Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Ghost: Deus In Absentia

Lauantaina Possu kävi viestikokeessa.

"Onko täällä pentu kannustusjoukkona?"
Päivä alkoi esineruudulla, jossa Possu työskenteli just niin kuin on opetettu. Lähetin sen ruutuun ja sinnehän se sinkosi. Sivutuuli oli tosi kova, ja Possu työskenteli aika pitkään ruudun vasemmassa laidassa sekä ruudun ulkopuolella vasemmalla, oletan että tuuli toi sinne esineiden haut. Tuomari minulle aiheesta jo totesikin että se ei ole kyllä enää ruudussa, johon en ehtinyt edes vastata kun Possu jo itsenäisesti palasi ruutuun. Ja hetken päästä toikin vasemman laidan esineen, pienen kumirenkaan. Saatiin 27 pistettä, koska työskentely oli tyydyttävää kun koira ei ollut ohjattavissa. Ohjattava my ass, Possun ohjattavuushan ei millään tavalla näkynyt kun en sitä yrittänyt ohjata vaan annoin koiran tehdä työnsä. Mä kun ajattelen sillä tavalla että eiköhän se koira nenänsä kanssa ne esineet löydä todennäköisemmin kuin minä sieltä ruudun laidalta huitomalla. Mulla on aiempia huonoja kokemuksia tästä esineruudun tuomarista, ja joko hän muisti minut ja oli sen takia todella tyly, tai sitten vaan on perusluonteeltaan tympeä. Voi myös olla etten olisi ottanut koko tyyppiä niin pahasti ilman alkuasennettani.

No, 27 pistettä kuitenkin, ja koira tosiaan teki kuten opetettu. Olen tyytyväinen.

Seuraavana mentiin tottikseen. Possu oli ensin makuuvuorossa, ja jäi niin omituiseen X-asentoon että kauhuissani odotin koska se sieltä säntää perääni. Mutta eihän se ikinä paikallamakuusta lähde, ei nytkään. Suoritusvuoroon siirryttäessä Possu oli mukavan täpäkkä, se oli nähnyt suorittavan koiran eteenmenon ja pelkäsin sen olevan liiankin täpäkästi katoamassa horisonttiin. Se kuitenkin reagoi hyvin virittelyyni (suoristan treeniliivini) ja lähti tekemään reippaana tyttönä minun kanssani. Seuruu oli parasta Possua, eli käsittämättömän rumaa :D Laukauksissa lähti edistämään, mutta korjasi itsensä oikeaan (tai ehkei oikeaan mutta opetettuun) paikkaan. Ensimmäisestä täyskäännöksestä tuli saksalainen kun se edisti siinä vaiheessa niin paljon että totesin ettei tavalliseen käännökseen ole mahdollisuutta. Takaisin tullessa se oli korrektimpi, kuten yleensäkin. Saatiin seuruusta tyydyttävä, koska paikka saisi olla taaempana ja Possu haukkeli paloja reidestäni seuruun lomassa.

Istuminen oli erinomainen, vaikka annoin aika selkeän kroppa-avun (hitaampi askel vasemmalla jalalla). Makuu ja luoksetulo olivat myös erinomaisia. Samoin nouto, vaikka luovutus olisi mielestäni saanut olla vähän tiiviimpi. Hyppynoudossa heitin kapulan vinoon, pohdin korjaisinko heiton mutta päätin olla korjaamatta, ja se sitten kostautui, ja Possu juoksi suoraan kapulalle hyppäämättä kumpaankaan suuntaan. A-esteen se kiipesi yhteen suuntaan mutta kiipesi takaisin tullessa. Olen ihan tyytyväinen että tajusi kiertää, eikä tipahtanut kuten SM:issä. Kunto ei varmaan vielä kestä mennä kumpaankin suuntaan tottiksen jälkeen.

Eteenmenossa Possu teki jännittävän virheen ja nousi ylös kun lähdin sitä kohti. Ihan oma mokani, palkkaan sen aina joko suoraan eteenmenosta, tai juoksen viskaamaan sille palkan pysäytyksen jälkeen. Palkallehan se siitä oli sitten lähdöstä, kun yllättäen koitinkin tehdä liikkeen kokonaisena. Pitäisi vissiin opetella. Tottiksesta saatiin yhteensä 72 pistettä, ja sehän riittää! Se oli myös parempi kuin mitä Stefa ekasta hakukokeestaan sai.

Viestimaasto oli mukava, mäkisempi kuin mihin Pohjanmaalla ollaan totuttu, ja sisälsi kaksi hiekkatien ylitystä. Hikoilutti, ei me olla ikinä hiekkatien ylityksiä harjoiteltu! Polunylityksiäkin vain pari hassua kertaa, ja niitäkin oli tosi monta. Myös isoja ojia oli muutama, mutta ojia ollaan harjoiteltu. Maasto oli kuitenkin selkeää ja aluskasvillisuus niukkaa, hyvää juosta siis.

Possu lähtee A-pisteeltä. C Maria Orenius
Viestiosuuteen arvoin taas viimeisen vuoron. Jännitti, koska meitä edellä lähtevä koira oli ensimmäisessä viestikokeessaan, joten takeita juoksemisesta ei ollut. Se sitten palasikin matkalta juuri kun Possulle huudettiin minuutti, ja minun piti lähteä seuruuttamaan sitä lähtöpaikkaan. Onni onnettomuudessa että palasi silloin eikä vaikuttanut meidän suoritukseen!

Possu oli ihan täpinässä. Kun lähdettiin A-pisteeltä B-pisteelle ajattelin ettei tästä tule mitään, kun Possu lähti nätisti mukaani enkä joutunut raahaamaan sitä takaperin kuten treeneissä. Ennen lähettämistä se oli kuitenkin niin lähdössä, että päätin viedä sen hihnassa lähetyspaikkaan. Vien sen aina treeneissä vapaana seuraten, mutta nyt en uskaltanut ottaa riskiä karkaamiseen. Sainkin pidellä hihnasta täysiä vastaan, kun viestisika kauhoi kohti lähtöä. Hyvin se silti malttoi odottaa vaaditut 30 sekuntia, ja vemmelsi hurjana menemään heti luvan saatuaan. Ja raportoitiinkin kohta perille A-pisteellä.

A-pisteeltä kuuluikin sitten kummia. Possun ajasta vähennettäisiin 30 sekuntia. A-pisteelle ei ollut saatu tietoa meitä edeltävän koiran paluusta, ja tuomari ei päästänyt Villeä koiran vastaanottamisalueelle kun edellinenkin koira oli yhä matkalla. Possu olikin sitten pörheltänyt mäkeä alas, ja muut kisaajat olivat huikanneet Villeä vastaanottamaan koiraansa - ja Ville kiireessä vastaanottopaikkaan rientäessään oli lentänyt turvalleen. Possulla oli kuulemma ollut vähän hankaluuksia löytää rähmällään makaava Ville ihmisjoukosta, mutta löysi kuin löysikin, ja Ville sai koiran kiinni ja lapun tuomarille. En muista tarkkaa aikaa, mutta se oli suunnilleen 2.40 paikkeilla, josta sitten vähennettiin se 30 sekuntia koska Possun kytkeminen oli hidastunut rähmällään maassa makaavan ohjaajan takia, joka taasen oli rähmällään maassa koska tuomari virheellisesti ei ollut päästänyt häntä vastaanottopaikkaan.. No, kuitenkin. Vahinkoa ei sattunut, eikä tuolla vähennykselläkään niin väliä kun Possu oli luokkansa ainoa juokseva koira, joten ainoa aikapisterajoitus oli juosta alle 15 minuutin :D (vai paljonko ykkösluokassa maksimiaika onkaan, ei voi muistaa.)

Kyllä hikoilutti odotella C-pisteellä Possua toiselta taipaleelta. Ville oli vienyt sen taas hihnassa lähetykseen, kun Possun jalat suorastaan kuopivat lähtöpaikalla. Ja vauhdilla se oli lähtenyt, ja vauhdilla se C-pisteeseen saapuikin - joskin välillä oli tapahtunut jotain kovinkin vauhditonta matkan kestäessä tasan 4 minuuttia. Possu oli myös litimärkä, joten ilmeisesti se oli pysähtynyt uiskentelemaan. Aiheesta varmasti, keli kun oli lämmin. Kuntotreeniä edessä jotta jatkossa jaksetaan juosta koko matka ilman viilennystaukoja.

Viestistä saatiin 167 pistettä, kolmen pisteen vähennys arvatenkin lähetyspaikalle kiskomisesta. Yhteispisteet 266, eli neljä pistettä alle ykköstuloksen rajan. VK1 joka tapauksessa, ja matkalippu kakkosluokkaan. Parannettavaa jäi kaikkeen (paitsi siihen esineruutuun :D ) joten treenit vaan kovenee tästä eteenpäin.
Kaikkensa antanut Possu C-pisteellä.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Red Hot Chili Peppers: Dark Necessities

Maanantaina käytiin tekemässä jäljelle korjaussarja. Posan kanssa tehtiin pari janaa. Nätisti se ne nosti, vaikkei olla ennen taidettu niitä treenatakaan. Itsellä oli opettelemista lähettämisen kanssa. Pidempi jana taisi olla kymmenestä metristä, eli jokunen treeni on vielä ennen kokeita tehtävä.

Stefa ajoi huonommin viimeksi, joten nyt lähestyin asiaa yllättävästä näkökulmasta (oikeasti sain neuvoja kaverilta) ja tein vanhemman ja vaikeamman jäljen joka vaatii keskittymistä. Jälki oli vain 250 metriä pitkä (sanoi Sportstracker) vaikka metsässä sen harhailtuani oisin vannonut vaikka kuinka paljon pidemmäks :D Keppejä oli kolme, ikää kaksi tuntia. Stefalla meni hetki päästä jäljen alkuun, mutta päästyään vauhtiin se pysyi kohtuullisesti jäljellä ja eka keppi löytyi. Jatkoi matkaa käyden ajoittaisilla harhoilla mutta pysyen kuitenkin asiassa, mutta toinen keppi jäi kuitenkin löytymättä.. Hassua sinänsä, koska jäljesti siitä melkein yli ja löysin kepin itse. Heti kepin jälkeen se päätyi pidemmälle harhalle, mutta löysi jäljen ja viimeisen kepin kunnialla. Jäljelle oli laitettu varakeppi parikymmentä metriä viimeisen kepin jälkeen siltä varalta että ajaa taas yli, mutta sitä ei tällä kertaa tarvittu. Hirveästi Stefa pyyteli apuja minulta, ja jouduin sitä kannustamaan ja antamaan uusia "jälki" -kehotuksia. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen että paras lääke on vain ajaa niitä jälkiä, tämäkin oli kuitenkin vasta kolmas tälle vuodelle.

Kumpikin koira sai vieraan talloman jäljen vieraan hajuisilla kepeillä, jee. Stefan alkuharhailussa epäilin että syynä saattoi olla juurikin vieras talloja, mutta Possu ei tehnyt mitään eroa minun tai muiden tallomien jälkien välille.

Maanantaina tehtiin myös esineruudut. Possu ei ollut yhtä loistelias kuin sunnuntaina, vaan palasi pari kertaa ruudusta uudelleen lähetettäväksi. Ruutu oli kooltaan kapea kaistale, mutta alussa oli runsaasti vaikeakulkuista ja haisevaa suopursua, ja esineet olivat ihan takalaidalla. Kun Posa pääsi vauhtiin se nouti hienosti takalaidalta kummankin esineen.

Stefalle tehtiin näköavuilla hetsaukset, eli kaveri vei esineen Stefan katsellessa. Palo oli kova, ja se syöksyi (kerrankin) pitkälle, mutta luulin että se paikansi jo esinettä ja huikkasin "hyvä" mikä sai sen palaamaan bumerangina takaisin.. Sitten olikin taas vaikeampi saada se etenemään takarajalle asti jatkamaan etsimistä. Stefalle pitäisi varmaan tehdä paljon näitä hetsauksia jotka saavat sen etenemään, ja minun pitäisi antaa sen työskennellä rauhassa. Se on niin herkkä minun ohjaukselleni.

Posa B-pisteellä ennen ekaa matkaa.
Tänään oli Possun viestipäivä. Piti tehdä sille 500+300 metrin viesti, mutta käytiin testaamassa uudet maastot ja törmäsin varsin leveään ojaan, joten matka jäi sitten vain 500+100. Ennen koetta täytyy käydä tekemässä vielä koemittainen, ja sen jälkeen lyhyet motivaatioviestit.

Posa juoksi ihan hulluna. Se käveli koko etenemän suunnilleen takaperin kun oli niin liekeissä. Hiljaa sentään ymmärsi olla, vaikka autosta otettaessa lauleskelikin. B-pisteellä se oli haastavaa seuruuttaa lähetykseen kun se oli koko ajan sinkoamassa. Lähetyksellä se lähtikin sitten kuin tykinkuula ja napsahti A-pisteelle hetkessä. Toki, tämähän olikin vasta toinen viestitreeni pentuloman jälkeen, joten intoa riitti. C-piste jäi tosiaan varsin lähelle, ja onnistuin sijoittumaan niin että näin Possun siirtymisen B-pisteeltä C-pisteelle. Se juoksi kyllä niin älykovaa että mahtoiko haistella ollenkaan :D Viimeisen lähetyksen yritin tehdä Posa hihnassa, mutta hihnassa se vasta holtiton olikin.. Vissiin jatkossakin seuruutan sen lähetyspisteeseen irti. Juoksutettiin siis tänään B-A-C-A. Luottamus saada Possu koekuntoon on kova.

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Dynazty: The Human Paradox


Pelkään pahoin että tämä
oli Possun kaunista seuruuta.
Pasi Ahola.
Stefa on tehnyt hakua, Posa ja Stefa esineruutua ja jälkeä.

Stefan viimekertainen hakuoivallus ei pitänyt enää paikkaansa. Alkaa iskeä epätoivo kun sen kanssa on junnattu samaa syvää suoraa pistoa suunnilleen viimeiset sata vuotta. Ja, jos tosiaan saisinkin sen maaston onnistumaan niin tottis ei onnistu. Ihanan motivoivaa. Täytynee ottaa ne esteet asiakseen, josko saisin sitä kautta intoa maaston korjaamiseen.

Tänään tein sateiset jäljet ja esineruudut. Kumpikin rakki ajoi 300-400 metriä, tunnin vanhana, neljällä kepillä. Mä rohkeasti ajelen jäljet niin että merkkaan vain aloituksen ja loput on sitten herran haltuun. Joka kerta se on yhtä kamalaa, ja roikun siellä narun päässä sillai "nyt ollaan taidettu eksyä ja mennä kaikkien keppien yli" kunnes koirat yllättää ja tuo keppejä. Joo.

Posa ajoi tosi hienosti jälkensä. Se nosti kolme ekaa keppiä kivuttomasti, neljännestä marssi yli mutta palasi taaksepäin sitä etsimään. Löysin kuitenkin. Ja ajoi niin päältä sen yli että olisin osannut nostaa sen itsekin jos oltaisiin kokeessa oltu. Sille tars sitten enää opettaa janat ja sit vois alkaa miettiä vaikka jälkikokeita. Possu on niin monitaituri.

Stefalla ei mennyt ihan yhtä hyvin. Se lähti ajamaan tosi rumasti ja olin sillai "voivoi sata keppiä jäi heti". Sitten se kuitenkin nosti kepin, ja oli vielä eka! En vaan enää muistanut mihin kohtaa olin ekan kepin tiputtanut. Ekan kepin jälkeen se ajoikin sitten jo nätimmin, mutta jätti silti kakkoskepin nostamatta! Kolmoskeppi nousi, mutta sen jälkeen koira meni ihan esineruutumoodiin eikä löytänyt vikaa keppiä enää millään. Voivoi. Se jäi sitten ilman loppupalkkaa. Harmitti viedä se palkkaamatta autoon, mutta sitten taas, keskittyis vähän niin saiskin palkkaa.

Jäljestys on kyllä hauskaa hommaa, kun vaan muistaisin sitäkin joskus tehdä. Yleensä en vaan muista.

Tehtiin myös esineruutua kummallakin. Tallasin koekokoisen alueen (ehkä, siitä tuli omituinen salmiakin muotoinen alue) ja viskoin sinne neljä esinettä. Posanderi pääsi ensin haistelemaan, ja toi kahdella pistolla kaksi esinettä, ensimmäisen takakulmasta ja toisen keskeltä. Stefan piti tyhjätä ruutu, mutta se ei ollut ihan yhtä kartalla kuin Possu. Se juoksi kolmannella pistolla esineen yli, paikansi hetken ja mahdollisesti löysikin esineen, mutta tuli ilman sitä pois ruudusta.. Voivoi. Lähetin uudelleen samasta kohtaa, juoksi suoraan esineelle ja toi sen ongelmitta. Viimeistä esinettä takakulmasta sainkin sitten pistottaa enemmän.. Stefalla on esineruudussa ihan tismalleen sama ongelma kuin haussakin, se ei tahdo upota viittäkymmentä metriä suoraan. Sain hetsata sitä oikein kunnolla että se etenisi pariakymmentä metriä enemmän, ja sitten se lähti mutkittelemaan, ja lopulta kuin ihmeen kaupalla päätyi sinne oikeaan takakulmaan.. Pistoja olin käyttänyt siinä vaiheessa taas suunnilleen sata. En vaan osaa kouluttaa Stefaa niin ettei kaikki menisi aina hinkkaamiseksi.

Kuvituskuvina tänään PK SM -kuvia. Eli pelkkiä Possuja. En vain tule kuvailleeksi koiriani kun näen ne silmillänikin.
Possu putoaa A-esteeltä. Pasi Ahola.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

David Bowie: Underground

Alkukesä on ollut hiljainen. Ei ole huvittanut treenata vaan yhtä koiraa.

Possu tuli takaisin kotiin viime kuussa. Hain sen heti ekana päivänä kun sijoitssopimus antoi myöten, tietenkin. Se oli aika kipeä saapuessaan, pissatulehdus ja virtsakiteitä. Niiden hoitamiseen meni pari viikkoa, antibioottikuuri ja erikoisruokaa. Sitten Possu olikin taas jo ihan eri koira, virtsakiteet olivat tehneet sen todella kipeän oloiseksi.
Roikkutissi-Possu pari päivää kotiinpaluun jälken.
Kun Possu alkoi olla paranemaan päin, kävin yhdistykseni kanssa tokon SM:issä joukkueenjohtajana. Meidän joukkue sai komeasti hopeaa! Toinen joukkue jäi sijoituksista vaikka tuplavoitolla ilmopisteessä uhkailinkin, mutta on sitten tavoitteita ensi vuodellekin.

SM:in jälkeen alkoivat treenit. Lapualla järjestetyistä palveluskoirien suomenmestaruuksista uupui nollakoiria, joten kävin koittamassa hyvin palautuneella Possulla kolmosluokan tottiksen. Esteiden yli se jo lensi, ja jäävät liikkeet juosten eivät kaivanneet treeniä lainkaan. Kahden kilon kapula oli kyllä tosi vaikea, ja on sitä vieläkin.
PK-Possu
SM:issä käytiin sitten nollakoirailemassa viestikoirien seassa. Tehtiin aika kamala suoritus..! Ensimmäisen seuruupätkän Possu vaan haahuili, takaisintullessa se sitten jo paransikin. Myös jäävät liikkeet sujuivat kohtuullisesti. Kaksikiloisen kapulan se jaksoi tuoda minulle asti, mutta lähellä oli ettei tiputtanut sitä varpailleni! Hyppyesteen se kiersi kumpaankin suuntaan, a-esteen se kiersi mennessä ja takaisin tullessa päättikin kiivetä - ja putosi sen laelta aika pahan näköisesti. Jatkoi silti noudon loppuun kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hölmö Possu. Ei se sitten ollutkaan vielä PK-tottiskunnossa, vaikka treeneissä esteisiin pystyikin, tyhmä minä. Eteenmeno oli siisti, ekalla maahanmenokäskyllä vain pysähtyi ja tarvitsi toisen maahanmenoon, mutta käskinkin sen korostetun hiljaa ja kauniisti ihan kiusallani, kun viereisillä kentillä karjuttiin eteenmenevät koirat maahan kitapurjeet vilkkuen.
Kun SM:istä selvittiin lähdin hakumetsälle Stefan kanssa. Kevät ollaan junnattu sen kanssa syvän suoran piston kanssa. Nyt ehkä keksin millä saan sen nätisti etenemään, ja kirjoitin jopa huomioni ylös, jotta voin ensi kerralla jatkaa siitä mihin jäätiin.
Kevään aikana käytiin Stefan kanssa hyppytekniikkakurssilla, josko vaikka saataisiin sille pk-esteitä siihen malliin että HK2 olisi joskus mahdollinen. Vielä ei metrinen ylity mihinkään suuntaan, mutta ehkä loppukesästä.

Loppuun vielä kuva börheästi Muffinssista heti uinnin jälkeen. Se täytti jo vuoden, eikä vieläkään näytä ihan berniltä.