Antti Holma: Aina ei saa mitä haluaa

Hyvää joulua ja uutta vuotta!

En ole päivitellyt blogiin oikein mitään koko syksynä. Tietokone tulee avattua nykyään niin harvoin työpäivän jälkeen, ja puhelimella on huono kirjoittaa.

Päätin säästää itseni menneiden kokeiden läpikäymiseltä, ja hypätä suoraan yhteenvetoon meidän vuodesta ja ensi vuoden tavoitteisiin.

Kevät oli kamala. Treenasin hiki hatussa Teslan kanssa MM-kisoihin. TK1 -tulosta ei tullut millään, keräsin itselleni järkyttävät suorituspaineet, ja koe toisensa perään meni mönkään. LOPULTA onnistuttiin saavaan TK1 joka ei sekään ollut mielestäni meidän tasoa, mutta koulutustunnus kuitenkin.

Sitten Stefa kuoli. Ihan yhtäkkiä yllättäen. Helpotus että sai lähteä saappaat jalassa, mutta ikävä on silti kova. Ymmärrän että kaikki hoito olisi siinä tilanteessa vain pitkittänyt väistämätöntä, ja kärsimystäkin, mutta silti ajattelen välillä olisiko lääkityksellä saatu lisäaikaa - edes muutama kuukausi.

Ja heti perään Tesla sairastui. Ne päivät olivat hirveitä. Pelkäsin senkin kuolevan, kun voimaton koira ei päässyt itse edes makuulta ylös. MM-kisat jäivät välistä, mutta en ehtinyt olla pettynyt ollessani helpottunut Teslan selviämisestä.

Samassa rytäkässä irtisanouduin työstäni, ja aloitin uudessa paikkaa ilman lomailuita. Olen nauttinut uudesta työstäni. Työ on haastavaa ja stressaavaa, mutta vähemmän kuluttavaa kuin edellinen. Olen jaksanut työpäivän jälkeen ajatella. Ja sen myötä keskittyä myös harrastuksiini. Kuin osoituksena tästä Possun Anadune-profiilissa näkyy edellisen työpaikkani mittainen aukko tuloksissa.

Toko SM sujui jotenkin, mutta ei niin kuin olisin toivonut. Teslan kanssa ollaan etsitty yhteistä säveltä, ja ollaan sitä alettu löytämäänkin. Se on kuitenkin yksilö, jonka kanssa täytyy taas löytää omat lähestymistapansa asioihin. Eipä minulla vielä sellaista koiraa ole ollutkaan, jonka kanssa olisi suorilta löydetty yhteinen sävel.

Possun kanssa käytiin hakemassa JK2, sekä parissa kolmosen kokeessa. Tulosta, saati ykköstä, ei kolmosista tullut, mutta nyt tiedetään taas mistä ensi vuonna jatketaan. Viestikokeissakin käytiin kääntymässä, kirjaimellisesti kääntymässä.

Kesällä eksyttiin spontaanisti rally-tokon SM-kisoihin. Tessun kanssa haettiin osallistumiseen vaadittava tulos upealla sadan pisteen suorituksella, vaikka SM-kisoissa suoritus kaatui kummankin koiran kanssa omaan osaamattomuuteeni. Siitä huolimatta kumpikin nappasi hyväksytyn tuloksen, ja Possu koularin RTK1.

Syksyllä Possun kanssa löydettiin yhteinen tokosävel, ja napattiin melkein neljän vuoden voittajaluokassa junnaamisen jälkeen kaksi viimeistä ykköstä ja koulari TK3.

Kaikesta sekoilusta huolimatta vuosi on siis ollut ihan tuloksekas. Kevään sairastumisten jälkeen on oltu terveitä, ja tutkittukin on Tessulta ja Possulta silmät ja selät kuntoon. Teslalta katsottiin lisäksi polvet ja sydän, ihan vaan kun jostain syystä tutkin niistä kaikkea kummallista.

Ensi vuonna aion opetella tekemään vaan kivoja juttuja. En hakenut FMBB-joukkueeseen, koska viime vuonna opin sen vievän treeneistäni kaiken ilon. Samaten väliin jäi belgien tokovalmennusrinki. Aion treenata ensi vuonna vain omassa porukassani, jossa viihdyn ja treenaamista ei oteta liian vakavasti. Olen myös sopinut keväälle jo sellaisia koulutuspäiviä joita itse tarvitsen ja arvostan.

Vastoin kaikkea tätä viime kappaleessa lueteltua järkevyyttä, aion myös suorittaa arkitottelevaisuuskoulutusohjaajakurssin harjoittelut ja pätevöityä Palveluskoiraliiton koulutusohjaajaksi, ja osallistua sekä rally-tokon että kilpatottelevaisuuden koulutusohjaajakurssille. Olen ristiriitainen sillä tavalla.

Ensi vuonna aiomme myös muuttaa omakotitaloon. Viime vuosi jo vähän etsiskeltiin, mutta jos tänä vuonna jo löytyisi.

Tulostavoitteitakin on. Possun kanssa pyritään kohti tottelevaisuusvalionarvoa, ja jäljeltä haluttaisiin nyt se ensimmäinen valionarvoon vaadittava JK3 ykköstuloksella.

Teslan kanssa olisi toiveissa korkata palveluskoirakokeet, mutta se menee loppukesään. Jälkitreeniä tarvitaan vielä paljon, mutta tahdon pysytellä mukavuusalueellani, jolloin kokeeseen vaadittavat treenimäärät eivät tule täyttymään vielä alkuvuodesta. Kakkosluokan tulos olisi kiva haave, mutta olen tyytyväinen jo JK1-tulokseen.

Viestiäkin tullaan varmaan tekemään, mutta katsotaan milloin uskalletaan jälleen kokeeseen.

Tokossa aion tehdä asioita Teslan kanssa nyt perusteellisesti. Meillä rakoilee ihan perusasiat, sivulletulot ja hallinta liikkeiden välissä. Lisäksi tahtoisin saada ne etujalkakaukot kuntoon, ja ne vaativat vielä kovasti töitä.

Tästä huolimatta toiveissa on toko SM-osallistuminen avoimessa luokassa, jossa sijoituttaisiin kymmenen parhaan joukkoon, sekä voittajaluokka loppuvuodesta.

Rally-tokosta en aseta tavoitteita kummallekaan. SM-kisoihin voitaisiin mennä, jos joukkueeseen mahtuu, koska jostain syystä pidän SM-kisoista.

Kaksi koiraa tuntuu tällä hetkellä hyvältä määrältä, mutta asia saaattaa muuttua ensi vuonna. Julma totuus on, että Possu täyttää ensi kesänä seitsemän, ja viime hetket sen pennuttamiseen ovat käsillä. Näin ollen Possulle ollaan katselemassa sulhasta, ensisijaisena kriteerinä oma toiveeni Pikku-Possusta. Astutus tulee osumaan syksylle, toivottavasti mahdollisimman myöhälle sinne.

Ja ennen kaikkea toivon että meillä on kaikilla mukavaa. Toivon että ei tarvitse valvoa öitä sairaiden koirien kanssa. Toivon että ei tarvitse kokea syyllisyyttä ja stressiä treeneistä tai treenaamattomuuksista. Toivon että treeniporukkani pysyy iloisena ja ihanana, toivon heille onnistumisia ja palkintoa tehdystä työstä. Tänä syksynä olen kokenut niin suurta myötäelämisen ja onnistumisen iloa ystävieni tuloksista, että se on saanut minut muistamaan miksi tätä lajia oikeasti harrastetaan.

Depeche Mode: People Are People

Kerronpahan teille viimeisen tokokokeemme.

Tuomarina oli Jaana Tala. Pidän hänestä tuomarina kovasti, vaikka monessa liikkeessä hänen kriteerinsä ovat eri kuin omani.

Tesla aloitti. Avoimessa luokassa oli kaksi koiraa. Tehtiin semihyvä paikallaolo, Tesla välillä katseli viereisiä koiria ja vähän nosteli tassujaan - aika vähän. Mielestäni vähemmän kuin taannoisessa SM:issä jossa arvosanaksi saatiin 9. Vaan täällä - 7. Olin aika tolaltani tämän jälkeen. Koira teki juuri niin hyvin kuin olin sen opettanut. Minun pitäisi opettaa koko liike uudelleen jotta se vastaisi tämän tuomarin kriteereitä.
Paikalla istuminen 7

Tesla oli luokan viimeinen, joten näin sivusilmällä meitä edeltävän koiran suoritusta. Koira työskenteli ihan ok, saaden kuitenkin kokonaisvaikutukseksi vain 6, mistä säikähtäneenä olin jo perua koko kehään menon.. Eihän meillä olisi mitään saumaa, jos päivän linja olisi tämä!

Avoimen luokan liikkeet tehtiin yhdessä osassa. Tein vielä ennen kehää kummatkin jäävät, joilla suoritus alkaisi. Tesla teki ne kuin vettä vaan, ainoastaan seisomisen takaakierrossa se vähän siirteli tassujaan. Kehään siirryttyämme tilanne oli kuitenkin heti aivan eri - Tesla oli nätisti kuulolla, vaan painautui jalkaani vasten kuten aina huolestuessaan minusta. Jännittämiseni tekee tästä todella vaikeaa, Tesla tahtoo turvata minut pysymällä tiukasti perusasennossa, ja itse usein vielä palkkaan sitä tästä käytöksestä pitämällä kättäni sen pään päällä. Tesla seurasi kummankin jäävän läpi lisäkäskyistä huolimatta, ja minun oli heti todettava että se koe meni sitten siinä..!
Liikkeestä seisominen 0
Liikkeestä istuminen 0

Sitten oli ehkä luoksetulo. Mitähän kaikkea tässä kävi? Koira lähti liikkurin käskyllä, tuli vinoon eteen ja vinoon perusasentoon hypäten poskipusun kautta?
Luoksetulo 6,5

Seuraavana saattoi olla kierto. Tesla sikaili tämänkin ihan urakalla, törmäsi kartioon kaataen sen, haukahti, ja ei tahtonut palata nätisti luokseni.. En antanut lisäkäskyjä, joten koiran ratkaisu oli jäädä vasemmalle puolelleni tasan 90 asetta vinossa. Ihme kylä saatiin tästä vielä pisteitä, joten ei Laakko tiukimmalla arvostelumielialallaan ollut :D
Kierto 7

Heti kierron jälkeen oli ruutu. Sen Tesla teki Ihan Täydellisesti. En osaa arvata mistä meiltä lähti piste.
Ruutu 9

Seuraavana estehyppy. Mitähän tässä kävi.. Ennakoi liikkurin käskyllä? Vino loppu= Ennakoi perusasennon? Nuolaisi poskeani perusasentoon siirtyessään? Valitkaa sopivat vaihtoehdot, Kaikkia niitä tehtiin tässä kokeessa joka tapauksessa!
Hyppy 7

Kaukokäskyissä sivulta maahanmeno oli huono, ei pitänyt paikallaan etu- eikä takajalkojaan. Ensimmäiseen istumaannousuun tarvittiin kaksi käskyä. Loput oli ihan ok vaihtoja.
Kaukokäskyt 7

Seuruu on yleensä meidän bravuuri, mutta tänään Teslalta pääsi muutama vinkaisu, eikä se pitänyt paikkaansakaan aivan niin hyvin kuin siltä odotan.
Seuruu 8

Viimeisenä nouto, joka kruunasi suorituksemme. Tesla karkasi kapulan perään liikkurin käskyllä, eikä irrottanut kahdella irtikäskyllä, jonka jälkeen lopetin koko liikkeen itsekin vähän huvittuneena.
Nouto 0

Loppuun sitten vielä kokonaisvaikutus. Olin ohjannut Teslaa kehässä nyt eri tavalla, vapautellut sitä liikkeiden välissä, kehunut hyvistä suorituksista ja vähän moittinut sikailuista. Tesla oli kuitenkin kuulolla, ja ihan rehellisesti vain holtiton.. Tuomari kehui meidän yhteistyötämme kovasti, ja vakuutteli että kyllä me tämä paketti vielä ihan kasaan saadaan. Olin tosi helpottunut, koska tämän sähläämisen jälkeen en olisi enää voinut käsitellä moitteita meidän yhteistyöstä.
Kokonaisvaikutus 8

170,5 pistettä, ei tulosta.

Ja sitten Possu. Possun kanssa kokeilin myös uutta toimintatapaa. Otin sen kehään vasta ihan suoraan autosta, ja vapauttelin sitä liikkeiden väleissä kehuille.

Aloitettiin paikallaololla. Possu otti kaksi käskyä maahanmenoon. Muuten ei moitittavaa. Tai siis oli, perusasennossa asento jäi kuulemma vajaaksi. Aika perus jalat harallaan perusasennossa istuva Possu se oli.
Paikallaolo 7,5

Yksilöliikkeiden järjestystä en muista laisinkaan, joten saatte pistepaperissa olevan järjestyksen,  Seuraaminen oli tosi kiva. Kävelin vähän hitaampaa kuin yleensä, koska todettiin viime treeneissä seuruun näyttävän paremmalta sillä tavalla. Peruutuksen jälkeinen perusasento jäi tekemättä. Siitä huolimatta saatiin tosi makeat pisteet, voittajaluokassa, tarkalta tuomarilta!
Seuruu 9

L-liike oli minun mielestä ihan virheetön.
L 8,5

Luoksetulo jäi harmittamaan kovasti. Taas maahanmenossa Possu ei mennyt ekalla, joten toistin käskyn heti perään - niin ettei koira ehtinyt reagoida. Maahanmenoon siis kolme käskyä ja sillä liike nollaksi. Muuten tosi hieno, tuli lujaa, pysähtyi näyttävästi, suoraan eteen ja suoraan sivulle. Paitsi perusasentoon siirtymisen se taisi ennakoida.
Luoksetulo 0

Ruutu oli ihan sikahieno. Mulla oli tosi taitavia ruutukoiria tänään.
Ruutu 9,5

Ohjatussa noutamisessa kävikin hauskasti :D Arvottiin vasen, Possu lähti vasemmalle ja kaarsikin kesken matkan oikealle. Jostain syystä en pysäyttänyt sitä vaan annoin vauhdista uuden vasen -käskyn - ja Possu kuunteli, tehden liikkeen virheettömästi loppuun. PAITSI ennakoi perusasentoon siirtymisen. Taas.
Ohjattu 7

Tunnistusnoudossa vähän pyöritteli kapulaa suussa palautuksessa. Lisäksi taisi ennakoida perusasentoon siirtymisen.
Tunnari 9

Kaket oli varmaan parhaat jotka ollaan koskaan kokeessa tehty :D Kävi tuuri näiden kanssa. Liikkuri seisoi koiran vieressä toisella puolella, ja tuomari toisella. Viime treeneissä ollaan tehty niin, että avustajat palkkaavat Possua vuoroon kummaltakin puolelta. Ennen liikkeen alkua näytin Possulle "tuossa on liikkuri, tuossa on tuomari" - neutraalin kuuloista, ja silti niin ovelaa. Possu kuunteli ja totteli, ja teki tosi hienot kaukot! Toki se vähän liikkui eteenpäin, mutta toistaiseksi me ei pystytä tämän parempaan. Olin näistä hyvin ylpeä.
Kaukokäskyt 8

Metallinoudossa ei kummempia. Ennakoi sivulle siirtymisen.
Metallinouto 8,5

Kokonaisvaikutus lämmitti mieltä. Tuomari kehui Possun työskentelyä kovasti, samaten kuin meidän yhteistyötä ja koiran tahtoa tehdä mun kanssa töitä. Meidän uusi sosiaalinen palkka kehässä tuntui sopivan Possulle. Saan palkattua sen niin että se itse ilahtuu, mutta ei ala laulaa. Se on hyvä.
Kokonaisvaikutus 10

240 pistettä, VOI2, sijoitus 1/3

Voitte arvata että jäi vähän harmittamaan se luoksetulon alkukäskytys! Possu teki niin hyvää työtä että olisi ansainnut kyllä ykkösen. Positiivisesti virheet olivat joka liikkeissä samoja, joten niitä on helppo lähteä korjaamaan. Eiköhän me se TK3 vielä syksyn aikana saada!

Ruusut: Glitchit - Töölön Ketterä Remix

Kesä on mennyt päivittämättä. Olisi mukava sanoa että oli vaikeaa kirjoittaa, mutta oikeasti olen ollut vain hyvin laiska, ja tietokoneeni on hidas käynnistymään.

Irtisanouduin. Treenattiin aggressiivisesti tokoa. Käytiin Possun kanssa mokaamassa jälkikoe minun ohjausvirheen takia. Aloitin uudessa työpaikassa. Treenattiin viestiä. Käytiin Teslan kanssa tokokokeessa toteamassa että AVO ei ole kasassa. Käytiin pentuepäivillä pelkän Teslan kanssa ratkomassa jälkijuttuja.  Treenattiin jälkeä. Käytiin Possun kanssa taas jälkikokeessa hakemassa JK2 ja heti seuraavana viikonloppuna 0 3-luokasta. Treenattiin yhä tokoa. Kokeiltiin Teslan kanssa rallytokoa 100 pisteen ALOHYV-suorituksella. Mentiin toko SM:iin.

Se nyt viimeistään oli paikka pudottaa minut maan pinnalle meidän osaamistason suhteen. Tesla osaa paljon kaikenlaista, mutta se ei ole minulla niin hanskassa että se osaisi myös kokeissa. Penkin alle meni se koe, ei ehkä pisteiden valossa(217,5p, 3-tulos) aivan niin penkin alle kuin minusta tuntui, mutta kuitenkin. Kehään mennessä Tesla nosti nokkansa ja veti syvään henkeä. Ja sitten se ei ollut minulla lainkaan käsissä. Olen tottunut siihen että Tessu palvoo minua ja tekee tahtoni mukaan puolesta sanasta. Ja jos sille pitää sanoa että hei, ole tarkempi, se alkaa suorastaan yliyrittää ja kiipeäisi vuokseni vaikka puuhun. Vaan tilanne on tietenkin eri kotikentän treeneissä, jossa häiriöt ovat vähäisiä. Myös, olen varmaan antanut sille treenitilanteissa vapauksia, joita se ei kokeissa saa, jolloin olen myös tilanteessa jossa koira pitää saada käsiin tavalla jota ei ole harjoiteltu.

Että sitten ollaankin tehty häiriöjuttuja ja koiran käsissä pitämistä. Se on minulle vaikeaa. Tuntuu että Tesla on minulla käsissä, kuuntelee ja tottelee. Mutta ei se sitten kokeessa ole, jotain teen silloin eri tavalla. Ehkä pitäisi alkaa tehdä eri tavalla kokeenomaisia kuin olemme nyt tehneet. Kokeenomaisia autolta asti, niin että vien sen hihnassa kehän laitaan, vaadin kontaktia kehään mennessä ja kaikki liikkeiden välit. Nyt annan sen lipsua ja räjähdellä, koska saan sen siitä aina hanskaan. Kokeessa en saa, koska jännitän enkä osaa suhtautua räjähtelyyn.

Sunnuntaina sen sitten näkee. Mennään taas tokokokeeseen.

Possukin on tehnyt nyt paljon tokoa. Sen kanssa on niin kiva tehdä, se on vaan niin mahtava koira. Ikävästi Possu on jäänyt tokon suhteen vähemmälle tosi pitkään, kun Teslan kanssa on ollut kiva tehdä uutta ja ihmeellistä - Possun kanssa kun on se sama voittaja jota on jo hinkattu..! Mutta otin nyt asiakseni käydä meidän suorituksia läpi, ja päätin että otetaan se TK3 vaikka väkisin. EVL:kin olisi jo aika kivasti kondiksessa, mitä ollaan kokeiltu. Mutta parempi harjoitella sitä paketin kasaamista vielä voittajaluokassa niin pitkään kun saadaan. Possukin tulee sunnuntaina kokeeseen.

Teslan kanssa pistin suunnitelmat uusiksi. Tänä kesänä ei mennä jälkikokeeseen, eikä haaveilla tokon voittajaluokasta vielä vuoteen. Laitetaan se avoin luokka niin hyvin kasaan että päästään taas toko SM:iin ensi vuonna, ja tehdään siellä paras mahdollinen suoritus. Tesla on kuitenkin vasta 2, sen kanssa ehtii kisata vielä vaikka kuinka. Ja tällä lähestymistavalla saan keskityttyä myös vähemmälle jääneeseen Porsaaseen.

Porschen kanssa pitäisi tehdä myös esineruutua. Tarkoituksena on käydä tänä vuonna vielä kolmosen jälki- ja viestikokeessa, ja harmittaahan se jos ykkönen jää kiinni pelkästään siitä että olen laiska treenaamaan esineitä. Mutta minä olen.

Niin. Ja sitten me käytiin rally-tokon SM-kisoissa täydennyskoirina. Kumpikin koira teki kivat hyväksytyt tulokset, ja Possu on nykyään myös RTK1 Possu!

Muse: Plug In Baby

Tämä on ollut vaikea päivitys kirjoittaa, mutta en usko sen muuttuvan helpommaksi vielä pitkään aikaan.

Perjantaina 26.4. käytiin kaverin kanssa lenkillä tokotreenin jälkeen. Stefa ei juurikaan juoksennellut, vaan pääasiassa vaan käveli perässäni. Ajateltiin että sitä ei huvita juosta kaverin koiran kanssa, Stefa kun ylipäätään kokee kaikki muut maailman koirat vähän raivostuttavina. Mutta siinä kaikki. Ei mitään sen kummempaa. Lauantaina vein Stefan kaverilleni hoitoon, se oli normaali ja jäi sinne nukkumaan. Sunnuntaina kun hain sen se ei päässyt hyppäämään autoon. Ajateltiin että se on vaan väsynyt hoitoyöstään. Kuitenkin Stefa oli hyvin normaali, vain vähän vaisumpi. Asia joka kiinnitti huomioni oli sen turvonnut maha, mutta toistaiseksi sen olisi voinut ajatella vain ilmaksi mahassa.

Maanantaiaamuna sanoin miehelleni että taidan viedä Stefan lääkäriin. Se ei vaikuttanut kipeältä, mutta joku oli eri tavalla kuin ennen. Stefa on ylipäätään ollut aina sisätiloissa rauhallinen ja huomaamaton, joten ero ei ollut mitään mitä olisin osannut nimetä. Mieheni totesi että hänenkin mielestään kaikki ei ole nyt kunnossa, joten nappasin Stefan mukaan töihin ja aloin soitella eläinlääkäreitä läpi.

On muuten vaikeaa saada eläinlääkäriaikaa arkena. Soitin kaikki paikkakunnan pieneläinklinikat läpi, osan kahdesti. En kadehdi hoitajia jotka joutuvat vastaamaan puhelimeen ei oota, kun itkevä omistaja pyytää edes kipulääkettä ettei koira kuole käsiin kärsien.

Saatiin sitten parin tunnin soittelun jälkeen Lapuan kunnaneläinlääkärille aika, ja hain mieheni mukaan. Jostain sitä vain tiesi että tämä matka taitaa olla viimeinen.

Ja niin. Stefan sydän oli pettämässä, osittain jo pettänyt. Sillä oli jatkuva rytmihäiriö ja pulssi kahdessasadassa. Vajaatoiminta oli täyttänyt sisäelimet nesteellä, ja siksi koira oli turvonneen oloinen. Hoitoa olisi voinut yrittää, lääkkeellä joka pakottaa sydämen pois rytmihäiriöstä ja toisella joka poistaa nesteen, mutta tila ei olisi kuitenkaan parantunut, sen paheneminen olisi vain hidastunut. Pelkäsin aina osaanko päästää irti kun sen aika on, mutta nyt ei käynyt mielessäkään yrittää lähteä pitkittämään.

Sen verran kysyin ehdittäisiinkö käydä Stefan kanssa vielä yksi lenkki ennen pois pääsemistä, ja vastaus oli lohduton - ei se ole siinä kunnossa että se saisi lenkkeillä enää yhtään. Hullua, koira oli omin jaloin kävellyt sisälle, ja näytteli vahvaa ja tervettä viimeiseen asti. Ja sellainenhan Stefa aina oli, ei se näyttänyt kellekään jos joku oli vialla, vaan kätki kivut ja pärjäsi parhaansa mukaan.

Aina toivoin että kun tämä käy se käy äkkiä. Mutta en silti osannut arvata että se kävisi näin yllättäen. Eläinlääkäri vakuutti että Stefa ei ollut kivuissa - vaikka ei se varmasti hyvinkään voinut, jatkuvan rytmihäiriön ja tiheän pulssin kanssa. Ja niin virkeä se oli, ettei sen käytöksestä arvannut asioiden olevan vialla kuin minä ja mieheni. En osaa vieläkään ihan nimetä mikä siinä oli poikkeavaa, enemmän se oli vain tunne että rakas lemmikki ei ole aivan normaali.

Ja Stefa jäi sinne. Me lähdimme kotiin ja itkimme vuolaasti.

Tiistaina menin jo töihin, vein koirat taas hoitoon ja hain ne sieltä keskiviikkoiltapäivänä. Tällä kertaa väsyneen oloinen koira olikin Tesla. Tulimme kotiin, laskimme pitsalaatikot pöydälle ja kun Tesla sitten yritti nousta makuulta ylös oli todettava että jahas, eläinlääkäriin taas, ja pitsat jäivät jäähtymään pöydälle. Siinä vaiheessa kun kaksi ja puolivuotias koira ei hallitse takapäätään ei kaikki ole ihan kunnossa.

Jännittävällä tavalla vappupäivänä eläinlääkäriajan sai yhdellä puhelulla ja lähdimme Peräseinäjoelle. Teslan oli mennyt maha vähän sekaisin maanantaina annetusta punkkikarkotteesta, se oli ollut tiistaiaamuna jo terveempi ja olin uskaltanut jättää sen hoitoon, jossa maha oli mennyt taas pahemmaksi, vaikka koira olikin muuten virkeä ja terve. Olin saanut sieltä vielä videota koirista keskiviikkoaamulta, jolloin Teslassa ei ollut mitään vikaa. Valtava muutos oli kuudessa tunnissa tapahtunut, kun nestehukkainen koira ei pysynyt enää pystyssä.

Keskiviikkona Teslaa nesteytettiin päivystyksessä ja se sai pahoinvointilääkkeen. Seuraava yö oli hirveä. Tesla oli niin kipeä että se piti auttaa ylös makuulta. Se pystyi seisomaan, ja suostui kävelemään perässäni kun houkuttelin sitä. Mutta takapää oli tosi hutera, ja nuorta koiraa makuulta seisomaan nostaessani mietin tosissani päättyykö tämä viikko niin että minulla on enää yksi koira. Torstaina jatkettiin meidän omalla klinikalla Teslan nesteytystä ja tutkimuksia. Kumpikin eläinlääkäri epäili punkkikarkotteen aiheuttaneen oireet, jotka johtivat tosi pahaan suolistotulehdukseen. Pinnallista mutta totta, kummankin hoitaneen lääkärin kanssa käytiin ensimmäisenä läpi Teslan viikon päästä alkavat MM-kisat ja käytettävien lääkkeiden dopingvaroajat. Totuus oli kuitenkin hyväksyttävä, niin paljon kun se meitä kaikkia harmittikin - Teslalle oli pakko määrätä antibiootit, ja hyvästellä sen myötä seuraavan viikon FMBB-kisat.

En edes käy läpi kaikkea tähän liittynyttä tunneskaalaa. Olin niin kertakaikkisen huolissani Teslasta, ja helpottunut kun se tuli kuntoon, että pettymys MM-kisoista alkoi vasta seuraavalla viikolla. Ja vasta seuraavan viikon torstaina tajusin että Stefa oli poissa. Heräsin aamulla ja itkin, ja koko päivä meni surukohtausten vallassa. Onni onnettomuudessa en ollut siellä Tsekeissä kun tämä tapahtui, torstaina oltaisiin oltu kehässä.

Ja niin. On ollut tyhjää. Tunne siitä että Stefa on vain hoidossa jossain on haihtunut. Ennemmin tuntuu että se oli vain kaunis uni, ettei sitä koskaan ollutkaan. Pelkään unohtavani sen. Treenattu ei olla kuin vähän jälkeä ja tottista, tuntuu pakkopullalta. Tuntuu että viimeinen puoli vuotta on hukkaan heitetty, kun ei mentykään MM-kisoihin, ja nyt on varmaan kaikki unohdettu kun ei ole enää kiinnostanut. Tuntuu niin turhalta kaikki. Ei ne koetulokset Stefaakaan parantaneet.

Gettomasa: Muijii Stadis

Edellissunnuntain tokokoe meni kaikin puolin putkeen. Tessu oli hyvällä tuulella, minäkin vain puolikauhuissani. Ja sieltähän me sitten saatiin sen viimeinen ALO1 ja TK1.

Stressi helpotti heti, nyt on vähän sellainen olo että kaikki lisä on vaan plussaa, eikä maailma välttämättä tule kaatumaan Tsekinmatkaan.

Viime sunnuntaina käytiin heti möllikisoissa koittamassa avointa luokkaa, mutta paljon meillä on vielä tehtävää. Suurin osa tehtävistä menee sinne päin, mutta tarvitsee vielä aika paljon hienosäätöä, ja harvemmin toimii ongelmitta ekalla kerralla. Sitten liikkeet kuten ruutu ja seisominen ovat ihan alkutekijöissään ja tarvitsevat vielä paljon tekemistä.

Pessimistinä olin tosiaan ilmoittanut Teslan myös tälle viikolle kokeeseen, mutta nyt kun saatiin TK1 olin järkevä ja peruin sen. Saadaan rauhassa käyttää nämä viimeiset kaksi viikkoa valmistautumiseen kun ei ole mitään välietappeja enää.

Possu von Nakki on tehnyt viestiä. Ei ole mennyt ihan putkeen, toistaiseksi on ollut vielä ongelmallista kehittää juoksumotivaatio yhtä vahvaksi kumpaankin suuntaan. Possu on nyt tämän kevään ollut paljon epävarmempi juoksija kuin koskaan ennen. Helpotus on siinä, että kun Possu lähtee, se kyllä juoksee. Jos ongelmia on, ne ovat jo lähetyksessä.

Loogisena tyttönä päätin sitten näiden alkuperäisten pulmien lisäksi tehdä eilisissä treeneissä kisamatkasta. Eri järkevää, ja voitte arvata ettei se sitten kovin hyvin mennytkään. Yksikään lähetys ei onnistunut kerrasta, ja koiran motivaatio tuskin ainakaan kavoi. Kuntotreenit minun pitää ottaa mukaan normilenkitysten rinnalle. Kun kerran juoksumotivaatio vähän rakoilee helpoilla matkoilla, ei voida laskea sen varaan että koira jaksaisi juosta enää sitten kun väsy alkaa iskeä.

No mutta, aina oppii, ja tässä on vielä aikaa treenailla ennen kisakautta.

Jälkeä ei olla nyt pariin viikkoon tehty Tessun kanssa, ja Possulla ei vielä koko keväänä. Sitäkin tahtoisin tekemään, mutta en ole rehellisesti sanottuna vain jaksanut. Tokostressi on vienyt mehut ja tehnyt treeneistä kovin yksipuolisia. 

Vähän pk-tottiksen kaltaista treeniä livahdin kyllä tekemään viime viikolla. PK-kenttämme oli sula, joten pitihän sinne päästä kokeilemaan vieläkö Tessu muistaa esteet. Muisti jopa, minusta poispäin A-este meni komeasti ja turvallisesti. On kummallista treenata koiraa joka on niin iso ettei este aiheuta minkään sortin vaikeuksia. Possu on aina ollut näppärä ja ketterä, mutta kyllä senkin alkuopetus silti vähän vaati. Tesla taas oli sen sortin reikäpää, että sille suhteessa paljon pienempi este meni heittämällä, mutta piti kiinnittää erityistä huomiota alastulojen turvallisuuteen.

On mukava ajatus että kuukauden päästä saadaan tehdä taas täysillä PK-juttuja. Ne on kuitenkin loppujen lopuksi minun ykköslaji minun sielulle. 

ABBA: Super Trouper

Olemme treenanneet hirvittävän paljon tokoa. Lähes joka päivä. Yritän suunnitella viikot niin että tokoiltaisiin vain joka toinen päivä. Siitä huolimatta onnistuin jotenkin lipsumaan ja ainoa treenaamaton päivä pitkään aikaan oli tämän viikon tiistai.

Stefalla ja Possulla on helpompaa, en ole jaksanut tokoilla heillä lainkaan. Possu tekee viestiä sunnuntaisin, ja tänään jostain syystä päädyin sen kanssa hakuilemaan. Tottistakin ollaan saatettu ottaa hyvin vähän, mutta tokoa korkeintaan paikallamakuun häiriökoirana.

Tessun tokoilut ovat menneet melkoisesti eteenpäin. Paikallamakuu ei ole tuottanut enää ongelmia. Korkeintaan käskytyksissä on ollut hankaluuksia, mutta kaikki vastaan nouseminen ja haistelu on poissa. Olenkin kyllä ottanut sille aivan nollatoleranssin, näköjään Teslalle pitää vaan tehdä asioista mustavalkoisia.

Huomenna mennään taas tokokokeeseen koittamaan sitä viimeistä alokkaan ykköstulosta. Kaikki onnistumisen mahdollisuudet pitäisi olla olemassa, mutta ollaan me yllättävillä tavoilla mokailtu aiemminkin!

Avoimen luokan liikkeitä ollaan tietenkin tehty samalla. Meidän ruutu on ottanut harppauksen eteenpäin, avainsanana taisi olla sen bongauksen opettaminen. Piti itse opetella eri bongaussanat ruutuun ja kiertoon, joka teki koirallekin ison eron eikä Tessukainen ole niitä enää sekoittanut. En ole kouluttanut koiraa avoimeen luokkaan sääntömuutoksen jälkeen, joten tämä kierron ja ruudun sekoittaminen oli mulle aivan uusi ongelma.

Myös avoimen luokan paikallaistumista ollaan satunnaisesti kokeiltu. Sekin tuntuu ihan sujuvan, joskin takaakierto tarvitsee varmasti vielä harjoittelua.

Samaten meiltä sujuu nouto. Kaukokäskyt vaihdoin paniikissa takaisin takajalkakaukoihin kun totesin että ne ei valmistu kuukaudessa. Niihin tarvitaan vielä lisämatkaa. Liikkeestä seisomista emme sen sijaan ole harjoitelleet esimerkiksi lainkaan..!

On tässä vielä tekemistä. Mutta josko saataisiin se TK1 ensin plakkariin, voitaisiin alkaa täysillä keskittyä avoimeen luokkaan.

Tarkoitukseni oli kertoa myös Possun viesti- ja hakutreeneistä ja Tessun jälkitreeneistä, mutta näin tässä taas kävi. Runsas kuukausi vielä niin tehdään pk-lajeja ihan täysiä, ja sitten jauhan taas enemmän niistä!

Nik Kershaw: The Riddle

Viikko sitten ensimmäinen kenttä suli. Riensimme sinne kaverin kanssa treenaamaan. Heti kohta kentän toiseen päähän ilmestyi lauma sählynpelaajia (ken tietää mitä he ulkokentällä tekivät, mutta siellä he kuitenkin pelailivat) ja todettuamme että eiköhän me tänne silti mahduta, toisesta suunnasta säntäsi jalkapallojoukkue. Nöyrinä väistimme läheisen koulun pihalle, kun kenttä alkoi käydä ahtaaksi.

Pitkästä aikaa minulla oli mukava tokotreeni. Valo ja ulkoilma tekee paljon. Nyt on tullut myös todettua, että en saisi treenata yksin tämän kisastressini kanssa. Kun vieressä on joku joka käskee hengittää aina kun mulla kiristyy hermo, saan pidettyä pään kasassa ja treenit reiluina koiralle.

Perjantaina oltiin vielä FMBB-porukalla treenaamassa Veikarin hallissa Isokyrössä. Tessun kanssa löydettiin aivan uusi sävel, kun aloin laittaa sitä vähän vastuuseen suorittamisestaan. Jossain vaiheessa siitä on kasvanut lähes aikuinen mies, vaikka silmissäni se onkin aivan pentu. Tekemiseen löytyi ihan uusi ilme kun Tesla koitti totisena suoriutua juuri niin hyvin kuin osaa.

Tesla sai myös MM-kisapantansa, siitäkin kiitos Veikarille!

Pari viikkoa sitten aloitettiin myös maastokausi Possun viestitreeneillä. Viikko sitten Teslakin pääsi jo ajamaan jälkeä. Jännittävällä tavalla hän muisti homman nimen viime vuodesta, ja kepitkin nousivat ykkösellä. Ihanaa saada vähän vaihtelua talven tokohinkkailujen jäljiltä!

Nine Inch Nails: Hurt

Käytiin pari tokokoetta.

Minun pää ei tunnu kestävän kisapaineita enää. Teslan treenit menivät kerta kerralta huonommiksi ennen koetta, niin pitkälle että se alkoi lähteä paikallamakuusta, mikä ei ole koskaan aiemmin ollut ongelma. Ei ole tarvinnut ikinä pelätä tätä minkään koiran kanssa, joten ongelma sai minut vain enemmän tolaltaan, pahentaen tilannetta entisestään.

Muutenkin kaikki alkoi mennä pieleen. Viikon ennen Teslan koetta treenasin joka päivä paikallamakuuta, hysteerisenä toistellen joka treenissä että en vie sitä koiraa sinne riviin jos se ei kerran pysy. Niin. No, tokihan hinkkaamalla sain itseni vakuutettua että Tesla tietää mistä on kyse, ja ongelmat johtuvat vain omasta mielialastani, mutta sen tiedostaminen ei auta itse ongelmaan. Kokeessa Tesla onneksi pysyi, mutta kun palasin sen luo se nousi seisomaan.

Kaikki muukin meni miten sattuu. Liikkeestä maahanmenoa Tessu ei osannut lainkaan, ongelma joka ei ole ilmennyt ennen eikä jälkeen kokeen. Luoksetuloissa se haukahti joka lähdöllä. Kaukokäskyissä se tarvitsi kolme käskyä sivulta maahanmenoon, jolla nollasimme itse liikkeen.

Eihän siitä sitten mitään ykköstä tullut, ja möröt pääni sisällä kasvoivat vain suuremmiksi. Tahtoisin sille niin kovasti sen TK1:sen, ja se on saatava ennen toukokuuta tai se jää saamatta. Tuntuu nöyryyttävältä. Se on tehnyt hyviä ykkösiä viime kesänä, ja nyt suoriudumme koe kokeelta huonommin.

Pelkästään tätä kirjoittaessa ajauduin niin syvälle epätoivoon ettei huvita kertoa mistään muusta mitä olemme tehneet. Lyhykäisyydessään, Possu kävi kahdessa kokeessa myös, pikkuvikojen päässä ykkösestä kumpikin, Stefa kävi tekemässä rivin nollia EVL:ssä. Treenillä ne kummatkin saisi kuntoon, mutta tulin tulokseen ettei tee niillä tokoa nyt hetkeen. Ahdistaa niin paljon paineet Teslan kanssa, että turha sitä on surumielisenä pakottaa itseään treenaamaan yhtään enempää kuin on tosiaan pakko.

Paperi T, Chisu: Paniikki

Kiukkuinen treenipäivitys!

Tiedättekö kun joskus treeneissä alkaa hermo kiristää? Sillä lailla että alkaa hinkata ja vaatia koiralta jotain turhanpäiväistä, on vähän epäreilu ja tietää jo itsekin että on vähän epäreilu ja silti vaan käyttäytyy irrationaalisesti.

No, mulla oli tänään sellainen treeni. Sellainen mieltäylentävä treeni, että purin sitä jälkeenpäin autossa istuen kavereille turhautuneella ja vihaisella ääniviestillä, joista ensimmäisen vielä poistin kun hävetti niin itseäkin oma purkaukseni.

No. Niin. Aloitetaanpa alusta.

Koirilla oli eilen huoltopäivä. Stefa on ollut hyvin jumissa ja sai loppuviikon lepoa ja rauhallista lenkkeilyä. Possu ja Tesla olivat ihan okei, vaikka viimeisestä huoltokäynnistä oli muistiinpanojen mukaan kulunut lähes vuosi. Ne pääsivät joka tapauksessa tänään treeneihin, kun pettynyt Stefa jäi kotiin murjottamaan. En halunnut ottaa sitä edes kylmään autoon ettei sen selkä paukahda taas jumiin.

Treenailin ensin Possulla kaukoja, seuruuta ja jäävien takaakiertoja. Meidän lähihalliin on tullut peili, ja järkytyin kovin nähdessäni Possun seuruuta peilistä, sehän poikittaa ja tanssii ihan hirveästi! Parilla toistolla sain sitä korjaamaan ja pääsin palkkaamaan. Kaukoista löytyy video koirille tekemältäni julkiselta FB-sivulta. Onhan niissä vielä paljon työtä, mutta ovat ne edenneetkin.

Tesla teki ERITTÄIN hyvää seuruuta, sen paikka oli varsin hyvä, se on suorassa ja kauniisti eikä lainkaan niin edessä kuin kuvittelin. Peili auttaa näihin treeneihin kyllä kovasti. Tehtiin myös kiertoa ja noutoa sekä luoksetulon loppua, onnistuneita toistoja.

Toisella kierroksella Possu sai tehdä eteenmenoja, ruutuun menoja, sekä yhdistettyinä niitä. Sekä vähän lisää kaukokäskyjä. Nämä ok.

Ja sitten. Teslan toinen kierros. Se oli odottanut nätisti vuoroaan Possun ekan kierroksen ajan, makuulla ja jopa aika levollisen näköisenä toinen tassu rinnan alle vedettynä. Possun toisella kierroksella kun tehtiin ruutua Tesla sen sijaan riehui hihnassaan ja haukkui kiihtyneenä. Possukin vähän paineistui, en tiedä alkoiko itselläni keittää jo siinä vaiheessa, vai tiedostaako Possu yhteyden Teslan haukkumisen ja minun kiukkuisuuteni välille ja alkoi paineistua jo etukäteen? No, sen kierros päästiin kuitenkin onneksi kunnialla loppuun.

Irrotin hyppivän ja melskaavan Teslan hihnasta ja aloin tehdä ruutuunlähetyksiä alustalle. Tesla ei huuda kun se treenaa. Pikkupentuna se saattoi innostuessaan treeneissä haukkua, mutta ei enää. Minun koirat EI hauku kesken treenin. Ei vaan hauku.

No, nytpä haukkui. Ja minä jostain syystä en edes kieltänyt sitä, kun ajattelin että kyllähän se lopettaa kun alkaa keskittyä. Vaan eipä lopettanut, haukkui vaan. Haukkui kunnes kesken sen ruutuun juoksun minulla napsahti ja karjaisin että "HEI. ET VOI HAUKKUA KUN TREENATAAN." Tähän voisin itsekin luetella ties kuinka monta virhettä jotka ovat tapahtuneet jo ennen tätä. Jotka olisin ehkä huomannut jos olisin pysähtynyt ajattelemaan, ja esimerkiksi vienyt kiihtyneen Teslan autoon odottamaan enkä antanut sen räksyttää hallissa. Ihan oikeasti, eihän se ikinä hauku odotellessaan - miksi se yhtäkkiä tänään oli okei mulle?

No, Tessu järkyttyi. Eikä ihan ymmärtänyt mistä on kyse. Jälkeenpäin ajatellen, tämä ei oikeasti alkanut tänään, siltä on joitain haukahduksia alkanut tulla jo aiemmin kierrossa ja ruudussa. Enkä ole puuttunut niihin, joten eihän Tesla tietenkään tiedä ettei se ole sopivaa. Se ei sitten ihan osannut lähteä ruutuun, ja minun piti helpottaa ja hetsata ja innostaa sitä lähtemään.

Ja sitten se lähti ja haukahti.

Ja sitten minä huusin että "EI MITÄ HELVETTIÄ ET VOI HAUKKUA!", nappasin koiran kiinni, talutin sen pihalle ja suljin oven.

Sillai, viskasin koiran ulos hallista. Järkevää. Tilanne oli hyvin hämmentynyt belgialainen vapaana hallin ulko-oven edessä, kiehuva ja ärsyyntynyt ohjaaja oven sisäpuolella ja silmät lautasina tuijottava Possu narun päässä hallin nurkassa.

Otin Teslan sisälle, vein Possun autoon. Yritin rauhoittua.. Ja sitten jatkoin loogisesti lähettämällä Teslaa ruutuun.

Ja Tesla jatkoi loogisesti haukahtamalla lähtiessään.

Minä käskin koiran maahan, keräsin kamat ja pakkasin kaiken autoon ja lähdin menemään.

Toden sanoakseni, olen tehnyt kyllä paljon enemmän toistoja ja hinkkauksia tuossa. Typerästi, koska Teslan haukkuminen on aina ollut merkki siitä ettei se ole varma mitä siltä halutaan. Joten, mitä enemmän toistan ja mitä epäloogisempi olen, sitä enemmän saan koirasta ääntä ulos, ja sitä enemmän turhaudun itse. Olen hyvilläni että tajusin ylipäätään lopettaa treenin.

Jännittävää nähdä seuraavassa treenissä, miten tämä on vaikuttanut. Tai, enhän minä sen vaikutusta nää, koska ensi kerralla en lähde edes lähettämään Teslaa ruutuun. Ensi treeni koostukoon pelkästä ruudussa seisoskelusta, tämä täytyy selvästi takaperinketjuttaa.

Että niin. En edes oleta vaan tiedän että kaikki me ollaan joskus idiootteja ja liian lyhytpinnaisia mitä tulee koirankoulutukseen. Mutta levitin nyt omat virheeni tähän näkyville jotta niitä saa halutessaan kauhistella. Olin hyvin kiukkuinen ja häpeissäni suurimman osan illasta. Seurauksena avomiehenikin paineistui ja alkoi heitellä minua hädissään suklaalevyillä. Hyvin harvoin olen näin vihainen, väittäisin etten lähes koskaan.

No, ei siinä. Uhkasin heittää myös kaverini ulos hallista kun sain ystävällismielisiä neuvoja, mutta rahoituin lopulta ja käytiin läpi mitä seuraavassa treenissä tulee tehdä ettei virhe toistu. Etenkin siitä olen ylpeä etten käskenyt neuvojienkin painua helvettiin, vaikka kyllä uhkasin sen olevan vaarana.

No, koska olen eri järkevä, päätin tehdä Tessulla vielä iltasella kaukokäskyjä, koska ne tarvitsevat päivittäistä olkkarihinkkaamista. Laskin itseni tasolle zen, luonnostelin treenin mielessä just eikä melkein, ja saatiin onneksi rauhallinen ja erittäin onnistunut treenihetki. En siis ilmeisesti ole menetetty koiraihmisenä, ja rakas Teslakin on onneksi anteeksiantavaa sorttia. Minä teen kyllä koiranomistajana niin mittavasti virheitä, ettei minulle anteeksiantamaton koira sopisikaan.

Vesta: Ota Varovasti

Nyt on tullut treenattua vain Teslaa. Stefan ja Possun kanssa on niin tylsää hinkattavaa johon en tiedä suoraa etenemistapaa. Aivotyöskentelyä niiden treeni vaatisi eikä vain treenaamista. Ja minä ennemmin treenaan kuin ajattelen. Hah.

Teslan seuruu on mennyt aika paljon eteenpäin, vaikken ole sitä itse tajunnutkaan. Eilen meillä oli pienoiskoon maajoukkuetreenit, joissa Teslaa vähän videoitiin. Vähän edessähän se vielä on, mutta hahmottaa jo paljon paremmin paikkansa ja pysyy koko ajan samassa kohtaa. Nyt koitetaan saada sen paikka vielä vähän taaemmas ja alan olla tyytyväinen.

Tässä naputellessani tajusin senkin että Teslan kaukokäskyt sen sijaan eivät ole menneet eteenpäin. Koska ne ovat ongelmalliset, ne vaatisivat aivotyötä. Ennemmin kävelen ympäriinsä seuruuta hinkaten kuin jumppaan pikkutarkkoja kaukokäskyjä olkkarissa. No, nyt muistutuksena itselleni, aletaanpas tehdä niitäkin.

Kerronta on nyt hyppivää eikä johda mihinkään. No, seuraavana aion joka tapauksessa alkaa lisätä enemmän häiriötä esimerkiksi ihan kaikkeen. Paikallaoloon oli tarkoitus viime treeneissä, mutta tajusin ettei olla tehty mitään häiriötreenejä pitkään aikaan, ja häiriöt pelkässä perusasennossa osoittautuivat haastaviksi. Nämä on kanssa sellainen asia jota pitäisi muistaa ylläpitää, ja minä yleensä en muista.

Avoimessa uusina tulevia liikkeitä, ruutua ja kiertoa, ollaan tehty paljon. Välillä tuntuu että Tesla alkaa ymmärtää homman nimen, mutta eilen sitten taas ei. En ole aivan varma onko kyseessä pelkästään se että asia on niin uusi, vai onko Tessu oikeasti niitä koiria joiden mielestä liike on aivan eri kun sen siirtää eri paikkaan. En jaksa uskoa, koska se on aiemmin ollut niin hyvä yleistämään. Aika varmaankin näyttää.

Mitähän muita liikkeitä meillä avoimessa sitten on. Luoksetulo, sen loppua ollaan hinkattu ja se alkaa vähitellen näyttää paremmalta. Toistoja, toistoja, toistoja siihen kuitenkin vielä tarvitaan. Samaten noutoon, vahingossa Tesla karkasi eilen hakemaan maassa lojuneen ohjatunkapulan ja palautti sen kyllä suoraan ja oikein, mutta puri sitä luovutuksessa. Noudoissa se ei pure, kuten ei myöskään erikseen kapulanpitoa tehdessä, mutta liikkeen kokoamiseen näyttää olevan vielä matkaa.

Jäävät liikkeet ovat jääneet tarpeettoman vähälle, koska tahdon tehdä kaikki nopeiksi ja supermahtaviksi. Tämä tarkoittaa maahanmenon kokoamiseen alusta asti uusiksi, kuten myös istumisen. Seisomisen aion opettaa peruuttamisen kautta jotta saan sen nopean ja tehokkaan näköiseksi, mutta se tarkoittaa sitä että nyt opetellaan vasta peruuttamista.

Uskon kyllä että kaikki saadaan kasaan toukokuuhun mennessä, mutta onhan tämä silti. Yritän opetella rauhallisempaa asennetta kisan suhteen, mutta olenhan minä aivan paniikissa. Pyhä tarkoitukseni oli vain nauttia MM-kisahuumasta, mutta se on minun päänupilla helpommin sanottu kuin tehty.

MM-kisamatkaa ajatellen päätin alkaa panostaa myös arkikäytöksiin. Tesla on kiltti kotikoira jolta sujuu perusjutut hihnakävelystä yksinoloon ongelmitta, mutta päätin siitä huolimatta alkaa vähän kerrata näitä. Tänään pääsin kaverin koirakouluun istumaan nurkassa kurssien ajan, koska päätin opettaa Teslan rauhoittumaan treenihalliin. Hassulla tavalla olen treenannut sitä niin että se on odotellut autossa, ja vasta viime aikoina alkanut ottaa sitä mukaan halliin odottelemaan kehän laidalle. Se odottaa kyllä hiljaa, mutta istuu tai seisoo ja tähyilee koko ajan kentälle. Nyt haluan sen lepäävän odotusajat, joten se lienee tarpeen opettaa. Aika pitkälle päästiin jo yhdessä treenikerrassa, sitkeästi vain odotin että Tesla laittoi itse makuulle vaikka koiria treenataan ympärillä ja minulla on treenikamppeet päällä, ja lisäsin siihen sitten käskyt rauhoittumiseen ja levosta treeniin lähtemiseen. Pitkälle me päästiin yhdessä kahden tunnin treenikerrassa, mutta varmaan pitää kertailla vielä jonkin verran.

Myös ajattelin ottaa taas tavaksi käydä Teslan kanssa lounaalla paikallisessa koirille sallitussa lounaskahvilassa, niin saadaan ihan vaan toistoja näihin. Olen sillä lailla tyypillinen koiraharrastaja että kuljen vain kodin, metsän ja treenikentän väliä, ja sivistynyttä käytöstä vaativat paikat jäävät helposti välistä. Teslan ollessa pentu käytiin kaupungilla paljonkin, mutta se loppui heti kun mörköilytkin, enkä kokenut enää kaupunkikäyntejä tarpeellisiksi.

Ensi yönä on ilmoittautuminen kokeeseen johon olin ajatellut Possun ja Stefan vieväni. Mielenkiintoista harkita pistänkö ilmoa sisään, kun kumpaakaan en ole koetreenin jälkeen juurikaan treenannut.

The Holy: Land Before Time

Yhteenvetoa eilisistä koetreeneistä.

Oma treeniryhmäni järjesti nämä, joten saavuin paikalle suoraan töistä - jäi siis välistä tavanomainen koirien lenkki ennen treenejä. Teslassa tämä näkyi, se haukkui autossa ja vinkui halliin tullessa. Itsellä oli ollut aamusta asti huono päivä ja vitutti jo hallille ajaessa, mikä ei varmasti koiran mielenlaatua ainakaan parantanut.

Ensin tehtiin onneksi yksilöliikkeet niin saatiin vähän savuja ulos. Tesla teki tiukassa hallinnassa kehääntulon, pari liikkeen aloitusta ja luoksetulon. Liikkeiden alut menivät hyvin, Tesla pysyi hyvin kuulolla ja perusasennossa myös kiittäessä, mutta luoksetulossa lähti hillintä rakoilemaan. Ensin karkasi liikkurin käskyllä. Palautin, ja sen jälkeen se törmäsi. Kuitenkin saatiin itsemme hillittyä siirtymään kapulanpitoon. Sekin oli kamala, mikä on ihan naurettavaa koska treeneissä se on sujunut täydellisesti, onnistumisprosentti on ollut tammikuun jälkeen sata. Nyt kuitenkin piti väljästi, ja onneksi jaksoin nillittää ja ottaa uudelleen, jolloin pitikin taas kunnolla. Sitten otettiin vielä yksi liikkeen väli ja estehyppy, joka meni muistaakseni ihan ok. Kehästäkin päästiin pois, hitaasti, vaikka koira vähän jo yritti keulia. Ihan suunnattoman hyvin se pysyi hallinnassa alkuasetelmaan nähden, mutta tuntuu silti hullulta että ollaan ehditty käydä jo kokeissa.. Olen purkanut kaiken niin pieniin osiin että tuntuu kuluvan vielä iäisyys saada ne takaisin kasaan. Onneksi ollaan menossa vain sinne MM-kisoihin.

Paikallamakuu sujui semihyvin. Hihnan irrottamisessa Tesla tanssahteli kierroksen ympärilläni kuten aina - siis miten voi olla hankalaa irrottaa hihna. Luulisi että se on helppoa treenatakin, mutta näköjään en treenaa sitä koskaan. Enkä tosiaan treenaakaan, irtihän se mulla aina on, jolloin hihnan irrottaminen yhdistyy vaan koetilanteessa kehään menoon. Käskytykset meni hyvin, maahanmeno oli epäpuhdas ja olisin nillittänyt siitä treenitilanteessa mutta annoin nyt olla. Olen alkanut vaatia täydelliset etu- tai takajalkavaihdot aina joka tilanteessa sen mukaan kumpaa käskyä käytän. Ilmankos on hankalaa. Paikallaolossa nenä kävi maassa pari kertaa, mutta nosti sen kun yskäisin. Sivullenousu oli hyvä, ja malttoi odottaa koko loppurivin käskytykset nätisti.

Possukoiro teki seuruuta, ruudun, tunnarin ja kaukokäskyt. Seuruu oli kohtuullisen hirveää, näköjään Possukin olisi tarvinnut treenejä edeltävän lenkin joka meille on tullut tavaksi. Koko ajan se oli lentoon lähdössä, vaikka pysyikin hyvin hallinnassa. Ruudussa pysäytin itse liian aikaisin, ja tunnari oli hieno kuten aina. Kaukokäskyissä tarkoitukseni oli palkata hyvistä vaihdoista palkattoman pätkän jälkeen, mutta eihän se sitten mennytkään putkeen. Possu kuunteli minua ja teki vaihdot oikein, mutta rumia, eteenpäin liikkuvia vaihtoja. Kävin palauttamassa sen paikalleen ja otettiin vielä pari vaihtoa, jotka olivat semihyviä joten palkkasin. Kaukokäskyt, siinä vasta pulma. Possun paikallaolossa ei tainnut olla mitään ongelmaa, haisteli takaakierrossa kuten yleensäkin.

Stefakin pääsi tekemään. Se aloitti EVL:n paikallaoloilla, joissa se oikein loisti. Se istui niin ryhdikkäästi ettei ole koskaan istunut, ja mietin eikö se oikein enää näe minua vai mikä sen niin valppaaksi saa. Maahanmeno oli hieno, ja luoksetulo oli ihan superhieno. Kutsuin suoraan sivulle, ja Stefa tuli täysiä ja suoraan. Malttoi jopa odottaa liikkeen loppuun, ja vasta liikkurin kiitoksella räjähti hyppimään minua vasten. Eri tehokas suoritus, olisin antanut kympit.

Liikkeinä Stefa teki Zetan, ruudun, kiertonoudon ja tunnarin. Z oli ihan hirveä, se oli niin hirveä ettei tosikaan! Vaihdot Stefa teki väärin, kääntyi perääni takaakierroissa ja ahdistui korjauksista. Ei lainkaan nyky-Stefan tapaista. Mutta ei ole myöskään virheiden teko zetassa, toki emme ole sitä pitkään aikaan treenanneetkaan kun se sen niin hyvin osaa. Ruudussa eteenlähetys oli mahtava, ruutuunmenossa pysäytin tämänkin koiran liian ajoissa, ja sivulletulossa Stefa kirmasi ohitseni ja jäi sitten kärsivin ilmein odottamaan liian hitaasti kävelevää ohjaajaansa. Kiertonouto oli myös hieno, Stefa lähti ekalla käskyllä kiertämään, pysähtyi istumaan, toki ylimääräisellä käsiavulla, otti oikean kapulan, hyppäsi hienosti, luovutti kapulan vinossa. Siirtyi sivulle vähän vajaasti. Kokonaisuutena kuitenkin aivan riittävän hyvä, parempaa suoritusta en voi siltä odottaakaan kun en ole opettanutkaan. Tunnaria helpotin makupaloilla kapuloiden seassa, koska se on sitkeästi vaikein liike meille. Oli siltikin, Stefa kyllä haisteli, mutta ei riittävästi, ja toi ensin viereiset kapulat tunnarin kummaltakin puolelta. Tämä vaatii kovasti treeniä.

Mulla oli hyvin mahtipontinen treenisuunnitelma mennä runsaan kuukauden päästä Teslalla (toivottavasti) viimeinen ALO-koe, Stefalla EVL-koe ja Possulla jopa kaksi VOI-koetta, mutta on se niinkin että yhdenkin koiran onnistunut koesuoritus vaatii niin paljon keskittymistä, suunnittelua ja omistautumista että kannattaisi ehkä unohtaa heti haaveet kaikista kolmesta. En vain malttaisi luopua yhdestäkään ajatuksesta. No, saanpahan pohtia jälleen elämäni prioriteettejä ja ajankäyttöä sekä treenien suunnittelua.

Toni Wirtanen: Eden

Välillä me treenaamme, välillä emme treenaa. Mutta viime aikoina pelkästään tokoa.

Meillä oli tammikuun alussa Teslan pentueen treenipäivä Tampereella, kouluttajana Maija Eerikäinen. Pidin tästä kouluttajasta kovasti, hän esitti asiat selkeästi ja yksinkertaisesti, ja muistutti ihan niistä perusasioista, jotka naurettavaa kyllä tuppaavat aina unohtumaan. Teslan kanssa tehtiin seuruuta ja perusasentoon tuloa. Saatiin nämä toimimaan kouluttajan kanssa kyllä, mutta näin kuukautta myöhemmin tuntuu ettei homma oikein etene enää. Eilisissä treeneissä käytin Teslalla ihan ohjuria estämässä edistämistä. Se oli nyt toistaiseksi ihan toimiva, Tessu on niin kiltti että se väistää estettä eikä yritäkään edistää, ja pääsen palkkaamaan sitä usein oikeasta paikasta. En sitten kyllä tiedä miten tuollaiset koskaan häivytetään?

Toisella kierroksella kouluttaja korjasi meidän noudon. Tuosta vain. Minä olen laskenut ja laskenut virettä jotta pureminen lakkaisi, mutta ratkaisu löytyikin ihan toisesta suuntaa. Tessu nappasi heti kapulaan ja piti nätisti ja tiiviisti kapulasta kiinni - en yhtään käsitä miten. Ilmeisesti aiheuttajana aiempi lelupalkkaus joka oli nostanut koiran oikeaan tilaan. Tästä pääsin sitten palkkaamaan, ja saatiin paljon onnistumisia. Taikatemppu pitäisi tässä liikkeessä olla se, että en tartu kapulaan vaan Tesla saa pudottaa sen kun palkkaan sen lelulla. Jostain syystä se toimii, vaikka ymmärrykseni ei riitäkään kertomaan miten ja miksi.

Tessun veljien treeneistä napattiin vinkkejä myös luoksetulon loppuasentoon, jossa koira suunnattiin oikein käyttämällä tuoleja apuna koiran suoristamiseen - jälleen apu jonka häivytys minua hermostuttaa. Koitan ajatella niin, että kun saan pohjalle paljon onnistuneita toistoja, häviävät avutkin sitten kuin itsestään. Itse asiassa tätä tapaa käytinkin vain pari treenikertaa ja sen jälkeen siirryin pelkkään käsiapuun, ja Tesla tekee nyt poikkeuksetta suoria asentoja. Käsiapua en ole vielä saanut häivytettyä, Tesla jää väljäksi ilman sitä.

Mitä muita tokon avoimen luokan liikkeitä meillä on jäljellä? Ruutua siirryttiin tekemään alustalla, jälleen helpotin niin paljon taaksepäin että saadaan onnistumisia. Kierto onnistuu jostain syystä aina lopputreenistä erittäin hyvin, mutta alkutreenistä Tesla on kuin ei olisi kiertokartiota ikinä nähnytkään.

Kaukokäskyissä minua on alkanut suunnattomasti ärsyttää Teslan etujalkojen nostelu. Paikallaan se pysyy, mutta teputtavat jalat saavat sen näyttämään epätarkalta. En osaa mitenkään kertoa siltä mitä siltä haluan, ja se raastaa hermojani. Tesla on niin kullanmuru että tekisi mitä vain siltä pyydän, jos vain saisin sen ymmärtämään. Ja tätä en osaa sille kertoa. Alustalla olemme lähteneet harjoittelemaan, ja alustaa koitin nytkin, mutta se ei tunnu juuri helpottavan. Pitänee etsiä apua osaavammilta.

Possu on tehnyt kuurina lähes pelkkiä kaukokäskyjä. Eivät ne oikein onnistu treeneissäkään. Turhauttaa junnata yhtä ainoaa liikettä.

Stefalla taktiikkani on kuitenkin tismalleen sama; sen treeniliike vain on tunnari. Viime treeneissä sain sen jo osaamaan, vaikka joulun treenitauon jälkeen se oli unohtanut koko tunnistusnoudon.

Treenattiin me tässä tammikuun aikana yksi ilmaisutreenikin, mutta en ole osannut sen asian kanssa juurikaan edetä. Pitäisi säätää aivoni hakutaajuudelle jos toivoisin kokeisiin siinä lajissa kesällä pääseväni.

Stefa on ollut nyt vähän kipeä. Se oli pissannut sisälle eilen yksinollessaan, ja tänään se on juonut ja pissannut paljon. Käytin sen eläinlääkärissä tänään, mutta pissatulehdukseen kokeet eivät viitanneet. Hermostuttaa. Stefan täytyy olla ikuinen koira.