Red Hot Chili Peppers: Go Robot

Possu aloitti lepäilyn jälkeen jäljestämisen. Stefa taas on tehnyt hakua ja tottista.

Possusta on tulossa mitä mainioin pieni jälkikone. Ilmoitin sen sunnuntaille taas kokeeseen josko saataisiin JK2 vielä tälle syksylle, mutta mokoma päätti aloittaa kiiman! Ei sitten. Onneksi ensi kesänä tulee taas uusi maastolajikausi, ja ehkä päästäisiin kokeisiin jo alkukesästä. Ehkä ihan hyvä laittaa Possun kanssa ne maastot tauolle ja alkaa tehdä tokoa välillä.

Stefan tuleva hakukoe hermostuttaa minua todella paljon. Se on nyt tehnyt kohtuullista hakutyöskentelyä. Maalimiehet löytyvät yleensä, ja ilmaisutkin ovat taas alkaneet sujua. Totta kai saatan taas pistotella sitä miten sattuu, tai se vaan päättää ettei ilmaisekaan, mutta ellei mitään kummempaa satu uskoisin että maastojen puolesta on saumaa tulokseen.

Mutta se tottishan meillä se kompastuskivi onkin. Mutta, Stefapa onkin alkanut taas sietää laukauksia kentällä. Totta on, että nostatan sen taas niin korkealle että seuruu on hirveää, mutta välillä olen saanut sen jopa kultaiselle keskitielle niin että se seuraa jopa suorassa, ja edistää vain puoli metriä. Pahoina päivinä se kulkee 90 astetta poikittain edessäni niin etten pääse liikkumaan tai edistää metrin tai puolitoista. Joten olen alkanut opettaa sille korjaussanaa jolla sen on painettava nenällään housunsaumaani, eikä näin ollen pysty poikittamaan tai edistämään. Ei se sitä valmiiksi opi kahdessa viikossa, mutta jos edes auttavasti.

Metrin esteen Stefa on välillä hypännyt. Uskomatonta, en nimittäin laske sen varaan että saataisiin hyppynoudosta yhtään pistettä. A-esteen se menee reippaasti ja satavarmasti minusta poispäin, joka kerta. Paluu onkin ongelma, se tahtoisi aina kiertää. Se on meidän pääprioriteettina viimeistelytreeneissä, koska A-este kumpaankin suuntaan antaisi meille jo erittäin hyvän mahdollisuudet saada tottiksesta vaadittu 70 pistettä. Kaiken muunhan Stefa tekee, joitain asioita jopa erinomaisesti, mutta ne esteet tulevat olemaan se ratkaiseva asia. Ja se seuruu, jos Stefa päättää edistää metrin :D

Possun jäljestämisestä haluan myös kertoa. Se on ajellut haastaviakin jälkiä viime aikoina, mutta kepit ovat alkaneet taas nousta. Viime viikolla tein supervaikean murheenkryynijäljen (6 terävää kulmaa, 6 polunylitystä, harhajälki koko jälken läpi), jossa jäi puolet kepeistä(mutta se jäljesti koko jäljen tarkkaan ja oikein noin muuten!), mutta sitä lukuun ottamatta keppiprosentti on taas noussut lähemmäs sataa. Janat ovat nättejä, ja Possun motivaatio kova. Olisi ollut tosi kiva kokeilla sen kanssa sitä koetta vielä, mutta minkäs teet.

Sitten käytiin taas eläinlääkärissäkin, kun siellä on tullut ravattua. Possu on nyt sen puoleen kunnossa, sen pissanäyte oli puhdas. Samoin Stefan. Maksa-arvot Stefalla kuitenkin ovat edelleen koholla.. Oireita ei kuitenkaan ole, ja arvot olivat vähän laskeneet. Erikoisruualla siis loppuvuosi ja katsotaan arvot uudelleen tammikuussa, kun mennään niihin selkäkuviinkin. Sattuneesta syystä kuvia ei saatu nyt, mutta en kokenut sitten tarvettakaan kun Stefa ei ole oireillut. Joutaa odottaa kaksi kuukautta.

Possun selkää on hoidettu nyt laserilla pari kertaa, ja se on joko auttanut tai sitten ei. Viime viikolla selkä oli selvästi vähemmän ärtynyt kuin kahta viikkoa aiemmin, mutta koira oli myös ollut levossa. Nyt meiltä jää seuraava rankakäsittely kiiman takia väliin, joten jää nähtäväksi koska päästään Possun selkää avaamaan seuraavan kerran. Se on jumissa yhä vaan, Possu kirputtelee sitä, ja olen näkevinäni sen juoksussa merkkejä selän jäykkyydestä. Onpahan sitkeä vaiva. Ehkä ihan hyväkin että ei päästä kokeeseen eikä tarvitse treenata sen myötä tottisesteitä. Mikään superkipeä selkä ei kuitenkaan ole, ja Possu on aika herkkä näyttämään juminsa, joten pääsääntöisesti elän ajatuksessa että koirani ovat nyt terveitä, tai ainakin terveehköjä. Paranemaan päin.

Nyt olen alkanut järkeistää päätöntä tokotreeniäni (olen taas valahtanut siihen suunnittelemattomaan treenaamiseen jonka myötä teen joka treenissä samat asiat, aina). Kävin läpi sekä EVL:n että voittajaluokan liike liikkeeltä, jaoin ne osiin, ja merkkasin itselleni missä osissa on koirillani eniten petrattavaa. Josko päästäisiin taas määrästä laatuun.

Volbeat: For Evigt

Possu kävi viikko sitten jälkikokeessa Kokkolassa.

Päivä alkoi jäljellä, jota jännitin ihan hulluna. Keli oli hyvä, maastot oli hyvät, kaikki jäisi Possusta kiinni. Janalla se jäi haistelemaan jotain mätästä niin että jouduin komentamaan sen jatkamaan, minkä jälkeen jatkoi töitä hienosti, nosti jäljen hyvin ja lähti ajamaan. Taidettiin saada 36 pistettä? Eksyttiin kuitenkin kohta ensimmäisen kulman jälkeen polunylityksessä kun Possu lähti seuraamaan polkua, ja harhailtiin metsässä aika X ennen kuin löysin takaisin tielle. Vein koiran takaisin janalle, ja aloitettiin uudestaan, ja Possu lähti taas nätisti ajamaan ja eksyi samaan polunylitykseen ekan kulman jälkeen - enkä mä tyhmä tajunnut että oisin vaan voinut laittaa koiran yli siitä polusta että hei, se jälki jatkuu tässä. Ehkä siitä oli joku kävellyt, kun niin vahvasti se koiran mukanaan vei, mutta ei auta. En ole myöskään treenannut harhajälkiä, polunylityksiä, enkä jälkiä joissa kepit ovat niin harvassa kuin kakkosluokan jäljessä, että ihan vain ja ainoastaan oma mokani. Kaksi keppiä löysin jäljeltä, Possu ei niitä jostain syystä nostanut.

Tehtiin sitten vielä hieno esineruutu, 29 pistettä, ja tottis jossa päätin koulutuksellisista syistä marmattaa koiralle seuruussa ja eteenmenossa saaden ne puutteellisiksi (eteenmeno meni kokonaan nollille, seuruusta en ole varma). Hyppynoudossa kiersi hypyn takaisinpäin. SILTI tyydyttävä, 74 pistettä. Aika Possu.

Sunnuntaina käytiin tekemässä tokoa ja tottista, ja maanantaina lisää tottista sekä jäljen korjaussarja. Otettiin vieraanhajuinen jälki jolla oli useita polunylityksiä, ja Possu hoiti ne ihan kunnialla, se ei kertaakaan edes meinannut lähteä polun vietäväksi. Kaksi keppiä viidestä siltä kuitenkin jäi, joten keppimotivaatiolle on tehtävä jotain. Possu ajoi myös ekan terävän kulmansa, ja selviytyi siitä kunnialla. Tämän jälkeen tehtiin vielä vähän esineruutua, viestiä ja tokon koetreenit.

Tiistaina Possu ja Stefa menivät osteopaattiseen rankakäsittelyyn tuomittaviksi. Tuomittaviksi, koska olivat ilmeisesti ihan risoja kumpikin. Olin huomannut että Possu kirputtelee selkäänsä, joten ajattelin siellä olevan jonkun pikkujumin, mutta tuomio oli pahempi: sillä oli jäänyt (vähän suodatusta sitten tätä lukiessa koska en ymmärtänyt kuulemastani juuri mitään) pennuista hormonaalisia muutoksia, ja lantionikamissa oli oireita tulehduksesta? Ehkä. Näin ymmärsin. Joka tapauksessa pennuista oli jäänyt jotain, ja nyt oon treenannut liikaa ja liian kovaa. Upsis. Harmittaa. Viikko totaalilepoa, toinen viikko kevyttä liikuntaa, muutama kerta laserhoitoa ja sitten uusi käsittely. Ai kun kiva. Se meidän koehaaveista tältä syksyltä sitten. Possu oli vieläpä ollut niin hyvä treeneissä, että ajattelin ihan tosissani että se saisi lauantain viestikokeesta ykkösen kolmosluokasta. No. Jäänee ensi vuoteen sitten.

Stefasta saatiin vielä pahempi diagnoosi. Se ei antanut käsitellä alaselkäänsä kunnolla, joten seuraavana vuorossa on selkäkuvat.. Niihin mennään varmaan ensi viikolla. Stefa ei kuitenkaan ole oireillut kotona mitenkään, päin vastoin se on hyvinkin reipas ja vikkelä, venyttelee selkänsä kokonaan, ei arastele, ei oireile. Otetaan ne selkäkuvat nyt kuitenkin, vaikka toivottavasti kyseessä oli esimerkiksi liian lyhyt käsittelyväli, ja paikat siitä vielä kipeinä. En tiedä, en ole asiantuntija. Stefa ei kuitenkaan saanut treenikieltoa, joten se on treenaillut normaalisti. Hakua ja tokoa. Tottista aletaan hinkata jatkossa enemmän, koska jos selästä ei mitään löydy, mennään vielä hakukokeisiin tänä syksynä.