirmu tyytyväinen :D
Seuruu 7

Tässä välissä mä tulin kiusallisen tietoiseksi kuumuudesta. Oli tukala olo, huimasi, jalat tärisi. Osa varmasti jännitystä (mun tärisee jalat aina kun jännitän :D ) mutta yhdistettynä kuumuuteen olo oli ihan kamala.. Possu oli kuitenkin vielä virkeä! Liikkeestä maahanmenon Possu tekikin hienosti, oli oma itsensä :) Hienosti ei kääntynyt lonkalle kun kiersin takaa! Eikä ennakoinut perusasentoa!
Liikkeestä maahanmeno 10

Ennen luoksetuloa Possussakin alkoi sitten näkyä uupumus, vai heijastuiko mun oma oloni vaan siihen? Paha sanoa. Sivulletuloon se vaati pari käskyä, oli vähän puuhakas poispäin kehästä, ulvoi. Mutta tuli kuitenkin perusasentoon ja oli valmis suorittamaan seuraavan tehtävän! Luoksetulossa matka oli tosi pitkä! Laskin 18 askelta lähdöstä merkille. Possu odotti nätisti, lähti pirun kovaa luo, karjaisin seisomiskäskyn, ja pysähtyi - no, se pystyy parempaankin, mutta ihan ok pysäytys se oli. Oisko tullut vinoon eteen?
Luoksetulo 8

Liikkeestä seisomisessa Possu jäi hienosti, mutta sitten kävi joku lapsus! Kun kiersin Possun selän taa se lähtikin seuraamaan :D Ja seurasi sen lenkin kun kiersin sen takaa. Hämmentävää.
Liikkeestä seisominen 6

Noudossakin kävi aivopieru :D Possu odotti nätisti, lähti lujaa, kääntyi nopeasti, lähti palauttamaan - ja tiputti kapulan :D Sitten se pysähtyi mun eteen sillai "hetkinen, etkö vauhtipalkkaakaan?" ja palasi hakemaan kapulan ilman eri käskyä. Minkä jälkeen se piti sitä huonosti ja kapula putosi liikkurin käskyllä, poimin sen maasta sitten.
Nouto 5

Kaukoihin mennessä kannustin Possua että jaksat sitten nousta ylös Pikku-Possu! Kuumuus selvästi vaikutti siihen (vaikka sitä ei ilmeisesti nähnyt ulospäin, itse tietty huomaa kun on tottunut vauhkoon villisikaan), ja se tuli nihkeästi perusasentoihin ennen liikkeiden alkuja, ja oli muutenkin hieman hitaampi. Sanoin että nouset sitten kanssa ylös! Ja Possu kuunteli, ja nousi! Istumaannousut olivat tosi huonoja, Possu tulee yleensä yhdessä osassa, ei pompulla, mutta kuitenkin etutassut nopeasti maata pitkin viistäen. Nyt se otti apuaskelia. Siitä huolimatta, jaksoipa vaan! Ja oli kuitenkin nopea, vaikkei tavallisen nopea :D
Kaukokäskyt 10

Ja sitten vielä hyppy. Possu ei ois millään jaksanut tulla perusasentoon, mutta sainpa sen siihen sit istu-käskyllä. Se jäi hypyssä tosi lähelle estettä, ei ollut sille tyypillinen lennokas loikka. Takaisin tuli kuitenkin senkin nätisti. Jäi vinoon eteen.
Estehyppy 9

Tuomari vielä kehui Possua, että tosi mainio! Seuruun kun saan kuntoon niin siitä tulee superkoira! En tiedä oliko tuomari unohtanut Possun lauleskelut seuruun ja liikkeestä maahanmenon jälkeen, vai eikö vaan välittänyt :D
Kokonaisvaikutus 10

153 pistettä, AVO2, 3/8

Olen Possustakin ihan supertyytyväinen! Muutamia hupsutteluja joukkoon mahtui, niin että pistepudotukset olivat ihan ansaittuja, mutta eipä noistakaan mikään ole sellainen että voisi laittaa pelkän kuumuuden syyksi, vaan ihan rutiinin puutetta treeneistä. Yleensä en hirveästi arvosta sijoittumista ilman ykköstä, mutta nyt todellakin arvostin. Se osoitti sen, että Possu oli oikeasti hyvä niissä olosuhteissa. Koko päivä oli tosiaan koirille hirmu raskas ja epäonninen, EVL:ssä ei ollut yhtään ykköstä(9 koiraa), VOI:ssa yksi(6 koiraa), AVO:ssa kaksi(8koiraa), ALO:ssa kaksi(7 koiraa).. Väsyneitä ja läähättäviä koiria sitten sitäkin enemmän. Ei mikään ihme, kun yllättäen joutuu tekemään kesähelteessä kun on talvikeliin tottunut.
Possun muhkeat palkinnot, kiitos VAS!
No, mitäpä tästä voi todeta? Sanani jouduin syömään, vaikka koiriini olenkin ihan mielettömän tyytyväinen - en varmaan ikinä ole ollut näin tyytyväinen ei-ykköstuloksia sisältävään kokeeseen :D Nyt ei voi todeta kuin uutta putkeen, ja lisää treeniä! Saatiin todellakin vikalista siitä mitä treenataan ennen ensi kertaa - jolloin sitten haetaan ne ykköste ;)

torstai 12. maaliskuuta 2015

The 69 Eyes: Lost Boys

Oon tällä hetkellä niin tyytyväinen mun rakkeihin. Ollaan treenattu nonstoppina viimeiset kaksi viikkoa, mutta nyt on tauon paikka. Laitan liikkeet nyt purkkiin ja otan ne sieltä sitten sunnuntaina, ja ykköstä pukkaa!
Kati K ehti ottaa näistä kuviakin treenaamisen lomassa.
Maanantaina oli koetreeni. Stefan suorituksessa oli paljon hyvää, sekä paljon huonoa. Huonot ollaan otettu tehotreeniin, ja muutos on ollut huikea ihan parissa päivässä. Kiitos viitseliään treenikaverini Katin olen siirtynyt pois mukavuusalueeltani, ja tehnyt niitä liikkeitä joita en yleensä tee - eli siis niitä jotka ovat kesken. Ollaan tehty ihan oikeasti luoksetuloakin, PITKÄSTÄ aikaa, samaten seuruuta, tehotreeninä merkkiä ja tunnaria.. Ja kaikista meidän heikoista liikkeistä on tullut vahvoja.

Tiivistäen voisin käydä läpi ne vaikeat. Seuruu on parantunut ihan puhtaasti siltä että sitä on treenattu.. Olen myös kääntyillyt vasemmalle niin, että Stefan on pysyteltävä oikealla paikallaan tai kävelen käännöksessä sen yli. Eihän tämä mikään pitkäkestoinen ratkaisu ole, mutta sillä saa edistyksen hallintaan varsin vähällä vaivalla. Jossain vaiheessa pitänee alkaa työstää seuruuta perusteellisemmin, jos haluan sen oikeasti kuntoon. Mutta toistaiseksi tämä välttää.

Luoksetulossa otin lopulta härkää sarvista ja sanoin Stefalle että ei käy se ravaaminen, luoksetulossa tullaan laukalla. Stefa on ihan mahtava kun siltä vaatii jotain. Nytkin se juoksi luoksarin vain kerran läpi niin että hihkaisin sille "hopi hopi, laukalla tullaan" niin että se tajusi nimenomaan ravaamisen olevan se virhe. Sitten se tulikin jo niin kovaa että pysäytykset taas valuivat.. Mutta, lopulta päästiin jonkinlaiseen puoliväliinkin. Koira laukkaa mutta kykenee pysähtymään.

Ja ohjattu. Sitä vasta ollaankin tehty. Stefalle on ihan käsittämättömän vaikeaa juosta merkille kun takana on kapulat, sekä merkin hinkkaamisen jälkeen muistaa missä ne kapulat olivatkaan.. Joten, tätä on sitten tehty ihan sikamaisia määriä. Ensin itse merkkiä, ja sen jälkeen suuntia. Stefa on jotenkin todella kiinni minussa, jos menen lähettämään merkin tasalle halutun kapulan puolelle se löytää kapulan kyllä, mutta kun lähetän omalta paikaltani, se kääntyy mieluusti minua kohti.. Tulee siis merkiltä takaisinpäin vasemmalle, sen sijaan että kääntyisi taaksepäin ja hoksaisi sieltä kapulat. Tehtiin miljardi toistoa kulkulinjoja niin että avustin merkin tasassa, niin että kapulat olivat lähempänä merkin tasassa ja minä olin paikallani, niin että avustaja muistutti Stefaa että katsoppa, täällä ne kapulat ovat. En sitten enää edes tiedä mikä näistä meidän kaikista keinoista tuotti sen läpimurron.. Todennäköisesti ihan se toistomäärä, kun Stefa riittävän monta kertaa lähti merkiltä minua kohti, ei löytänyt kapulaa ja tajusi lopulta vaihtaa suuntaa ja löysi kapulat. Nyt(jo kahden päivän ajan!) siltä joka tapauksessa sujuvat kummatkin puolet, poikkeuksetta oikein. Ja merkinkin se muistaa tehdä välissä!

Ruudun kanssa merkki on myös ollut ongelmallinen. Ei niinkään se, että Stefa oikaisisi ruudulle, vaan se ei jotenkin tajua sitä merkkiä ollenkaan, ja juoksee yleensä siitä kaukaa ohi.. Niinpä ollaan tehty paljon kokeenomaista kehääntuloa, jossa näytän ruudun ja sitten merkin, ja lähetän merkille. Tämäkin on alkanut tuottaa tulosta! Ja mikä parasta, ruutuun Stefa löytää aina :D Voittajaan treenatessa ei löytänyt. Nyt se sen sijaan löytää.. Miten, miksi, ja kuinka? En tiedä, Kati varmaan tietäisi.

Käytettyjen tunnarien laatikko LaTo:n hallilla.
Ollaan näköjään muutama tunnari tehtykin :D
Merkkaan aina Stefan kapulat ässällä.
Ja viimeisenä, ja kaikkein traagisempana ongelmana meillä on ollut tunnari. Ollaan hinkattu sitä nyt pari viikkoa, joka päivä, joka treenikierros, yleensä loppuun vielä ylimääräinen kierros Stepulla pelkkää tunnaria. Satamiljardia toistoa, yrittäen selittää sille että nyt keskityt siellä kapuloilla, ei et nappaa suuhun sitä ekaa, ei, et tuo väärää jos oikea ei heti löydykään, ei, et nostele niitä vääriä turhautuneena. Ja, lopulta, se on alkanut toimia. Olen ollut tosi epäselkeä tässä, olen sallinut väärien nostelemisen ja jäätyilyn kapuloilla, ja Stefa on sitten tehnyt tätä kaikkea.. Ja kun se on jäätynyt olen auttanut sitä. Ja homma ei ole mennyt mihinkään. Olen aika yllättynyt, että Stefalle toimii näinkin hyvin se, että kerron sille kun se tekee väärin. Se ei tarvitse kuin lyhyen "äp"-maininnan lopettaakseen väärien nostelun ja keskittyäkseen taas aiheeseen.. Viimeiset toistot tänään olisivat olleet videoimisen arvoisia, on ihana katsella kun Stefa pinkoo kapuloille häntä heiluen, etsii oikean pureskelematta vääriä ja tuo sen minulle yhä innoissaan, "kato kun mä oon hyvä". Mieletön Stefa. Toivottavasti se toimii noin hyvin sunnuntaina kokeessakin, ja meillä ei ole hätäpäivää!

Ja nyt, jotta olisitte kaikki katkeria siitä että kyllä, mun koirat menee eteenpäin ja kehittyy (ja toivottavasti sunnuntaina myös pärjää kokeessa) aion kertoa teille myös Possun treeneistä. Possun kanssa ei olla tehty juuri mitään sitten koetreenin. Syy? Se nyt vaan on jo ihan valmis ja täydellinen.

Seuruuta ollaan hinkutettu pikkupalasina edelleen, ja se onkin valtavan työn edessä vieläkin. Mutta muuten. Jäävät Possu erottaa, ei käänny perään kun kierrän takaa. Pysähtyy terävästi ja näyttävästi luoksarissa, tulee suoraan luo ja siirtyy nopeasti sivulle. Noutaa yhdentoista pisteen arvoisesti, hyppää avo-hypyn taiten ja tekee kaukot kuin vanha tekijä. Olen tehnyt sen kanssa joka päivä Stefan kanssa hinkatessa vaan yhden kierroksen, kun ei oikein ole mitään treenattavaa :D Possu sisäistää uudet asiat hetkessä, ja jos hinkkaan yhdessä treenissä esim. kaukojen ensimmäistä vaihtoa, se ei seuraavassa treenissä tarvitse enää yhtään kaksoiskäskyä. Liikkuriin se ei reagoi, ja palkkautuu sosiaalisesti itselleni ennenkokemattomalla tavalla. Possu on niin järjettömän hyvä koira, että se tuntuu oppivan asiat kuin itsekseen. Ja nyt, pitkästä aikaa, mulla on luotto omiin koulutustaitoihinkin sillä tasolla että uskon saavani Possusta irtikin noita sen supervoimia! Oottakaahan sunnuntaita! Mä ainakin odotan, oon aivan innoissani!

"Jos tollai hehkutat etukäteen niin ette te sieltä saavuta kuin kokemusta." T. Minun isi.

torstai 5. maaliskuuta 2015

Sielun Veljet: Peltirumpu

Stefa täytti eilen seitsemän vuotta. Ja yhä vain se on sitkeästi nuori!

Ollaan nyt viikonlopun jälkeen treenattu tehokkaasti tokoa. Maanantai-iltana tehtiin jo olkkaritunnaritreenejä. Meno oli villiä, Stefa sähläsi ja toi väärää kun oli niin tohkeissaan. Mutta minä pidin pääni kylmänä ja jatkettiin kunnes se sai hermonsa kasaan ja alkoi keskittyä tekemiseensä. Stefan mielestä tunnarista teki varsin tukalaa se tosiasia, että Possu kyttäsi vierestä.. Kerran se jopa ryömi tunnarien laidalle ja VARASTI OMAN TUNNARIN kun Stefa tutki toista päätä kapulakasasta. Voi Stefa raukkaa.

Possukin tosiaan teki tunnaria. Se on paljon tarkempi kuin Stefa, vain hyvin harvoin siltä lähtee mopo keulimaan ja se nostelee vääriä. Jännä huomata miten paljon helpompaa tämä on sille, kun en ole tehnyt opettamisesta itselleni niin isoa draamaa ja numeroa kuin mitä Stefan kanssa tein.

Tiistaina Stefa teki hurjana rallytokoa, joten mulle jäi vaan Possu von Nakki. Possunen teki seuruun perusasentoja, luoksetulon stoppeja, kaukoja.. Ja varmaan muutakin, kun vaan muistaisin. Possun kanssa on niin kiva treenata, se on nyt jo parantanut perusasentojaan merkittävissä määrin, hyviä asentoja tulee prosentuaalisesti paljon enemmän kuin perjantaina tämän treenin aloittaessamme. Samaten luoksarin stopit olivat poikkeuksetta hyviä. Kaukoihinkin se alkoi jo sisäistää käsimerkin suullisen käskyn lisäksi :) Olen tehnyt hassun virheen kaukokäskyissä, Possu toimii kaukaakin (lue 5-10 metriä) pelkällä suullisella käskyllä, mutta käsimerkin kanssa en ole muistanut tehdä ollenkaan, joten joko se ei tee käsimerkillä, tai sitten se tulee eteenpäin.. Murheellista on elämä!

Eilen jatkui tokotreenit. Stefan kanssa tehtiin ruutua merkin kautta, se sujui oikein hyvin! Kerran kävi jokin aivopieru ja Stefa kiepsahti merkiltä ruudun suuntaan ja palasi takaisin merkille. Muuten kaikki sujui hyvin, olen onnistunut vahvistamaan merkkiä niin että Stefa juoksee sille eikä oio suoraan ruutuun.

Ohjattuakin tehtiin. Se olikin sitten ongelmallista. Stefa lähtee nätisti merkille, huomaa keskikapulan ja pinkaiseekin sinne. Kerta toisensa jälkeen. Ja sitten kun saadaan onnistuneita merkkejä, Stefa lähtee noutokäskyllä ruutuun..? No kidding. Kerta toisensa jälkeen se oli sillai "öö mihin mä meen TUOLLA ON RUUTU!" Pakko tehdä tehotreenillä tätä nyt ennen ensi viikon koetta. Suunnitelmana vahvistaa merkkiä suurissa määrin, ja siitä noutoja tehdessä menen puoleen väliin lähettämään, merkin tasolle oikean kapulan kohdalle. Pelkästään näitä lähetyksiä pari treeniä, ja sitten koitetaan häivyttää apu. Ongelmaksi muodostuukin sitten se, että Stefa tajuaa lähteä merkiltä ruutuun ruutuliikkeessä, se kun sekoittaa mun käsimerkkini takia nää liikkeet tosi pahasti keskenään :D Ja on jotenkin niin häiriönkestävä ettei viitsi katsella ohjatussa liikkuria kun se vie kapulat..? No. Sellaista elämä on.

Stefa teki myös luoksaria, se oli hirveä. Mun pitää alkaa treenata sitä eikä aina vaan tehdä sitä kokeissa. Eiköhän se ongelma sillä selviä. Zeta sen sijaan oli hyvä, yksi seisominen meni istumiseksi, mutta muuten. Pitää muistaa olla selkeä käskyjen kanssa jotta Stepu erottaisi ne. Hyppynouto onnistui, ja tehtiin me varmaan jotain muutakin. Mutta mun muisti.

Possu teki luoksarin stoppeja taas. Ne olivata paljon huonompia nyt keskiviikkona..? No, ehkä se oli vaan tää yks treeni, en jaksa huolestua vielä. Perusasennot olivat taas hyviä, ja kaukoissa tehtiin läpimurto! Treenikaveri neuvoi palkkaamaan eri kädellä kuin millä annan käsimerkin, ja se auttoi jo parin toiston jälkeen! Ilmeisesti Possu vaan kurottelee mua kohti käsimerkin kanssa, kun kuvittelee mun ojentavan namia tai jotain? Enivei, no worries, kyllä tää sujuu. Noutokin oli hyvä, jäävät oli hyvät takaakiertoineenkin(Possullakin meni pari seisomista istumiseksi, mitä mä teen väärin? Onkohan se jotain mitä ne syö :D ).

Oon hirmu tyytyväinen mun tehopakkauksiin. Ei jaksa ihan hirveästi hermostuttaa se koe ensi viikolla, Stefalla nyt on liikkeet vielä kesken, mutta uskoisin että sen on mahdollista osata ne edes teoriassa jos kaikki menisi putkeen.. Ja jos ei osaa, niin ainakin voin syyttää ihan rehellisesti sitä ettei olla niitä vielä riittävän pitkään treenattu :) Possu nyt selviää kaikesta. Koska teho-Sika.

Possulle on muuten tullut tuollainen pentusuunnitelmia -banneri tähän keskelle blogia, joka heittää Marjon pentusuunnitelmasivulle. Pentuehan on ajankohtainen vasta vuoden päästä, mutta tätä on suunniteltu jo monta vuotta (kyllä, Marjo on käynyt tätä pentuetta läpi jo ennen Possun syntymää Eosin kohdalla, ja heti Possun tultua Suomeen Possuselle) ja nyt kun päätöksiä on viimein tehty ja the täydellinen uros löytynyt ja sovittu, laitettiin tieto julkiseksi. Tykkään ihan hurjasti tuosta yhdistelmästä, harmi että mulla on niin hyviä koiria etten voi ottaa vuoden päästä kolmatta :D Mutta jos joku kaipaa the täydellistä bordercollieta, niin mua ja Possua saa tulla moikkaamaan ja tutustumaan, josko tästä yhdistelmästä voisi löytyä Se Oikea Pentu ^_^

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Hercules: Zero to Hero

Oi mikä koiraviikonloppu mulla on ollut!

Perjantaina Christa Enqvist-Pukkila kävi kouluttamassa meitä. Arvostan Christaa koirankouluttajana tavalla joka muistuttaa jo epäjumalan palvomista. Harkitsin jopa valavani itselleni kultaisen Christa-patsaan, mutta se ei olisi yksinkertaisesti mahtunut pieneen asuntooni.

Jos joku ei muista, niin Christahan on se taikasormi joka korjasi Possun teini-iän viime keväänä. Tai siis, Possun teini-iän rajojen kokeilujen aiheuttamat koulutusvirheet, jotka näkyivät karkailuna kesken treenin, keskittymisen ja mielenkiinnon puutteena minua kohtaan, ja ihan puhtaana kurittomuutena. Nyttemmin opettelin pitämään kuria, ja Possu on kuin eri koira. Jopa Christan mielestä :D Oli mahtavaa kuulla kouluttajan kertovan miten paljon lämmitti mieltä nähdä Possun kehitys vuodessa :)

Jännitin tätä etukäteen tosi paljon, koska viimeksi en tosiaan tajunnut ongelmaa ennen kuin Christa sen meille osoitti. Niinpä, suunnittelin koulutusvuoroamme vain todella vähän, ja luotin että Christa taas näyttää minulle missä on vika. Ja niin hän näyttikin.

Jos jollekulle ei vielä tullut selväksi niin kyllä, suosittelen Christaa kouluttajana koko rahan edestä. Itse asiassa suosittelen maksamaan mitä vaan, jos joskus on mahdollisuus Christan koulutuksiin päästä.

Aloitettiin perjantaina ihan vaan seuraamisella. Possuhan pomppii ja paikka elää. Christa näki heti monta muutakin virhettä. Ja totesi rehelliseen tapaansa että Possun seuruussa on niin paljon pielessä, että se on purettava tosi pieniin osiin niiden korjaamiseksi. Ei ole yksinkertaisesti mahdollista pitää kriteeriä niin että yritän puuttua kaikkeen samaan aikaan, kuten nyt olen tehnyt. Joten, Christa purki seuruun pieniin osiin, levitti sen pitkin hallin lattiaa ja osoitti minulle ongelmakohdat, Ja kaiken lisäksi järjesti ne sellaiseen nippuun, että minun on helppo lähteä pakettia kasaamaan! Jopa seuruu tuntuu nyt helpolta! Aivan ensimmäiseksi me lähdetään korjaamaan Possun sätkiviä etujalkoja, perusasennon kautta. Kaikessa helppoudessaan, opetan siis Possun tulemaan sivulle niin että sen etujalat ovat kauniisti rinnakkain ja osoittavat samaan suuntaan.

Kunhan etujalkoja on pari kuukautta työstetty suoriksi, siirrytään pomppimiseen. Alkuun sitä tehdään ihan vaan parin askeleen seuruupätkillä, lähtien perusasennosta ja päättyen perusasentoon. Osasyy pomppimiselle on Possun palkan odotus, joten sitä palkataan nyt vähän aikaa vain perusasennoista. Pyöriteltiin Possua myös pieniä ympyröitä joissa se kulkee ulkokaarella, ja sen kulkiessa pidemmän matkan se ei ehtinyt hyppiä. Oikea askellus merkattiin jatkuvalla kehumisella. Ja kun koira on lopulta saatu ymmärtämään mikä on oikea käytösmalli, eliminoidaan se virheellinen. Eli aletaan kävellä suoraan, ja jokaiseen satunnaiseen pompahukseen puututaan. Mä niin saan Possusta tasaisen seuraajan tällä ratakiskomallilla!

Kolmantena asiana siirretään Possua vielä 5-10 senttiä taaksepäin. Se ei tällä hetkellä edistä, paitsi vahingossa hetkittäin, mutta Christa uskoi että taaempi seuraamispaikka saisi kulkuun lisää tasaisuutta. Ja minähän teen mitä minulle käsketään :D Päätin vakaasti että vuoden päästä minulla on näyttää Christalle jotain aivan muuta seuruuta kuin tänä vuonna.

Toisella kierroksella kysyin neuvoa Possun vempulaan takapäähän. Se vaihtaa lonkalle jopa kaukokäskyjen väleissä, koska on vaan niin vaikeaa maata suoraan. Christa toppuutteli jo ongelman kerrottuani että tähän ei kannattane vielä puuttua. Possu on niin käsittämättömän vempula, että on turha kuvitella että se pystyisi hallitsemaan takapäätän pitkän paikkiksen ajan. Possun täytettyä kaksi vuotta sopii asiaan puuttua vähän tarkemmin, jotkut suosittelevat tähän puuttumista vasta kolmen vuoden iässä. Ja toisena asiana ennen treeniä, vempula-Possun ranka on tutkittava. Tietenkin, enhän minä voi varmaksi tietää onko se makarooni ihan vain synnynnäisesti, vai onko Possussa jotain vikaa. Osteopaatin tuomion jälkeen voi treeniä sitten jatkaa turvallisin mielin. Kun sitten tein Possulla maahanmenoja tarkastellaksemme meneekö se ylipäätään koskaan nätisti ja suoraan maahan, löytyi The Vika. Possu kyttää palloja. En ole kiinnittänyt tähän huomiota lainkaan, koska Possu ei jää asioihin ongelmallisesti kiinni, vaan pystyy tekemään asioita vaikka vieressä treenaavaa koiraa palkattaisiinkin pallolla. Itse en sitten olekaan etu- ja takapalkkoja käyttänyt. Häiriötreeneissä on palloja kyllä ollut, mutta niissä Possu ei ole juurikaan palloihin jumittanut. Etupalkkapalloon se sen sijaan jumitti kuin liimattu.

Onnekkaasti meillä oli koulutuksessa kuunteluoppilaana Oili Huotari. Christa ja Oili päättivät, että Possun kyttäilyongelmaa on jatkettava Nuorten Koirien Tokoringin koulutuksessa sunnuntaina, koska perjantaina emme ehtineet kuin raapaista pintaa. Tarkoitukseni oli tuoda sunnuntain koulutukseen Stefa, mutta onnekkaasti Ville oli ilmoittanut Possun rallytokoon samaiselle sunnuntaille, ja Possun kiiman takia veikin kisaan Stefan.. Joten koiranvaihto sopi enemmän kuin hyvin. Muutenkin, Stefan koulutusongelmat kaipaavat tällä hetkellä enemmän toistoja kuin muuta apua. Siispä, perjantaina laitettiin Possu vain tekemään vähän maahan-istu-vaihtoja ja perusasentopyörittelyjä lentävistä palloista huolimatta. Possu von Nakki yllätti meidät kaikki osoittaessaan hurjaa toimintakykyä jumituksesta huolimatta. Possu pystyy samaan aikaan jumittamaan palloa ja pitämään täydellisen perusasennon - eron huomaa vaan siitä että sen silmät menevät kieroon pinnistelystä. Mielentilahan ei kuitenkaan koetilanteessa toimi vaikka Possu käskyjä pallohäiriöillä tottelisikin, joten jumitus on otettava työstettävien asioiden listalle, heti ja perusteellisesti.

Lauantaina yhdistyksemme järjesti tokomaajoukkueen karsintakokeen Seinäjoen Hurtta-hallissa. Näppäränä Excel- ja Google Docs -nörttinä istuin toimistossa laskemassa yhteispisteitä ja päivittelemässä onlinetulospalvelua. Päivä oli pitkä ja raskas, mutta käsittämättömän hauska, hyväntuulinen ja ennen kaikkea palkitseva. Ollaan nyt jo saatu paljon loistavaa palautetta eiliseltä, mm. maininta että karsintakokeemme oli tähänastisista paras, ja järjestelyt 10+. On ihan mahtavaa tehdä kokeita Lakeuden Tokoilijoissa, meillä on paljon näppärää ja reipasta talkooväkeä jonka voi luottaa hoitavan hommansa :) Talkoilijoita oli jopa niin paljon että kaikki halukkaat omastakin seurasta pääsivät osallistumaan :D Aina parempi!

Lauantai-iltana kun sitten raahauduin silmät kierossa kotiin nukkumaan osasin arvostaa koiriani. Possu ja Stefa olivat saaneet isot luut aamulla, ja ne olivat niitä tyytyväisenä päivän nakertaneet. Kotiintullessani tyytyväiset koirat käänsivät kylkeä ja jatkoivat uniaan, ei tarvinnut lähteä minnekkään väsytyslenkeille tai pika-aktivoinneille. Arvostan tätä ominaisuutta koirissani ihan järjettömästi, en jaksaisi koiria jotka vaativat joka päivä jotain riehumista.

Tänään sunnuntaina sitten jatkettiin Oilin koulutuksessa. Possun kanssa lähdettiin työstämään pallojen kyttäämistä, ja Possu tekikin jo merkittävissä määrin paremmin - tämä kummallinen koira tuntuu oppivan asiat välittömästi, jopa niinkin pinttyneet kuin jokin pallojenkyttäily. Tehtiin noutoa pallojen yli, seuruutettiin palloista ohi, seuruutettiin pallo vasemmassa kädessäni Possun pään vieressä. Taas saatiin yksi kiva lisäharjoitus Possun seuruulle, pomppiminenkin vähentyy kun Possun on keskityttävä tuijottamaan minua pallosta huolimatta.

Toisella kierroksella tehtiin vähän kuuntelutreeniä. Possu yllätti minut pystyessään rikkomaan kaavaa ongelmitta, noutokapulan heiton jälkeen saattoi hyvin mennä istu-maahan, käskyt se kuunteli tarkkaan ja meni halpaan vääriä käskysanoja ladellessani vain harvoin. Joitain asioita pitää vielä vähän hioa, esimerkiksi sivulle Possu pomppaa helposti mistä tahansa sanasta, ei tarvitse sanoa edes mitään ässällä alkavaa, Possun mielestä esimerkiksi muikku on tarvittaessa selvä sivulle-käsky.

Tehtiin myös luoksetulon stoppia. Olen tehnyt sitä ehkä kerran, ja meillä on kahden viikon päästä koe. Oili totesi että ihan turhaan minä sitä kiertämistä hinkkaan ja pohdin etten voi tehdä stoppeja ennen kierron oppimista. Viskottiin sitten makupaloja (pitsanreunoja, koska joku ei halunnut syödä reunojaan ja Possun kuivaruokanappulat olivat liian pieniä viskottaviksi) edes takaisin ja pysäyteltiin Possua. Se teki hurjan hienoja stoppeja, Possu on tosi nopea ja taitava koira. Oili neuvoi heti myös luoksetulon maahanmenon opettamisen, mikä tuli tarpeeseen. Stefalle olen vain karjunut MAAHAN luoksetulossa ja se on toiminut, joten en ole edes ajatellut miten saisin siitä nopeamman kouluttamalla sen erikseen :D Mutta, nyt sitten osaan senkin, joten Possun kanssa voidaan tämä virhe korjata.

Oli aivan huippumahtava viikonloppu, huippumahtavilla kouluttajilla ja huippumahtavilla karsintakisoilla. Kouluttajat antoivat Possusta niin hyvää palautetta että suorastaan kiemurtelin tyytyväisyyttäni, Possu on muuttunut niin mahtavaksi pikku koiranaluksi :) Se kuulemma tahtoo tehdä aina oikein, mikä nauratti mua hurjasti :D Pikku tuhma-Possu! Mutta niin se kyllä tahtookin. Meidän yhteistyötä kehuttiin, Possu on kentällä nimenomaan mun kanssani tekemässä, ei harkitsekaan lähtevänsä mihinkään riehumaan. Possua kehuttiin koirana muutenkin, sen olemuksessa on piirteitä jotka saivat sekä Christan että Oilin sitä ylistämään, Oili jopa mainitsi Possun pentusuunnitelmista että hyvä, tälläisellä koiralla ehdottomasti pitääkin tehdä pennut :) Ja kyseli meidän tavoitteista, kai ne ovat riittävän korkealentoiset tälle koiralle :D Onnekkaasti ne ovat.

Ps. Ville ja Stefa nappasivat rallykisoista kolmannen ALOhyv-tuloksensa ja täten koulutustunnuksen RTK1!