Maanantaina oli se kokeenomainen pk-tottis.
Jännitin sitä ihan hurjana, koska tuntuu niin paljon vaikeammalta lähteä tekemään tottista ilman kokoaikaista neuvomista kuten tokossa. Itse pitäis muistaa montako askelta kävellään mihinkin suuntaan, ja missä järjestyksessä mitäkin tehdään, ja missä vaiheessa sitten pitää odottaa tuomarin lupaa.. No, näistä kaikista yllättävää kyllä selvittiin.
Muutin mieltäni ampumisesta noin kolmasti päivässä koetreeniin asti, vasta edellisenä iltana, kun ilmaantui toinen halukas treeniin jossa ei ammuttaisi, päätin että selvä, Stefa menköön sen pariksi. Olipahan yksi asia vähemmän jännitettävänä! Jännitinkin sitten kaikkea muuta, varsinkin paikallaoloa.. Miksi, ken tietää, Stepsulla kun ei paikkiksessa mitään ongelmia ole, mutta muistin etten ole tehnyt paikkista ties koska niin että joku treenaisi vieressä noutoa. Esteet kävin tekemässä ennen treenin alkua, ihan vaan koska Stepsun mielestä uudet esteet ovat olleet vähän epäilyttäviä.
Joka tapauksessa. Aloitettiin sillä paikkiksella, ja vakoilin Stepsua välistä olkani yli peilin kautta. Hyvin se siellä pysyi. Parin tehdessä luoksetuloa ei Stefa reagoinut ollenkaan. Noudoissa se kyllä noteerasi mitä tapahtuu, ja vinkui! Aika hurjaa. Ehkä se lähtee jahka muistan tehdä paikkista niin että joku noutaa vieressä.
Meidän oma suoritus lähtikin sitten liikkeelle jotenkin ihan väärällä jalalla. Stefa ei ollut ollenkaan mukana, tarvitsi lisäkäskyjä kun seuruutin sen pois paikkiksesta. Seuruukaavio oli ihan hanurista, Stefa tarvitsi hirveästi lisäkäskyjä ja kehuja ja jopa yhden ylimääräisen 360 astetta käännöksen siinä paikallaan, jotta olisi pysynyt edes suunnilleen mukana. Henkilöryhmä oli kamala, Stefa ei jaksanut yhtään. Siirtymiset seuraaviin liikkeisiin oli huonoja.
Jäävissä seuruu oli huonoa, itse jäävät erinomaisia (hitto kun Stepsu on hieno kun osaa erottaa nykyään istu -käskyn seiso -käskystä!). Luoksetulossa Stefa tuli tosi kovaa ja tyylikkäästi - suoraan sivulle?! Tasamaannouto oli nopea ja tarkka. Hyppynouto tehtiin kahdeksankymmentäsenttisenä, ja heitin kapulan ihan päin hittoa. Typeränä en pyytänyt uusia heittoa. Stefa lähti ensin vinoon, kutsuin sen takaisin ja käskin uudelleen, hyppäsi nätisti, otti kapulan nätisti, hyppäsi takaisin nätisti, vaikkakin otin askeleen estettä kohti ja taisin antaa apukäskynkin. Estenoudossa olin itse tosi hyvä ja sain kapulan esteen yli! Ja kuulemma pitkälle sen taakse. Stefa meni nätisti, mutta takaisin tullessa se hidasti, eikä sitten päässyt enää esteen yli kun oli tullut ihan sen juurelle ennen ponnistusta. Se sitten kiersi sen. En jaksanut jäädä hinkkaamaan, koska oli niin järjettömän kuuma, ettei esteenylitys ainakaan paremmaksi olisi mennyt. Eteenmenossa ei ollut paikkaa, vaan tein ekaa kertaa kokonaisen. Stefa lähti kuin tykin suusta, pysähtyi kauniista, nousi nätisti sivulle. Makee koira!
Mutta nyt on tarkka lista siitä mitä me treenataan jatkossa: hallinnassa kentälle, siirtymiset liikkeestä toiselle seuruuttaen. Pitänee opettaa hakumetsässä käyttämäni malta-seuruukäsky Stefalle varmemmaksi, jotta voin käyttää sitä siirtymisissä. Pitää ylipäätään vaatia siltä se pitkä seuruu kuumallakin, nyt olin niin hermostunut etten edes sanonut sille sen perseilystä (tiukka "hyi sinua" olisi saattanut korjata koko haahuilun..). Pitää opetella noutokapulan hakua telineestä. Pitää harjoitella uudet esteet kumpaankin suuntaan :D Pitää opetella itse heittämään se kapula, ja myös se, että voin oikeasti heittää sen uudelleen jos epäonnistun. Pitää tehdä vielä metristä niin että se ylittyy, ja laukauksia niin että ne saadaan peliin mukaan. Mutta sitten.. sitten se taitaa olla siinä :D
Tiistaina tehtiin hakua. Stefan kanssa taas. Nyt kyllä päätin, että sunnuntain hakutreeneissä on Possun vuoro. Mutta joka tapauksessa, Stefa. Sen kanssa on tehty metsään nyt ilmaisuita, ja hitto vie kun se on hyvä niiden kanssa! Nyt maalimiehet olivat jo oikeasti piilossa, eivät ihan 50 metriä syvällä, mutta neljässäkympissä. Stepsu etsi sitkeästi, haki rullan ja ilmaisi nätisti. Sitä ei enää liikuta miten minä liinassa roikun, vaikka koitankin sitä vielä kovin varoa. Kerran se nappasi rullan vähän turhan vauhdilla, kun kutsuin sitä juuri samaan aikaan, ja tipauttikin sen sitten mustikanvarpujen sekaan ja se jäi sille tielleen. Uudella lähetyksellä hoiti sen hyvin.
Seuraavaksi täytyy siis alkaa kutsua sitä kun se on maalimiehellä. Kokeessahan huutelen sille keskilinjalta sijaintiani suunnilleen koko ajan, joten se ei saa lähteä mun ääneni luo jos on juuri löytämässä maalimiehen. Perjantain ilmaisutreeneissä mä siis varovasti huutelen "Stefa tääläääää.." ja toivon ettei se reagoi. Sen jälkeen aletaan tehdä ilmaisutreenejä irtorullista kiintorullaan siirtymiseen, ja ilmaisutreenit yhdistetään metsässä jo ihan kunnon etsimiseen - täytyy vähän muistutella suoraa 50 metrin syvyistä pistoa, Stefa on selvästi jo oppinut ettei tarvitse mennä niin syvälle, kun maalimiehet ovat ilmaisussa olleet lähempänä.
Voi kun tulisi vähän viileämpää, niin voisi treenata enemmän! Nyt täytyy varoa niin kovin että ei tule tehtyä liikaa, ja varsinkin koiran nesteytys aiheuttaa mulle päänvaivaa! Stefa on tosi huono juomaan, joten sille pitää sekoitella veteen milloin mitäkin että se joisi ylipäätään yhtään. Kaveri lupasi maistattaa Stepsulla J&V:n uuden palkkarin, koirien palautusjuomat ylipäätään vaikuttaa sellaiselta että vois tulla meidän talossa kovaan käyttöön. Koska mulla on ilmeisesti liikaa rahaa, koirillekkin omat urheiluravintolisät :D
Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori
torstai 24. heinäkuuta 2014
perjantai 18. heinäkuuta 2014
Mustasch: Thank You for the Demon
Eilinen tokokoe Ilmajoella. Meni putkeen! Lopulta!
Olen ruoskinut itseäni tässä asiassa, koska riippumatta siitä että meidän kokeet tuntuu aina kaatuvan eri juttuihin, on fakta kuitenkin selvä: jos tokokokeista tulee kakksoriviä, on jotain tehty väärin. Tässä tapauksessa meidän kompastuskivi on ollut varmaankin se koetilanne, vielä pitkään Stefan käytös kokeessa on ollut väärää, alkuun se ahdistui ja meni kuplaan, sitten se oli niin iloinen että oli lähdössä lentoon, vasta aivan juuri olen saanut sen tekemään kehässä mun kanssani. Siitä huolimatta on näitä mun kanssa tehtyjä kokeitakin ollut ja niistäkin on kakkosia satanut.. kokeenomaista treeniä siis tiedossa!
No mutta, tänään se kuitenkin sujui. Paikkis oli täydellinen, kuten aina.
Paikallamakuu 10
Seuraaminen oli suht huonoa, se lähti hyvin, ja teki hyvin alkupätkän, mutta täyskäännöksissä se ei aivan keskittynyt, ja ne olivatkin kammottavan huonoja. Juoksuosuus oli hieno, oon lopulta saanut itseni oikeasti treenaamaan sitä eikä tehdä sitä ainoastaan kokeissa, ja siitä on tullut magee. Loppupuolella Stefa oli myös vähän väljä. Taisi tarvita yhteen perusasentoon lisäkäskyn, muut olivat hitaita.
Seuraaminen 8
Liikkeestä maahanmenossa takaakierto oli Stefalle ihan uusi juttu :D Tätä olin aiemmin kertaillut, kun se on kokeissa unohtunut, ja niinhän se unohtui nytkin kertailuista huolimatta, ja Stefa nousi istumaan.
Liikkeestä maahan 8
Luoksetulossa Stefan pysäytys vähän valui, ehkä metrin, jopa puolitoista. Loppuosa oli aivan loistava, se juoksi NIIN KOVAA! Ihan täysillä se laukkasi mun luo, kun ongelmana on ollut se että se yleensä ravaa loppuosan kun ennakoi seuraavaa pysäytystä. Tuli eteen kovin vinoon.
Luoksetulo 8
Liikkeestä seisomisessakin takaakierto kusi, Stepsu kääntyi poikittain.
Liikkeestä seis 8
Nouto oli aivan mahtava. Loppuperusasento jäi vajaaksi.
Nouto 8
Kaukot oli ihan täydelliset. Meinasin haljeta tyytyväisyydestä!
Kauko-ohjaus 10
Estehyppyä vähän jännitin, ettei se nyt vaan keuli ja koko suoritus mene siinä :D Mutta ei se keulinut, teki hyvin. Oisko tullut vinoon eteen.
Estehyppy 9
Kokonaisvaikutus 10
Parasta oli tuomarin kommentti "Se taitaa olla aika nuori kun se on noin innokas." Mun innokas ikinuori Stepu <3 p="">3>
AVO1, 176 pistettä, sijoitus 1/8
Tuomarina oli siis Tiina Laakko, tykkäsin kovasti. Kiva ja rento, perusteli pistemenetykset sopivan lyhyesti joka liikkeen jälkeen ja loppuun sanoi jokaiselle muutaman sanan mitä pitää treenata. Ei ollut pelottava! Pisteitä lähti varsinkin paikkiksesta helposti, vaikka Stepsukin sai kympin huolimatta sen ylös-alas sahaavasta päästä, eli jotkut asiat vaikuttaa, jotkut ei.
Olin niin onnellinen että tuli vähän tuuletettua kehästä juostessa :D Ehkä vähän enemmänkin. Mutta tätä on niin odotettu, ja oon ollut niin rikki koko tokon suhteen.. Nyt ilmoon sen vielä yhteen avoimen kokeeseen, josko sieltä tulisi se tk2. Ja sit mun täytyy taas alkaa miettiä voittajan juttuja, nyyhQ.
Olen ruoskinut itseäni tässä asiassa, koska riippumatta siitä että meidän kokeet tuntuu aina kaatuvan eri juttuihin, on fakta kuitenkin selvä: jos tokokokeista tulee kakksoriviä, on jotain tehty väärin. Tässä tapauksessa meidän kompastuskivi on ollut varmaankin se koetilanne, vielä pitkään Stefan käytös kokeessa on ollut väärää, alkuun se ahdistui ja meni kuplaan, sitten se oli niin iloinen että oli lähdössä lentoon, vasta aivan juuri olen saanut sen tekemään kehässä mun kanssani. Siitä huolimatta on näitä mun kanssa tehtyjä kokeitakin ollut ja niistäkin on kakkosia satanut.. kokeenomaista treeniä siis tiedossa!
No mutta, tänään se kuitenkin sujui. Paikkis oli täydellinen, kuten aina.
Paikallamakuu 10
Seuraaminen oli suht huonoa, se lähti hyvin, ja teki hyvin alkupätkän, mutta täyskäännöksissä se ei aivan keskittynyt, ja ne olivatkin kammottavan huonoja. Juoksuosuus oli hieno, oon lopulta saanut itseni oikeasti treenaamaan sitä eikä tehdä sitä ainoastaan kokeissa, ja siitä on tullut magee. Loppupuolella Stefa oli myös vähän väljä. Taisi tarvita yhteen perusasentoon lisäkäskyn, muut olivat hitaita.
Seuraaminen 8
Liikkeestä maahanmenossa takaakierto oli Stefalle ihan uusi juttu :D Tätä olin aiemmin kertaillut, kun se on kokeissa unohtunut, ja niinhän se unohtui nytkin kertailuista huolimatta, ja Stefa nousi istumaan.
Liikkeestä maahan 8
Luoksetulossa Stefan pysäytys vähän valui, ehkä metrin, jopa puolitoista. Loppuosa oli aivan loistava, se juoksi NIIN KOVAA! Ihan täysillä se laukkasi mun luo, kun ongelmana on ollut se että se yleensä ravaa loppuosan kun ennakoi seuraavaa pysäytystä. Tuli eteen kovin vinoon.
Luoksetulo 8
Liikkeestä seisomisessakin takaakierto kusi, Stepsu kääntyi poikittain.
Liikkeestä seis 8
Nouto oli aivan mahtava. Loppuperusasento jäi vajaaksi.
Nouto 8
Kaukot oli ihan täydelliset. Meinasin haljeta tyytyväisyydestä!
Kauko-ohjaus 10
Estehyppyä vähän jännitin, ettei se nyt vaan keuli ja koko suoritus mene siinä :D Mutta ei se keulinut, teki hyvin. Oisko tullut vinoon eteen.
Estehyppy 9
Kokonaisvaikutus 10
Parasta oli tuomarin kommentti "Se taitaa olla aika nuori kun se on noin innokas." Mun innokas ikinuori Stepu <3 p="">3>
AVO1, 176 pistettä, sijoitus 1/8
Tuomarina oli siis Tiina Laakko, tykkäsin kovasti. Kiva ja rento, perusteli pistemenetykset sopivan lyhyesti joka liikkeen jälkeen ja loppuun sanoi jokaiselle muutaman sanan mitä pitää treenata. Ei ollut pelottava! Pisteitä lähti varsinkin paikkiksesta helposti, vaikka Stepsukin sai kympin huolimatta sen ylös-alas sahaavasta päästä, eli jotkut asiat vaikuttaa, jotkut ei.
Olin niin onnellinen että tuli vähän tuuletettua kehästä juostessa :D Ehkä vähän enemmänkin. Mutta tätä on niin odotettu, ja oon ollut niin rikki koko tokon suhteen.. Nyt ilmoon sen vielä yhteen avoimen kokeeseen, josko sieltä tulisi se tk2. Ja sit mun täytyy taas alkaa miettiä voittajan juttuja, nyyhQ.
Voittajan on helppo hymyillä. Kuva Liis T. |
torstai 10. heinäkuuta 2014
Kuningasidea: Pohjolan tuulet
Oon kirjoittanut niin paljon tokosta, että hakujutut on jääneet. Niitä on kuitenkin treenattu. Nyt kun mulla on maailman paras kesätyö, jossa on pelkkää aamuvuoroa kahden vuoron sijaan, ehdin treenatakin joka viikko. Ilmaisutreenejä ollaan saatu tehtyä nyt enemmän, ja pk-tottiskentällekin oon eksynyt ampumaan ja hypyttämään ja kiipeilyttämään. Hyvä, koska meillä riittää työtä. Hirveästi, kaikenlaista.
Hyppyjä ollaan tehty jonkin verran talvellakin, enemmän nyt keväällä. Tehtiin eka hyppytekniikkaa agiesteille parin esteen sarjana, nimenomaan korkeuden hahmotusta harjoitellen. Se oli Stefalle tosi vaikeaa, paljon vaikeampaa kuin kiinteällä esteellä harjoittelu. For some reason se ei näe agiestettä, jälkeenpäin olen ajatellut että se saattanee johtua seuran keltavihreästä väristä vihreällä nurmimatolla. Kiinteällä esteellä koira ei kiellä ja selvästi näkeekin esteen. Toisen seuran violetit esteet harmaalla taustalla eivät myöskään tuota ongelmia.
Joka tapauksessa, hyppytekniikan jälkeen siirryin tekemään ihan vaan korkeutta agiesteillä, kuuteenkymppiin astihan niillä pääsi, ja kun Stefan itsetunto kasvoi, siihen mentiin varsin kivuttomasti. Kiinteälle siirryttäessä Stefa on kaiken kaikkiaan hypännyt paremmin, kun este on sille paljon tutumpi ja helpommin hahmotettava. Kolhaisuja on tullut jonkin verran kun olen ahnehtinut korkeutta, mutta pääasia tässä on, että Stefa jatkaa niistä huolimatta. 80-90-senttiset menevät pääasiassa puhtaasti, joskus hipaisee niilläkin. Metrisellä hipaisee joka kerta, joskus jos on epävarma ottaa jopa vauhtia. Uskon kuitenkin tämän olevan nopeasti ratkaistavissa, rutiinilla ja koiran luottamuksella itseensä. Kokonaista hyppynoutoa on tehty jo 70 sentillä. Aika hurjaa, talvella hallissa Stefa kaatoi esteen kun 70 senttiä oli sille liian korkea, nyt se on meidän helppo aloituskorkeus.
A-esteen kanssahan meillä oli myös yllättävän paljon ongelmia. Ollaan harjoiteltu säädettävällä, ja hitaasti korottamalla ollaan päästy jo siihen oikeaan korkeuteen. Tutulla esteellä se tekee noudon koekorkeudella, mutta eilen vieraalla kentällä selvisi, että uudet esteet vielä jännittävät. Tää kuulemma poistuu muutaman vierailla esteillä harjoittelujen myötä, toivotaan parasta.
PK-tottis noin muuten ei tuota meille ongelmia, sehän on helppo verrattuna tokoon. Myös odottelut, paikkiksen jälkeen liikkeisiin siirtyminen, hillityt palkkaukset, ja pitkä seuruusuora ovat olleet helppoja. Se on yllättänyt mut, koska oletin Stefan olevan niin matalavireinen ettei se nouse millään paikkiksesta seuruuseen. Olin väärässä, onneksi! Stepsun kanssa on hauska tehdä. Se on pk-kentällä niin tohkeissaan että painaakin, en tiedä mistä se erottaakin että tämä on nyt tottista eikä tokoa. Eteenmeno oli helppo opettaa, sehän ei muutamaa toistoa enempää tarvitse.
Laukaukset.. Niitä olen tehnyt talven aikana kuudellatoista eri tekniikalla. Stepsu ei vaan totu niihin. Ihan turha yrittää namittamalla saada tottumaan tai muutakaan. Vedin sitten vain julmasti pakolla, häiriöpaikkiksen omaisesti. Se yllättävää kyllä toimi. Aloitettiin siis ihan sillä että koira makaa puolen metrin päässä musta, sadan metrin päässä ammutaan. Stefa karkas joka kerta. Ja joka kerta sanoin sille hyi ja palautin sen makuulle. Sitten kun se tajusi että makuu on vaan tehtävä laukauksista huolimatta, alkoi se paikkiksessa myös pysyä. Nyt ollaan päästy jo kolmenkymmenen askeleen matkaan ja voin olla koiraan selkä päin. Korvat liikkuvat laukauksella, mutta muuten reaktiota ei juuri näy. Aika uskomatonta, olin aika toivoni menettänyt tämän suhteen.
Seuruuseen olen alkanut yhdistää ampumista vasta aivan juuri. Aiemmin Steps lähti laukauksella toiseen suuntaan, meni maahan, tms. Nyt tein alusta asti selväksi että tämä on ihan samanlainen häiriötreeni kuin kaikki muutkin, ensin avustaja sai häiritä henkensä edestä kunnes Stepsu saatiin oikeaan asenteeseen, ja sitten ammuttiin. Stefa otti sen tosi hyvin, vähän sen pää kävi alhaalla, minkä jälkeen se palasi jo normaaliin seuruuseen. Reaktion voimakkuus ja kesto väheni joka toistolla. Ihan superia! En oikeesti edes tiedä miksi sen on helpompi ottaa laukaukset näin, kuin hitaasti siedättämällä. Ehkä on vaan koiralle selvempää kun se tietää tasan tarkkaan mitä on tehtävä, äänistä ja muista häiriöistä huolimatta. Tottiksen ulkopuolella Stefa ei tule ikinä laukauksiin tottumaan, se on kyllä tullut selväksi. Mutta tämä on jo ihan mahdottoman iso askel. Talven aikana menetin toivoni ne samat kuusitoista kertaa, joina keksin uuden siedätystavan. Mutta nyt riittää usko.
Maastoissahan Stepsulla on etsintätyöskentely ollut kunnossa jo pidempään. Se tekee hyviä, syviä, eteenpäinkääntyviä pistoja ja kauniita tyhjiä. Se ei lannistu tyhjistä, ja jaksaa etsiä pitkään. Kokeenomaiset radat ilman ilmaisuja sujuvat kuin vettä vaan. Itseni sen sijaan pitäisi harjoitella niitä enemmän, koska jännitän aivan hurjasti jollen tiedä missä maalimiehet ovat. Onneksi Stefa osaa siitä huolimatta!
Ilmaisuja on tehty viime aikoina suhteellisen paljon. Kentällä ollaan päästy hyvään työskentelyyn jossa Stefa etsii sitkeästi irtorullaa piilon ympäriltä, eikä enää tarjoa maahanmenoa, joka sille on maalimieskäytökseksi opetettu. Nyt on ilmaisuja viety metsään jo kahdessa treenissä, ja yllättävän helposti Stefa asian sisäistää. Viime treenissä olivat ukot jo sen verran piilossa että Stefalla kului aikaa paikantamiseen. Siitä huolimatta se maalimiehen paikannettuaan muisti vielä etsiä rullan ja tuoda sen mulle. Vähän hienosäätöä tähän vielä tarvitaan, eivätkä maalimiehetkään piileskele vielä viidessäkympissä, mutta mitäpä tuosta. Ei se montaa treeniä vaadi. Sitten vielä kentällä kiintorullaan siirtymistä ja ohops, mullahan on valmis hakukoira!
Tästä hausta tohkeissani olen siis katsellut jo kokeitakin. Syyskuussa on meidän tavoite. Tosin, ne ovat sellaisia kokeita joihin on ilmokin vasta syyskuulla, jotta ehdin perua puheeni vielä monta kertaa :D
Hyppyjä ollaan tehty jonkin verran talvellakin, enemmän nyt keväällä. Tehtiin eka hyppytekniikkaa agiesteille parin esteen sarjana, nimenomaan korkeuden hahmotusta harjoitellen. Se oli Stefalle tosi vaikeaa, paljon vaikeampaa kuin kiinteällä esteellä harjoittelu. For some reason se ei näe agiestettä, jälkeenpäin olen ajatellut että se saattanee johtua seuran keltavihreästä väristä vihreällä nurmimatolla. Kiinteällä esteellä koira ei kiellä ja selvästi näkeekin esteen. Toisen seuran violetit esteet harmaalla taustalla eivät myöskään tuota ongelmia.
Joka tapauksessa, hyppytekniikan jälkeen siirryin tekemään ihan vaan korkeutta agiesteillä, kuuteenkymppiin astihan niillä pääsi, ja kun Stefan itsetunto kasvoi, siihen mentiin varsin kivuttomasti. Kiinteälle siirryttäessä Stefa on kaiken kaikkiaan hypännyt paremmin, kun este on sille paljon tutumpi ja helpommin hahmotettava. Kolhaisuja on tullut jonkin verran kun olen ahnehtinut korkeutta, mutta pääasia tässä on, että Stefa jatkaa niistä huolimatta. 80-90-senttiset menevät pääasiassa puhtaasti, joskus hipaisee niilläkin. Metrisellä hipaisee joka kerta, joskus jos on epävarma ottaa jopa vauhtia. Uskon kuitenkin tämän olevan nopeasti ratkaistavissa, rutiinilla ja koiran luottamuksella itseensä. Kokonaista hyppynoutoa on tehty jo 70 sentillä. Aika hurjaa, talvella hallissa Stefa kaatoi esteen kun 70 senttiä oli sille liian korkea, nyt se on meidän helppo aloituskorkeus.
A-esteen kanssahan meillä oli myös yllättävän paljon ongelmia. Ollaan harjoiteltu säädettävällä, ja hitaasti korottamalla ollaan päästy jo siihen oikeaan korkeuteen. Tutulla esteellä se tekee noudon koekorkeudella, mutta eilen vieraalla kentällä selvisi, että uudet esteet vielä jännittävät. Tää kuulemma poistuu muutaman vierailla esteillä harjoittelujen myötä, toivotaan parasta.
PK-tottis noin muuten ei tuota meille ongelmia, sehän on helppo verrattuna tokoon. Myös odottelut, paikkiksen jälkeen liikkeisiin siirtyminen, hillityt palkkaukset, ja pitkä seuruusuora ovat olleet helppoja. Se on yllättänyt mut, koska oletin Stefan olevan niin matalavireinen ettei se nouse millään paikkiksesta seuruuseen. Olin väärässä, onneksi! Stepsun kanssa on hauska tehdä. Se on pk-kentällä niin tohkeissaan että painaakin, en tiedä mistä se erottaakin että tämä on nyt tottista eikä tokoa. Eteenmeno oli helppo opettaa, sehän ei muutamaa toistoa enempää tarvitse.
Laukaukset.. Niitä olen tehnyt talven aikana kuudellatoista eri tekniikalla. Stepsu ei vaan totu niihin. Ihan turha yrittää namittamalla saada tottumaan tai muutakaan. Vedin sitten vain julmasti pakolla, häiriöpaikkiksen omaisesti. Se yllättävää kyllä toimi. Aloitettiin siis ihan sillä että koira makaa puolen metrin päässä musta, sadan metrin päässä ammutaan. Stefa karkas joka kerta. Ja joka kerta sanoin sille hyi ja palautin sen makuulle. Sitten kun se tajusi että makuu on vaan tehtävä laukauksista huolimatta, alkoi se paikkiksessa myös pysyä. Nyt ollaan päästy jo kolmenkymmenen askeleen matkaan ja voin olla koiraan selkä päin. Korvat liikkuvat laukauksella, mutta muuten reaktiota ei juuri näy. Aika uskomatonta, olin aika toivoni menettänyt tämän suhteen.
Seuruuseen olen alkanut yhdistää ampumista vasta aivan juuri. Aiemmin Steps lähti laukauksella toiseen suuntaan, meni maahan, tms. Nyt tein alusta asti selväksi että tämä on ihan samanlainen häiriötreeni kuin kaikki muutkin, ensin avustaja sai häiritä henkensä edestä kunnes Stepsu saatiin oikeaan asenteeseen, ja sitten ammuttiin. Stefa otti sen tosi hyvin, vähän sen pää kävi alhaalla, minkä jälkeen se palasi jo normaaliin seuruuseen. Reaktion voimakkuus ja kesto väheni joka toistolla. Ihan superia! En oikeesti edes tiedä miksi sen on helpompi ottaa laukaukset näin, kuin hitaasti siedättämällä. Ehkä on vaan koiralle selvempää kun se tietää tasan tarkkaan mitä on tehtävä, äänistä ja muista häiriöistä huolimatta. Tottiksen ulkopuolella Stefa ei tule ikinä laukauksiin tottumaan, se on kyllä tullut selväksi. Mutta tämä on jo ihan mahdottoman iso askel. Talven aikana menetin toivoni ne samat kuusitoista kertaa, joina keksin uuden siedätystavan. Mutta nyt riittää usko.
Maastoissahan Stepsulla on etsintätyöskentely ollut kunnossa jo pidempään. Se tekee hyviä, syviä, eteenpäinkääntyviä pistoja ja kauniita tyhjiä. Se ei lannistu tyhjistä, ja jaksaa etsiä pitkään. Kokeenomaiset radat ilman ilmaisuja sujuvat kuin vettä vaan. Itseni sen sijaan pitäisi harjoitella niitä enemmän, koska jännitän aivan hurjasti jollen tiedä missä maalimiehet ovat. Onneksi Stefa osaa siitä huolimatta!
Ilmaisuja on tehty viime aikoina suhteellisen paljon. Kentällä ollaan päästy hyvään työskentelyyn jossa Stefa etsii sitkeästi irtorullaa piilon ympäriltä, eikä enää tarjoa maahanmenoa, joka sille on maalimieskäytökseksi opetettu. Nyt on ilmaisuja viety metsään jo kahdessa treenissä, ja yllättävän helposti Stefa asian sisäistää. Viime treenissä olivat ukot jo sen verran piilossa että Stefalla kului aikaa paikantamiseen. Siitä huolimatta se maalimiehen paikannettuaan muisti vielä etsiä rullan ja tuoda sen mulle. Vähän hienosäätöä tähän vielä tarvitaan, eivätkä maalimiehetkään piileskele vielä viidessäkympissä, mutta mitäpä tuosta. Ei se montaa treeniä vaadi. Sitten vielä kentällä kiintorullaan siirtymistä ja ohops, mullahan on valmis hakukoira!
Tästä hausta tohkeissani olen siis katsellut jo kokeitakin. Syyskuussa on meidän tavoite. Tosin, ne ovat sellaisia kokeita joihin on ilmokin vasta syyskuulla, jotta ehdin perua puheeni vielä monta kertaa :D
sunnuntai 6. heinäkuuta 2014
Bliss N Eso: $5 Steak
Eiliset tokon SM-kisat. Stepsun valmistelut on menneet hyvin, joitan pikkumokia pelkäsin, mutta se suoriutui loistavasti, kyeten joka ikiseen tehtävään jota siltä vaadin. Joku ihan käsittämätön, odottamaton ja ennalta-arvaamaton moka sitten taas romutti tän. En jaksa enää tokokokeita jos ne aina kaatuu johonkin ihan pöljään :D
Eka kehä, Aino Juhantalo arvosteli paikkiksen ja noudon. Kehä oli tosi kapea, olin jo alkuun hirvistellyt miten saan noutokapulan pysymään kehässä :P
Paikkiksessa Stefa vähän ennakoi maahanmenoa, lähti jo viereisen käskyllä, kun sanoi sen kolmasosasekunnin ennen mun käskyä. Tuomari ei huomannut :D
Paikallamakuu 10
Ja sitten se nouto. Huaaaah. Ennen heittoa mietin että tarsko mun heittää se keskeltä vai laipasta, ja päädyin heittämään laipasta ettei Stefa kuumu siitä kun pyörittelen kapulaa. Heitin sen, nätti suora heitto, mutta laskeutui maahan kohtisuoraan meitä kohti. Stefa juoksi kapulalle, nappasi laipasta kun se oli lähimpänä, koitti heittää sen ilmassa paremmin suuhunsa ja lähti vinoon.. Karjaisin ÄP mutta koira oli jo kehänauhan toisella puolella kun tipautti kapulan ja meni maahan. Huoh. Kuinka suunnattoman surullista. Jälkeenpäin katselin kuvista että se näytti kyllä vaan päättäneen tuoda sinä päivänä kapulan paimenkaarella, että saattoipa se siitäkin johtua. Ei meillä sellaista ongelmaa tosin ole ollut, tää oli hyvin randomia.
Voin kertoa että murenin ja facepalmasin ja kirosin ja itkin (no en ihme kyllä itkenyt) ja taivuin kaksin kerroin ja voivottelin. Tuomarikin tuli lohduttamaan, kun oli niin sääli. No joo, se oli sit siinä, mä kyllä tiedän ettei me olla niin hyviä että saatais noudon nollalla ykköstulosta :P
Kokonaisvaikutus 9, varmaan koska Stenin ei kymppejä -periaate :D
152 pistettä, AVO2, TAAS. Me ollaan kakkoskoneita!
En kai mä yleensä arvostele tuomareiden linjaa näin paljon? Steniä nyt kyllä arvostelin, mutta hän taitaa olla tunnettu siitä ettei kukaan aina tiedä mistä pisteet putoaa.
Keli oli ihan hirveä, aurinko porotti ja koirat suli. Stefa jaksoi todella sitkeästi, osittain varmaan monipäiväisen valmistelunesteytyksen ansiosta. Sen kanssa oli niin kiva mennä kehään, se on iloinen ja hauska ja tahtoo tehdä mun kanssa asioita! Me ollaan niin eri tilanteessa kuin vuosi sitten :) Harmittaa kovin että tää meidän loistava suoritus ei riittänyt ykköseen, mutta noh.. Näitä sattuu.
Lupasin pitää tokotauon tän jälkeen. Nyt jo sormet syyhyäis treenaamaan. Ehkä ilmoitan Stepsun IKKJ:n kokeeseen. AVO-ykkösen metsästykseen. Koska oikeesti :D
Eka kehä, Aino Juhantalo arvosteli paikkiksen ja noudon. Kehä oli tosi kapea, olin jo alkuun hirvistellyt miten saan noutokapulan pysymään kehässä :P
Paikkiksessa Stefa vähän ennakoi maahanmenoa, lähti jo viereisen käskyllä, kun sanoi sen kolmasosasekunnin ennen mun käskyä. Tuomari ei huomannut :D
Paikallamakuu 10
Ja sitten se nouto. Huaaaah. Ennen heittoa mietin että tarsko mun heittää se keskeltä vai laipasta, ja päädyin heittämään laipasta ettei Stefa kuumu siitä kun pyörittelen kapulaa. Heitin sen, nätti suora heitto, mutta laskeutui maahan kohtisuoraan meitä kohti. Stefa juoksi kapulalle, nappasi laipasta kun se oli lähimpänä, koitti heittää sen ilmassa paremmin suuhunsa ja lähti vinoon.. Karjaisin ÄP mutta koira oli jo kehänauhan toisella puolella kun tipautti kapulan ja meni maahan. Huoh. Kuinka suunnattoman surullista. Jälkeenpäin katselin kuvista että se näytti kyllä vaan päättäneen tuoda sinä päivänä kapulan paimenkaarella, että saattoipa se siitäkin johtua. Ei meillä sellaista ongelmaa tosin ole ollut, tää oli hyvin randomia.
Hetki ennen kaiken loppua. Kuva C Jonna L, Kielapihkan. |
Nouto 0
Kokonaisvaikutus 8, varmaan koska mun multifacepalm ja itkupotku ja "nyt se ei enää ikinä nouda kun sanoin sille äp!" -huudahdus :D Tuomari parka.
Toisessa kehässä tuomaroi Juha Kurtti, meidän vanha tuttu. Oli ihan hirveää yrittää koota itsensä tässä välissä, ehdin juuri ja juuri työntää lihapullan Stefan kurkkuun kun toinen kehä jo odotti. Vielä toisessa kehässä seistessä mietin että "eivittueivittueivittu taas kakkonen raaaah" ja pohdin ettei tars jännittää enää, miksi siis jännitin..
Aloitettiin seuruulla. Ongelmana on ollut edistys, joten virittelyssä olin ottanut seuruuta ja kieltänyt edistämisestä. Ja Stefa oli NIIN HYVÄ. Se seurasi koko ajan nätillä paikalla, piti kontaktia, oli mukana. Käännökset se teki hyvin kun muistin itse olla tarkka. Juoksussa se pysyi hyvin täsmällisesti, mutta kun ei saanut edistää korvasi sen parilla pomppimisella, todennäköisesti ne pomput laskivat arvosanaa. Viimeisessä perusasennossa ei mennyt istumaan, kaksoiskäsky siihen. Paras. Seuruu. Ikinä.
Seuraaminen 7
Liikkeestä maahanmenon Stepu teki hienosti ja mahtavasti ja vaikka mitä. Ei hajuakaan mistä pisteet lähti. Ei kääntynyt mun perään, meni maahan heti käskyllä, valmisteleva osuus oli hyvä.. Oi oispa videokamera niin ei tarttis spekuloida, koska joku perustavanlaatuinen moka multa selvästi jäi huomaamatta.
Liikkeestä maahanmeno 8
Hyppyä olin jännittänyt kun Stefa ei oo mennyt istumaan ennen lisäkäskyä. Mutta tänäänpä meni! Puoli pistettä meni vähän vinosta loppuperusasennosta, tuomari itse mainitsi.
Hyppy 9,5
Kokonaisvaikutus 10, jee Juha Kurtti, tästä oon kanssas täsmälleen samaa mieltä!
Vikassa kehässä tuomaroi Ilkka Sten. Tätä jännitin ehkä eniten, koska olin aiemmin vilkaissut Stenillä olevan käytössä ihan ikioma SM-taulukkonsa. Loistavasti luoksetulon tehnyt bc sai hommasta vaan kasin eikä kukaan tiennyt miksi. Tuomari varmaan kiinnitti huomiota johonkin omaan juttuunsa, kuten koiran täsmälliseen pysäytykseen merkin kohdalle tms.
Liikkeestä seisomisessa Stepu on hieman hidas, mutta vaan sillä lailla hieman hidas että puhutaan sekunnin kolmasosasta. En siis ole siihen puuttunut. Nyt se näkyi kuitenkin pisteissä, mitä se ei aiemmin ole tehnyt.
Liikkeestä seisominen 8
Luoksari oli upea. Stefa tuli sopivaa laukkaa, pysähtyi terävästi, ja laukkasi vielä loppuosankin! Meidän ongelma on ollut nimenomaan se pysäytyksen jälkeinen laukka! Aivopieruna se kyllä tuli suoraan perusasentoon takaa kiertäen, ja hiljensi takaakierrossa raviin, tästä siis pistementyksiä. Samoin hitaahko laukka oli varmaan osasyynä, sekä se ettei koira ollut merkin kohdalla pysähdyksissä. Mun mielestä tää oli kyllä ysin arvoinen suoritus :D
Luoksetulo 7
Kaukot oli ihan täydelliset, niin mun kuin yleisönkin mielestä. En osaa arvatakaan mikä ois voinut tähän vaikuttaa.
Kaukokäskyt 9
Kokonaisvaikutus 9, varmaan koska Stenin ei kymppejä -periaate :D
152 pistettä, AVO2, TAAS. Me ollaan kakkoskoneita!
En kai mä yleensä arvostele tuomareiden linjaa näin paljon? Steniä nyt kyllä arvostelin, mutta hän taitaa olla tunnettu siitä ettei kukaan aina tiedä mistä pisteet putoaa.
Keli oli ihan hirveä, aurinko porotti ja koirat suli. Stefa jaksoi todella sitkeästi, osittain varmaan monipäiväisen valmistelunesteytyksen ansiosta. Sen kanssa oli niin kiva mennä kehään, se on iloinen ja hauska ja tahtoo tehdä mun kanssa asioita! Me ollaan niin eri tilanteessa kuin vuosi sitten :) Harmittaa kovin että tää meidän loistava suoritus ei riittänyt ykköseen, mutta noh.. Näitä sattuu.
Lupasin pitää tokotauon tän jälkeen. Nyt jo sormet syyhyäis treenaamaan. Ehkä ilmoitan Stepsun IKKJ:n kokeeseen. AVO-ykkösen metsästykseen. Koska oikeesti :D
Hyvä Stefa, sinähän osaat paikkamaata! C Jonna L, Kielapihkan |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)