Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

tiistai 6. syyskuuta 2016

Roxette: It Must Have Been Love

Eilen tehtiin vähän tokoa. Vähän, sillä meillä oli tokoryhmien aloituspalaveri, jonka jälkeen käytiin ennen yön pimeyttä tekemässä pikkutokoilut. Possun kanssa otettiin paljon paikallamakuun käskytyksiä, ja ekalla kierroksella mokailtuaan se alkoi tsempata ja erotteli hienosti milloin minä käskin ja milloin joku muu.

Posanderi teki sitten myös kaukokäskyjä, mitkä onnistuivat hienosti kun oli apuohjaaja palkkaamassa. Kokeessa se sitten varmaan etenee taas metrin kun on niin innoissaan, mutta ai että se oli nyt nätisti. En edes tiennyt että sillä on noin hyvä tekniikka - niin siinä käy kun ei ikinä treenaa. Posanderi teki myös metallihyppynoutoa ja voi hyvänen aika kun metallikapula oli sen mielestä ällöttävä. Pitää ottaa tehotreeniin keittiöön josko saataisiin lauantaina onnistumaan edes sinne päin. Hyppynoudonhan se osaa, mutta paha hypellä kun lonksauttaa metallikapulan takahampaiden varaan roikkumaan.

Sitten tuli hinkattua myös ruutua, piti ottaa yksi kokonainen toisto, mutta kas vain siitä ei tullut mitään. Joka kerta se pysähtyi ennen ruutunauhaa, joskin korjasi sitten kyllä itse ruutuun. Enkä voinut edes alkaa hinkata sillä sitä, koska paljon pahempi oli sen ennakointi ruudun lopussa..! Tehtiin noin sata toistoa niin että se aina vain lähti liikkurin käskyllä. Jos ei ekalla, toisella. Lopulta saatiin se onnistumaan, hyvänen aika. Ei toi ole yhtään koevalmis ja silti olen sen sinne viemässä. Hirmufiksua.

Stepuli teki seuruuta. Saatiin hirveästi kehuja siitä miten sen seuruu on parantunut. Ja niin se onkin! Aiemmin metrin edessä kulkenut Stefa on jopa lähes oikeassa paikassa! Jopa juostessa. Stefa seurasi ihan superisti, meinasin haljeta ylpeydestä. Sai se tehdä myös yhden ohjatun noudon ja ruudun tyhjäänlähetyksen - kumpikin aivan priimaa! Nyt kun sillä on yksi onnistunut treeni sen ei sitten tarvitse osata niitä enää kokeessa.

Mutta kieltämättä tuli sellainen olo että oisko nyt se aika tehdä Stefasta tokovalio, ja soittelinkin heti Kemiin josko eräskin Allan Aula tulisi tammikuussa omaan halliin tuomaroimaan - jos ei siellä onnistuta niin sitten kannattaa valioitumishaaveet unohtaa :D
Eräs silmätippoja nauttinut.
Tänään oli vuorossa jälkeä, esineruutua ja tottista. Possu oli aiemmin päivällä silmätarkissa(sama lisäripsi, terveet simmut), joten pelkäsin sen törmäilevän puihin, mutta ei se onneksi niin tehnyt, vähän siristeli vain. Esineruudun voisin kyllä laittaa silmälääkkeiden piikkiin, sillä se meni meiltä tänään ihan mönkään, mutta eihän kaikki aina voi onnistua. Meiltähän niin kaikki aina onnistuukin - never :D

Tehtiin kapeampi kaistale esineruuduksi - oiskohan se ollut 15-20 metriä leveä. Kaksi koiraa kävi eilen juoksemassa ruudun oikeasta reunasta yli, ja kolmantena laitoin sinne Stefan joka sekin juoksi saman laidan yli.. Ruudussa oli neljä esinettä, Stefa toi kohtuullisen kivuttomasti kaksi, mutta kun laitoin Possun tyhjäämään kaksi vikaa, ei meinannut mistään tulla mitään. Ensin se hortoili pitkin poikin yli oikean laidan, ja lopulta minun piti itse mennä ruutuun helpottaakseni sitä.. Yhdessä välissä Possu huiteli jo treenikavereitakin moikkaamaan kun alkoi saada niin tarpeekseen, mutta löysi sentään lopulta kummatkin esineet. Viimeisen kanssa kyllä säälitti, kun raukka käveli sen yli löytämättä sitä vaikka se oli ihan näkyvillä - mutta kun ei voinut auringonpaisteessa kaikkea nähdä! No, ehkä se oli muutenkin vähän juoksufiiliksellä ennemmin kuin esine-etsintä.

Possu teki kolme janaa, joista viimeinen jatkui vielä toisenkin kepin verran. Varsin nätisti se janat teki, lähti kaikilla vähän vinoon mutta korjasi aina takaisin janalle, jonkun takajäljen varmisti mutta kääntyi aina itse oikeaan suuntaan. Janat olivat kymmenisen metriä pitkiä, osa vähän runsaita - tulee kiire venyttää ne kolmeenkymmeneen kun ensi viikolla on koe..! Nätisti kuitenkin nosti kaikki jäljet ja ilmaisi kepit. Viimeisellä, joka jatkui kahden kepin verran, tyrin itse seuraamalla koiraa ihan häntäkarvoissa kiinni, ja kun Possu teki "hukan" ja jäi pyörimään jäljen päälle seisoin itse keskellä kadottamiskohtaa. Jäljentekijä sitten kertoi että siinä kohtaa oli kulma, jota Possu oli lähtenyt tarkistamaan (Possu usein pyörähtää kulman ympäri tarkistamassa, mutta enhän minä sitä tajunnut kun paniikissa mietin mitä täällä tapahtuu) ja minä sitten seisoin keskellä sitä kulmaa - hyvä minä! Mutta Posanderi ratkaisi tilanteen itse ja jäljesti nätisti viimeiselle kepille, vaikka itse olin ihan hukassa ja paniikissa. Pitäisi vissiin tehdä jälkiä useammin niin ettei minulla ole hajuakaan mihin ne jatkuvat.

Sitten vielä ne tottikset. Possulle otettiin seuruuseen ampumista. Tuli taas huomattua että fiksu treenikaveri on kullanarvoinen..! Toinen treenikaveri toivoi koiralleen ampumista, ja lupasin seuruuttaa Possua sen aikaa, että pääsen puuttumaan sen edistämiseen ammuttaessa. Mietin siinä sitten ääneen että voisin laittaa takapalkan, johon toinen kaveri kysyi auttaako se Possun edistämiseen. No eihän se auta, hienosti ajateltu minä. Tein sitten niin että annoin heti ammuttaessa lisäkäskyn saadakseni Possun pitämään paikkansa. Tämä toimi tosi hyvin, pitänee tehdä näitä enemmänkin.

Possu teki myös esteet, ne kun eivät viime kokeessa onnistuneet. Sekä hyppy että a menivät kerrasta oikein ilman apuja, loistokasta! Kun vielä kokeessakin toimisivat.

Stepanderi kuunteli myös pari laukausta. Se on kyllä ihan kamala pk-kentällä, se on ihan tohkeissaan ja pitelemätön, ja vähän ahdistunut että apua täällä ammutaan. Olin tarkkana etten tehnyt askeltakaan seuruuta eteenmenon suuntaan, koska olen kyllä hienosti hitsannut koirieni aivoihin eteenmenon suunnan johon on sitten kiva edistää. Stefa teki esteet, hyppynoudon 80 sentistä jossa kiersi takaisin päin mutten sitten puuttunut.. En voi siltä millään vaatia että se tekisi hyppynoudon kumpaankin suuntaan. A-estenoudossa se ensin karkasi kapulalle esteen ohi, mutta palautti kuitenkin esteen kautta. Otettiin toinen kerta niin että menin esteen viereen lähettämään, ja hienosti se humahti siitä yli sekä palautti. Pitäisi tehdä hirveästi toistoja a-esteellä jotta saataisiin se varmaksi, sitten voisi mennä kokeisiin.

Ja sitten tein loppuun sitä seuruutakin, tarkkana. Se pystyi vähän keskittymään kun oltiin tehty esteet pois alta, ja kun tein eri suuntaan kun eteenmeno ja olin tiukkana, se pysyi jopa lähes oikeassa  kohtaa. Vähän saatoin myös makupalalla imuttaa, mutta ainakin se reagoi makupalaan toisin kuin yleensä pk-kentällä. Ehkä sillekin jonkun tasan 70 pisteen tottiksen vielä saisi kasaan.

Ei kommentteja: