Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Ronya: Hyperventilating

PANIIKKI! Ylihuomenna on se BH-koe! EIKÄ ME OSATA MITÄÄN!

No joo, kyllä me vähän osataan, mutta katsotaan nyt miten käy :) Meillä on menossa normi lauantaipäivä, heräsin yhdeltä ja lähdin heti treenaamaan Stefan kanssa. Mentiin läheiselle jalkapallokentälle ja hinkattiin vähän noita BH-kokeen liikkeitä, ja pakko kyllä todeta että mitä hittoa, oikeesti mitä hittoa, aargh.

Eniten hämmennystä mussa aiheutti paikallaolo. Kyllä Stefa sen osaa, tiedän sen, koska sitä on eniten harjoiteltu. Sitä treenaillaan vähän joka päivä, melkein joka pissatuslenkilläkin otan lyhyttä paikallaoloa. Mutta nyt kun otin tuollaisen "kokeenomaisen", niin johan on! Stef pysyi hyvin paikallaan, mutta kun palasin sen luo tapahtui jotain.. hmm, mielenkiintoista. Koira jotenkin paineistui minun suorasta ja ripeästä lähestymisestäni, ja heitti ensin kyljelleen ja siitä sitten selälleen. Olin ihan että "wait wut", koska tälläistä ei tosiaan ole ennen tapahtunut. No, harjoiteltiin sitä sitten. Lähestyin hitaammin, lähetin rauhoittavia signaaleja(haukottelin, nuolin huuliani). Nyt se heitti vaan kyljelleen makaamaan. Kokeilin uudelleen. Hidastin vähän vauhtia, mutten paljon, ja kehuin koiraa hiljaisella ja rauhallisella äänellä koko lähestymiseni ajan. Vähän koiran pää laski ja häntä alkoi vispata, mutta siinä se pysyi niin kuin kuuluikin. Aika jännä juttu.

Muutenkin huomasin nyt sellaista, että minun käytökseni vaikuttaa koiraan tosi paljon. Jos sanon vahvasti "sivu", kuten yleensä sanon(mielestäni), koira menee väärin, se jää todella kauas vasemmalle puolelleni. Tälläisen käskyn jälkeen myös seuraamispaikka on todella väljä, Stefa kulkee noin puolen metrin päässä korvat luimussa. Jos sen sijaan sanon käskyn hyvin korkealla, hiljaisella äänellä, on paikka parempi, ja koiran korvat pystymmässä, katsekontaktikin pysyy paremmin. Omituisinta on, etten ole huomannut tälläistä ennen. Eli voin tässä vaiheessa sanoa, että asiaa pitäisi oikeasti työstää enemmän, ja saada koirasta pois tuo hakattu asenne ja alistuvuus, ja mennä sitten vasta sinne kokeeseen. Mutta ei sille mitään nyt enää voi, me vaikka haetaan sieltä se hylätty jos näin on mentävä. Ei siihen maailma kaadu, ehkä.

Jäävät liikkeet menivät hienosti, joskin maahanmenokäskyn jos taas sanoin liian tiukasti, meni koira kyljelleen. Luoksetulossakin Stef pysyi kumman kaukana, mutta korjailin sitä nameilla.

Olen ihan pihalla nyt. Mikä tää juttu on? Ei Stef ole tehnyt tuollaista muualla, onko tää nyt joku "aargh, me ollaan hiekkakentällä, aargh, SUUNNITELTU TREENI!" -syndrooma? Koska yleensä otan sillä vähän tottispätkää kesken lenkin sen enempää suunnittelematta, ja teen kaikenlaista pientä. Mutta nyt kun ollaan tosissaan -asenteella, niin koira menee ihan paloiksi. Vai olikohan siinä juuri kyse siitä minun asenteestani? Olin niin varma ja tosissani, että Stef koki sen uhkaavaksi? Auttakaa nyt joku mua tän kanssa herranen aika, mää en ymmärrä!

Mutta tosiaan. Ylihuomenna kokeeseen, ja toivotaan että osaan puhua siellä koiralle nätisti. Ja jos en osaa, niin tiedetään sitten miten käy.

Ei kommentteja: