Tesla Motors valittiin Belgianpaimenkoirayhdistyksen tokon edustusjoukkueeseen ensi kevään FMBB-kisoihin Tsekkeihin. Minun pikku Tessu. MM-kisoihin. Johan nyt.
Ja Possu von Nakki kävi tokokokeessa. Ensimmäinen koe yli vuoden tauon jälkeen, ja voi että kun minua jännitti. Possu oli kuitenkin täysillä mukana ja halusi tehdä minun kanssa töitä, joten tehtiin kyllä ihan osaamistasomme mukainen suoritus. Toistaiseksi paras voittajaluokan koe, eikä se ykkönen nyt enää kaukana ole, yhden nollan päässä.
Paikallamakuussa meillä oli heti vähän häslinkiä, kun rivin toinen koira meni maahan vasta kolmannella hyvin voimakkaalla käskyllä. Ihme kyllä Possu ei reagoinut tähän, vaikka välissämme ollut koira kyllä lakosi käskyn voimasta. Voimakkaan käskyn vaatinut koira myös nousi ylös heti jätössä, joten saatiin lisäjännitystä kun tämä poimittiin kiinni ja vietiin kehästä. Loppu sujui kuitenkin ongelmitta, mutta perusasentoonhan Possu sitten jo napsahti viereisen käskytyksellä. Näitä ollaan tehty liian vähän, ja tiedossa on että tämä on ongelma, joten ihan oma häpeäni kun en ole ottanut asiakseni sitä korjata.
Paikallamakuu 8,5
Yksilöliikkeet alkoivat metallinoudolla. Possu otti vähän huonosti kapulasta kiinni kun nosti sen, ja pyöräytti kapulaa vielä luovutukseen tulossa toistamiseen, muuten hyvä suoritus ja pito.
Metallinouto 10
Luoksetulossa Possu vähän ennakoi pysäytystä, ja pysäytin sen liian myöhään kun jännitin pysähtyykö se ilman käskyä. Muuten hyvä.
Luoksetulo 8
L-liikkeessä vaihdot I-S. Käskytin istumisen epäselkeästi hermoillessani, joten seisomiseksihan se sitten meni. Muuten hyvä liike. Kun lähdettiin kehästä otin vielä istumisen ennen palkkaamista, ja siinä Possu kyllä osasi, kun keskityin käskyttämiseen.
L 6
Ruutu päätti ensimmäisen kehän. Olin ihan paniikissa L:n jälkeen ja pyörin paikallani tietämättä mihin siirtyä, enkä sitten osannut kertoa tuomarille miten me ruudussa toimitaan - onneksi oli hyvä liikkuri joka otti tilanteen hallintaan ja toisti minulle hitaasti vastausvaihtoehdot jotta pääsin taas paperille. Possu meni hyvin ruutuun, jäi vähän reunalle mutta oli kuitenkin ruudussa. Nätti maahanmeno, tosi nätti seuruuseen tulo - seuruutus kun oli kohti palkkaa ja pelkäsin että se alkaa edistää, mutta eipä edistänytkään. Hyvä Posso-koiro.
Ruutu 9
Toinen kehä alkoi tunnarilla. Tätä me nollataan kokeissa usein. Hermoilin, kuiskasin koiralle käskyn ja Possu jäi paikallen. Lähti kuitenkin ennen kuin ehdin antaa uuden käskyn, ja teki erinomaisen tunnistusnoudon. Hyvä Possu!
Tunnari 9
Ja sitten kaukokäskyt. Nämä on meillä ihan hajallaan, ja jännittivät minua kovasti. Possu ottikin niissä sooloasenteen, ja ennakoi jokusen asennon, sekä taisi tehdä yhden vääränkin vaihdon. Eteenpäinkin se liikkui noin puoli Possunmittaa, mikä on kuitenkin paljon vähemmän kuin mitä se pahimmillaan liikkuu. Nämä on otettava tehotreeniin, varsinkin asennoissa odottaminen!
Kaukokäskyt 0
Seuruussa Possu teki Possuksi oikein mainiota työtä. Kovasti se tanssi, edisti ja kuolasi jalkaani, mutta ikävä kyllä se teki juuri niin hyvän seuruun kun olen sille opettanut. En vain ole kovin kaksista seuruuta jaksanut treenata. Kuitenkaan yhtään lisäkäskyä ei tarvittu, yhtään perusasentoa ei jäänyt tekemättä, eikä missään käännöksessä lähtenyt lentoon. Oikein hyvää työtä.
Seuraaminen 6,5
Viimeisenä liikkeenä ohjattu nouto. Tämä oli oikein hyvä, varsinkin kun saatiin oikea puoli, jolta Possu juuri viime treenissä lipsahteli toistuvasti vasemmalle. Luovutus oli rehellisen vino, perusasento kuitenkin hyvä.
Ohjattu 9
Kokonaisvaikutuksessa saatiin sanomista vireestä. Pitäisi kuulemma olla matalammassa vireessä niin ei pudottelisi pisteitä seuruuliikkeissä eikä sähläilisi muitakaan. No jaa, mielestäni me oltiin oikein hyvin paketissa, kun palkkailin Possua pelkästään lyhytsanaisin kehuin liikkumatta ja riehumatta sitä. Yhtään lauluakaan ei laulettu, ei edes harkittu.
Kokonaisvaikutus 8,5
Kokonaispisteet 232,5, II palkinto, sijoitus 1/5. Tuomarina Jaana Tala. Tykkään kyllä hänestä, hän on tarkka ja tuomaroi tarkasti sääntökirjan mukaan, vaikka monasti haluaisikin antaa enemmän pisteitä. Esimerkkinä kaukokäskyt joita oikein pahoitteli ettei niistä millään vitosta saa - onneksi ei saanut, harmitus olisi iskenyt jos ykkönen olisi jäänyt neljän pisteen päähän. Samaten kokonaisvaikutuksesta totesi että ei me kyllä kasia ansaita, mutta ysiäkään ei voi meidän sähläilyillä antaa, joten päätti kerrankin antaa puolikkaita pisteitä kokonaisvaikutuksesta. Hauska rouva, ja mennäänä kyllä toistekin hänen kokeisiin.
Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori
sunnuntai 14. lokakuuta 2018
torstai 11. lokakuuta 2018
Pyhimys: Rakkauslaulu
Viikonloppuna oltiin Tessun kennelleirillä.
Aloitettiin lauantaina heti yllätysnumerolla, eli Possun viestitreeneillä porukassa. Kuuden koiran treenit, sen enempää koirakoita ei ole tainnut olla yhdessäkään meidän kokeessakaan. Itsevarmana totesin Possun juoksevan ihan kelle vaan, ja Possun veljen omistaja lähtikin meille kaveriksi. Eihän se sitten ihan mennyt niin kuin Strömsöössä, kun muut juoksi viisi etappia Possu juoksi vain kolme. Ensimmäinen matka aalle saatiin toimimaan ääniavulla, minulle se juoksi nätisti, mutta kolmas lähtö A-pisteelle ei sitten enää onnistunutkaan. Noloa myöntää, mutta luulen ongelmana olleen enemmän odotusajat kuin kakkosohjaaja. Ilman muita koiria treenatessa kun ei olla juurikaan odottelua otettu lähetysten väliin, ei ainakaan riittävästi. A-pisteeltä lähdettäessä sain kiskoa Possun lähes takaperin koko matkan, kun sillä oli niin kiire ihanalle ohjaajalle joka jäi pallon kanssa alkuun. Mutta kyllähän sekin unohtuu kun hetken loikoo metsässä.
No mutta, tiedetään mitä treenataan ennen ensi kesän koekautta.
Illalla ajettiin vielä jälkeä. Ollaan tehty Tessulla jälkeä lähinnä yksin, ja se on sellaista kuin minun ja Teslan touhu nyt yleensä on. Tesla jäljestää kolme askelta, palaa mun luo kysymään neuvoa ja jatkaa taas kun annan sille vahvisteen seuraamalla sen perässä. Se ei ole kaunista katseltavaa, ja kun yleensä vielä tiedän missä itse tallaamani jälki menee, annan huomaamattanikin koiralle apuja oikeaan suuntaan.
Ensimmäinen jälki oli rehellisen hirveä, kun paineistuin itse selän takana seuraavasta porukasta, ja hortoilin koiran perässä miten sattuu. Onnekkaasti treenikaverit olivat minua taitavampia jäljen kouluttajia - itse kun olen ihan rehellisesti sitä mieltä että en ole koskaan opettanut koiraa jäljestämään. Possu osasi jäljestää valmiiksi, samoin aikanaan Nemi. Rood sen sijaan ei ihmistä jäljestänyt eikä oppinutkaan, ja vähän sama Stefan kanssa.
Nyt on kuitenkin käsissä koira, jolla selvästi on nenänkäyttöpalikat pään sisässä, mutta en osaa niitä sieltä ottaa esille. Enkä tätä asiaa oikein edes tajunnut, vaan ajattelin että mitäpä tuosta, eiköhän se itsevarmuus jossain vaiheessa kasva niin että minulta vahvisteen pyytäminen lakkaa. Nyt kuitenkin otettiin heti seuraavalla järjellä löysät pois ja lakkasin koiran auttamisen kaikin tavoin.
Itselle on henkisesti raskasta olla auttamatta koiraa jota olen ennen auttanut. Tuntuu epäreilulta vaatia jotain mitä en ole aiemmin osannut pyytää - mutta kai se kuitenkin joskus on kerrottava. PITKÄÄN seisottiin jäljen lähtöpaikalla, kun pysähdyin tuijottamaan horisonttiin heti kun Tesla palasi ensimmäisen kuittausreissun luokseni. Ja siihen se sitten jäi. Pyörimään ja seisomaan ja ihmettelemään. Loputtomalta tuntuneen ajan jälkeen se kuitenkin lähti takaisin töihin, ja sain vahvistettua käytöksen lähtemällä perään. Teslalle tuntuu merkitsevän todella paljon niinkin pieni käytös kuin yksi askel sen perään. Huomasin sen toimivan naksuttimen kaltaisena vahvisteena. Usean pysähtelyn jälkeen homma kuitenkin lähti rullaamaan ja jäljestys alkoi näyttää siltä kuin sen kuuluukin näyttää. Luojan kiitos, oli se itselle sen verran henkisesti raskasta olla neuvomatta kun toinen pyysi apua. Ja oli kyllä hyvä treeni, opittiin sekä minä että Tesla tärkeitä pointteja joilla lähteä treenaamaan eteenpäin.
Sunnuntaina tehtiin vielä tottista ja esineitä. No, niissä riittää vielä treenaamista, kaikin puolin. Jääpähän hommaa ensi kesällekin.
Aloitettiin lauantaina heti yllätysnumerolla, eli Possun viestitreeneillä porukassa. Kuuden koiran treenit, sen enempää koirakoita ei ole tainnut olla yhdessäkään meidän kokeessakaan. Itsevarmana totesin Possun juoksevan ihan kelle vaan, ja Possun veljen omistaja lähtikin meille kaveriksi. Eihän se sitten ihan mennyt niin kuin Strömsöössä, kun muut juoksi viisi etappia Possu juoksi vain kolme. Ensimmäinen matka aalle saatiin toimimaan ääniavulla, minulle se juoksi nätisti, mutta kolmas lähtö A-pisteelle ei sitten enää onnistunutkaan. Noloa myöntää, mutta luulen ongelmana olleen enemmän odotusajat kuin kakkosohjaaja. Ilman muita koiria treenatessa kun ei olla juurikaan odottelua otettu lähetysten väliin, ei ainakaan riittävästi. A-pisteeltä lähdettäessä sain kiskoa Possun lähes takaperin koko matkan, kun sillä oli niin kiire ihanalle ohjaajalle joka jäi pallon kanssa alkuun. Mutta kyllähän sekin unohtuu kun hetken loikoo metsässä.
No mutta, tiedetään mitä treenataan ennen ensi kesän koekautta.
Illalla ajettiin vielä jälkeä. Ollaan tehty Tessulla jälkeä lähinnä yksin, ja se on sellaista kuin minun ja Teslan touhu nyt yleensä on. Tesla jäljestää kolme askelta, palaa mun luo kysymään neuvoa ja jatkaa taas kun annan sille vahvisteen seuraamalla sen perässä. Se ei ole kaunista katseltavaa, ja kun yleensä vielä tiedän missä itse tallaamani jälki menee, annan huomaamattanikin koiralle apuja oikeaan suuntaan.
Ensimmäinen jälki oli rehellisen hirveä, kun paineistuin itse selän takana seuraavasta porukasta, ja hortoilin koiran perässä miten sattuu. Onnekkaasti treenikaverit olivat minua taitavampia jäljen kouluttajia - itse kun olen ihan rehellisesti sitä mieltä että en ole koskaan opettanut koiraa jäljestämään. Possu osasi jäljestää valmiiksi, samoin aikanaan Nemi. Rood sen sijaan ei ihmistä jäljestänyt eikä oppinutkaan, ja vähän sama Stefan kanssa.
Nyt on kuitenkin käsissä koira, jolla selvästi on nenänkäyttöpalikat pään sisässä, mutta en osaa niitä sieltä ottaa esille. Enkä tätä asiaa oikein edes tajunnut, vaan ajattelin että mitäpä tuosta, eiköhän se itsevarmuus jossain vaiheessa kasva niin että minulta vahvisteen pyytäminen lakkaa. Nyt kuitenkin otettiin heti seuraavalla järjellä löysät pois ja lakkasin koiran auttamisen kaikin tavoin.
Itselle on henkisesti raskasta olla auttamatta koiraa jota olen ennen auttanut. Tuntuu epäreilulta vaatia jotain mitä en ole aiemmin osannut pyytää - mutta kai se kuitenkin joskus on kerrottava. PITKÄÄN seisottiin jäljen lähtöpaikalla, kun pysähdyin tuijottamaan horisonttiin heti kun Tesla palasi ensimmäisen kuittausreissun luokseni. Ja siihen se sitten jäi. Pyörimään ja seisomaan ja ihmettelemään. Loputtomalta tuntuneen ajan jälkeen se kuitenkin lähti takaisin töihin, ja sain vahvistettua käytöksen lähtemällä perään. Teslalle tuntuu merkitsevän todella paljon niinkin pieni käytös kuin yksi askel sen perään. Huomasin sen toimivan naksuttimen kaltaisena vahvisteena. Usean pysähtelyn jälkeen homma kuitenkin lähti rullaamaan ja jäljestys alkoi näyttää siltä kuin sen kuuluukin näyttää. Luojan kiitos, oli se itselle sen verran henkisesti raskasta olla neuvomatta kun toinen pyysi apua. Ja oli kyllä hyvä treeni, opittiin sekä minä että Tesla tärkeitä pointteja joilla lähteä treenaamaan eteenpäin.
Sunnuntaina tehtiin vielä tottista ja esineitä. No, niissä riittää vielä treenaamista, kaikin puolin. Jääpähän hommaa ensi kesällekin.
maanantai 1. lokakuuta 2018
Rick & Morty: Goodbye Moonmen
Viime viikkoina yllätin itsenikin. Kaivoin Stefan naftaliinista. Harmitti tehdä sen kanssa pelkkää nosea - johon se omasta mielestään on tarpeettoman hyvä, ja tekee ykkös- ja kakkosluokan hajuja sekaisin ulkoetsintöinä.
Puolivitsillä koitin osaisiko se hypätä avoesteen hämärässä illassa. Osasi. Osasi myös kapula suussa, ja niin että hyppy on poissa linjalta, kiertoliikettä imitoiden. Hämmennyin tästä kovin. Koko viime talvi me tahkottiin tätä sen kanssa ja se oli ns. impossibru. Järjellä ajateltuna me tehtiin sitä aina samassa hallissa, punaisella avoesteellä violetilla pohjalla. Insinööri hei, ajattele vähän.
Varmuuden vuoksi tehtiin tämä vielä sinisellä esteellä vihreällä nurmikolla. Ja tänään oranssilla esteellä vihreäpohjaisessa hallissa. Peace of Kake Randelin t. Stefa.
No jaa. Joka tapauksessa rouva on niin kertakaikkisen räjähtävä että kokonainen koesuoritus on vielä kaukana. Seuruussa hän edistää metrin, vinkuu ja puree vaatteita. Hupsista! Tunnarista ei kannattaisi edes puhua, mutta puhun silti - se menee ihan päin helvettiä. Totesin että Stefa ehtii kuolla vanhuuteen jos alan työstää sille vireen laskua tätä liikettä varten, joten ajattelin ottaa asiakseni opettaa sen niin että tunnarin voi tehdä myös täysiä. Se on sellainen minulle sopiva jesarilla kasaan -ratkaisu.
Harkitsen siis käyväni sen kanssa vielä kokeissa. Eihän se ole vielä kuin kymmenen ja puoli vuotta nuori. Ja niin kauan kuin Allan Aula on riittävän nuori tuomaroimaan, on Stefa riittävän nuori kisaamaan! (Ei pahalla Allulle, hän on ihana höpönassu jota ilman ei varmaan oltaisi ikinä uskaltauduttu Possun kanssa ensimmäistä viestikoetta pidemmälle.)
Olen treenannut myös muita koiria. Pelkkää tokoa. Mutta en jaksa kertoa siitä, koska kirjoitan puhelimella ja autocorrect tekee jutuistani kielellisesti vivahteikkaita.
Puolivitsillä koitin osaisiko se hypätä avoesteen hämärässä illassa. Osasi. Osasi myös kapula suussa, ja niin että hyppy on poissa linjalta, kiertoliikettä imitoiden. Hämmennyin tästä kovin. Koko viime talvi me tahkottiin tätä sen kanssa ja se oli ns. impossibru. Järjellä ajateltuna me tehtiin sitä aina samassa hallissa, punaisella avoesteellä violetilla pohjalla. Insinööri hei, ajattele vähän.
Varmuuden vuoksi tehtiin tämä vielä sinisellä esteellä vihreällä nurmikolla. Ja tänään oranssilla esteellä vihreäpohjaisessa hallissa. Peace of Kake Randelin t. Stefa.
No jaa. Joka tapauksessa rouva on niin kertakaikkisen räjähtävä että kokonainen koesuoritus on vielä kaukana. Seuruussa hän edistää metrin, vinkuu ja puree vaatteita. Hupsista! Tunnarista ei kannattaisi edes puhua, mutta puhun silti - se menee ihan päin helvettiä. Totesin että Stefa ehtii kuolla vanhuuteen jos alan työstää sille vireen laskua tätä liikettä varten, joten ajattelin ottaa asiakseni opettaa sen niin että tunnarin voi tehdä myös täysiä. Se on sellainen minulle sopiva jesarilla kasaan -ratkaisu.
Harkitsen siis käyväni sen kanssa vielä kokeissa. Eihän se ole vielä kuin kymmenen ja puoli vuotta nuori. Ja niin kauan kuin Allan Aula on riittävän nuori tuomaroimaan, on Stefa riittävän nuori kisaamaan! (Ei pahalla Allulle, hän on ihana höpönassu jota ilman ei varmaan oltaisi ikinä uskaltauduttu Possun kanssa ensimmäistä viestikoetta pidemmälle.)
Olen treenannut myös muita koiria. Pelkkää tokoa. Mutta en jaksa kertoa siitä, koska kirjoitan puhelimella ja autocorrect tekee jutuistani kielellisesti vivahteikkaita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)