|
Minä ja Stepsu -12 |
Huomasin tässä ettei minusta ole esittelyä ollenkaan! Hei kaikki, minä olen Takku. Saara etunimeltäni. Olen parikymppinen insinööriopiskelija ja asun Seinäjoella.
|
Minä ja Nemi -06 |
Koirataustaa ei aivan lapsuudesta ole, vanhempani vastustivat koiranottoa suht pitkälle. 14-vuotiaana sitten sain lopulta toiveeni täyttymään ja luvan koiraan! Haaverotu olisi ollut belgi, mali taikka laku, mutta palveluskoirarotujen kuvista äitini valkkasi sen söpömmän ja vähiten pelottavan - bordercollien. Silloin vielä ajattelin että tämä tulee olemaan ainoa laatuaan, ja jonain päivänä vielä vaihdan the belgiin. Tai riiseniin, sakemanniin, rotikkaan, dobberiin, porokoiraan, kelpieen, aussieen.. You name it. Linja vaihtui näyttiksestä käyttikseen, mutta muuten ei muutosta ole näkyvissä. Kyllähän mä aika ajoin haaveilen vaikka mistä, mutta lopulta palaan aina takaisin siihen ensimmäiseen vaihtoehtoon.
|
Minä ja Rood -10 |
Nemin kanssa kaikki ei mennyt mitenkään erinomaisen putkeen, en tiedä monellako ensimmäiseksi koirakseen bordercollieta ottavalla menee. Koira oli kuitenkin rakas ja vei mukanaan. Tahkottiin jälkeä tavoitteena kokeet. Kun Nemi sitten äkillisesti poistui joukostamme, jatkui meno Roodin kanssa. Rood oli erinomainen esineruutukoira, koska en osannut opettaa sille jälkeä, en sitten millään :D Hakukoira siitä piti tulla, mutta maaseudulla asuvana teininä on vaikea päästä hakutreeneihin. Niinpä Rood teki tottista ja esineruutua ja mejää. Roodin kanssa uskaltauduin ensimmäisiin kokeisiini, tokon alokasluokkaan ja BH-kokeeseen.
| |
Minä ja Stefa -12 |
Intin jälkeen Rood jäi vanhemmilleni ja luokseni muutti kodinvaihtaja-Stefa. Stefan kanssa päästiin satumaisella tuurilla parhaaseen mahdolliseen hakuporukkaan ja sieltä saaduilla suhteilla tokoporukkaan - tää oli nyt sitä Oikeaa Koiraharrastusta. Alku oli todella kankeaa, saan edelleen kuulla naureskelevia kommentteja siitä miten pikku Rusinasta ei uskottu ikinä tulevan yhtään mitään! Ja nykyäänhän se on lähes Googlen tasoinen hakukone. Tokossakin saatiin jo evl-oikeudet, näin jälkeenpäin ajatellen yllättävänkin nopeasti.
Koiraharrastajanahan olen edelleen suhteellisen kädetön. Matkaa helpottavat taitavat ja nopeaoppiset koirat, älykkäät ja suorasanaiset treenikaverit, sekä laadukkaat vierailevat kouluttajat. Usein syyllistyn korvaamaan puuttuvan taidon treenimäärällä, joka on sekä hyöty että haitta. Kun omat taidot kasvavat, näkyvät tuloksetkin nopeasti. Sitten taas juutun usein junnaamaan samoissa virheissä treeneistä toisiin.
Tämä blogi on sellainen vaikeuksien kautta voittoon -tarina. Toivon että tästä on hyötyä ennen kaikkea niille joilla on huonoja "mä en osaa mitään" -päiviä. Mulla niitä on ollut enemmän kuin tarpeeksi, ja silloin auttaa lukea muiden saavutuksista ja niiden vaatimasta työstä. Mut on kasvatettu sillai kieroon, että uskon pystyväni mihin vaan kun riittävästi yritän, riippumatta siitä kauanko saan yrittää ennen kuin mitään saavutan :D Mutta olen erittäin varma itsestäni ja siitä, että jonain päivänä me vielä saavutetaan vaikka ja mitä, vaikka treenitunnit on siihen mennessä nousseet todennäköisesti jo tuhansiin :D
Treenimotivaatiota kaikille lukijoille, terveisin treenifriikki-Takku!
|
Minä, Stefa ja Possu -14 |
Yhteyttä minuun saa Facebookissa nimellä Saara Takku, tai sähköpostilla saara.takku@gmail.com