Apulanta: Hei hei mitä kuuluu?

Käytiin Roodin kanssa tänä aamuna fysioterapiassa Karhumäen Elinalla. Rood on voinut omasta mielestään ihan hyvin, minä sen sijaan olen ollut hyvinkin neuroottinen. Onnettomuuden jäljet näkyivätkin koiran liikkeissä, itse en tietenkään huomannut kun sitä joka päivä katselen. Tunnin Elina piskiä hieroskeli ja antoi hyvät kotihoito-ohjeet. Olen ihan vihreä eläinfysioterapian suhteen, mutta tuntui kyllä asiansa osaavalta ihmiseltä, ja koirakin tykkäsi.

No, nyt me sitten aletaan Roodin kanssa jumpata. Trampoliinilla ja kivillä ja mäillä ja kaikella muulla mahdollisella. Mikäs siinä, kunhan koira tulee kuntoon, se on kuitenkin kaikkein tärkeintä.

Agility taitaa nyt jäädä meiltä kokonaan, ei sitä missään vaiheessa kyllä kilpatavoitteilla harrastettu, eikä nyt ryhdytäkään. Palveluskoiralajeja pystytään näillä näkymin vielä jatkamaan, mutta varmuuden vuoksi vien Roodin pian niihin lonkka- ja kyynärkuviin ja kuvautan samoin tein selkärangan. Saadaan ainakin varmuus siitä voidaanko hyppiä kisojen metristä. Ja jos ei niin sitten keksitään jotain muuta, ei se elämä siihen kaadu.

Minä olen käynyt pääsykokeissa. Lauantaina on ylioppilasjuhlat ja maanantaina viimeiset pääsykokeet. Vielä en tainnut eläinlääkikseen päästä, mutta ensi keväänä uudelleen..