Dynazty: The Human Paradox

Pelkään pahoin että tämä
oli Possun kaunista seuruuta.
Pasi Ahola.

Stefa on tehnyt hakua, Posa ja Stefa esineruutua ja jälkeä.

Stefan viimekertainen hakuoivallus ei pitänyt enää paikkaansa. Alkaa iskeä epätoivo kun sen kanssa on junnattu samaa syvää suoraa pistoa suunnilleen viimeiset sata vuotta. Ja, jos tosiaan saisinkin sen maaston onnistumaan niin tottis ei onnistu. Ihanan motivoivaa. Täytynee ottaa ne esteet asiakseen, josko saisin sitä kautta intoa maaston korjaamiseen.

Tänään tein sateiset jäljet ja esineruudut. Kumpikin rakki ajoi 300-400 metriä, tunnin vanhana, neljällä kepillä. Mä rohkeasti ajelen jäljet niin että merkkaan vain aloituksen ja loput on sitten herran haltuun. Joka kerta se on yhtä kamalaa, ja roikun siellä narun päässä sillai "nyt ollaan taidettu eksyä ja mennä kaikkien keppien yli" kunnes koirat yllättää ja tuo keppejä. Joo.

Posa ajoi tosi hienosti jälkensä. Se nosti kolme ekaa keppiä kivuttomasti, neljännestä marssi yli mutta palasi taaksepäin sitä etsimään. Löysin kuitenkin. Ja ajoi niin päältä sen yli että olisin osannut nostaa sen itsekin jos oltaisiin kokeessa oltu. Sille tars sitten enää opettaa janat ja sit vois alkaa miettiä vaikka jälkikokeita. Possu on niin monitaituri.

Stefalla ei mennyt ihan yhtä hyvin. Se lähti ajamaan tosi rumasti ja olin sillai "voivoi sata keppiä jäi heti". Sitten se kuitenkin nosti kepin, ja oli vielä eka! En vaan enää muistanut mihin kohtaa olin ekan kepin tiputtanut. Ekan kepin jälkeen se ajoikin sitten jo nätimmin, mutta jätti silti kakkoskepin nostamatta! Kolmoskeppi nousi, mutta sen jälkeen koira meni ihan esineruutumoodiin eikä löytänyt vikaa keppiä enää millään. Voivoi. Se jäi sitten ilman loppupalkkaa. Harmitti viedä se palkkaamatta autoon, mutta sitten taas, keskittyis vähän niin saiskin palkkaa.

Jäljestys on kyllä hauskaa hommaa, kun vaan muistaisin sitäkin joskus tehdä. Yleensä en vaan muista.

Tehtiin myös esineruutua kummallakin. Tallasin koekokoisen alueen (ehkä, siitä tuli omituinen salmiakin muotoinen alue) ja viskoin sinne neljä esinettä. Posanderi pääsi ensin haistelemaan, ja toi kahdella pistolla kaksi esinettä, ensimmäisen takakulmasta ja toisen keskeltä. Stefan piti tyhjätä ruutu, mutta se ei ollut ihan yhtä kartalla kuin Possu. Se juoksi kolmannella pistolla esineen yli, paikansi hetken ja mahdollisesti löysikin esineen, mutta tuli ilman sitä pois ruudusta.. Voivoi. Lähetin uudelleen samasta kohtaa, juoksi suoraan esineelle ja toi sen ongelmitta. Viimeistä esinettä takakulmasta sainkin sitten pistottaa enemmän.. Stefalla on esineruudussa ihan tismalleen sama ongelma kuin haussakin, se ei tahdo upota viittäkymmentä metriä suoraan. Sain hetsata sitä oikein kunnolla että se etenisi pariakymmentä metriä enemmän, ja sitten se lähti mutkittelemaan, ja lopulta kuin ihmeen kaupalla päätyi sinne oikeaan takakulmaan.. Pistoja olin käyttänyt siinä vaiheessa taas suunnilleen sata. En vaan osaa kouluttaa Stefaa niin ettei kaikki menisi aina hinkkaamiseksi.

Kuvituskuvina tänään PK SM -kuvia. Eli pelkkiä Possuja. En vain tule kuvailleeksi koiriani kun näen ne silmillänikin.

Possu putoaa A-esteeltä. Pasi Ahola.