CMX: Rikkisuudeltu

Meidän vappu sai ikävän käänteen, kun aattoiltana Stefa lakkasi syömästä. Se oli vielä ihan virkeä ja reipas, muttei syönyt. Vitsailin kavereille että melkein pitäis lähteä päivystykseen kun se ei ikinä jätä ruokaa.

Yöllä Possu herätti meidät kahdesti. Sillä oli hätä, avasi taas verhotkin kun ei muuten herätty. Ajateltiin että sen on maha sekaisin, Ville käytti niitä pihalla ja sanoi että Possulla ei ollut mitään hätää, mutta Stefa oksensi ja ripuloi.

Aamulla Stefa seurasi mua vessaan ja ripuloi koko kylppärin lattian täyteen verta.

Soitin hakuporukalle että tänään ei treenata, ja lähdettiin viemään Stefaa päivystykseen. Ylistarossa oli vapunpäivän päivystys, ja matkalla osasin olla tosi kiitollinen siitä että asutaan Seinäjoella, joten päivystykseen on aina lyhyt matka kun ollaan alueen keskellä. Paikan päällä eläinlääkäri tutki Stefan ja totesi että se ei ole ihan heti käsiin kuolemassa, ja komensi meidät aamupalalle sillä välin kun kursi kokoon kissaa.

Stefa oli todella kipeä. Se ei juuri liikkunut, sitä piti kutsua monta kertaa että se jaksoi nousta ylös odotushuoneen penkin alta. Mitään se ei enää ripuloinut eikä oksentanut, oli ihan tyhjä koko koiraparka. Olin varma että se on syönyt jonkun rotanmyrkkysyötin ja kuolee kohta käsiin.

Lopulta päästiin Stefan kanssa hoitoon. Stefa tutkittiin ja laitettiin tippaan. Sillä todettiin aggressiivinen suolistotulehdus. Stefa sai pahoinvointilääkettä ja antibioottia pistoksena, ja antibioottikuurin. Hoito-ohjeet olivat tarkat: koko seuraava viikko pelkkää kanaa ja riisiä, mieluusti kuutena ateriana päivässä. Seuraava viikko hiljalleen siirretään omalle ruualle. Kielto kaikista treeneistä ja lenkeistä mieluusti dopingvaroajan loppuun asti, ainoastaan sisätottelevaisuutta saa tehdä aktivointina. Maitohappobakteereja ja runsasta nesteytystä.

No. Vappu meni sitten siinä. Stefa oli tosi kipeä vielä lauantainkin, vasta illalla se alkoi olla vähän parempi. Edelleen tänään, tiistaina, se on vaisumpi kuin yleensä. On se jo paljon parempi, liikkuu, sählää, heiluttaa häntää ja turhautuu tekemisenpuutteesta. Muttei se esimerkiksi Possua haasta leikkiin pissatuslenkeillä. Eilen aamulla se ei enää ripuloinut, mutta kun annettiin ruoka vain kolmena ateriana, oli maha taas sekaisin illalla. Ei tästä ihan nopeasti parannuta.

Koko juttu on tosi outo ja yllättävä. Stefalla on hädin tuskin maha ikinä sekaisin, saati sitten tälläinen yllättävä ja näin paha suolistotulehdus. Eläinlääkäri sanoi ettei tämä ole edes tarttuvaa, joten Possulla ei ole hätää. Jostain se silti tuli, ja laittoi suunnitelmat uusiksi. Nyt osaa olla vaan todella kiitollinen siitä että Stefa on palautumassa jo parempaan.

Possu oli suorastaan hellyyttävän huolissaan Stefasta ensimmäiset päivät. Se nukkui Stefan kyljessä, ja hälytti minulle ja Villelle jos Stefalla sen mielestä oli jokin huonosti. Nyt, kun Stefa on palautunut jo lähes normaaliksi itsekseen, Possua vaan vituttaa. Stefa saa paljon enemmän huomiota ja aterioita ja pissatuslenkkejä ja kaikkea kuin Possu. Sen seurauksena Pikku-Possu on alkanut vähän härkkiä Stefaa, ja sitä saa olla komentamassa kun sen mustasukkaisuus äityy liian vahvaksi. Rehellisesti sanottuna en edes tiennyt että koirat voivat toimia tällä tavalla, hätyyttää omistajia auttamaan kipeää kaveriaan, tai olla kateellisia toisen erikoishoidosta. Joo tottahan tiesin että koirat voivat olla vähän mustasukkaisia. Mutta että näin selkeästi!

No mutta, Possu saa sitten vastavuoroisesti yksilöllistä lenkkeily- ja treeniaikaa. On vähän tyhmää olla Possun kanssa kahdestaan lenkillä, tuntuu kummalta. Mutta nyt vasta huomaa kuinka hieno ja tottelevainen siitä on tullut, varma irtipidettävä joka paikassa, ja kiltti kuin mikä. Toivottavasti en nyt treenaa sitä burn outiin kun se saa kaiken treenihuomion :) Ei vaan, nyt ei sitten olla edes treenailtu, kun huoli Stefasta on ollut niin kova.

Treenaamattomuudesta huolimatta Possu kävi tokokokeessa sunnuntaina. Koematkalla saatiin pieni jännitysmomentti, kun pysähdyttiin koirahoitolalle käymään, ja kun siitä lähdettiin varttia vailla Possun kokeeseenilmoittautumisaika, huomattiin että koepaikalle olikin matkaa kuuden kilometrin sijaan 66 kilometriä! No, mitäs sitten, soitin koetoimitsijalle että apua, ei millään ehditä sinne ajoissa, voidaan ehkä juuri ja juuri ehtiä ennen luokan arvioitua alkamista. Kaverin raskaasta kaasujalasta oli hyötyä tuolla matkalla, ja ihanan joustavan koetoimitsijan ansiosta ehdittiin kokeeseen ajoissa ^_^ Possun kanssa mentiin kehään yksilöliikkeisiin melken heti koepaikalle saavuttuamme, ja tehtiin yksi hirveimmistä koesuorituksistamme ikinä :D Kehuja kyllä saatiin, olin kuulemma ihastuttavan tyyni ja rauhallinen, vaikka saavuttiin paikalle sellaisellakin kiireellä ja haloolla.

C Oona Väyrynen

Seuruussa Possu edisti aivan hirveästi, ja poikittikin vielä. ÄRSYTTI tuollainen sikailu!
Seuraaminen 8

Edistävä koira. C Oona Väyrynen

Moniko koira edes taipuu seuraamaan näin.. C Oona Väyrynen

Liikkeestä maahanmenossa Possu nousi perusasentoon liikkurin käskystä.
Liikkeestä maahanmeno 10

C Oona Väyrynen

Luoksetulo oli hienoin ikinä! Vaikka ennen kehää kokeillessani se siirtyi seis-käskystä vain raville.. Taikaa!
Luoksetulo 10

Liikkeestä seisomisessa Possu edisti seuruussa, eikä näin ollen kuunnellut käskyäni yhtään! Meni sitten maahan. Annoin kaksi lisäkäskyä, joista ekalla nousi takaisin seuraamaan, ja toisella jäi sitten seisomaan. Sainpahan korjattua! Loppu erinomainen.
Liikkeestä seisominen 0

Loppu oli hyvä! C Oona Väyrynen

Noudossa luovutus oli väljä ja vino.
Noutaminen 10

Näin väljä luovutus. C Oona Väyrynen

Kaukokäskyissä Possu jäi huonosti makaamaan, mutta nousi silti ekalla käskyllä! Erinomaiset kaukot!
Kaukokäskyt 10

Näin huonosti se jäi. C Oona Väyrynen

Mutta nousi! C Oona Väyrynen

Estehypyssä Possu meni MAAHAN esteen toisella puolella :I Nousi siitä lisäkäskyllä istumaan, ja tuli käskyllä nätisti takaisin.
Estehyppy 8

Takaisin hyppäs hyvin. C Oona Väyrynen

Paikallamakuu otettiin sitten loppuun. Treenasin sitä ensin kehän laidalla jättäen Possulle pallon etupalkaksi. Olen tällä saanut sille ihan eri ilmeen paikallamakuuseen, eikä se enää venkoile, sikaile, tai vaihtele lonkkaa.
Paikallamakuu 10

Possu oli kehässä iloinen ja virkeä, oikein reipas tapaus. Vähän turhankin innokas, mahdollisesti kun koepaikalle tultiin niin kiireellä. Se innokkuus näkyi sitten seuruussa. Ääniä siitä lähti tosi vähän, olen tyytyväinen, kaukokäskyjen ja hypyn välissä taisi ulvahtaa kerran.
Kokonaisvaikutus 10

C Oona Väyrynen

AVO1, 172 pistettä, sijoitus 2/10

Ykkönenhän sieltä sitten tuli, eikä ihan huonoilla pisteilläkään, nollasta huolimatta. Näissä pisteissä tosin on himpun verran tuomarinlisää mukana, mutta jollain muullakin tuomarilla oltaisiin kyllä ykkönen saatu. Vähän matalammilla pisteillä sitten kuitenkin ^_^ Possu on kyllä kiitollinen treenattava, kun nytkin se esitti pahimmat sikailunsa, eikä silti mennyt tuon huonommin.

AVO1-pose