Korn: Freak on a leash

Tämän tein itse. Tyynityperä mutta kelpaa=D

Jos jotakuta kiinnostaa uudenvuodenuhkaukset ne ovat kaksi tekstiä alempana, kuten myös yhteenveto tästä vuodesta. Tavoitteet laitoin myös tuohon reunaan esittelyjen alle, että varmasti pysyvät mielessä.

Roodin juoksu siis edelleen. Oli pakko ostaa sille housut kun ei tuota tiputtelun määrää vaan kestä. Varsinkin kun se nukkuu vieressäni, yök.. Muuten piski on ollut edelleen oma helppo itsensä, silti siirryin tänään pelkkään hihnassa ulkoiluun, kun pihapiirissä alkaa juoksennella uroksia. Argh. Mutta toivon mukaan tämä ei kestä enää kauaa, ja sitten voidaan taas riehua entiseen malliin.

Treeneistäkin. Seuraamista olen ottanut pihalla pelkillä perusasennoilla, Rood ei jaksa kovin pitkiä aikoja keskittyä pihalla, joten tarkoitus on ottaa jokapäiväiseksi hyvin lyhyitä keskittymisiä pihassa, tosin, nyt ei auta kun se on remmissä. Kävin ostamassa tuolle myös ketjukaulaimen, ja keskustelin eläinkaupan myyjän kanssa pitkät pätkät pannan asettamisesta kuristamattomaksi. Tarkoitus on opettaa Rood siihen, että ketjupannassa käyttäydytään säädyllisesti, koska se on kuitenkin panta jossa osallistutaan kokeisiin, niin sanovat pk-lajien säännöt. Muuten tuo saakin riehua hihnassa miten mielii, se ei vedä, mutta nuuhkii kaikki puhelinpylväät kiinni ollessaan, ja kiinnihän en sitä tosiaan pidä kuin hyvin harvoin, eli ollessamme kylillä kävelemässä tms. Ei siis aina edes joka viikko. Näin ollen BH-kokeeseen tähdättäessä lienee paras aloittaa alusta asti myös kaupunkiosuuteen harjoittelu. Ensin kävelen Roodin kanssa kotipihassa tuon pannan kanssa, opetan kulkemaan vasemman jalan kohdalla(osittain vielä vähän hakusessa miten, ettei mene sekaisin seuraamisen kanssa). Tänään tein yksinkertaisesti niin, että otin hihnan lyhyelle, ja aina Roodin mennessä liian eteen napautin jalkani yhteen ja pysähdyin. Tuosta jalkojen napautuksesta on tullut Roodille jonkinlainen merkki pysähtyä, kenties koska olen käyttänyt sitä siinä vähäisessä remmikäyttäytymisen opettamisessa, jota Roodille pentuna pidin. No, enivei, Rood ei tainnut päästä ihan perille pannan tarkoituksesta, mutta tämä olikin vasta ensimmäinen harjoitus. Välillä se seurasi, välillä vain istahti järkyttyneenä, kun ei saanut kulkea edelläni. Mutta toivon mukaan se paranee tästä, olemmehan vasta ihan alussa.

Olikohan sitten jotain muuta tärkeää.. Kyllä varmaan mutten muista. Joten kerron toiste tai en ikinä. Jatketaan suunnitelmien raapustelua.

Bobby Helms: Jingle Bell Rock

Meitin joulukortti. Vähän tämmänen, mutten ite tehnyt, syyttäkää JL-rallikuvia!

No ei vaan. Kiitos Juunakselle! Ehkä ensi vuonna osaan jo itse.

Ja jos joku ei saa selvää, teksti on tämä: Lumista joulua toivottavat Rood & Takku

Kuva tosiaan mikä on. Kamera edelleen saksanmaalla.

Dry Cell: New Revolution

Joulukin tulee. Ja me vaan seotaan.

Roodilla alkoi eilen kiima:S Voi mun pikkutyttöä. Siitä on kasvamassa iso. Pidän sitä kyllä edelleen valtoimenaan, vaikka pihasta löytyikin jo vieraita koiranjälkiä, ilmeisesti naapurin piskit käyneet tutkimassa meidän pikkuneidin tilan.. Enivei, olkoon nyt vapaana viikon kun tottelee. Sitten kun ne pahemmat päivät lähestyy, joutuu raukka siirtymään pelkkiin remmilenkkeihin. Mutta kunniakseen on sanottava, että ainakin tähän asti se on ollut erittäin mukava kiimasta huolimatta. Pihalla tottelee yhtä hienosti kuin tähänkin asti, sisällä seuraa minua lähes kantapäillä kaiken aikaa, ja on tosi raukea. Ihan hyvä. Hihnalenkeillä hyperaktiivisen koiran väsyttäminen olisikin kammottavaa jo pelkkänä ajatuksena.

Mutta totanoin. Piti tulla tekemään yhteenvetoa vuodesta. No, tavoitteena taisi olla jotain tyyliin pennun kanssa elämään opettelu, yleinen hallittavuus, sosiaalistaminen. No, näin itse kehuen on tavoitteeseen mielestäni päästy hyvin, Rood on upea koiranalku, ja yleisesti ottaen helppo hallita. Tietysti parantamisen varaa on vielä, mutta eiköhän se siitä. Täytyy kuitenkin sanoa, että uskomattoman hyvä tuuri minulla kävi kun tälläisen kullan sain perhettäni kiusaamaan. En osaa parempaa kuvitella.

Sitten täytynee laittaa myös
tavoitteita vuodelle 2009
No, mitäpä tässä. Aika villinä haaveena on, jos loppuvuodesta päästäisiin BH-kokeeseen, ainakin ensi vuoden tavoitteena on opetella liikkeet vähivaroin. Eiköhän se siitä, jos saan jotenkin kanavoitua:P Mutta näkee nyt. Ja toivoo parasta.

Kesän tullen treenataan lisää esineruutua ja aloitetaan jälki. Tai haku, mikäli se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta tälle pikkukaverille. Mutta sen näkee sitten kun lumi sulaa, ja tuo mädän tuoksu maanpinnalta vähän siirtyy kesän tuoksun tieltä. Ei viitsi tuolla talvisessa märässä maastossa opetella, kun on ilmeisesti liian vaikeaa sen luonnon kiertokulun(lue maatumisen luomien kaasujen) takia.

Agilityä jos pääsisi joskus vähän aloittamaan. Ei ehkä vielä tämän vuoden juttuja, mutta jos mahdollisuus saadaan, niin mukaan mennään.

Tokossa taas.. No, PK-puolen juttuja eli se käyttäytymiskoe. Miksei vähän alo-liikkeitäkin, jos yrittämistä riittää.

Saattaa olla aika lennokkaat suunnitelmat. Mutta sittenpähän itketään vuoden päästä :D

Franz Ferdinand: Do you want to?

Kyllä koiran omistaminen on mukavaa(sarkasmikerroin 0). Varsinkin tuollaisen pikkuEinsteinin, kuten Rood. Se on saanut korvat päähänsä taas pitkästä aikaa. Ihanaa kun piski tulee käskystä heti luokse ja tottelee muutenkin kuin ihmisen ajatus. Tarkemmin ajateltuna paremmin kuin ihmisen ajatus. Ihmisten ajatuksen eivät minun havaintojeni mukaan ole mitenkään hallittavissa.. Mutta eksyin aiheesta. Aihe: koira toimii ja elämä on ihanaa!

Tänään ruotsintunnilla luonnostelin vähän koulutussuunnitelman tynkää. Niitä suunnitelmia lojuu jo kaikkialla, huoneen joka nurkassa ja jokaisen koulukirjan välissä. Lopulta sain aikaiseksi kelpuutettavan. Tiivistettynä: luoksetulo, seuraaminen, maahanmeno ja noudon alkeisalkeet. Esineruudun ja jäljestämisen suunnitelmat tökkivät vielä vähän, mutta eivätköhän nekin siitä, kunhan saan nautittua tarpeellisen määrän aiheeseen liittyvää materiaalia.

Luoksetulo tosiaa, avustajan kanssa pihalla yltiöhelppoja harjoituksia, jotka tekevät luoksetulosta Roodille yli-ihanaa. Eli helppoa työtä superpalkalla. Tuntuu aika turhalta, kun se kuitenkin tottelee niin upeasti, mutta lienee tarpeen seuraavan teinikohtauksen iskiessä(minulle vai koiralle, siinä vasta kysymys!). Seuraamisessa alkeisjuttuja, sivulletuloa käskystä ja namilla perässä vetämällä, myös pihalla. Maahanmenossa tarkoitus vaan harjoitella mahdollisimman monissa eri tilanteissa, että saataisiin käsky "selkäytimeen". Noudossa kannustan piskiä pitämään kapulaa suussaan.

Ja tänään olen ottanut vain tuota seuraamista. Mutta sehän minulle aiheuttikin niin ihanan olon, tuo koira on unelma! Otin naksulla, jonka tarkoitusta olen jo vähän piskille perehdyttänyt, ja koira meni hirmu hyvin! Otin koiraa sivulle ilman käskyä, namilla ohjaten, ja kun se on jo tajunnut jutun se sai tarjota sitä itse. Kääntyilin paikallani niin, että Roodin oli aina etsittävä paikka uudelleen, ja otin pari askeltakin välissä. Rood oli tosi innoissaan ja tuli ihan reidessä kiinni, paikka välillä vähän hakusessa, mutta suurimman osan ajasta ihan oikein. Joskus kun se tuli kauempaa sivulle, asento meni vähän niin ja näin, kun koirassa ei toimi jarrut. Mutta palkka vain oikeasta asennosta, ja eiköhän tämä tästä ala edetä.

Oltiin tänään lenkillä tulipalossa. Isä poltti jotain luonnontuotetta tuolla pellolla ja minun piti mennä katsomaan että ne palavat siellä yksityisesti, eivätkä järjestä mitään überbileitä koko pellon korsille. Rood ihanuus pysyi nätisti kaukana tulesta, itse kyllä meinasin syttyä palamaan. Mutten sitten viitsinytkään. Ja loppujen lopuksi, tämähän ei liittynyt mihinkään.

Is there life on Rood?

Ja kyllä siellä on. Kaveri soitti ja kertoi, että koirassaan on täitä. Minä totesin että no, eihän Roodissa voi olla, juuri sille tein viikko sitten tarkistuksen eikä ole tätä kyseistä koiraa nähnyt sen jälkeen.. Mutta mitä vielä. Jalkaeläimiä siellä oli vilisten. No, ell onneksi tuli katsomaan possuja niin tarkisti samalla käpäläeläimenkin. Ei löytänyt mitään(niin kai, kun katsoi ruskeista kohdista) mutta luotti minuun ja kirjoitti reseptin Strongholdiin. Aloin itsekin jo epäillä löydöksiäni kunnes illalla palasin koiran turkin pariin ja siellähän niitä oli, mahakarvat täynnä jalkamahoja, jotka olivat täynnä paimenesta ryöstettyä verta. Tänään hain aineet apteekista ja pumppasin ne koiraan(niskaan, en mahaan). Nyt pitäisi olla piskin asiat taas kunnossa, sen pedin vielä laitan pakkaseen, sekä kaikki petivaatteet koko talosta, tuo koira kun nukkuu aika monipuolisesti ja tasapuolisesti jokaisen sängyssä.

Täiden lisäksi kuuluu lunta. Kun se satoi narttu kommentoi "kiinnosti" ja jatkoi oleiluaan. Kun se sitten joutui peltolenkille(metsät edelleen lenkkeilyalueen ulkopuolella, kun ovat täynnä aseistettuja tanskalaisia. Ja joskus myös ruotsalaisia ja saksalaisia) kanssani se tajusi, että valkoinen aine onkin kivaa. Minä rämmin vaivalloisesti kainaloihin asti valkoisessa veden olomuodossa(no okei, polviin asti) ja Rood otti tehtäväkseen napata kiinni jokaisen jaloistani lentävän lumipaakun. Siinä sillä olikin töitä, ja välissä piti ottaa spurtteja ihanaisessa hangessa. Jäljet olivat mainiot, tuo pystyy loikkaamaan kaksikin metriä ennen seuraavaa jälkiparia. Nauratti.

Ja seuraamista olen ottanut säännöllisen epäsäännöllisesti. Se on hirmuisen hauskaa kunnes kulmahampaat uppoavat kynsinauhoihini. Tuo on niin yritteliäs ja tekee mitä vain saadakseen makupalan, sen kanssa on tosi kivaa treenata. Ajattelin vielä mennä sisällä hieman ja sitten siirtyä myös ulos harjoittelemaan. On tosi mahtavaa opettaa koiraa joka haluaa oppia! Täytyy varmaan alkaa väkertää lievää koulutussuunnitelmanpoikasta, kun en vaan pysty olemaan opettamatta tuota enää. Kyllä se kontaktikin siitä paranee kun treenaa muutakin kuin perusjuttuja.

Oltiin myös eläinkaupassa. Sinne oli tullut uusi myyjäsetä ja tämän mukana hyllyllinen harrastustavaroita. Olin ihan paloina innosta, kun siellä oli muutakin kuin hamsterinruokaa ja koiranvillapaitoja. Oli noutokapuloita vaikka kuinka, treeniliivejä, viestipantoja, motivointipatukoita, hakuilurullia.. Ah autuutta. Ostin Roodille sitten uuden noutokapulan kun mukava myyjä auttoi valitsemaan sopivan kokoisen. Nyt voidaan sitten alkaa reenata noutoakin, hihhihhii!

Olen niin ekstaasissa tästä koulutuksesta, että taidanpa alkaa hahmotella pientä koulutussuunnitelmaakin. Sellaista, jossa on tarpeeksi tilaa myös luoksetulolle häiriössä etc.

Ja nyt meikä menee. Simpsonit alkaa.

Yötavaroita

Lisää esineruutua. Illalla seitsemän jälkeen, on pimeää ja sataa. Ja minä ja koira mennään metsään etsimään esineitä.

Otettiin siis taas esineitä, kun loppuviikko on pelkkää tiellä lenkkeilyä, metsään ei saa mennä kun tulee metsästäjiä. Ja me ei saada pelotella peuroja.

Otin viisi toistoa, koska olosuhteet olivat aika vaikeat. Koira ei nähnyt mitään, joten sen piti käyttää nenäänsä(tavoitteeni). Otin tosi helppoja esineitä, suoraan edessä tai aavistuksen oikealla ja vain muutaman metrin päässä. Kolme ekaa olivat ylihelppoja ja koira löysikin ne melkein heti, kaksi viimeistä laitoin vähän kauemmaksi. Löysi se nekin melkein heti.

Eli koiraa ei pimeys ja sade tuntuneet haittaavan. Hyvä. Viereisellä pellolla oli varmaan peuroja, kun Rood tuijotteli sinne aina esineiden välissä. Tosi hyvin siihen nähden se teki töitä, kylmyys, märkyys ja pimeyskään eivät laskeneet sen motivaatiota yhtään. Rood on superkoira.

Huomasin muuten, että minulla on traumoja Nemin kuolemasta. Rood nukkuu nyt kuistilla kun siellä on viileämpää(siis nyt se nukkuu, ei öisin), se pysyy siellä eikä mene tielle, sen tiedän. Silti, aina kun näen ikkunasta autonvalot juoksen paniikissa kuistille etsimän Roodia. Siellähän se hymyilee paikallaan, "en mä minnekkään auton alle oo jäänyt". Aika surullinen ongelma, kun koko ajan pelkään pahinta.

Se paimentaa sittenkin

Kiharakarvainen sikakoira pääsi tänään sikalaan. Minä jouduin. Mutta hommat hoituivat ihan kivasti tuon piskin kanssa, kun sillä oli synnynnäinen taito ajaa possut karsinan nurkkaan siksi aikaa kun minä siivoan. Hienoa, minä jo ajattelin että tuon paimennusvietti pätee pelkästään jalkapalloon. Pikkupossut hoituivat hienosti, niitä piti nuuhkia kaltereiden välistä ja niitä oli kiva pitää paikallaan maassa makaamalla ja tuijottamalla. Ja totta kai koira haisi tosi kivalta kun oli maannut siellä karsinan lattialla kyyläämässä että siat pysyvät paikoillaan. Ekat menivät aika jännästi, Rood juoksi karsinaan ihmeissään "tänne en olekkaan ennen päässyt mukaan!" ja peläytti possut juoksemaan ympyrää, sai ne kuitenkin lopulta kokoon, vaikka possut järkyttyivätkin. Seuraavissa karsinoissa tuo meni jo kuin vanha tekijä, hitaasti ja rauhallisesti sisään, ja minun silmissäni se ei edes tehnyt mitään, kun possuset olivat jo kasassa. Jännä juttu.

Isot possut sen sijaan olivat pelottavia. Uskalsi sentään koira tulla mukaani sikalaan, mutta silti ne valtavat kärsäkkäät eivät olleet lähestymisen arvoisia. Mutta uskon tämänkin asian muuttuvan, kun koira saa lisää ikää ja kokemusta.

Sikalan jälkeen Rood pääsi vielä pikkukylämme keskustaan ihmettelemään suurkaupunkia. Tämä kylä on niin suuri, että paikalliset nuoret ajavat rinksaa traktoreillaan, lantakärry perässä. Melkein pillahdin itkuun kun näin tämän, sillä olin luullut heitä vain legendaksi. Mutta en yleensä käykään pitäjällä viikolla kuuden maissa, koska se on koiranmetsitysaikaa. Tänään kuitenkin satuin pääkallonpaikalle ja Roodin kanssa todettiin, että me ei ollakkaan tämän kylän pahimmat maissipiiput. No, saipahan koira taas uuden kokemuksen, jonka tuntui ottavan rauhallisemmin kuin minä.

Esinemetsä

Tänään on ilmeisesti luvattu hirmukamalaa myrskyä koko Suomeen. Tai ainakin meille. Joten heti kotiin päästyäni painuin koiran kanssametsään esineruudulle. Ei riitä rohkeus myrskyllä lenkkeilyyn, kun kaikkialla on puita kaatumisetäisyydellä, joten mentiin äkkiä ennen tuulen yltymistä.

Otin aika monta esinettä, kahdeksan. Esineenä oli koiran rakas Karvinen -pehmolelu, koska keltainen näkyy kivasti pimeässä. Harjoittelin taas suoria pistoja eteen. Edelleen heittää vähän(paljon) vasemmalle jokaisen, joten laitoin taas tarkasti suoralle linjalle ja kolme oikealle. En enää oikein muista miten ne menivät, mutta koitan jotain selittää:)

Eli pari ekaa oli suoraan edessä. Ekan kanssa oli vähän vaikeuksia, kun koira juoksenteli periaatteella "jos kompastun siihen löydän sen" mutta parin jälkeen alkoi jo systemaattisesti painaa suoraan eteenpäin, kävi tosi pitkälläkin niillä kerroilla kun ei heti löytänyt. Eli pituutta on pistoihin tullut jo parikymmentä metriä. Oikealle laittamaani se etsi jonkin tovin, mutta löysi kuitenkin. Laitoin kaksi seuraavaa samaan paikkaan, ja kolmas olikin jo aika iisi. Sitten viimeiset otin taas suoraan eteen, vaikka se yhtäkkiä lähtikin vasemmalle(kolme viimeistä olivat olleet oikealla) ja oli vähän vaikeuksia. Loput löysikin jo ihan helposti, ja kaksi viimeistä jo selvästi nenällä.

Epäilen, että annankohan minä koiralle ruumiinkielellä jotain signaaleja siitä, mihin suuntaan kannattaisi mennä. Täytyy pyytää joku kuvaamaan ensi kerralla, niin näen itse.

Ja sellainen seikka, että koira lähti välillä takaisinpäin niin että meni etsimään takaanikin. Äännähdin kiellon (ei siis "ei" vaan "äp" tms jota käytän tälläisissä tilanteissa) ja lähetin koiran uudelleen, jolloin se palasi alueelle.

Ja esineen tuomiset on muuttuneet aika paljon. Ennen saattoi vain näyttää kuonollaan että "täs ois, mut sulle en tua" tai kantaa puoleenväliin, mutta vaihdettuani palkan minulta tulevaksi(esine ei siis ole palkka) luovutukset on tulleet eteen asti. Tänäänkin juuttui patukka taskuun, niin koira nappasi äkkiä esineen takaisin suuhunsa, kun ajatteli tiputtaneensa sen liian ajoissa. Tarkempaa luovutusta en ole vielä harjoitellut.

Olen myös vähän miettinyt, että pitäisi tehdä tarkempi suunnitelma etenemisestä. Ensin harjoittelen nyt nuo pistot suoriksi, ja toivon että se alkaa enemmän nenällä etsiä. Jos ei ala täytyy alkaa laittaa esineet suoraan eteen ja nurmikkoa päälle, ettei kompastumalla löydä. Kolmas porras lienee pituus pistoille, ja.. Hmm, en tiedä. Täytyy pohtia.

Jälkiä

Tein Roodille ensimmäiset jäljet tänään. Ja siitä ei tullut yhtään mitään. Opetin Nemin laumavietillä, ja se oppi niin hyvin, että ajattelin soveltaa samaa Roodiin, mutta tämä ei taida olla kaikille koirille yhtä iisiä. Tai sitten johtui siitä, että Roodia on ihan vauvasta opetettu esineruutuun.

Eli siis, opetan laumavietillä niin, että minulla on välineinä valjaat ja liina, patukka ja avustaja. Ensin leikin koiran kanssa patukalla, sitten koira viedään vähän syrjemmälle, minä kävelen metsään mahdollisimman jälkiä tehden, eli lyhyin askelin, joilla vähän potkin maata. Piiloudun muutaman metrin päähän kiven taakse, koira viedään paikalle jossa leikin sen kanssa ja sen pitäisi alkaa etsiä minua, laumanjohtajaansa ja leikkikaveriaan ja seurata jälkeä luokseni. Toimi tosiaan Nemillä hyvin, mutta Rood oli pallo hukassa. Löysi minut kyllä, mutta niin ja näin.

Tässä oli olosuhteissa varmaan aika paljon vikaa, koska ensimmäisellä kerralla paikalle tuli kissa. Vihainen ja verenhimoinen kissa. Olin kiven takana piilossa kun koira alkoi uikuttaa kauhusta(pelkää vihaisia kissoja hirmuisesti, kun äitikissat aina höykyttävät sitä kun yhyttävät sen leikkimästä pentujen kanssa(siis pentujen kanssa, ei pennuilla)). Avustaja ei saanut kissaa heti häädettyä kun piteli koiraa niin ettei se näkisi minua, eikä siksi huomannut kissaa ennen kuin koira alkoi vinkua. Ajoi kissan kauemmas ja jatkoi harjoitusta, olisi tietysti pitänyt keskeyttää, mutta minä en tajunnut ajoissa. No, koira vietiin paikalle ja se ehkä kuitenkin hieman tajusi koska kuitenkin lähti tieltä metsään ja löysikin minut. Palkaksi leikkiä.

Toinen pisto, ajoin ensin kissan kauas, mutta se oli ilmeisesti vähän stressannut koiraa, kun se ei enää kauhean innoissaan leikkinyt, mutta löysi minut taas kuitenkin. Ei jälkeä pitkin, mutta löysi.

Kolmannella pistolla avustaja päästi koiran irti etsimään minua, ja se juoksi suoraan ohitseni ja metsään, ja alkoi nuuhkia innoissaan maata(etsi ilmeisesti esineitä, koska patukka on sama, jolla palkitsen sen esineiden löydöstä).

Eli mokana lähinnä se, etten ollut suunnitellut tarpeeksi harjoitusta, enkä pysähtynyt miettimään kissan tulon jälkeen että mitäs nyt. Ajattelin kokeilla tätä vielä jossain vaiheessa uudelleen ja katsoa miten menee, ja jos ei vain onnistu, niin tyydyn siihen, että menetelmä on tälle koiralle väärä. Sitten ei minun auta kuin vaihtaa koulutustapa makkarajälkeen vaikka se ei minua koulutusmenetelmänä oikein miellytä, god knows why.

Olen vähän myös tuolle alkanut opettaa sivulletuloa. Namilla olen vetänyt koiraa perässäni jo reiden kohdalla, mutta nyt opetin jo vähän "sivu" -käskyä. Koira puri minua iloisesti käteen, aika pahastikin, kun oli niin innolla namin perässä. Mutta onpahan ainakin koulutukseen soveltuvat makupalat kun koira on noin kovasti perässä.

Peurakoira

Tänään suuri paimenkoira paimensi minulle lampaan kun olimme metsässä. Kai se sitä lampaaksi luuli, julmetunkokoista peurapukkia. En ole ikinä nähnyt yhtä isoa peuraa, siinä oli kokoa ja rakennetta ja se oli upea kuin mikä. Siinä tilanteessa en vain ihan tajunnut eläimen kauneutta. Tutkiskelin ojan moninkertaistunutta vesimassaa ja mietin, miten sen ylittäisin, kun kuulin edestäni pensaasta ryminää. En nähnyt mitään, kuulin vain ryskeen, en ehtinyt edes miettiä mikä voi pitää niin mieletöntä meteliä, kun eteeni syöksähti valtava peura, pitkät ja seivästävännäköiset sarvet päässä. Huusin kauhusta, koska oikeasti kuvittelin elämäni päättyvän sinne, peuran sarviin. Säikäytin eläinparan niin pahanpäiväisesti että se tajusi juuri ja juuri väistää, kääntyi vasemmalle noin puolentoista metrin päässä edessäni. Tässä vaiheessa tajusin eläimen massiivisen koon, aiemmin olin huomannut vain sarvet. Peura loikkasi ojan yli ja katosi metsään, ja hetken päästä perässä tulee pieni bordercollie suu hymyssä "kato äiti mitä sulle toin!". Taisi pikkutyttöni suuttua minulle kun päästin lampaan karkuun.

Eli villiä on ollut, mutta mitään ei kyllä olla tehty:D

Olen ihan oman mielialani suojelemiseksi välttänyt koiran aktivointia, metsälenkkejä vain, ja silloin tällöin olen jotain koittanut opettaakin. Joten, kun en ole mitään edes yrittänyt, en ole epäonnistunut, ja tuntuu että ehkä tuon murrosiän kulminaatio on ohi. Donno, toivon vain.

Nyt voisin taas kokeilla jotain järkevää tekemistä. Niin juuri minä, töihin!

Tässä tekstissä ei siis ollut mitään muuta mieltä kuin päivittää kahden viikon tauon jälkeen. Eikä tätä kuitenkaan kukaan lue, niin sama se kai mitä kirjoitan:D

Murrosikä

Juuri kun minulla alkoi olla täydellinen, hyvinkäyttäytyvä ja tottelevainen pentu pamahti teiniys päälle. Tuntuu että tulen hulluksi tuon kanssa. Välillä se on edelleen ihan normaali pieni koira, mutta välillä tulee aivan ihmeellisiä kohtauksia.. Eli luoksetulo suoritetaan silloin vähän miten sattuu(joko ei tule ollenkaan, joko tulee luokse mutta jää kolmen metrin päähän lällättelemään tai tulee osan matkaa kun huomaa jotain kiinnostavampaa ja vaihtaa suuntaa..), pihassa se ei enää pysy ja kiellot kaikuvat kuuroille korville. Ei sillä että tulisin hulluksi..

Nyt on siis turha toivoa yhtään mitään koulutuksellista tekemistä, kun pikkuneiti angstaa, vaan liikunta on ihan vaan metsässä juoksua ja aivojumppa makupalojen etsimistä. Pihan rajoja kertasin taas tänään mutta se oli jotain aivan omituista.. Ensin Rood oli hihnassa, ja kävelimme rajoja niin kuin tähänkin asti. Koira pamauttaa saman tien rajan yli ja minä rähähdän ja nostan sen takaisin pihaan. Pari tälläistä ja Rood on ihan poissa tolaltaan, tuijottaa minua korvat päätä myöden ja tärisee sateessa.. Enkä minä edes rähähtänyt pahasti, normaalisti karjun paljon pahemmin, ja teini-ikäisyyskohtauksien aikana huudan ääneni käheäksi ja koira ei edes välitä. Tämä on ihan sairasta.

No, kehuin sitten vaan Roodia kovasti kun se oli pihan puolella ja se vain katselee minua hyvin hämmentyneenä. Sen jälkeen reagoi rähähdyksiini taas ihan normaalisti, siirtyi takaisin pihaan muttei saanut mitään paniikkikohtausta. Sitten päästin sen irti ja kävelin rajoja sen kanssa, koira pysytteli jo tarkkaan pihassa. Sitten tämä kaikki vaan alkoi stressata sitä niin, että se meni ihan tolaltaan.. Yhtäkkiä se vain juoksi hirmuista kyytiä edes takaisin ja nyhti ruohoa, mitä se tekee silloin kun sen on stressaantunut tai turhautunut. Huraa. Minä tulen vielä hulluksi ja ehdin pilata tuon koiran seuraavana neljänä kuukautena.

Paino on muuten edelleen ~12kg. Siihen taisi jäädä.

Nenää

Äsken tultiin taas metsästä. Kävin merkkaamassa sinne alueen n. 15x50m, koska olen tosi huono hahmottamaan etäisyyksiä. Alan siis opettaa tuolle nyt sen alueen kokoa, pistot suoraan eteenpäin sinne viidenkymmenen metrin päähän ja takaisin. Tähän asti ollaan otettu tosi vähäisiä, van muutaman metrin pituisia esineitä. Nyt otettiin noin kymmenen metrin päästä(täytyy varmaan merkata joka kymmenen metrin välit myös, kun on niin vaikea nytkin sanoa oliko tuo matka viisi vai kaksikymmentä metriäxD), suoraan eteenpäin, kun tuo tosiaan heittää aina vasemmalle etsiessään.

Tosi kiitettävä tuon koiran innostus esine-etsintään. Vaihdoin nimittäin harjoittelupaikan tuohon metsään jossa ulkoilemme paljon, joten ihme että ymmärsi mistä on kyse. Sinänsä ikävää että täytyy harjoitella paikassa jossa muutenkin oleilemme paljon(tai en tiedä, ehkä se vain auttaa), mutta en löytänyt tarpeeksi suurta tasaista aluetta muualta, meidän metsät kun ovat inhottavan kumpareisia.

Joka tapauksessa, siis. Ensin kävin koiran kanssa mittailemassa alueen ja tallaamassa ensimmäiset metrit. Sitten käytiin kotona hakemassa tarvikkeet, palattiin paikalle hihnassa(varmaankin hämmensi Roodia, koska yleensä metsään mennään vapaana..) ja sidoin koiran puuhun etsintäalueen ulkopuolelle. Sitten menin itse vielä tallaamaan ja piilotin samalla esineen, sille etäisyydelle mille tuo on hädin tuskin ennen hakenut. Enkä todellakaan osaa sanoa montako metriä se oli. Kun palasin takaisin koiran luo se oli jo tajunnut mistä on kysymys ja työnsi jo päätää läpi pk-valjaista jotka olin jättänyt sen viereen. No, valjaat päälle ja lähetin koiran, ennen aluetta. Tosi paha moka minulta, olisi voinut taas vähän katsoa. No, kutsuin Roodin takaisin(hyi minä) ja kävelimme muutaman metrin eteenpäin oikean alueen alkuun. Lähetin koiran, se lähtee saman tien vasemmalle. Löysi sentään esineen aikansa huidottuaan, toi on tosi sitkeä otus, jaksaa etsiä kuinka kauan tahansa. Sitten se toi esineen(sen oma kumilelu) minulle, tiputti sen jalkoihini ja odotti palkkaa. Pitänee jossain vaiheessa opetella nuo luovutukset kuntoon.. Toinen ja kolmas esine menivät samalla lailla, vasemmalle kääntyen. Viimeisen neljännen esineen laitoin jo aika pitkälle, ehkä sen kymmenen metriä, tai viistoista? Joka tapauksessa, Rood kiersi taas vasemmalle ja esineen ohi, siis pidemmälle kuin esine! Sitten se palasi takaisin luokseni ja lähti uudelleen minusta suoraan eteenpäin ilman eri käskyä. Se juoksi koko matkan esineelle, mutta sillä meni hetki ennen kuin se löysi sen.

Maasto ei ehkä kuitenkaan ollut kaikkein helpoin, heinä oli melko pitkää. Mutta olen ihan tyytyväinen, taidan ensi kerralla ottaa aika lyhyitä ja suoraan eteen, että oppisi sen ettei kierrä aina vasemmalle.

Esineitä

Liivit löyty. Eli eilen haettiin kolme esinettä, tänään kolme. Eilen lähinnä koitettiin, muistaako, ja opetin että etsiä saa vasta käskystä. Ensimmäinen esine oli edessä keskellä, piilossa. Löytyi aika iisisti. Toinen esine vasemmalla, juoksi heti keskelle ja ensin oikealle, mutta tajusi lopulta vasemmallekin. Tuo hakee jotenkin mielellään oikealta, vaikka mielestäni laitan esineitä useammin vasemmalle. Kolmas oli oikealla, ensin juoksi taas vasemmalle missä edellinen esine oli ollut, mutta löysi kyllä tämänkin. Ensimmäisen toi minulle asti, toisen ja kolmannen eteeni maahan missä pureskeli sitä. Leikin palkaksi esineillä, jotka olivat koiran omia leluja.

Ja tosiaan opetin odottamaan käskyä. Tänään kun piilotin esineitä tarkoitus oli opettaa, että siellä voi olla muitakin kuin omia leluja. Tuon odottamisen oli oppinut hienosti. Pihan rajalla kutsuin sen luo, laitoin liivit, vasta sitten annoin luvan ylittää rajan (pihasta ojan yli metsään) missä se odotti että tulen antamaan luvan. Istuu nätisti ja katsoo silmiin ennen kuin annan luvan etsiä.

Ensimmäinen esine oli taas Roodin oma lelu, tosin kuminen tällä kertaa, sellainen jolla koira harvemmin leikkii, ennen olen käyttänyt pehmoleluja ja solmuja. Tämä oli suoraan edessä ja osittain näkyvillä, löytyi heti ja helposti. Koira sisälle ja menin piilottamaan toisen esineen, kengän(äitini kenkä, että taatusti haisi ihmiseltä.. On mennyt kyllä minun kasvatuksessani joku vikaan, kun tytär piilottelee äitinsä kenkiä metsään). Tämän laitoin vähän kauemmas mutta taas näkyville. Rood löysi sen heti, mutta ei tajunnut että se on oikea, enkä ehtinyt rohkaista sitä sen tutkiessa kenkää, joten se lähti etsimään toista esinettä. Kutsuin sen takaisin ja näytin kenkää, ja se tajusikin homman heti ja antoi kengän minulle. Kolmantena esineenä oli pipo, vasemmalle ja piiloon. Tämä löytyi helposti ja nopeasti, tosin on se nopeampiakin hakuja tehnyt.

Kaiken kaikkiaan siis onnistui kivasti tuo ettei kaikki esineet ole aina omia leluja.

Liikuntapäivä

Oli eilen koulun liikuntapäivä(lauantaina:S) ja Rood totta kai mukana riekkumassa. Kaiken kaikkiaan olen siihen tosi tyytyväinen, käyttäytyi oikein mallikkaasti. Aluksi se sai kaikki tolaltaan ihastuksesta, kun kuoli käskystä.. Sitten huomion veivät jalkapallot.

Lopulta, tyyni typerien olympialaisten jälkeen lähdettiin patikoimaan. Mentiin poikain kanssa, neljä ihmistä ja koira. Rood sai olla metsässä vapaana. Pysyi hienosti lähellä kuten aina, herätti ihastusta. Luoksetulo ei onnistunut, yhteen pojista pentu rakastui joten minä en ollut lainkaan kiinnostuva häneen verrattuna..

No, loppumatka käveltiin autotiellä ja koira joutui hihnaan, ja, hitto vie, hyökkäsi ohi ajavan auton kimppuun. Onneksi oli hihnassa. Minä sitten hermostuin oikein todella, on hieman traumaa Nemin autojenjahtaamisesta, ja nappasin koirasta kiinni sen loikatessa ohitseni auton perään, nostin ilmaan ja karjaisin päin naamaa ensimmäisen kieltosanan johon aivot yhdistivät(perkele:P). Koira lirputti kauhuissaan kun laskin sen maahan ja kehuin, ja pojat vasta kauhuissaan olivatkin. Olen minä vain niin kamala ihminen, kun en anna koirani jahdata autoja:D No, myönnän olleeni kovakourainen, mutta joskus on pakko. Tämän jälkeen Rood ei enää tehnyt elettäkään autojen perään, päin vastoin, jokaisen auton tullessa kulki vähän enemmän uuden poikaystävänsä jaloissa, ihan siltä varalta että emäntä hermostuu taas. Onneksi tuo on tuommoinen suhteellisen kova/pehmeä, eli palautuu kuitenkin melko nopeasti kiellosta, mutta ottaa kuitenkin pienimmänkin kiellon vakavasti. Nemiin olen sitä tässä verrannut, Nemiltä kun saattoi mennä pienempi moite ohi korvien, ja jos sille karjahti se hiipi loppupäivän seinänvieriä ja vältteli. Tykkään paljon enemmän tästä kieltoonsuhtautumismallista.

Siis silkkaa raakuutta taas koiran kohtelussa! Rood parka, olisi lähtenyt suuren rakkautensa mukaan päivän päätyttyä mutta minä pakotin kotiin. Hyi minua.



Ja sitten kerron kontaktiharjoittelusta. Ihan siis kontaktia, lähelläpysymistä ja minun perääni katsomista olen harjoitellut luovutusiästä, kulkenut pellolla/metsässä ja vaihtanut äkisti suuntaa, pujotellut puiden lomassa, piiloutunut.. Ja tämän ansiosta pysyy metsässä hienosti lähellä.

Katsekontaktia taas harjoittelen yksinkertaisesti palkkaamalla koiran katseesta:P Aikaa olen sisällä pidentänyt pikkuhiljaa, ja lisännyt vaikeutta, eli heiluttelen käsiäni, hypin, tms. ja koiran on pidettävä katseensa minussa eikä heittelemässäni makupalassa. Ulkona tämä on vähän hakusessa, siihen painotankin nyt. Kunhan tulee tilaukseni Caniksesta alan harjoitella tätä naksuttimella, koska olen todella hidas palkkaaja. Tuo nykyinen naksutin on jotenkin todella ahdistava minulle, kun siinä on niin kova ääni, joten tilasin pehmeä-äänisemmän:P Naurettavaa neiteilyä minulta, mutta se on silkka totuus, että jos naksutin on sellainen, että sillä harjoittelu ei ole miellyttävää, ei sillä tule harjoiteltuakaan.

No, enivei, jatkoa seuraa, jos edistytään.

Ja btw. keskiviikkona menen taas metsästäjäkokeeseen, kun viimeksi en tiennyt millä karhua ammutaanxD

Hiljaista

Tähän varoituksen sana: hiljaista on ollut ja tulee olemaankin:P Koulun myötä menee kaikki vapaa-aika koiraan, joskus harvoin soittamiseen ja läksyihin, joten koneelle en ehdi useinkaan, ja jos ehdinkin niin en kovin pitkäksi aikaa. Koulutuspäiväkirja on siirtynyt paperille, ja on täynnä niin puisevaa edistymistarinaa, etten sitä viitsi tänne siirtää.

Nyt painotan kontaktiharjoituksia. Se kuitenkin on tärkeä pohja tulevalle. Kun kontakti on minua tyydyttävä(ei vielä pitkään aikaan) jatkan muita harjoituksia, ehkä jopa seuraamisen alkeita.. Ja kunhan löydän pk-liivit jatkuu esineruutu:D

Ammuntaa

Lauantaina oli metsästysmajalla avoimet ovet. Meikä oli siellä työn puolesta eli hoitamassa musiikkipuolen, on se kivaa olla pelimannixD Roodkin oli tottakai mukana, leikki metsästyskoirien kanssa ja kuunteli pauketta. Ei se kyllä paukkuarka ainakaan ole. Ja sosiaalinen kuin mikä. Jossain vaiheessa kun pidin taukoa soitosta en löytänyt sitä mistään(isä talutteli, vaikka hänhän on niin kova jätkä ettei mitään koiranriepua mukanaan kisko!) ja kun lopulta havaitsin sen se oli kiekonammuntapaikalla. Siis oikein siinä paikalla, en ymmärrä miksi koska siinä oli, suoraan sanottuna, helvetillinen meteli. Ja se nukkui! Se nukkui kerällä isän jaloissa kun isä katseli lasten ja joidenkin aikuistenkin kiekkoammuntaa ja juorusi muiden metsästäjien kanssa. Ja todellakaan en voi ymmärtää miten koira voi nukkua sellaisessa paikassa.. Ei se kyllä paukkuarka ainakaan ole.

Siinä menikin eilinen. Tämä aamu alkoi tuttuun tapaan aamulenkillä, minkä jälkeen taas ampumaradalle. Isä meni ampumaan karhukokeen niin me norkoilimme siellä sen ajan. Ja nähtiin eka ihminen, joka oikeasti oli Roodin mielestä pelottava. Ystävällinen metsästäjäukko, pieni, tanakka ja parrakas, tuli koiralle juttelemaan. Miehen puhe kuulosti minunkin korviini aivan murinalta, ja vielä uhkaava kumartuminen koiraa kohti. Rood loikkasi jalkojeni taakse ja haukkui ja räksytti kammottavaa ilmestystä. "On se kyllä vähän arka pentu.." mies totesi. Minusta aika huvittavaa, vaikkei koira saisikaan ihmisiä pelätä.

Illalla meille tultiin ampumaan kyyhkysiä. Koko tomera poikajoukko tarpoi pellolle ja istui siellä muutaman tunnin, mutta saalista ei tullut. Nauratti. Mutta pauke kuului taas pihaan eikä koira ollut milläänkään. Huraa.

Ja nyt minä repäisen! Huomenna metsästäjätutkintoon. Huomenna kyllä alkaa koulukin, mikä nyt on sivuseikka. Koko ajan aion vain lueskella kirjaa, kun on vähän vielä rauhoitusajat ja lajintunnistus lintujen osalta vinossa:P No, pitäkää peukkuja.

Sadetta

Pentuilut menivät hyvin. Koko alkuajan tuo taas kaiveli kenttää ja riehui, ja minä oletin että se taas stressaa, ja yritin rauhoitella sitä, mutta mitä vielä. Kouluttaja sanoi, että nuo ennen stressiä ilmaisseet tekijät ilmaisevat turhautumista. Toisin sanoen, onko se ollut turhautunut silloinkin, kun meillä ravasin solkenaan vieraita? Oletan edelleen että silloin oli kyse stressistä.

No, minä sitten rauhoittelemisen sijaan vaihdoin taktiikan siihen, että yritin olla hirmu kiinnostava. Juoksin koiran kanssa ympärin kenttää hiki päässä, ja kyllä se äkkiä kuuntelikin. Teki kaiken mitä pyysin ja oli hirmu onnellinen kun sai tekemistä. Toisin sanoen, sille ei riitä pelkkä pikkuinen kontaktitreeni kun se tuodaan hihnassa kentälle..

Nyt sitten pohdin, auttaisiko asiaa jos opettaisin sitä rauhoittumaan. Eli sen ei tarvitsisi kaivaa kenttää sillä välin kun kuuntelen kouluttajaa, vaan se voisi maata paikoillaan turhautumatta.. Tuire Kaimion Pennun kasvatus esiin ja tutkitaan. Ja sitten toivoa, että olisin kiinnostava vähemmällä työllä:P

Mutta mitäs olenkaan harjoitellut viime aikoina.. No, tänään opetan häkkiin menoa. Koiralla on jo idea, eli eiköhän tämä tästä. Koko päivän on satanut, niin ei olla kauheasti pihalla viihdytty, pissallekkaan Rood ei suostu ellen pidä sateenvarjoa sen pään päällä.. Siis oikeasti! Vesi on hirmu kivaa niin kauan kun se on lätäköinä maassa ja kun siinä voi uida, mutta ei silloin kun se tulee taivaalta.. On se vaan pöljä penikka:)

Jännitystä

Eilen päivällä oltiin taas keräämässä hukkakauroja pikkukoiran kanssa. Oltiin ohrapellolla, aika korkeassa pellossa, ja Rood joutui kulkemaan ihan kantapäilläni ettei olisi eksynyt.. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, että perhana, koira ei ole siinä. Huutelin sitä muttei ollut missään. Soitin isälle ja kysyin onko koira tullut hänen luokseen, "ei se täälä oo, kerää nyt niitä hukkakauroja, kyllä se piski löytyy.."

No, minä keräsin. Keräsin koko pellon. Välillä huutelin mutta koiraa ei näkynyt missään. Suoraan sanottuna alkoi panikki hiipiä mieleen, edellinen koira kuitenkin kuoli puolitoistavuotiaana, en halunnut tämänkin kuolevan, alle puolivuotiaana. Joten marssin sitten autolle katsomaan josko koira olisi siellä, ei näkynyt. Nyt en ollut nähnyt sitä tuntiin. Autolla ilmoitettiin että "tuolla on seuraava pelto, mees jatkamaan" mutta siinä vaiheessa loppui kärsivällisyys. Hurjasti kirosin ja ilmoitin huutaen ja itkien että koirani on ollut tunnin kadoksissa, minä menen nyt etsimään sen. Hetken menin peltotietä huudellen kohti autotietä peläten hurjasti että Rood olisi autotielle eksynyt ja jäänyt auton alle.. Mutta paria metriä ennen isompaa tietä se loikkasi ojasta hurjan onnellisena minut nähdessään, se oli varmaankin nukkunut ojassa parka. Olin todella huojentunut, kuten oli koirakin, ja katsoikin taas hyvin tarkkaan missä menen.. Mutta sen oli vatsakarvat niin kammottavassa kunnossa(siemeni, mutaa, etc.) että päätin, se on harjattava niin pian kuin mahdollista. Menin autolle "no ei me vielä lähdetä" ja sisäinen teini-ikäiseni hurjistui että me kävellään sitten kotiin!

Ja niin käveltiin. Ilman hihnaa päällystetyllä tiellä, mitä en olisi ikinä uskonut tekeväni. Onneksi oli makupaloja ja Rood oli erittäin tottelevainen, kutsuin sen luokseni aina auton tullessa, ja se tuli kiltisti. Kun oltiin kävelty kaksi kilometriä käännyttiin pikkutielle, joka johtaa kotiin. Siinä vaiheessa sisko tuli autolla töistä, ja otti meidät kyytiin. Eli viimeinen kilometri jäi kävelemättä:)

Kello oli kaksi kun päästiin kotiin. Harjasin Roodin mahan, joka oli aivan karmea.. Siinä lienee vieläkin vähän siemeniä kun en saanut kaikkia pois. Pojaat tulivat vasta neljältä. Kukaan ei edes huutanut kun olin ollut niin tolaltani koiran kadottua..

Ja tiedän että oli hirmu typerää lähteä irtonaisen pennun kanssa vähän enemmän liikennöidylle autotielle, mutta meillä kävi tuuri, kun meni vaan hitaasti ajavia autoja, eikä niitä kaahailijoita, jotka yleensä ovat ajaa ylitseni sillä tiellä. Mutta kokemus tämäkin, ja ainakin Rood käyttäytyi esimerkillisen hyvin.


Sunnuntaista asti ollaan otettu päivärytmiin mukaan aamulenkki heti herättyäni. Kaksi kilometriä hihnassa. Kävely on edelleen aika hidasta ja pätkittelevää, koska Rood ei aivan hallitse vielä vetämättömyyttä, mutta toivon mukaan tuo pysähdys aina hihnan kiristyttyä vielä auttaa.. Opittaisiin sitten sekä minä että koira aamulenkkiin kun koulu alkaa maanantaina. Kyrsii.

Tänään puoli seitsemältä taas pentukerho.

Tokoa ja kasvua

Jessus, Roodista on tullut iso! Äsken koitin kovasti mittailla sen säkäkorkeutta, ja arvioni on 45cm, vaikka varmaksi ei voi sanoa sillä heilumisella:D mutta siis, säkä 45! Se on paljon! Painoa ei sen sijaan ollut tullut lisää melkein ollenkaan, paino 8,6kg. Sairastuu mokoma vielä anoreksiaan:P Onhan se aina ollut hoikka, mutta että noin laiha.. Hämmentävää.

Tokokoulutus alkoi torstaina, paikalla kaikki kunnan pennut, niitä on, tattadadaa! kolme! Hurja määrä:P Mutta saadaanpahan yksilöllistä opetusta. Tuo eka tokoilu oli aika karmaiseva:D Rood oli niin stressaantunut, että vain kaiveli maata ja hyppeli hihnassa. Onneksi se siitä kuitenkin rauhoittui, ja jaksoi aina välillä keskittyä kontaktiharjoituksiin. Kaverikoira Rasa meni upeasti, se oli kuin luoto tokokentälle:P Mutta yllättävää kyllä en ollut edes kateellinen, ylpeä vai omasta pennelistäni. En kai vain minä ole kasvamassa aikuiseksi? Ei ikinä.

Ollaan harjoiteltu hirmuisesti luoksetuloa, ja se onnistuukin jo 90prosenttisesti. Joka kymmenes kerta minä vaan seison sikojen keskellä tai jotain muuta vauhtia hillitsevää ja huomiokykyä häiritsevää. Kontaktia ollaan kanssa jonkin verran otettu, silmiin katsominen on ilmiselvää ja jokapäiväistä kun mennään ulos, päästetään irti hihnasta, tullaan ulos autosta, saadaan ruokakuppi. Tässä on tapahtunut huimaa edistystä.

Oltiin metsässäkin eilen(vai toissapäivänä?) Joka tapauksessa Rood päätti vähän irtautua kauemmas ja minä päätin vaihtaa suuntaa ja jatkaa matkaa. Pentu ei kuitenkaan tullun ihan heti takaisin, ja palasin katsomaan minne se oli jäänyt. Sitä ei ollut missään. Aloin vähän hätääntyä, mutta ymmärsin palata pihaan, missä pentu olikin, istui kuistilla katselemassa että "missäs olit, hukkasin sinut!" Hienoa, että se osaa eksyessään palata pihaan. Tämän jälkeen onkin taas muistanut pysyä lähelläni.

Olikohan sitten vielä jotain:D Ei tähän hätään tule mieleen. No, palaillaan.

Hukkakauraa..

Olin viikonlopun poissa kotoa ja pentu sekosi ilosta kun tulin kotiin:) Nuoli naamaani varmaan vartin..

Ollaan nyt sitten reenailtu vain kontaktia pellolla, hukkakauran poiminnan yhteydessä. Koira nauttii, kun saa hyppiä korkeassa viljassa. Menee välillä näkymättömiin, mutta pysyy silti mukana. Välillä menen kyykkyyn että saa vähän etsintää. Ikävintä tässä on irrotella rikkakasvien siemenet koiran turkista peltoilun jälkeen:P

Enpä nyt muuta osaa/viitsi kirjoitella. Sitten kun tapahtuu tai muistan jatkan.

Temppuilua

Hyi pahaa minua, opetin koiralleni temppuja:S No, en pystynyt enää hillitsemään itseäni, kun se on niin upea ja oppivainen.. Ehkä kuitenkin alan kohta ottaa ihan alkeellista tottista. Vaikkei pitänyt..

Hampaat vaihtuvat parhaillaan. Joten pureskelu on mukavaa, silti tuntuu että se pureskelee yllättävän vähän, tai sitten pureskelu vaan kohdistuu luihin ja siankorviin. Myös vähän pässinpäisyyttä ilmenee jo, eli minun sanani ei enää olekkaan laki:S Aika traagista, en olekaan jumala. Aloin melkein itsekin jo uskoa siihen. No, ihan vakavissaan, ei se minua uhmaa. Joskus vaan on aivan korvaton, ja välillä unohtaa pihan rajat jotka oli jo niin hyvin oppinut:S Pitänee kertailla..

Tuo on joutunut jo aika raa'an lenkityksen kohteeksi, kun otettiin äidin kanssa vähän pidempi lenkki ja mentiin aika nopeaa vauhtia.. Väsymystä ei näyttänyt missään vaiheessa, mutta yön kyllä nukkui tosi hyvin.

Ja tosiaan, olen opettanut sille nyt omaksi ja sen iloksi gimme five ja kuole -temput, kun sen kanssa on niin mukava puuhailla aivotyötä..

Nettikatko

Meillä ei toimi netti. Joten en ole päässyt kirjoittamaan, nyt olen jonkun muun koneella..

Rippijuhlat oli lauantaina. Rood oli päivävieraiden kanssa upeasti, olin siitä hirmuisen ylpeä, mutta illalla toisen vieraslauman saapuessa se vaan sekosi.. Diagnoosini on liika stressi. Se juoksi pihalla eikä kuullut tai nähnyt yhtään mitään, jahtasi lintuja. Oli masentavaa. Olen nyt piilottanut kaikki talon pallot, koska, huraa, olen onnistunut tekemään tuosta jo pallohullun.. Voi minua.

Esine-etsintää ollaan jonkun verran taas menty, saatte siitä kuvia kunhan oma kone toimii. On tuo Rood niin suloinen.

Lähipäivinä aion perehtyä noiden stressitekijöiden poistoon. Pallot on jo piilotettu, ja muutenkin se saa noutaa vain esineruutuharjoituksissa(silloinkin kyse on nenätyöstä, ei heittelystä). Joskus tuon stressi ilmenee kaiveluna, mutta vain silloin kun sen on alunperin jokin muu aiheuttanut. Vielä yksi tekijä on linnut(linnunlaulu on tuon mielestä niin hirmuisen ihanaa, että sitä kohti on pakko juosta) joten lainasin kirjastosta laulavan lintukirjan, katsotaan kauanko pitää kasettia soittaa ennen kuin pentu kyllästyy.

Huimaa, kuinka pikkupennun voi saada noin sekaisin jo noin pienenä. Onneksi se ei ole heittänyt tuolla tavalla ylikierroksille kuin nyt rippijuhlissa, joten pelataan varman päälle ja rauhoitetaan stressaavat asiat.

Paljon muutakin ollaan totta kai koettu, mutten suoraan sanottuna muista enää lainkaan mitä. Hyi rikkinäinen netti!

Tyhjää

Aika kirjoittaa taas, kun ollaan viikko oltu hiljaa. Mutta ei olla kyllä mitään tehtykään. Pururadalla ollaan käyty, mainiota harjoitusta pennulle, kun se on ollut vapaana(hyi minua). Muut lenkkeilijät vielä järkyttävät ja niitä täytyy haukkua, mutta Rood tulee onneksi käskystä luokse eikä mene häiritsemään muita. Tuolla radalla tosin liikkuu noin yksi ihminen lisäksemme kerralla, eli harjoitusta ei ole tullut tarpeeksi.

Koirakavereitakin ollaan nähty, sunnuntaina Rood tapasi Dose-huskyn, joka oli.. en tiedä kuinka monta kertaa isompi, mutta valtava kuitenkin:D Mutta eihän tuo pieni pelännyt, ensin tietysti hakkui kun järkyttävän kokoinen eläin juoksee kohti:D Myös Rasaa oltiin katsomassa ja otettiin mukava metsälenkki. On aina niin kivaa nähdä toisia pennunomistajia, kun huomaa ettei se elämä muillakaan aina ruusuilla tanssimista ole.

Myös rokotuksilla oltiin, että nyt pitää vaan toivoa, että täällä järjestettäisiin pentukurssi. Rokotukset olivat muuten mielenkiintoiset, otettiin rabies ja neloisrokote? samaan aikaan, vaikka suositukset ehdottovatkin kaiketi parin viikon väliä.. Se rabiesrokote olikin Roodille järkytys, kun muuten ei ole rokotusta edes huomannut, mutta nyt loppuivat makupalat kesken rokotuksen aikana ja huomasin kun piikki vedettiin pois. Siinä se sitten luihkasi ja pyöri ympyrää jaloissani hetken, mutta rokote kuulemma vähän kirveleekin. Tosin lopetti kohta ja odotushuoneen aussienuorukainen toi taas ihan muuta ajateltavaa, joten traumoja tuskin jäi.

Esineruutua ei ollakaan nyt harjoiteltu, kun avustaja pirulainen lähti rippileirille:S

Ja ensi viikon tiistaina alkavat minulla kesätyöt. Katsotaan miten penikka kestää pitkiä päiviä tarhassa.

Lisää PK-touhua

Tänään oltiin taas metsässä palveluskoirailemassa. Otettiin esineruutua niin, että ensin avustaja leikki koiran kanssa, sitten minä pitelin koiraa kun avustaja kävi viemässä lelun heinikkoon. Maasto oli tosi vaikea, paljon kiviä ja mättäitä, pieniä puita ja vielä mäessä. Roodilla olikin vaikeuksia, kun sen esineiden etsintä perustuu pääasiassa siihen, että se kompastuu leluun.. Se ei siis käytä nenäänsä eikä silmiään, vaan yksinkertaisesti harhailee ja toivoo parasta. Se kuitenkin jatkoi etsintää todella sinnikkäästi kunnes löysi lelun. Parin toiston jälkeen tehtiin niin, että pentu ei nähnyt kuinka lelu vietiin, vaan sanoin sille vain merkkisanan ja lähetin. Rood lähti innoissaan, siihen suuntaan mistä edellinen oli löytynyt, mikä oli lelun sijaintipaikasta vasemmalla, etsiskeli aikansa ja katsoi sitten minuun kysyvästi. Toistin käskyn ja Rood lähti oikeaan suuntaan. Lelu oli näkyvästi kannon päällä ja Rood ohitti sen monta kertaa, mutta meni kyllä hetki ennen kuin se tajusi kiivetä kannolle ja kompastui leluun. Se oli niin ylpeä, että jopa toi lelun minulle asti, vaikkei yleensä tuo. Otettiin vielä pari toistoa, ja jossain vaiheessa pentu havahtui ja alkoi haistella. Lelu oli tällä kertaa kannon takana, koska se oli saanut viimeisenä helppona esineenä nähdä sen asettelun, ja se suunnisti suoraan kannolle. Se nuuhki tarkkaan kannon ja paikan jossa lelu oli ollut ennen kuin avustaja oli siirtänyt sen kannon taakse(oli siis ensin laittanut lelun näkyviin, mistä minä käskin laittaa sen piiloon), ja löysi kohta lelun. Taas se ylpeänä toi saaliin minulle. Olin todella tyytyväinen.

Sitten otettiin vielä vähän hakuiluharjoitusta, mikä oli tyhmää minulta. Halusin vain tehdä pennun kanssa jotain hauskaa, ja hakuiltiin nyt sitten vähän ilman suunnitelmaan. Avustaja juoksi metsään pennun nähden ja piiloutui kiven taakse. Rood seurasi juoksurataa täysin suoraan kiven taakse missä sai palkan. Otettiin toinekin tälläinen, missä avustaja juoksi isomman kiven taakse, ja Rood suunnisti ensimmäiselle kivelle. Kehotin sitä uudelleen etsimään "äijä" käskyllä, ja lopulta se sitten löysikin avustajan. Ihan kivasti meni, vaikkei suunniteltu ollutkaan.

Rajoissa ollaan edetty seuraava pätkä. Ei vaan innosta tuo kolmas osuus, kun siinä on aika paha kulkea:P Mutta minkäs teet, täytynee vain karaista itseni ja lähteä rämpimään.

Ja vielä. Kissasta löytyi punkki, hyi. Poltettiin se(punkki, ei kissa) ettei lisäänny. Silti inhottavaa, että meillekkin on punkkeja tullut. Nyt täytynee kysyä eläinlääkäriltä tuon ikäisen punkkikarkotteesta..

Rajaopetusta - vihdoin!

Jostain syystä en ole päässyt tänne melkein viikkoon:S Harmi, sillä asiaa on paljon. Nyt muistan tuskin murto-osaakaan.

Eli viikonloppuna Rood pääsi mukaan lastenjuhliin, missä vei lasten huomion.. Sai todella paljon silitystä ja naamoja nuoltavaksi. Luulisi sosiaalistuneen:P Sen jälkeen oltiin taas pitäjällä hihnakävelemässä, ja tuo edistyy hurjasti. Hieno koira.

Otettiin myös esineruudun alkeita leikkimielellä, kun tuli kaveri kylään. Heti tietysti valjastettiin hyötykäyttöön, katsotaan koska haluaa tulla uudelleen, kun pistän taas töihin.. Eli siis Mentiin pellolle, missä oli kivat ruohotupsut ja lelu oli helppo piilottaa. Avustaja leikitti ensin Roodia, sitten minä otin pennusta kiinni, kun avustaja käveli parin metrin päähän tallomallemme alueelle ja tiputti lelun näkyvälle paikalle. Lähetin koiran käskyllä "esine" ja juoksi suoraan lelulle. Tätä jatkettiin, seuraavalla kerralla lelu jo piiloon. Tuo oli aivan mahtava pieni koira, löysi joka ainoan! Lopulta mentiin jo aika vaikeaksi, ja avustaja heitti lelun aika kauas ja hyvään piiloon. Pentu etsi kärsivällisesti ja uskomattoman pitkään noin pieneksi, mutta kun se oli aivan väärässä suunnassa kutsuin sen takaisin ja lähetin uudelleen oikeaan suuntaan. Nyt löytyi ja palkka. Lopuksi otettiin vielä ihan helppo toisto, ja palkaksi heiteltiin lelua oikein olan takaa.

Ja nyt en sitten muistakkaan muita tärkeitä asioitani kuluneelta viikolta, joten kerron tuosta rajojen opettamisesta. Aloitin lopulta sen, ja koko päivän kävelimme yhtä rajaa eestaas. Meillä kun on tuo piha melko iso, niin opetan nuo rajatkin ensin osissa. Käveltiin siinä sitten kyllästymiseen asti. Kerran koira loikasi väärälle puolelle, mutta pidin hihnaa niin, että jos koira eksyi väärälle puolelle sain sen nopeasti niin lyhyelle, että pentu juoksi narun päähän ja hieman nykäisi itse itseään. Tämä ja tiukka ei, ja pentu alkoi miettiä että mitä hittoa. Ei enää sen jälkeen eksynyt vapaaehtoisesti väärälle puolelle. Lisäsin vaikeutta ja heitin pallon ulos pihasta. Koira juoksi perään, mutta rajan kohdalla kielsin ja pysähtyi kuin seinään, ei ehtinyt nykäistä itseään hihnan päähän. Tämän jälkeen ei enää edes lähtenyt rajan suuntaan heitetyn pallon perään. Siskon lähetin lenkille samaan suuntaa, pentu vain katseli. Menin itse pois pihasta, koira jäi rajalle katseemaan. Kun aloin kaivaa maata, kuten silloin, kun löydän ruoka-aarteen, pentu nousi ylös, toistin rauhallisesti ein ja jäi oikealle puolelle.

Kaikin puolin todella onnistunutta raja-harjoittelua! Huomenna siirryn harjoittelemaan seuraavaa rajan pätkää, kyllä tähän isoon pihaan saadaan aikaa uhrattua. Ja lauantaina Rasa tulee taas leikkimään.

Hihnakävelyä suurcityssä

Lapinkoirasta saatiin mainio kaveri, kuten myös kuukausi vanhemmasta venäjäntuontisekarotuisesta. On se kivaa että löytyy leikkikavereita.

Tänään oltiin tosiaan keskustassa, meidän valtavansuuressa kaupungissamme harjoittelemassa hihnakävelyä. Ensin hirvitti koko kylä kun se on niin iso palkka. Huutelevaa nuorisoa ja terassiporukkaa, läheltämeneviä autoja, ja hirvein kaikista, moottoripyöriä. Tuo kyllä tottui nopeasti, kun en itse reagoinut mitenkään. Oikeastaan aika hienoa, että tuo heijastaa noin paljon minun suhtautumisestani. Jos esim. näemme kissan ja minä kävelen toiseen suuntaan Rood tulee mukaan, mutta jos kävelen kissaa kohti, pentu tulkitsee että nyt hyökätään. Hyvin todennäköisesti pystyn tälläkin vielä murskaamaan kaiken, mutta tässä vaiheessa se tuntuu ainoastaan kätevältä.

Tosiaan, liikenteeseen sopeutui nopeasti minun mukanani. Hihnakävely olikin sitten asia erikseen. Tuo nuuski kovasti, mitä saakin tehdä, mutta silloin tällöin myös istahti kuuntelemaan jotain kaukaisempaa ääntä. Odottelin sitä aikani, mutta kun tuo toistui ja toistui, minulta, täysn sopimattomalta ihmiseltä koiranomistajaksi, loppui kärsivällisyys, pudotin hihnan maahan ja sanoin "moro, mä meen nyt". Todella typerää minulta, mutta en ehtinyt edes tajuta sitä, kun pentu jo kiersi jalkojani "mä tuun mukaan, mä tuun mukaan". Tuo on kumma tapaus, jos se on hihnassa se menee miten menee, mutta jos hihna laahaa maassa ja se on "vapaana" se tulee ihan minussa kiinni. Oikeastaan aika kätevää tämäkin, paitsi että kompastelin siihen pariin otteeseen. Tällä tavalla loppu pysähtelykin, sanoin vain moro ja mukana tultiin. Sanan taika lienee siinä, että sanon niin aina kun lähden pois kotoa tms.

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen, nyt voidaan sitten keskittyä enemmän pihan rajojen opetteluun, kun hihnakävely sujuu noin mallikkaasti.

Tyhjiä päiviä

Päivät täynnä tyhjää, niin kuuma ettei jaksa mitään. Kannettiin Roodille mattojenpesuamme pihaan ja täytettiin vedellä, se saa pulikoida siellä kun on liian kuuma. Ollaan hinakävelyä otettu nyt lähinnä, että voin niitä pihan rajoja opettaa.

Tänään tosin oltiin pururadallakin. Pidin pientä vapaana, mutta otin sen kiinni, kun paikalle tuli ampumahiihtäjiä(uskomatonta, hiihtävät kesälläkin!). Siirryttiin syrjemmälle ja päästin koiran taas irti. Laukaukset oli tosi jänniä, minun korvaani pelkkiä naksahduksia, mutta Rood olisi mielellään mennyt katsomaan kummallisia maassamakaajia jotka naksuivat. Onneksi siirryttiin kauemmas.

Toinen uusi asia, hirmu pelottava, oli sauvakävelijät. Tosin en lainkaan ihmettele, koiran näkökulmastahan kyse on keppejä heiluttavista, lujaa kohti tulevista otuksista. Saatiin onneksi niiden pelko pois, kun äiti tuli vastaan sauvojen kanssa. Lähdettiin sitten mukaan ja koira seurasi ensin perässä että "mitäs se emäntä nyt lähti tuon keppihuitojan mukaan" mutta kohta jo juoksi onnellisena rinnalla. On se vaan ihmeen rohkea:D

Ja huomenna tulee vieraiksi 13-viikkoinen lapinkoiralapsi. Katsotaan, jos saataisiin uusi leikkikaveri.

Kesä ja loma

Lopultakin! Pari tuntia sitten lopultakin päätettiin taas talven kestänyt raadanta ja lähdettiin kesälaitumille. Ihanaa kun saa kaikki päivät vapaaksi, mutta tietysti aina vähän haikeaakin on..

Viimepäivinä ollaan reenattu hihnakävelyä paremmaksi. Hihnassa tuo tulee mukana, mutta haluan sen nyt siihen kuntoon, että pääsen pihan rajoja kävelemään.. Tuo kun on hihnassa sellainen, että joko kävelee tai ei. Ja ei tarkoittaa, että se istuu paikalleen eikä liiku kuin kantamalla.

Opetan tuota niin, että laitan sille yksinkertaisesti hihnan ja lähden kävelemään. Hihna saa laahata perässä, jotten huomaamattani kiskoisi siitä, kun koira jää jälkeen. Mutkittelen pihalla ja kehun ja välillä annan makupalan, kun pentu tulee mukana oikealla etäisyydellä.

Luoksetuloa ollaan toistaiseksi harjoiteltu sillä perinteisellä tavalla, eli avustaja pitelee koiraa, sille lirputetaan ja kun se on ihan lähdössä, huudan tänne ja avustaja päästää irti. Tässä ollaan edistytty hurjasti, harjoituksen ulkopuolellakin pentu tulee pienimmästäkin äännähdyksestä kovaa luo, jos vaikka saisi namin.

Eilen oltiin myös ystäväperheen valmistujaisissa, ja Rood sai leikkiä Ruuti-spinonen ja Pimu-dalmatialaisen kanssa. Se meno oli ihan uskomatonta, Rood kun on niin pieni tirri, ja Ruuti niin uskomattoman valtava(dalmatialaista isompi), ja kumpikin pentuja eli vauhti oli kova. Pimu oli onneksi vähän komentamassa jos leikki äityi liian hurjaksi, mutta kovaa mentiin silti. Rood oli ihan kuolassa kun lähdettiin kotiin:D

Oli tosi mukavaa huomata, että ei aristellut uusia koiratuttavuuksia!

Rokotuksilla

Tänään oltiin tosiaan rokotuksilla, ja hienosti meni. Ei tuo edes huomannut että pistettiin. Sen sijaan eläinlääkärin muut asiakkaat olivat vähän pelottavia, iso berninpaimenkoira tuli huoneesta kun olin maksamassa ja Rood meni kassan taakse kurkkimaan:P Pelännyt ei varsinaisesti, korvat pystyssä ja valppaan oloinen, mutta vähän epäilytti ettei ehtinyt suoraan tutustua.

Tuo on alkanut paimentaa. Olen siitä aika ylpeä:P Jalkapalloa vain, onneksi, eikä mitään autoa/polkupyörää/traktoria. Pitää varmaan loppukesästä käydä kasvattajaa moikkaamassa niin nähdään suhtautuminen lampaisiin.

Ja KONTAKTIA. Olen vähän liikaa viime aikoina innostunut noista temppuiluista, ja totesin tosiaan, että kyllä ne seuraamiset sun muut voi kuitenkin jättää sinne toisen vuoden puolelle, nyt jos saisi ekana elinvuotena tuon kontaktin kelvolliseksi. Tuo pysyy ihan kohtuuhyvin mukana, vaikka joskus pihalla alkaa jo irtaantua minusta autotallin taakse(ei hyvä paikka koiralle..). Muuten rajat on pysyneet hyvin selvillä, kun alusta asti ollaan opeteltu että sikaloille ei pihasta lähdetä. Ei lähde.

Mutta nyt aletaankin sitten juosta kylillä kun saatiin nuo rokotukset! Huraa! Tänään käytiinkin jo heti kirpparilla tutustumassa valikoimaan. Ei löytynyt muuta kivaa kuin kenkiä, jotka tuo pentu olisikin ottanut mukaansa.. On se vaan koira:D

12viikon iän kunniaksi paino: 5,2kg. On se vieläkin aika tirri. Mutta sen se on näköinenkin, pitkäjalkainen hoikka otus, eikä semmoinen söpö pyöreä ilmestys kuin muut pennut. Mutta olkoon sitten gaselli, jos tahtoo, meillä on totuttu kummallisuuksiin.

Kivenpyörittäjien kakarat

Eilen saikin pentele oikein kunnon kontaktiharjoitusta, kun mentiin tunniksi pellolle keräämään kiviä veljen kanssa. Hyvin pysyy pentu mukana, vaikkei nameja koko ajan kuonoon tungekaan. Hienoa! Myös siitä on hyvä pentu, että pysyy tasan tarkkaan kaukana kaikista koneista, ei juokse kurottajan alle.. Mutta tuohan onkin sellainen tapaus, että jos pihassa ajaa traktori juostaan kuistille katselemaan. Kätevää.

Myös vähän jännitystä saatiin elämään, kissa pyöräytti pari pentua.. Että jos joku haluaa kissanpennun niin viestiä vaan=P Pennut ja emo ovat eristettyinä huoneesee, johon koiran ei pitäisi päästä, mutta pääseehän se sinne kuitenkin.. Saa koko ajan olla tarkkana tai koira on kohta entinen koira kun emokissa tulee silmille. Ihme kyllä, yleensä hyökkäävä äitileijona pysähtyy EI-huudolla, jota en ole kissoille ikinä opettanut.. Kenties minä vain kuulostan niin hermoheikolta sitä huutaessani että kissatkin perääntyvät=P

Ja tänään alkoikin sitten minulla koeviikko, huraa! Ensi viikolla loppuu koulu=D Sitten saadaan päivät pitkät riehua penteleen kanssa. Nytkin olen onneksi kotona lukuun ottamatta noin kahta tuntia päivässä jotka käyn koulussa tekemässä kokeen.. Enivei, hianoo=P

Ja pikku temppuopetusta=D Maahanmenon lisäksi olen alkanut opettaa käskystä seisomista ja katsekontaktia. Kaikki sujuvat jo avuilla, nyt pitää enää saada apuja poistettua, eiköhän tuosta vielä hyvä saada.

Ja ensi viikolla sitten ekat rokotukset, mikä tarkoittaa, että nyt matolääkkeitä nassuun.. On muuten helppo syöttää, kun komentaa pennun vaan maahan ja antaa pillerin palkaksi xD



päivitystä klo 19:45
Lopultakin sain laitettua kuvat kamerasta koneelle! Ei mitään ihan tämänpäiväisiä, mutta kuvia kuin kuvia.. Vähän ovat pliisuja, kun kamera ei tahdo pysyä bordercollienpennun perässä muuta kuin koiravauvan nukkuessa=P
Enivei, linkki.

Maailmanmatkaaja

Yli viikko viime kirjoituksesta.. Ei yhtään aikaa mene tuohon olentoon ei=D

Eli, ollaan nyt alettu sitten tutustua maailmaan, lähinnä paikkoihin joissa ei muita koiria liiku, kun ei kerran rokotuksia vielä ole(emon rokotussuoja tietysti 12-viikkoiseksi, mutta joka tapauksessa). Käytännössä koulujen parkkipaikat ovat olleet parhaita paikkoja. Niilläkin harjoitellaan kontaktia, koska ovat sopivan avoimia paikkoja pennun vapaana pitoon. Hommahan hoituu, olen niin ylpeä tuosta olennosta. On mukavaa harjoitella, kun harjoitukset onnistuu.

Pikku hiljaa ajattelin siirtyä eteenpäin varsinaisessa koulutuksessa, eli katsekontaktia kehiin. Pari harjoitusta ollaan jo menty(kädet vuotavat verta, kun tuo yrittää sitä namipalaa nyrkistä niin väkisin), mutta etenevät todella hitaasti, koska sen katseen palkitsemisen oikea ajoittaminen on niin uskomattoman vaikeaa, en edes muistanut kuinka vaikeaa! Mutta ajattelin nyt koittaa ilman naksutinta, ja jos totean olevain ihan onneton tässä niin sitten opetetaan pentu naksuttimeen. Mutta loppujen lopuksi, sekä koira että minä tarvitsemme vain toistoja=D

Ne kynnetkin sitten leikkasin loppuun. Enkä tajua kuinka käsi olen.. Taas ytimeen, taas kaksi kertaa.. Sain sentään kaikki kynnet leikattua. Ihmettelen vaan, koska Nemin kynsiä en ikinä leikannut ytimiin, en ikinä. Mutta kai se sitten on ne pienemmät kynnet. Nyt alkaa jo vähän pentu reagoidakin, kun vangitaan syliin ja leikellään kynsiä, kun muisti että "joo, täähän sattu viime kerralla" mutta leikkasin kynnet siitä huolimatta. Pentu rauhoittuikin sitten kun olin etukäpälät saanut, ja takatassuissa kun leikkasin ytimeen ei vinkunutkaan.. Mitä kummaa.

Kevät onneksi lähestyy, mikä ikävä kyllä tarkoittaa koulutyön suunnatonta määrää.. Mutta, jos seuraavasta parista viikosta selvitään(koeviikko alkaa keskiviikkona) niin sitten onkin edessä kesäloma ja pennun kanssa kokonainen kuukausi ajanviettoa vuorokauden ympäri, kunnes alkaa kesätyöt.. On se vaan kamalaa olla opiskelija=S

Koirankynnenleikkaaja

Nyt ollaan sitten käyty jo metsässäkin tutustumassa. Siellä otus pysyi kaiken aikaa lähellä, vaikka tutkikin ympäristöään innokkaasti. Tosin ihan heti ei taideta mennä uudestaan, kun aktiviteettia riittää tarpeeksi omalla pihallakin ja pellolla kontaktiharjoituksissa.

Kontaktiharjoituksista tosiaan, me edistytään! Silloin tällöin menee turhan kauaksi, joten olen ottanut tavakseni hypätä silloin ojaan. Kenkiä peittää savikerros, mutta koira tulee tarkkaan mukana kun välillä hukkaa minut.

Yksinolo sujuu edelleen mallikkaasti, vielä ainakaan ei ole mitään tuhonnut, keskenään vaan leikkinyt leluillaan kun olen koulussa. Tosin aamun nukkumisen jälkeen tuossa on niin paljon virtaa, että meinaa järki mennä kun väsyneenä koulusta tulee. Onneksi koulu antaa koiranpennun verran myötän, ja läksyt voi tehdä juuri ennen kuin menee nukkumaan(jos tekee laisinkaan). Nyt otus on taas väsähtänyt jalkoihin, kun oltiin pihalla rehaamassa.

Ja upeaa huomiota taas kontaktin puolesta! Koiran on alkanut tuoda minulle leluja! Huraa! Tosin lähinnä kännykkääni jolla se saa leikkiä kun en jaksa etsiä sen piilottamia leluja mistään.. Mutta tuo kuitenkin!

Aloiteltiin eilen sitten lopulta luoksetuloharjoituksetkin. Meni ihan hyvin, mutta otettiinkin vaan muutama toisto. Tätä ja peltoharjoituksia lisää.

Ja tosiaan, tänä aamuna ennen kuin lähdin kouluun, päätin leikata tuolta kynnet, kun pentunaolon ilosta ne kasvavat kohisten. Ihan kivasti meni toinen takajalka, vasemmassa minä ääliö leikkasin ytimeen.. Koira vähän vingahti ja jatkoin leikkaamista, kun ei suuremmin reagoinut, ja vasemmassa etukäpälässä, taas ytimeen! Leikkasin sitten sen loppuun ja jätin oikean etukäpälän päivänaikaan, jolloin silmäni eivät ole ristissä unesta.. Mutta loppujen lopuksi meni oikein mallikkaaksi, koska koira ei suuremmin mokiini reagoinut, vaan ensimmäiseen virheeseen vingahtamalla ja rauhoittui saman tien.. On mulla siinä vaan kova narttu!

Iltapala pellolla

Tänään syötiinkin iltaruoka kokonaisuudessaan pellolla kontaktiharjoitusten yhteydessä. Alkuun se oli ihan kamalaaxD Pentu jäi yli sata metriä, ihan pellon toiseen laitaan ja minuakin alkoi vähän hirvittää, että tuleekohan tästä ikinä mitään, mutta ei siinä sitten muu auttanut kun istua alas ja miettiä mikä on vialla. Nyt onkin sitten housuntakamus ihan savessa..

No, ensin huusin sen pennun sieltä pellon toisesta laidasta, kun sillä ei enää ollut hajuakaan missä olin. Tuli onnellisena, palkka ja kehu. Näinhän siis ei saa tehdä.. Mutta muu ei nyt auttanut alkuun kuin saada se koira lähelle, että palkkaaminen voitiin aloittaa. No, ensin muutin kävelytyyliä. Olin alkuun tehnyt niin, että kävelin suoraan kunnes pentu sai kiinni ja vaihdoin suuntaa vasta sitten, missä ei ollut mitään ideaa, koska etäännyin pennusta nopeasti, ja juuri kun se sai kiinni ja saatoin palkata lähdin toiseen suuntaan.. Eli nyt aloin kävellä mutkitellen, mikä oli pennun mielestä paljon kiinnostavampaa. Näin pääsin palkkaamaan sitä useammin onnistuneesta mukana kulkemisesta. Otin mukaan myös uuden taktiikan saada pentu tarkkaavaiseksi suhteeni. Miksi pentu seuraa mieluummin perheen vanhempaa koiraa kuin ihmistä? Koska koira löytää koiran silmissä mielenkiintoisempia asioita. Eli aloin löytää pellolta "ruoka-aarteita", aina välillä kyykistyin tutkimaan maata ja tipautin siihen namin, kun pentu tuli katsomaan mitä löysin lähdin pois ja pentu sai palkan maasta. Näin muutuin entistä kiinnostavammaksi ruuanvainuamistaitoni vuoksi. Harjoitus alkoikin mennä upeasti, pentu tuli muutaman metrin säteellä mukana ja tarkkaili tekemisiäni oman touhuamisensa sivussa. Kaiken kaikkiaan upea harjoitus!

Sitten kun palattiin pihaan tuo menikin taas missä mieli. Oma piha on jo niin tuttu paikka, että siellä perääni ei enää katsota. Ajattelin lisätä vielä pihassakin nuo "ruoka-aarteet" jotta tarkkaavaisuutta tulisi hiukkasen lisää suhteeni.

Sitten otettiin jo kolme toistoa maahanmenoakin, enkä voi kuin todeta, että tuo pentu on nero. Vedin sen seisaaltaan makaamaan namilla pari kertaa, ja sen jälkeen tuo on itse alkanut pyllähdellä maahan aina kun minulla on jotain hyvää kädessä. Alan ihan epäillä, kumpi meistä kahdesta onkaan sen älykkäämmän lajin edustaja...

Kotiutumista ja eka päivä yksin kotona

Elävä on kotiutunut upeasti=D Edelleen yöt nukutaan rauhassa ja rohkeaa tyttöä ollaan.. Ollaan aloiteltu kontktiharjoituksia, eli mennään pellolla ees taas ja jos ei tule mukana niin jää kyydistä. Välillä kun tulee hienosti mukana saa makupalan. Tästä huolimatta on edellen ERITTÄIN itsenäinen, olen jättänyt ilkeyksissäni pihallekkin keskenään kun ei ole mukana pysynyt, ja ikkunasta kun olen katsellut, niin saattaa mennä kauankin ennen kuin huomaa nurmikolla maatessaan että "jaa a, mamma meni". Silloin juostaan kuistille, sillä kun tuntuu olevan tämä käsitys, että kyllä ne jostain löytyy, ei tartte huolehtia.. Joo, tämä on TOSI itsenäinen.

Ensimmäinen päivä loman jälkeen meni myös hyvin. Aamulla jätin tuon keittiöön ja koin todella huonoa omatuntoa koko päivän, koska en ollut harjoitellut tuon kanssa yhtään niin paljon yksinoloa kuin olisi pitänyt, vain muutaman harjoituksen, jotka meni vaan niin ja näin.. Eli yhdeltä kotiin otin omaa vapaata hieman paniikissa mitä pentu on mahtanut tuhoilla yksin kotona ollessaan.. Mutta mitä vielä. Nätisti nukkui pedillään. Oli ilmeisesti leikkinyt onnessaan yksin koko päivän, lelujen uudesta järjestyksestä päätellen=) Ajattelin, että tuo jopa saattaisi saada jotain traumaa ja yksinolosta saattaisi tulla mahdotonta kun sen tuolla tavalla hylkäsin, mutta vielä vähemmän. Kotiintulostani lähtien katsoi vain hieman perääni, nyt pureskelee jo lelujaan yksin olohuoneessa, kun minä pakenin kirjoittamaan blogia.. On siinä itsenäinen pentu=) Pitänee ottaa mukaan kontaktiharjoitukset metsässä, koska siellä pääsen piiloon jos pentu ei seuraa. Olen minä vain julma=D

Rood saapuu!

Nyt siirtyi blogitus tänne blogspottiin, kun vuodatus kettuilee:S

Eli eilen aamulla lähdettiin ajamaan Seinäjoelle päin ja kolmen tunnin päästä oltiin perillä. Siellä sitten paperit kuntoon, juorut vaihtoon, pentu kainaloon ja kohti kotia=) Kolme tuntia autossa meni pikkuiselta upeasti! Alkumatkasta istui sylissäni ja vähän vikisi, mutta puhuin sille reippaasti kuin mikään ei olisi vialla ja kohta pentu jo rauhoittuikin ja nukahti. Puolessa välissä pysähdyttiin pissalle ja jatkettiin taas kotiin. Oksennettuakin tuli, mutta se ei pentua haitannut, joten siitä ei nostettu numeroa=)
Kotona tuo rohkea otus juoksi talon läpi alle minuutissa. Sitten ilta leikittiin ja käytiin pihallakin, sekä nukuttiin. Ruoka ei oikein maittanut.
Yökin meni hyvin, yhdeksältä jo nukahdettiin, kun minun kello viiden aamuherätykseni ja koiran rasittava päivä vaativat veronsa. Pentele nukkui koko yön sänkyni alla, heräsi vasta kuudelta samaan aikaan kun minäkin.
Hienosti on siis mennyt, kohta pitänee aloittaa yksinoloharjoitukset ensi viikkoa varten. Pentu on kovin itsenäinen, menee minne mielii eikä kauheesti perääni katso.. Joten suunnitelmissa on leikkiä leikkejä, jotka lisäävät kiinnostusta minuun(takaa-ajo, vetoleikki). Tuo kyllä leikkii mielellään yksinäänkin=)

Elämä jatkuu

Vappuna muuttaa kotiimme Särkyneenpyörän Tappi, eli Rood, Nemin tilalle hoitamaan harrastuskoiran virkaa. Meidän touhuistamme lisää Roodin omasta blogista. Nemi kuitenkin säilyy aina sydämmessäni.