Turmion Kätilöt: Eläköön

Terveiset pers- ei kun Helsingistä!

Täällä asutaan, koira viettää ison osan ajasta edelleen maalla äidin kanssa, koska äiti ei kestä ilman koiraa, ja Roodille tekee hyvää päästä vapauteenkin joskus. Puhumattakaan minun puoli kuuteen kestävistä koulupäivistäni(jotka eivät onneksi ole vielä kertaakaan kestäneet niin pitkään kuin lukujärjestys uhkaa).

Mutta koirajuttuja. Kiitos VPKH:n puheenjohtajalle Anne Tähtiselle Facebook- ja sähköpostipainostuksesta. Ilmoitin sitten Roodin BH-kokeeseen. Treenailtiin kivasti täällä Itä-Helsingin skeittipuistoissa paikallamakuuta ja jääviä liikkeitä, mutta itse kokeessa ne menivät silti vähän niin ja näin :D Kesken paikallamakuun Rood poikkesi taas viereeni istumaan. Seuraaminen meni osin hyvin, osin huonommin, ymmärrettävästi, sillä BH-kokeen seuraamisosuus on kovin pitkä. Jäävissä liikkeissä koira vähän ennakoi, ja luoksetulon otti suoraan sivulle. Että näin. Tuomarilla taisi olla hyvä päivä kun päästi meidät läpi :D Sillä kyllähän kaikki liikkeet sujuivat, vaikkeivat ihan tyylipuhtaasti.

Kaupunkiosuus ei tietenkään ollut ongelma Stadin Nartulle, jolle Kontulan Ostari on ihan perushuttua.

Pahoittelen lyhyestä selostuksesta, mutta on raportti kirjoitettavana :D Enivei, Rood on nyt

BH Särkyneenpyörän Tappi

ja meillä on yksi tavoite vähemmän saavutettavana :) Tai siis uusia nyt kai pitäisi alkaa asetella :D

Ultra Bra: Minä suojelen sinua kaikelta

Päivitän niin usein, että on vaikea uskoa minun viettävän suurimman osan vuorokaudestani internetissä :)

Ilmoittauduimme hakuryhmään, mutta sähköpostini söi kaikki aiheeseen liittyvät viestit, emmekä näin ollen ole päässeet ainoisiinkaan treeneihin :( Työkiireiden takia ei olla käyty edes tottiksessa.. Ja toisaalta kuumuus on ajanut meidät elämään öisien kävelylenkkien varassa.

Tänään minulta loppuivat kuitenkin työt, ja nyt on edessä muutto Helsinkiin. Koiraystävällisessä asunnossa olikin etsimistä, mutta löytyipä sentään, minusta ja Roodista tulee kaupunkilaisia! Yey!

Ollaan me sentään jotain tehtykin. Jotain aivan absurdia. Otimme nimittäin osaa Vammalan Palveluskoiraharrastajien järjestämään suojelupäivään!

Todisteena kuva uljaasta pedosta:


Aluksi meille pidettiin teoriaa, sekä pidettiin muutamia näytöksiä osaavilla koirilla. On muuten aivan uskomattoman upeaa katsella koiraa joka osaa asiansa, oli sitten kyse suojelu- paimen tai tanssijakoirasta :) Jokainen harjoituskoirakko sai kokeilla mitä saadaan aikaan. Rodut olivat näitä tyypillisiä suojelukoiria, bordercollie, aussieita, karjakoira ja mustaterrieri :) Siinä kyllä maalimiestä vietiin :D Tarkoituksena oli siis, että maalimies leikittää koiraa ja toteaa sen jälkeen kannattaako edes yrittää :P Että näin.

Alkuun maalimies oli ihan kiinnostava leluineen. Sitten kiinnostus lopahti. Maalimies selitti, että koiralla ei ole saalisviettiä (tms jotain hämärää suojelusanastoa) vaikka minun mielestäni kyse oli vain siitä että oli liian kuuma jotta koira leikkisi rätillä :D Toisaalta, maalimies osaa minua paremmin nämä asiat, joten luotan häneen.

Patukkaan kun vaihdettiin niin kyllä alkoi purra.


Ja sitten ei irrottanutkaan :D On kuulemma hirmuisesti aggressiota tässä pikkupedossa. Oikea tappaja.


Ja sitten maalimies sai kyytiä! Hyvä Rood!


Ja mitäs muuta on tullut tehtyä. Ai niin, pääsinhän minä ylioppilaaksikin. Kuvia tästä tilaisuudesta ei ikävä kyllä ole, sillä vaadin minusta otettavan kuvia koiran kanssa, mutta en tiedä kenen kameraan ne päätyivät :D Ei sillä, en muutenkaan näytä kovin kummoiselta silloin kun irvistelen kohti kameraa.. Tässä teille joka tapauksessa melko epätarkka ryhmäkuva. Minun ei tarvinne kertoa kuka minä olen, voitte arvata :D


Aikaa on vienyt tänä kesänä myös teatteri, jonka harjoituksissa Roodkin on käynyt mielenvirkistäjänä. Tulkaahan toki katsomaan meuhkaamistani Taikayön teatteriin niin saatte ihastella aikaansopivaa olkitukkaani. Esitettävänä kappaleena on ensimmäinen osa Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta: Akseli ja Elina. On muuten hyvä, vaikka kuulostaakin tylsältä ^^

Koitan päivittää jahka saamme siirryttyä eteläisimpiin maanosiin.

Apulanta: Hei hei mitä kuuluu?

Käytiin Roodin kanssa tänä aamuna fysioterapiassa Karhumäen Elinalla. Rood on voinut omasta mielestään ihan hyvin, minä sen sijaan olen ollut hyvinkin neuroottinen. Onnettomuuden jäljet näkyivätkin koiran liikkeissä, itse en tietenkään huomannut kun sitä joka päivä katselen. Tunnin Elina piskiä hieroskeli ja antoi hyvät kotihoito-ohjeet. Olen ihan vihreä eläinfysioterapian suhteen, mutta tuntui kyllä asiansa osaavalta ihmiseltä, ja koirakin tykkäsi.

No, nyt me sitten aletaan Roodin kanssa jumpata. Trampoliinilla ja kivillä ja mäillä ja kaikella muulla mahdollisella. Mikäs siinä, kunhan koira tulee kuntoon, se on kuitenkin kaikkein tärkeintä.

Agility taitaa nyt jäädä meiltä kokonaan, ei sitä missään vaiheessa kyllä kilpatavoitteilla harrastettu, eikä nyt ryhdytäkään. Palveluskoiralajeja pystytään näillä näkymin vielä jatkamaan, mutta varmuuden vuoksi vien Roodin pian niihin lonkka- ja kyynärkuviin ja kuvautan samoin tein selkärangan. Saadaan ainakin varmuus siitä voidaanko hyppiä kisojen metristä. Ja jos ei niin sitten keksitään jotain muuta, ei se elämä siihen kaadu.

Minä olen käynyt pääsykokeissa. Lauantaina on ylioppilasjuhlat ja maanantaina viimeiset pääsykokeet. Vielä en tainnut eläinlääkikseen päästä, mutta ensi keväänä uudelleen..

Paula Koivuniemi: Aikuinen nainen

Rood täytti eilen kaksi vuotta! Se on ihan aikuinen koira nyt! Synttäreiden kunniaksi narttu sai uuden tennispallon JA uuden jalkapallon, koska on rikkonut kaikki aiemmat. Tänään jäljellä oli enää jalkapallo, koska kaikki aika oli kulunut tennispallon silpomiseen.

Ja jotta todistaisin kaikille oman mielettömyyteni, tässä kuva synttärisankarista, sekä vieraasta, joka ei malttanut pysyä kermavaahtonsa ääressä kuvan ottamisen ajan:


Lattialla Rood kakkunsa oikeasti söi.


Hyvää syntymäpäivää koko Särkyneenpyörän Varaosapentueelle!

The Crash: Big ass love

Häiritsevää, kuinka paljon eri kappalevaihtoehtoja keksin otsikkovaihtoehdoksi tälle kuvalle. Kertoneeko jotain musiikkimaustani?



Siinä on persettä. Vähän on kynityn näköinen kun karvat ajettiin pois amputoinnissa. Hyvin ovat kuitenkin takaisin kasvaneet, ja pian ei toivon mukaa takapään karvoitus eroa enää etupäästä.



Mutta kuten näkyy lujaa mennään silti. Todella harva kuva onnistui, kun ei minun n00bkamerani pysy koiran perässä. Kirjaimellisesti.

Vivaldi: Neljä vuodenaikaa: Talvi

Päivitystä, jesh!

Rood on jälleen oma itsensä. Viimeisen kuukauden ajan olen ollut aivan paniikissa milloin koiran aivotoiminnan, takapään halvaantumisen, tulehdsten, tikkien ja milloin minkäkin keksityn ongelman takia. Paraneminen tapahtui hyvin lukuunottamatta vähäistä märkimistä, ja sitä tosiseikkaa että tikkienpoistossa koiraan jäi yksi tikki, jonka otimme kotona pois sen huomattuamme. Nyt Rood riehuu ja hyppii jälleen, eroa vanhaan ei ole. Jes jes jes!

Laittaisin kuvia tämän päivän riehumisilta, mutta en saa kameraa pelittämään. Teknologia on liikaa pienelle järjelleni.

Koiran aktivointi on ollut vähintäänkin omituista. Olen ollut sairaalloisen neuroottinen koiran vapaanapidon suhteen, joten iso osa lenkeistä on menty hihnassa. Bordercollie ja hihnalenkkeily ei ole ollut hyvä yhdistelmä.

Treenata en ole uskatanut, kun olen pelännyt, että koira yhdistää kipuilun treeniin, ja alkaa kammota treenausta. Kipeä koira ei ole ollut enää kuukauteen, huomaan jo tätä kirjoittaessani menneeni hätävarjelun liioitteluun.

Joten, tämän kirjallisen yhteenvedon yllyttämänä alan asettaa tavoitteita kuluvalle vuodelle ja tehdä yhteenvedon viime vuoden tavoitteista. Eli:

Yleisesti ihan vaan hallittavuuden parantamista.
Tämä on onnistunut loistavasti. Viimeksi tänään koiran kanssa pihassa huomasin eron, kun koira vaihtoi suuntia neuvoistani, meni maahan postiauton tullessa ja sisälle ensimmäisestä käskystä. Pieniä asioita jotka tuntuvat itsestäänselvyyksiltä, mutta silti tuntui hienolta tajuta että hei, ei tää koira ole niitä aina osannut. Tavoite siis saavutettu.

BH-koe
Joskus loppuvuodesta, jos silloinkaan. Jos ei ihan tähän päästä, niin ainakin mahdollisimman lähelle aiotaan vuoden aikana kouluttautua.
Noh, mahdollisimman lähelle. Loppuvuodesta olin jo ihan menossa kokeeseen, mutta jäi sitten kun en löytänyt sopivaa.
2010 BH-koe läpi.

Esineruutu ja jälki
Esineruutua treenataan edelleen, lähemmäs kisakuntoa vuoden lopulla jo. Jälki aloitetaan kesällä. Tai haku, jos tuntuu sopivammalta.
Esineruutua tuli treenattua, jälki ja haku jäivät.
2010 esineruutua edelleen, ja valitaan hausta tai jäljestä se oma laji.

Toko
Alo:n liikkeitä jotka samoja kuin BH-kokeessa ainakin.
Alohan tuli jo korkattuakin, kolmosella tosin, mutta hyvä mieli jä, joten tavoite saavutettu.
2010 alo1

Agility ja paimennus
Samaan kohtaan, koska kumpaakin kokeillaan jos saadaan mahdollisuus.
Agility saatiin hyvään alkuun, oltiin peräti kahdella alkeiskurssilla. Rood myös syttyi lampaille, ja myös sioille tässä viime viikkoina, jota en ole muistanut päivitellä. Tavoite saavutettu ylikin.
2010 Agilityn alkeet uusiksi, koska en tiedä miten hännättömyys vaikuttaa tasapainoon, kaiken järjen mukaan ei hyvin.
Paimennetaan edelleen aina kun mahdollista.

Lisäksi 2010-vuoden tavoitteeksi lähinnä itselleni, vähän myös koiralle:
Opiskelupaikan saaminen, kaupunkielämään totuttelu ja uuden treeniryhmän löytäminen.

Siinä tärkeämmät, päivityksiä toivon mukaan pukkaa jatkossa useammin.