Velvet Six: Never Let Me Down Again (Depeche Mode cover)

Kokeen jälkeen iski lievä turhauma. Stefa osaa liikkeet laboratorio-olosuhteissa, se osaa ne treeneissä kyllä. Sitten kun mennään kokeeseen, kaikki hajoaa. Ollaan tätä pohdittu omassa seurassa jo hetken, meillä on paljon treeneissä loistavia evl-koirakoita, joiden tulostaso kuitenkin heittelee. Viimeisimpiä ajatuksia:

Koetreenit
Näistä aina muistutellaan. Joka kouluttaja kertoo että koetreenit ovat se avainsana mitä tulee treenaamiseen. Ja kyllähän me tehdään koetreenejä - ehkä kerran kuussa. Seura järjestää kuukausittain kokeenomaisia, mutta eihän niihinkään aina ehdi. Ja se kerran kuussakin olisi liian vähän.

Pitkät suoritukset
Ja sitten kun niitä kokeenomaisia tehdään, tehdään harvemmin kaikkia liikkeitä. Tehdään osa liikkeistä, ne varmimmat. Toki, kokeessa erikoisvoittajaluokka on yleensä jaettu useampaan osaan, joten mitään superpitkää suoritusta ei tarvitse tehdä, mutta silti huomasin Stefan aiempia kokeita selaillessani, että se mokaa todennäköisemmin ne viimeiset kuin ensimmäiset liikkeet. Kokonaisuudet merkkaavat, teknisestä osaamisesta ei ole mitään hyötyä jos pakka ei pysy kasassa kokonaisuutena.

Kuuntelutreenit
Nämä ovat toinen asia josta kouluttajat meille aina kertovat. Pitää tehdä kuuntelutreeniä, kaavan rikkomista, temppuratoja. Ja silti me ei ikinä tehdä! Sen koulutuksen verran tehdään, ja siihen se sitten jää.

Näiden oivallusten pohjalta tein sitten etenemissuunnitelman. Koirat saavat nyt seuraavat viikot yhden tai kaksi koetreeniä viikkoon, Stefalle koko EVL yhdessä osassa. Samaten tehdään kerta viikkoon kuuntelua. Oikeasti, aina vaan suunnittelen tekeväni sitä, mutta silti sitä ei ikinä tehdä. Temppuratoja! Ruudusta merkille ja siitä ohjatunkapulan noutoon. Tunnaria hypyn yli. Kaukokäskyjä luoksetulon pysäytyksissä. Mitä mieleen tulee!

Halusin kirjoittaa tämän tänne erikseen ylös, jotta muistan tämän siltä varalta että se alkaa toimia, ja sitten taas turrun siihen omaan tekemiseen, ja puolen vuoden päästä mietin millä niitä tuloksia on aiemmin tehty. Mietiskelin tässä mitä tein eri tavalla syksyllä, kun Stefalla tuli muutama ykkönen putkeen. Tein sille silloin pari kertaa viikossa kokeenomaista treeniä, lyhyissä pätkissä toki, mutta kuitenkin. Otin treeneissä aina toisen kierroksen kokeenomaisia voi-liikkeitä. Ja se tuotti tulosta! Sitten sekin vaan jotenkin jäi, ja vaivuttiin takaisin kakkostulosten mereen.

Ensi viikon Kannuksen koe peruuntui ihan muista syistä, mutta otetaan se nyt positiivisena, koska ehdin kokeilla tätä uutta treenikaavaa pidempään ennen seuraavaa koetta, joka näillä näkymin on kuukauden päästä. (Myös Kaustisille on ilmottu, mutta he arpovat osallistujat viikkoa ennen koetta - kuinka epäkäytännöllistä osallistujien kannalta!)

Eilen koitettiin Stefan ensimmäinen kokeenomainen treeni, jossa tehtiin kaikki liikkeet putkeen. Jännällä tavalla se sikaili ihan yhtä lailla, vaikka oltiin omalla treenikentällä. Stefa ei esimerkiksi mennyt merkille ennen ruutua - sitten kun pysäytin sen kesken ruudulle säntäämisen, se kuitenkin osasi merkille ilman muita neuvoja, se ei vaan ollut halunnut mennä sinne vaikka tiesi kaiken aikaa missä se oli! Sama juttu ohjatussa, merkki meni vähän pitkäksi, vaikka koira käskylläni pysähtyikin. Ja mitä muuta kummaa se koittikaan - niin, se nouti minulle yhden ruutumerkin! Ja kun sanoin että höpö höpö, nyt sinne ruutuun, se meni kolmimerkkiseen ruutuun ihan okei, eli tiesi taas missä se oli, ei vaan ehtinyt sikailultaan sinne mennä :D En ymmärrä miksi se tekee noin! Katsotaan tulevatko kuuntelutreenit pahentamaan tätä sekoilua.

Possu teki kivasti koko avon, vaikka tyrikin tavallista enemmän. Siitä huomaa, että seuruun tekniikkatreeni on jäänyt nyt ihan liian vähälle, kun se on taas alkanut pomppia. Aloin myös huomauttaa sille ääntelystä liikkeiden välillä, ettei aina mene turhaan se kaksi pistettä kokonaisvaikutuksesta. Possun seuraava koe on joko Kaustisilla, tai rotumestaruuksissa, joten sen kanssa ehdin hyvin tehdä tekniikkaa sen mitä tarvii, tai vaikka purkaa sitä seuruuta vähän pienempiin paloihin.

Eilen käytiin myös ampumassa koirille, ja olin tosi ylpeä Stefasta! Pelkäsin sen taantuneen talven aikana, mutta se työskenteli Stefaksi oikein hyvin! Seuruussa se toki niiasi, ja yritti kerran lähteä jopa edistämään karkuun, mutta paikkiksen se oli ihan okei, ja seuruussakin reaktio pieneni mitä useemmin ammuttiin.

Possullekin ammuttiin. Jännitin tätä hirveästi, vaikka se olikin viime kesänä äänivarma. Nyt se vähän kurtisteli kulmiaan ampujalle kun leikitin sitä. Paikkiksessa se ei edes kääntänyt korvaansa! Uskomatonta, tai pikemminkin uskomattoman hienoa, treenata Stefan jälkeen koiraa, jolle ei laukauksia tarvitse erikseen treenata, vaan se tekee hommansa oli ääniä eli ei.

Jälkeäkin ehdittiin keskiviikkoaamuna ajaa. Seurana meillä oli paikkakunnalla vieraileva Minttu joka oli myös maanantaina tokoilemassa kanssamme vesisateessa. Oli hauska tehdä jälkeä jonkun kanssa joka oikeasti harrastaa sitä, ja on tehnyt sitä enemmän! Saatiin neuvoja Stefan jälkeen (400m, 4 keppiä, ja taas se jätti sen toisen metsään) ja kannustuksia Possulle (100m, 5 keppiä) joka opetteli keppien ilmaisua. Kumpikin koira ajoi oikein kivasti, treeniä on vielä edessä ennen koekuntoa, mutta kyllä niistä kummankin jälkikokeeseen tänä kesänä ehtii saada, jos vaan muistaisin jälkeä treenata :D

Sunnuntaina alkaa oikeasti kevät ja hakukausi :)