Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

3 Doors Down: Kryptonite

Taannoinen viestikoe päättyi meidän kohdalta surullisesti. Possu lähti mainiosti juoksemaan B-pisteestä A-pisteelle, olin niin tyytyväinen. Oltiin jo lähdetty siirtymään C-pisteelle kun radalta alkoi kuulua haukkua. Ehdin jo typerästi ajatella että radan laidassa on jonkun kotipiha tarhassa metelöivine karhukoirineen, se oli sellaista "räyh räyh tästä ei kuljeta!" -haukkua. Pysähdyttiin odottamaan ja kohta sieltä jo pinkoi kaksi koiraa, edeltä järkyttyneen oloinen Possu häntä koipien välissä suoraan jalkoihini, seuraavana Possua ennen matkaan lähetetty mali. Vaikka koitan olla sivistynyt, niin meinasin kyllä tehdä malinnahkarukkaset kun kytkettynäkin hurtta hyppi hihnaansa vasten Possua kohti. Mun rakkejani ei kiusata. Saatana.

No joo. Se koe meni sit siinä. Käytiin vielä esineruudussa hakemassa 29 pistettä mutta tottikseen ei enää menty.

Marraskuun lopulla on vielä tulossa pari viestikoetta, ensin Jokelassa ja viikkoa myöhemmin omassa seurassa Lapualla. Ollaan treenattu ohittamisia. Paljon. Haukkuvia koiria, sivusta juoksevia koiria, paikallaan oottelevia koiria. Valikoima on ikävä kyllä rajautunut lähinnä söpöihin koiriin, tänään saatiin radalle yksi rottweilerkin. Possu on ohittanut poikkeuksetta kaikki hyvin. Ihan ekassa treenissä heti kokeen jälkeen se vähän epäröi, ja annettiin ääniapua, muttei enää sen jälkeen. Sit vaan toivotaan että seuraava kokeessa tientukkija vain seisoo ja räkyttää, eikä esim loksauta leukojaan sijoiltaan ja niele kokonaisena.

Stepsulla on sunnuntaina hakukoe. Sen maastot on ihan superkunnossa, olen oikein tyytyväinen niihin. Tänään viimeksi treenattiin umpipiiloja, tyhjän umpipiilon takana olevaa maalimiestä, irronneella norskirullalla ilmaisua, umpparin ilmaisua. Sellainen sadan asian yhdistelmätreeni. Olen tyytyväinen lopputulokseen, kyllä mä tuon kanssa kokeeseen uskallan.

Esteitä ei olla loukkaantumisen jälkeen tehty. Huomenna kokeillaan, mutta totesin jo että mennään edes tekemään ne hyvät maastot. Treenataan sitten koko ensi talvi lihaksia ja itsevarmuutta, jotta ens kesänä menis esteet epäröimättä ja ilmavaralla.

Tokoakin ollaan tehty. Se on ollut suunnitelmatonta ja kamalaa. Jonkun pitäis suunnitella meidän tokotreenit. Varmaan sen miehen joka on HongKongin mainoksessa.


tiistai 13. lokakuuta 2015

Ismo Alanko: Kriisistä Kriisiin

Stefan hakukokeelle lauantaina kävi vähän räkäisesti. Mentiin aamulla kasiks kentälle kokeilemaan esteet ennen varsinaisen kokeen alkamista, ne kun on Stefalle ollut se heikoin lenkki. Otettiin kunnon lämmittelylenkki pohjalle ettei vaan rikota koiraa just ennen koetta. Ja sit kentälle. A-este oli pelottava, ensi töikseni sain liimata sen harjalle vedetyn jesarin takaisin paikalleen jottei koiran varvas jää esteen osien väliin. Ja sitten kokeiltiin saada Stefa siitä yli. Ja eihän se mennyt. Autoin sen alkuun, nostin lähemmäs harjaa niin että se pääsi itse kiipeämään loppuun ja tulemaan alas. Ei siltikään uskaltanut mennä avustamatta. Nostin sen pari kertaa alkuun jotta saisin sen luottamaan siihen että kyllä se pääsee yli - ja sitten se tuli alas ja kantoi toista takajalkaansa mahan alla. Koitin kävelyttää ja venytellä, muttei se siitä miksikään mennyt. Laitoin koiran autoon ja lähdin koepaikalle vielä kävelyttämään lisää josko olisi vaan vähän venäyttänyt ja se menisi itsellään ohi. Mutta eihän se mennyt, ja todettiin sitten paikan päällä että jäädään pois tästä kokeesta. Kiukutti ja itketti ja vähän kiukuttelin ja itkin.

Kotona tutkin jalan tarkemmin, reisilihas oli ihan turvonnut. Laitoin suurilla lääkintämiehentaidoillani siihen kylmää, kohoasentoa ja kompressiota. Joskaan idealsiteeni ei koiran jalassa kovin kauaa pysynyt. Mutta ainakin oli yritetty.

Sunnuntaina jalka oli jo parempi, Stefa käveli jo normaalisti, muttei vielä venytellyt jalkaa. Sunnuntai-iltana se jo venyttelikin.

Joka tapauksessa se saa nyt olla levossa koko ensi viikon. Peruin suosiolla seuraavan viikon jälkikokeen, vaikka jalka olisikin kunnossa ennen sitä ei oltaisi ehditty treenata esteitä sairasloman vuoksi. Seuraava tavoite olkoon Kankaanpään hakukoe, ja sormet ristiin ettei iske korvatulehduksia tai lihasvaurioita.

Possu oli juossut viime viikolla huonosti viestiä. Kaksi treeniä meni niin että se juoksee kaksi matkaa hyvin, kolmannella jää keskelle istumaan. Kiukutti, eihän sitä voi kokeeseen viedä jos se jää keskelle. Pähkäilin mistä tämä yllättävä ja uusi ongelma voi johtua, kun mieleen nousi niinkin yllättävä vaihtoehto kuin että koira on väsynyt. Oltiin tehty joka päivä viestiä siinä pari päivää, ja kaksi matkalle jäämistä tapahtui pitkällä matkalla, eli koiralla saattoi ihan oikeasti olla lihakset kipeät, saati sitten stressitaso liiasta treenistä. Hoitona otettiin Possulle lepopäivät viikonlopulle, se sai kaksi päivää vain maata sohvalla selällään ja saada maharapsutuksia. Maanantaina koitettiin kisamatkasta ja Possu juoksi paremmin kuin ikinä. Ihan hyvä opetus minulle, olen huomaamattani taas treenannut joka päivä, monta kertaa päivässä montaa eri lajia. Koirat tarvitsee lepopäiviä myös.

Possu siis lähtee sunnuntaina Kemiin ihan ekaan palveluskoirakokeeseensa. Viesti-Sika! Koitan treenailla järkevissä määrin tämän edeltävän viikon, vaikka se onkin ihan supervaikeaa nyt kun Stefakaan ei treenaa yhtään. Kaksi päivää ennen koetta Possu saa taas totaalilepoa. Ja onnea mulle ja Villelle, meidän piti lähteä muutamaksi päiväksi moikkaamaan Marjoa, mutta tultiinkin siihen tulokseen että lähdetään sinne vain päiväksi. Kiva matka ajaa päivää varten.

Possu on tehnyt myös tokoa. Harmittaa kun aika ei riitä tokolle niin paljoa kuin tahtoisin, Possulla alkaa olla voittajan liikkeet tosi kivalla mallilla, ollaan saatu kaukokäskyt ja tunnarikin etenemään. Mutta ehkä sitten taas kun ollaan saatu pk-treenit talvitauolle.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

CMX: Kultanaamio


Stefa teki keskiviikkona hakua. Kävi klassiset: maalimiehet ei löytyneet. Piti tehdä kiva pieni helppo suorien pistojen vahvistustreeni. Vissiin maasto oli vähän vaikeampaa kuin normaalisti, kun Stefa harhaili vaikka missä kaukana ja ukot ei nousseet. No, ensi viikolla ehtii vielä toisen kivan hauskan pienen treenin suorista pistoista, ja sit herran haltuun. Kyllä se nyt normaalisti maalimiehet löytää, en jaksa uskoa että tulos jäisi siitä kiinni.

Torstaina koirilla saattoi jopa olla lepopäivä. Aamulla tytöt kävi lenkillä kaverin poikien kanssa. Muttei mitään mielikuvaa mihin olen loppupäivän käyttänyt. Varmaan ainakin tottiskentällä kävin ampumassa ja tekemässä esteitä.
Kuva Wellu Vetoniemi
Perjantaina ohjelmassa oli taas tottista. Käytiin "vieraalla" kentällä Lapualla, kun mukavuudenhaluisena treenaan aina tuossa lähikentällä. Possu teki ensin paikkiksen kun toinen koira suoritti yksilöt, ja siitä palkatta yksilöihin ja pitkä seuruukaavio. Ei ongelmia, aattelin että se ois edes vähän sukkautunut, mutta ei sitten. Ehkä sen kanssa uskaltaa mennä kokeeseen. Esteitäkin tehtiin, ehkä kovasta tuulesta johtuen kolautti, mutta korjasi uusinnalla. Ei kuitenkaan epäröinyt uusia esteitä. Eteenmenossa sen sijaan hidasti vilkaisemaan minua, että "ootko varma että tuolla on palkka?" Pikkuvikoja, kun kenttä oli tosiaan käytännössä vieras, ja tahdoin kokeilla tekeekö se esteet ja eteenmenot ilman harjoittelua etukäteen.

Olen ottanut Possusta muutamia videoita ammuttaessa. Marjo varmaan tekee niistä jotain YouTubeen jossain vaiheessa. Jännä juttu on, että Possu vähän nyökkää mun kanssani, Villen kanssa ei. Minä en tykkää laukauksista, sävähdän itse joka kerta kun ammutaan, joten ei ihme jos koirakin reagoi. Millähän mut sais treenattua niin että Possu ei nyökkäile kokeissa? (Melkein kuuluu noi laukaukset tossa videossa. Niitä on siis kaks, ja loput aikaa ammun tyhjää tolla aseella.)
Lauantaina käytiin viestitreenaamassa ihan seurassa! Löydettiin toinenkin innostunut täältä päin, ja saatiin harjoitella sitä aidompaa koetilannetta. Siirtyminen B-paikalle toisen koiran kanssa ei ollut Possun mielestä mikään ongelma, sen sijaan sitä vähän kiukutti kun kaveri lähti matkaan, pieni vinkaisu pääsi. Otettiin viitisen lähetystä, ja vingahdus ei toistunut enää. Hyvä juttu! Sen sijaan, minun lähettäessäni se varasti melkein joka lähetyksellä, tosi paha juttu! Ei ole ennen tehnyt sitä, eikä nytkään tehnyt Villen päässä, mutta vissiin sitä kuumensi niin lähteä toisen koiran perään, että johtui siitä. Näitä treenataan onneksi jatkossakin, sovittiin uudet treenit ensi viikolle! 

Stefa ajoi vieraan tekemän jäljen. Se oli ihan perseestä :D Yksikään keppi ei noussut, jäljesti kyllä. Ikinä, ikinä ennen ei ole noin käynyt. Ois luullut että edes vahingossa nousee edes yksi, mutta ei. Tänään tehtiin korjaussarja Villen tallaamalla, ja koira haahuili menemään ihan ihme meiningillä. Käytännössä näytin sille kaksi ekaa keppiä, sitten se vasta alkoi oikeasti jäljestää. Kuinka hermostuttavaa. Pitää saada nyt vieraiden tallaamia jälkiä, kummallekin koiralle, pian!

Tänään myös käytiin Villen kanssa tekemässä vähän pidempi viesti. Oikeasti ei ees ollut pitkä, mutta eilistä pidempi. 200-320-320-500. Hyvin juoksi. Ensi viikolla on tiedossa paljon pidempää rataa, jotta tiedän uskallanko laittaa sen viestikoeilmon menemään.