Särkyneenpyörän Tappi

Knife Party: Internet Friends

2011-12-08T20:19:00.002+02:00

Meikä elää koiraelämää internetin kautta, kun tää puolustusvoimat ei kauheesti tarjoo aktiviteetteja siihen suuntaan. Sotakoirien kanssa oon kyllä päässyt lenkille, mutta en siitäkään kovin onnelliseksi tullut kun sotakoiraohjaajat kertoi tarinoita niiden koirien oloista.. Ihan tuli mieleen, että jos olisin sotakoiraohjaajaksi päässyt niin olisin saattanut jo lentää pihalle vahvojen mielipiteitteni vuoksi.

Nyt kuitenkin tiivistän vuoden 2011 tavoitteet. Ne olivat suuruudessaan "ehkä voitais käydä tokon alossa hakemassa ykkönen". No eihän me nyt käyty. Joten, täältä kassulta on hyvä uhota ja suunnittelen kovasti ensi vuotta.

2012!

Luonnetesti
Eli, kaikessa lyhykäisyydessään, Rood on nyt ilmoitettu luonnetestiin Huittisiin samalle viikolle kun meikällä on tj0. Eli sunnuntai 8.4.

Tokoa!
Tätä on mun hyvä treenata yksin kassulla, kun teen treenisuunnitelmia ja luen kirjoja aiheesta. Tavoitteena alo1, LOPULTAKIN, ja loppuvuodesta avo korkkaamaan. En ole pitkään aikaan ollut näin innostunut treenaamaan tokoa, mutta ehkä treenitauko on ajanut minut hulluuteen :D

Palveluskoiralajit
Koska muutimme Seinäjoelle (tai tulemme muuttamaan, jahka mä tuun täältä armeijasta ja nappaan Roodin mukaani uuteen kämppääni) täytyy ensin ottaa selvää paikallisista harrastusseuroista ja mitä niissä voi harrastaa. Tästä siis myöhemmin lisää.

Agility...
Taidan luovuttaa suosiolla tämän suhteen. Roodin spondyloosin takia ei kannata harrastaa täysillä, ja jos alan huvikseni bortsun kanssa pyöriä kentällä saatan viedä treenipaikan joltakulta jolla olisi oikeita tavoitteita, tuntuu sen verran olevan tunkua tuonne Lakeuden Agilityharrastajiin. Mutta eiköhän me pärjätä muutenkin.

Mitähän muuta tässä vielä kertoisi. Rood on oma karvainen itsensä. Käy lenkillä äitini kanssa ja juttelee joskus kanssani Skypessä. Tosin, ei ne pitkiä keskusteluja ole, kun Rood toteaa vaan hau, ja ääneni kuultuaan juoksee ovelle tervehtimään. Rood ei ihan ole se teurastamon lihaisin luu :)

Status Quo: In the Army now

2011-10-02T13:14:00.003+03:00

Varuskuntasairaalasta kirjoittaa tylsistynyt päivystäjä!

Rood Karvanoppa on lomaillut äitini luona viimeiset kolme kuukautta kun minua on Niinisalossa koulutettu lääkintämieheksi. Raportteja koirasta saan useita kertaa päivässä, yleensä tyyliä "koirasi tökkii, koiraasi pitää koko ajan rapsuttaa, koiraasi pitää koko ajan lenkittää". Kyllähän minä sen tänne ottaisin jos voisin, mutta en usko että yksikön päällikkö arvostaisi tuvassamme nukkuvaa bordercollieta.

Treenaaminen on siis jäänyt, ellei oteta lukuun eräänä lomaviikonloppuna riehuttamaani esineruutu- ja hakutreeniä, kun laitoin koiran etsimään vuoroin lelujaan, vuoroin itseäni. Täytyy sanoa, että ensimmäiseksi hakuharjoitukseksi homma meni ihan hyvin, kun laitoin apuohjaajan(äiti-parkani) pitelemään koiraa, piilouduin itse metsään ja "etsi äijä" komennolla Rood Karvanoppa tajusi heti mistä oli kyse. Muutaman kerran teimme tälläistä yksinkertaista harjoitusta, ennen kuin Rood päätti että minun mukanani pitämät lelut ovat turhia, ja kävi ensin hakemassa syvemmältä metsästä kunnon tukin ja raahasi sen sitten minun luokseni. Kyllä siitä hakukoiran saisi, kun vain pääsisin täältä gineksestä sitä treenaamaan :D No, ensi keväänä sitten.

Esineruutukin sujui, kuten aina. Kyllä se piski vaan osaa. Ja on ihanaa treenata sen kanssa, kun se on ollut niin pitkään turhanpanttina, että ottaa kaiken tosissaan ja riehuu henkensä edestä. Motivaatiota siis ainakin löytyy.

Valkohäntäpeuranmetsästyskin alkoi, ja kävin tietenkin metsästyskauden alkupäivänä ampumassa jälleen seuran ensimmäisen peuran. Peuran onneksi, Roodin epäonneksi, muistin vielä kuinka ammutaan muullakin kuin rynnäkkökiväärillä ja verijälkikoiraa ei tarvittu. Sitäkin Rood pääsee varmaan touhuamaan, riippuen siitä kuinka ruosteessa isän ja veljen ampumataidot ovat. Toistaiseksi Roodin tehtäväksi jäi vain tarkistaa ruumis väärien hajujen varalta. Kyllä se ihan peuralta haisi, sanoi koira.

Rood ei ole ikinä oikein välittänyt peurojen jaloista, joten päätin tarjota niitä tutuille koiraihmisille, sivubisneksenä :D Jätin fiksusti jalat sitten kuistille kun tulin lahtivajalta elinten ja raajojen kanssa, enkä katsonut millä puolella ovea koira oli. Kun sitten muistin ottaa koiran sisälle, olivat kaikki peuranjalat jo onnellisesti kadonneet, todennäköisesti äidin kukkapenkkiin. Tietenkin ne jalat olivat jänniä sen ainoan kerran kun en niitä yrittänytkään koiralle tarjota vaan olin suoraan viemässä ne muualle. Mutta hei, kyllä näitä peuroja vielä kaatuu ja jalkoja riittää. Pitäköön Rood nuo ensimmäiset neljä, katkon niitä lisää jahka ehdin.

Terveisin Niinisalon Terveysaseman päivystäjä Tykkimies Takku. TJ 186. Loppu.

YUP: Auringon pieksämät

2011-07-02T20:22:00.002+03:00

Meillä on ollut hurjaa.

Torstaina käytiin tervehtimässä sukulaisia Seinäjoella. Ei tuo Rood mikään tirriäinen olekaan, ihan oli samaa kokoa äitinsä ja siskonsa kanssa, mummu taisi olla ihan vähän isompi. Ja Stefa-tytön kanssa ihan saman näköinenkin. Jos olisi koirat kääntänyt niin että ruskea puoli vain näkyy ja häntä on piilossa, olisi ollut vaikeuksia tunnistamisessa. Ja ihan samanlainen hellyydenkerjääjä oli koko perhe. Oli hauskaa istua keittiössä kun muutama koira työnsi kuonoa syliin ja kerjäsi silityksiä. On se hassua kun Roodiin olen jo niin tottunut, mutta kun kolme muuta koiraa käyttäytyy ihan samalla tavalla se on jo jotenkin koomista :D Ei se olekkaan opittu käyttäytymismalli, geeneissä se kulkee.

Kamera oli mukana, mutta akku oli ikävä kyllä tyhjä. Pahoittelen.

Ja sitten se jännittävä/hirvittävä puoli. Perjantaina sitten käytiin vähän ajelemassa. Rood istui takapenkillä poikaystävän autossa jossa ei tietenkään ollut ilmastointia. Matkaa ei ollut edes kymmentä minuuttia, joten en tyhmänä tajunnut kastella koiraa tai mitään muutakaan ennen autoon menoa. Vähän yli puolessa välissä matkaa Roodin olo alkoi olla selvästi tukala, läähätti ja kuola valui todella epätavallisesti. Ensin ajattelin että käveltäisiin sen kanssa loppumatka, mutta sitten totesin ettei onnistu. Tienvieren ojat olivat ihan kuivat ja minulla oli matkassa vain puolen litran vesipullo, koiran juotavaksi, eikä siis riittävästi ylikuumentuneen koiran kasteluun. En keksinyt muuta ratkaisua kuin komentaa poikaystävän ajamaan kovempaa, ja heti tämän äidin pihaan päästyä nappasin koiran syliin ja heitin paljuun, sellaisiin ihmisenkeittotynnyriin. Jälkeenpäin ajatellen tuntuu lähinnä koomiselta tervehtiä anoppia heittämällä koira tämä kylpytynnyriin, mutta sillä hetkellä tilanne oli kyllä kamala. Roodilla oli niin kuuma ettei se juurikaan liikkunut, tassut sojottivat joka suuntaan ja kuola valui vaahtona. Pitelin sitä tynnyrissä mahan alta, koska koira ei pystynyt edes uimaan. Hetken päästä se onneksi virkosi, ui ympyrän ja kiipesi itse pois. Takajalat olivat vielä kumman tönköt, mutta työnnettyäni koiran takaisin saaviin ja sen uitua sieltä pois toistamiseen koira oli jo palautunut normaaliksi. Kastelin sen vielä letkusta ja vahdin koko loppupäivän että se makasi paikallaan kuistilla, rakkiparka. Rood oli vahvasti eri mieltä, se tuntui olevan virkistyneempi kuin pitkään aikaan, olisi halunnut leikkiä anopin koiranpennun kanssa ja kissanpojan kanssa vähän leikiskelikin kun en viitsinyt siltä niin pientä iloa riistää. Mutta oli kyllä tyhmä olo, ei pakattukaan koiraa autoon uudelleen ennen kuin vasta ihan illalla, jolloin oli jo sopivan viileää.

Eikä ollut, typerää kyllä, edes ensimmäinen vastaava tapaus. Välillä on joutunut kutsumaan koiran sisään kesken jalkapallonpeluun ja pitämään kylmän suihkun alla kunnes hengitys tasaantuu. Tuo raukka varmaan juoksisi itsensä hengiltä jos sitä ei vahtisi.

Nyt olenkin ollut koiran kanssa oikein turhan tarkka, yhtään vastaavaa tapahtumaa en halua enää kokea, seuraavalla kerralla ei välttämättä ole vesiallasta paikalla. Lenkkeily on jätetty päivällä kokonaan, palloleikitkin pihalla. Iltaisin vasta saa koira isommat liikuntansa, ja nekin isolta osin järven rantaan uimaan. Roodia tilanne ei onneksi haittaa, nyt piski leikkii sisällä palloleikkejä ja juoksee rannassa sitten isommat puhtinsa pois. On käynyt onni sijainnin suhteen, tämä Etelä-Pohjanmaan asunto on aivan järven vieressä.

Että sellaista meillä. Nolottaa kyllä vähän, kun naapurin bulldoggi on säässä kuin kotonaan mutta minun bortsuni on kaiken aikaa lämpöhalvauksen partaalla, ellei sitä pidä paikallaan varjossa.

Sitten ihan ilmoitusluontoisesti kerron että blogi hiljenee nyt joksikin aikaa(niin kuin se ei hiljainen olisi ollut jo viimeisen vuoden). Rood siirtyy äidin hemmoteltavaksi ja minä lähden viikon päästä armeijaan. Mutta jos joku haluaa lukea muita kuin koirajuttuja(tai toivon mukaan vähän koiria sivuavia) niin Sport-lehden kotisivuilla pitäisi kohta alkaa ilmestyä kirjoittamani armeija-aiheinen blogi.

Yugi vs Jaden: Battle

2011-01-01T13:17:00.006+02:00

Myöhästyneet joulun ja uudenvuoden toivotukset!

Vuosi 2010 on koiratouhujen osalta nopeasti tiivistetty. BH-koe saatiin suoritettua, mutta siinä se. Minä pääsin opiskelemaan, joskaan en sinne minne halusin. Koira oppi helsinkiläiseksi, joskaan ei Stadissa asu vielä kaikkia viikkoja.

Ensi vuosi lienee hiljainen, sen voin varoittaa jo etukäteen. Kevään vietän jälleen lukemalla eläinlääkiksen pääsykokeisiin, koiraa treenaan minkä lukemiseltani ehdin :) Jos saataisiin edes se ALO1 tokosta niin olisi jo hienoa. Kesällä lähden armeijaan ja sieltä takaisin tulen sitten.. joskus. Se jää nähtäväksi :D Eli kevään vielä yritän päivitellä, mutta sen jälkeen palaamme asiaan kun minut heitetään ulos Niinisalosta.

Joulukorttia ei ole, mutta etsin tähän nyt jonkun kuvan, jotta näkyy mitä koiralle kuuluu :)

Ainoa ei-sumea kuva Rood Karvanopasta :D Kuvassa esiintyy myös random Jehu itte, ei sukua Roodille.

Turmion Kätilöt: Eläköön

2010-10-26T19:36:00.002+03:00

Terveiset pers- ei kun Helsingistä!

Täällä asutaan, koira viettää ison osan ajasta edelleen maalla äidin kanssa, koska äiti ei kestä ilman koiraa, ja Roodille tekee hyvää päästä vapauteenkin joskus. Puhumattakaan minun puoli kuuteen kestävistä koulupäivistäni(jotka eivät onneksi ole vielä kertaakaan kestäneet niin pitkään kuin lukujärjestys uhkaa).

Mutta koirajuttuja. Kiitos VPKH:n puheenjohtajalle Anne Tähtiselle Facebook- ja sähköpostipainostuksesta. Ilmoitin sitten Roodin BH-kokeeseen. Treenailtiin kivasti täällä Itä-Helsingin skeittipuistoissa paikallamakuuta ja jääviä liikkeitä, mutta itse kokeessa ne menivät silti vähän niin ja näin :D Kesken paikallamakuun Rood poikkesi taas viereeni istumaan. Seuraaminen meni osin hyvin, osin huonommin, ymmärrettävästi, sillä BH-kokeen seuraamisosuus on kovin pitkä. Jäävissä liikkeissä koira vähän ennakoi, ja luoksetulon otti suoraan sivulle. Että näin. Tuomarilla taisi olla hyvä päivä kun päästi meidät läpi :D Sillä kyllähän kaikki liikkeet sujuivat, vaikkeivat ihan tyylipuhtaasti.

Kaupunkiosuus ei tietenkään ollut ongelma Stadin Nartulle, jolle Kontulan Ostari on ihan perushuttua.

Pahoittelen lyhyestä selostuksesta, mutta on raportti kirjoitettavana :D Enivei, Rood on nyt

BH Särkyneenpyörän Tappi

ja meillä on yksi tavoite vähemmän saavutettavana :) Tai siis uusia nyt kai pitäisi alkaa asetella :D

Ultra Bra: Minä suojelen sinua kaikelta

2010-07-27T17:02:00.009+03:00

Päivitän niin usein, että on vaikea uskoa minun viettävän suurimman osan vuorokaudestani internetissä :)

Ilmoittauduimme hakuryhmään, mutta sähköpostini söi kaikki aiheeseen liittyvät viestit, emmekä näin ollen ole päässeet ainoisiinkaan treeneihin :( Työkiireiden takia ei olla käyty edes tottiksessa.. Ja toisaalta kuumuus on ajanut meidät elämään öisien kävelylenkkien varassa.

Tänään minulta loppuivat kuitenkin työt, ja nyt on edessä muutto Helsinkiin. Koiraystävällisessä asunnossa olikin etsimistä, mutta löytyipä sentään, minusta ja Roodista tulee kaupunkilaisia! Yey!

Ollaan me sentään jotain tehtykin. Jotain aivan absurdia. Otimme nimittäin osaa Vammalan Palveluskoiraharrastajien järjestämään suojelupäivään!

Todisteena kuva uljaasta pedosta:

Aluksi meille pidettiin teoriaa, sekä pidettiin muutamia näytöksiä osaavilla koirilla. On muuten aivan uskomattoman upeaa katsella koiraa joka osaa asiansa, oli sitten kyse suojelu- paimen tai tanssijakoirasta :) Jokainen harjoituskoirakko sai kokeilla mitä saadaan aikaan. Rodut olivat näitä tyypillisiä suojelukoiria, bordercollie, aussieita, karjakoira ja mustaterrieri :) Siinä kyllä maalimiestä vietiin :D Tarkoituksena oli siis, että maalimies leikittää koiraa ja toteaa sen jälkeen kannattaako edes yrittää :P Että näin.

Alkuun maalimies oli ihan kiinnostava leluineen. Sitten kiinnostus lopahti. Maalimies selitti, että koiralla ei ole saalisviettiä (tms jotain hämärää suojelusanastoa) vaikka minun mielestäni kyse oli vain siitä että oli liian kuuma jotta koira leikkisi rätillä :D Toisaalta, maalimies osaa minua paremmin nämä asiat, joten luotan häneen.

Patukkaan kun vaihdettiin niin kyllä alkoi purra.

Ja sitten ei irrottanutkaan :D On kuulemma hirmuisesti aggressiota tässä pikkupedossa. Oikea tappaja.

Ja sitten maalimies sai kyytiä! Hyvä Rood!

Ja mitäs muuta on tullut tehtyä. Ai niin, pääsinhän minä ylioppilaaksikin. Kuvia tästä tilaisuudesta ei ikävä kyllä ole, sillä vaadin minusta otettavan kuvia koiran kanssa, mutta en tiedä kenen kameraan ne päätyivät :D Ei sillä, en muutenkaan näytä kovin kummoiselta silloin kun irvistelen kohti kameraa.. Tässä teille joka tapauksessa melko epätarkka ryhmäkuva. Minun ei tarvinne kertoa kuka minä olen, voitte arvata :D

Aikaa on vienyt tänä kesänä myös teatteri, jonka harjoituksissa Roodkin on käynyt mielenvirkistäjänä. Tulkaahan toki katsomaan meuhkaamistani Taikayön teatteriin niin saatte ihastella aikaansopivaa olkitukkaani. Esitettävänä kappaleena on ensimmäinen osa Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta: Akseli ja Elina. On muuten hyvä, vaikka kuulostaakin tylsältä ^^

Koitan päivittää jahka saamme siirryttyä eteläisimpiin maanosiin.

Apulanta: Hei hei mitä kuuluu?

2010-06-02T13:26:00.003+03:00

Käytiin Roodin kanssa tänä aamuna fysioterapiassa Karhumäen Elinalla. Rood on voinut omasta mielestään ihan hyvin, minä sen sijaan olen ollut hyvinkin neuroottinen. Onnettomuuden jäljet näkyivätkin koiran liikkeissä, itse en tietenkään huomannut kun sitä joka päivä katselen. Tunnin Elina piskiä hieroskeli ja antoi hyvät kotihoito-ohjeet. Olen ihan vihreä eläinfysioterapian suhteen, mutta tuntui kyllä asiansa osaavalta ihmiseltä, ja koirakin tykkäsi.

No, nyt me sitten aletaan Roodin kanssa jumpata. Trampoliinilla ja kivillä ja mäillä ja kaikella muulla mahdollisella. Mikäs siinä, kunhan koira tulee kuntoon, se on kuitenkin kaikkein tärkeintä.

Agility taitaa nyt jäädä meiltä kokonaan, ei sitä missään vaiheessa kyllä kilpatavoitteilla harrastettu, eikä nyt ryhdytäkään. Palveluskoiralajeja pystytään näillä näkymin vielä jatkamaan, mutta varmuuden vuoksi vien Roodin pian niihin lonkka- ja kyynärkuviin ja kuvautan samoin tein selkärangan. Saadaan ainakin varmuus siitä voidaanko hyppiä kisojen metristä. Ja jos ei niin sitten keksitään jotain muuta, ei se elämä siihen kaadu.

Minä olen käynyt pääsykokeissa. Lauantaina on ylioppilasjuhlat ja maanantaina viimeiset pääsykokeet. Vielä en tainnut eläinlääkikseen päästä, mutta ensi keväänä uudelleen..

Paula Koivuniemi: Aikuinen nainen

2010-03-05T22:41:00.004+02:00

Rood täytti eilen kaksi vuotta! Se on ihan aikuinen koira nyt! Synttäreiden kunniaksi narttu sai uuden tennispallon JA uuden jalkapallon, koska on rikkonut kaikki aiemmat. Tänään jäljellä oli enää jalkapallo, koska kaikki aika oli kulunut tennispallon silpomiseen.

Ja jotta todistaisin kaikille oman mielettömyyteni, tässä kuva synttärisankarista, sekä vieraasta, joka ei malttanut pysyä kermavaahtonsa ääressä kuvan ottamisen ajan:

Lattialla Rood kakkunsa oikeasti söi.

Hyvää syntymäpäivää koko Särkyneenpyörän Varaosapentueelle!

The Crash: Big ass love

2010-02-27T20:09:00.004+02:00

Häiritsevää, kuinka paljon eri kappalevaihtoehtoja keksin otsikkovaihtoehdoksi tälle kuvalle. Kertoneeko jotain musiikkimaustani?

Siinä on persettä. Vähän on kynityn näköinen kun karvat ajettiin pois amputoinnissa. Hyvin ovat kuitenkin takaisin kasvaneet, ja pian ei toivon mukaa takapään karvoitus eroa enää etupäästä.

Mutta kuten näkyy lujaa mennään silti. Todella harva kuva onnistui, kun ei minun n00bkamerani pysy koiran perässä. Kirjaimellisesti.

Vivaldi: Neljä vuodenaikaa: Talvi

2010-02-25T17:57:00.003+02:00

Päivitystä, jesh!

Rood on jälleen oma itsensä. Viimeisen kuukauden ajan olen ollut aivan paniikissa milloin koiran aivotoiminnan, takapään halvaantumisen, tulehdsten, tikkien ja milloin minkäkin keksityn ongelman takia. Paraneminen tapahtui hyvin lukuunottamatta vähäistä märkimistä, ja sitä tosiseikkaa että tikkienpoistossa koiraan jäi yksi tikki, jonka otimme kotona pois sen huomattuamme. Nyt Rood riehuu ja hyppii jälleen, eroa vanhaan ei ole. Jes jes jes!

Laittaisin kuvia tämän päivän riehumisilta, mutta en saa kameraa pelittämään. Teknologia on liikaa pienelle järjelleni.

Koiran aktivointi on ollut vähintäänkin omituista. Olen ollut sairaalloisen neuroottinen koiran vapaanapidon suhteen, joten iso osa lenkeistä on menty hihnassa. Bordercollie ja hihnalenkkeily ei ole ollut hyvä yhdistelmä.

Treenata en ole uskatanut, kun olen pelännyt, että koira yhdistää kipuilun treeniin, ja alkaa kammota treenausta. Kipeä koira ei ole ollut enää kuukauteen, huomaan jo tätä kirjoittaessani menneeni hätävarjelun liioitteluun.

Joten, tämän kirjallisen yhteenvedon yllyttämänä alan asettaa tavoitteita kuluvalle vuodelle ja tehdä yhteenvedon viime vuoden tavoitteista. Eli:

Yleisesti ihan vaan hallittavuuden parantamista.
Tämä on onnistunut loistavasti. Viimeksi tänään koiran kanssa pihassa huomasin eron, kun koira vaihtoi suuntia neuvoistani, meni maahan postiauton tullessa ja sisälle ensimmäisestä käskystä. Pieniä asioita jotka tuntuvat itsestäänselvyyksiltä, mutta silti tuntui hienolta tajuta että hei, ei tää koira ole niitä aina osannut. Tavoite siis saavutettu.

BH-koe
Joskus loppuvuodesta, jos silloinkaan. Jos ei ihan tähän päästä, niin ainakin mahdollisimman lähelle aiotaan vuoden aikana kouluttautua.
Noh, mahdollisimman lähelle. Loppuvuodesta olin jo ihan menossa kokeeseen, mutta jäi sitten kun en löytänyt sopivaa.
2010 BH-koe läpi.

Esineruutu ja jälki
Esineruutua treenataan edelleen, lähemmäs kisakuntoa vuoden lopulla jo. Jälki aloitetaan kesällä. Tai haku, jos tuntuu sopivammalta.
Esineruutua tuli treenattua, jälki ja haku jäivät.
2010 esineruutua edelleen, ja valitaan hausta tai jäljestä se oma laji.

Toko
Alo:n liikkeitä jotka samoja kuin BH-kokeessa ainakin.
Alohan tuli jo korkattuakin, kolmosella tosin, mutta hyvä mieli jä, joten tavoite saavutettu.
2010 alo1

Agility ja paimennus
Samaan kohtaan, koska kumpaakin kokeillaan jos saadaan mahdollisuus.
Agility saatiin hyvään alkuun, oltiin peräti kahdella alkeiskurssilla. Rood myös syttyi lampaille, ja myös sioille tässä viime viikkoina, jota en ole muistanut päivitellä. Tavoite saavutettu ylikin.
2010 Agilityn alkeet uusiksi, koska en tiedä miten hännättömyys vaikuttaa tasapainoon, kaiken järjen mukaan ei hyvin.
Paimennetaan edelleen aina kun mahdollista.

Lisäksi 2010-vuoden tavoitteeksi lähinnä itselleni, vähän myös koiralle:
Opiskelupaikan saaminen, kaupunkielämään totuttelu ja uuden treeniryhmän löytäminen.

Siinä tärkeämmät, päivityksiä toivon mukaan pukkaa jatkossa useammin.

Radiohead: Lucky

2009-12-27T20:57:00.002+02:00

Meillä oli mielenkiintoinen tapaninpäivä. Rood jäi auton alle.

Pikkuveli on syntynyt tapaninpäivänä joten oli juhlat tulossa. Minä ja sisko koottiin täytekakkua keittiössä ja siskon poikaystävä vei Roodin lenkille. Kakku oli valmis ja vieraita alkoi ilmestyä kun siskon poikaystävä tuli kauhuissaan huutamaan että Rood jäi auton alle. Panikoin ja juoksin ulos. Rood nilkutti minua vastaan veristä jälkeä jättäen. Olin todella helpottunut sen ollessa elossa, Nemi kuolikahdenkymmenen metrin päässä kolaripaikasta vain muutamaa kuukautta nuorempana. En siis jaksanut olla kiinnostunut muusta kuin että koira oli elossa. Kunnes vilkaisin tielle ja huomasin että siellä oli pala koiraa. Tie oli kuin elokuvan rikospaikalta, irronnut raaja vieressään heijastinliivi ja verta yltympäriinsä, täydellisiä johtolankoja murhaajan selvittämiseen. Veli kävi noutamassa puuttuvat koiran osat, minä silitin Roodia ja rukoilin mielessäni "älä ole takajalka, älä ole takajalka" sillä en halunnut liikuttaa veristä koiraa, joka istui toisen takajalkansa ja häntänsä päällä niin etten voinut tutkia kumpi puuttui. "Onni" onnettomuudessa, se oli häntä. Alkoi hirveä haloo kun kannoin koiran sisälle ja isä ja sisko alkoivat soitella eläinlääkärin päivystyksiin että minne täältä metsästä lähdetään jos koirasta irtoaa pala. Tampereella oli ruuhkaa, joten meidät lähetettiin Mouhijärvelle. Koira käärittiin peittoihin ja takapenkit laitettiin kumoon ja peitettiin pressulla, jotta pystyin matkustamaan koiran vieressä. Onneksi luonto on ihmeellinen, ja Rood oli niin shokissa ettei tuntenut kipua eikä edes vuotanut kovin paljoa verta. Koko matkan Mouhijärvelle olin paniikissa joka tapauksessa, koska olin aivan varma että koira saattaisi kuolla koska tahansa. Tiesin itsekin ajatuksen hölmöksi, olihan koira erittäinkin rauhallisen ja terveen oloinen (lukuun ottamatta häntää) ja elossa.

Mouhijärvellä Rood yritettiin laittaa tippaan. Shokki ei ollut enää yhtä hyödyllinen, koska se oli supistanut verisuonet raajoista verenvuodon vähentämiseksi, eikä tippaa siksi saatu paikallee. Rood nesteytettiin ihon alle niskaan ja eläinlääkäri alkoi tutkia häntää. Kipulääkkeistä huolimatta se oli tietenkin tuskallista, ja vasta nyt huomasin mitä oli tapahtunut. Häntä oli täysin ehjä, paikallaan ja vahingoittumaton lukuunottamatta sitä seikkaa että se oli nyljetty. Häntä oli takertunut auton etukulmaan niin että kaikki ihokerrokset olivat nylkeytyneet pois täydellisenä taljana. Jäljellä oli pelkät luut ja lihakset, koiran epäonneksi myös hermot. Hirvitti ajatuskin kuvitella kuinka kamalalta on tuntunut olla nyljettynä elävältä häntä kuitenkin muuten täysin toimintakykyisenä. Eläinlääkäri totesi, ettei kykene häntää amputoimaan (mikä siis oli ainoa mahdollinen vaihtoehto koska nahka ei kasva takaisin, tiedoksi biologiaa vähemmän lukeneille) koska hänellä ei ollut avustajia eikä välineitä, hänhän päivysti pääasiassa tuotantoeläimiä. Hän kuitenkin soitti Tampereelle ja kertoi heille Roodin tilanteen ja sopi että lähtisimme sinne, sekä paketoi Roodin hännän matkakestäväksi. Se olikin melko tappelu, koska häntä tietenkin oli todella kipeä, eikä kipulääke auttanut vielä riittävästi. Olen kyllä pidellyt ennenkin hoidettavia koiria paikallaan, mutta se oli aivan hirveää kun kyseessä oli oma koira. Myönnän etten kyennyt olemaan itkemättä, vaikka automatkan olinkin yrittänyt olla mahdollisimman rauhallinen koiraa rohkaistakseni. Oli niin hirveää nähdä (ja kuulla) Roodin kärsivän sillä tavalla kun en kyennyt sen oloa suuremmin helpottamaan. Siinä itkiessäni herpaannuin koiranpitelyotteesta ja Rood pääsi haukkaamaan minua käsivarresta, annoin sen sitten pureutua siihen kun ajattelin että ehkä se helpotti sen oloa. Nyt on kauhea mustelma kädessä ja naamassakin sotatappiot näkyvät, en tosin tiedä missä välissä se siihen ehti purra/raapaista kun olin itsekin vähän sekaisin.

Kun sain itse rauhoituttua koirakin rauhoittui ja paketointi onnistui hyvin, kuten myös antibioottipiikin antaminen. Hävetti kun olin sillä tavalla käyttäytyessäni saanut koirankin pelkäämään. Matka jatkui joka tapauksessa Tampereelle, missä olikin jonoa. Auto-onnettomuus oli tapahtunut noin puoli kahdelta, Tampereella olimme noin viideltä, ja Roodin vuoro oli vähän ennen kahdeksaa. Vaikka pelkäsinkin kaiken aikaa, että Roodin takapään hermot ovat vaurioituneet, en voinut olla olematta hyvilläni siitä, että säästyimme näin vähällä. Joulunpyhinä tapahtuu kyllä kamalia asioita, odoushuone oli ihan täynnä, ja siellä istuskellessa ehdimmekin tutustua pintapuolisesti jokaisen koiraan ja tapaukseen. Vaikka Mouhijärvellä epäiltiinkin että saattaisimme joutua jopa Helsinkiin koska iho oli nin pahasti irti, oli odotushuoneessa paljon surullisempiakin tapauksia, joita myös uhkailtiin Helsingillä. Toivon heille kaikkea hyvää, kaikille tapaninpäivän huono-onnisille.

Rood otettiin leikattavaksi kahdeksalta, ja puoli yhdentoista aikaan se oli kotiinlähtökunnossa. Surkea pieni koira yritti lähteä perääni kun kävin hakemassa autosta vilttiä, se oli jo melko hereillä. Lähdimme kotiin ja Rood Hännätön lampunvarjostin päässä sai oman pedin lattialle minun viereeni.

Noh, Roodilla ei ole nyt häntää. Jalat kuitenkin toimivat, mikä on loistavaa. Se on hieman vaisu ja tokkurainen, mikä ei liene ihme kaikilla niillä lääkkeillä. Muutaman päivän päästä käydään eläinlääkärissä ja kymmenen päivän päästä poistetaan tikit. Siihen asti koira on levossa ja hihnalenkeillä. Toistaiseksi koira on helppoa pitää levossa, mutta odotan kauhulla sen tokenemista. Hyperaktiivinen bordercollie lepotilassa neljän seinän sisällä voi olla jo haaste, mutta mitä sitä ei rakkaan perheenjäsenen takia tekisi. Häntää en osaa surra, sillä se todennäköisesti pelasti koiran hengen nahan nylkeytyessä irti ja heittäessä koiran pois auton renkaan alta. Toivon että Rood paranee entiselleen(häntää lukuunottamatta), häntä ei sen elämää haitanne koska osaahan se koiraa puhua muillakin osillaan ja pystyssä ne pysyvät hännättömätkin koirat. Eikä se muutenkaan ole ikinä bordercollielta näyttänyt, joten emme ole esteettisestikään tappiota kokeneet.

Orgy: Slept So Long

2009-12-13T15:09:00.004+02:00

On ollut vähän treenitaukoa, kun on niin pimeää ja muuta. Minulla elämäni viimeiset koulupäivät menossa, joten olen niihin koittanut panostaa, ja Roodin juoksua odotellessa en ole vielä uskaltanut ilmoittautua alokkaaseenkaan uudelleen.

Rood on ottanut treenitauon ihan hyvin, tai niin minä luulin. Sitten eilen Voittajanäyttelystä palatestani minulle selvisi miksi se on niin rauhallinen.

Tyhjästä Vanha Tallinna -pullosta ja sammuneesta syyllisestä voimme päätellä kaiken oleellisen. Treenaamaton bordercollie on muuttunut alkoholistiksi! Siispä vietämmekin nämä joulunodotusajat etsien koiran viinakätköjä ja kaadellen niitä viemäriin. On se kamalaa noiden teini-ikäisten kanssa :(

Cyndi Lauper: Girls Just Wanna Have Fun

2009-11-22T15:18:00.004+02:00

Tänään oltiin kisoissa. Ja voi että.. Rood meni niin ihmeellisesti, että puolet ajasta kehässä olin purskahtaa nauruun :D Kolmostulos, 111 pistettä ja hyvä mieli. Olen positiivisesti yllättynyt, että itse otin rennosti ja jännittämättä, vaikka teinkin vähän hölmösti kaiken.. Tuomari oli tosi rento ja mukava, joten siitä varmaan johtui etten jännittänyt.

Luoksepäästävyys 10 Noh, ei oltais ansaittu kymppiä. Tuomari kun kumartui katsomaan koiraa Rood heitti mahalleen ja oli ihan rakastunut koko äijään. Tuomari oli jostain syystä kivointa ikinä, yleensä Rood on hieman pidättyväinen vieraita miehiä kohtaan(koska he yleensä kumartuvat koiran päälle puhumaan matalalla äänellä, toisin kuin tuomari). Mutta ollaan onnellisia, että saatiin täydet pisteet.

Paikalla makaaminen 0 Luotan Roodin paikallamakuuseen niin paljon, että tämä oli vähän pettymys, vaikken tapahtumahetkellä voinutkaan kuin nauraa. Mikä auttaakin todella paljon, kun koiraa ehkä pitäisi torua nauramisen sijaan, mutta ajattelin että ei kai sillä mitään väliä, torutaan treeneissä sitten. Maahan meni vasta toisella käskyllä, ei ilmeisesti kuullut ensimmäistä. Jonkun aikaa nätisti maattuaan Rood nousi istumaan ja lähti kävelemään luokseni. Olin pudottaa silmät päästäni, tätä en ollut odottanut. Parin metrin päässä Rood katsoi minua vähän hitaasti ja tajusi etten taida olla kovin tyytyväinen, ja päätti että tekee paikallaolon loppuun.. Joten loppuajan Rood istui esimerkillisesti paikallaan muutaman metrin päässä minusta. Olin revetä nauruun kun se oli niin itsetyytyväisen näköinen keskellä paikkaa istuessaan, ja viereinen ohjaajakin tirskahti, kun Rood oli jotenkin niin huvittava :D Nollille siis.

Seuraaminen kytkettynä 8 Rood lähti alun vähän haahuillen, ja itsekin kävelin paljon tavanomaista hitaammin, jostain syystä. Tuomari mainitsi, etten ollut lainkaan antanut seuraamiskäskyä alussa, ilmankos koira meni hassusti :D Nolo minä :P Ei näinkään ole ennen käynyt. Yllättävän hyvin siihen nähden, ettei saanut käskyä, siis.

Seuraaminen taluttimetta 9 Nyt annoin käskynkin, ja meni hienosti, lukuun ottamatta kävelyäni joka oli jotenkin tavanomaista hitaanpaa. Täyskäännöksen sössin itse täydellisesti ja sekoitin koiran, siitä pistemenetys.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 Tämä on meidän vahva liike, olen todella ylpeä Roodin maahanmenosta. Seuraamisten jälkeen osasin kävellä jo hyvin, annoin maahan -käskyn ja jatkoin matkaa taakseni vilkaisematta, koska Roodhan jää, luotan siihen. Käännyin ympäri, ja se seisoi. Taas nauratti, koska liikkeestä seisominen on hermostuttanut minua todella paljon, koska Rood menee aina siinäkin maahan :D Siksi olen viime aikoina harjoitellut vain seisomista, ja sehän näkyy.

Luoksetulo 7 Lähti ekalla käskyllä, mistä olen tyytyväinen, mutta ei tullut heti sivulle vaan kävi haistamassa maata takanani. Kävi parille muullekkin koiralle, joten siinä oli varmaan jotain tosi jännää.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10 Ei mennyt maahan :D

Estehyppy 0 Ehkä kaikkein hauskinta :D Este oli paljon matalampi kuin se, jolla kotona olemme harjoitelleet, joten Rood ei ihan ottanut sitä vakavasti :D Olin taas itsevarma, tämä oli helppo, komensin koiran hyppäämään. Ja sehän hyppäsi. Ennen kuin käskin pysähtymään Rood oli kuitenkin jo hypännyt esteen yli ja palannut luokseni valmiinaa hyppäämään uudelleen.. Tässä vaiheessa nauroin jo ääneen. Näinkään ikinä käynyt, mutta kerta se on ensimmäinenkin.

Kokonaisvaikutus 8 Kontakti oli varmaan vähän tavallista huonompi, donno.

Kokonaispistemäärä 111, 3. palkinto, sijoitus 9/9.

Hehheh, tämä on sitä niinsanottua kokemusta. Mutta olikin hyvää kokemusta, koska totesin ettei se koe olekaan yhtään niin pelottava kuin mitä luulin :D Täytyy katsoa heti seuraava koe ja ilmoittautua, nyt kun toivon mukaan osaan itse jo toimia oikein, ja esimerkiksi leikittää koiraa ennen kehää, mitä en tehnyt, ja siksi vietti oli seuraamisessa niin huono. Palkkaamattomuus ei onneksi haitannut Roodia yhtään, se oli mukava huomata. Tyytyväisin lienen silti itseeni, koska en jännittänyt enkä harmistunut tuloksesta, aivan päinvastaista mitä kuvittelin suhtautuvani.

Mutta voi että kun meillä olikin hauskaa :D

Radiohead: Everything In It's Right Place

2009-10-19T13:11:00.005+03:00

Eilen oltiin Kaisa Hilskan luona Poikossa paimentamassa. Kuvia ei ikävä kyllä ole, kamera oli kyllä mukana mutta en ikinä muistanut napata sitä autosta mukaan kun tuli meidän vuoromme.. Noh, ei voi mitään, vaikka meno olikin hienon näköistä.

Kun saavuttiin paikalle Rood aloitti autossa hirmuisen mekkalan, kun näki lampaita ikkunasta.. Tiesi mokoma, mitä oli luvassa. Aloitettiin sitten harjoittelemalla lampaiden liikuttelua(?), en ihan tiedä mikä oli kaikkien harjoitusten tarkoitus :D Joka tapauksessa ensimmäisessä harjoituksessa koiran piti tuoda lampaat ohjaajalle, joten apuohjaaja otti Roodin liinan ja minä menin lampaiden luo. Rood ei ollut päässyt vielä edes aitaukseen kun lampaat jo lähtivät menemään, sillä on kuulemma niin vahva silmä. Hyvä tekosyy sille että koirani paimensi lampaita liialla vauhdilla :D Lampaat menivät sitten läpi aidasta, mutta apuohjaaja oli nopea ja sai kierrettyä lampaiden eteen niin että ne tulivat aidan läpi takaisin hakaansa.. Rood meni häntä ilmassa ja ihan innoissaan tästä riehumisesta. Alkuhankaluuksien jälkeen päästiin sitten ihan tositoimiinkin, kävelin lampaiden edellä ha'an reunoja pitkin ympyrää ja koira apuohjaajan kanssa seurasi perässä. Roodin kanssa sai olla tosi tarkkana, käskin sen maahan vähän väliä, jotta lampaat eivät olisi lähteneet liian kovaan vauhtiin. Rood pysytteli niistä todella kaukana, mutta lammasparat eivät sitten kaiketi vain pitäneet koiran mulkoilusta. Harjoitus onnistui siis kuta kuinkin, hyvä niin.

Toinen harjoitus oli lampaiden poispäinajo. Lampaita ajettiin jälleen ympyrää ha'an reunoja pitkin (eri lampaita tosin, etteivät karvapallot stressaantuneet liikaa), minä pidin koiraa liinassa ja yritimme saada ne pysymään reunoilla, niin etteivät ne levinneet pitkin aitausta. Tämä meni jo loistavasti, koira oikeasti paimensi! Häntä oli alhaalla ja tuijotus kovaa. Rood pääsi lähemmäs lampaita ja piti ne upeasti juuri oikeassa kohtaa. Kaisan mukaan Rood osasi itse huomioida lampaiden "vedon" portille ja toiseen kulmaan, jonka ulkopuolella oli muita lampaita. Saattaa olla, eivät lampaat ainakaan menneet minnekkään muualle kuin sinne minne piti, Rood osasi arvioida oikean paikkansa aivan mahtavasti. Täällä tosin alkoi olla ongelmia maahanmenon kanssa, kun Rood oli niin lampaissaan, ettei ehtinyt kuunnella käskyjäni.

Kolmas harjoitus tapahtui pyöröhäkissä eli pyöreässä häkissä (suomennos tosinuijille). Koiran perään laitettiin riimu, jotta sen saattoi tarvittaessa pysäyttää, ja sitten opeteltiin tasapainopaikkaa, eli koiran oikeaa asemaa ohjaajaan ja lampaisiin nähden. Rood sai hetken päästä mennä ilman riimua, koska se ei yrittänyt rei'ittää lampaiden nahkoja ja käyttäytyi muutenkin ammattimaisesti. Alkuun oli taas ongelmia maahanmenon kanssa, mutta kun Rood alkoi ymmärtää suuntien ja tasapainopaikan päälle alkoivat maahanmenotkin mennä kuin vettä vaan. Tosin, muualle se ei tietenkään suostunut menemään maahan kuin tasapainopaikkaansa, eli täsmälleen toiselle puolelle lampaita kuin missä minä olin. Mutta niinhän se kuuluukin.

Rood oli aivan loistava, huomasi kyllä että se on täysiverinen lammaskoira. Kaisan mukaan siitä saisi työkoiran tilalle pienestä koostaan huolimatta in-no-time, kaikki paimennukseen tarvittavat palikat paikoillaan. Huraa, mun koira on hyvä!

Sitten odotellaan että se hahmottaisi siatkin lampaiksi ja alkaisi olla oikeasti hyödyllinen.

Stam1na: Luova hulluus

2009-10-09T08:58:00.002+03:00

Miten hulluksi voi ihminen tulla? Tässä vastaus: ilmoitin Roodin tottelevaisuuskokeeseen. Marraskuun lopulla menemme Poriin ja nolaamme itsemme. Jeejee!

Liikkeet ovat vielä hieman keskeneräisiä, onneksi vain hieman. Seuraamisessa täytyy panostaa täyskäännöksiin ja jäävissä ollaan aika alkupisteessä. Myös palkkaamattomuutta täytyy harjoitella, yritän saada aikaiseksi.

Eilen treeneissä julkaisin suuren uutisen ilmoittautumisesta ja seurauksena koulutusohjaajanani toiminut Sari auttoi meidät hyvään alkuun. Kokeiltiin luoksepäästävyys, ja Rood oli yllättävän nätisti, olen pelännyt että se nuolee tuomarin naaman.. Tassua yritti antaa mutta muuten oli kiltisti, luultavasti tätäkään ongelmaa ei ole kun ihminen on vieras. Tämän jälkeen Sari toimi liikkeenohjaajana ja seurailtiin pätkiä. Täyskäännöksissä oli hieman ongelmaa, ymmärrettävää koska olen aloittanut niiden treenaamisen vasta tällä viikolla. Eiköhän se siitä, ajan kanssa. Otettiin myös paikallaolo, mikä olikin.. No, jotain. Saatiin kolme varmaa paikallaolijaa seuraksi, ja pistin Roodin sitten sinne sekaan maahan. Kaksi kertaa se nousi istumaan mutta meni käskystä takaisin maaten. Kerran se lähti minua vastaan ja kun karjaisin ei, se meni maahan puoleenväliin.. Menin oikeaan makuupaikkaan ja kutsuin koiran sivulle, siitä uudelleen maahan. Tästä eteenpäin menikin aika loistavasti. Kävin palkkaamassa koiran aina välillä ja se olikin nätisti melkein viisi minuuttia, minkä jälkeen sai riittää. Ei mitään ongelmia alkusähellyksen jälkeen, eiköhän tämäkin liike vielä kasaan saada.

Nyt vain rankkaa treeniä ja toivotaan tuloksia.

Stam1na: Koe murha!

2009-09-27T11:49:00.002+03:00

Eilen alkoi peurastuskausi!

Minä tietenkin suurena ja urheana metsästäjänä kömmin koppiin kuudelta illalla ja kahdeksalta ammuin ensimmäisen vasan, niin itselleni kuin koko seurallekkin tänä syksynä :D Piti sitten käydä pistämässä se vasikka, mutta nehän juoksevat vielä hetken kun keuhkoihin ampuu, niin tämäkin. Tässä vaiheessa kuvaan astuu Rood, maailmankaikkeuden paras verijälkikoira. Rood löysi kaatopaikankin ennen minua(ei ollut taskulamppua ja yhtäkkiä oli tullut aivan pimeää) ja lähti seuraamaan jälkeä. Koira meni aivan holtittomia kiemuroita, ja ajattelin sen jo eksyneen jäljeltä, mutta kyllä se vasa siellä jäljen päässä vielä oli. Toisaalta, tuskin itsekään juoksisin suoraan jos minua olisi juuri ammuttu. Henki pihisi vielä, ja vasa lähti taas karkuun, ja Roodin hihnan lukko petti. Hetken minulla löi tyhjää, kun koira kiersi ihan eri suuntaan kuin peura, mutta niinpä niin, sehän on paimenkoira. Rood tukki peuran tien metsään, ja vasikka kaatui kuolleena ojaan. Ammuttiin vielä toinen kerta, että varmasti pääsi raukka tuskistaan. Rood sai kovasti kehuja, muttei uskaltanut tulla kuolleen peuran luo(kun vasa oli elossa Rood ei ollut pelännyt sitä yhtään). Pistin peuran ja aloin kiskoa sitä tielle, siinä vaiheessa ruumis ei enää ollut pelottava ja Rood nuoli tarkkaan kaiken vasasta valuvan veren ja muun päähän ammutusta laukauksesta seuraavan mössön(lue: aivot) ja loikki iloisesti ympäriinsä minun ja vasikan ympärillä. On se kyllä loistava koira, ilman sitä olisi mennyt ties kuinka kauan ennen kuin vasa olisi löytynyt. Palkinnoksi paistoin sille sydämen, peuranjaloista kun se ei tykkää.

Tottiksessa ollaan edistytty. Seuraaminen on jo aika loistokasta, vaikka itse sanonkin. Ollaan aloiteltu jäävien liikkeiden harjoittelu, niin että kävelen koiran kanssa ja komennan sen maahan tai istumaan. Alku on lupaava. Seisomisen harjoittelua aloitellaan sisätiloissa, perjantaina aloitettiin ja nyt jo koira osaa nousta maasta seisomaan ja pysähtyä kesken liikkeen, vähän varmuutta vielä niin siirrytään harjoittelemaan tätä ulkotiloihin. Myös paikallaoloa pitäisi muistaa treenata, mutta en ikinä muista.. Ei sillä, nyt olisi helppo pitää taskupeiliäkin mukana paikallaoloharjoittelua varten, kun postista tuli uusi hieno SBCAK:in treeniliivi!

Ja nyt loppu tälle sekavalle vuodatukselle.

Rammstein: Mutter

2009-09-11T09:00:00.005+03:00

Välttelen biologian opiskelua joten vähän väliaikatietoja nyt.

Ollaan treeneissä käyty normaalisti ja kivaa on ollut. Siirryin opettamaan seuraamista hihnassa, niin pystyn puuttumaan koiran virheisiin(=edistämiseen). Ollaan edistyttykin jonkin verran, voidaan ottaa jo suht pitkiä pätkiä ja käännökset menevät oikealle ja vasemmalle.

Eilisissä treeneissä tehtiin poikkeuksellisesti niin, että otettiin kaikki koirat samaan aikaan kentälle. Yleensä väkeä on ollut vähän vähemmän, mutta nyt oli koiria enemmän kuin kymmenen, niin ei ollut mahdollista ottaa jokaista erikseen. No, koirat järjestettiin riviin ja ensin otettiin luoksepäästävyys jokaisella. Rood oli aivan upea, olin itsekin ihan äimän käkenä, kun minua tultiin kättelemään ja Rood istua nököttää sivulla välittämättä ihmisestä yhtään. Olisin luullut että se vähintään olisi hypännyt koko ihmisen kumoon ja pessyt tämän naaman. Noh, ei. Rood päätti olla malliesimerkki.

Seuraavaksi lähdettiin pujottelemaan koirien seassa. Rood piti edelleen mahtavaa kontaktia vaikka koirat menivät ohi ja ympäri. Lukuun ottamatta yhtä harmaakuonoista groenendaelia, joka näytti aivan Roodin leikkikaverilta, ja sen perään pitikin sitten vilkuilla. Joka tapauksessa olin todella tyytyväinen koiraan tähän asti, se oli pitänyt oman tasonsa.

Mutta sitten taivas putosi. Rood menetti kontaktin. Ihmettelin että mitäs nyt, kunnes huomasin mitä koira katseli. Äitini oli suuressa älykkyydessään tullut katsomaan treenejä viereiseltä lenkkipolulta. Rood meni ihan tolaltaan, kun äiti ei tullutkaan pöllyttämään sen korvia. Komensin äidin jatkamaan matkaansa, mikä päin vastoin pahensi tilannetta. Suuren paimenkoiran lauma oli hajaantunut, ja se piti saada kasaan. Koko lopputreenin Rood tuijotteli lenkkipolun suuntaan ja yritti päästä paimentamaan äitiä takaisin luokseni. Tästä voidaan arvata, että kun lähdimme pujottelemaan seuraaminen oli ehkäpä maailman kauheinta. Pidin koiraa hihnalla vieressä kun se kiemurteli ja vääntyili jottei sen katse hetkeksikään irtoaisi lenkkipolusta.. Toisista koirista se ei tietenkään välittänyt, kuten ei ennenkään. Tämän jälkeen otettiin ohituksia pareittain. Roodia ei olisi voinut vähempää kiinnostaa toinen koira, vaan se haikaili edelleen lenkkipolulle.

Lopuksi otettiin vielä luoksetulo jokaisen kanssa. Epäilin, mahtaako koira lähteä äidin perään heti kun se pääsee irti, mutta se onneksi totesi, että minun koossapitämiseni on ensisijainen asia ja tuli luokseni hienosti.

Täytynee alkaa kehittää jotain äitihäiriötä.. Vaikken kyllä halua, koska jokainen äitinsä kanssa tekemisissä ollut ihminen tietänee millaisia äidit ovat. "Älä nyt noin tee mikset sä anna sen mennä tonne miksi sä haluat että se tekee noin älä nyt kiusaa sitä koiraa ei sitä tollai saa jalan ympärille kiertää älä nyt riepota sitä lelua kun se koirahan murisee lopeta jo herran tähden ja päästä se koira pois!"

14. päivä on biologiankirjoitukset ja 18. päivä ruotsin kirjalliset. Sitten päivittelen taas säännöllisemmin.

Dry Cell: Slip Away

2009-08-05T15:41:00.003+03:00

Angstia nyt.

Takku ressaa. Kirjoitukset on jo ensi kuussa ja AHDISTAA. Päivästä loppuu tunnit. Rood on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle. Olen ollut neuroottinen jo suunnilleen viikon, joten Roodin kanssa ei ole treenattu yhtään. Kunnon lenkillekään en ole ehtinyt sitten perjantain. Onneksi on tuo mahdollisuus pitää koiraa koko ajan vapaana pihassa, ja se saa seuraakin kun vien roskia tai pyörin puutarhassa. Sääliksi käy silti. Alkaa näkyä jo ettei olla treenattu, eilen illalla Rood ei sekään saanut unta. Se tökki kuononsa kaikkiin laukkuihini ja yritti keksiä tekemistä. Pihalla se tarkkailee koko ajan silmä kovana jalkapallon liikkeitä, mitä se tosin tekee muutenkin, mutta nyt tuntuu, että sekin on lisääntynyt. Hälyttäminenkin on tainnut lisääntyä, välillä ilmoitetaan pienemmätkin rasahdukset, vaikka ennen Rood ei aina kertonut edes kaikista vieraista.

Että näin. Maanpäällinen helvetti. Ote lipsuu kaikesta, missä ennen oli kiinni. Argh. Eilen illalla koirani lohdutonta tassuttelua katsellessani(kun en tietenkään saanut unta) päätin että tänään treenataan jotain. Vaikka sitten jäisikin abikurssin läksyt tekemättä mutta helvetti minähän jätän menemättä koko kurssille jos se koulunkäyntini pilaa koirani elämän.

Anteeksi aggressio. Tosiaan ei ole mieli selvänä.

Abikurssilta kotiuduttuani mentiin metsään. Jätin Roodin puuhun kiinni ja tallasin esineruudun. Ei olla sitäkään treenattu varmaan koko kesänä. Ja voi ihme kun tuli hyvä olo! Oli KUUMA, kärpäsiä pörräsi ympäriinsä ja joku puri minua jalkaan. Piilotin Roodin oman puolikkaan kumikanan. Maasto oli HIRVEÄ, kuoppaista heinikkoa ja osaksi kuivaa risukkoa. Laitoin ensimmäisen esineen aika vaikeaksi, suoraan eteen ja ihan semikauas(etäisyyksiä en osaa vieläkään määritellä). Irrotin Roodin ja komensin sen sivulle. Annoin esinekäskyn ja koira tiesi heti mitä tehdä. Ensimmäinen esine löytyi SAMAN TIEN. Olin ihan äimänä kun Rood vaan on niin hyvä. Löytämisen jälkeen Rood ei enää muistanutkaan mitä tehdä ja heitti pitkäkseen pureskelamaan kanaa. Kutsuin sitä ja se toi kanan minulle, ja leikittiin patukalla. Toisen lelun laitoin vähän lähemmäs, kaivoin sen oikein sinne heinän alle. Ja sekin löytyi heti. Kolmannen laitoin tosi kauas, ei ole ennen tainnut olla niin kaukana, helppo sekin. Sitten laitoin lelun oikealle, melko lähelle etureunaa, mutta melko kauas oikealle. Rood painatti ruudun perälle, kulki nenä ylhäällä edes takaisin ja lähti vasemmalle. Tuo on aina ollut jotenkin vasemmalle taipuva koira. Kun se poistui alueelta sanoin "takasin" ja toistin esinekäskyn. Rood lähti taas suoraan, mutta haistoi tällä kertaa oikealla olevan lelun ja toi sen. Viidennen laitoin myös oikealle, mutta kauemmas etureunasta, työnsin puun juurakon sisään. Tämä oli ihan helppo, kun koira taipui nyt helpommin oikealle. Luovutus oli pielessä, Rood lysähti maahan läähättämään kanansa kanssa. Toistin esinekäskyn ja palkkasin patukalla kun Rood toi kanan. Lopetin tähän, koska Roodia selvästi väsytti. Sankari sai kantaa patukan kotipihaan asti, kun oli ollut vaan niin hyvä.

Ja nyt iski paniikki kun olen tuhlannut kallisarvoista aikaa metsässä ja koneella. Pakko mennä.

Klamydia: Pohjanmaalla

2009-07-22T21:54:00.008+03:00

Tänään oltiin Seinäjoella Varaosapentueen pentutapaamisessa. Aamulla lähdettiin matkaan ennen kuin koira oli herännytkään ja matkattiin tunti Tampereelle, sieltä toinen tunti junalla Seinäjoelle. Rood ei ole ikinä ennen ollut junassa, ei arvaisi. Laiturille puksuttava peltitölkki ei pelottanut yhtään. Ovi aukesi ja koira loikkasi kuin kotiinsa. Matkan se nukkui kiltisti jaloissani. Se on vaan niin hieno koira.

Perillä tavattiin alkuun sisko, äiti ja mummu. Rood on AIVAN kuin Riina-mummunsa, samanlainen lepakonnaama:D Cara-äiti oli lihava kuin tynnyri, maha täynnä pikkusisaruksia. Stefa-systeri taas oli mitä ihastuttavin olento, vaikkei ollutkaan lainkaan Roodin kaltainen lukuunottamatta yltiöystävällistä kiemurtelua ja hännänheiluttelua, joka näkyi kaikissa pennuissa ja sukulaisissa.

Rood ja Stefa sisarustelevat.

Päästiin siinä sitten itse asiaankin, PAIMENTAMAHAN LAMPAHIA! Lampaat olivat pyöreässä aitauksessa laitumen keskellä ja me juostiin Roodin kanssa ympäri ympäri ympäri. Rood pysytteli hihnanmitan päässä ja varoi tulemasta liian lähelle epäilyttäviä bää-elikoita. Aiempi kokemus niistä rajoittuikin maatalousnäyttelyyn, jossa narttu veti päänsä läpi pannasta ja pakeni.

"Yök. Noiden kanssa en leiki."

Sitten saapuivat muut sisarukset. Hiili-veli saapui Choko-enon kanssa, ja Rood siirrettiin sisätiloihin haisemaan. Hiili olikin työkoiramaisen likakerroksen alla ihan kiva koira, hajukin mukavan lehmähtävä. Ja suuri se oli kuin mikä! Ei luulisi että niin iso olento on mitään sukua minun pienelle Rood-tirriäiselleni! Choko-enossa taas oli selviä Caramaisia piirteitä runsaan turkin alla. Seuraava pentu oli Pinna, todella paljon Caraa muistuttava nöyrä tyttö. Viidentenä ja viimeisenä paikalle saapui Akku, myös valtavan suuri ja runsasturkkinen poika. Pentueen kuudes jäsen, narttu Venttiili ikävä kyllä kuoli keväällä jäihin hukkuen. Aina yhtä karmeaa menettää nuori koira.

Akku Pinna Hiili Stefa Rood

Koirat Roodia lukuunottamatta saivat telmiä pihalla keskenään ja ihmisväki ruokittiin lampailla. Pakko hankkia kesälampaita ihan vaan että saan SYÖDÄ ne! Oli vaan niin hurjan hyvää ruokaa..

Ja sitten taas paimennettihin! Pojat paimensivat hienosti, Akku oli jo syttynyt ja sen kanssa harjoiteltiin oikeaa asemaa ohjaajaan nähden, eli kello kymmenen ja kahden välillä(ajatelkaa että aitaus on kellotaulu ja ohjaajan paikka on kuudessa).

Akku kello kahdessatoista

Hiilikin pääsi nopeasti kärryille, ja sen kanssa päästiin harjoittelemaan samaa.

Hiili hihittää

Tytöt sen sijaan olivat pihalla kuin seinäjokelaiset lehmät. Pitkän harjoittelun jälkeen Rood uskalsi jo arastellen tulla aidan viereen kurkkimaan hirmuisia bää-elikoita. Hurjaa edistystä, olin todella ylpeä!

Pinna tahtoo miellyttää

Roodin pelko alkaa hellittää.

Ihmiset kahviteltiin ja Akku lähti lonkkakuviin. Roodkin pääsi vapauteen sisarustensa kanssa telmimään, kun Hiili-parka joutui hihnaan hillumaan. Ja kivaahan oli! Hiilikin lähti kotiappäin, ja tyttöjen kanssa jatkettiin harjoituksia. Päästettiin hurjat texelit ulos juoksemaan isompaan aitaukseen ja kierreltiin niiden perässä koirat hihnoissa. Rood alkoi jo vähän kiinnittää huomiota isoihin villakarvaisiin hirviöihin, ja muutaman yrityksen jälkeen hakaan palatessamme päätin vähän huijata pikkuotusta. En voinut ymmärtää miten se paimentaa niin hienosti palloja ja kissoja muttei muutamaa lammasta! "Kissoja ne on, ksskss!" väitin sille. Ja se raukka uskoi! Vähän katsoi minua vinoon, totesi "okei" ja lähti menemään. Siinä sitten juoksin ympäri hakaa koira hihnassa, tuli ainakin liikuntaa.. Riina paimensi lampaat takaisin pienempään häkkiinsä, ja Rood päästettiin irti. Sitten harjoiteltiin lampaiden kiertämistä, ja suuntakäskyjä. Olin vaan NIIN uskomattoman ylpeä omasta pienestä karvapuuhkastani! Pitäkää te vaan lammaskoiranne, mullapas on kissakoira!

Kolme polvea koiraa. Riina, Cara ja Rood.

Tytöt. Pinna Stefa Cara Riina Rood

Sitten lähdettiinkin jo takaisin rautatieasemalle ja sieltä kohti Tamperetta. Kukaan ei yllättyne, jos väitän että Rood nukkui sikeästi koko matkan välittämättä vaunussa räyhäävistä terriereistä.

YUP: Huuda harkiten

2009-07-19T22:41:00.002+03:00

Vietin viikonlopun Harjavallassa Marko Koskensalon tottelevaisuusseminaarissa. Poltin itseni karrelle, mutta sain niin paljon uutta intoa treenaamiseen, että kannatti. Väkertelin itselleni koulutussuunnitelmaa muistiinpanojen pohjalta, katsotaan jos saisin sen vaikka valmiiksikin.. Mut joo, olen nyt niin hyvä, että tva-titteli tulee viimeistään tämän vuoden joulukuussa..

Oli kyllä hienoa katsella toisten treeniä, monilla samankaltaisia ongelmia kuin itsellä, ja ongelmia joita saattaa tulevaisuudessa ilmetä, joten neuvot muistiin vain.. Sekä ihan yleispäteviä koulutusjuttuja, jotka tietenkin olisi pitänyt tajuta itsekin, mutta välähtää vasta kun joku toinen sen ääneen sanoo. Näin myös muutaman aivan UPEAN koiran, lauantaina Koskensalon oma mali(mecberger Duunari?) sekä tänään suojelua harrastavat suursnautseri ja dobermanni. Suursnautserissa vaikuttavaa oli etenkin ohjaajan työskentely, ne vähät korjattavat virheet menivät niin täydellisen onnistuneilla pakotteilla, etten ole varmaankaan ikinä nähnyt, ei sellaista epätoivoista nykimistä tai kokoaikaista kiskomista mitä joskus näkee. Siinä oli kyllä osaava ohjaaja! Ja dopsu nyt vaan oli niin hyvä :D

Mutta omasta koirastani minun piti puhua. Treeni on jäänyt aika vähäiseksi, kun ei jaksa koko aikaa narttua kiinnostaa muu kuin hajuilu. Tänä iltana kuitenkin, maatessani nojatuolin sisuksissa katsomassa paskaa komediaa ja kärsiessäni selän auringonpolttamista, joita nahkasohvan pinta ei varsinaisesti hyväillyt.. Lauseen piti jatkua, mutta kuvailu keskeytti. Enivei, Rood sitten kiikutti minulle siihen jalkapallon(niitä on tällä hetkellä varmaan 15, niitä vaan SIKIÄÄ tuolta ojista) ja totesin että hei, minähän opetan tämän koiran haukkumaan.

Seminaarissa puhuttiin koiran haukuttamisesta vireen nostamiseksi. Vaikuttavaa katsella, mutta ajattelin heti, että ei minun juttu, liian vaikeaa. Enivei päätin että voin opettaa sen haukkumaan, jos joskus olen hyvä koirankouluttaja ja haluan haukuttamalla nostaa virettä, tai jos päätetään suunnata Roodin kanssa hakumetsiin(oikeasti suunnittelen tässä suojelun aloittelua). Jalkapallo vaan käsiin ja vähän hetsausta, Rood katsoo minua huuli pyöreänä, "mitvit, mikset jo heitä?!" ja vähän vingahti. Kehuin, ja sain taas todeta kuinka USKOMATTOMAN älykkäitä bortsut oli. Sain palkata pelkkiä haukkumisia, koska sanallinen kehu riitti koiralle osoittamaan mitä haen. Tietysti tuo vielä vähän takeltelee, mutta tietää jo, mitä haluan. "Hauku" -käskyä seuraa jo vähintään vikinä tai muu haukkumisyritys. Koirani on vaan yksinkertaisesti nero, vaikka vähän sillä onkin tuo huutaminen vielä harkinnassa.

Pihalta tullessa sekä minä että koira lysähdimme eteisen lattialle. Todella rankkaa tuo kokoaikainen vietinnosto haukkumista varten. Suojelumaalimiehillä on varmaan aivan yli-inhimillinen kunto. Ja niitä me mennään sitten Roodin kanssa pureskelemaan! (Vitsi vitsi. Minä purisin maalimiestä todennäköisemmin kuin Rood. Toisaalta, minulla onkin nuo hampaat herkässä.)

Haddaway: What is love

2009-07-11T23:45:00.002+03:00

Rakkaus on kehon kemiallinen reaktio. Ei tiedetä pystyvätkö eläimet kokemaan rakkautta(pystyvätkö ihmisetkään, vai luulemmeko vain?), mutta todennköisesti niitä ajaa vain tottumuksen tuoma kiintymys(suhde laumaan) ja lisääntymiseen pyrkivä kiima.

Roodilla alkoi juoksu. Nyt se hilluu housut jalassa, koska en kestä sitä tiputtelua. Äiti pitää kauheaa meteliä siitä, kuinka Rood nyt tuntee itsensä nöyryytetyksi(koira ei itse edes huomaa olevansa puettu) ja housut eivät kuulu eläimille. Toisaalta, tiputtelusta tulisi myös huutoa, joten tyydyn koirani vaatettamiseen, pienempään pahaan.

Anyway kyrsii. Käydään treeneissä kolme kertaa viikossa, ja nyt täytyy jättää ne väliin ainakin pariksi viikoksi. Pentuetapaaminen on kymmenen päivän päästä, mutta kasvattajan mukaan kiima ei haittaa, paimenkoiran pitäisi ilmeisesti pystyä työskentelemään välittämättä kiimaisesta nartusta. Ihanaa että se ei peruuntunut, vaikka kalliita agilitykurssin tunteja jääkin sitten pois senkin edestä. Täytyy lisäillä keppejä tuonne piharataan ja järjestellä hyppyesteet uusiksi, jahka olen paikannut nurmikon. Ehkä pärjäämme ilmankin ohjattuja treenejä, voin vaikka lopulta ottaa sitä jälkeä.. Tai sitten vaan ollaan tauolla, jos Rood päättää ettei kiinnosta.

Ei taaskaan inspaa treenivuodatus, joten lopuksi hassu kuva:

Ramones: My brain is hanging upside down

2009-07-08T22:00:00.003+03:00

Tiedän, huono selitys huonolle aktiivisuustasolle, mutta kun ne nyt on ylösalaisin..

Takku palasi koulun penkille. Tämän viikon sekoittelen litkuja ja kärsin päänsärystä liikojen rikki- ammoniakki- ja kloorihöyryjen takia. Koiraa treenaan minkä kerkiän/minkä pystyssä pysyn. Päähän sattuu.

Minä aktiivinen opiskelija en siis malttanut olla opiskelematta, joten ideaalinen koirantreenaamisaika kuluu nyt koulussa. Treeneissä käydään silti, maanantaina otettiin agilityä (perjantai jäi välistä toisen aivojen ylösalaisuuskohtauksen takia = Ruisrock) ja huomenna tottis normaaliin tapaan. Kotona treenaaminen on nyt tämän viikon vähäistä, mutta näytelmäharkoissa ollaan treenattu kun ollaan odoteltu omaa kohtausta. Tai siis minun kohtaustani, Rood ei ikävä kyllä päässyt mukaan näytelmään, vaikka olikin kaikissa harjoituksissa mukana ja loistava kamppaamaan polkupyöriä. Enivei, tässä polkupyörä- ja kylähulluhäiriössä otin vähän seuraamisia ja sivulletuloja aikani kuluksi, ja hyvin menee. Viime viikolla kaikki meni aivan uskomattoman huonosti, kun oltiin keskitytty agilityyn, mutta nyt alkaa koira taas keskittyä. Johtuu varmaan siitä, että käytän tottista hyödyksi agilityssäkin, jos koira täytyy saada istumaan tietyssä kulmassa esteeseen nähden, menen itse siihen seisomaan ja komennan koiran sivulle, paikallaolokäsky ja jätän koiran siihen. Joo.

Ei oikeastaan mitään tule mieleen, kun päässä pyörii myrkyllisiä kaasuja. Mutta koitan päivittää, jos saan hermostoni toimimaan ja aivostoni oikein päin.

Leevi and the Leavings: Vasara ja nauloja

2009-06-30T20:03:00.007+03:00

Tai pikemminkin: Jesaria ja pahvia.

Minä, joka en todellakaan pidä agilityä OIKEANA koiraharrastuksena ikään kuin tulin hulluksi. Rakensin agilityradan tuonne meidän pihalle. Ensin se lähti vain niistä kepeistä, kun ajattelin että ne tarvitsevat paljon treeniä. Tarvikkeet: auraviittoja ja rautakanki. Hakkasin sitten lauantaina maahan neljä reikää ja tökkäsin kepit pystyyn. Illalla lisäsin kaksi keppiä, kun harjoittelu edistyi niin hyvin.

Sitten eilisissä treeneissä, kun puhuttiin siitä, että minun täytyy opetalla ohjaamaan, saada koira kuulolle, minulta taisi mennä jokin säätö vinoon päänupissa. En edes tiennyt olevani näin perfektionisti, mutta aina oppii uutta, itsestäänkin.

Joka tapauksessa. Kymmenen maissa illalla raahasin autotallista loput auraviitat (kuusi jäi, joten saan niistä loput kepit aikanaan) ja pahvinkeräyksestä ison laatikon. Muut tarvikkeet rautakanki, jesari ja mattopuukko. Askartelin pahvista 40cm korkeita paloja ja tein rautakangella maan täyteen reikiä. Auraviitat taas pystyyn ja pahvit jesarilla kiinni niihin. Kuulostaa muuten paljon helpommalta, kuin mitä se loppujen lopuksi oli. Kello oli melkein puolenyön kun lopetin.

Laitoin hypyt neliöön, jotta voin harjoitella ohjausta. Mietin pitkään, mikä kuvio olisi hyvä, ja päädyin lopulta tähän. Nähdään sitten, onnistutaanko tällä harjoittelussa.

Nyt lopulta, saanen esitellä, Agilitykenttä Takku!

Ikävä kyllä en saanut tätä alempaa kuvaa niin, että se näkyisi kokonaan.. No, KÄRSIKÄÄ!

Ultra Bra: Tänään

2009-06-29T21:13:00.002+03:00

Agilityä. Olen ottanut keppejä kotipihalla kuudella, joten kentän neljä eivät tuottaneet ongelmaa. Tosin, ohjaaja neuvoi muuttamaan käskysanaa, tyyliltä "kepit" tyylille "kepkepkepkep" niin että kiljaisen "kep" joka kerta kun koiran pitää kääntyä. Jep. Harjoitellaan näin tästedes.

Putkea Rood menee jo upeasti. Siitä on muodostumassa eläimen lempieste. Hypyt hienosti. Ohjaajan mukaan koira tietää jo käskysanan, koska oli välissä tulossa luokseni, mutta toistaessani sanan "hyppy" palasi takaisin hyppäämään. Minun täytyy vain kiljaista uusi käsky heti ensimmäisen esteen jälkeen. Pituus kahdella osalla, sekin loistavasti, kuten myös puomi. Ongelmia ei itse asiassa ollut ennen loppua, jolloin otimme radanpätkän, hyppy-hyppy-putki-hyppy. Hypyt peräkkäin, putki niiden jälkeen melko raa'asti oikealle taivutettuna, ja kolmas hyppy vähän putken suulta vasemmalle. Mokailin ihan totaalisesti :P Hypyt ja putkeen menivät hienosti, mutta viimeinen hyppy ei mennyt millään! Syynä; hyppy oli niin paljon vasemmalla, että koira ei hoksannut sitä itse, enkä minä saanut sen huomiota tarpeeksi nopeasti, vaan se oli jo juossut vasemmalta esteen ohi. Koitettiin pari kertaa, mutta en vaan ollut tarpeeksi nopea.. Lopulta otettiin vain putki-hyppy, jolloin koira ei ollut ehtinyt vielä kiihdyttää niin paljoa, että olisi juossut ohi, ja ehdin saada sen huomion ennen estettä, ja koira hyppäsi. Argh, miten tätä työstän? Täytyyköös kasata pihaan lisää omia esteitä ja tehdä yksinkertaisesti ohjausharjoituksia.. Hmm, ehkä ihan varteenotettava vaihtoehto.

Rood sai suuret kehut. Se on fiksu, oppii nopeasti ja on jo nyt todella nopea, sekä itsenäinen. Kunhan vielä saan sen kuuntelemaan minua meitä ei estä mikään. En kehdannut sanoa kouluttajalle, että agility on meille vaan sellainen sivujuttu, pk-lajit ovat ohjaajalle henki ja elämä(vaikkei tänä keväänäkään ole mainittavasti treenannut, kun aina on liian kuuma, kylmä, tai ei huvita). Mutta ehkä tuosta agista tulee meille vielä suurempi harrastus.. Vaikken haluaisikaan, mutta kyllä mieli tekee sitä treenaamaan :D Meitä pyydettiin myös mukaan muihinkin kuin aloittelijatreeneihin, tiistaisin ja torstaisin olisi myös treenit samalla paikalla. Mikäs siinä muuten, paitsi että torstaina meillä on tottis, eivätkä vanhempani ole kovin innostuneita kuskaamaan minua enää tiistaipäiviksi kentälle.. No, katsotaan miten tästä. Taidan alkaa kehitellä ajatusta hyppyesteistä, joilla voisin treenata ohjaamista. Kiitos hei tältä päivältä.

System of a Down: Fuck the System

2009-06-28T21:33:00.002+03:00

Nyt on mahdollisuus vaikuttaa! Kyse kuitenkin kaikkien tuntemasta, hienosta käyttökoirarodusta. Käypä laittamassa nimi addressiin, niin teet päivän hyvän työn.

Selkä suoraksi!

Me pilasimme sen, ehkä voimme sen myös pelastaa. Fuck the system.

Depeche Mode: Personal Jesus

2009-06-28T18:07:00.003+03:00

Roodilla on oma fanclub.

Oltiin tänään lastenjuhlissa. Minä paistoin lättyjä, Rood oli kohentamassa paikallisten maissipiippujen kuvaa koirakansalaisista. Rood oli kyllä hyvää seuraa, se makoili jaloissani kun myin lättyjä, ja siirtyi aina kiltisti pöydän viereen istumaan kun lapset(ja jotkut aikuisetkin) halusivat silittää. Lättyjä Rood söi parikin, sekä yhden makkaran, mutta sitten ei enää maistunut(onko ihme?). Kaiken kaikkiaan oikein mallikkaasti käyttäytyvä koira.

Kun vieraat lähtivät ja paikalle jäi enää järjestäjäjoukko lapsineen päästin Roodin valtoimekseen. Lapset katselivat silmät pyöreänä, kun huusin sen luokseni antaakseni sille palan pullaa. "Miksei meidän koira oo noin viisas!" kyselivät. Ihanaa, kun joku pitää tuota hulttiota tottelevaisena :D Kovasti kyseltiin Roodin rodusta, sekä siitä paljonko sen kanssa harjoittelen. "Kaksi kertaa viikossa käydään agilityssä ja kerran viikossa tottiksessa." Ihmiset tuijottivat silmät pyöreinä, mutta totesivat sitten, että on ihan hyvä, että teinitytöllä on viitseliäisyyttä pelata koiransa kanssa. En viitsinyt edes mainita, että se isoin työ tehdään kuitenkin kotona treenatessa :D Sitten villiinnyin näyttämään lapsille Roodin bravuurin, "pam"-koira-kellahtaa-kyljelleen -tempun. Jouduin toistamaan sen kolme kertaa, koska aikuiset halusivat ihmetellä. Jokaisen kerran jälkeen saimme valtaisat suosionosoitukset, ja kyselyt siitä, että kuinka koira voikaan olla näin fiksu.. Toivon vain, etteivät kanssamaanviljelijäni ala hankkia bordercollieita vain koska ne ovat niin fiksuja. Ei taitaisi heiltä kuitenkaan into riittää bortsujensa kouluttamiseen, kun suomenlapinkoiransa ja saksanpaimenkoiransakin ovat kotona kouluttamattomina. Yksi pieni poika kyseli isältäni mistä koira on haettu. "Seinäjoelta" kuului vastaus, ja poika tietenkin heti tivasi, että onko niitä siellä vielä paljon, hän haluaa oman, tai parikin! Isä ovelana ilmoitti, että Rood on ainoaa laatuaan eikä sellaista saa enää mistään. Totta kai sekin. Lienee hankalaa löytää tuollainen toispuoleinen kääpiöbortsu lapsiensa iloksi.

Oli tosi mukavaa, kun ihmiset pitivät Roodia tottelevaisena. Eivät kyllä paljon koiria ole nähneet, täytyy myöntää. Mutta näille ihmisille Roodini oli kuin Jeesuksen uusi, karvainen inkarnaatio. Toivottavasti paikallisista lapsista kasvaa nyt koiramyönteisiä aikuisia.

Nirvana: Smells like teenspirit

2009-06-27T14:06:00.003+03:00

Minä onneton olen vuoden luokkalaisiani nuorempi, joten en vielä vähään aikaan pääse treeneihin omalla autolla. Onneksi on kavereita, jotka saa taivutelluksi kyyditsemään. Eilen mentiin agilitytreeneihin paikkakunnan pahimmalla peniksenjatkeella, takapenkki vilttiin verhoiltuna ettei vaan tule koirankarvoja :D

Ennen reenien alkua otin Roodin kanssa aata, joka oli unohtunut yksin kentälle. Rood ei millään tahtonut mennä, vaikka se oli abc-kurssilla Rodeon lempieste. No, muutaman kerran yritin houkutella ja lopulta sain koiran kiipeämään yli. Kun Rood lopulta tajusi mitä me duunaillaan, teki se loput toistot hienosti.

Treeni aloitettiin putkella. Rood meni tietenkin hyvin, vaikka putki olikin venytetty mahdollisimman pitkäksi. Leikkiä koira ei jaksanut, joten otin namilla. Myöhemmin otin myös lelulla, kun ilma alkoi viiletä. Seuraavana kaksi hyppyä peräkkäin. Myös nämä ideaalisti. Ainoa virhe, ohjaajan huomaama, minä en edes tajunnut, oli se, että Rood tuli koko ajan minua kohti. Se oli kuitenkin oma virheeni, joka korjautui kun muutin suuntani suoraan eteenpäin, enkä kääntynyt koiraa kohti juostessani. Kun korjasin, koirakin meni upeasti. Tämän jälkeen otin itsekseni keppejä, jotka eivät menneetkään niin hyvin. Roodia alkoi taas väsyttää, mutta namilla olisin ottanut tämän enivei. Minä mokailin joten koirakin mokaili. Loppujen lopuksi saatiin pari ihan onnistunuttakin toistoa. Pitää varmaan pystyttää jotain auraviittoja tuonne nurtsille, niin päästään kotonakin treenaamaan. Tämän jälkeen puomi, joka meni hienosti, tietenkin. Otettiin niin, että ensin annan käskysanan "puomi" joka tarkoittaa, että koiran on asetettava etutassut ylösmenokontaktille, palkkaan, "kiipee", joka antaa koiralle luvan jatkaa matkaa, ja loppuun "jarru", palkka namialustalta ja vapautus. Ei ongelmia tämänkään kanssa. Sitten vielä pituushyppy, se ei tuottanut Roodille mitään vaikeuksia. Viimeisenä a-este, jota treenattiin samoin kuin puomia. Roodille se oli helppoa, mutta pienillä koirilla oli varmaankin vaikeaa, en seurannut, mutta olettaisin, kun vauhdinotto ei onnistunut nousukontaktin takia. Enivei, hyvin tämäkin. Ja sitten meidän piti juosta, jotta teinikuskimme ei tarvinnut odottaa yhtään kauempaa.

Ja sitten se teinihenki vasta alkoikin haista! Kuin pahaiset amikset kaahailimme ympäri paikkakuntaa takapenkki täynnä narttuja(lue: minä ja Rood). Oli ihan hauskaa, Roodilla varsinkin, kun se pääsi välissä ulos autosta jahtaamaan paikkakunnan kissoja. Rood oli succès.. Kaikki paikkakunnan teinihyökkäyksen kohteeksi joutuneet asukkaat olivat erittäin mieltyneet pieneen amiskoiraamme. Ja sai Roodkin opetella ajelua vähän kalliimmalla autolla, vaikka tuskin kovin monesti sellaisen kyytiin pääseekään.. Tai ei sitä tiedä, jos ihastuttava kuskimme nappaa taskukokoisen lunnikoiransa mukaan ensi kerralla ja alkaa käydä kanssamme treeneissä!

Ismo Alanko Säätiö: Ruuvaa väännä säädä hinkkaa

2009-06-25T19:59:00.002+03:00

Eli siis TOTTISTA!

Mittari näyttää kuusikolmatta ja aurinko ei anna armoa. Mutta reeneihin mennään silti! Edelleen ruuvataan väännetään säädetään hinkataan seuraamista. Ongelma: kun pysähdyn Rood pysähtyy liian eteen. Seuraa siis ihan oikeassa kohtaa. Olen tehnyt niin, että komennan oikealle paikalleen ja palkkaan, virhe. Tästälähin komennan oikein, otan uuden pätkän ja palkkaan vasta, kun koira on tehnyt koko suorituksen oikein.

Toinen seikka: Rood kiertää minut ennen kuin tulee sivulle. Ei ongelma, kunhan ei ala liioitella, kuten tänään, ja meni muutaman kierroksen jalkojeni ympäri ennen kuin istuutui. Rood kun tekee koko ajan mahdollisimman paljon, se on niin nopee.. Enivei. Jos tekee näin askel sivulle ja uusi käsky. Palkka vain oikeasta suorituksesta, niin itsestäänselvää ja silti en sitä tajua.

Ja leikkimisestä taas minulle. Eli menen koiran mukana jos se on vahva, annan sen voittaa. Heti kun koira saa patukan leikki jatkuu minun luonani. Näin. Rood on niin hurjan itsenäinen(varmaan hyödyllistä paimentyössä) että leikkii mielellään itsekseen, minun siis on oltava mielenkiintoinen. Joo. Ajatus katkeaa.

Irrottamista myös. Eli annan irrotuskäskyn pidellen koiraa pannasta, kädet irti patukasta. Kun on irrottanut kielto heti kun yrittää ottaa patukan uudelleen suuhun. Välillä irrotuksesta patukka heti palkaksi.

Joo. Täytyy alkaa treenata yöllä kun kunto ei kestä tuolla überkuumassa.

Rob Zombie: Dragula

2009-06-24T23:43:00.002+03:00

Tämän päivän otsikko ei liity aiheeseen. Se on vain aivan järjettömän hyvä kappale, enkä enää kestänyt sitä, että aina blogiani kurkatessa päässä alkoi soida Matti ja Teppo.

Haparaa muistelua kuluneista, päivittämättömistä päivistä. Viikonloppuna Rood putosi maapallon sisään. Olin vanhalla navetolla hakemassa pellettiä kissanpennuille Roodin kanssa, kun yhtäkkiä koiraa ei ollut missään. En huolestunut, koska Rood yleisesti ottaenkin on itsenäinen eläin ja ilmestyy aina lopulta jostain kulman takaa. Nyt onneksi satuin vilkaisemaan ympärilleni ja huomasin valkoisen vilahduksen maassa ja kuulin loisketta. Vilkaisin alas, ja näin Roodin. Vanhan naveton vieressä on viemäri, jonka olemassaolosta en edes tiennyt.. Kyseessä siis sellainen pyöreä, syvä kuilu, jonka pohjalla on vettä. Kansi oli ilmeisesti pettänyt ja koira putosi. Ei mitenkään miellyttävä tapaus, koska viemäri oli tietenkin todella syvä. Aloin huutaa apua ja tutkia miten saisin koiran ylös, se kun oli oikeasti tosi syvällä kuilussa jossa ei ollut mitään tikapuiden tapaistakaan.. No, äiti ilmestyi paikalle, minä olen jo mahallani maassa ja kurottelen viemäriin. Rood tajusi onneksi nojata etukäpälillään viemärin seinämään ja yletyin sen niskanahkaan, josta koira nousi nätisti ylös.. Heti kun Rodeon jalat tapasivat taas normaalilla pinnankorkeudella olevaa maata matka jatkui. En ymmärrä. Jos minä olisin pudonnut viemäriin, olisin vähintäänkin katkonut jalkani, ja sieltä päästyäni en olisi tasankaan jatkanut varomatonta ryntäilyä tutkimatta maaperän vankkuutta. Mutta luojalle kiitos tuon pikkupiskin kovuudesta, ei joka narttu noin rennosti suhtaudu likaviemäriin.. Esimerkkinä äiti, joka vaati minua pesemään viemäriverkostoa tutkineen pikkukoiran ennen sisälle tuloa. Ei se oikeasti kovin likainen ollut..

Maanantaina mentiin agilityyn. Alkeiskurssi, jolla päästiin loistamaan, kun kerran ABC-kurssi on jo käyty. Otettiin hyppyä, putkea, keppejä ja puomia. Hyppy oli matala, vein patukan toiselle puolelle, palasin komentamaan Roodin hypylle, Rodeo hyppäsi esteen yli, haki patukan, ja hyppäsi takaisin leikkimään kanssani. Putkea otettiin juoksemalla läpi, eli juostaan putkelle, minä komennan käskyn, Rood putken läpi ja minä heitän sille patukan kun se ulkoistuu putkesta. Keppejä neljällä kepillä, nämä otin makupalalla. Puomi taas oli pelkkä lankunpätkä tasaisella maalla. Opetin jarruttamista loppuun, ja nyt keljuttaa kun en muistanut merkata ylös abc-kurssilla käyttämääni käskysanaa.. Se saattoi olla "rauha", mutta nyt käytin "jarru", kun en ollut varma asiasta. Perjantaina kentällä en varmaan muista sanaa ja alan käyttää jotain kolmatta..

Huomenna tottista. Seuraamista ollaan otettu välistä pitkiäkin pätkiä. Hyi minua, ei saisi. Rood pitää mahtavasti kontaktin, kun palkkaa namilla, koska silloin se jaksaa keskittyä, kun ei ole niin aktiivisesti palkan perään.. Siis, en osaa selittää :D Patukan kanssa Rood häslää enemmän.

Tennispallo poistui kuvioista. Tai ei varsinaisesti. Se poistui palloista ja muuttui kahdeksi pallon puolivaipaksi. No, ei se taida olla kuvio.

Matti ja Teppo: Mä joka päivä töitä teen

2009-06-18T11:26:00.002+03:00

enkä näin ollen ehdi koneelle riittävän usein päivittääkseni treeneistä. Koitan tässä nyt äkkiä kertoa jotain.

Eli seuraamista otetaan jo parilla askeleella, sekä käännöksiä oikealle. Jos oikein villiinnyn käännytään vasemmalle (järkyttynyt kohahdus). Tänään ei päästä treeneihin, viime viikolla oltiin kyllä mutten ehtinyt päivittää.

Maanantaina alkaa agilityn alkeiskurssi, jolle ilmoitin Roodin. Tällä menolla siitä tulee täysipäiväinen agilitykoira, vaikka sitä piti vain koittaa :S No ei vaan, ehkä meidät potkitaan ryhmästä koska ei osata käyttäytyä. Jää nähtäväksi.

Takku opettelee BH-kokeen seuraamiskaaviota. Sitä tuskin tarvitaan ihan heti, mutta aloitetaan treeni ajoissa. Toistoja toistoja vaan, koitetaan saada tämä liike selkärankaan.

Nyt Takku palaa töiden pariin. Ei täällä saa olla.

Devildriver: Just Run

2009-06-05T23:10:00.002+03:00

Tänään oltiin Roodin kanssa juoksemassa! Saatiin oikein mitalit kun oltiin vaan niin hyviä :D

Eli siis Forssassa juostiin Nice Run. Olen ollut mukana joka vuosi aloittamisesta lähtien, ja nyt pääsi Roodkin, tyttö kun on. Juoksumatka viisi kilometriä, alkuun lämmittelyt (vetäjänä Janne Kataja, eli siis pingviinitanssia ja Abbaa), loppuun mitalit ja piknikkassi. Alkulämmittelyt jätin väliin kun oli piski pideltävänä, joten otin tottista. Sivulletuloa ja käännöksiä siellä kivasti, Rood meni UPEASTI kun ottaa huomioon, että siinä vieressä hyppi päälle tuhat naista Abban tahtiin.

Sitten lähdettiin juoksemaan. Oli tosi tuskaa alkuun, kun Katajan Janne ilmoitti, että juoksijat ja hölkkääjät ensin, sitten ne kun hölkkää osan, sitten sauvakävelijät ja sitten kävelijät. Matti Vanhanen (ihQ) antoi lähtökäskyn ja kaikki lähtivät kävelemään. MITÄ HELVETTIÄ? Juoksusta on tullut aika lailla kävelyn kaltaista sitten viime näkemän. No, pujoteltiin siellä sitten niiden kävelijöiden ohi, juoksusta melkein tulikin jotain. Lopulta päästiin vähän väljempään ja uskalsin antaa Roodille enemmän hihnaa, päästiin hölkkäämäänkin. Alkuun olin pitänyt sen ihan sivulla, kun väkeä oli niin tiheässä, enkä halunnut että se häiritsee ketään. Sitten se tajusikin jutun juonen ja saatoin pitää sitä pitkällä hihnalla, kun se väisteli muita lenkkeilijöitä niin hienosti. Ohittelu oli mahtavaa, kun Rood osasi katsoa että "tuosta välistä tuo hihnan päässä roikkuva ämmäkin mahtuu" ja meni sitten siitä. Ihmiset katsoivat että mikä karva se siinä sivulla menee, ja tekivät tilaa niin että minä ja 2/6 meidän juoksuryhmästä pääsimme pujottelemaan ohi. Tosi kivaa. Rood jaksoi tietenkin hienosti, kun matka oli vain 5,3 kilometriä, mutta itsestäni vasta ylpeä olenkin, kun olen tainnut juosta viimeksi viime kesänä ja jaksoin niinkin upeasti :) Taidan alkaa käydä useammin juoksemassa tuon kanssa, kun on niin hyvät juoksukengätkin ja kaikki :D

Sitten kun oli menty viisi kilsaa ja jäljellä oli loppusuora, juostiin hetki sellaisen kosken rantaa, siinä oli siis kiveys ja siitä metrin pudotus veteen. Ja Rood maailmankaikkeuden älykkäin koira tietenkin hyppäsi sinne! Onneksi vesi oli matalaa, näytti hirmu syvältä muttei sitten ollutkaan kuin roodia polviin. Siellä se joi (olin kyllä juottanut sitä vesipisteessä vähän kolmen kilometrin jälkeen) ja yritti sitten kömpiä ylös, mutta eihän se päässyt, joten minä kontalleni kiveykselle ja koira valjaista ylös. Näin, ja matka jatkui. Loppukoetuksena oli vielä sokeria jakeleva poliitikko muutama sata metriä ennen maalia. Juostiin ohi tosi kovaa, ettei vaan jouduttaisi vastaanottamaan sitä poliittista sokeria. Hyi. Ja lopulta maaliin, mitalit kaulaan ja sitten juomaan vettä :D

Kun loppuryhmä tuli maaliin mentiinkin autolle (yleensä ollaan pidetty piknik nurtsilla tapahtumapaikalla, mutta sateesta johtuen mentiin autoon) ja hyödynnettiin perheauto oikein tosissaan. Takaluukku auki, kaksi ihmistä sinne, kaksi takapenkeille ja kaksi etupenkeille. Rood sai makoilla auton takana maassa. Hyvin saatiin vedettyä piknikki nassuun, oli oikein kivaa. Roodkin sai palan jokaisesta sämpylästä, jugurtista ja banaanista :D Että oikein mukava päivä, ja mahtavaa harjoitusta BH-kokeen liikenneosuutta varten.

Radiohead: Optimistic

2009-06-04T21:27:00.003+03:00

Olenko ikinä muistanut kertoa teille, että Rood on maailman upein koira? Jos en, niin nytpä tiedätte :)

Tänään siis taas treeneissä. Olin ihan varma että meidät tyyliin työnnetään kuraojaan häpeämään, kun ei oltu edistytty yhtään.. Minulla kun ei tahdo aika riittää kuin yhteen tai kahteen treeniin päivässä. Toisaalta, välissä pitäisi pitää lomapäiviäkin, ja tuo on minun mielestäni kyllä ihan riittävä määrä, jos siis edistystä tapahtuisi. Idea: ei ollut tapahtunut. Edelleen sivulletuloa, kun Rood tulee yhä välillä miten sattuu, ja haluaisin että se tulisi aina heti ekalla täydellisesti. Mutta kun joka kahdeksas toisto epäonnistuu tms :D

Kouluttaja oli siis positiivisesti yllättynyt. Oltiin kuulemma menty valtavasti eteenpäin, vaikken itse ollut huomannut mitään. Toisaalta kun pohtii, niin menihän se viime viikolla välistä oikealle puolelle, poikittain eteen ja mitä ikinä. Enivei, Rood sai hirmuisesti kehuja. Se on vaan niin fiksu, ja varmaan näytteli menevänsä paremmin kuin kotona meni, kun en itse näe edistystä. Mutta joka tapauksessa.

Nyt luvassa: sivulletuloa, sekä pieniä askelia eteenpäin. Tässä minulle alleviivaus, minä kun luulen omistavani saksanpaimenkoiran. Eli PIENIÄ askelia, ei puolentoista metrin harppauksia. Välistä käännöksiä oikealle. Palkka edelleen taakse, välistä pallo kainaloon ja palkka tiputetaan koiran selän päälle.

Ja koitan työstää että tuo toisi sen pallon minulle eikä jäisi pureskelemaan sitä puolimatkaan. Eli siis, kun koira juoksee pallolle, kutsun heti iloisesti takaisinpäin ja juoksen takaperin tarvittaessa. Pitäisi myös hankkia toinen tennispallo, niin olisi helpompaa. Mutta käyn vasta töissä tienatakseni rahat :D Koko kesän palkka kulutetaan tennispalloihin! Kysymys kuuluukin: onko mulla tosi pieni palkka, vai ostanko mä vaan aivan sairaasti tennispalloja?

Että näin tänään. Hirmukivaa treenata noin nopeaoppisen koiran kanssa :) Jopa vesisateessa. Nimimerkki litimärkä puolitoista tuntia kentän laidalla seistyään.

Alice Cooper: School's out

2009-06-01T09:08:00.002+03:00

School's out for summer!

Kesä. Ulkona on melkein kolmekymmentä astetta lämmintä. Treenaaminen on rankkaa, hiki virtaa ja koira kompastuu kieleensä. Rood toki treenaisi siitäkin huolimatta, mutta en halua pakottaa sitä. Kuitenkin sen käytöksestä huomaa, että kuuma tekee tehtävänsä. Rood ei aina jaksa edes juosta pallon perään (!) saati sitten paimentaa sitä, vaikka pyytääkin koko ajan lisää.

Hain eilen ammeen pihalle ja täytin sen vedellä. Käy niin sääliksi Roodia, kun se joutuu kuumissaan olemaan, että pääsee ainakin läträämään vedellä välissä.

Eilen mentiin myös uimaan. Olikin aikamoista. Rood ei nimittäin ui. Vedessä se läträä niin että mahakarvat kastuvat, mutta kyljet ja selkä eivät saa kaatua. Minä sika sitten työnsin sen laiturilta veteen. En tiennyt, että koiratkin osaavat kiivetä laiturilla olleita tikapuita, mutta kyllä Rood ainakin osasi. Näin ollen se jäi laiturille kun menimme siskon kanssa uimaan. Huutelimme sitä mukaan, ja se vikisi, oli monta kertaa tulossa, mutta aina vesi esti. Sitten se juoksi rannalla edes takaisin ja kävi tarkistamassa, että kuskina toiminut, rannalle jäänyt siskon poikaystävä ainakin oli vielä sen tavoitettavissa. Lopulta se sitten totesi että pakko sen on meidän mukaamme tulla, ja lähti rannasta varovasti etenemään. Se uikin sitten koko matkan luoksemme ja sai hirmuiset kehut. Rood kyllä osaa uida ihan nätisti, mutta se hengästyy siitä todella nopeasti. Sitten se myös keksi, että jos käpälät nostaa ilmaan uidessa, syntyy roiskeita, joita on kiva jahdata.

Että näin. Olimme lähdössä kotiin, ja Rood vaan häslää rantavedessä eikä halua lähteä. Näin ollen uin sen kanssa vielä kierroksen. On se vaan hirmumukava otus, kun tykkää uida kanssani :D Tärkeä pieni koira.

Vedestä noustessa Rood näytti (ja haisi) aivan uitetulta koiralta. Mistäköhän johtuu?

Nyt vien Roodin ulos lenkille metsään, kun suorassa auringonpaisteessa on jo liian kuuma, taas. Ennen puoltapäivää lähden töihin, ja tulenkin sieltä vasta illalla seitsemän - kahdeksan aikaan. Sitten on jo riittävän viileää, että päästään piskin kanssa jo treenaamaan.

Stam1na: Muistipalapelit

2009-05-28T20:31:00.003+03:00

Tänään treeneissä. Täytyypä hehkuttaa kun vaan tykkään niin paljon käydä siellä. Ihanaa kun on kyytiä joka viikoksi. Täydellistä.

Otettiin edelleen perusasentoa. Sain peräti kaksi koulutusohjaajaa ihan itselleni, niin oli aika jännä treeni. Ts. ohjaajat keskustelevat keskenään miten ongelmia saa parhaiten ratkottua ja minä seison vieressä suu auki, koira istuu sivulla ja huokailee, kun mitään ei saada aikaiseksi ja minä änkytän joka lauseen jälkeen "öö.. en tajunnut.."

Mutta kyllä sitä sitten aikaankin saatiin. Eli, tällä viikolla harjoittelen niin, että käsken koiran istumaan, menen itse perusasentoon koiran viereen, sanon "sivu" ja palkkaan vasemmalla kädellä taaksepäin. Pelkästään tässä lauseessa monta sanaa, jotka olisi pitänyt laittaa kursiivilla. Toisekseen, teen (vain) muutamia kertoja niin, että otan koiran sivulle, sanon istu, otan askeleen eteenpäin niin että koira ei seuraa mukana ja heitän pallon vasemmalle taakse. Näin koira oppii, että palkka tulee taakse ja lakkaa edistämästä. Kolmanneksi, jos koira menee vinoon, nostan sen paikalleen, palkka taas taakse. Ennen palkkaamista annan vapautuskäskyn kaikissa, vapautuskäskynä "saa" koska on lyhenne sanoista "saa mennä" joita käytän muuten kun koira saa mennä autosta/ovesta/tarhasta, joten tietää mitä se tarkoittaa.

Toivottavasti muistin nyt kaikki. Tässä vielä itselleni lista:
tapa 1. itse perusasentoon
tapa 2. nostan koiran paikalleen
muista myös: askel eteenpäin palkka taakse

muista aina:
-palkka taakse
-palkkaa myös vasemmalla kädellä(palkkaan yleensä oikealla, joten koira kiertää edestäni taakse palkalle)
-vapautuskäsky
-MUISTA OLLA TODELLA TARKKA koiran asennosta, koska saatan vahingossa palkata vinoistakin.

Että näin. Takku on iloinen. Ja toivoo muistaneensa mahdollisimman paljon, asiaa oli aikalailla.

Rood muuten herätti vähän huomiota kentän laidalla. Ikään kuin näkyi päälle Roodin paimenlinjaisuus, kun loppuun heittelin sille palloa, ja tuo ihanuus paimensi ne minulle. En kyllä ymmärrä, mitä niin hassua siinä on. Tietenkin Roodin on kierrettävä pallon vastakkaiselle laidalle, miettikää nyt, jos se pieni vihreä tennispallo lähtisikin yllättäen karkuun! Jos sekä Rood että minä olisimme samalla puolella, se pakenisi varmasti ja piiloutuisi värinsä ansiosta pusikkoon, mutta kun minä ja Rood olemma vastakkaisilla puolilla, pallolla ei ole mahdollisuutta.

Nih! Sitten kun teidän tennispallonne pakenevat niin minä nauran ja totean Roodin kanssa "mitäs me sanottiin!".

Ultra Bra: Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat!

2009-05-24T20:51:00.002+03:00

Olen treenannut edelleen pelkkää tottista. Sivulletulo alkaa sujua. Suurin osa menee jo ihan hyvin. Kontakti on tuon kanssa upea, vaikka itse sanonkin, Rood tuntuu olevan sitä mieltä että "sivu" tarkoittaa "tule tähän jalkoihin pyörimään ja tapita minua silmiin" eikä suinkaan "suoraan vasemman jalan viereen, katse minuun, lapa polveni kohdalla, ei mutkalla jalkani ympärillä, ei hampaat kiinni polvessani..".

Että näin.

Ongelmana tässä nyt siis on ollut se, että kun Rood lopulta turhautuu tuohon tekemiseen, se iskee hampaansa kiinni jalkaani. Älkää kysykö miksi. Oletan että tuo käytös loppuu kun en vaan huomioi sitä. Ilmeisesti tekee sen siksi, että haluaa yksinkertaisesti palkan, on alkanut myös pitää mekkalaa kun vaadin sitä korjaamaan asentoaan. Interesting. Ei tuo siis haittaa, koska yleensä nappaa suuhunsa vain lahkeeni, ja jos osuukin minuun, kyse on vain pienestä näykkäämisestä. Oletan, että se komentaa minua :D Ei pitäisi ottaa asiaa näin positiivisesti, mutta näen itse asian vain hyvänä. Kun koira haluaa palkkaa näin paljon, se on alkanut tulla useimmiten heti oikein, koska siitä se saa palkan heti. Jos se menee vinoon, se alkaa itse korjailla, ja siinä samalla jäystää jalkaani kun on niin kovasti sen pallon perään.. Tai jotain. No, kuitenkin päädyn lopulta luopumaan Roodista, kun siitä on tullut hullu mielipuoli joka vaan pureskelee minua aina tylsistyessään. (Sarkasmikerroin 100/10, jos joku ei tajunnut vitsiä :P)

Siis, koiran motivaatio upea. Olen iloinen. Tahto onnistua upea. Olen iloinen. Vaikka siinä tuleekin sääret mustelmille. Mutta ei auta mitään, tuskin muutenkaan hametta käyttäisin. Toivon tämän pureskelun tästä loppuvan kun jätän sen huomiotta. Kunhan Rood tajuaa täysin, mitä siltä haetaan, se varmaan lakkaa tarjoamasta lahkeeni imeskelyä.

Sarjassamme sisällöttömät blogitekstit.

Ja btw. Meillä on kissanpentuja :D Rood on siirretty nukkumaan äidin ja isän kanssa kun huoneessani peuhaa kissalauma. Hihi.

blink-182: Dammit

2009-05-21T21:19:00.002+03:00

VPKH:n tottisreenissä taas tänään. Tuli vähän turha reissu, kun äiti oli käynyt juoksuttamassa Roodin sillä välin kun odottelin kentällä omaa vuoroani. Tuloksena Rodeo oli niin väsynyt kaikesta haistelusta, ettei jaksanut keskittyä minuun ja treeniin. Että ei otettu kovin pitkää, vähän sivulletuloa. Rood olisi kyllä riekkua jaksanut, muttei sitten oikein mitään järkevää. Toisin sanoen, otettiin vaan lyhyesti pari sivulletuloa ja lähdettiin sitten.

No, enivei. Todettiin (tai siis kouluttaja totesi, minä nyökkäilin ja aivastelin, kun hyttyset lensivät nenään) että Rood ei osaa tulla sivulle. Siis, se tulee, ja ihan nätisti tuleekin, mutta se ei tiedä sitä paikkaa mihin sen pitäisi tulla. Eli siis, jos käännyn vasemmalle Rood on ihan hukassa. Kun siirryn oikealle se pysyy useimmiten ihan hyvin. Minun pitäisi saada joku vahtimaan treeniäni kotonakin, että tiedän onko se oikeassa paikassa.. Argh. Tai sitten vain opetan sen sisällä makupalan kanssa uusiksi, kotipihassa makupalalla, ja koitan sitten vaihtaa leluun, jotta koira keskittyy minuun kentälläkin. No, katsotaan nyt. Canis-lehdessä oli kyllä ihan hyvät ohjeet perusasennon opetteluun, mutta ehkä saisin sen tästä vielä.. Noh, kuten sanoin, jää nähtäväksi.

En ole jostain syystä oikein jaksanut jälkeä enkä esineruutua ottaa tässä viime päivinä. On ollut niin poikki olo koulun kanssa.. Mutta ehkä niitäkin tässä pikku hiljaa taas.

Jenni Vartiainen: Ihmisten edessä

2009-05-14T21:40:00.002+03:00

LOPULTA päästiin ohjattuihin treeneihin!

Otettiin Roodin kanssa seuraamista. Makkara ei kiinnostanut yhtään, kun oli muita virikkeitä, joten otin patukalla. Kotonakin täytyy ruveta ottamaan lelulla, että saan koiran huomion, ja jotta osaan kentällä ohjata sillä. Enivei, ihan übermahtavaa saada palautetta treenistä. Roodkin meni ihan hyvin, mitä ei ihan käsittänyt että nyt treenataan, kun otan lelulla niin harvoin. Oli mokoma vapaanakin, eikä karannut. Siitä saa olla ylpeä. Hienoa oli myös, että toi patukkaa minulle riepotettavaksi kun olin heittänyt sitä. Kaiken kaikkiaan siis upeaa, että minä opin ohjaamaan koiraa oikeilla vehkeillä :D Ensi viikolla uudestaan, jos saan kyydin.

Ollaan myös otettu jälkeä. Teen pihalle nurmikolle tai pellolle tallatun neliön(1-1,5m)^2 näin matikkakielellä. Eli siis neliö jonka sivu metristä puoleentoista, tallattu joka sentiltä. Laitan alueelle kymmenisen keppiä, joissa ihmisen haju. Tarkoituksena on, että Rood ilmaisee kepit menemällä maahan ja saa palkaksi makupalan. Näin sen pitäisi oppia, että kepit löytyvät vain tallatulta alueelta. Katsotaan nyt, miten oppii, tähän asti mennyt ihan ok, vaikka osa kepeistä aina jäänytkin jälkeen. Mutta me vasta treenataan, jos oltaisiin valmiiksi hyviä meidän ei tarvitsisi treenata.

Cristal Snow: Nowhere to be found

2009-05-11T20:03:00.003+03:00

Eli jälkivuodatusta.

Koitinpa tuossa opettaa Roodia jäljestämään. Tapa 1: Leikin koiran kanssa, avustaja ottaa koiran, kääntää sen ympäri ja minä juoksen metsään lyhyin askelin ja piiloudun kiven taakse. Avustaja vie koiran paikkaan jossa leikimme, koira haluaa etsiä minut ja se jäljestää luokseni. Tämä toimi Nemin kanssa loistavasti, koira tajusi heti ja jäljesti alusta lähtien. Huomaa, että koirat ovat erilaisia. Rood lähti vain juoksemaan edes takaisin minua etsien. Yritti ilmavainulla, mutta olin katsonut tuulen suunnan niin ettei se onnistunut. Kun avustaja näytti maata, jotta koira tajuaisi jäljestää, Rood seurasi jälkeä hetken ja vaihtui sitten taas ilmavainuun. Ei löytänyt minua jäljestämällä kertaakaan. Otettiin viisi toistoa, ja löysi minut vain tuurilla, joten päätin, ettei menetelmä sovi tälle koiralle.

Tapa 2: Makkarajälki. Ongelma, että minä en tiedä mitään tästä, enkä koe miellyttäväksi opettaa koiraa makkaroiden kanssa pelleilemällä. En yksinkertaisesti oikein ymmärrä, miten koira tajuaa sen jäljen niiden makkaroiden alta, ja kaiken lisäksi inhottaa harjoitella tätä kuraisessa pellossa. Otettiin parina päivänä kumpanakin kolme jälkeä, Rood löysin kyllä osan makkaroista, mutta osaksi meni vähän missä sattuu, vaikka olin tehnyt jäljen lyhyillä askelilla ja laittanut makkaran joka askeleeseen. Tässä ongelmana lähinnä oma asenteeni, eli opittuani tohon ensimmäiseen tapaan tämä ei tunnu lainkaan omalta.

Tänään selailin sitten Canis-lehtiä löytääkseni tietoa makkarajäljestä, kun oma tietovaje oli myös ongelmana. Löysin kuitenkin jotain paljon parempaa, kolmannen tavan kouluttaa jälki. Kyseessä siis Sari Paavilaisen "Jäljestämisen opettaminen takaperin ketjuttamalla", 2/09 Canis-lehdestä. Juttu siis nimensä mukaan kertoo kuinka jäljestäminen opetetaan takaperin, aloittaen esineistä. Minua alkoi heti inspiroida, kun Rood kuitenkin pitää enemmän kepeistä, kuin makkaroista, niin eiköhän tämä tapa voisi olla sopiva niin minulle kuin koirallekkin. Aloitan opettamalla koiralle ensin kepit, ja jatkan sitten siitä. Opetan nyt ensin naksulla Roodin ilmaisemaan kepit maahanmenolla. Ei liene vaikeaa, kun kuitenkin opetan sille naksulla aika paljon kaikkea turhaa, nimim. viikonloppuna opetin sen lukemaan kirjaa, jotta saisin siitä kuvan portfolioni kanteen.

Jatkan aiheesta sitten kun on lisää kerrottavaa. Nyt lähden naksuttelemaan!

Nimimerkki "Intoa piukassa"

Stam1na: Lääke

2009-05-06T18:02:00.003+03:00

Sarjassamme ihastuttavia aamuja. Oli vähän kiire tänä aamuna, olin vaihteeksi nukkunut pommiin, ja riehuin alakerrassa kuin päätön. Tullessani hampaita pesemästä Rood makasi keittiön lattialla ja veteli iloisesti jotain kitusiinsa. Tarkempi tutkiminen osoitti: kyseessä olivat isän verenpainelääkkeet. Kamala paniikki päälle, pitikö koiralle antaa suolaa oksettamiseen, vai oliko se jotain muuta? Ensin ruokalusikallinen suolaa koiran kurkusta alas, sitten koirakirjan ensiapuosioon tutkimaan, "suolaliuosta", jaaha. Pakkojuotin Roodille hädissäni sitten sitäkin, kun ei tuntunut vaikuttavan. Seuraavaksi soitin eläinlääkärin päivystykseen, ei vastausta. Sitten lääkekaapille ja etsin lääkkeen paketin ja tarkistin mitä pitää tehdä, jos lääkettä päätyy väärään eliöön. "Jos lääkettä nautitaan vahingossa yliannostus, ottakaa viipymättä yhteyttä lääkäriin". Huraa. Sekoaminen jatkuu, soitto isälle. Isä tulee tarkistamaan ja todetaan, että Rood on syönyt kolme tablettia. Kolmen päivän annos satakiloiselle miehelle. Ja Rood kun ei paina kuin kaksitoista kiloa! Silloin ruokasuola alkoi onneksi vaikuttamaan ja Rood alkoi oksentaa. Iloisen oranssinväristä(lääkkeet olivat oransseja) limaa oli kaikkialla. Olin vain niin helpottunut koiran oksentamisesta että siivosin oksennuksen ilman harmin häivääkään, ja lähdin sitten isän pakottamana kouluun. Parin tunnin jälkeen soitin kotiin kyselläkseni koiran tilanteesta, isä oli saanut eläinlääkärin kiinni, ja ell oli kertonut että ei oikein mitään voida tehdä, verenpainelääkettä kuitenkin sellainen määrä. Eli, jos oksettamalla saatiin kaikki ulos koira on okei, saattaa olla hieman apaattinen mutta selviää. Jos taas ei, se on koiran meno. Koira kuitenkin oli eloisa ja iloinen oma itsensä. Huh. Voin kertoa, että lähes purskahdin itkuun selittäessäni opettajalle myöhästymiseni syytä. Aloin jo miettiä, että jos Nemin juttu toistuu minä en ala YHTÄÄN mitään. Siinä oli pahoja ja sairaita ajatuksia pienen tytön pää täynnä, kun sai sydän syrjällään pelätä koiransa puolesta. Nyt Rood on kuitenkin taas kunnossa, vähän se on väsynyt, kuten ell ennustikin, mutta muuten täysin terve. Syötin sille kaksi jäätelöpuikkoa ihan vaan siitä ilosta että se on elossa ja kunnossa.

Nyt menen siivoamaan lääkekaapin, jotta sen ovi mahtuu kiinni eivätkä lääkelevyt enää tipu lattialle. Tänään selvittiin säikähdyksellä, ehkei enää ensi kerralla jos lääkkeet jatkavat lojumista lääkekaapin päällä ja oven välissä. Eli päivän missio: mennään vielä kerran kaikki tarkistamaan, että lääkkeet ja muut myrkyt ovat koirien ulottumattomissa. Meillä piti olla. Eipä ollut.

Nirvana: In Bloom

2009-05-05T18:05:00.003+03:00

Kesä tulee ja maa on vihreä. Alkaako vähän ideat olla loppu? En ainakaan myönnä..

Eilen satoi. Ja PK-pakkomielteisethän tietävät mitä SE tarkoittaa. Metsä on jälleen auki pienille nenille!

Tänään siis esineruutua. Viisi esinettä, suoraan edessä eka ei mitenkään piilossa kun kiinnosti muistaako koira vielä. Ja muistihan se. Oi että tuo nautti! Ensimmäinen esine siis edessä ja aika helppo, tuuli kävi myötä, joten koira juoksi ohi ennen kuin haju tuli nenään. Toinen esine myös suoraan edessä, pienen kuusen takana. Tässä meni jonkin aikaa, kun yritti jäljittää hajua kuusen juuresta. Kolme viimeistä olivat myös suoraan edessä aika kaukana. En osaa sanoa metrejä, mutta muistaakseni ihan niillä pituuden rajoilla joilla olen Roodin kanssa treenannut. Ensin juoksi ohi, juoksi yli esineestä varmaan kolme kertaa ennen kuin löysi. Toisella kertaa samassa paikassa kaarsi juuri ennen esinettä vasemmalle, mutta löysi pian. Kolmannella kertaa juoksi suoraan ja löysi heti. Viiden toiston jälkeen sai kantaa patukan kotiin onnellisena palkastaan.

Nyt pitäisi alkaa tehdä vähän suunnitelmia miten tästä edetään. Otan varmaan avustajan(lue:pikkuveli) mukaan ja alan treenata pituutta. Sitten täytyy panostaa tokopuolen reeniin, että saan aloittaa noutoharjoittelun ja näin hioa luovutuksen kuntoon.

Ja jahka tuo avustaja lakkaa torveilemasta(tällä hetkellä soittotunnilla) varmaan lähdetään koittamaan jäljestämistäkin. Jeejee!

Disturbed: Down with the sickness

2009-04-08T18:35:00.003+03:00

Lauantaiaamu oli hirveä. Päähän sattui ja nukuin puoliinpäiviin, kun alakerrasta alkaa kuulua huutoa. Roodin olin päästänyt alakertaan aikaisemmin hakiessani särkylääkettä, ja se oli mennyt veljen kanssa ulos. Enivei, eteisestä kuului huutoa ja minä rymistelen rappuja alas yöpaidassa ja päätäni pidellen. Kaikkialla on verta. Pelästyn tietenkin kuollakseni, kunnes minulle selvitetään että se tulee Roodin käpälästä. Mistä niistä, on täysi arvoitus, koska verta oli koiran joka jalassa polviin asti. Pikaisen, hätääntyneen selvityksen jälkeen selviää, että kyseessä on vasen etukäpälä. Verta tuli aivan järjettömän paljon, eteinen suorastaan lainehti, ja käpälästä vuoti kuin hanasta kun sitä vain piti ilmassa. Olin varma että vähintään varvas on revennyt irti. Ilmeisesti ihopoimu varpaiden välistä oli revennyt, en viitsinyt kauheasti tutkia, kuin ettei tassussa enää ollut mitään terävää. Tassuun koskeminen sattui Roodia ihan kamalasti, mutta pakko oli puristaa ranteesta kunnes verenvuoto lakkasi. Tilanne oli kammottava.

Kun verenvuoto oli saatu tyrehtymään tehtiin pyyhkeistä Roodille peti keittiöön ja se joutui makoilemaan siinä koko päivän. Istuin sen vieressä, koska aina Roodin kohottautuessa verta alkoi tulla tulvimalla. No, siinä meni kivasti koko päivä. Jossain vaiheessa kannoin Roodin ulos käymään pissalla, ylläripylläri verta alkoi taas vuotaa. Aika tyhmä päivä koiran kannalta, jahtaa yhden kissan puuhun ja lasinsirpale pilaa koko päivän.

Sunnuntaina sama juttu. En päästänyt Roodia vieläkään oikein mihinkään, kun aamulla vielä tassu vuoti verta. Illalla Rood pääsi jo liikkumaan eikä verta tullut kuin muutama pisara. Maanantaina käpälä oli jo kuin ei mitään, Rood ei enää ontunut. Eilenkin jo ihan kivasti, ontui vaan kun juoksi pitkiä aikoja pihalla vapaana. Näin ollen villiinnyin ja vein sen tänään lyhyelle metsälenkille kauniin kevätsään kunniaksi. Virhe. Puolessavälissä matkaa koira juoksi kammottavaa vauhtia ohitseni ja jätti veriset jäljet. Tassu ei hidastanut koiraa ennen kuin vähän ennen kotia, kun päästiin tielle. Kovaa mennessään tuo ei ehdi ontua, joten tassun kunnon näki vain verestä. Kun päästiin sisälle käpälä piti tietenkin nuolla kunnolla, koitin katsoa teinkö suurenkin virheen kun vein Roodin metsään, mutta ei se kovin pahalta näyttänyt. Ontuu nyt paljon, mutta opinpahan pitämään tarpeeksi pitkän toipilasajan potilaalle.. Tosin koiran kustannuksella.

Pink Floyd: Learning to fly

2009-03-17T11:13:00.003+02:00

Eilisen agilitystä. Ensimmäisenä keinu, sekä iso että pieni, koiran mukaan kumpaa mentiin. Toisena ohjausharjoittelua, valssaamista. Kolmantena iso A, neljäntenä iso puomi. Itsekseen odotellessa sai mennä keppejä ja rengasta.

Ensin siis keinu, Roodhan oli lauantaina vähän arastellut ja hypännyt pari kertaa poiskin, joten mentiin ensin pari kertaa pieni keinu. Rood meni upeasti, aivan täydellinen suoritus, oli kiinni vain minusta. Jos minä olen varma ja rohkaisen koiraa riittävästi se kyllä menee hienosti. Siirryttiin siis isolle keinulle, mikä meni ilman mitään ongelmaa. Tämän jälkeen otin vähän keppejä ja rengasta, ei ongelmia renkaassa, kepeissä ainoa ongelma olen minä, joka en oikein osaa ohjata :D Mutta kyllä se siitä, meni hienosti. Toisena osana ohjausharjoitukset, hyppy, U:n muotoinen putki ja hyppy. Minä siis aluksi hyppyjen välissä, ja koiran ollessa putkessa vaihdoin sen toiselle kädelle koiraan päin kääntyneenä. Kuivaharjoittelin ensin pari kertaa ja sitten Roodin kanssa, meni ihan okei, paitsi että Rood kääntyi putkessa ja tuli takaisin samasta päästä kuin mistä oli sinne mennytkin:S Hetken aikaa tätä tapeltua sain itseni taas käyttäytymään oikein, eli makupalat pois käsistä, jotta koira ei seuraa niitä ja sen ollessa putkessa taputan käsiäni ja innostan äänekkäästi. Itse valssaus ei tuottanut suurempaa ongelmaa.

Aalla Rood olikin hihnassa, muuten taisi olla vähivaroin irti, pisteiden välilläkin. Ei mitään ongelmaa tässä, vaikka pikkuaata olikin yrittänyt kiertää, taitaa koira jo päästä kiipeilyn makuun:P Puomikin ongelmitta, tosin himmaili vähän vauhtia ylöspäin mennessä, taisi luulla että se on keinu :D Puomin jälkeen oli tauko ja vein Roodin pihalle vähän kävelemään, en ottanut mitään luoksetuloja tms, tietenkään, olihan hetki koiran rauhoittumiseen.

Toisella kierroksella keinu meni upeasti, tosin, Rood tahtoi mennä turhan lujaa ensimmäisellä kerralla kun ei tiennyt onko kyseessä keinu vai puomi. Sen jälkeen meni aivan ideaalisti, ei arastele enää. Toisella pisteellä mentiin ympyrää, minulla oli taas ongelmia koiran putkeensaamisessa, kun en tajunnut olla ilman makupaloja.. Olen niin järjen jättiläinen. Aa ja puomikin menivät ilman ongelmia. Kyllä meistä vielä agilitykoirakko tulee :D

Loppuun otin vielä paikallaolon ohjaajan kanssa. Tykkäsin enemmän viimekertaisista ohjeista, nyt ohjeita ei ollut.. Mutta hyvin tämäkin. Liikkeiden välillä olin ottanut Roodin kanssa myös yleistä matkalaukkuilua, nautin niin kovasti niistä harjoituksista. Pidin siis koiraa irti ja kävelin mutkia sun muita ja sen piti pysyä muutaman askeleen päässä, ei seuraamista vaan yleistä kontaktinpitoa. Olen vaihteeksi niin ylpeä, että tekstistäkin melkein saa jonkun kuvan. Kaikkeen kommentti vaan "upeaa, Rood on täydellinen".

Van Halen: Jump

2009-03-14T09:55:00.002+02:00

Agilityä!
Maanantaina oli teoriakerta jossa selvitettiin mm. agilityn historiaa ja ohjaustekniikoita. Kaikki oli tuttua niitä tekniikoita lukuun ottamatta, ja ne jäivätkin aika hämäriksi, kun mainittiin vain ohimennen:P Kurssilla on äkkiä laskettuna 12 koirakkoa, joista yhdellä mukana kaksi koiraa. Ohjaajia oli aluksi neljä, tänään kaksi uutta. Kaikki vaikuttivat loistotyypeiltä, yhdellä on vuotias bordercollie.

Koirien kanssa on harjoiteltu nyt kolme kertaa, tiistaina, torstaina ja tänään. Koitan muistaa miten nämä on menneetxD Tiistaina mentiin hyppyä, putkea, keppejä ja puomia. Hyppy tietenkin matala, putki lyhennetty, keppejä vain neljä ja puomikin matala. Rood meni ihan semihyvin, vähän arkaili puomia, varsinkin kun tipahti siltä enkä minä tampio saanut koppia. Putkikin oli vähän kumma, mutta ensikerraksi ihan kivasti, mitä nyt ajat esteiden välillä olivat tuskaa, kun Rood kaivoi maata. Tämä jäi vähän kaivelemaan. Kepit hyvin kun ensin opin ohjaamaan Roodin niistä. Ja hyppy tietysti helppo kuin mikä.

Torstaina ohjelmassa puomi, a-este, "aktivointipiste", rengas, kepit sekä hyppy ja putki samassa pisteessä. Puomi ja a-este matalia ja rengaskin taisi olla jonkin sortin harjoitusrengas, en tiedä kun en agilitystä kovin paljoa tiedä. Keppejä kuusi. Puomia mentiin itseksemme, parin kerran jälkeen Rood lakkasi pelkäämästä, tosin tippui taas mutta sain kopin. Laitoin namin alustalle esteen loppuun, jotta saisin Roodin pysähtymään kontaktille, Rood kun painatti järkyttävää vauhtia alas.. Mutta tämä auttoi, nyt menee jo hienosti! A-esteellä samaa kikkaa, koska Rood suunnilleen tippui alastulolta. Ei oikein innostunut joka kerralla kiipeämään, mutta pienellä innostuksella meni täydellisesti. Aktivointipiste oli yhtä kuin tynnyri, jota kiertämään koiria opetettiin, jottei aika kävisi pitkäksi esteiden välillä. Tämä tietysti hyödyllistä ohjaamisen kannalta. Rengas oli iisi, Rood ei edes yrittänyt hypätä muualta kuin keskeltä, tehtiin niin että jätin sen istumaan ja kutsuin toiselta puolelta. Hienosti meni. Kepeillä mokailin itse aluksi koiraa enemmän, mutta lopulta nekin menivät jo mahtavasti. Roodista sai olla tosi ylpeä. Hyppy ja putki peräkkäin olivat myös semihelppoja, putkeenmenossa oli välistä ongelmia, kun Rood on niin kiinni kädessäni ja makupalassa. Ilman makupalaa ohjatessa meni hienosti. Kaivelukin oli vähentynyt paljon, jäi tosi hyvä mieli!

Tänään esteinä rengas, hyppy ja puomi sarjassa, sitten a-este ja kepit sarjassa, keinu, ja viimeisenä putki-hyppy-putki-hyppy -"nopeusrata". Rengas edelleen "harjoitusrengas"(tai siis, voihan se olla se oikeakin, en edelleenkään tiedä), puomi keinu ja a matalia, putket jo U:n muotoisilla mutkilla, keppejä varmaan kuusi. En laskenut kun keskityin ohjaamiseen:D Aloitettiin keinulta, mikä oli vähän hankalaa kun en oikein osaa hommaani.. Loppuun taas makupala odottamaan jotta Rood pysähtyisi kontaktille. Rood hyppäsi pari kertaa alas, mutta nostin takaisin, ja loppupuolella meni jo upeasti, kun itse vaan keskityin neuvomaan koiraa oikein. Olin mielettömän ylpeä Roodista, itseäni olisi keinu varmaan pelottanut enemmän jos olisin joutunut sille kiipeämään. Seuraavana putki-hyppy-putki-hyppy -rata. Rood oli irti ja olen niin suunnattoman onnellinen siitä, kuinka hyvin se piti kontaktia(tosin makupalaan aika vahvasti) eikä lähtenyt minnekkään. Ei tosin ollut mikään nopeusrata meille, keskityin palkkaamaan Roodin joka esteen jälkeen ja pitämään kontaktin. Putken kanssa oli vähän ongelmia, kun Rood ei olisi halunnut lähteä luotani joten lyhennettiin toinen pois mutkalta. Tämä menisi paremmin jos saisin pidettyä enemmän ääntä koiran ollessa putkessa, nyt vähän rajoittaa nuhaisuuteni:P Pitää parantua ensi kerraksi, sekä oppia taputtamaan kädet täynnä sydäntä jotta rohkaisisin koiraa kulkemaan putkesta. Tämän pisteen jälkeen sarjalle rengas-hyppy-puomi. Rood oli taas vapaana, mutta vähän haahuili, kontakti ihan olematon. Se lähtikin sitten moikkaamaan äitiä radan laidalla ja minä hain sen takaisin ja komensin, olen niin ilkeä. Sen jälkeen meni hienosti, on vaan niin upea tunne ohjata sitä koiraa kun se pitää hienoa kontaktia. Parasta oli varmaan kävellä lopusta takaisin alkuun, kun Rood hyppi ympärilläni iloisena ja valmiina menemään uudestaan. Tämäkin siis hienosti, ei mitään vaikeuksia. Tosin sarjamaisuus vähän pätkii kun edelleen palkkaan koiran joka esteen välissä ja kehun sitä vuolaasti kun olen vain niin tyrmistynyt siitä että se toimii niin hyvin:D Tämän jälkeen kuitenkin viimeinen osa, a-este ja kepit. Tämä mentiin kumpaankin suuntaan. Rood oli vähän poikki, kun se ei saa mitään taukoja estesarjojen väliin. Teetän sillä tarkoituksella kontaktiharjoituksia ja vaikka mitä temppuja, koska silloin se ei ehdi kaivaa maata ja on vastaanottavaisempi. Jaksoi kuitenkin hienosti tämänkin, tosin yritti jossain vaiheessa jo vähän huijata kierämällä a-esteen, mutta ehdin onneksi esteen toiselle puolelle sitä ennen estämään makupalan saamisen. Syytän kuitenkin ohjaamistani tästäkin, kun otin vähän kauempaa ja selkeämmin Rood meni hienosti. Tykkäsin tosi paljon tämän sarjan vetäjästä, neuvoi minua hyvin ja kehuikin vielä:D Ohjaan kepit kuulemma hyvin, en ihan tiedä mitä sillä tarkoitti, selitti jotain suunnastani koiraan ja vaikka mitä, meni ihan yli mutta olen silti totta kai iloinen. Hyvä että minäkin osaan, koira ainakin osaa jo mahtavasti. Tämän jälkeen oli tauko ja vein Roodin pienelle kävelylle pellon ympäri ja sitten sama alusta. Lopuksi otettiin vielä jokaisen kanssa erikseen paikallaolo- ja luoksetuloharjoitukset, sitä mukaan kun kukin koirakko valmistui radasta. Oli tosi hienoa saada henkilökohtaista opetusta niin tarkkaan, vetäjät ovat loistavia. Sain hienoja vinkkejä siihen, miten saan parannettua Roodin luoksetuloa häiriössä, jotenkin niin ilmiselviä mutten silti ollut niitä tajunnut. Neuvoi myös, miten saan käytettyä pakotteita ilman että Rood menee lukkoon, ja vähän kanavoimisestakin. Jäi aivan loistava mieli minulle, toivon mukaan myös koiralle, joka nyt on aikas poikki ja nukkuilee tuolla jossain. Maanantaina jatketaan.

Die Ärzte: Wie es geht

2009-02-22T20:29:00.002+02:00

Taas treeniselvitystä.

Tänään taas sekavaa ja innokasta ulkotreeniä. Otin patukalla, eka kerta kun käytän patukkaa Roodin tottikseen. Rood oli vähän hukassa, mutta ne pätkät kun tajusi mitä tehdään meni upeasti. Otin tosi lyhyen paikallaolonkin ja päätin luoksetuloon, mistä sivulle ja palkka. Aivan upea kokonaisuus, vaikka olikin vähän arpomalla, myös eka kerta kun olen noin pitkälti yhdistellyt liikkeitä. Lisäilen edelleen tätä ulkotreeniä, että saan koiran keskittymiskyvyn pidemmäksi.

Ja superhyperihanaa: Ilmoitin Roodin agilitykurssille maaliskuussa. Huhtikuussa mennään viettämään tokoviikonloppua Huittisiin, jos järjestyy. Ja sovin kouluttajan kanssa, että aletaan pitää kahdenkeskisiä koiratreenejä, kun ei paikkakunnalta kerran löydy muita innostuneita. Niitä tosin vasta kun vähän lämpenee.

Näin lyhyt tänään. Täytyy palata lukion ääreen kun loma loppui.

YUP: Sanomisen pakosta

2009-02-16T17:20:00.003+02:00

Pakko välistä taas pitää ääntä. Eli tämän päivän reeniä. Seuraamista pihalla. Oli vähän ongelmaa saada koira keskittymään minuun, mutta vain vähän. Otin lyhyitä pätkiä, vaan sen verran kun koira jaksoi keskittyä, kävin sisällä lukemassa lehteä ja menin kohta takaisin ulos, missä koira istui jo kuistilla odottamassa "joko jatketaan". Rood oli välistä hyvinkin motivoitunut, puri kättäni vähän väliä, kun oli niin innoissaan makupaloista ja niiden perässä juoksemisesta. Palkkana siis makupalat, koska koira oli niin vauhdikas, ettei tarvinnut mitään viettiä nostavaa palkkaa, tosin, tilaisuutta hyväkseni käyttäen Rood sai myös muuta palkkaa välillä, esim. vapautus liikkeestä käskyllä "pus kii" mikä tarkoitta että Rood saa luvan jahdata kissaa. Eli siis, erittäinkin päätöntä ja suunnittelematonta treeniä. Mutta hauskaa meillä kummallakin oli :D

Palveluskoiralehti tuli, niin sain taas motivaatiota treenata, kun aloin tutkia koekalenteria. Nähdään sitten, koska sinne kokeeseen mennään, tuskin nyt ihan keväällä ainakaan. Rood kyllä seuraa iloisesti ja upeasti, mutta keskittymiskyky ei ole vielä mikään hyvä, ja paikallaolo on ihan kesken. Mutta minä vietän nyt ansaittua talvilomaa, joten enköhän pääse sen paikallaolotreeninkin alkuun.. Jos saisi nämä tottisjutut lumen aikana kuntoon, niin lumen sulettua voitaisiin alkaa reenata jälkeä :D

Sekavaa. Ja sisällötöntä. Mutta sanomisen pakosta.

Rauno Repomies: Nuoruuden kellot

2009-01-20T16:25:00.002+02:00

Pääsin telkkariin. Katsokaa koiraihmiset, jos tekin olisitte siellä!

Yle Areena

Kaksi ryhmää, joiden kanssa ei ryppyillä. Oikeistomafia ja koiraihmiset.

System Of A Down: War

2009-01-18T18:55:00.006+02:00

Eilisen ohjelma: sota.

Ruuan jälkeen otettiin oikein perheen yhteistä harrastelua, eli jäniksenmetsästystä! Äiti kieltäytyi osallistumasta, mutta minä, isä, veli ja koira oltiin kaikki innolla mukana. Aseet kantoon ja metsälle! No, Rood ei kyllä saanut pyssyä, kun sillä ei ole edes aseenkantolupaa tai metsästyskorttia. Se toimi jäniskoirana.

Homman nimi: Minä ja veli passiin ja isä tulee koiran kanssa ajamaan jänikset liikkeelle. Kivasti meni tunti, jäniksistä ei näkynyt jälkeäkään. Siis oikeasti, yöllä oli satanut lunta, mutta sillä ei ollut kuin peuran, ketun, kissojen ja hiirien jälkiä. No, koira ainakin sai liikuntaa ja me muut syyn juoksennella metsässä haulikoiden kanssa. Tunnin jälkeen isä kyllästyi ja jatkettiin veljen kanssa. Ja sitten paimenkoira ryhtyi toimiin! Jälleen se toi minulle peuran, lehmän tällä kertaa, ja minä huudan kuin syötävä että kohta olen taas peurantalloma. Peura sentään väisti, ei tarvinnut haulikolla ampua silmille. Olisin ollut aika epämiellyttävä tapa kuolla sille eläimelle.

Eli Rood The Metsästyskoira repuutti jäniksenajokokeensa:D Tosin, ei ole sen syy. Eihän jäniksistä näkynyt jälkekään. Joku oli varmaan jo aamulla käynyt ne teurastamassa.

Päätin sitten senkin, että se kiima sai jo luvan loppua. Lauantaina käytiin moikkaamassa kaverini uroskoiraa, Dose the Huskyä. Dosea olisi kyllä pikkulikka kiinnostanut, mutta Rood ajoi tungettelevan piskin pois. Ei kai se nyt keski-ikäisiin miehiin sekoa, nuori tyttö..

Ja sunnuntaina meitä kävi moikkaamassa Roodin vakipoikaystävä, Rasa Lapinkoira. Rasalle olisi varmaan antanutkin ellei omistajat olisi kaiken aikaa kytänneet silmä kovana ettei vaan aleta rietastella. Into kun ei oikein riittäisi pikkupiskien hoitoon :D

Enivei, kaikki samaa vanhaa ja onnellista.

Blink182: All the small things

2009-01-06T17:01:00.003+02:00

Kaikkea pientä ollaan tehty. Olen tehnyt aivan MIELETTÖMIÄ muistiinpanoja kaikesta, siis ihan kaikesta, elämän tarkoituksesta asti aina niihin koulutuksellsiiin juttuihin. Osa on selvempää kuin osa. Esimerkiksi seuraamisessa ollaan edistytty minimaallisesti, mutta kuitenkin, opetan siis ensin suoran sivulletulon ja sen jälkeen alan edetä seuraamisliikkeeseen. Olen vähentänyt apuja jo aivan hurjasti, Rood osaa jo itse korjata asentonsakin, jos en heti palkkaa. Hienoa!

Luoksetulon alkeitakin aloittelen jo, ongelmana oli ensinnäkin käsky, koska palveluskoirakoesäännössä on maininta, että käskyt saa(vai täytyy) esittää omalla äidinkielellään. No, tänne on jo käytössä luoksetulossa jota käytän yleisesti, ja tule -käskyä huutelen muuten kaiken aikaa. Joten, otin käskyn "luokse", enpä ole sellaistakaan kuullut käytettävän, mutta käy hyvin. Ensin ajatuksena oli opettaa niin, että istun itse keittiöjakkaralla, ja ohjaan koiran makupalalla jalkojeni väliin istumaan, niin että asennosta tulee suora, koska jalkani estävät koiraa menemästä vinoon, ja siitä sitten kehittelemään. Koitin, mutta se ei oikein ollut minun juttuni(ei varmaan Roodinkaan, se jäi aika kauas, minun mielestäni siis). Vaihdoin opetusmenetelmän sellaiseen, että juoksen takaperin, ja kun Rood tulee luo, pysähdyn äkisti, niin että se "törmää" jalkoihini, tai vaihtoehtoisesti pyllähtää istumaan, kun minä nostan namia niin että se.. keikahtaa. Olipas selkeää. Noh, enivei, näin on mennyt ihan okei, paitsi että se istuminen saattaa mennä välillä aika vinoon.. Ei tuosta kyllä tokokoiraa tule, kun minä en jaksa säätää tarpeeksi pikkutarkasti:D No, minun palveluskoira.

Ja paikallaolon alkuharjoituksena meillä on yksinkertaista maahanmenoa, tosi nopeaa ja intensiivistä reeniä, jotta saisin tuon menemään suoraan. Muuten se vaan lysähtää ihmeelliseen kiemuraan. Naksuttimella tätäkin, kuten noita muitakin.

Siinä vähän selvennystä meidän treeneistä. Katsotaan mihin päästään, vai päästäänkö mihinkään.

Ja btw, kuinka kauan koiran kiima kestää:S Tuntuu ettei se ikinä lopu..

Korn: Freak on a leash

2008-12-29T20:55:00.004+02:00

Tämän tein itse. Tyynityperä mutta kelpaa=D

Jos jotakuta kiinnostaa uudenvuodenuhkaukset ne ovat kaksi tekstiä alempana, kuten myös yhteenveto tästä vuodesta. Tavoitteet laitoin myös tuohon reunaan esittelyjen alle, että varmasti pysyvät mielessä.

Roodin juoksu siis edelleen. Oli pakko ostaa sille housut kun ei tuota tiputtelun määrää vaan kestä. Varsinkin kun se nukkuu vieressäni, yök.. Muuten piski on ollut edelleen oma helppo itsensä, silti siirryin tänään pelkkään hihnassa ulkoiluun, kun pihapiirissä alkaa juoksennella uroksia. Argh. Mutta toivon mukaan tämä ei kestä enää kauaa, ja sitten voidaan taas riehua entiseen malliin.

Treeneistäkin. Seuraamista olen ottanut pihalla pelkillä perusasennoilla, Rood ei jaksa kovin pitkiä aikoja keskittyä pihalla, joten tarkoitus on ottaa jokapäiväiseksi hyvin lyhyitä keskittymisiä pihassa, tosin, nyt ei auta kun se on remmissä. Kävin ostamassa tuolle myös ketjukaulaimen, ja keskustelin eläinkaupan myyjän kanssa pitkät pätkät pannan asettamisesta kuristamattomaksi. Tarkoitus on opettaa Rood siihen, että ketjupannassa käyttäydytään säädyllisesti, koska se on kuitenkin panta jossa osallistutaan kokeisiin, niin sanovat pk-lajien säännöt. Muuten tuo saakin riehua hihnassa miten mielii, se ei vedä, mutta nuuhkii kaikki puhelinpylväät kiinni ollessaan, ja kiinnihän en sitä tosiaan pidä kuin hyvin harvoin, eli ollessamme kylillä kävelemässä tms. Ei siis aina edes joka viikko. Näin ollen BH-kokeeseen tähdättäessä lienee paras aloittaa alusta asti myös kaupunkiosuuteen harjoittelu. Ensin kävelen Roodin kanssa kotipihassa tuon pannan kanssa, opetan kulkemaan vasemman jalan kohdalla(osittain vielä vähän hakusessa miten, ettei mene sekaisin seuraamisen kanssa). Tänään tein yksinkertaisesti niin, että otin hihnan lyhyelle, ja aina Roodin mennessä liian eteen napautin jalkani yhteen ja pysähdyin. Tuosta jalkojen napautuksesta on tullut Roodille jonkinlainen merkki pysähtyä, kenties koska olen käyttänyt sitä siinä vähäisessä remmikäyttäytymisen opettamisessa, jota Roodille pentuna pidin. No, enivei, Rood ei tainnut päästä ihan perille pannan tarkoituksesta, mutta tämä olikin vasta ensimmäinen harjoitus. Välillä se seurasi, välillä vain istahti järkyttyneenä, kun ei saanut kulkea edelläni. Mutta toivon mukaan se paranee tästä, olemmehan vasta ihan alussa.

Olikohan sitten jotain muuta tärkeää.. Kyllä varmaan mutten muista. Joten kerron toiste tai en ikinä. Jatketaan suunnitelmien raapustelua.

Bobby Helms: Jingle Bell Rock

2008-12-22T22:13:00.005+02:00

Meitin joulukortti. Vähän tämmänen, mutten ite tehnyt, syyttäkää JL-rallikuvia!

No ei vaan. Kiitos Juunakselle! Ehkä ensi vuonna osaan jo itse.

Ja jos joku ei saa selvää, teksti on tämä: Lumista joulua toivottavat Rood & Takku

Kuva tosiaan mikä on. Kamera edelleen saksanmaalla.

Dry Cell: New Revolution

2008-12-22T21:37:00.004+02:00

Joulukin tulee. Ja me vaan seotaan.

Roodilla alkoi eilen kiima:S Voi mun pikkutyttöä. Siitä on kasvamassa iso. Pidän sitä kyllä edelleen valtoimenaan, vaikka pihasta löytyikin jo vieraita koiranjälkiä, ilmeisesti naapurin piskit käyneet tutkimassa meidän pikkuneidin tilan.. Enivei, olkoon nyt vapaana viikon kun tottelee. Sitten kun ne pahemmat päivät lähestyy, joutuu raukka siirtymään pelkkiin remmilenkkeihin. Mutta kunniakseen on sanottava, että ainakin tähän asti se on ollut erittäin mukava kiimasta huolimatta. Pihalla tottelee yhtä hienosti kuin tähänkin asti, sisällä seuraa minua lähes kantapäillä kaiken aikaa, ja on tosi raukea. Ihan hyvä. Hihnalenkeillä hyperaktiivisen koiran väsyttäminen olisikin kammottavaa jo pelkkänä ajatuksena.

Mutta totanoin. Piti tulla tekemään yhteenvetoa vuodesta. No, tavoitteena taisi olla jotain tyyliin pennun kanssa elämään opettelu, yleinen hallittavuus, sosiaalistaminen. No, näin itse kehuen on tavoitteeseen mielestäni päästy hyvin, Rood on upea koiranalku, ja yleisesti ottaen helppo hallita. Tietysti parantamisen varaa on vielä, mutta eiköhän se siitä. Täytyy kuitenkin sanoa, että uskomattoman hyvä tuuri minulla kävi kun tälläisen kullan sain perhettäni kiusaamaan. En osaa parempaa kuvitella.

Sitten täytynee laittaa myös
tavoitteita vuodelle 2009
No, mitäpä tässä. Aika villinä haaveena on, jos loppuvuodesta päästäisiin BH-kokeeseen, ainakin ensi vuoden tavoitteena on opetella liikkeet vähivaroin. Eiköhän se siitä, jos saan jotenkin kanavoitua:P Mutta näkee nyt. Ja toivoo parasta.

Kesän tullen treenataan lisää esineruutua ja aloitetaan jälki. Tai haku, mikäli se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta tälle pikkukaverille. Mutta sen näkee sitten kun lumi sulaa, ja tuo mädän tuoksu maanpinnalta vähän siirtyy kesän tuoksun tieltä. Ei viitsi tuolla talvisessa märässä maastossa opetella, kun on ilmeisesti liian vaikeaa sen luonnon kiertokulun(lue maatumisen luomien kaasujen) takia.

Agilityä jos pääsisi joskus vähän aloittamaan. Ei ehkä vielä tämän vuoden juttuja, mutta jos mahdollisuus saadaan, niin mukaan mennään.

Tokossa taas.. No, PK-puolen juttuja eli se käyttäytymiskoe. Miksei vähän alo-liikkeitäkin, jos yrittämistä riittää.

Saattaa olla aika lennokkaat suunnitelmat. Mutta sittenpähän itketään vuoden päästä :D

Franz Ferdinand: Do you want to?

2008-12-10T16:59:00.005+02:00

Kyllä koiran omistaminen on mukavaa(sarkasmikerroin 0). Varsinkin tuollaisen pikkuEinsteinin, kuten Rood. Se on saanut korvat päähänsä taas pitkästä aikaa. Ihanaa kun piski tulee käskystä heti luokse ja tottelee muutenkin kuin ihmisen ajatus. Tarkemmin ajateltuna paremmin kuin ihmisen ajatus. Ihmisten ajatuksen eivät minun havaintojeni mukaan ole mitenkään hallittavissa.. Mutta eksyin aiheesta. Aihe: koira toimii ja elämä on ihanaa!

Tänään ruotsintunnilla luonnostelin vähän koulutussuunnitelman tynkää. Niitä suunnitelmia lojuu jo kaikkialla, huoneen joka nurkassa ja jokaisen koulukirjan välissä. Lopulta sain aikaiseksi kelpuutettavan. Tiivistettynä: luoksetulo, seuraaminen, maahanmeno ja noudon alkeisalkeet. Esineruudun ja jäljestämisen suunnitelmat tökkivät vielä vähän, mutta eivätköhän nekin siitä, kunhan saan nautittua tarpeellisen määrän aiheeseen liittyvää materiaalia.

Luoksetulo tosiaa, avustajan kanssa pihalla yltiöhelppoja harjoituksia, jotka tekevät luoksetulosta Roodille yli-ihanaa. Eli helppoa työtä superpalkalla. Tuntuu aika turhalta, kun se kuitenkin tottelee niin upeasti, mutta lienee tarpeen seuraavan teinikohtauksen iskiessä(minulle vai koiralle, siinä vasta kysymys!). Seuraamisessa alkeisjuttuja, sivulletuloa käskystä ja namilla perässä vetämällä, myös pihalla. Maahanmenossa tarkoitus vaan harjoitella mahdollisimman monissa eri tilanteissa, että saataisiin käsky "selkäytimeen". Noudossa kannustan piskiä pitämään kapulaa suussaan.

Ja tänään olen ottanut vain tuota seuraamista. Mutta sehän minulle aiheuttikin niin ihanan olon, tuo koira on unelma! Otin naksulla, jonka tarkoitusta olen jo vähän piskille perehdyttänyt, ja koira meni hirmu hyvin! Otin koiraa sivulle ilman käskyä, namilla ohjaten, ja kun se on jo tajunnut jutun se sai tarjota sitä itse. Kääntyilin paikallani niin, että Roodin oli aina etsittävä paikka uudelleen, ja otin pari askeltakin välissä. Rood oli tosi innoissaan ja tuli ihan reidessä kiinni, paikka välillä vähän hakusessa, mutta suurimman osan ajasta ihan oikein. Joskus kun se tuli kauempaa sivulle, asento meni vähän niin ja näin, kun koirassa ei toimi jarrut. Mutta palkka vain oikeasta asennosta, ja eiköhän tämä tästä ala edetä.

Oltiin tänään lenkillä tulipalossa. Isä poltti jotain luonnontuotetta tuolla pellolla ja minun piti mennä katsomaan että ne palavat siellä yksityisesti, eivätkä järjestä mitään überbileitä koko pellon korsille. Rood ihanuus pysyi nätisti kaukana tulesta, itse kyllä meinasin syttyä palamaan. Mutten sitten viitsinytkään. Ja loppujen lopuksi, tämähän ei liittynyt mihinkään.

Is there life on Rood?

2008-11-25T19:51:00.004+02:00

Ja kyllä siellä on. Kaveri soitti ja kertoi, että koirassaan on täitä. Minä totesin että no, eihän Roodissa voi olla, juuri sille tein viikko sitten tarkistuksen eikä ole tätä kyseistä koiraa nähnyt sen jälkeen.. Mutta mitä vielä. Jalkaeläimiä siellä oli vilisten. No, ell onneksi tuli katsomaan possuja niin tarkisti samalla käpäläeläimenkin. Ei löytänyt mitään(niin kai, kun katsoi ruskeista kohdista) mutta luotti minuun ja kirjoitti reseptin Strongholdiin. Aloin itsekin jo epäillä löydöksiäni kunnes illalla palasin koiran turkin pariin ja siellähän niitä oli, mahakarvat täynnä jalkamahoja, jotka olivat täynnä paimenesta ryöstettyä verta. Tänään hain aineet apteekista ja pumppasin ne koiraan(niskaan, en mahaan). Nyt pitäisi olla piskin asiat taas kunnossa, sen pedin vielä laitan pakkaseen, sekä kaikki petivaatteet koko talosta, tuo koira kun nukkuu aika monipuolisesti ja tasapuolisesti jokaisen sängyssä.

Täiden lisäksi kuuluu lunta. Kun se satoi narttu kommentoi "kiinnosti" ja jatkoi oleiluaan. Kun se sitten joutui peltolenkille(metsät edelleen lenkkeilyalueen ulkopuolella, kun ovat täynnä aseistettuja tanskalaisia. Ja joskus myös ruotsalaisia ja saksalaisia) kanssani se tajusi, että valkoinen aine onkin kivaa. Minä rämmin vaivalloisesti kainaloihin asti valkoisessa veden olomuodossa(no okei, polviin asti) ja Rood otti tehtäväkseen napata kiinni jokaisen jaloistani lentävän lumipaakun. Siinä sillä olikin töitä, ja välissä piti ottaa spurtteja ihanaisessa hangessa. Jäljet olivat mainiot, tuo pystyy loikkaamaan kaksikin metriä ennen seuraavaa jälkiparia. Nauratti.

Ja seuraamista olen ottanut säännöllisen epäsäännöllisesti. Se on hirmuisen hauskaa kunnes kulmahampaat uppoavat kynsinauhoihini. Tuo on niin yritteliäs ja tekee mitä vain saadakseen makupalan, sen kanssa on tosi kivaa treenata. Ajattelin vielä mennä sisällä hieman ja sitten siirtyä myös ulos harjoittelemaan. On tosi mahtavaa opettaa koiraa joka haluaa oppia! Täytyy varmaan alkaa väkertää lievää koulutussuunnitelmanpoikasta, kun en vaan pysty olemaan opettamatta tuota enää. Kyllä se kontaktikin siitä paranee kun treenaa muutakin kuin perusjuttuja.

Oltiin myös eläinkaupassa. Sinne oli tullut uusi myyjäsetä ja tämän mukana hyllyllinen harrastustavaroita. Olin ihan paloina innosta, kun siellä oli muutakin kuin hamsterinruokaa ja koiranvillapaitoja. Oli noutokapuloita vaikka kuinka, treeniliivejä, viestipantoja, motivointipatukoita, hakuilurullia.. Ah autuutta. Ostin Roodille sitten uuden noutokapulan kun mukava myyjä auttoi valitsemaan sopivan kokoisen. Nyt voidaan sitten alkaa reenata noutoakin, hihhihhii!

Olen niin ekstaasissa tästä koulutuksesta, että taidanpa alkaa hahmotella pientä koulutussuunnitelmaakin. Sellaista, jossa on tarpeeksi tilaa myös luoksetulolle häiriössä etc.

Ja nyt meikä menee. Simpsonit alkaa.

Yötavaroita

2008-11-12T20:08:00.004+02:00

Lisää esineruutua. Illalla seitsemän jälkeen, on pimeää ja sataa. Ja minä ja koira mennään metsään etsimään esineitä.

Otettiin siis taas esineitä, kun loppuviikko on pelkkää tiellä lenkkeilyä, metsään ei saa mennä kun tulee metsästäjiä. Ja me ei saada pelotella peuroja.

Otin viisi toistoa, koska olosuhteet olivat aika vaikeat. Koira ei nähnyt mitään, joten sen piti käyttää nenäänsä(tavoitteeni). Otin tosi helppoja esineitä, suoraan edessä tai aavistuksen oikealla ja vain muutaman metrin päässä. Kolme ekaa olivat ylihelppoja ja koira löysikin ne melkein heti, kaksi viimeistä laitoin vähän kauemmaksi. Löysi se nekin melkein heti.

Eli koiraa ei pimeys ja sade tuntuneet haittaavan. Hyvä. Viereisellä pellolla oli varmaan peuroja, kun Rood tuijotteli sinne aina esineiden välissä. Tosi hyvin siihen nähden se teki töitä, kylmyys, märkyys ja pimeyskään eivät laskeneet sen motivaatiota yhtään. Rood on superkoira.

Huomasin muuten, että minulla on traumoja Nemin kuolemasta. Rood nukkuu nyt kuistilla kun siellä on viileämpää(siis nyt se nukkuu, ei öisin), se pysyy siellä eikä mene tielle, sen tiedän. Silti, aina kun näen ikkunasta autonvalot juoksen paniikissa kuistille etsimän Roodia. Siellähän se hymyilee paikallaan, "en mä minnekkään auton alle oo jäänyt". Aika surullinen ongelma, kun koko ajan pelkään pahinta.

Se paimentaa sittenkin

2008-11-11T19:39:00.002+02:00

Kiharakarvainen sikakoira pääsi tänään sikalaan. Minä jouduin. Mutta hommat hoituivat ihan kivasti tuon piskin kanssa, kun sillä oli synnynnäinen taito ajaa possut karsinan nurkkaan siksi aikaa kun minä siivoan. Hienoa, minä jo ajattelin että tuon paimennusvietti pätee pelkästään jalkapalloon. Pikkupossut hoituivat hienosti, niitä piti nuuhkia kaltereiden välistä ja niitä oli kiva pitää paikallaan maassa makaamalla ja tuijottamalla. Ja totta kai koira haisi tosi kivalta kun oli maannut siellä karsinan lattialla kyyläämässä että siat pysyvät paikoillaan. Ekat menivät aika jännästi, Rood juoksi karsinaan ihmeissään "tänne en olekkaan ennen päässyt mukaan!" ja peläytti possut juoksemaan ympyrää, sai ne kuitenkin lopulta kokoon, vaikka possut järkyttyivätkin. Seuraavissa karsinoissa tuo meni jo kuin vanha tekijä, hitaasti ja rauhallisesti sisään, ja minun silmissäni se ei edes tehnyt mitään, kun possuset olivat jo kasassa. Jännä juttu.

Isot possut sen sijaan olivat pelottavia. Uskalsi sentään koira tulla mukaani sikalaan, mutta silti ne valtavat kärsäkkäät eivät olleet lähestymisen arvoisia. Mutta uskon tämänkin asian muuttuvan, kun koira saa lisää ikää ja kokemusta.

Sikalan jälkeen Rood pääsi vielä pikkukylämme keskustaan ihmettelemään suurkaupunkia. Tämä kylä on niin suuri, että paikalliset nuoret ajavat rinksaa traktoreillaan, lantakärry perässä. Melkein pillahdin itkuun kun näin tämän, sillä olin luullut heitä vain legendaksi. Mutta en yleensä käykään pitäjällä viikolla kuuden maissa, koska se on koiranmetsitysaikaa. Tänään kuitenkin satuin pääkallonpaikalle ja Roodin kanssa todettiin, että me ei ollakkaan tämän kylän pahimmat maissipiiput. No, saipahan koira taas uuden kokemuksen, jonka tuntui ottavan rauhallisemmin kuin minä.

Esinemetsä

2008-11-10T16:48:00.003+02:00

Tänään on ilmeisesti luvattu hirmukamalaa myrskyä koko Suomeen. Tai ainakin meille. Joten heti kotiin päästyäni painuin koiran kanssametsään esineruudulle. Ei riitä rohkeus myrskyllä lenkkeilyyn, kun kaikkialla on puita kaatumisetäisyydellä, joten mentiin äkkiä ennen tuulen yltymistä.

Otin aika monta esinettä, kahdeksan. Esineenä oli koiran rakas Karvinen -pehmolelu, koska keltainen näkyy kivasti pimeässä. Harjoittelin taas suoria pistoja eteen. Edelleen heittää vähän(paljon) vasemmalle jokaisen, joten laitoin taas tarkasti suoralle linjalle ja kolme oikealle. En enää oikein muista miten ne menivät, mutta koitan jotain selittää:)

Eli pari ekaa oli suoraan edessä. Ekan kanssa oli vähän vaikeuksia, kun koira juoksenteli periaatteella "jos kompastun siihen löydän sen" mutta parin jälkeen alkoi jo systemaattisesti painaa suoraan eteenpäin, kävi tosi pitkälläkin niillä kerroilla kun ei heti löytänyt. Eli pituutta on pistoihin tullut jo parikymmentä metriä. Oikealle laittamaani se etsi jonkin tovin, mutta löysi kuitenkin. Laitoin kaksi seuraavaa samaan paikkaan, ja kolmas olikin jo aika iisi. Sitten viimeiset otin taas suoraan eteen, vaikka se yhtäkkiä lähtikin vasemmalle(kolme viimeistä olivat olleet oikealla) ja oli vähän vaikeuksia. Loput löysikin jo ihan helposti, ja kaksi viimeistä jo selvästi nenällä.

Epäilen, että annankohan minä koiralle ruumiinkielellä jotain signaaleja siitä, mihin suuntaan kannattaisi mennä. Täytyy pyytää joku kuvaamaan ensi kerralla, niin näen itse.

Ja sellainen seikka, että koira lähti välillä takaisinpäin niin että meni etsimään takaanikin. Äännähdin kiellon (ei siis "ei" vaan "äp" tms jota käytän tälläisissä tilanteissa) ja lähetin koiran uudelleen, jolloin se palasi alueelle.

Ja esineen tuomiset on muuttuneet aika paljon. Ennen saattoi vain näyttää kuonollaan että "täs ois, mut sulle en tua" tai kantaa puoleenväliin, mutta vaihdettuani palkan minulta tulevaksi(esine ei siis ole palkka) luovutukset on tulleet eteen asti. Tänäänkin juuttui patukka taskuun, niin koira nappasi äkkiä esineen takaisin suuhunsa, kun ajatteli tiputtaneensa sen liian ajoissa. Tarkempaa luovutusta en ole vielä harjoitellut.

Olen myös vähän miettinyt, että pitäisi tehdä tarkempi suunnitelma etenemisestä. Ensin harjoittelen nyt nuo pistot suoriksi, ja toivon että se alkaa enemmän nenällä etsiä. Jos ei ala täytyy alkaa laittaa esineet suoraan eteen ja nurmikkoa päälle, ettei kompastumalla löydä. Kolmas porras lienee pituus pistoille, ja.. Hmm, en tiedä. Täytyy pohtia.

Jälkiä

2008-11-09T19:22:00.002+02:00

Tein Roodille ensimmäiset jäljet tänään. Ja siitä ei tullut yhtään mitään. Opetin Nemin laumavietillä, ja se oppi niin hyvin, että ajattelin soveltaa samaa Roodiin, mutta tämä ei taida olla kaikille koirille yhtä iisiä. Tai sitten johtui siitä, että Roodia on ihan vauvasta opetettu esineruutuun.

Eli siis, opetan laumavietillä niin, että minulla on välineinä valjaat ja liina, patukka ja avustaja. Ensin leikin koiran kanssa patukalla, sitten koira viedään vähän syrjemmälle, minä kävelen metsään mahdollisimman jälkiä tehden, eli lyhyin askelin, joilla vähän potkin maata. Piiloudun muutaman metrin päähän kiven taakse, koira viedään paikalle jossa leikin sen kanssa ja sen pitäisi alkaa etsiä minua, laumanjohtajaansa ja leikkikaveriaan ja seurata jälkeä luokseni. Toimi tosiaan Nemillä hyvin, mutta Rood oli pallo hukassa. Löysi minut kyllä, mutta niin ja näin.

Tässä oli olosuhteissa varmaan aika paljon vikaa, koska ensimmäisellä kerralla paikalle tuli kissa. Vihainen ja verenhimoinen kissa. Olin kiven takana piilossa kun koira alkoi uikuttaa kauhusta(pelkää vihaisia kissoja hirmuisesti, kun äitikissat aina höykyttävät sitä kun yhyttävät sen leikkimästä pentujen kanssa(siis pentujen kanssa, ei pennuilla)). Avustaja ei saanut kissaa heti häädettyä kun piteli koiraa niin ettei se näkisi minua, eikä siksi huomannut kissaa ennen kuin koira alkoi vinkua. Ajoi kissan kauemmas ja jatkoi harjoitusta, olisi tietysti pitänyt keskeyttää, mutta minä en tajunnut ajoissa. No, koira vietiin paikalle ja se ehkä kuitenkin hieman tajusi koska kuitenkin lähti tieltä metsään ja löysikin minut. Palkaksi leikkiä.

Toinen pisto, ajoin ensin kissan kauas, mutta se oli ilmeisesti vähän stressannut koiraa, kun se ei enää kauhean innoissaan leikkinyt, mutta löysi minut taas kuitenkin. Ei jälkeä pitkin, mutta löysi.

Kolmannella pistolla avustaja päästi koiran irti etsimään minua, ja se juoksi suoraan ohitseni ja metsään, ja alkoi nuuhkia innoissaan maata(etsi ilmeisesti esineitä, koska patukka on sama, jolla palkitsen sen esineiden löydöstä).

Eli mokana lähinnä se, etten ollut suunnitellut tarpeeksi harjoitusta, enkä pysähtynyt miettimään kissan tulon jälkeen että mitäs nyt. Ajattelin kokeilla tätä vielä jossain vaiheessa uudelleen ja katsoa miten menee, ja jos ei vain onnistu, niin tyydyn siihen, että menetelmä on tälle koiralle väärä. Sitten ei minun auta kuin vaihtaa koulutustapa makkarajälkeen vaikka se ei minua koulutusmenetelmänä oikein miellytä, god knows why.

Olen vähän myös tuolle alkanut opettaa sivulletuloa. Namilla olen vetänyt koiraa perässäni jo reiden kohdalla, mutta nyt opetin jo vähän "sivu" -käskyä. Koira puri minua iloisesti käteen, aika pahastikin, kun oli niin innolla namin perässä. Mutta onpahan ainakin koulutukseen soveltuvat makupalat kun koira on noin kovasti perässä.

Peurakoira

2008-11-01T20:09:00.003+02:00

Tänään suuri paimenkoira paimensi minulle lampaan kun olimme metsässä. Kai se sitä lampaaksi luuli, julmetunkokoista peurapukkia. En ole ikinä nähnyt yhtä isoa peuraa, siinä oli kokoa ja rakennetta ja se oli upea kuin mikä. Siinä tilanteessa en vain ihan tajunnut eläimen kauneutta. Tutkiskelin ojan moninkertaistunutta vesimassaa ja mietin, miten sen ylittäisin, kun kuulin edestäni pensaasta ryminää. En nähnyt mitään, kuulin vain ryskeen, en ehtinyt edes miettiä mikä voi pitää niin mieletöntä meteliä, kun eteeni syöksähti valtava peura, pitkät ja seivästävännäköiset sarvet päässä. Huusin kauhusta, koska oikeasti kuvittelin elämäni päättyvän sinne, peuran sarviin. Säikäytin eläinparan niin pahanpäiväisesti että se tajusi juuri ja juuri väistää, kääntyi vasemmalle noin puolentoista metrin päässä edessäni. Tässä vaiheessa tajusin eläimen massiivisen koon, aiemmin olin huomannut vain sarvet. Peura loikkasi ojan yli ja katosi metsään, ja hetken päästä perässä tulee pieni bordercollie suu hymyssä "kato äiti mitä sulle toin!". Taisi pikkutyttöni suuttua minulle kun päästin lampaan karkuun.

Eli villiä on ollut, mutta mitään ei kyllä olla tehty:D

Olen ihan oman mielialani suojelemiseksi välttänyt koiran aktivointia, metsälenkkejä vain, ja silloin tällöin olen jotain koittanut opettaakin. Joten, kun en ole mitään edes yrittänyt, en ole epäonnistunut, ja tuntuu että ehkä tuon murrosiän kulminaatio on ohi. Donno, toivon vain.

Nyt voisin taas kokeilla jotain järkevää tekemistä. Niin juuri minä, töihin!

Tässä tekstissä ei siis ollut mitään muuta mieltä kuin päivittää kahden viikon tauon jälkeen. Eikä tätä kuitenkaan kukaan lue, niin sama se kai mitä kirjoitan:D

Murrosikä

2008-10-16T12:42:00.003+03:00

Juuri kun minulla alkoi olla täydellinen, hyvinkäyttäytyvä ja tottelevainen pentu pamahti teiniys päälle. Tuntuu että tulen hulluksi tuon kanssa. Välillä se on edelleen ihan normaali pieni koira, mutta välillä tulee aivan ihmeellisiä kohtauksia.. Eli luoksetulo suoritetaan silloin vähän miten sattuu(joko ei tule ollenkaan, joko tulee luokse mutta jää kolmen metrin päähän lällättelemään tai tulee osan matkaa kun huomaa jotain kiinnostavampaa ja vaihtaa suuntaa..), pihassa se ei enää pysy ja kiellot kaikuvat kuuroille korville. Ei sillä että tulisin hulluksi..

Nyt on siis turha toivoa yhtään mitään koulutuksellista tekemistä, kun pikkuneiti angstaa, vaan liikunta on ihan vaan metsässä juoksua ja aivojumppa makupalojen etsimistä. Pihan rajoja kertasin taas tänään mutta se oli jotain aivan omituista.. Ensin Rood oli hihnassa, ja kävelimme rajoja niin kuin tähänkin asti. Koira pamauttaa saman tien rajan yli ja minä rähähdän ja nostan sen takaisin pihaan. Pari tälläistä ja Rood on ihan poissa tolaltaan, tuijottaa minua korvat päätä myöden ja tärisee sateessa.. Enkä minä edes rähähtänyt pahasti, normaalisti karjun paljon pahemmin, ja teini-ikäisyyskohtauksien aikana huudan ääneni käheäksi ja koira ei edes välitä. Tämä on ihan sairasta.

No, kehuin sitten vaan Roodia kovasti kun se oli pihan puolella ja se vain katselee minua hyvin hämmentyneenä. Sen jälkeen reagoi rähähdyksiini taas ihan normaalisti, siirtyi takaisin pihaan muttei saanut mitään paniikkikohtausta. Sitten päästin sen irti ja kävelin rajoja sen kanssa, koira pysytteli jo tarkkaan pihassa. Sitten tämä kaikki vaan alkoi stressata sitä niin, että se meni ihan tolaltaan.. Yhtäkkiä se vain juoksi hirmuista kyytiä edes takaisin ja nyhti ruohoa, mitä se tekee silloin kun sen on stressaantunut tai turhautunut. Huraa. Minä tulen vielä hulluksi ja ehdin pilata tuon koiran seuraavana neljänä kuukautena.

Paino on muuten edelleen ~12kg. Siihen taisi jäädä.

Nenää

2008-10-07T17:41:00.002+03:00

Äsken tultiin taas metsästä. Kävin merkkaamassa sinne alueen n. 15x50m, koska olen tosi huono hahmottamaan etäisyyksiä. Alan siis opettaa tuolle nyt sen alueen kokoa, pistot suoraan eteenpäin sinne viidenkymmenen metrin päähän ja takaisin. Tähän asti ollaan otettu tosi vähäisiä, van muutaman metrin pituisia esineitä. Nyt otettiin noin kymmenen metrin päästä(täytyy varmaan merkata joka kymmenen metrin välit myös, kun on niin vaikea nytkin sanoa oliko tuo matka viisi vai kaksikymmentä metriäxD), suoraan eteenpäin, kun tuo tosiaan heittää aina vasemmalle etsiessään.

Tosi kiitettävä tuon koiran innostus esine-etsintään. Vaihdoin nimittäin harjoittelupaikan tuohon metsään jossa ulkoilemme paljon, joten ihme että ymmärsi mistä on kyse. Sinänsä ikävää että täytyy harjoitella paikassa jossa muutenkin oleilemme paljon(tai en tiedä, ehkä se vain auttaa), mutta en löytänyt tarpeeksi suurta tasaista aluetta muualta, meidän metsät kun ovat inhottavan kumpareisia.

Joka tapauksessa, siis. Ensin kävin koiran kanssa mittailemassa alueen ja tallaamassa ensimmäiset metrit. Sitten käytiin kotona hakemassa tarvikkeet, palattiin paikalle hihnassa(varmaankin hämmensi Roodia, koska yleensä metsään mennään vapaana..) ja sidoin koiran puuhun etsintäalueen ulkopuolelle. Sitten menin itse vielä tallaamaan ja piilotin samalla esineen, sille etäisyydelle mille tuo on hädin tuskin ennen hakenut. Enkä todellakaan osaa sanoa montako metriä se oli. Kun palasin takaisin koiran luo se oli jo tajunnut mistä on kysymys ja työnsi jo päätää läpi pk-valjaista jotka olin jättänyt sen viereen. No, valjaat päälle ja lähetin koiran, ennen aluetta. Tosi paha moka minulta, olisi voinut taas vähän katsoa. No, kutsuin Roodin takaisin(hyi minä) ja kävelimme muutaman metrin eteenpäin oikean alueen alkuun. Lähetin koiran, se lähtee saman tien vasemmalle. Löysi sentään esineen aikansa huidottuaan, toi on tosi sitkeä otus, jaksaa etsiä kuinka kauan tahansa. Sitten se toi esineen(sen oma kumilelu) minulle, tiputti sen jalkoihini ja odotti palkkaa. Pitänee jossain vaiheessa opetella nuo luovutukset kuntoon.. Toinen ja kolmas esine menivät samalla lailla, vasemmalle kääntyen. Viimeisen neljännen esineen laitoin jo aika pitkälle, ehkä sen kymmenen metriä, tai viistoista? Joka tapauksessa, Rood kiersi taas vasemmalle ja esineen ohi, siis pidemmälle kuin esine! Sitten se palasi takaisin luokseni ja lähti uudelleen minusta suoraan eteenpäin ilman eri käskyä. Se juoksi koko matkan esineelle, mutta sillä meni hetki ennen kuin se löysi sen.

Maasto ei ehkä kuitenkaan ollut kaikkein helpoin, heinä oli melko pitkää. Mutta olen ihan tyytyväinen, taidan ensi kerralla ottaa aika lyhyitä ja suoraan eteen, että oppisi sen ettei kierrä aina vasemmalle.

Esineitä

2008-09-16T17:28:00.003+03:00

Liivit löyty. Eli eilen haettiin kolme esinettä, tänään kolme. Eilen lähinnä koitettiin, muistaako, ja opetin että etsiä saa vasta käskystä. Ensimmäinen esine oli edessä keskellä, piilossa. Löytyi aika iisisti. Toinen esine vasemmalla, juoksi heti keskelle ja ensin oikealle, mutta tajusi lopulta vasemmallekin. Tuo hakee jotenkin mielellään oikealta, vaikka mielestäni laitan esineitä useammin vasemmalle. Kolmas oli oikealla, ensin juoksi taas vasemmalle missä edellinen esine oli ollut, mutta löysi kyllä tämänkin. Ensimmäisen toi minulle asti, toisen ja kolmannen eteeni maahan missä pureskeli sitä. Leikin palkaksi esineillä, jotka olivat koiran omia leluja.

Ja tosiaan opetin odottamaan käskyä. Tänään kun piilotin esineitä tarkoitus oli opettaa, että siellä voi olla muitakin kuin omia leluja. Tuon odottamisen oli oppinut hienosti. Pihan rajalla kutsuin sen luo, laitoin liivit, vasta sitten annoin luvan ylittää rajan (pihasta ojan yli metsään) missä se odotti että tulen antamaan luvan. Istuu nätisti ja katsoo silmiin ennen kuin annan luvan etsiä.

Ensimmäinen esine oli taas Roodin oma lelu, tosin kuminen tällä kertaa, sellainen jolla koira harvemmin leikkii, ennen olen käyttänyt pehmoleluja ja solmuja. Tämä oli suoraan edessä ja osittain näkyvillä, löytyi heti ja helposti. Koira sisälle ja menin piilottamaan toisen esineen, kengän(äitini kenkä, että taatusti haisi ihmiseltä.. On mennyt kyllä minun kasvatuksessani joku vikaan, kun tytär piilottelee äitinsä kenkiä metsään). Tämän laitoin vähän kauemmas mutta taas näkyville. Rood löysi sen heti, mutta ei tajunnut että se on oikea, enkä ehtinyt rohkaista sitä sen tutkiessa kenkää, joten se lähti etsimään toista esinettä. Kutsuin sen takaisin ja näytin kenkää, ja se tajusikin homman heti ja antoi kengän minulle. Kolmantena esineenä oli pipo, vasemmalle ja piiloon. Tämä löytyi helposti ja nopeasti, tosin on se nopeampiakin hakuja tehnyt.

Kaiken kaikkiaan siis onnistui kivasti tuo ettei kaikki esineet ole aina omia leluja.

Liikuntapäivä

2008-08-31T18:25:00.002+03:00

Oli eilen koulun liikuntapäivä(lauantaina:S) ja Rood totta kai mukana riekkumassa. Kaiken kaikkiaan olen siihen tosi tyytyväinen, käyttäytyi oikein mallikkaasti. Aluksi se sai kaikki tolaltaan ihastuksesta, kun kuoli käskystä.. Sitten huomion veivät jalkapallot.

Lopulta, tyyni typerien olympialaisten jälkeen lähdettiin patikoimaan. Mentiin poikain kanssa, neljä ihmistä ja koira. Rood sai olla metsässä vapaana. Pysyi hienosti lähellä kuten aina, herätti ihastusta. Luoksetulo ei onnistunut, yhteen pojista pentu rakastui joten minä en ollut lainkaan kiinnostuva häneen verrattuna..

No, loppumatka käveltiin autotiellä ja koira joutui hihnaan, ja, hitto vie, hyökkäsi ohi ajavan auton kimppuun. Onneksi oli hihnassa. Minä sitten hermostuin oikein todella, on hieman traumaa Nemin autojenjahtaamisesta, ja nappasin koirasta kiinni sen loikatessa ohitseni auton perään, nostin ilmaan ja karjaisin päin naamaa ensimmäisen kieltosanan johon aivot yhdistivät(perkele:P). Koira lirputti kauhuissaan kun laskin sen maahan ja kehuin, ja pojat vasta kauhuissaan olivatkin. Olen minä vain niin kamala ihminen, kun en anna koirani jahdata autoja:D No, myönnän olleeni kovakourainen, mutta joskus on pakko. Tämän jälkeen Rood ei enää tehnyt elettäkään autojen perään, päin vastoin, jokaisen auton tullessa kulki vähän enemmän uuden poikaystävänsä jaloissa, ihan siltä varalta että emäntä hermostuu taas. Onneksi tuo on tuommoinen suhteellisen kova/pehmeä, eli palautuu kuitenkin melko nopeasti kiellosta, mutta ottaa kuitenkin pienimmänkin kiellon vakavasti. Nemiin olen sitä tässä verrannut, Nemiltä kun saattoi mennä pienempi moite ohi korvien, ja jos sille karjahti se hiipi loppupäivän seinänvieriä ja vältteli. Tykkään paljon enemmän tästä kieltoonsuhtautumismallista.

Siis silkkaa raakuutta taas koiran kohtelussa! Rood parka, olisi lähtenyt suuren rakkautensa mukaan päivän päätyttyä mutta minä pakotin kotiin. Hyi minua.

Ja sitten kerron kontaktiharjoittelusta. Ihan siis kontaktia, lähelläpysymistä ja minun perääni katsomista olen harjoitellut luovutusiästä, kulkenut pellolla/metsässä ja vaihtanut äkisti suuntaa, pujotellut puiden lomassa, piiloutunut.. Ja tämän ansiosta pysyy metsässä hienosti lähellä.

Katsekontaktia taas harjoittelen yksinkertaisesti palkkaamalla koiran katseesta:P Aikaa olen sisällä pidentänyt pikkuhiljaa, ja lisännyt vaikeutta, eli heiluttelen käsiäni, hypin, tms. ja koiran on pidettävä katseensa minussa eikä heittelemässäni makupalassa. Ulkona tämä on vähän hakusessa, siihen painotankin nyt. Kunhan tulee tilaukseni Caniksesta alan harjoitella tätä naksuttimella, koska olen todella hidas palkkaaja. Tuo nykyinen naksutin on jotenkin todella ahdistava minulle, kun siinä on niin kova ääni, joten tilasin pehmeä-äänisemmän:P Naurettavaa neiteilyä minulta, mutta se on silkka totuus, että jos naksutin on sellainen, että sillä harjoittelu ei ole miellyttävää, ei sillä tule harjoiteltuakaan.

No, enivei, jatkoa seuraa, jos edistytään.

Ja btw. keskiviikkona menen taas metsästäjäkokeeseen, kun viimeksi en tiennyt millä karhua ammutaanxD

Hiljaista

2008-08-26T17:36:00.002+03:00

Tähän varoituksen sana: hiljaista on ollut ja tulee olemaankin:P Koulun myötä menee kaikki vapaa-aika koiraan, joskus harvoin soittamiseen ja läksyihin, joten koneelle en ehdi useinkaan, ja jos ehdinkin niin en kovin pitkäksi aikaa. Koulutuspäiväkirja on siirtynyt paperille, ja on täynnä niin puisevaa edistymistarinaa, etten sitä viitsi tänne siirtää.

Nyt painotan kontaktiharjoituksia. Se kuitenkin on tärkeä pohja tulevalle. Kun kontakti on minua tyydyttävä(ei vielä pitkään aikaan) jatkan muita harjoituksia, ehkä jopa seuraamisen alkeita.. Ja kunhan löydän pk-liivit jatkuu esineruutu:D

Ammuntaa

2008-08-10T20:42:00.002+03:00

Lauantaina oli metsästysmajalla avoimet ovet. Meikä oli siellä työn puolesta eli hoitamassa musiikkipuolen, on se kivaa olla pelimannixD Roodkin oli tottakai mukana, leikki metsästyskoirien kanssa ja kuunteli pauketta. Ei se kyllä paukkuarka ainakaan ole. Ja sosiaalinen kuin mikä. Jossain vaiheessa kun pidin taukoa soitosta en löytänyt sitä mistään(isä talutteli, vaikka hänhän on niin kova jätkä ettei mitään koiranriepua mukanaan kisko!) ja kun lopulta havaitsin sen se oli kiekonammuntapaikalla. Siis oikein siinä paikalla, en ymmärrä miksi koska siinä oli, suoraan sanottuna, helvetillinen meteli. Ja se nukkui! Se nukkui kerällä isän jaloissa kun isä katseli lasten ja joidenkin aikuistenkin kiekkoammuntaa ja juorusi muiden metsästäjien kanssa. Ja todellakaan en voi ymmärtää miten koira voi nukkua sellaisessa paikassa.. Ei se kyllä paukkuarka ainakaan ole.

Siinä menikin eilinen. Tämä aamu alkoi tuttuun tapaan aamulenkillä, minkä jälkeen taas ampumaradalle. Isä meni ampumaan karhukokeen niin me norkoilimme siellä sen ajan. Ja nähtiin eka ihminen, joka oikeasti oli Roodin mielestä pelottava. Ystävällinen metsästäjäukko, pieni, tanakka ja parrakas, tuli koiralle juttelemaan. Miehen puhe kuulosti minunkin korviini aivan murinalta, ja vielä uhkaava kumartuminen koiraa kohti. Rood loikkasi jalkojeni taakse ja haukkui ja räksytti kammottavaa ilmestystä. "On se kyllä vähän arka pentu.." mies totesi. Minusta aika huvittavaa, vaikkei koira saisikaan ihmisiä pelätä.

Illalla meille tultiin ampumaan kyyhkysiä. Koko tomera poikajoukko tarpoi pellolle ja istui siellä muutaman tunnin, mutta saalista ei tullut. Nauratti. Mutta pauke kuului taas pihaan eikä koira ollut milläänkään. Huraa.

Ja nyt minä repäisen! Huomenna metsästäjätutkintoon. Huomenna kyllä alkaa koulukin, mikä nyt on sivuseikka. Koko ajan aion vain lueskella kirjaa, kun on vähän vielä rauhoitusajat ja lajintunnistus lintujen osalta vinossa:P No, pitäkää peukkuja.

Sadetta

2008-08-08T15:43:00.002+03:00

Pentuilut menivät hyvin. Koko alkuajan tuo taas kaiveli kenttää ja riehui, ja minä oletin että se taas stressaa, ja yritin rauhoitella sitä, mutta mitä vielä. Kouluttaja sanoi, että nuo ennen stressiä ilmaisseet tekijät ilmaisevat turhautumista. Toisin sanoen, onko se ollut turhautunut silloinkin, kun meillä ravasin solkenaan vieraita? Oletan edelleen että silloin oli kyse stressistä.

No, minä sitten rauhoittelemisen sijaan vaihdoin taktiikan siihen, että yritin olla hirmu kiinnostava. Juoksin koiran kanssa ympärin kenttää hiki päässä, ja kyllä se äkkiä kuuntelikin. Teki kaiken mitä pyysin ja oli hirmu onnellinen kun sai tekemistä. Toisin sanoen, sille ei riitä pelkkä pikkuinen kontaktitreeni kun se tuodaan hihnassa kentälle..

Nyt sitten pohdin, auttaisiko asiaa jos opettaisin sitä rauhoittumaan. Eli sen ei tarvitsisi kaivaa kenttää sillä välin kun kuuntelen kouluttajaa, vaan se voisi maata paikoillaan turhautumatta.. Tuire Kaimion Pennun kasvatus esiin ja tutkitaan. Ja sitten toivoa, että olisin kiinnostava vähemmällä työllä:P

Mutta mitäs olenkaan harjoitellut viime aikoina.. No, tänään opetan häkkiin menoa. Koiralla on jo idea, eli eiköhän tämä tästä. Koko päivän on satanut, niin ei olla kauheasti pihalla viihdytty, pissallekkaan Rood ei suostu ellen pidä sateenvarjoa sen pään päällä.. Siis oikeasti! Vesi on hirmu kivaa niin kauan kun se on lätäköinä maassa ja kun siinä voi uida, mutta ei silloin kun se tulee taivaalta.. On se vaan pöljä penikka:)

Jännitystä

2008-08-06T11:51:00.003+03:00

Eilen päivällä oltiin taas keräämässä hukkakauroja pikkukoiran kanssa. Oltiin ohrapellolla, aika korkeassa pellossa, ja Rood joutui kulkemaan ihan kantapäilläni ettei olisi eksynyt.. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, että perhana, koira ei ole siinä. Huutelin sitä muttei ollut missään. Soitin isälle ja kysyin onko koira tullut hänen luokseen, "ei se täälä oo, kerää nyt niitä hukkakauroja, kyllä se piski löytyy.."

No, minä keräsin. Keräsin koko pellon. Välillä huutelin mutta koiraa ei näkynyt missään. Suoraan sanottuna alkoi panikki hiipiä mieleen, edellinen koira kuitenkin kuoli puolitoistavuotiaana, en halunnut tämänkin kuolevan, alle puolivuotiaana. Joten marssin sitten autolle katsomaan josko koira olisi siellä, ei näkynyt. Nyt en ollut nähnyt sitä tuntiin. Autolla ilmoitettiin että "tuolla on seuraava pelto, mees jatkamaan" mutta siinä vaiheessa loppui kärsivällisyys. Hurjasti kirosin ja ilmoitin huutaen ja itkien että koirani on ollut tunnin kadoksissa, minä menen nyt etsimään sen. Hetken menin peltotietä huudellen kohti autotietä peläten hurjasti että Rood olisi autotielle eksynyt ja jäänyt auton alle.. Mutta paria metriä ennen isompaa tietä se loikkasi ojasta hurjan onnellisena minut nähdessään, se oli varmaankin nukkunut ojassa parka. Olin todella huojentunut, kuten oli koirakin, ja katsoikin taas hyvin tarkkaan missä menen.. Mutta sen oli vatsakarvat niin kammottavassa kunnossa(siemeni, mutaa, etc.) että päätin, se on harjattava niin pian kuin mahdollista. Menin autolle "no ei me vielä lähdetä" ja sisäinen teini-ikäiseni hurjistui että me kävellään sitten kotiin!

Ja niin käveltiin. Ilman hihnaa päällystetyllä tiellä, mitä en olisi ikinä uskonut tekeväni. Onneksi oli makupaloja ja Rood oli erittäin tottelevainen, kutsuin sen luokseni aina auton tullessa, ja se tuli kiltisti. Kun oltiin kävelty kaksi kilometriä käännyttiin pikkutielle, joka johtaa kotiin. Siinä vaiheessa sisko tuli autolla töistä, ja otti meidät kyytiin. Eli viimeinen kilometri jäi kävelemättä:)

Kello oli kaksi kun päästiin kotiin. Harjasin Roodin mahan, joka oli aivan karmea.. Siinä lienee vieläkin vähän siemeniä kun en saanut kaikkia pois. Pojaat tulivat vasta neljältä. Kukaan ei edes huutanut kun olin ollut niin tolaltani koiran kadottua..

Ja tiedän että oli hirmu typerää lähteä irtonaisen pennun kanssa vähän enemmän liikennöidylle autotielle, mutta meillä kävi tuuri, kun meni vaan hitaasti ajavia autoja, eikä niitä kaahailijoita, jotka yleensä ovat ajaa ylitseni sillä tiellä. Mutta kokemus tämäkin, ja ainakin Rood käyttäytyi esimerkillisen hyvin.

Sunnuntaista asti ollaan otettu päivärytmiin mukaan aamulenkki heti herättyäni. Kaksi kilometriä hihnassa. Kävely on edelleen aika hidasta ja pätkittelevää, koska Rood ei aivan hallitse vielä vetämättömyyttä, mutta toivon mukaan tuo pysähdys aina hihnan kiristyttyä vielä auttaa.. Opittaisiin sitten sekä minä että koira aamulenkkiin kun koulu alkaa maanantaina. Kyrsii.

Tänään puoli seitsemältä taas pentukerho.

Tokoa ja kasvua

2008-08-04T13:23:00.003+03:00

Jessus, Roodista on tullut iso! Äsken koitin kovasti mittailla sen säkäkorkeutta, ja arvioni on 45cm, vaikka varmaksi ei voi sanoa sillä heilumisella:D mutta siis, säkä 45! Se on paljon! Painoa ei sen sijaan ollut tullut lisää melkein ollenkaan, paino 8,6kg. Sairastuu mokoma vielä anoreksiaan:P Onhan se aina ollut hoikka, mutta että noin laiha.. Hämmentävää.

Tokokoulutus alkoi torstaina, paikalla kaikki kunnan pennut, niitä on, tattadadaa! kolme! Hurja määrä:P Mutta saadaanpahan yksilöllistä opetusta. Tuo eka tokoilu oli aika karmaiseva:D Rood oli niin stressaantunut, että vain kaiveli maata ja hyppeli hihnassa. Onneksi se siitä kuitenkin rauhoittui, ja jaksoi aina välillä keskittyä kontaktiharjoituksiin. Kaverikoira Rasa meni upeasti, se oli kuin luoto tokokentälle:P Mutta yllättävää kyllä en ollut edes kateellinen, ylpeä vai omasta pennelistäni. En kai vain minä ole kasvamassa aikuiseksi? Ei ikinä.

Ollaan harjoiteltu hirmuisesti luoksetuloa, ja se onnistuukin jo 90prosenttisesti. Joka kymmenes kerta minä vaan seison sikojen keskellä tai jotain muuta vauhtia hillitsevää ja huomiokykyä häiritsevää. Kontaktia ollaan kanssa jonkin verran otettu, silmiin katsominen on ilmiselvää ja jokapäiväistä kun mennään ulos, päästetään irti hihnasta, tullaan ulos autosta, saadaan ruokakuppi. Tässä on tapahtunut huimaa edistystä.

Oltiin metsässäkin eilen(vai toissapäivänä?) Joka tapauksessa Rood päätti vähän irtautua kauemmas ja minä päätin vaihtaa suuntaa ja jatkaa matkaa. Pentu ei kuitenkaan tullun ihan heti takaisin, ja palasin katsomaan minne se oli jäänyt. Sitä ei ollut missään. Aloin vähän hätääntyä, mutta ymmärsin palata pihaan, missä pentu olikin, istui kuistilla katselemassa että "missäs olit, hukkasin sinut!" Hienoa, että se osaa eksyessään palata pihaan. Tämän jälkeen onkin taas muistanut pysyä lähelläni.

Olikohan sitten vielä jotain:D Ei tähän hätään tule mieleen. No, palaillaan.

Hukkakauraa..

2008-07-28T22:19:00.003+03:00

Olin viikonlopun poissa kotoa ja pentu sekosi ilosta kun tulin kotiin:) Nuoli naamaani varmaan vartin..

Ollaan nyt sitten reenailtu vain kontaktia pellolla, hukkakauran poiminnan yhteydessä. Koira nauttii, kun saa hyppiä korkeassa viljassa. Menee välillä näkymättömiin, mutta pysyy silti mukana. Välillä menen kyykkyyn että saa vähän etsintää. Ikävintä tässä on irrotella rikkakasvien siemenet koiran turkista peltoilun jälkeen:P

Enpä nyt muuta osaa/viitsi kirjoitella. Sitten kun tapahtuu tai muistan jatkan.

Temppuilua

2008-07-22T21:07:00.002+03:00

Hyi pahaa minua, opetin koiralleni temppuja:S No, en pystynyt enää hillitsemään itseäni, kun se on niin upea ja oppivainen.. Ehkä kuitenkin alan kohta ottaa ihan alkeellista tottista. Vaikkei pitänyt..

Hampaat vaihtuvat parhaillaan. Joten pureskelu on mukavaa, silti tuntuu että se pureskelee yllättävän vähän, tai sitten pureskelu vaan kohdistuu luihin ja siankorviin. Myös vähän pässinpäisyyttä ilmenee jo, eli minun sanani ei enää olekkaan laki:S Aika traagista, en olekaan jumala. Aloin melkein itsekin jo uskoa siihen. No, ihan vakavissaan, ei se minua uhmaa. Joskus vaan on aivan korvaton, ja välillä unohtaa pihan rajat jotka oli jo niin hyvin oppinut:S Pitänee kertailla..

Tuo on joutunut jo aika raa'an lenkityksen kohteeksi, kun otettiin äidin kanssa vähän pidempi lenkki ja mentiin aika nopeaa vauhtia.. Väsymystä ei näyttänyt missään vaiheessa, mutta yön kyllä nukkui tosi hyvin.

Ja tosiaan, olen opettanut sille nyt omaksi ja sen iloksi gimme five ja kuole -temput, kun sen kanssa on niin mukava puuhailla aivotyötä..

Nettikatko

2008-07-15T16:12:00.003+03:00

Meillä ei toimi netti. Joten en ole päässyt kirjoittamaan, nyt olen jonkun muun koneella..

Rippijuhlat oli lauantaina. Rood oli päivävieraiden kanssa upeasti, olin siitä hirmuisen ylpeä, mutta illalla toisen vieraslauman saapuessa se vaan sekosi.. Diagnoosini on liika stressi. Se juoksi pihalla eikä kuullut tai nähnyt yhtään mitään, jahtasi lintuja. Oli masentavaa. Olen nyt piilottanut kaikki talon pallot, koska, huraa, olen onnistunut tekemään tuosta jo pallohullun.. Voi minua.

Esine-etsintää ollaan jonkun verran taas menty, saatte siitä kuvia kunhan oma kone toimii. On tuo Rood niin suloinen.

Lähipäivinä aion perehtyä noiden stressitekijöiden poistoon. Pallot on jo piilotettu, ja muutenkin se saa noutaa vain esineruutuharjoituksissa(silloinkin kyse on nenätyöstä, ei heittelystä). Joskus tuon stressi ilmenee kaiveluna, mutta vain silloin kun sen on alunperin jokin muu aiheuttanut. Vielä yksi tekijä on linnut(linnunlaulu on tuon mielestä niin hirmuisen ihanaa, että sitä kohti on pakko juosta) joten lainasin kirjastosta laulavan lintukirjan, katsotaan kauanko pitää kasettia soittaa ennen kuin pentu kyllästyy.

Huimaa, kuinka pikkupennun voi saada noin sekaisin jo noin pienenä. Onneksi se ei ole heittänyt tuolla tavalla ylikierroksille kuin nyt rippijuhlissa, joten pelataan varman päälle ja rauhoitetaan stressaavat asiat.

Paljon muutakin ollaan totta kai koettu, mutten suoraan sanottuna muista enää lainkaan mitä. Hyi rikkinäinen netti!

Tyhjää

2008-06-26T22:48:00.003+03:00

Aika kirjoittaa taas, kun ollaan viikko oltu hiljaa. Mutta ei olla kyllä mitään tehtykään. Pururadalla ollaan käyty, mainiota harjoitusta pennulle, kun se on ollut vapaana(hyi minua). Muut lenkkeilijät vielä järkyttävät ja niitä täytyy haukkua, mutta Rood tulee onneksi käskystä luokse eikä mene häiritsemään muita. Tuolla radalla tosin liikkuu noin yksi ihminen lisäksemme kerralla, eli harjoitusta ei ole tullut tarpeeksi.

Koirakavereitakin ollaan nähty, sunnuntaina Rood tapasi Dose-huskyn, joka oli.. en tiedä kuinka monta kertaa isompi, mutta valtava kuitenkin:D Mutta eihän tuo pieni pelännyt, ensin tietysti hakkui kun järkyttävän kokoinen eläin juoksee kohti:D Myös Rasaa oltiin katsomassa ja otettiin mukava metsälenkki. On aina niin kivaa nähdä toisia pennunomistajia, kun huomaa ettei se elämä muillakaan aina ruusuilla tanssimista ole.

Myös rokotuksilla oltiin, että nyt pitää vaan toivoa, että täällä järjestettäisiin pentukurssi. Rokotukset olivat muuten mielenkiintoiset, otettiin rabies ja neloisrokote? samaan aikaan, vaikka suositukset ehdottovatkin kaiketi parin viikon väliä.. Se rabiesrokote olikin Roodille järkytys, kun muuten ei ole rokotusta edes huomannut, mutta nyt loppuivat makupalat kesken rokotuksen aikana ja huomasin kun piikki vedettiin pois. Siinä se sitten luihkasi ja pyöri ympyrää jaloissani hetken, mutta rokote kuulemma vähän kirveleekin. Tosin lopetti kohta ja odotushuoneen aussienuorukainen toi taas ihan muuta ajateltavaa, joten traumoja tuskin jäi.

Esineruutua ei ollakaan nyt harjoiteltu, kun avustaja pirulainen lähti rippileirille:S

Ja ensi viikon tiistaina alkavat minulla kesätyöt. Katsotaan miten penikka kestää pitkiä päiviä tarhassa.

Lisää PK-touhua

2008-06-19T23:13:00.002+03:00

Tänään oltiin taas metsässä palveluskoirailemassa. Otettiin esineruutua niin, että ensin avustaja leikki koiran kanssa, sitten minä pitelin koiraa kun avustaja kävi viemässä lelun heinikkoon. Maasto oli tosi vaikea, paljon kiviä ja mättäitä, pieniä puita ja vielä mäessä. Roodilla olikin vaikeuksia, kun sen esineiden etsintä perustuu pääasiassa siihen, että se kompastuu leluun.. Se ei siis käytä nenäänsä eikä silmiään, vaan yksinkertaisesti harhailee ja toivoo parasta. Se kuitenkin jatkoi etsintää todella sinnikkäästi kunnes löysi lelun. Parin toiston jälkeen tehtiin niin, että pentu ei nähnyt kuinka lelu vietiin, vaan sanoin sille vain merkkisanan ja lähetin. Rood lähti innoissaan, siihen suuntaan mistä edellinen oli löytynyt, mikä oli lelun sijaintipaikasta vasemmalla, etsiskeli aikansa ja katsoi sitten minuun kysyvästi. Toistin käskyn ja Rood lähti oikeaan suuntaan. Lelu oli näkyvästi kannon päällä ja Rood ohitti sen monta kertaa, mutta meni kyllä hetki ennen kuin se tajusi kiivetä kannolle ja kompastui leluun. Se oli niin ylpeä, että jopa toi lelun minulle asti, vaikkei yleensä tuo. Otettiin vielä pari toistoa, ja jossain vaiheessa pentu havahtui ja alkoi haistella. Lelu oli tällä kertaa kannon takana, koska se oli saanut viimeisenä helppona esineenä nähdä sen asettelun, ja se suunnisti suoraan kannolle. Se nuuhki tarkkaan kannon ja paikan jossa lelu oli ollut ennen kuin avustaja oli siirtänyt sen kannon taakse(oli siis ensin laittanut lelun näkyviin, mistä minä käskin laittaa sen piiloon), ja löysi kohta lelun. Taas se ylpeänä toi saaliin minulle. Olin todella tyytyväinen.

Sitten otettiin vielä vähän hakuiluharjoitusta, mikä oli tyhmää minulta. Halusin vain tehdä pennun kanssa jotain hauskaa, ja hakuiltiin nyt sitten vähän ilman suunnitelmaan. Avustaja juoksi metsään pennun nähden ja piiloutui kiven taakse. Rood seurasi juoksurataa täysin suoraan kiven taakse missä sai palkan. Otettiin toinekin tälläinen, missä avustaja juoksi isomman kiven taakse, ja Rood suunnisti ensimmäiselle kivelle. Kehotin sitä uudelleen etsimään "äijä" käskyllä, ja lopulta se sitten löysikin avustajan. Ihan kivasti meni, vaikkei suunniteltu ollutkaan.

Rajoissa ollaan edetty seuraava pätkä. Ei vaan innosta tuo kolmas osuus, kun siinä on aika paha kulkea:P Mutta minkäs teet, täytynee vain karaista itseni ja lähteä rämpimään.

Ja vielä. Kissasta löytyi punkki, hyi. Poltettiin se(punkki, ei kissa) ettei lisäänny. Silti inhottavaa, että meillekkin on punkkeja tullut. Nyt täytynee kysyä eläinlääkäriltä tuon ikäisen punkkikarkotteesta..

Rajaopetusta - vihdoin!

2008-06-12T22:22:00.003+03:00

Jostain syystä en ole päässyt tänne melkein viikkoon:S Harmi, sillä asiaa on paljon. Nyt muistan tuskin murto-osaakaan.

Eli viikonloppuna Rood pääsi mukaan lastenjuhliin, missä vei lasten huomion.. Sai todella paljon silitystä ja naamoja nuoltavaksi. Luulisi sosiaalistuneen:P Sen jälkeen oltiin taas pitäjällä hihnakävelemässä, ja tuo edistyy hurjasti. Hieno koira.

Otettiin myös esineruudun alkeita leikkimielellä, kun tuli kaveri kylään. Heti tietysti valjastettiin hyötykäyttöön, katsotaan koska haluaa tulla uudelleen, kun pistän taas töihin.. Eli siis Mentiin pellolle, missä oli kivat ruohotupsut ja lelu oli helppo piilottaa. Avustaja leikitti ensin Roodia, sitten minä otin pennusta kiinni, kun avustaja käveli parin metrin päähän tallomallemme alueelle ja tiputti lelun näkyvälle paikalle. Lähetin koiran käskyllä "esine" ja juoksi suoraan lelulle. Tätä jatkettiin, seuraavalla kerralla lelu jo piiloon. Tuo oli aivan mahtava pieni koira, löysi joka ainoan! Lopulta mentiin jo aika vaikeaksi, ja avustaja heitti lelun aika kauas ja hyvään piiloon. Pentu etsi kärsivällisesti ja uskomattoman pitkään noin pieneksi, mutta kun se oli aivan väärässä suunnassa kutsuin sen takaisin ja lähetin uudelleen oikeaan suuntaan. Nyt löytyi ja palkka. Lopuksi otettiin vielä ihan helppo toisto, ja palkaksi heiteltiin lelua oikein olan takaa.

Ja nyt en sitten muistakkaan muita tärkeitä asioitani kuluneelta viikolta, joten kerron tuosta rajojen opettamisesta. Aloitin lopulta sen, ja koko päivän kävelimme yhtä rajaa eestaas. Meillä kun on tuo piha melko iso, niin opetan nuo rajatkin ensin osissa. Käveltiin siinä sitten kyllästymiseen asti. Kerran koira loikasi väärälle puolelle, mutta pidin hihnaa niin, että jos koira eksyi väärälle puolelle sain sen nopeasti niin lyhyelle, että pentu juoksi narun päähän ja hieman nykäisi itse itseään. Tämä ja tiukka ei, ja pentu alkoi miettiä että mitä hittoa. Ei enää sen jälkeen eksynyt vapaaehtoisesti väärälle puolelle. Lisäsin vaikeutta ja heitin pallon ulos pihasta. Koira juoksi perään, mutta rajan kohdalla kielsin ja pysähtyi kuin seinään, ei ehtinyt nykäistä itseään hihnan päähän. Tämän jälkeen ei enää edes lähtenyt rajan suuntaan heitetyn pallon perään. Siskon lähetin lenkille samaan suuntaa, pentu vain katseli. Menin itse pois pihasta, koira jäi rajalle katseemaan. Kun aloin kaivaa maata, kuten silloin, kun löydän ruoka-aarteen, pentu nousi ylös, toistin rauhallisesti ein ja jäi oikealle puolelle.

Kaikin puolin todella onnistunutta raja-harjoittelua! Huomenna siirryn harjoittelemaan seuraavaa rajan pätkää, kyllä tähän isoon pihaan saadaan aikaa uhrattua. Ja lauantaina Rasa tulee taas leikkimään.

Hihnakävelyä suurcityssä

2008-06-07T00:31:00.002+03:00

Lapinkoirasta saatiin mainio kaveri, kuten myös kuukausi vanhemmasta venäjäntuontisekarotuisesta. On se kivaa että löytyy leikkikavereita.

Tänään oltiin tosiaan keskustassa, meidän valtavansuuressa kaupungissamme harjoittelemassa hihnakävelyä. Ensin hirvitti koko kylä kun se on niin iso palkka. Huutelevaa nuorisoa ja terassiporukkaa, läheltämeneviä autoja, ja hirvein kaikista, moottoripyöriä. Tuo kyllä tottui nopeasti, kun en itse reagoinut mitenkään. Oikeastaan aika hienoa, että tuo heijastaa noin paljon minun suhtautumisestani. Jos esim. näemme kissan ja minä kävelen toiseen suuntaan Rood tulee mukaan, mutta jos kävelen kissaa kohti, pentu tulkitsee että nyt hyökätään. Hyvin todennäköisesti pystyn tälläkin vielä murskaamaan kaiken, mutta tässä vaiheessa se tuntuu ainoastaan kätevältä.

Tosiaan, liikenteeseen sopeutui nopeasti minun mukanani. Hihnakävely olikin sitten asia erikseen. Tuo nuuski kovasti, mitä saakin tehdä, mutta silloin tällöin myös istahti kuuntelemaan jotain kaukaisempaa ääntä. Odottelin sitä aikani, mutta kun tuo toistui ja toistui, minulta, täysn sopimattomalta ihmiseltä koiranomistajaksi, loppui kärsivällisyys, pudotin hihnan maahan ja sanoin "moro, mä meen nyt". Todella typerää minulta, mutta en ehtinyt edes tajuta sitä, kun pentu jo kiersi jalkojani "mä tuun mukaan, mä tuun mukaan". Tuo on kumma tapaus, jos se on hihnassa se menee miten menee, mutta jos hihna laahaa maassa ja se on "vapaana" se tulee ihan minussa kiinni. Oikeastaan aika kätevää tämäkin, paitsi että kompastelin siihen pariin otteeseen. Tällä tavalla loppu pysähtelykin, sanoin vain moro ja mukana tultiin. Sanan taika lienee siinä, että sanon niin aina kun lähden pois kotoa tms.

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen, nyt voidaan sitten keskittyä enemmän pihan rajojen opetteluun, kun hihnakävely sujuu noin mallikkaasti.

Tyhjiä päiviä

2008-06-03T22:48:00.002+03:00

Päivät täynnä tyhjää, niin kuuma ettei jaksa mitään. Kannettiin Roodille mattojenpesuamme pihaan ja täytettiin vedellä, se saa pulikoida siellä kun on liian kuuma. Ollaan hinakävelyä otettu nyt lähinnä, että voin niitä pihan rajoja opettaa.

Tänään tosin oltiin pururadallakin. Pidin pientä vapaana, mutta otin sen kiinni, kun paikalle tuli ampumahiihtäjiä(uskomatonta, hiihtävät kesälläkin!). Siirryttiin syrjemmälle ja päästin koiran taas irti. Laukaukset oli tosi jänniä, minun korvaani pelkkiä naksahduksia, mutta Rood olisi mielellään mennyt katsomaan kummallisia maassamakaajia jotka naksuivat. Onneksi siirryttiin kauemmas.

Toinen uusi asia, hirmu pelottava, oli sauvakävelijät. Tosin en lainkaan ihmettele, koiran näkökulmastahan kyse on keppejä heiluttavista, lujaa kohti tulevista otuksista. Saatiin onneksi niiden pelko pois, kun äiti tuli vastaan sauvojen kanssa. Lähdettiin sitten mukaan ja koira seurasi ensin perässä että "mitäs se emäntä nyt lähti tuon keppihuitojan mukaan" mutta kohta jo juoksi onnellisena rinnalla. On se vaan ihmeen rohkea:D

Ja huomenna tulee vieraiksi 13-viikkoinen lapinkoiralapsi. Katsotaan, jos saataisiin uusi leikkikaveri.

Kesä ja loma

2008-05-31T12:22:00.002+03:00

Lopultakin! Pari tuntia sitten lopultakin päätettiin taas talven kestänyt raadanta ja lähdettiin kesälaitumille. Ihanaa kun saa kaikki päivät vapaaksi, mutta tietysti aina vähän haikeaakin on..

Viimepäivinä ollaan reenattu hihnakävelyä paremmaksi. Hihnassa tuo tulee mukana, mutta haluan sen nyt siihen kuntoon, että pääsen pihan rajoja kävelemään.. Tuo kun on hihnassa sellainen, että joko kävelee tai ei. Ja ei tarkoittaa, että se istuu paikalleen eikä liiku kuin kantamalla.

Opetan tuota niin, että laitan sille yksinkertaisesti hihnan ja lähden kävelemään. Hihna saa laahata perässä, jotten huomaamattani kiskoisi siitä, kun koira jää jälkeen. Mutkittelen pihalla ja kehun ja välillä annan makupalan, kun pentu tulee mukana oikealla etäisyydellä.

Luoksetuloa ollaan toistaiseksi harjoiteltu sillä perinteisellä tavalla, eli avustaja pitelee koiraa, sille lirputetaan ja kun se on ihan lähdössä, huudan tänne ja avustaja päästää irti. Tässä ollaan edistytty hurjasti, harjoituksen ulkopuolellakin pentu tulee pienimmästäkin äännähdyksestä kovaa luo, jos vaikka saisi namin.

Eilen oltiin myös ystäväperheen valmistujaisissa, ja Rood sai leikkiä Ruuti-spinonen ja Pimu-dalmatialaisen kanssa. Se meno oli ihan uskomatonta, Rood kun on niin pieni tirri, ja Ruuti niin uskomattoman valtava(dalmatialaista isompi), ja kumpikin pentuja eli vauhti oli kova. Pimu oli onneksi vähän komentamassa jos leikki äityi liian hurjaksi, mutta kovaa mentiin silti. Rood oli ihan kuolassa kun lähdettiin kotiin:D

Oli tosi mukavaa huomata, että ei aristellut uusia koiratuttavuuksia!

Rokotuksilla

2008-05-27T15:44:00.002+03:00

Tänään oltiin tosiaan rokotuksilla, ja hienosti meni. Ei tuo edes huomannut että pistettiin. Sen sijaan eläinlääkärin muut asiakkaat olivat vähän pelottavia, iso berninpaimenkoira tuli huoneesta kun olin maksamassa ja Rood meni kassan taakse kurkkimaan:P Pelännyt ei varsinaisesti, korvat pystyssä ja valppaan oloinen, mutta vähän epäilytti ettei ehtinyt suoraan tutustua.

Tuo on alkanut paimentaa. Olen siitä aika ylpeä:P Jalkapalloa vain, onneksi, eikä mitään autoa/polkupyörää/traktoria. Pitää varmaan loppukesästä käydä kasvattajaa moikkaamassa niin nähdään suhtautuminen lampaisiin.

Ja KONTAKTIA. Olen vähän liikaa viime aikoina innostunut noista temppuiluista, ja totesin tosiaan, että kyllä ne seuraamiset sun muut voi kuitenkin jättää sinne toisen vuoden puolelle, nyt jos saisi ekana elinvuotena tuon kontaktin kelvolliseksi. Tuo pysyy ihan kohtuuhyvin mukana, vaikka joskus pihalla alkaa jo irtaantua minusta autotallin taakse(ei hyvä paikka koiralle..). Muuten rajat on pysyneet hyvin selvillä, kun alusta asti ollaan opeteltu että sikaloille ei pihasta lähdetä. Ei lähde.

Mutta nyt aletaankin sitten juosta kylillä kun saatiin nuo rokotukset! Huraa! Tänään käytiinkin jo heti kirpparilla tutustumassa valikoimaan. Ei löytynyt muuta kivaa kuin kenkiä, jotka tuo pentu olisikin ottanut mukaansa.. On se vaan koira:D

12viikon iän kunniaksi paino: 5,2kg. On se vieläkin aika tirri. Mutta sen se on näköinenkin, pitkäjalkainen hoikka otus, eikä semmoinen söpö pyöreä ilmestys kuin muut pennut. Mutta olkoon sitten gaselli, jos tahtoo, meillä on totuttu kummallisuuksiin.

Kivenpyörittäjien kakarat

2008-05-21T12:16:00.002+03:00

Eilen saikin pentele oikein kunnon kontaktiharjoitusta, kun mentiin tunniksi pellolle keräämään kiviä veljen kanssa. Hyvin pysyy pentu mukana, vaikkei nameja koko ajan kuonoon tungekaan. Hienoa! Myös siitä on hyvä pentu, että pysyy tasan tarkkaan kaukana kaikista koneista, ei juokse kurottajan alle.. Mutta tuohan onkin sellainen tapaus, että jos pihassa ajaa traktori juostaan kuistille katselemaan. Kätevää.

Myös vähän jännitystä saatiin elämään, kissa pyöräytti pari pentua.. Että jos joku haluaa kissanpennun niin viestiä vaan=P Pennut ja emo ovat eristettyinä huoneesee, johon koiran ei pitäisi päästä, mutta pääseehän se sinne kuitenkin.. Saa koko ajan olla tarkkana tai koira on kohta entinen koira kun emokissa tulee silmille. Ihme kyllä, yleensä hyökkäävä äitileijona pysähtyy EI-huudolla, jota en ole kissoille ikinä opettanut.. Kenties minä vain kuulostan niin hermoheikolta sitä huutaessani että kissatkin perääntyvät=P

Ja tänään alkoikin sitten minulla koeviikko, huraa! Ensi viikolla loppuu koulu=D Sitten saadaan päivät pitkät riehua penteleen kanssa. Nytkin olen onneksi kotona lukuun ottamatta noin kahta tuntia päivässä jotka käyn koulussa tekemässä kokeen.. Enivei, hianoo=P

Ja pikku temppuopetusta=D Maahanmenon lisäksi olen alkanut opettaa käskystä seisomista ja katsekontaktia. Kaikki sujuvat jo avuilla, nyt pitää enää saada apuja poistettua, eiköhän tuosta vielä hyvä saada.

Ja ensi viikolla sitten ekat rokotukset, mikä tarkoittaa, että nyt matolääkkeitä nassuun.. On muuten helppo syöttää, kun komentaa pennun vaan maahan ja antaa pillerin palkaksi xD

päivitystä klo 19:45
Lopultakin sain laitettua kuvat kamerasta koneelle! Ei mitään ihan tämänpäiväisiä, mutta kuvia kuin kuvia.. Vähän ovat pliisuja, kun kamera ei tahdo pysyä bordercollienpennun perässä muuta kuin koiravauvan nukkuessa=P
Enivei, linkki.

Maailmanmatkaaja

2008-05-17T21:51:00.000+03:00

Yli viikko viime kirjoituksesta.. Ei yhtään aikaa mene tuohon olentoon ei=D

Eli, ollaan nyt alettu sitten tutustua maailmaan, lähinnä paikkoihin joissa ei muita koiria liiku, kun ei kerran rokotuksia vielä ole(emon rokotussuoja tietysti 12-viikkoiseksi, mutta joka tapauksessa). Käytännössä koulujen parkkipaikat ovat olleet parhaita paikkoja. Niilläkin harjoitellaan kontaktia, koska ovat sopivan avoimia paikkoja pennun vapaana pitoon. Hommahan hoituu, olen niin ylpeä tuosta olennosta. On mukavaa harjoitella, kun harjoitukset onnistuu.

Pikku hiljaa ajattelin siirtyä eteenpäin varsinaisessa koulutuksessa, eli katsekontaktia kehiin. Pari harjoitusta ollaan jo menty(kädet vuotavat verta, kun tuo yrittää sitä namipalaa nyrkistä niin väkisin), mutta etenevät todella hitaasti, koska sen katseen palkitsemisen oikea ajoittaminen on niin uskomattoman vaikeaa, en edes muistanut kuinka vaikeaa! Mutta ajattelin nyt koittaa ilman naksutinta, ja jos totean olevain ihan onneton tässä niin sitten opetetaan pentu naksuttimeen. Mutta loppujen lopuksi, sekä koira että minä tarvitsemme vain toistoja=D

Ne kynnetkin sitten leikkasin loppuun. Enkä tajua kuinka käsi olen.. Taas ytimeen, taas kaksi kertaa.. Sain sentään kaikki kynnet leikattua. Ihmettelen vaan, koska Nemin kynsiä en ikinä leikannut ytimiin, en ikinä. Mutta kai se sitten on ne pienemmät kynnet. Nyt alkaa jo vähän pentu reagoidakin, kun vangitaan syliin ja leikellään kynsiä, kun muisti että "joo, täähän sattu viime kerralla" mutta leikkasin kynnet siitä huolimatta. Pentu rauhoittuikin sitten kun olin etukäpälät saanut, ja takatassuissa kun leikkasin ytimeen ei vinkunutkaan.. Mitä kummaa.

Kevät onneksi lähestyy, mikä ikävä kyllä tarkoittaa koulutyön suunnatonta määrää.. Mutta, jos seuraavasta parista viikosta selvitään(koeviikko alkaa keskiviikkona) niin sitten onkin edessä kesäloma ja pennun kanssa kokonainen kuukausi ajanviettoa vuorokauden ympäri, kunnes alkaa kesätyöt.. On se vaan kamalaa olla opiskelija=S

Koirankynnenleikkaaja

2008-05-09T18:25:00.001+03:00

Nyt ollaan sitten käyty jo metsässäkin tutustumassa. Siellä otus pysyi kaiken aikaa lähellä, vaikka tutkikin ympäristöään innokkaasti. Tosin ihan heti ei taideta mennä uudestaan, kun aktiviteettia riittää tarpeeksi omalla pihallakin ja pellolla kontaktiharjoituksissa.

Kontaktiharjoituksista tosiaan, me edistytään! Silloin tällöin menee turhan kauaksi, joten olen ottanut tavakseni hypätä silloin ojaan. Kenkiä peittää savikerros, mutta koira tulee tarkkaan mukana kun välillä hukkaa minut.

Yksinolo sujuu edelleen mallikkaasti, vielä ainakaan ei ole mitään tuhonnut, keskenään vaan leikkinyt leluillaan kun olen koulussa. Tosin aamun nukkumisen jälkeen tuossa on niin paljon virtaa, että meinaa järki mennä kun väsyneenä koulusta tulee. Onneksi koulu antaa koiranpennun verran myötän, ja läksyt voi tehdä juuri ennen kuin menee nukkumaan(jos tekee laisinkaan). Nyt otus on taas väsähtänyt jalkoihin, kun oltiin pihalla rehaamassa.

Ja upeaa huomiota taas kontaktin puolesta! Koiran on alkanut tuoda minulle leluja! Huraa! Tosin lähinnä kännykkääni jolla se saa leikkiä kun en jaksa etsiä sen piilottamia leluja mistään.. Mutta tuo kuitenkin!

Aloiteltiin eilen sitten lopulta luoksetuloharjoituksetkin. Meni ihan hyvin, mutta otettiinkin vaan muutama toisto. Tätä ja peltoharjoituksia lisää.

Ja tosiaan, tänä aamuna ennen kuin lähdin kouluun, päätin leikata tuolta kynnet, kun pentunaolon ilosta ne kasvavat kohisten. Ihan kivasti meni toinen takajalka, vasemmassa minä ääliö leikkasin ytimeen.. Koira vähän vingahti ja jatkoin leikkaamista, kun ei suuremmin reagoinut, ja vasemmassa etukäpälässä, taas ytimeen! Leikkasin sitten sen loppuun ja jätin oikean etukäpälän päivänaikaan, jolloin silmäni eivät ole ristissä unesta.. Mutta loppujen lopuksi meni oikein mallikkaaksi, koska koira ei suuremmin mokiini reagoinut, vaan ensimmäiseen virheeseen vingahtamalla ja rauhoittui saman tien.. On mulla siinä vaan kova narttu!

Iltapala pellolla

2008-05-06T19:54:00.000+03:00

Tänään syötiinkin iltaruoka kokonaisuudessaan pellolla kontaktiharjoitusten yhteydessä. Alkuun se oli ihan kamalaaxD Pentu jäi yli sata metriä, ihan pellon toiseen laitaan ja minuakin alkoi vähän hirvittää, että tuleekohan tästä ikinä mitään, mutta ei siinä sitten muu auttanut kun istua alas ja miettiä mikä on vialla. Nyt onkin sitten housuntakamus ihan savessa..

No, ensin huusin sen pennun sieltä pellon toisesta laidasta, kun sillä ei enää ollut hajuakaan missä olin. Tuli onnellisena, palkka ja kehu. Näinhän siis ei saa tehdä.. Mutta muu ei nyt auttanut alkuun kuin saada se koira lähelle, että palkkaaminen voitiin aloittaa. No, ensin muutin kävelytyyliä. Olin alkuun tehnyt niin, että kävelin suoraan kunnes pentu sai kiinni ja vaihdoin suuntaa vasta sitten, missä ei ollut mitään ideaa, koska etäännyin pennusta nopeasti, ja juuri kun se sai kiinni ja saatoin palkata lähdin toiseen suuntaan.. Eli nyt aloin kävellä mutkitellen, mikä oli pennun mielestä paljon kiinnostavampaa. Näin pääsin palkkaamaan sitä useammin onnistuneesta mukana kulkemisesta. Otin mukaan myös uuden taktiikan saada pentu tarkkaavaiseksi suhteeni. Miksi pentu seuraa mieluummin perheen vanhempaa koiraa kuin ihmistä? Koska koira löytää koiran silmissä mielenkiintoisempia asioita. Eli aloin löytää pellolta "ruoka-aarteita", aina välillä kyykistyin tutkimaan maata ja tipautin siihen namin, kun pentu tuli katsomaan mitä löysin lähdin pois ja pentu sai palkan maasta. Näin muutuin entistä kiinnostavammaksi ruuanvainuamistaitoni vuoksi. Harjoitus alkoikin mennä upeasti, pentu tuli muutaman metrin säteellä mukana ja tarkkaili tekemisiäni oman touhuamisensa sivussa. Kaiken kaikkiaan upea harjoitus!

Sitten kun palattiin pihaan tuo menikin taas missä mieli. Oma piha on jo niin tuttu paikka, että siellä perääni ei enää katsota. Ajattelin lisätä vielä pihassakin nuo "ruoka-aarteet" jotta tarkkaavaisuutta tulisi hiukkasen lisää suhteeni.

Sitten otettiin jo kolme toistoa maahanmenoakin, enkä voi kuin todeta, että tuo pentu on nero. Vedin sen seisaaltaan makaamaan namilla pari kertaa, ja sen jälkeen tuo on itse alkanut pyllähdellä maahan aina kun minulla on jotain hyvää kädessä. Alan ihan epäillä, kumpi meistä kahdesta onkaan sen älykkäämmän lajin edustaja...

Kotiutumista ja eka päivä yksin kotona

2008-05-05T14:39:00.000+03:00

Elävä on kotiutunut upeasti=D Edelleen yöt nukutaan rauhassa ja rohkeaa tyttöä ollaan.. Ollaan aloiteltu kontktiharjoituksia, eli mennään pellolla ees taas ja jos ei tule mukana niin jää kyydistä. Välillä kun tulee hienosti mukana saa makupalan. Tästä huolimatta on edellen ERITTÄIN itsenäinen, olen jättänyt ilkeyksissäni pihallekkin keskenään kun ei ole mukana pysynyt, ja ikkunasta kun olen katsellut, niin saattaa mennä kauankin ennen kuin huomaa nurmikolla maatessaan että "jaa a, mamma meni". Silloin juostaan kuistille, sillä kun tuntuu olevan tämä käsitys, että kyllä ne jostain löytyy, ei tartte huolehtia.. Joo, tämä on TOSI itsenäinen.

Ensimmäinen päivä loman jälkeen meni myös hyvin. Aamulla jätin tuon keittiöön ja koin todella huonoa omatuntoa koko päivän, koska en ollut harjoitellut tuon kanssa yhtään niin paljon yksinoloa kuin olisi pitänyt, vain muutaman harjoituksen, jotka meni vaan niin ja näin.. Eli yhdeltä kotiin otin omaa vapaata hieman paniikissa mitä pentu on mahtanut tuhoilla yksin kotona ollessaan.. Mutta mitä vielä. Nätisti nukkui pedillään. Oli ilmeisesti leikkinyt onnessaan yksin koko päivän, lelujen uudesta järjestyksestä päätellen=) Ajattelin, että tuo jopa saattaisi saada jotain traumaa ja yksinolosta saattaisi tulla mahdotonta kun sen tuolla tavalla hylkäsin, mutta vielä vähemmän. Kotiintulostani lähtien katsoi vain hieman perääni, nyt pureskelee jo lelujaan yksin olohuoneessa, kun minä pakenin kirjoittamaan blogia.. On siinä itsenäinen pentu=) Pitänee ottaa mukaan kontaktiharjoitukset metsässä, koska siellä pääsen piiloon jos pentu ei seuraa. Olen minä vain julma=D

Rood saapuu!

2008-05-02T10:55:00.001+03:00

Nyt siirtyi blogitus tänne blogspottiin, kun vuodatus kettuilee:S

Eli eilen aamulla lähdettiin ajamaan Seinäjoelle päin ja kolmen tunnin päästä oltiin perillä. Siellä sitten paperit kuntoon, juorut vaihtoon, pentu kainaloon ja kohti kotia=) Kolme tuntia autossa meni pikkuiselta upeasti! Alkumatkasta istui sylissäni ja vähän vikisi, mutta puhuin sille reippaasti kuin mikään ei olisi vialla ja kohta pentu jo rauhoittuikin ja nukahti. Puolessa välissä pysähdyttiin pissalle ja jatkettiin taas kotiin. Oksennettuakin tuli, mutta se ei pentua haitannut, joten siitä ei nostettu numeroa=)
Kotona tuo rohkea otus juoksi talon läpi alle minuutissa. Sitten ilta leikittiin ja käytiin pihallakin, sekä nukuttiin. Ruoka ei oikein maittanut.
Yökin meni hyvin, yhdeksältä jo nukahdettiin, kun minun kello viiden aamuherätykseni ja koiran rasittava päivä vaativat veronsa. Pentele nukkui koko yön sänkyni alla, heräsi vasta kuudelta samaan aikaan kun minäkin.
Hienosti on siis mennyt, kohta pitänee aloittaa yksinoloharjoitukset ensi viikkoa varten. Pentu on kovin itsenäinen, menee minne mielii eikä kauheesti perääni katso.. Joten suunnitelmissa on leikkiä leikkejä, jotka lisäävät kiinnostusta minuun(takaa-ajo, vetoleikki). Tuo kyllä leikkii mielellään yksinäänkin=)