Mä tarvitsen lisää koiria. Oon treenannut Stefan kanssa jo kahdesti tänään ja vieläkin voisin treenailla jotain mutten uskalla ettei koira kyllästy.
Tunnit oli tältä päivältä peruttu, joten käytin ajan kotona lisätehtävien tekemiseen. No myönnetään, treenaamaanhan mä lähdin. Eli päivännäöllä lähdin läheiselle parkkipaikalle etsimään tuoretta lunta. Ja sitä onneksi löysinkin, vaikka usko meinasi loppua matkalla siinä loskassa. Tarkoituksena oli siis aloittaa palveluskoirajäljen treenaaminen. Aiemmin olin opettanut keittiössä jälkikeppien ilmaisun (jonka piti olla makaamalla ilmaisu, mutta kun se oppii nostamisen niin paljon helpommin niin se ilmaisee nyt sillä). Nyt oli vuorossa Canis-lehden numeron 2/2009 artikkeli "Jäljestämisen opettaminen takaperin ketjuttamalla". Tarkoituksena on siis opettaa koiralle, että jos löydät kepin, voit vaihtaa sen ruokaan. Ja näitä keppejä löytyy vain sieltä missä ihminen on kävellyt.
Ensimmäinen harjoitus oli metrin kanttiinsa neliö. No, oli varmaan isompi. En tiedä. Kunhan tallasin. Tähän neliöön laitoin keppejä, lähinnä reunoille, sekä pari keskelle, jotta toistoja saataisiin riittävästi.
Stefa ilmaisi kepit hienosti, ja pysyi koko ajan ruudun sisällä. Vahingossa tietysti, mutta ei haitannut.
Seuraava harjoitus oli tallattu kolmio, jonka yhdestä kärjestä lähti jälki. Jäljessä oli vieläpä hieno mutka, ihan vaan kun tila loppui :D Kolmiossa oli pari keppiä, ja seuraavat olivat ripoteltu jäljelle.
Stefa ilmaisi kolmion kepit nopeasti ja lähti etenemään jälkeä pitkin. Jossain vaiheessa se vähän eksyi, mutta palasi nopeasti jäljelle, ja sillä hetkellä se tuntui tajuavan mistä oli kyse. Koira pysyi hienosti jäljellä lopun matkaa, ja kääntyi mutkankin aivan täsmällisesti. HIENO koira!
Kolmas harjoitus oli ihan tavallinen jälki. Taikka siis, tollai tiiviisti tallattu mutta silti vain suora pätkä.
Keppejä oli edelleen tosi tiheässä. Lähestyttiin suorassa kulmassa, että koiran piti ikään kuin nostaa jälki janalta. Stefa säntäsi jäljelle hirveällä vauhdilla, että ei tarvinnut osoittaa sitä, heh.. Ja hienosti se jäljesti koko matkan, paitsi että yritti kerralla tuoda parikin keppiä kun ne olivat niin tiheässä.
Mieli olisi tehnyt tehdä vielä yhden jäljen kun alkeet lähtivät näin hyvin liikkeelle, mutta sain hillittyä itseni ja jätettyä treenin nyt tähän. Mutta aika superkoira, kyllä siitä vielä jälkikoira saadaan! Ja tämän vuoden tavoitteetkin jäljestämisen osalta on nyt melkein saavutettu :)
Paria tuntia myöhemmin lähdettiin sitten vielä Elinan kanssa IKKJ:n hallille treenaamaan tokoa. Mentiin mun uudella hienolla pikku-Puntolla. Kuvatodiste vielä siitäkin.
Stefa pysyy hienosti tuolla takana, Netteä sen sijaan otti hieman päähän.
Tokossa saatiin liikkeestä seisominen suorastaan hieman paremmalle mallille. En tykkää siitä liikkeestä enää yhtään, kun se vaan aiheuttaa päänvaivaa koko ajan! Kaikki muu meneekin ihan hyvin tokon suhteen.
Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori
torstai 31. tammikuuta 2013
maanantai 28. tammikuuta 2013
Die Ärzte: Tut mir Leid
Mitä kummaa mä olen tehnyt kun en ole päivittänyt kahteen viikkoon? No, treenannut itse asiassa. Ja kävin Punkalaitumellakin, mistä luulin kirjoittaneeni. En näköjään kirjoittanut. Ja olen pitänyt NIIN tarkkaa treenipäiväkirjaa etten ilmeisesti enää ole vaivautunut raportoimaan tänne.
Treenien suunnittelu on nimittäin hienointa maailmassa. Homma etenee ja aikaa ei kulu hukkaan kun muistelen mitä on viimeksi tehty. Äskenkin kirjoitin taas muistiinpanot tämänpäiväisistä treeneistä, niin seuraavalla kerralla treeneihin lähdössä tiedän mitä aion sinä päivänä tehdä. Todella järjestelmällistä.
Mutta siis. Autottomuudesta johtuen olen päässyt treeneihin vain maanantaisin, ja perjantaisin Elina on tullut treenaamaan Iraa tänne Seinäjoelle. (Mihin se treenipäiväkirja nyt meni, kun piti tarkistaa mitä ollaan tehty?) Viikko sitten oltiin kylläkin siellä Punkalaitumella, niin treenattiin siellä. Vai treenattiinko? Ilmeisesti ei, kun ei ole muistiinpanoja. Jotain kamalan tärkeää sitten varmaan tehtiin kun ei treenattukaan.
Puhutaan nyt kuitenkin treeneistä. Tuntuu että Stefa edistyy silmissä. Kun osaa verrata aiempaan ja muistaa aina treenien alkaessa mihin viimeksi jäätiin ei toista koko ajan samoja asioita. Esimerkkinä, olen yhtäkkiä opettanut Stefalle kamalasti uusia asioita. Hyppy on aika pitkälti valmis. Liikkeestä maahan on valmis(seuraamista lukuun ottamatta). Seuraamisesta tulee koko ajan varmempaa. Samoin seisomisesta. Tai en tiedä, se ei edisty niin nopeasti kuin toivoisin :D Stefa on myös yllättäen oppinut kantamaan metallikapulaa, vaikka se inhoaa sitä varmaan vieläkin. Ja avo-tason kaukot aloitettiin tänään ja nekin menee tosi hienosti. Siis mitä ihmettä täällä tapahtuu, joku treenaa mun koiraa kun mä en ole paikalla! Tai siis ei treenaa, mullahan on päiväkirja todisteena, ja edistys on nähtävissä ihan sinne kirjatuissa treeneissä.
Merkittäviä asioita on tapahtunut myös autorintamalla. Lauantaina adoptoimme merkittävää rahallista panostusta vastaan juuri teini-ikään tulevan Fiat Punton. Se on vaaleansininen. Mikä oli erittäin relevantti tieto, mutta ainakin uteliaat hieman hahmottavat mistä puhun. Tarkoituksena on sisustaa se koirahäkillä (jos saan sen survottua sinne sisälle) ja pitää se siistinä kumisaappaista ja vesikupeista. Mahdoton tehtävä, jonka päätin ratkaista sijoittamalla autoon myös muovilaatikon koiratreenikamppeille. Minusta on tulossa salaa järjestelmällinen.
Laittaisin kuvan, mutta olen laiska. Olkaa siis ilman.
Tai laitanpa kuvan sittenkin. Täysin aiheeseen liittymättömän. Siinä on suklaamurupipareita.
Treenien suunnittelu on nimittäin hienointa maailmassa. Homma etenee ja aikaa ei kulu hukkaan kun muistelen mitä on viimeksi tehty. Äskenkin kirjoitin taas muistiinpanot tämänpäiväisistä treeneistä, niin seuraavalla kerralla treeneihin lähdössä tiedän mitä aion sinä päivänä tehdä. Todella järjestelmällistä.
Mutta siis. Autottomuudesta johtuen olen päässyt treeneihin vain maanantaisin, ja perjantaisin Elina on tullut treenaamaan Iraa tänne Seinäjoelle. (Mihin se treenipäiväkirja nyt meni, kun piti tarkistaa mitä ollaan tehty?) Viikko sitten oltiin kylläkin siellä Punkalaitumella, niin treenattiin siellä. Vai treenattiinko? Ilmeisesti ei, kun ei ole muistiinpanoja. Jotain kamalan tärkeää sitten varmaan tehtiin kun ei treenattukaan.
Puhutaan nyt kuitenkin treeneistä. Tuntuu että Stefa edistyy silmissä. Kun osaa verrata aiempaan ja muistaa aina treenien alkaessa mihin viimeksi jäätiin ei toista koko ajan samoja asioita. Esimerkkinä, olen yhtäkkiä opettanut Stefalle kamalasti uusia asioita. Hyppy on aika pitkälti valmis. Liikkeestä maahan on valmis(seuraamista lukuun ottamatta). Seuraamisesta tulee koko ajan varmempaa. Samoin seisomisesta. Tai en tiedä, se ei edisty niin nopeasti kuin toivoisin :D Stefa on myös yllättäen oppinut kantamaan metallikapulaa, vaikka se inhoaa sitä varmaan vieläkin. Ja avo-tason kaukot aloitettiin tänään ja nekin menee tosi hienosti. Siis mitä ihmettä täällä tapahtuu, joku treenaa mun koiraa kun mä en ole paikalla! Tai siis ei treenaa, mullahan on päiväkirja todisteena, ja edistys on nähtävissä ihan sinne kirjatuissa treeneissä.
Merkittäviä asioita on tapahtunut myös autorintamalla. Lauantaina adoptoimme merkittävää rahallista panostusta vastaan juuri teini-ikään tulevan Fiat Punton. Se on vaaleansininen. Mikä oli erittäin relevantti tieto, mutta ainakin uteliaat hieman hahmottavat mistä puhun. Tarkoituksena on sisustaa se koirahäkillä (jos saan sen survottua sinne sisälle) ja pitää se siistinä kumisaappaista ja vesikupeista. Mahdoton tehtävä, jonka päätin ratkaista sijoittamalla autoon myös muovilaatikon koiratreenikamppeille. Minusta on tulossa salaa järjestelmällinen.
Laittaisin kuvan, mutta olen laiska. Olkaa siis ilman.
Tai laitanpa kuvan sittenkin. Täysin aiheeseen liittymättömän. Siinä on suklaamurupipareita.
keskiviikko 16. tammikuuta 2013
Coldplay: Speed of Sound
Maanantaina treenit hallilla Stefan kanssa. Tällä kertaa SUUNNITTELIN ne. Ja suunnittelinkin hyvin! Oli oikein vihkoon kirjoitettu sievällä käsialalla ja yliviivaustussilla merkattu tärkeimmät kohdat. Tunsin itseni kamalan sivistyneeksi. Oikein otin sen suunnitelman mukaan treeneihin, ja kävin siitä kohdat läpi ennen treenin aloittamista. Pöyhkeästi.
Ja pitää kyllä todeta että sujuipa hyvin! Ei tarvinnut miettiä mitä seuraavaksi, kun kaikki oli kirjallisena määräyksenä vieressä. Tehokasta ajankäyttöä!
Hyppy meni kuin unelma, Stefa osaa yhtäkkiä hypätä melkein kisavalmiisti, vaikka vuodenvaihteessa se ei mennyt esteestä yli kuin vahingossa! Samoin luoksetulon istumaanjättö toimi vailla virheitä, ihan niin kuin ongelmia ei olisi ikinä ollutkaan. Seuruukin oli hienoa, vaikka treenikaveri onneksi huomasi, että koira poikittaa ihan aavistuksen verran. Onneksi huomasi, se kun on vielä korjattavissa. Paikallamakuussa koira pysyy hyvin kuten aina, asento oli huono. Pitää muistaa treenata sitäkin taas kun päästään halliin. Ja liikkeestä maahanmeno oli niin hienoa, että heti kun seuruu on valmis (ja ehkä vire vähän matalammalla) niin maahanmenostakin tulee parilla treenillä valmis liike. Kylläpäs me ollaan edistytty!
Seisomaan pysähtyminen sen sijaan ei ollut aivan ideaalia. Suunnitelmastani puuttui kohta "mitä jos koira alkaa ennakoida". Se nimittäin alkoi. Ja sitten olin helisemässä. Mutta onneksi oli taas treenikaveri paikalla, ja käskysanan lisäksi mukaan tuli käsimerkki. Käsimerkillähän koira toimii hyvin, mutta häivyttää tuo merkki silti pitää. Mutta tärkeintä on saada ensin tuo pysähtyminen varmaksi ja nopeaksi, häivytetään merkit vasta sitten.
Treenin jälkeen jaksoin vielä kirjoittaa yhteenvedon, mikä auttoi tosi paljon kun tänään fysiikantunnilla keskityin tuntiin ja kirjoittelin uuden treenisuunnitelman tälle päivälle.
Tänään siis treenailin keskenän lukion pihassa. Iltalukiolaiset varmaan vihaan mua. Ei vaan, olin hiljaa ja kiltisti siellä laidassa niin etten ollut vaivaksi kellekkään. Suunnitelma oli taas mukana, joten treenit olivat tiiviit, tehokkaat ja järjestelmälliset. Ainakin suurimmaksi osaksi.
Otettiin taas luoksetulon jättöjä. Se on nyt niin täydellistä etten treenaa sitä enää tällä tavalla säännöllisesti. Voisin ottaa luoksetulon suhteen vaikka vauhtiluoksetuloja ensi kerralla? Kyllähän siinä valmis liike ois kun tekis vaan, mutta en mä viitti sitä kokonaisena tehdä koko ajan :D
Sitten opetin Stefalle kiertämistä. Ajattelin että siitä on sitten hyötyä myöhemmin kun treenaan pysäytyksiä avon luoksetuloon. Eipä tuo ihan vielä hommaa tajunnut, mutta me vasta aloitellaan.
Seisominen oli edelleen aika sekavaa. Koira ennakoi, sählää, on liian korkeassa vireessä.. Pitää ilmeisesti pohtia tätä vieläkin lisää.. Jos jollakin on ehdotuksia ennakointiin, niin saa kertoa! Jäisköhän se ennakointi pois jos jättäis sen huomiotta vaan?
Seuruu oli hienoa. Stefa on niin korkeassa vireessä että se on niin kuin formula :D HIENO superbortsu. Taikka siis ihan tavallinen bortsu. Paikka pysyi kohtuuhyvin, välillä koittaa poikittaa mutta korjaa heti kun huomauttaa. Ja mikä parasta, se on niin tohkeissaan että yrittää enemmän vaan moitteista, eikä ahdistu niin kuin aiemmin! Käännöksissä paikka elää vielä aika paljon, pitää panostaa niihin, täyskäännös on ihan sekava tuossa vireessä. Noita pitää tehdä rauhallisemmin erikseen. Otettiin juoksuosuuskin, koira irtosi heti liian kauas mutta paransi avuilla. Eiköhän tästä vielä seuruun näköistä tuu.
Loppuun kevennyskuva.
Ja pitää kyllä todeta että sujuipa hyvin! Ei tarvinnut miettiä mitä seuraavaksi, kun kaikki oli kirjallisena määräyksenä vieressä. Tehokasta ajankäyttöä!
Hyppy meni kuin unelma, Stefa osaa yhtäkkiä hypätä melkein kisavalmiisti, vaikka vuodenvaihteessa se ei mennyt esteestä yli kuin vahingossa! Samoin luoksetulon istumaanjättö toimi vailla virheitä, ihan niin kuin ongelmia ei olisi ikinä ollutkaan. Seuruukin oli hienoa, vaikka treenikaveri onneksi huomasi, että koira poikittaa ihan aavistuksen verran. Onneksi huomasi, se kun on vielä korjattavissa. Paikallamakuussa koira pysyy hyvin kuten aina, asento oli huono. Pitää muistaa treenata sitäkin taas kun päästään halliin. Ja liikkeestä maahanmeno oli niin hienoa, että heti kun seuruu on valmis (ja ehkä vire vähän matalammalla) niin maahanmenostakin tulee parilla treenillä valmis liike. Kylläpäs me ollaan edistytty!
Seisomaan pysähtyminen sen sijaan ei ollut aivan ideaalia. Suunnitelmastani puuttui kohta "mitä jos koira alkaa ennakoida". Se nimittäin alkoi. Ja sitten olin helisemässä. Mutta onneksi oli taas treenikaveri paikalla, ja käskysanan lisäksi mukaan tuli käsimerkki. Käsimerkillähän koira toimii hyvin, mutta häivyttää tuo merkki silti pitää. Mutta tärkeintä on saada ensin tuo pysähtyminen varmaksi ja nopeaksi, häivytetään merkit vasta sitten.
Treenin jälkeen jaksoin vielä kirjoittaa yhteenvedon, mikä auttoi tosi paljon kun tänään fysiikantunnilla keskityin tuntiin ja kirjoittelin uuden treenisuunnitelman tälle päivälle.
Tänään siis treenailin keskenän lukion pihassa. Iltalukiolaiset varmaan vihaan mua. Ei vaan, olin hiljaa ja kiltisti siellä laidassa niin etten ollut vaivaksi kellekkään. Suunnitelma oli taas mukana, joten treenit olivat tiiviit, tehokkaat ja järjestelmälliset. Ainakin suurimmaksi osaksi.
Otettiin taas luoksetulon jättöjä. Se on nyt niin täydellistä etten treenaa sitä enää tällä tavalla säännöllisesti. Voisin ottaa luoksetulon suhteen vaikka vauhtiluoksetuloja ensi kerralla? Kyllähän siinä valmis liike ois kun tekis vaan, mutta en mä viitti sitä kokonaisena tehdä koko ajan :D
Sitten opetin Stefalle kiertämistä. Ajattelin että siitä on sitten hyötyä myöhemmin kun treenaan pysäytyksiä avon luoksetuloon. Eipä tuo ihan vielä hommaa tajunnut, mutta me vasta aloitellaan.
Seisominen oli edelleen aika sekavaa. Koira ennakoi, sählää, on liian korkeassa vireessä.. Pitää ilmeisesti pohtia tätä vieläkin lisää.. Jos jollakin on ehdotuksia ennakointiin, niin saa kertoa! Jäisköhän se ennakointi pois jos jättäis sen huomiotta vaan?
Seuruu oli hienoa. Stefa on niin korkeassa vireessä että se on niin kuin formula :D HIENO superbortsu. Taikka siis ihan tavallinen bortsu. Paikka pysyi kohtuuhyvin, välillä koittaa poikittaa mutta korjaa heti kun huomauttaa. Ja mikä parasta, se on niin tohkeissaan että yrittää enemmän vaan moitteista, eikä ahdistu niin kuin aiemmin! Käännöksissä paikka elää vielä aika paljon, pitää panostaa niihin, täyskäännös on ihan sekava tuossa vireessä. Noita pitää tehdä rauhallisemmin erikseen. Otettiin juoksuosuuskin, koira irtosi heti liian kauas mutta paransi avuilla. Eiköhän tästä vielä seuruun näköistä tuu.
Loppuun kevennyskuva.
Yritin opettaa Roodin lukemaan klassikkokirjallisuutta mutta ei se oppinut. |
sunnuntai 13. tammikuuta 2013
Rammstein: Te Quiero Puta!
EKAT TOKOTREENIT TÄNÄ VUONNA! Auto on ollut onnellisesti rikki joten treenitauko on vaan pidentynyt ja pidentynyt.. Mutta ruikutukseeni kyllästyneenä Elina päätti tulla Seinäjoelle treenaan meidän kanssa kun me ei kerran tulla Ilmajoelle treenaan niiden kanssa.
Stefa on ollut ihan ylirasittava viimeisen viikon, kun ilmeisesti se ei jaksa olla joutilaana kahta viikkoa pidempään kerralla. Lenkit ovat ollee pidempiä (ja kylmempiä) mutta eihän se ole koiraa väsyttänyt yhtään, vaan edelleen se raahaa kotona kaikkia lelunsa sohvalle ja odottaa silmä kovana jos ne sieltä kierisivät alas. Huoh. Sivuoireina on ollut hihnassa kiskomista ja satunnaista ohikulkijoille räyhäämistä. Mielenkiintoista huomata, että treenitauko saa tälläistäkin aikaan.
Mutta nyt se tauko on joka tapauksessa ohi, jeejee, ja kaikki on HYVIN. Stefa oli ihan upea. En ollut suunnitellut treeniä riittävästi, pääni sisällä olin kyllä käynyt läpi että otetaan seuruuta, seisomista, luoksetulon jättöjä ja ehkä nouto. No, niitä me tehtiin, tosi sekalaisesti.
Ensiksi siitä seuraamisesta. Se oli tosi hienoa! Siis ihan järjettömän upeaa! No, enköhän mä siitä jotain parannettavaa vielä löydä, mutta nyt se oli ihan superhyvää. Stefa oli ihan ylikierroksilla, tarjosi tosi hyvin ja piti kontaktin ja paikan ilmiömäisesti. Sitten sillä lähti vähän keulimaan ja se alkoi edistää. Jätin takapalkaksi lelun ja otin makupala-avuin seuruuta, ja kaikki oli hyvin taas. Jeejee, täydellistä seuruuta. Ainakin siihen nähden mitä se viime treeneissä oli. Sairasloman aikana olen imuttamalla näyttänyt keittiössä oikeaa paikkaa, joten siitä varmaankin johtuu tämä oikean paikan hoksaaminen.
Sitten otettiin niitä seisomisia. Koira on hoksannut ne nyt tosi hyvin keittiöharjoitteluilla, ja lelu takapalkkana oli tähänkin tosi hyvä systeemi. Edistystä on tapahtunut!
Luoksetulon istumaanjätöt olivat aika ongelmallisia, koska Stefa oli niin kovassa seuraamisvireessä ja olisi koko ajan tahtonut seurata mukana. Mutta keksin tähänkin ratkaisun - tai keksin ja keksin, Mia on tätä tolkuttanut mulle treeneissä viimeiset puoli vuotta. Minä, armeijassa kävelemään opetettu lähden aina liikkeelle vasemmalla jalalla. Nyt vaihdoin niin että istumaan jäämisessä lähden liikkeelle oikealla jalalla. Ja se tepsi todella hyvin, Stefa hoksasi sen jo ensimmäisellä toistolla. Edistystä siis tässäkin!
Ja sitten nouto. Noudossahan on ollut ongelmana varaslähtö, muuten se olisi jo kisakunnossa. Ensimmäisellä heitolla annoin "odota" -lisäkäskyn ennen heittoa, ja palkkasin koiran kun se jäi istumaan. Toinen ja kolmas heitto menivät jo ilman lisäkäskyä, ihan ideaalisti. Kaikin puolin mainiota!
Tämä oli oikein hyvän mielen treeni. Kaikki oli upeaa ja mahtavaa ja Stefa oli hieno ja mä olen NIIN hyvällä päällä ja sormetkaan ei jäätyneet kun otin välissä lelupalkalla seisomisia ja ja ja ja..
Elämä on ihanaa.
Stefa on ollut ihan ylirasittava viimeisen viikon, kun ilmeisesti se ei jaksa olla joutilaana kahta viikkoa pidempään kerralla. Lenkit ovat ollee pidempiä (ja kylmempiä) mutta eihän se ole koiraa väsyttänyt yhtään, vaan edelleen se raahaa kotona kaikkia lelunsa sohvalle ja odottaa silmä kovana jos ne sieltä kierisivät alas. Huoh. Sivuoireina on ollut hihnassa kiskomista ja satunnaista ohikulkijoille räyhäämistä. Mielenkiintoista huomata, että treenitauko saa tälläistäkin aikaan.
Mutta nyt se tauko on joka tapauksessa ohi, jeejee, ja kaikki on HYVIN. Stefa oli ihan upea. En ollut suunnitellut treeniä riittävästi, pääni sisällä olin kyllä käynyt läpi että otetaan seuruuta, seisomista, luoksetulon jättöjä ja ehkä nouto. No, niitä me tehtiin, tosi sekalaisesti.
Ensiksi siitä seuraamisesta. Se oli tosi hienoa! Siis ihan järjettömän upeaa! No, enköhän mä siitä jotain parannettavaa vielä löydä, mutta nyt se oli ihan superhyvää. Stefa oli ihan ylikierroksilla, tarjosi tosi hyvin ja piti kontaktin ja paikan ilmiömäisesti. Sitten sillä lähti vähän keulimaan ja se alkoi edistää. Jätin takapalkaksi lelun ja otin makupala-avuin seuruuta, ja kaikki oli hyvin taas. Jeejee, täydellistä seuruuta. Ainakin siihen nähden mitä se viime treeneissä oli. Sairasloman aikana olen imuttamalla näyttänyt keittiössä oikeaa paikkaa, joten siitä varmaankin johtuu tämä oikean paikan hoksaaminen.
Sitten otettiin niitä seisomisia. Koira on hoksannut ne nyt tosi hyvin keittiöharjoitteluilla, ja lelu takapalkkana oli tähänkin tosi hyvä systeemi. Edistystä on tapahtunut!
Luoksetulon istumaanjätöt olivat aika ongelmallisia, koska Stefa oli niin kovassa seuraamisvireessä ja olisi koko ajan tahtonut seurata mukana. Mutta keksin tähänkin ratkaisun - tai keksin ja keksin, Mia on tätä tolkuttanut mulle treeneissä viimeiset puoli vuotta. Minä, armeijassa kävelemään opetettu lähden aina liikkeelle vasemmalla jalalla. Nyt vaihdoin niin että istumaan jäämisessä lähden liikkeelle oikealla jalalla. Ja se tepsi todella hyvin, Stefa hoksasi sen jo ensimmäisellä toistolla. Edistystä siis tässäkin!
Ja sitten nouto. Noudossahan on ollut ongelmana varaslähtö, muuten se olisi jo kisakunnossa. Ensimmäisellä heitolla annoin "odota" -lisäkäskyn ennen heittoa, ja palkkasin koiran kun se jäi istumaan. Toinen ja kolmas heitto menivät jo ilman lisäkäskyä, ihan ideaalisti. Kaikin puolin mainiota!
Tämä oli oikein hyvän mielen treeni. Kaikki oli upeaa ja mahtavaa ja Stefa oli hieno ja mä olen NIIN hyvällä päällä ja sormetkaan ei jäätyneet kun otin välissä lelupalkalla seisomisia ja ja ja ja..
Elämä on ihanaa.
tiistai 1. tammikuuta 2013
Psy: Gangnam Style
Tavoitteiden listausta! Vuosi sitten listailin Roodille aika nipun tavoitteita, kun Stefasta ei ollut vielä hajuakaan. Noh, käyn ne tässä nyt läpi.
Luonnetesti:
Päästiin tavoitteisiin, Rood testattiin, vieläpä erittäin mainiolla tuloksella, +176 ja laukausvarma.
Tokoa:
No ei sitten olla tehty, kun Rood asustelee vanhempien luona. En pääse sen kanssa siis riittävän usein treenaamaan. Alo1 saatiin siis unohtaa.
Palveluskoiralajeista ja agilitystä en tavoitteita sen suuremmin listannut, joten eipä jäänyt mitään saavuttamattakaan.
Ja Stefa. Sen kanssa ei ollut tavoitteita, paitsi mitä minä tyhmä sen kanssa kisoissa mokailin :) Myönnän suoraan tehneeni sen virheen, että kuvittelin Stefaa Roodiksi ja jatkoin sen kanssa siitä mihin Roodin kanssa jäätiin - tuloksena hylätty BH ja ALO0. MUTTA luonnetesti käytiin myös tekemässä, ja hylätystä tuloksesta huolimatta olen ihan tyytyväinen.
Mutta eipä jäädä näitä murehtimaan! Kuitenkin, kuten yksi kaverini sanoi, kisoissa kun on käyty, niin tavoitteet on saavutettu :D Heh.
Ensi vuodelle tavoitteet ovat erikseen sekä Roodille että Stefalle. Aloitetaan Roodista niin saatte kaikki hämmentyä!
Tavoitteet 2013
Rood
Näyttelyt:
Vaasa KV:hen on koira ilmoitettu. Purentaviasta huolimatta tavoitteena on H, tai edes T.
Mejä:
Roodhan on työltään verijälkikoira, joten päätin repäistä ja viedä sen oikein metsästyskoirien jäljestämiskokeeseen. Lumien sulettua teen sille kokeenomaisen jäljen ja katson miten koira toimii tekojäljellä, käytännön tilanteissahan se toimii erinomaisesti. Tavoitteena 2x AVO1, ja jos näyttelyistä saadaan tulos niin myös VOI1.
Vahi:
Tämä on tälläinen kysymysmerkki. Vahingoittuneen hirvieläimen jäljestämiskokeeseen en voi Roodia itse viedä, koska osallistujan pitää allekirjoittaa sopimus virka-avusta mm. kolaritilanteissa. En voi tätä virka-apua antaa, koska en asu koiran kanssa samalla paikkakunnalla, mutta isälleni asiasta juteltuani hän oli melko kiinnostunut viemään Roodin tälläiseen kokeeseen. Joka tapauksessa, vahi-kokeet pitää itse järjestää tuomareille soittelemalla ja koetilanne sopimalla, joten homma on aika monimutkainen. Suurin kysymysmerkki taitaa olla siinä, huolitaanko Roodia kokeeseen, koska yksikään bordercollie ei ole vielä ikinä tätä koetta suorittanut. Ennakkoluuloja on tullut vastaan myös Roodin etsiessä haavakkoja tositilanteissa.
Stefa
Toko:
Tavoitteena SM-joukkuekisat. Sinne mennään joko ALO tai AVO -luokkaan. Tavoitteena tälle vuodelle on joka tapauksessa ALO1 ja AVO1. Ja tietysti ykköstulos sieltä SM:istä, kummassa luokassa sitten kisataankaan.
BH:
BH-koe aiotaan lopulta saada suoritettua. Stefallahan on takana jo kolme hylsyä, joten tällä kertaa olisi parempi onnistua!
PK-tottis:
Metrinen este ylitetään vuonna 2013! Ettäs tiedätte! Ja äänensietoa treenataan niin, että Stefasta tulee vielä laukausvarma :) Alimman luokan tottis koitetaan saada mahdollisimman hyvin kasaan kesän aikana.
Esineruutu:
Esineruutu on Stefalla jo erittäin hyvällä mallilla, Stefa noutaa 50mx15m ruudusta jo useita esineitä peräkkäin. Tavoitteena kasvattaa ruutu myös leveydeltään siihen viiteenkymmeneen metriin, ja saada esineruutu suorastaan 3-luokan tasolle. Tämä ei tule olemaan edes vaikeaa, koska Stefa on tässä tosi hyvä.
Haku:
Ilmaisu laitetaan tänä kesänä kuntoon ja viedään metsään asti. Tavoitteena olisi päästä mahdollisimman lähelle kisavalmiutta treenikauden loppuun mennessä. En osaa tuon tarkempia tavoitteita asettaa, kun olen itse vielä niin uusi lajin parissa.
Jälki:
Sain inspiraation opettaa Stefalle jäljen alkeet kevään aikana. Ja jos mulla on vuorotyö taas kesällä, niin tätä voin treenata iteksenikin iltavuoroviikoilla. Tavoitteena kepit.
Viesti:
Tätäkin aiotaan tänä vuonna kokeilla! Ville lupautui heikkona hetkenään että pari kertaa lähtee ensi kesänä Stefan kanssa kokeilemaan. Jatko riippuu sitten ihan Villen innostumisesta.
Agility:
Ohimennen tuli kavereiden kanssa juteltua, että voishan sinne alkeiskurssille mennä. Mutta sinne ei joka tapauksessa pääse ennen syksyä, niin ei tarvitse mokomaa vähään aikaan pohdiskella. Eikä sitä tiedä riittääkö aikakaan, jos kaikkea yllämainittua meinataan keritä tekemään.
Siinä teille tavoitteita. Ihan hirveästi. Itsekin ihan järkytyn kun tuota listaa katson! Mutta, Roodilla tosiaan pääasiana se näyttely, ja mejä. Stefalla päälajina haku ja toko. Että noi muut vaan on tommosia sivutavoitteita.
Olen varmaan hullu kun kehtaan julkaista tälläisiä valheita.
Luonnetesti:
Päästiin tavoitteisiin, Rood testattiin, vieläpä erittäin mainiolla tuloksella, +176 ja laukausvarma.
Tokoa:
No ei sitten olla tehty, kun Rood asustelee vanhempien luona. En pääse sen kanssa siis riittävän usein treenaamaan. Alo1 saatiin siis unohtaa.
Palveluskoiralajeista ja agilitystä en tavoitteita sen suuremmin listannut, joten eipä jäänyt mitään saavuttamattakaan.
Ja Stefa. Sen kanssa ei ollut tavoitteita, paitsi mitä minä tyhmä sen kanssa kisoissa mokailin :) Myönnän suoraan tehneeni sen virheen, että kuvittelin Stefaa Roodiksi ja jatkoin sen kanssa siitä mihin Roodin kanssa jäätiin - tuloksena hylätty BH ja ALO0. MUTTA luonnetesti käytiin myös tekemässä, ja hylätystä tuloksesta huolimatta olen ihan tyytyväinen.
Mutta eipä jäädä näitä murehtimaan! Kuitenkin, kuten yksi kaverini sanoi, kisoissa kun on käyty, niin tavoitteet on saavutettu :D Heh.
Ensi vuodelle tavoitteet ovat erikseen sekä Roodille että Stefalle. Aloitetaan Roodista niin saatte kaikki hämmentyä!
Tavoitteet 2013
Rood
Näyttelyt:
Vaasa KV:hen on koira ilmoitettu. Purentaviasta huolimatta tavoitteena on H, tai edes T.
Mejä:
Roodhan on työltään verijälkikoira, joten päätin repäistä ja viedä sen oikein metsästyskoirien jäljestämiskokeeseen. Lumien sulettua teen sille kokeenomaisen jäljen ja katson miten koira toimii tekojäljellä, käytännön tilanteissahan se toimii erinomaisesti. Tavoitteena 2x AVO1, ja jos näyttelyistä saadaan tulos niin myös VOI1.
Vahi:
Tämä on tälläinen kysymysmerkki. Vahingoittuneen hirvieläimen jäljestämiskokeeseen en voi Roodia itse viedä, koska osallistujan pitää allekirjoittaa sopimus virka-avusta mm. kolaritilanteissa. En voi tätä virka-apua antaa, koska en asu koiran kanssa samalla paikkakunnalla, mutta isälleni asiasta juteltuani hän oli melko kiinnostunut viemään Roodin tälläiseen kokeeseen. Joka tapauksessa, vahi-kokeet pitää itse järjestää tuomareille soittelemalla ja koetilanne sopimalla, joten homma on aika monimutkainen. Suurin kysymysmerkki taitaa olla siinä, huolitaanko Roodia kokeeseen, koska yksikään bordercollie ei ole vielä ikinä tätä koetta suorittanut. Ennakkoluuloja on tullut vastaan myös Roodin etsiessä haavakkoja tositilanteissa.
Stefa
Toko:
Tavoitteena SM-joukkuekisat. Sinne mennään joko ALO tai AVO -luokkaan. Tavoitteena tälle vuodelle on joka tapauksessa ALO1 ja AVO1. Ja tietysti ykköstulos sieltä SM:istä, kummassa luokassa sitten kisataankaan.
BH:
BH-koe aiotaan lopulta saada suoritettua. Stefallahan on takana jo kolme hylsyä, joten tällä kertaa olisi parempi onnistua!
PK-tottis:
Metrinen este ylitetään vuonna 2013! Ettäs tiedätte! Ja äänensietoa treenataan niin, että Stefasta tulee vielä laukausvarma :) Alimman luokan tottis koitetaan saada mahdollisimman hyvin kasaan kesän aikana.
Esineruutu:
Esineruutu on Stefalla jo erittäin hyvällä mallilla, Stefa noutaa 50mx15m ruudusta jo useita esineitä peräkkäin. Tavoitteena kasvattaa ruutu myös leveydeltään siihen viiteenkymmeneen metriin, ja saada esineruutu suorastaan 3-luokan tasolle. Tämä ei tule olemaan edes vaikeaa, koska Stefa on tässä tosi hyvä.
Haku:
Ilmaisu laitetaan tänä kesänä kuntoon ja viedään metsään asti. Tavoitteena olisi päästä mahdollisimman lähelle kisavalmiutta treenikauden loppuun mennessä. En osaa tuon tarkempia tavoitteita asettaa, kun olen itse vielä niin uusi lajin parissa.
Jälki:
Sain inspiraation opettaa Stefalle jäljen alkeet kevään aikana. Ja jos mulla on vuorotyö taas kesällä, niin tätä voin treenata iteksenikin iltavuoroviikoilla. Tavoitteena kepit.
Viesti:
Tätäkin aiotaan tänä vuonna kokeilla! Ville lupautui heikkona hetkenään että pari kertaa lähtee ensi kesänä Stefan kanssa kokeilemaan. Jatko riippuu sitten ihan Villen innostumisesta.
Agility:
Ohimennen tuli kavereiden kanssa juteltua, että voishan sinne alkeiskurssille mennä. Mutta sinne ei joka tapauksessa pääse ennen syksyä, niin ei tarvitse mokomaa vähään aikaan pohdiskella. Eikä sitä tiedä riittääkö aikakaan, jos kaikkea yllämainittua meinataan keritä tekemään.
Siinä teille tavoitteita. Ihan hirveästi. Itsekin ihan järkytyn kun tuota listaa katson! Mutta, Roodilla tosiaan pääasiana se näyttely, ja mejä. Stefalla päälajina haku ja toko. Että noi muut vaan on tommosia sivutavoitteita.
Olen varmaan hullu kun kehtaan julkaista tälläisiä valheita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)