Stressi helpotti heti, nyt on vähän sellainen olo että kaikki lisä on vaan plussaa, eikä maailma välttämättä tule kaatumaan Tsekinmatkaan.
Viime sunnuntaina käytiin heti möllikisoissa koittamassa avointa luokkaa, mutta paljon meillä on vielä tehtävää. Suurin osa tehtävistä menee sinne päin, mutta tarvitsee vielä aika paljon hienosäätöä, ja harvemmin toimii ongelmitta ekalla kerralla. Sitten liikkeet kuten ruutu ja seisominen ovat ihan alkutekijöissään ja tarvitsevat vielä paljon tekemistä.
Pessimistinä olin tosiaan ilmoittanut Teslan myös tälle viikolle kokeeseen, mutta nyt kun saatiin TK1 olin järkevä ja peruin sen. Saadaan rauhassa käyttää nämä viimeiset kaksi viikkoa valmistautumiseen kun ei ole mitään välietappeja enää.
Possu von Nakki on tehnyt viestiä. Ei ole mennyt ihan putkeen, toistaiseksi on ollut vielä ongelmallista kehittää juoksumotivaatio yhtä vahvaksi kumpaankin suuntaan. Possu on nyt tämän kevään ollut paljon epävarmempi juoksija kuin koskaan ennen. Helpotus on siinä, että kun Possu lähtee, se kyllä juoksee. Jos ongelmia on, ne ovat jo lähetyksessä.
Loogisena tyttönä päätin sitten näiden alkuperäisten pulmien lisäksi tehdä eilisissä treeneissä kisamatkasta. Eri järkevää, ja voitte arvata ettei se sitten kovin hyvin mennytkään. Yksikään lähetys ei onnistunut kerrasta, ja koiran motivaatio tuskin ainakaan kavoi. Kuntotreenit minun pitää ottaa mukaan normilenkitysten rinnalle. Kun kerran juoksumotivaatio vähän rakoilee helpoilla matkoilla, ei voida laskea sen varaan että koira jaksaisi juosta enää sitten kun väsy alkaa iskeä.
No mutta, aina oppii, ja tässä on vielä aikaa treenailla ennen kisakautta.
Jälkeä ei olla nyt pariin viikkoon tehty Tessun kanssa, ja Possulla ei vielä koko keväänä. Sitäkin tahtoisin tekemään, mutta en ole rehellisesti sanottuna vain jaksanut. Tokostressi on vienyt mehut ja tehnyt treeneistä kovin yksipuolisia.
Vähän pk-tottiksen kaltaista treeniä livahdin kyllä tekemään viime viikolla. PK-kenttämme oli sula, joten pitihän sinne päästä kokeilemaan vieläkö Tessu muistaa esteet. Muisti jopa, minusta poispäin A-este meni komeasti ja turvallisesti. On kummallista treenata koiraa joka on niin iso ettei este aiheuta minkään sortin vaikeuksia. Possu on aina ollut näppärä ja ketterä, mutta kyllä senkin alkuopetus silti vähän vaati. Tesla taas oli sen sortin reikäpää, että sille suhteessa paljon pienempi este meni heittämällä, mutta piti kiinnittää erityistä huomiota alastulojen turvallisuuteen.
On mukava ajatus että kuukauden päästä saadaan tehdä taas täysillä PK-juttuja. Ne on kuitenkin loppujen lopuksi minun ykköslaji minun sielulle.
