Ammuntaa

Lauantaina oli metsästysmajalla avoimet ovet. Meikä oli siellä työn puolesta eli hoitamassa musiikkipuolen, on se kivaa olla pelimannixD Roodkin oli tottakai mukana, leikki metsästyskoirien kanssa ja kuunteli pauketta. Ei se kyllä paukkuarka ainakaan ole. Ja sosiaalinen kuin mikä. Jossain vaiheessa kun pidin taukoa soitosta en löytänyt sitä mistään(isä talutteli, vaikka hänhän on niin kova jätkä ettei mitään koiranriepua mukanaan kisko!) ja kun lopulta havaitsin sen se oli kiekonammuntapaikalla. Siis oikein siinä paikalla, en ymmärrä miksi koska siinä oli, suoraan sanottuna, helvetillinen meteli. Ja se nukkui! Se nukkui kerällä isän jaloissa kun isä katseli lasten ja joidenkin aikuistenkin kiekkoammuntaa ja juorusi muiden metsästäjien kanssa. Ja todellakaan en voi ymmärtää miten koira voi nukkua sellaisessa paikassa.. Ei se kyllä paukkuarka ainakaan ole.

Siinä menikin eilinen. Tämä aamu alkoi tuttuun tapaan aamulenkillä, minkä jälkeen taas ampumaradalle. Isä meni ampumaan karhukokeen niin me norkoilimme siellä sen ajan. Ja nähtiin eka ihminen, joka oikeasti oli Roodin mielestä pelottava. Ystävällinen metsästäjäukko, pieni, tanakka ja parrakas, tuli koiralle juttelemaan. Miehen puhe kuulosti minunkin korviini aivan murinalta, ja vielä uhkaava kumartuminen koiraa kohti. Rood loikkasi jalkojeni taakse ja haukkui ja räksytti kammottavaa ilmestystä. "On se kyllä vähän arka pentu.." mies totesi. Minusta aika huvittavaa, vaikkei koira saisikaan ihmisiä pelätä.

Illalla meille tultiin ampumaan kyyhkysiä. Koko tomera poikajoukko tarpoi pellolle ja istui siellä muutaman tunnin, mutta saalista ei tullut. Nauratti. Mutta pauke kuului taas pihaan eikä koira ollut milläänkään. Huraa.

Ja nyt minä repäisen! Huomenna metsästäjätutkintoon. Huomenna kyllä alkaa koulukin, mikä nyt on sivuseikka. Koko ajan aion vain lueskella kirjaa, kun on vähän vielä rauhoitusajat ja lajintunnistus lintujen osalta vinossa:P No, pitäkää peukkuja.