Mutta tosiaan. Torstaina oli treenikavereina belgeihin tottuneita jotka tulivat lähemmäs treenaamaan, ja huomatessani Teslan keskittymiskyvyn rakoilevan pyysin heidät vielä entistäkin lähemmäs, lähes hännän päälle treenailemaan omia koiriaan. Tessu-rukka. Varsinkin kaverin pieni belgineito oli sen mielestä ihan vastustamaton. Selvästi näitä treenejä tarvitaan lisää, ennaltaehkäisevästi, ennen kuin minulla on narttukoirien perään kuolaava teinikoira :D
No mutta. Tänään meillä oli The Hajutesti. Viime kokeesta on aikaa, viime vuonna käytiin Stefan ja Possun kanssa keväällä yksi tokokoe sekä Possun kanssa toko-SM:t. (Muistaakseni siinä olivat meidän viime vuoden kokeet. En ole ihan varma.) Tämähän näkyi sitten niin että olin AIVAN PANIIKISSA. Jo perjantaista asti. Aamulla heräsin ajoissa sähläilemään ja hermoilemaan, mutta lähdin silti kuitenkin niin viime hetkellä, että pysähtyessäni rikkomaan matkalla rahaa (koemaksu suoritettiin paikan päällä) muistin että eihän minulla ole mukana kuin pelkkä koira, paperit ja rokotustodistukset jäivät kotiin!
Siitä sitten viestiä järjestäjälle ja hirveää kyytiä takaisin kotiin, missä aloin panikoida Teslan rokotuksia - nämähän pitäisi vuotiaana rokottaa, ja Tessu on rokotettu viimeksi nelikuisena. Onneksi, kuten tänään opin, nelikuisena annettu rokotus on kuitenkin voimassa vuoden, eikä vuoden ikään asti. Maaliskuuhun asti siis vielä aikaa uusia.
Paikalle päästiin, ja saatiin vielä osallistuakin vaikka pelkäsin myöhästyväni niin että meidät suljetaan kokeesta. Hädin tuskin muistin maksaa saati kirjoittaa kisakirjaan koiran tiedot. Minkä jälkeen alettiin etsiä Tessusta sirua, ja aloin panikoida että mitä jos se on mennyt kasvuaikana hukkaan, niinhän voi käydä myös? Sieltä se kuitenkin löytyi, kiusallisen pitkän etsiskelyn jälkeen, lapaluiden välistä, vaikka luulin sen olevan vasemmalla puolella kaulaa.
Tessu-rukka oli ollut aivan holtiton aamusta asti. Oma jännittämiseni selvästi vaikuttaa siihen, koska se oli heräämisestäni asti vain pyörinyt ja huutanut. Koepaikalla piti oikein kerätä itseni jotta sain kasaan itseni ja koiran halliin astumista varten. Onnekkaasti olimme vuorossa heti toisina, joten en joutunut enää patoamaan omaa jännitystäni, vaan sain heti tuomarin puhuttelun jälkeen ottaa Teslan autosta viriteltäväksi. Meidän NoseWork-harrastuksessa virittäminen on sellaista vireen laskemista, Tesla on intopiukeena ja minä teen sillä pienet tokoilut saadakseni sen kuulolle. Pahin pelko olisi että Tesla säntää radalle samalla innolla kuin se pamahtaa treenihallin ovesta sisälle, eikä keskity lainkaan itse tehtävään.
Tesla kasasi itsensä nopeammin kuin minä, se keskittyi yllättävän hyvin ja lakkasi huutamasta jo heti virittelyssä. NoseWork on lajina sellainen etteivät muut saa nähdä toisten suorituksia, joten virittely tapahtui ulkona 17 asteen pakkasessa. Tessua vähän palelsi selvästi, istuminen ei onnistunut kun pallit jäätyivät, ja loppuajan raukka steppaili kun tassuihin otti kylmää. Sitkeästi se silti oli mun kanssani tekemässä eikä antanut sään häiritä. Olin varautunut pitkäänkin keskittymisharjoitukseen hallin ovesta sisään käveltyämme, mutta Teslapa napahti tarkkaavaisena perusasentoon ja seurasi nätisti lähtöviivalle. Ei kai siinä auttanut kuin aloittaa testi.
Laatikkoina oli helpot tavalliset kannelliset muovilaatikot. 12 laatikkoa kahdessa rivissä, ja niitä lähestyttiin laatikoiden päästä, joten hommiin pääsi heti. Treeneissä olen välillä kävellyt aluksi rivin toiseen päähän saadakseni Tessun keskittymään, mutta nyt ei tarvinnut. Lähetin sen heti lähtöviivalta, vaikka yleensä lähetän lähempää, mutta töihin se lähti kuin vanha tekijä. Tessu etsi järjestelmällisesti oikeaa riviä, vaihtoi puolessa välissä tarkentamaan vasemmalle ja loikkasi sitten takaisin oikealle puolelle ja viskasi yhden laatikon ympäri. Minua jännitti niin että meinasin oksentaa. Ihan vakavissani ajattelin että selvä, tämä koe jää tähän, mun on pakko keskeyttää kun ei oma pää kestä.
Sen sijaan kokosin itseni ja sanoin Tessulle että kuulehan nyt koiro, ethän voi edes haistaa sitä laatikkoa kun käännät sen tuolla lailla väärinpäin. Tein sen mitä kurssinvetäjä on alusta asti muistutellut, jos et ole varma, aloita alusta ja etsi kaikki laatikot uudelleen. Koska NoseWorkin hajutesti menee hylätyksi heti kun ilmoitan tuomarille väärän ilmaisun, sen sijaan etsiä saadaan hyvinkin vapaamuotoisesti kolme minuuttia.
Palattiin siis alkuun. Lähetin Tessun. En ikinä ole epäillyt sen ilmaisuja, joten nyt se turhautui ja raapi heti ensimmäistä laatikkoa, mutta tajusin sen onneksi johtuvan omasta virheestäni ja annoin sen jatkaa. Se vaan juoksi alun laatikot läpi, ja oloni oli aika toivoton. Aiemmin ympäri kääntämälleen laatikolle päästyään se hyppäsi sen päälle makaamaan laatikko etukäpälien alla ja tuijotti mua hyvin tiiviisti silmiin sanoen "no niin idioottiohjaaja, usko mua kun mä sanon". Ja mä uskoin. En muista mitä kummaa sanoin tuomarille, mutten ainakaan että ilmaisu. Oikea laatikko se kuitenkin oli, ja hölinäni hyväksyttiin, ja Tessu-koironen sai hyväksytyn tuloksen ensimmäisen luokan hajutestistä! Johan nyt!
Yllättäen (tai ei mitenkään yllättäen näin omaa sekoilua jälkeenpäin miettien) koe ei ollut mikään läpihuutojuttu, vaan tasan puolet osallistujista läpäisi ja puolet sai palata jatkamaan harjoittelua. Kävipä siellä yksi lievä ragequitkin muistuttamassa syitä omalle downshiftaamiselleni koiraharrastuksista.
Mutta me onnistuttiin, ja mä sain hyvän osoituksen siitä kuinka paljon Teslakin vaan osaa. Kokeen alussa odotellessamme sain muilta osallistujilta kehuja Teslan käytöksestä ja ihan hämmennyin - itse näen siinä yhä rasavillin pennun, mutta onhan se joissain tilanteissa jo säntillinen ja tottelevainen belginalku. Tästä onnistuneesta suorituksesta innostuneena avasin lopulta tokon säännöt ja tarkastin mitä siinä nykyisessä alokasluokassa oikein onkaan. Niille jotka eivät muista tiedoksi, että siellä on noin kolme liikettä. Voisin vaikka vannoa että Stefan ja Possun kanssa ne luokat käydessä olivat paljon pidempiä ja vaikeampia. Saattoivat ollakin. Kuitenkin tuli huomattua, ettei se alokaskokeen taso olekaan kovin kaukana meidän osaamisestamme. Salaa aloin jo vähän haaveilla, josko Teslan kanssa otettaisiin tavoitteeksi tämän vuoden toko-SM:t. Näköjään sisäistä koiraharrastajaa ei saa hengiltä pelkällä ajanpuutteella ja työväsymyksellä.
 |
| Poseeraava Tessumies |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti