Kuningasidea: Enemmän duoo ku sooloo

Nyt aion vähän hehkuttaa teille Stefaa. Se on hieno.

Stefan kanssa on vaan niin kiva käydä lenkillä. Sen kanssa kun juoksee, se pysyy nätisti vasemman reiden vieressä, ja aina kun mulla alkaa pukata hiki päälle oikein kunnolla, se vilkaisee mua huolestuneena "Jaksaksää? Kyl mä voin hidastaa?" Ja täällä remmirähjäfifien ulkoilutusalueella on IHANAA omistaa hyväkäytöksinen koira, joskin taidan olla seudun vihatuin koiranulkoiluttaja, koska en suostu muuttamaan lenkkireittejäni niiden rähisevien cockerspanieleiden takia. Mä päätän kotona lähtiessäni että "mä juoksen nyt tän reitin", ja jos siellä on täti terrierinsä kanssa keskellä polkua pitämässä kaksin käsin kiinni fleksistä niin nehän väistää, ei me. Me mennään tietä pitkin, koska me osataan käyttäytyä. Tarkoitukseni ei ollut uhota, mutta tulipa nyt tämäkin todettua.

Stefasta on myös kuoriutumassa ihan uusi koira! Se alkaa vähitellen oppia leikkimään, siis muutenkin kuin noutamalla tavaroita. Stefahan ei ole suostunut repimään kanssani yhtään mitään, se jotenkin ahdistuu kamalasti ajatuksestakin, ja päästää heti irti lelusta kun otan siitä kiinni. No, mä sitten olen edennyt hiljalleen sitomalla pätkän pyykkinarua solmuleluun ja vetänyt sitä pitkin lattiaa. Aina kun Stef on napannut leluun kiinni, olen varoen nyppinyt sitä hetken antaen koiran aina voittaa. No, tästä me ollaan edetty jo siihen pisteeseen, että eilen töistä tullessani Stef toi mulle solmulelun riepotettavaksi. Melkein itkin ilosta, olin ihan tyrmistynyt :D Ei se vieläkään erityisen riehakkaasti leiki, ja sen kanssa saa olla aika varovainen ettei se paineistu ja irrota, mutta eteenpäin ollaan menossa. Tää on aivan ihanaa, koska koira selvästi tykkään leikkiä solmulla, ja mä tykkään palkata leikillä ennemmin kuin makupaloilla. Jeejee!

Myös painiskelemaan Stefa innostui eilen. Edelleen olin ihan järkyttynyt. Stef on vähän sellainen, että se heittää selälleen jos sen yli kumartuu, jos sitä koskettaa koko kämmenellä, jos sille puhuu matalalla äänellä. Mutta nyt se innostui ihan vähän leikkimään mätkimällä minua käpälillään, ja mä mätkin takaisin eikä toi alistunut. Jeeeeee, tolle koiralle on kasvamassa itsetunto! Ehkä Villekin lakkaa puhumasta labradorinnoutajan hankkimisesta, jos Stefa alkaa kasvattaa itselleen luonnetta :)

Ja ensi viikon maanantaina olisi sitten se BH-koe, ÄÄK! No, mitäpä siitä sanoisin. Ei oo tullut kauheesti treenattua viime aikoina. Asioiden pitäisi olla kyllä kunnossa, mitä nyt pitkät seuraamispätkät saattavat tuottaa vaikeuksia. Silti, aina on tietysti sellainen olo, että olisi pitänyt treenata enemmän ja enemmän. Ja eniten harmittaa se, ettei täällä Sjoella ole mulle vielä tottistreeniseuraa, en tiedä mistä ihmiset koiraseuraa hankkii, mutta mä en ole löytänyt sitä lähdettä :P Hakuryhmäläiset vähän kyllä kyseli jo, että lähtisinkö heidän kanssaan treenaamaan tokoa, mutten mä sit tiedä kehtaanko mä mennä tokon MM-kultajoukkuelaisen silmien alle harjotteleen meidän "vähän sinne päin" -tokoa. Hain kyllä mukaan jo IKKJ:n tokoryhmään, sinne jos päästäis niin olis kiva. Sit tarvis vaan selvitä itseään nöyryyttämättä näistä tän kesän kokeista, ja treenata sitten ihan pilkuntarkasti koko talven, niin että ensi kesänä ei tarvitsisi jännittää ennen kokeita. Ketä mä muka huijaan, enköhän mä tule aina jännittämään ennen kokeita joka tapauksessa :D

Mutta että niin. Tulkaa joku treenaan mun kanssa tottista, niin ois vähän kuviakin. Enhän mä itse itseäni kuvatuksi saa.