Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

maanantai 30. joulukuuta 2013

Wheatus: Teenage Dirtbag

Joulunaikana Punkalaitumella Possu sai jonkin aivohäiriön ja oli ihan perseestä. Pari päivää se oli siellä kiva ja sisäsiisti, mutta sen jälkeen sai kivat ja sisäsiistit kyytiä! Paskaa riitti joka matolle ja ulkona se katosi horisonttiin heti kun hihna irtosi. Ai jaa, se taisi tulla teini-ikään? Loistavaa.

Kun palattiin eilen kotiin Possulta löytyi taas korvat, pidin sitä normaalisti lenkeillä irti ja se tuli luo kutsuttaessa, eikä sille ole vahinkojakaan sattunut sisätiloihin. Mutta sitten me mentiin tokotreeneihin tänään. En osannut edes odottaa seurauksia, koska kyllähän Possu kivasti tokohallissa on, se tykkää tokoilla ja tehdä asioita mun kanssani. Ja niinhän se alkuun tekikin. Sitten se lähti lällättelykierrokselle pitkin hallia eikä antanut enää kiinni. Ei tullut luo kun kutsuin. Ei vaikka houkuttelin nameilla, leluilla.. Lopulta lähdin hallista pois, ja se seurasi kyllä perässä mutta ei antanut kiinni. Jesh.

Viimein se saatiin kaapattua (ei minun toimestani) ja tehtiin sille loppuun vauhtiluoksetulo, jossa se ihme kyllä tuli luokseni. Yritti se sitten karata heti palkan saatuaan, mutta sain pannasta kiinni eikä tarvinnut aloittaa toista puolen tunnin rundia pitkin hallia. Hitto kun oli hermo kireellä, vieläkin kiristyy kun mietinkin asiaa! Sitten se työnnettiin takaisin häkkiin ja sain kunnon konsultoinnit treenikaverilta ja kouluttajalta. Luojan kiitos kukaan ei tullut sanomaan "saatanan saatana kun oot tonkin pennun jo pilannut", vaan päin vastoin sain kuulla että treenikaverin koira oli ollut pentuna paljon pahempi ja silti siitä selvittiin, sekä neuvot jatkoon näiden tapausten varalle. Toi luokse tulemattomuushan on oikeasti tosi vaarallista, varsinkin ulkona jossa se voi kirmata vaikka autotielle.

Palkat täytyy vaihtaa superpalkoiksi. Kuka nyt luokse tulisikaan jos palkkana on turvotettua nappulaa! No pentu-Possu tuli.. Mutta ei ilmeisesti teini-Possu. Mun täytyy toimia jo ennen kuin suutun, jos se lähtee rallattelemaan, näyttelen vihaista ja karjaisen jotain millä se pysähtyy. Kun se pysähtyy ja kattoo mua että mitäs nyt, bileet pystyyn ja superpalkkaa kehiin, kyykkyyn maahan ja huraa. Eli palkka jo kontaktista, ei odoteta luoksetuloa. Muutenkin enemmän palkkaa kontaktista, tokoillessakin. Mun täytyy kutsua sitä luo kiinniotettavaksi muutenkin kuin lenkeillä, tottahan se lenkeillä tulee nätisti kun päästän sen irti heti kun olen pujottanut pannan kaulaan, mutta treeneissä kun otan sen kiinni, se tarkoittaa aina häkkiin menoa.

Toisella kierroksella pidin sen omien hermojeni takia hihnassa ja tehtiin pieniä kontaktijuttuja avustajat maassa häiriönä istuen. Possu piti tosi hyvin kontaktia, tuli mun mukana, oli iloinen ja tottelevainen. Oma ihana itsensä siis!

Sain taas uskoa tähän touhuun, olin hetken hyvin toivottomana tapauksen jälkeen. Tarkempi muistelu osoittaa että Rood oli paljon hirveämpi, ja koko ajan. Possu sen sijaan on ollut niin kiva ja kiltti tähän asti, että sen teiniangstit tulivat ihan yllätyksenä. Mutta, ehkä me tästä selvitään. Juur ja juur. Ajattelin lähteä heti huomenaamulla hallille tekemään noita kontakti- ja luoksetulojuttuja. Ja ehkä me jonkin ajan päästä voidaan tehdä oikein tokoakin taas.

perjantai 20. joulukuuta 2013

Martin Garrix: Animals

Hyi mitkä kaksi viikkoa on olleet. Ensin oon ollut koululla iltamyöhään tekemässä projekteja ja sitten mennyt töihin, joissa oon ollut pahimmillaan pitkälle aamuyöhön.. Kärttyiseksihän siitä tulee kun ei ehdi treenaamaan!

Eilen kuitenkin ehdin agilityyn. Ja kyllä kannatti mennä, Stefa oli IHMEELLINEN! Meillä oli toisella kentällä kahdentoista esteen rata jota mentiin pätkissä, ja Stefa teki koko radan kuin vettä vaan. Se oli ihan mieletöntä, missään ei ollut kummempia vaikeuksia, ja sain sen nätisti ohjattua tiukatkin käännökset.. Jopa kepit menivät vaikken ollut vieressä työntämässä Stefaa kujaan! Mieletön Stefa, siitä tulee vielä agilitykoira.

Viereisellä kentällä tehtiin pituusestettä, joka oli Stefalle uusi tuttavuus. Siinähän se sen hyppäsi kuin muutkin esteet. Puominkin se meni nätisti, saatiin se jopa jarruttamaan lopun kontaktille. Tahtoisin sille sellaisen kontaktin ettei se pysähdy lainkaan, mutta se voi olla liian vaikeaa mulle sekä opettaa että ohjata. Uutena otettiin myös keinua, jota olen pelännyt siitä asti kun alkeiskurssille ilmoittauduin. HYI keinu. Ihme kyllä Stefa kuitenkin tepasteli sen korkeaan päähän ihan tyynesti, ja suostui jopa odottamaan siinä kun keinu laskettiin alas. Me saatetaan saada siitä jopa ihan sujuva este! Käsittämätöntä.

Olin ihan Hangon keksinä kun treeneistä pääsin. Jee agility. Lopetan kaiken muun tähän resseissäni.

Tänään käytiin myös tekemässä tokoa Emmin kanssa, ja voi että kun sekin oli kivaa! VAIKKA Stefa ei tuntunut osaavan yhtään mitään oli se silti kivaa, ja mikä tärkeintä, tiedän miten lähden noita asioita työstämään. Seuruu oli ihan tyhmää, mutta huomattiin että se on parempaa ilman alkurutiinia. Täytyypä siis tehdä sitä jonkin aikaa ilman alkuja, ja miettiä sitten miten ne alut saataisiin kivoiksi. Luoksetulossa oli ihan oikea asenne, se kaipaa vain treeniä. Ruudussa ajattelin ensi treeniin kopioida Zerolla käytetyn kikan: ruutuun viedään pallo koiran nähden ja sitten tehdään jotain muuta. Mä oon tehnyt tän vaan tosi vaikeesti niin että näytän koiralle ruudun, ja teen sitten välissä jotain muuta. Tokihan se olis helpompaa jos palkka olis ruudussa valmiina, ja toisi myös vähän vaihtelua, meidän ruututreenit kun on junnanneet taas aika pitkään siinä että palkka tulee heittämällä. Kaukojen s-i-s -vaihdot sujui, poikkeuksellisesti, samoin ruudun loppu jota Emmi mulle myös neuvoi vähän paremmaksi.

Tunnariinkin saatiin neuvo, joka poikkesi aika paljon aiemmista. Aiemmin tunnarista on pitänyt tehdä iso ja tärkeä juttu, josta saa aina superpalkan. Sellainen se Stefalle onkin, piski menee ihan tolaltaan ja talloo kapulat, syö ne ja sössii koko tunnarin jos välissä ei ole verkkoa toppuuttelemassa. Viime aikoina se on alkanut jopa tallata verkon päällä kaikessa puhdissaan. Emmi neuvoi tekemään tunnarista tylsemmän. Nappulaa palkaksi. Kyllä se ne kapulat noutaa kumminkin kun niistä niin tykkää, mitä siis turhia nostamaan sen virettä superpalkoilla. Järkeenkäypä vinkki todellakin, koska mua on neuvottu rauhoittamaan se tunnari ja laskemaan vire, mutta en oo tajunnut tehdä sitä palkalla.. No, nyt on sitten intoa tunnariinkin!

Possu oli hieno kuten aina. Pentutreeni on NIIN KIVAA! Kaikki sujuu kun tehdään kaikkea helposti! Innostuin suorastaan ottamaan perusasennosta jo yhden askeleen. Hyvinhän se tekee, niin kauan kun pidän kädet sivullani. Mutta tahtoisin nostaa kädet vaikka pään päälle ilman että koira taipuu ulospäin! Jatketaan siis perusasentotreeniä. Ehkä me vuoden päästä päästään jo kaks askelta.

Possunen teki myös jääviä, jotka oli hienoja ja teräviä, ja se pysyikin niissä jo sekunteja (seisomisessa tää on ihan uusi ja ISO juttu) ja pysyi paikallaan vaikka liikehdin. Istumisessa houkuttelin sitä nameilla, mutta tyttö osasi luopua kuin vanha tekijä ja istui kuin tatti! Luoksariakin tehtiin, se oli hieno, samoin ruutua, jossa lelun ruutuun vienyt Emmi olisi ollut lelua jännempi. Ei haittaa, eihän se nyt kaikkea voikkaan kerrasta osata!

Oon ihan intopiukassa nyt. Treenaaminen on NIIN kivaa! Parasta oli että treenien aikana Possunen oli puuhun sidottuna odottamassa, ja vaikka se huusi kuin pasuuna, se huusi pikemminkin kuin veljeni oranssi muovipasuuna, kuin se tavallinen messinkinen metelipasuuna. Ja se veti myös henkeä välissä. Haha, enää se ei kumoa fysiikan lakeja!

tiistai 10. joulukuuta 2013

The 69 Eyes: Dance D'Amour

Maanantaina tehtiin tokoa, tiistaina tehtiin tokoa, keskiviikkona hakua ja torstaina agia. Sitten lähdettiin viikonlopuksi Punkalaitumelle ja tokoiltiin vähän lauantaina. Sittemmin en ole tehnyt mitään, koska menin Joulupukille töihin lajittelemaan kortteja ja teen sitä nyt jonkin aikaa niin että koirat joutuvat hunningolle. Tai sitten livahdan tänään treenaamaan pk-tottista, kuka tietää.

Tiistain SM-treenitokoissa sain hirmuisen inspiraation aiheesta koiran treenaaminen. Oli puhetta koetreeneistä, ja siitä että niitä pitäisi tehdä kerran viikossa. Minun mieli = puhallettu. Toki ajatus käy järkeen: kun kerran viikossa tekee läpi kaikki luokan liikkeet ja kirjaa arvosanat itselleen ylös, on siitä sitten helppo seurata miten ehjiä liikkeitä on tullut ylläpidettyä, ja miten uudet ovat edistyneet. Tai pahimmassa tapauksessa miten vanhat on unohtuneet ja uudet ei kehity. Koska olen nörtti, väkersin aiheesta vielä Excel-taulukonkin, joka laskeskelee kertointen kautta yhteispistemäärät osapisteistä, ja värjäilee nollat punaisiksi ja kasia pienemmät keltaisiksi. Hirveän motivoivaa, sormeni kihisevät seuraavaan koetreeniin!

Tokoilut menivät muutenkin ihan kohtuuhyvin. Stefa oli ihan kihinöissään, ja teki iloista seuruuta, joka kesti oikeasti aika pitkään, tehtiin kokomittainen avoimen seuruu. Koira pysyi hyvin ja jaksoi keskittyä, harmi vaan kun se paikka jossa se pysyi oli liian edessä. Kierretään jotenkin kehää tässä jutussa, paikka liian takana, paikka liian edessä, koira liian littana, koira liian korkeassa vireessä.. No joo. Stefan kanssa ei ehkä voi olla liian korkeaa virettä joten alan vain rakentaa sitä paikkaa paremmaksi tuossa tilassa. Katotaan kuinka käy.

Stefa muuten metallinoutaa aika mahtavasti. Esteellä tai ilman, kapulalla kuin kapulalla. Ihmeitä tapahtuu.

Possusen seuruussa olen opettanut sille päälakikosketuksen! Kyllä hajottaa. Palkkailen sitä nyt eri kulmasta pyrkimyksenä saada se esteettisesti siihen viereen, eikä päälakikosketuksella mun eteen. Kaiken mä onnistunkin tyrimään.

Possusen odottaminen on kehittynyt kovasti. Kohta pian voidaan tehdä jo lyhyitä paikallaoloja ryhmässä. No, hetki siihen saattaa mennä.

Hakumetsässä keskiviikkona jatkettiin samalla kaavalla kuin aiemminkin: Possunen teki hajunhakuja ja Stefa ilmaisuja. Kumpikin oli hyvä.

Torstain agitreeneissä tehtiin pientä rataa, jossa oli osana kepit. Ja tehtiin jonkinlainen keppiläpimurto, kun sain neuvoja tehdä niitä käteentuloharjoituksia (joita on käsketty tehdä ennenkin, ja joita olen tehnyt ehkä kolme kun kerran käskettiin) ja Stefa alkoi suunnata sinne minne mun käsi näyttää, ei minne mä muuten näytän. Ja sit mä sain sen kepeille hypyltä! Voi kun se oli ihmeellinen hetki. Nyt ehkä lisään noita käteentulotreenejä, ihan vaan kun näin että niillä on oikeasti merkitystä ja ei, ei se Stefa seuraa mun kättäni vaikka joskus heitänkin siitä sille lelun. Loppuratakin sujui ihan hyvin mutta se ei ollut yhtä merkittävää kuin tuo alun kepeille ohjaus.

Mitä jäi jäljelle? Lauantain tokot. No, tokoiltiin.

Marjo otti piskeistä kuviakin, joten kerrankin on mitä esitellä. Hoho. Vaihdoin ulkoasunkin talvisemmaksi ihan vaan kun on kuvaa jota katsella.

Ps. Possu täytti toissapäivänä jo puoli vuotta. Hitto kun se on vanha! Ja paljon suurempi kuin Stefa.
Koko sakki


Epsu, ettei äitille tuu paha mieli.

Hörökorva-Hupsu

Possu ja Stefa keskustelevat poseerauspalkkakananmunasta ja siitä kumpi saa keltuaisen.

Possu on NIIN nätti.
6kk-seisotuskuva. Melkein osaan laittaa koiran seisomaan.
Stepsukan kuvia ei oo vielä muokattu loppuun.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Captain Jack: Captain Jack

Torstaina tehtiin agilityä. Puomi oli taas ongelmana, se on ilmeisesti kamala. Kaveri vinkkasi että toinen hallin puomeista yksinkertaisesti on niin pelottava, että puolet koirista regoivat siihen tekemällä sen jotenkin huonommin. Niinpä koitettiin toista puomia, jonka Stefa teki ihan ilman ongelmaa. Ihan pimeetä, mun mielestä niissä puomeissa ei oo mitään eroa. No, otettiin joka tapauksessa sillä vaikeammalla, ja kun lopulta saatiin Stefa menemään se ongelmaksi muodostui lopun kontakti. Stefa mielellään hyppäisi pois ennen sitä, joten piti ottaa pari hihnassa jotta sain sen estettyä. Vika tehtiin ilman hihnaa ja juoksi kontaktin nätisti.

Tehtiin myös pientä radanpätkää, joka oli VAIKEA. Oikeasti se ei varmasti ole vaikea yhtään kellekkään, mutta mulle oli. Ohjasin koiraa mutkaputkesta suoraan putkeen, ja sen jälkeen suoraan oikealla oli hyppy. Käännös oli niin jyrkkä että Stefa vaan juoksi siitä ohi koko ajan.. Joskin koitettuamme sitä about sata kertaa tajusin lopulta että mun pitää neuvoa Stefa hypylle jo kun se on siellä putkessa ja heti onnistuttiin, jee! Sitten vähän tuuletin, vaikka oltiin koiran kanssa kumpikin niin puhki että teki mieli vaan kaatua kyljelleen läähättämään.

Perjantaina oli tokon koetreenit. Ylläripylläri tehtiin hyppynouto, liikkeestä istuminen, metallinouto ja ruutu. Nehän me tehdään aina kun tehdään kokeenomaista, kun me ei osata mitään muuta. Päätin että ennen tammikuun koetreenejä koitetaan saada voittajan liikkeet siihen kuntoon että voin vain arpoa mitkä liikkeet tehdään, ja teen ne sitten vaikka vähän helpotettuna jos ei muuten suju. Mä viihdyn liian hyvin mukavuusalueellani.

Paitsi etten tällä kertaa oikeasti viihtynyt. Stefa kiersi hyppynoudossa hypyn, minkä se tekee vain ja ainoastaan koetreeneissä.. Liikkeestä istumisen se teki täydellisenä liikkeestä seisomisena. Metallinouto sentään onnistui suht hyvin, palautus vain oli vino. Ruutu sen sijaan oli ihan karmea, Stefa lähti luoksetulon merkeille, ja löysi ruutuun vasta muutamalla käsi- ja vartaloavulla ja lisäkäskyllä. Kun tehtiin loppuun, se sivulletulossa päättikin juosta ohitseni kohti merkkiä jolta lähetin.. Sain sen sitten lisäkäskyllä sivulle. Melkoinen fiasko. Ihan nauratti, että kesällä kuvittelin meidän vielä pääsevän voittajan kokeeseen vielä tänä vuonna. Ei tällä treenimäärällä!

Lauantaina en jaksanut tehdä mitään. Paitsi vähän naksuttelin Possuselle noutoa ja Stefan kanssa tehtiin tunnaria. Se tunnari oli IHAN HIRVEÄ. Stefa talloo kapuloita nykyään vaikka ne olisivat kiinni seinässä tai verkon alla. Laitoin esteen ennen kapuloita ja se jäi nätisti sen taakse, mutta tökki sitten nenällään kapulat minne sattuu. Voi raah. Sen on jotenkin vire liian korkealla tuohon liikkeeseen, pitäisi keksiä joku tapa saada se rauhoittumaan sopivaan tunnarimielentilaan. Siihen asti laitan verkon takaisin ja pähkäilen millä saan Stefan olemaan tallomatta verkkoa. Pöh mikä tyhmä liike.

Tänään tehtiin vielä hakua. Kuukauteen tai kahteen ei olla hakuiltu, mutta tällä viikolla päätettiin sitten hakuilla kahdesti! Stefa oli ihan mahtava. Sillä oli kolmen maalimiehen rata, kaikki suoraan edessä lähetyspaikasta, ilman apuja. Välissä oli myös yksi tyhjä pisto. Se löysi kaikki maalimiehet vaivatta, olin niin ylpeä siitä! Viimeiselle lähettäessä vähän mokasin, kun piti lähettää se yliheittona tyhjältä, mutta aivopieruna pysäytin sen keskilinjalle ja tein sitten yliheittolähetyksen, joka on erilainen kuin tavallinen lähetykseni. Eihän se sit mihkään lähtenyt, teki homovoltin (opin tän termin Facebookin Hakuharrastajat -ryhmästä :D ) ja lähetin sen uudelleen, tällä kertaa oikein. Kun lähetin sen oikein, se lähti oikein, ja löysi hyvin. Tyhjä pistokin sillä jäi piikkimäiseksi kun kutsuin sen pois liian aikaisin. Pitäisi antaa sen vaan työskennellä, Stefa kuitenkin tulee pois ihan kiltisti kun toteaa ettei mitään löydettävää ole.

Kyllä me ens kesänä vielä kokeisiin päästään! Otettiin loppuun Stefalle laukauksiakin. Perusasennossa ammutut oli jo aika hyviä, mutta kun koira oli maassa ammuttaessa se nousi aina ylös. Tarvitaan siis paljon lisää treeniä ennen kuin alan vaatia maassapysymistä.

Possu teki kolme löytöä. Ekalta ja kolmannelta palattiin hyvin pitkälti takaisin ennen lähetystä, ja se meni NIIN hienosti ja suoraan! Possusta tulee vielä niin hyvä. Tokalla lähetin sen jo aiemmin kun tuntui että se oli saanut hajun, mutta sen oli katse jossain ihan muualla kun lähetin sen ja se lähti sitten minne nokka näytti. Löysi se maalimiehen silti, joskin pienen mutkan kautta.