Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky

lauantai 28. tammikuuta 2017

Highly Suspect: My Name Is Human

Elämä vie.

Aloitin uuden (ihanan) työn. Mies muutti pois ja vei Muffinssin. Stefa ja Possu ovat olleet vähällä, kun uusi työ ja ero ovat vieneet aikaa ja jaksamista.

Mutta elämä voittaa. Ollaan alettu taas tokotreenit, ja vaikka täksi kaudeksi asettamani tavoitteet saavatkin jäädä, on jo parit kokeet kiikarissa. 

Ja meille muutti pentu. Eilen. Belgianpaimenkoira. Tää on sellainen pentue että puhuttiin siitä jo ennen kuin erosta oli tietoakaan, kun narttu astutettiin. Ja mietittiin että nyt ois tosi hyvä pentue, punnittiin aikaa ja jaksamista neljälle koiralle. Mietittiin Stefan vääjäämättä lähenevää eläköitymistä pk-lajeista. 

Ja sitten paria kuukautta myöhemmin istuin yksin kotisohvalla, mietin miten mulla voi olla koko ajan näin paljon aikaa jolla en tee mitään, ja miten talo on tyhjä vain kahdella koiralla. 

Mieletön Moottori "Tesla"
Joten siinä se nyt on. Mies talossa, belgianpaimenkoira Martti Tesla. Teslan suku on mulle rakas, tästäkin blogista löytyy kuvia sen emästä ja emän siskopuolesta, kun ovat olleet meillä hoidossa. Isään tutustuin vasta pentujen myötä, sen sisaruksia olinkin jo joitakin nähnyt ja todennut ne ihastuttavan tervepäisiksi ja valloittaviksi belgialaisiksi. Ja sellainen tämäkin on. Pentuja tuli käytyä katsomassa usein (viime viikkoina harva se päivä) ja jo aiemmin vihreäpantainen pentu oli leimautunut sieltä mun pennukseni. En tiedä miksi, se taisi kantaa mulle sukan viisiviikkoisena ja päätin että tämä se on. Ja kun sitä pentua näki PALJON näki aivan todella minkälainen se on. Vieraille koirille Martti helposti räksytti, mutta muuten se oli mielestäni rohkeampi kuin moni vieraisiin koiriin neutraalimmin suhtautuva. Ja Marttikin huomasi olevansa mun pentuni, se tunnisti mut kun tulin käymään, ja oli usein pyrkimässä mun syliin ja rapsuteltavaksi.

Ja nyt se on täällä. Ja se on kuin se olisi aina ollutkin täällä. Se on vähän erilainen kuin bc:t ja berni oli, Tesla on selvästi mun koirani. Mä olen sille se juttu. Toki, Tesla on ensimmäinen koira jota ottaessani olen asunut yksin, joten sillä ei ole muita ihmisiä turvanaan. Stefa ja Possu sitä vähän jännittivät, mutta kohta se jo roikkui Stefan hännästä ja sai komentamista osakseen. Rohkeasti se niitä leikittää, mutta muuttaa kohta mielensä jos isompi koira innostuu leikkiin mukaan.

Se kuolee nälkään koko ajan. Aina kun syön se yrittää kiivetä syliini syömään ruuan käsistäni. Aina kun menen keittiöön se hyppii tasoja päin että nälkä, nälkä! Ja yrittää hypätä sohvalle, päätyen välillä pää edellä parkettiin. Ja sohvapöydälle se tahtoo kiivetä. Ja sänkyyn. Ja hurja tappaja se on, lattiat on täynnä leluja joita se kantaa, riepottaa ja tappaa ihan omaksi ilokseen. Ei tarvitse paljoa leikittää kun tyyppi leikkii ihan keskenäänkin.

Viime yön pentu nukkui mun tyynylläni, kun laitoin patjan lattialle. Nukkui koko yön, yli kymmenen tuntia, se muru. Mua saattaa kaduttaa se tyynyllä nukkuminen sitten kun se painaa 25 kiloa.

Nyt meillä on hetken pentuarkea.

1 kommentti:

Heidi kirjoitti...

Ihana Tesla! ��

Ja kiva kun oot takasin blogimaailmassa, oon sitkeesti käyny lähes päivittäin toivomassa päivitystä! :D