Sunnuntaina kaveri yllättäen kysyi ottaisinko pari koiraa hoitoon muutamaksi päiväksi. Ja koska mä olen joo-ihminen, vastasin joo :D Meillä sitten majaili parin päivän ajan yksi pyreneittenpaimenkoira, ja yksi saksanseisoja. Ei tullut ihan hirveästi treenattua, kun koirat viihdyttivät toisensa pelkällä lenkkeilyllä. + oli kuuma ja mua laiskotti.
Tiistaina oltiin kuitenkin vähän tokoilemassa. Tehtiin vähän treenisuunnitelmaa ja tavoitekatsausta. Jännällä tavalla Stepsun tokoissa ajatus on edelleen sama kuin vuodenvaihteessakin, ainoana lisänä tuo kesän aikana haettava tk2. Mutta muuten, voittajaan ollaan seuraavaksi menossa. Ja sinne tänä vuonna vielä mennään :D
Possun tavoitteille sitten kävi se mitä epäilinkin: ton koiran kypsyminen (ja mun kykenemättömyys etenemään sen treeneissä) on siirtäneet kaikki koetavoitteet ensi vuodelle. Possu saa kasvaa rauhassa, ja treenataan ne asiat niin kuntoon, että saan nukuttua yöni rauhassa. Stefan sadan alokasluokan kokeen jälkeen se koeuran aloittamisen kynnys on jotenkin tosi korkeella. Onneksi se ei haittaa.
Keskiviikkona oltiin hakuilemassa. Stepsun suorituksen aikana taivas repesi ja alkoi hirvittävä sade ja ukkonen. Ilmaisut ei menneet ihan niin kuin elokuvissa, mutta keskityin siihen mikä oli kaikkein ihmeellisintä: Stefa hakuili ukkosesta huolimatta. Ja se ei tosiaan ollut mikään pieni ukkonen, vaan niin kohdalla että itseäkin hirvitti. Stefa vaan painoi menemään, ja vasta autolle palatessa sen mieliala muuttui kun katkaisijasta - lelu tippui suusta ja Stefa livahti auton luo tärisemään. Jännittävä tuo bortsun työskentelyasenne. Kun tehdään töitä, tehdään töitä eikä pelätä. Sit kun työt loppuu voi olla kauhuissaan. Loistava ominaisuus tietysti jonkun laukauksensiedon ja pk-kisaamisen kanssa, vaikkei toi äänikauhu itsessään ole mitenkään päin hyvä. Mutta joka tapauksessa, ihmeellistä!
Torstaina tehtiin taas tokoa. Oon tosiaan ollut heinäkuun tokotauolla, mutta tällä viikolla en enää malttanut, ja vahingossa lipsahdin kaksiin spontaaneihin tokotreeneihin. Traagisesti olin unohtanut kotiin sekä edellispäivän sateessa kastuneen treeniliivini, että tiistaina väkerretyn uudenuutukaisen treenisuunnitelman, joten niistä treeneistä ei juuri jäänyt jälkipolville kerrottavaa.
Perjantaina meille tuli lisää hoitokoiria. (Ei hätää, edelliset lähtivät keskiviikkona.) Nyt meillä on kaksi pientä sievää groenendaelia. Possu ja Kirma vouhottavat toisensa läkähdyksiin keskenäänkin, mutta siitä huolimatta jätin loput koirat hetkeksi Villen harteille ja pakenin tekemään Possun kanssa hakua. Meillä oli hurja yhden maalimiehen hakutreeni, joten tein sen ainoalla keksimälläni tavalla - kolme maalimiestä, eka suoraan kolmessakymmenessä metrissä, toinen ja kolmas hajunhaulla viidestäkympistä ja lähetys keskilinjalta. Ja koska maalimies oli kiltti, tehtiin toisen koiran jälkeen vielä toinen kierros, jossa maalimiehet olivat samassa paikassa, ja ajatuksena olivat muistikuvat. Hirvitti etukäteen otanko liian suuren harppauksen, koska olin vasta päättänyt ottaa muistikuvat mukaan treeniin, ja tein ne heti niinkin pitkällä aikavälillä, kuin toisen koiran treenin pituus. Pelkoni oli täysin turha, Possu tajusi homman heti, ja juoksi upeita, suoria ja varmoja pistoja. Olin ihan järkyttynyt sen kertakaikkisesta mahtavuudesta. Tosi traagista kuinka mulla on kaks noin mahtavaa hakukoiraa, ja pitäis ehtiä treenata molempia. Onneks oon nyt saanutkin kaksia treenejä viikkoon, ja malttanut treenata kummankin, enkä vain Stefaa kohti koekuntoa :D
 |
| Possu, Mette, Kirma, Stefa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti