Ensimmäinen koirani Goottityttö Nemi, viralliselta nimeltään Demssin Nana Coeur.
Nemin sain pitkän vinkumisen jälkeen keväällä 2006, täytettyäni juuri 14. Nemin kanssa tein kaikki mahdolliset virheet, ja sen kanssa olikin muutamia osaamattomuudestani johtuvia ongelmia kuten autojen jahtaaminen ja karkailu. Yhtä kaikki se oli kuitenkin rakas koira, ja monessa asiassa sen kanssa onnistuttiinkin. Jälkikoirana se oli mahtava, ja haaveena oli edetä sen kanssa palveluskoirakisoihin asti, sekä tokopuolella valioksi. Nemi opetti minulle paljon, lähinnä virheideni kautta, mutta ilman sitä en olisi osannut toimia Roodin kohdalla toisin. Nemin kautta tutustuin myös moniin ihaniin ihmisiin, joihin pidän edelleenkin yhteyttä. Se tutustutti minut Vammalan Palveluskoiraharrastajiin, Suurleirin 2007 tyttöihin, sekä Punkalaitumen silloiseen koirankoulutusporukkaan. Nemin kanssa oli kiva harrastaa, ja usein sen kanssa sai kokea onnistumisia, vaikka vastoinkäymisiäkin tietenkin oli, liikaakin.
Nemi kuoli 11.10.07, alle puolitoistavuotiaana, karattuaan itse avaamastaan kellarin ulko-ovesta autotielle mäyrän perään.
Kaipaan Nemiä edelleen hirveästi, tietenkin, ja usein mietin millainen koira siitä olisi kasvanut jos se olisi saanut elämänsä aikuiseksi elää.
Nemin blogista lueskelen silloin tällöin muistoja ja toivon että asiat olisivat menneet toisin.
