Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

lauantai 23. toukokuuta 2015

Coldplay: The Scientist

Apua, olen ollut niin rikki etten ole kirjoitellut yhtään mitään. Oottelin Stefan tokokokeeseen asti että olis jotain kerrottavaa, ja sen jälkeen iski niin raaka angsti että totesin että parempi olla kirjoittamatta yhtään mitään. Turhautti niin hirveästi, että vaikka koira on hyvä, ja tekee loistavasti ne vaikeat asiat, aina tapahtuu jotain kertakaikkisen typerää, niin että nytkin nollattiin kolme liikettä.. Sadan pisteen arvosta. Tässä vaiheessa näen taas ne hyvät asiat ja uskon että tiistain kokeessa on mahdollista napsauttaa kaikki kohdilleen, mutta otti aikansa hyväksyä tappio.

Muttei mennä asioiden edelle. Viime viikonlopun vietin Laitumella ihan siitä ilosta että koulu loppui, ja vietin neljä päivää "kesälomaa". Helatorstaina lähdettiin kaverin kanssa häiriötreenaamaan VPKH:n mätsäriin Vammalaan. Koirat toimi tosi kivasti häiriöstä huolimatta, seuruussa kyllä huomasi että niitä häiritsi kun kiertelin ihan läheltä muita ihmisiä ja koiria - mutta onpahan treeninaihetta! Muuten ne eivät olleet moksiskaan hälystä kun tehtiin kaukoja, noutoa, jääviä.. Noita on kyllä niin paljon häiriötreenattukin että oisin yllättynyt jos ottaisivat häiriötä :)

Sata vuotta sitten asuessani vielä Punkalaitumella treenasin VPKH:n kentällä aina kun kortittomana sinne kyydin sain - joten nähtiin tuttujakin. Yksi mokoma yllytti osallistumaan mätsärin käyttöluokkaan Possun kanssa - ja sehän tuli toiseksi! Kaunis näyttelysika. En aio ikinä kertoa kellekkään osallistujien kokonaislukumäärää.

KÄY-2. Merkattaiskohan se noin? Palkinnot oli kyllä kehäsekoilun arvoisia.
Lauantaina sitten repäisin ja vein äidin Eosin möllitokoon Toijalaan. Possun kanssa mentiin avoimeen luokkaan koetreenaamaan. Se nurmikenttä oli Possun mielestä IHANA, olin ihan hämmentynyt kun se haisteli siellä, Possu kun ei juuri haistele. Muutenkin sikanen oli aivan hirveä, seuruussa sen pää heilui ja taisi tarvita pari lisäkäskyä, seisomisessa kääntyi mun perääni kun kiersin sen takaa, ja kaukoissa ennakoi! Ennakoi, se kärsäkäs! Ja mikä pahinta, liikkeiden välit se huusi kuin pasuuna. Onnekkaasti muistin tällä kertaa puuttua siihen joka kerta, ja tuomari oli ymmärtäväinen eikä puuttunut minun puuttumiseeni. Raavittiin kuitenkin kasaan ykkösen verran pisteitä, vaikka kokonaisvaikutuskin putosi kaksi pojoa siitä metelistä. Sijoituttiinkin toiseksi!

Eosin kanssa tavoite oli että se jaksaisi palkatta koko luokan läpi. Olen harkinnut vieväni sen ihan oikeisiin kokeisiin sääntömuutoksen jälkeen, kun ei ole enää kahta seuruuta ja luoksepäästävyyttä. Eos kun on vähän valikoiva, joten on ihan turha kuvitella että kuka vaan karvainen setämies pääsisi sitä silittelemään. Naamaraja! Joka tapauksessa, Eos jaksoi palkatta oikein hyvin. Mun sosiaalinen palkka oli sen mielestä ihan merkillistä, sitä meidän pitää vielä harjoitella. Ja loppua kohti se tuntui vaan kiihtyvän, kun olisi halunnut palkkansa! Eos on ehkä vähän aikuistunut, vaikka se pönttöpää yhä onkin silti. Mutta, tokon alimmista luokista onneksi selviää vähän pöntömmilläkin koirilla, kun on vaan jaksanut tehdä pohjat kunnolla, vaikka tässä tapauksessa ne pohjatkin teki joku muu. Epsu keräsi pisteitäkin ykköseen asti, ja sijoittui kolmanneksi! Olin ihan mykistynyt, varsinkin kun kokeessa oli ihan oikea arvostelu eikä mikään möllikoelisäarvostelu. Tykkäsin, on tosi noloa tehdä möllissä 200 pistettä, jos virallisissa olisi tullut hikiset 160.

Sitten en ehkä keksi enää mitään aiheen välttelemiseksi, vaan on pakko mennä siihen Stefan EVL-kokeeseen. Koe oli Vaasassa, tuomarina Veijo Kinnunen. Kenttä oli nurmikenttä. Etukäteen kauhistelin ruutua, jossa oli sininen ruutunauha vihreässä nurtsissa, lähetyspaikalle näytti siltä kuin nauhaa ei olisi ollut lainkaan! Toki, koiran pitäisi osata mennä sinne silti, mutta ruudun bongaaminen on muutenkin ollut meillä vähän kyseenalaista, joten jännitti.

Aloitettiin ryhmäliikkeillä. Istumisessa Stefa oli siirtynyt omituisesti perseensä päälle istumaan, Kinnunen tulkitsi sen kertomalla että koira oli "kipristellyt varpaitaan". 
Istuminen 10

Paikallamakuussa Stefa ilmeisesti oli sievästi. Kun palattiin koirien luo, se haisteli, taas, ja söi ruohoa. Pitänee tehdä jotain tuolle sen ahdistukselle kun kävelen sitä kohti. Kinnunen ei huomannut, tämä sikailu oli niin huomaamatonta.
Paikallamakuu 10

Ja sitten yksilöt. Ehdin pikaiseen palkata Stefan, minkä jälkeen sännättiin ekana koirakkona kehään tekemään koko EVL putkeen. Järjestely ei ollut paha, vaikka alkuun sitä säikähdinkin.

Seuruu oli paha. Hirvein. Seuruu. Ikinä. Stefa haahuili, edisti, meinasi karata useampaan otteeseen makkaragrillille.. Mun EVL-tasoinen koirani karkaa buffettiin. Hieno homma hei. Pysähdyksissä Stefa saattoi kiertää sivulle oikealta, lisäkäskyjä oli sata, ja tosiaan sitä että karjuin "HEI SIVU" kun koira otti spurtteja grilliä kohti. Ansaittu nolla.
Seuraaminen 0

Zeta tehtiin onneksi poispäin grillistä. Stefa alkoi taas kuunnella, eikä seuruun lisäkäskyjä tarvittu. Vaihdotkin se teki kaikki hyvin, enkä kääntänyt päätäni varmistaakseni niitä, hyvä minä! Pisteet lähti paskasta seuruusta.
Z 8,5

Luoksari oli Stefaksi superhyvä! Maahanmenossa se hiipi vähän turhan monta askelta.
Luoksetulo 9

Ja sitten se kaamea ruutu.. Merkki oli superhieno, vaikka koira vähän ennakoikin, niin vähän että ois ehkä jäänyt tuomarilta huomaamatta. Sitten lähetin ruutuun, ja se meni merkkien ja kehänauhan väliin! Koitin neuvoa ruutuun, muttei se sinne sit mennyt. Voivoi.
Ruutu 0

Ja sit ohjattu. Merkki vähän venyi, mutta koira jäi kuitenkin riittävän lähelle. Ja sitten käskin sen ruutuun! Stefa juoksi kapulalle, jäi sinne seisomaan hämmentyneenä ja suuntasi ruutuun. Ei yhtään auttanut että huusin "eiku nouda! siis oikee!" Että näin tänään, ei se oo läheskään aina koira joka mokaa. Ärsytti ihan sikana, meidän vahva superliike.
Ohjattu 0

Metallinoudossa viskasin kapulan ihan minne sattuu, se oli esteen vasemmalle puolella. Käskytin tosi selkeästi hyppäämään, jotta Stefa ei kiertäisi estettä kuten se on usein tehnyt, ja sehän hyppäsi. Takasin tullessa käänsin vähän päätä oikealle jotta se muistaisi esteen - ja juuri ennen kuin jolkotti siitä ohi se vaihtoikin suuntaa ja hyppäsi esteen. Oisin tässä vaiheessa halunnut hurrata ja superpalkata sen, jee mikä mahti-Stefa! Loppu me sitten kyllä tyrittiin, jostain syystä luovutuksen jälkeen Stefa lähti takaisin hypylle..? Hämmentävää.
Hyppynouto 5

Ja sitten tunnari. Ensin minä tiputin kapulan kun annoin sitä takaisin liikkurille. Stefa lähti lujaa etsimään, haisteli kaikki, tosi läheltä, mutta ei kalistellut tai siirrellyt niitä! Otti oman, lähti hirveetä karkua takas - ja tiputti kapulan! Luovutuksessa taisi vielä ennakoida sivulletulon, tai oisko ollut lähdössä takas kapuloille, tai jotain. Mä en selvästi treenaa loppuja riittävästi. Yhtä kaikki olin supertyytyväinen, me saatiin tunnarista jotain pisteitä!
Tunnari 5

Ja sit vielä kaukot. Jännitti, Stefahan on nollannut ne nyt monasti kokeissa, kun se ei vaan nouse istumaan sieltä. Järjestys oli M-S-I-M-I-S-M, eli se vaikeampi, kun maahan-istu tulee vasta puolessavälissä. Mutta Stefapa teki the parhaat koekaukot ikinä!! Olisko se M-S-vaihdossa liikauttanut vähän toista takatassua..? Mutta hyvin vähän, ja vain toista. Olin ihan sitä mieltä että juoksen kehästä pois kesken kaukojen kun olin niin tyytyväinen, mutta onneks jatkoin loppuun kun olivat niin hyvät. Ja sit Kinnuska oli sitä mieltä että Stefa istuu liian matalana ja vaanivana :D Ja olin ihan nöyy, minun supermahtava koirani teki ylihienot kaukot ja sai noin onnettomat pisteet!
Kaukokäskyt 7,5

171,5 pistettä, EVL0

Että näin siinä sitten kävi. Olin tosiaan niin rikki kuin tokokokeen jälkeen nyt vaan voi olla, mutta kun myöhemmin laskeskelin, oltais pärjätty ihan kivasti, jos Stefa ois löytänyt ruutuun, seurannut ees kohtuullisesti ja mä en ois tyrinyt ohjattua noutoa. Ei se ykkönen ehkä niin kaukana olekaan.. Ja parempi ois ollakin kulman takana, koska tiistaina on koe taas! Onnekkaasti sentään hiekkakentällä, josko koira löytäis vaikka ruutuun.

Käytiin muuten seuraavana päivänä treenaamassa. Koirat osas ruudun (Possukin). Ja keksin ehkä pikaratkaisuita Stefan seuruuseen.. ehkä. Mutta, sit oonkin ollut joko töissä tai nukkunut, niin en oo kerinnyt treenaamaan niin paljoa kuin tahtoisin. Mutta jos se tiistaina tekee yhtä hyvin, eikä tyritä noita tonkertaisia, niin ykkönen on jo kyllä tosi lähellä!

Ei kommentteja: