Green Day: Bang Bang

Börhimykset ovat tehneet yllättäen tokoa. Ensi viikolla on Etelä-Pohjanmaan piirinmestaruustoko, johon päätin viedä Stefan - ja aika pienellä yllytyksellä sitten Possunkin. Stefan kanssa on ollut hauska tokoilla, ollaan taukoiltu koko kesä, mitä nyt hyvin vähän olen tehnyt seuruuta, ja Stefalla tuntuu palaset loksahdelleen. Seuruu on todella paljon nätimpää kuin aiemmin. Uusi liike onnistuu, jos pysäytän sen seisomaan ja se saa noutaa oikean puolen kapulan - se on paljon se! Liike onnistuu myös kumpaankin suuntaan ilman pysäytystä. Hyppy on ollut aiemmin supervaikea, mutta nyt ollaan pisteessä jossa se onnistuu jos Stefa saa ottaa vauhtia merkiltä asti, tai saa hypätä suoremmassa linjassa, eli oikean esteen. Vasemmalle esteelle se joutuu menemän vinompaa linjaa mikä ilmeisesti tekee hypystä vaikeampaa. Kuitenkaan tämä ei ole enää mahdotonta, kuten aiemmin!

Possun osaamisesta en tiedä mitään. Jäävät se osaa kun ne on pk-puolella. Seuruu on tosi rumaa, mikä ei ole pk-tottiksessa niin haitannut koska siellä toivottu seuruu onkin voimakkaampaa. Metallikapulaa Possu pitää rumasti, mutta pitää kuitenkin. Ja sitten en edes muista mitä muita liikkeitä koko luokassa on, joten onnea meille.

Sitten ollaan aloitettu Possun kanssa kuntoilu. Se on edelleen ihan lihakseton, ja juoksi varmaan viestituloksen pyhällä hengellä. Kävin sen kanssa pyöräilemässä tällä viikolla, ja oltiin sekä minä että koira aivan puhki mitättömän lyhyestä lenkistä. Toki silti pidemmästä kuin se kuusi minuuttia mitä viestikokeessa juostaan. Tänään otettiin uusi kierros, ja oli jo heti paljon helpompaa. Varmaan jatketaan pyöräilyä kolmisen kertaa viikossa tämä syksy, jos vaikka saataisiin Posanderiin paukkuja juosta edes se kakkosluokka vielä tänä vuonna. Pahasti vaan näyttää siltä että kokeita ei juuri ole tulossa, ja kiimakin Possulla iskee vielä johonkin väliin, joten ihan varmasti siihen jona olisi se syksyn ainoa viestikoe.

Tänään käytiin sitten hakutreeneissä Possun kanssa. Ekat haut sitten pentujen. Reteesti suunnittelin Possulle 150 metriä hakurataa, neljä maalimiestä ja muutama tyhjä pisto. Ja Possuhan ajoi. Toki se hortoilee menemään rumasti, mutta löytää aina kaikki. Ja menee syvälle! Se on kyllä niin helppo koira nykyään. Ei tullut turhaan tehtyä pohjia sataan lajiin kun se oli pentu. Possu oli niin taitava että ilmaisut jos saisi kuntoon, voisi lähteä kokeisiin.

Ilmaisujakin on toki tehty. Kahdesti tällä viikolla, ja huomenna taas. Eilen Possulla alkoi vähän jo raksuttaa, ja se alkoi tarjota rullan ottamista suuhunsa ennen näytölle lähetystä. Aiemmin olen suunnilleen tunkenut rullan sen suuhun jotta saisin näyttölähetyksen tehtyä, ja ajattelin että hyvänen aika eihän tästä tule mitään. Mutta ehkä tulee sitten kuitenkin.

Ennen tämän päivän hakutreenejä kävin vielä tallaamassa tytöille jäljet. Neljä tuntia vanhoina ne sitten ajettiin. Stefalla oli viisi keppiä, joista se, uskomatonta mutta totta, löysi kaikki viisi. Yhden kohdalla jouduin vähän auttamaan, kun se etsiskeli keppiä kovin, mutta päätti sitten että antaa olla ja jatkoi matkaa.. Hinasin sen liinasta takaisin ja pistin uudelleen siihen kohtaan, hetki meni ennen kuin keppi nousi, mutta nousi kuitenkin. Loput se (onneksi) löysi ilman apuani, koska ei ollut aavistustakaan missä mokomat olivat. Olen maailman hajamielisin jälkientallaaja.

Possulla oli neljä keppiä, ja aavistuksen liian pitkä jana. Janatreeniä Posanderi ennen kaikkea tarvitseekin ennen kuin on koevalmis. Otettuaan ensin takajäljen se lähti tosi nätisti ajamaan, voi miten tykkäänkin sen ajamistavasta! Possu jäljestää säntillisesti kävelyvauhtia nenä maassa jäljen päällä, jahkailematta silti turhia. Ja nostaa aina varmasti joka kepin! Kulman se tarkisti tänään juoksemalla ympyrän, ja palasi sitten heti takaisin jäljestyksen pariin. Possun kanssa on aivan superkiva ajaa jälkiä kun siihen voi luottaa! Janat vielä kuntoon ja se on sitten siinä.

Olenkin varannut sille jo pari jälkikoepaikkaa syksylle. On Virkku laulanut viime aikoina.