Antti Holma: Aina ei saa mitä haluaa

Hyvää joulua ja uutta vuotta!

En ole päivitellyt blogiin oikein mitään koko syksynä. Tietokone tulee avattua nykyään niin harvoin työpäivän jälkeen, ja puhelimella on huono kirjoittaa.

Päätin säästää itseni menneiden kokeiden läpikäymiseltä, ja hypätä suoraan yhteenvetoon meidän vuodesta ja ensi vuoden tavoitteisiin.

Kevät oli kamala. Treenasin hiki hatussa Teslan kanssa MM-kisoihin. TK1 -tulosta ei tullut millään, keräsin itselleni järkyttävät suorituspaineet, ja koe toisensa perään meni mönkään. LOPULTA onnistuttiin saavaan TK1 joka ei sekään ollut mielestäni meidän tasoa, mutta koulutustunnus kuitenkin.

Sitten Stefa kuoli. Ihan yhtäkkiä yllättäen. Helpotus että sai lähteä saappaat jalassa, mutta ikävä on silti kova. Ymmärrän että kaikki hoito olisi siinä tilanteessa vain pitkittänyt väistämätöntä, ja kärsimystäkin, mutta silti ajattelen välillä olisiko lääkityksellä saatu lisäaikaa - edes muutama kuukausi.

Ja heti perään Tesla sairastui. Ne päivät olivat hirveitä. Pelkäsin senkin kuolevan, kun voimaton koira ei päässyt itse edes makuulta ylös. MM-kisat jäivät välistä, mutta en ehtinyt olla pettynyt ollessani helpottunut Teslan selviämisestä.

Samassa rytäkässä irtisanouduin työstäni, ja aloitin uudessa paikkaa ilman lomailuita. Olen nauttinut uudesta työstäni. Työ on haastavaa ja stressaavaa, mutta vähemmän kuluttavaa kuin edellinen. Olen jaksanut työpäivän jälkeen ajatella. Ja sen myötä keskittyä myös harrastuksiini. Kuin osoituksena tästä Possun Anadune-profiilissa näkyy edellisen työpaikkani mittainen aukko tuloksissa.

Toko SM sujui jotenkin, mutta ei niin kuin olisin toivonut. Teslan kanssa ollaan etsitty yhteistä säveltä, ja ollaan sitä alettu löytämäänkin. Se on kuitenkin yksilö, jonka kanssa täytyy taas löytää omat lähestymistapansa asioihin. Eipä minulla vielä sellaista koiraa ole ollutkaan, jonka kanssa olisi suorilta löydetty yhteinen sävel.

Possun kanssa käytiin hakemassa JK2, sekä parissa kolmosen kokeessa. Tulosta, saati ykköstä, ei kolmosista tullut, mutta nyt tiedetään taas mistä ensi vuonna jatketaan. Viestikokeissakin käytiin kääntymässä, kirjaimellisesti kääntymässä.

Kesällä eksyttiin spontaanisti rally-tokon SM-kisoihin. Tessun kanssa haettiin osallistumiseen vaadittava tulos upealla sadan pisteen suorituksella, vaikka SM-kisoissa suoritus kaatui kummankin koiran kanssa omaan osaamattomuuteeni. Siitä huolimatta kumpikin nappasi hyväksytyn tuloksen, ja Possu koularin RTK1.

Syksyllä Possun kanssa löydettiin yhteinen tokosävel, ja napattiin melkein neljän vuoden voittajaluokassa junnaamisen jälkeen kaksi viimeistä ykköstä ja koulari TK3.

Kaikesta sekoilusta huolimatta vuosi on siis ollut ihan tuloksekas. Kevään sairastumisten jälkeen on oltu terveitä, ja tutkittukin on Tessulta ja Possulta silmät ja selät kuntoon. Teslalta katsottiin lisäksi polvet ja sydän, ihan vaan kun jostain syystä tutkin niistä kaikkea kummallista.

Ensi vuonna aion opetella tekemään vaan kivoja juttuja. En hakenut FMBB-joukkueeseen, koska viime vuonna opin sen vievän treeneistäni kaiken ilon. Samaten väliin jäi belgien tokovalmennusrinki. Aion treenata ensi vuonna vain omassa porukassani, jossa viihdyn ja treenaamista ei oteta liian vakavasti. Olen myös sopinut keväälle jo sellaisia koulutuspäiviä joita itse tarvitsen ja arvostan.

Vastoin kaikkea tätä viime kappaleessa lueteltua järkevyyttä, aion myös suorittaa arkitottelevaisuuskoulutusohjaajakurssin harjoittelut ja pätevöityä Palveluskoiraliiton koulutusohjaajaksi, ja osallistua sekä rally-tokon että kilpatottelevaisuuden koulutusohjaajakurssille. Olen ristiriitainen sillä tavalla.

Ensi vuonna aiomme myös muuttaa omakotitaloon. Viime vuosi jo vähän etsiskeltiin, mutta jos tänä vuonna jo löytyisi.

Tulostavoitteitakin on. Possun kanssa pyritään kohti tottelevaisuusvalionarvoa, ja jäljeltä haluttaisiin nyt se ensimmäinen valionarvoon vaadittava JK3 ykköstuloksella.

Teslan kanssa olisi toiveissa korkata palveluskoirakokeet, mutta se menee loppukesään. Jälkitreeniä tarvitaan vielä paljon, mutta tahdon pysytellä mukavuusalueellani, jolloin kokeeseen vaadittavat treenimäärät eivät tule täyttymään vielä alkuvuodesta. Kakkosluokan tulos olisi kiva haave, mutta olen tyytyväinen jo JK1-tulokseen.

Viestiäkin tullaan varmaan tekemään, mutta katsotaan milloin uskalletaan jälleen kokeeseen.

Tokossa aion tehdä asioita Teslan kanssa nyt perusteellisesti. Meillä rakoilee ihan perusasiat, sivulletulot ja hallinta liikkeiden välissä. Lisäksi tahtoisin saada ne etujalkakaukot kuntoon, ja ne vaativat vielä kovasti töitä.

Tästä huolimatta toiveissa on toko SM-osallistuminen avoimessa luokassa, jossa sijoituttaisiin kymmenen parhaan joukkoon, sekä voittajaluokka loppuvuodesta.

Rally-tokosta en aseta tavoitteita kummallekaan. SM-kisoihin voitaisiin mennä, jos joukkueeseen mahtuu, koska jostain syystä pidän SM-kisoista.

Kaksi koiraa tuntuu tällä hetkellä hyvältä määrältä, mutta asia saaattaa muuttua ensi vuonna. Julma totuus on, että Possu täyttää ensi kesänä seitsemän, ja viime hetket sen pennuttamiseen ovat käsillä. Näin ollen Possulle ollaan katselemassa sulhasta, ensisijaisena kriteerinä oma toiveeni Pikku-Possusta. Astutus tulee osumaan syksylle, toivottavasti mahdollisimman myöhälle sinne.

Ja ennen kaikkea toivon että meillä on kaikilla mukavaa. Toivon että ei tarvitse valvoa öitä sairaiden koirien kanssa. Toivon että ei tarvitse kokea syyllisyyttä ja stressiä treeneistä tai treenaamattomuuksista. Toivon että treeniporukkani pysyy iloisena ja ihanana, toivon heille onnistumisia ja palkintoa tehdystä työstä. Tänä syksynä olen kokenut niin suurta myötäelämisen ja onnistumisen iloa ystävieni tuloksista, että se on saanut minut muistamaan miksi tätä lajia oikeasti harrastetaan.