Pyhimys: Jättiläinen

Torstain treeneissä huomasin todellisen laidan meidän häiriönsiedosta. Ilmeisesti Tessu on ryhmätreeneissä vain niin pirun pelottava ettei kukaan tule meitä kovin lähelle. Sehän on maailman kiltein pikku söppänä, mutta varmaan se näyttää energisenä ja suurena aika hallitsemattomalta seurakoiraihmisen silmään.

Mutta tosiaan. Torstaina oli treenikavereina belgeihin tottuneita jotka tulivat lähemmäs treenaamaan, ja huomatessani Teslan keskittymiskyvyn rakoilevan pyysin heidät vielä entistäkin lähemmäs, lähes hännän päälle treenailemaan omia koiriaan. Tessu-rukka. Varsinkin kaverin pieni belgineito oli sen mielestä ihan vastustamaton. Selvästi näitä treenejä tarvitaan lisää, ennaltaehkäisevästi, ennen kuin minulla on narttukoirien perään kuolaava teinikoira :D

No mutta. Tänään meillä oli The Hajutesti. Viime kokeesta on aikaa, viime vuonna käytiin Stefan ja Possun kanssa keväällä yksi tokokoe sekä Possun kanssa toko-SM:t. (Muistaakseni siinä olivat meidän viime vuoden kokeet. En ole ihan varma.) Tämähän näkyi sitten niin että olin AIVAN PANIIKISSA. Jo perjantaista asti. Aamulla heräsin ajoissa sähläilemään ja hermoilemaan, mutta lähdin silti kuitenkin niin viime hetkellä, että pysähtyessäni rikkomaan matkalla rahaa (koemaksu suoritettiin paikan päällä) muistin että eihän minulla ole mukana kuin pelkkä koira, paperit ja rokotustodistukset jäivät kotiin!

Siitä sitten viestiä järjestäjälle ja hirveää kyytiä takaisin kotiin, missä aloin panikoida Teslan rokotuksia - nämähän pitäisi vuotiaana rokottaa, ja Tessu on rokotettu viimeksi nelikuisena. Onneksi, kuten tänään opin, nelikuisena annettu rokotus on kuitenkin voimassa vuoden, eikä vuoden ikään asti. Maaliskuuhun asti siis vielä aikaa uusia.

Paikalle päästiin, ja saatiin vielä osallistuakin vaikka pelkäsin myöhästyväni niin että meidät suljetaan kokeesta. Hädin tuskin muistin maksaa saati kirjoittaa kisakirjaan koiran tiedot. Minkä jälkeen alettiin etsiä Tessusta sirua, ja aloin panikoida että mitä jos se on mennyt kasvuaikana hukkaan, niinhän voi käydä myös? Sieltä se kuitenkin löytyi, kiusallisen pitkän etsiskelyn jälkeen, lapaluiden välistä, vaikka luulin sen olevan vasemmalla puolella kaulaa.

Tessu-rukka oli ollut aivan holtiton aamusta asti. Oma jännittämiseni selvästi vaikuttaa siihen, koska se oli heräämisestäni asti vain pyörinyt ja huutanut. Koepaikalla piti oikein kerätä itseni jotta sain kasaan itseni ja koiran halliin astumista varten. Onnekkaasti olimme vuorossa heti toisina, joten en joutunut enää patoamaan omaa jännitystäni, vaan sain heti tuomarin puhuttelun jälkeen ottaa Teslan autosta viriteltäväksi. Meidän NoseWork-harrastuksessa virittäminen on sellaista vireen laskemista, Tesla on intopiukeena ja minä teen sillä pienet tokoilut saadakseni sen kuulolle. Pahin pelko olisi että Tesla säntää radalle samalla innolla kuin se pamahtaa treenihallin ovesta sisälle, eikä keskity lainkaan itse tehtävään.

Tesla kasasi itsensä nopeammin kuin minä, se keskittyi yllättävän hyvin ja lakkasi huutamasta jo heti virittelyssä. NoseWork on lajina sellainen etteivät muut saa nähdä toisten suorituksia, joten virittely tapahtui ulkona 17 asteen pakkasessa. Tessua vähän palelsi selvästi, istuminen ei onnistunut kun pallit jäätyivät, ja loppuajan raukka steppaili kun tassuihin otti kylmää. Sitkeästi se silti oli mun kanssani tekemässä eikä antanut sään häiritä. Olin varautunut pitkäänkin keskittymisharjoitukseen hallin ovesta sisään käveltyämme, mutta Teslapa napahti tarkkaavaisena perusasentoon ja seurasi nätisti lähtöviivalle. Ei kai siinä auttanut kuin aloittaa testi.

Laatikkoina oli helpot tavalliset kannelliset muovilaatikot. 12 laatikkoa kahdessa rivissä, ja niitä lähestyttiin laatikoiden päästä, joten hommiin pääsi heti. Treeneissä olen välillä kävellyt aluksi rivin toiseen päähän saadakseni Tessun keskittymään, mutta nyt ei tarvinnut. Lähetin sen heti lähtöviivalta, vaikka yleensä lähetän lähempää, mutta töihin se lähti kuin vanha tekijä. Tessu etsi järjestelmällisesti oikeaa riviä, vaihtoi puolessa välissä tarkentamaan vasemmalle ja loikkasi sitten takaisin oikealle puolelle ja viskasi yhden laatikon ympäri. Minua jännitti niin että meinasin oksentaa. Ihan vakavissani ajattelin että selvä, tämä koe jää tähän, mun on pakko keskeyttää kun ei oma pää kestä.

Sen sijaan kokosin itseni ja sanoin Tessulle että kuulehan nyt koiro, ethän voi edes haistaa sitä laatikkoa kun käännät sen tuolla lailla väärinpäin. Tein sen mitä kurssinvetäjä on alusta asti muistutellut, jos et ole varma, aloita alusta ja etsi kaikki laatikot uudelleen. Koska NoseWorkin hajutesti menee hylätyksi heti kun ilmoitan tuomarille väärän ilmaisun, sen sijaan etsiä saadaan hyvinkin vapaamuotoisesti kolme minuuttia.

Palattiin siis alkuun. Lähetin Tessun. En ikinä ole epäillyt sen ilmaisuja, joten nyt se turhautui ja raapi heti ensimmäistä laatikkoa, mutta tajusin sen onneksi johtuvan omasta virheestäni ja annoin sen jatkaa. Se vaan juoksi alun laatikot läpi, ja oloni oli aika toivoton. Aiemmin ympäri kääntämälleen laatikolle päästyään se hyppäsi sen päälle makaamaan laatikko etukäpälien alla ja tuijotti mua hyvin tiiviisti silmiin sanoen "no niin idioottiohjaaja, usko mua kun mä sanon". Ja mä uskoin. En muista mitä kummaa sanoin tuomarille, mutten ainakaan että ilmaisu. Oikea laatikko se kuitenkin oli, ja hölinäni hyväksyttiin, ja Tessu-koironen sai hyväksytyn tuloksen ensimmäisen luokan hajutestistä! Johan nyt!

Yllättäen (tai ei mitenkään yllättäen näin omaa sekoilua jälkeenpäin miettien) koe ei ollut mikään läpihuutojuttu, vaan tasan puolet osallistujista läpäisi ja puolet sai palata jatkamaan harjoittelua. Kävipä siellä yksi lievä ragequitkin muistuttamassa syitä omalle downshiftaamiselleni koiraharrastuksista.

Mutta me onnistuttiin, ja mä sain hyvän osoituksen siitä kuinka paljon Teslakin vaan osaa. Kokeen alussa odotellessamme sain muilta osallistujilta kehuja Teslan käytöksestä ja ihan hämmennyin - itse näen siinä yhä rasavillin pennun, mutta onhan se joissain tilanteissa jo säntillinen ja tottelevainen belginalku. Tästä onnistuneesta suorituksesta innostuneena avasin lopulta tokon säännöt ja tarkastin mitä siinä nykyisessä alokasluokassa oikein onkaan. Niille jotka eivät muista tiedoksi, että siellä on noin kolme liikettä. Voisin vaikka vannoa että Stefan ja Possun kanssa ne luokat käydessä olivat paljon pidempiä ja vaikeampia. Saattoivat ollakin. Kuitenkin tuli huomattua, ettei se alokaskokeen taso olekaan kovin kaukana meidän osaamisestamme. Salaa aloin jo vähän haaveilla, josko Teslan kanssa otettaisiin tavoitteeksi tämän vuoden toko-SM:t. Näköjään sisäistä koiraharrastajaa ei saa hengiltä pelkällä ajanpuutteella ja työväsymyksellä.

Poseeraava Tessumies

Antti Tuisku: Swäg

Vuodessa Teslasta on tullut suuri koira. Possusta laiska ja Stefasta vanha. Vuosi sitten ihanana alkanut työ vie stressitasollaan mehut ja laittaa kyseenalaistamaan omat taidot. Yhdistystoiminta on karsiutunut ensimmäisenä, ja perässä koiralajien määrä on supistunut. Vuoden aikana nurkkiin on muuttanut myös joku mies, jonka kanssa suunnitellaan jo isompaa asuntoa(jonne kuulemma ei kuitenkaan mahdu neljättä koiraa).

Kesä on ollut treenittömin viiteen vuoteen. Puolessa välissä kesää jätin hakutreenit tauolle kun omat tavoitteet olivat aivan hukassa. Kesällä juoksutin Possulla parit viestitreenit, mutta kun sen juoksut osuivat kovimman treenipiikin ajalle nekin sitten jäivät. Jälkeä en tainnut tehdä kertaakaan, vaikka Possu ei olisi ollut kaukana kakkosluokan koekunnosta, ja siitä oli tarkoitus tulla Teslan päälaji.

Syksyllä treenit ovat tasaantuneet kertaan viikossa. Tokoryhmästä tauolle jääminen muuttui poisjäämiseksi, ja treenit ovat siirtyneet yksityiseen koirakouluun jossa kurssinvetäjä suunnittelee treenit valmiiksi eikä väsyneen insinöörin tarvitse vaivata päätään. Viikon aikana tehdään höpsöttelytokot kaikille ohjatussa treeniryhmässä ja samalle päivälle Teslan nosework-treenit. Nosework on osoittautunut sellaiseksi kiireisen ihmisen lajiksi. Sillä saa haistelutehtävin mehut pois innokkaasta paimenesta jos päivän jälkeen ei jaksa enää keittiötokoja tehdä.

Koirat ovat sopeutuneet elämänmuutokseen hyvin. Tiedostan että aiempina vuosina olen treenannut ihan puhtaasti liikaakin aina välillä, joten leikkaus siitä nykyiseen kerta viikossa -tyyliin tuntuu varmasti niistäkin hurjalta. Silti nämä ovat pieniä muruja, lenkeillä ne tuntuvat riehuttavan toisiaan enemmän, kun aiemmin Stefalla ja Possulla saattoi mennä pelkäksi köpöttelyksi. Nyt joka lenkki juostaan täysiä ja otetaan kaikki irti. Loppulenkistä Stefa ei enää jaksa, mutta Tesla jaksaisi lenkin perään vielä toisenkin.

Viikon päästä Tesla on menossa elämänsä ensimmäiseen kokeeseen. Se on Noseworkin esikoe, hajutesti. Minua jännittää hurjasti, koska vaikutan täysin kyvyttömältä oppimaan tämän lajin sääntöjä. Kokeenomaisesti treenatessa alan usein panikoida ja teen itse valeilmaisuja, vaikka Tesla on hyvin tarkka ja löytää hajulähteen joka kerta. Hajun löytyessä huidon ja huudan vain jotain, muistamatta lainkaan oikeaa toimintatapaa. En myöskään kykene ymmärtämään palkkaussysteemiä, koska kehässä saa olla palkat mukana mutta ne saa antaa vain yli metrin päässä löydöstä. Joko palkkaan suoraan löydön päällä tai unohdan palkan kokonaan. Kaiken lisäksi en ole ikinä nähnyt ainuttakaan hajutestiä, joten jännitys on kova.

En ole vieläkään varma aionko ostaa lisenssiä tälle vuodelle. Rehellisesti sanottuna ei huvita, koska kaikki muistavat millainen haloo siitä on ollut, ja Palveluskoiraliitto on hoitanut asian ihan vaan yksinkertaisen huonosti. Mutta jos kokeisiin tahtoo ei jää vaihtoehtoja. Koirat eivät ole vielä koekunnossa. Stefasta ja Possusta en osaa arvioida niiden tokotasoja yhtään, koska omasta laiskuudesta johtuen kaikki isot ja järjestelyä vaativat liikkeet jäävät aina tekemättä, ja treenaillaan vain seuruuta, kaukoja, tyhjäänlähetyksiä ja muita mihin ei tarvitse koota kentällistä rihkamaa.

Teslahan on ihan superhyvä, eilen työpäivän jälkeen päätettiin vetää ylimääräiset treenit (koirat ovat siis usein töissä mukana, ja kun treenihalli on "työmatkalla" ei kynnys yllätystreeneille ole mitenkään korkea) ja yllätyin kovasti miten paljon se jo osaa vaikka treeni on täysin suunnittelematonta. Se osaa seurata jo monta askelta, ja alkeet ollaan tehty noutoon, luoksetuloon, jääviin liikkeisiin, kaukokäskyihin.. Paikallaoloakin se on jo tehnyt ja on suorastaan yllättävän hyvä. Sovittiin juuri kavereiden kanssa että vuokrataan kevääksi hallilta omatoimivuoro niin päästään tekemään vähän muutakin kuin ohjatun ryhmän alkeita. Josko vaikka sitä paikallaoloakin porukalla. Sitä kun ollaan tehty vain yksin tähän asti.

Tesla on kyllä mainio pieni (tai siis pirun suuri) paketti. Sekava treenitapani on tehnyt siitä hyvin häiriöitä kestävän, ja sen mielestä treeni on aina IHANAA. Hassuinta on se, että työtä tehdessään se ei hauku, vaikka muuten onkin sellainen intohaukkuja. Jos vaadin liian vaikeita siltä lähtee kiukkumähinä, "selitä mitä tahdot niin teen sen". Olen yllättynyt miten hyvin se kestää korjausta, jos sen ensimmäinen perusasento ei kelpaa ja sanon "höpö höpö, teeppä uusiksi" lähtee siltä kirosana ja suorastaan yliyritetty, intopiukea perusasento. Jos sen kerran palauttaa takaisin paikalleen odottamaan, pysyy se sen jälkeen paikallamakuussa vaikka heittelisin leluja ilmaan ja hihkuisin vieressä. Vanha, tavoitteellinen minä veisi sitä jo koetreeneihin keräämään kokemusta kokeista, mutta nyt kun pysyn vankasti mukavuusalueellani me loistetaan vaan kahdestaan tyhjässä hallissa. Edes tokon uusia sääntöjä en ole lukenut, koska kuka sellaisia nyt jaksaisi selvittää.

Meille kuuluu siis ihan hyvää, vaikka meistä ei mitään kuulukaan. Poistin koko Facebook-tilini turhautuneena koko laitokseen, mutta Instagramiin yritän laittaa kuvia aika-ajoin, jotta Illuminati ei ala kuunnella minua puhelimen mikrofonista.