Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

torstai 27. joulukuuta 2018

Pyhimys: Mulkut

Ajattelin tehdä ensi vuodelle jopa tavoitepostauksen. Melkoista. Olen yrittänyt viedä koiraharrastamistani enemmän hauskanpitoon, kuin suorittamiseen, mutta tavoitteita tykkään silti asettaa, sitkeästi. Viimeiset tavoitteeni olen asettanut vuodelle 2016, eivätkä nekään ole olleet enää tulostavoitteita, vaan enemmän sellaisia omalle päälle ja yhdessäololle koirien kanssa suunnattuja tavoitteita. Olen näköjään viisastunut tähän suuntaan yllättävän kauan sitten, jos jo kolme vuotta on tarvottu tässä harrastusburnoutissa. Mielenkiintoista.

No. Ensi vuoden päätapahtuma tulee tietenkin olemaan Tsekinmatka Teslan kanssa ja FMBB. FMBB-sääntöjä muutettiin tässä taannoin niin ettei tulevaisuudessa tarvitse MM-kisojen yhteydessä enää tokoa järjestää, mikä on erittäin traagista noin niin kuin rodun kannalta ylipäätään, että siltä kannalta että saattaa jäädä tuleva vuosi ainutlaatuiseksi tämän meidän MM-kokemuksen suhteen. No. Toivotaan että noita järjestetään vielä jatkossakin, riippumatta siitä riittääkö meidän tulokset ja taidot päästä mukaan.

Ennen kaikkea pyrin ensi vuonna pitämään koirieni terveydestä huolta, lähinnä lihaskunnon kannalta katsoen. Kuukauden tekemättömyys on saanut minut havahtumaan etenkin Stefan vanhuuteen ja haurauteen, ja olen ollut erittäin huolissani sen selviytymisestä sen rakastamissa riehumisleikeissä kun kunto on päässyt sairasloman aikana laskemaan. Viimeisestä hierontakäynnistäkin on kulunut aikaa, puolisen vuotta jo. Niitä olkoon ensi vuonna luvassa tiuhempaan.

Tulostavoitteita aion tehdä kuitenkin niitäkin!

Stefa täyttää maaliskuussa 11, mutta saa kuitenkin tehdä tokoa. Ei minulla sittenkään ollut sille mitään tulostavoitteita, sen kanssa on vain kiva käydä kokeissa. Järkevästi käymme jatkossa vain kilttien tuomarien kokeissa, koska ei meidän tasolla kannata kovin korkealle pyrkiä.

Possu taas voisi tehdä vähän kaikenlaista, koska se on nyt koira parhaassa iässä! Se on ihan uskomattoman kiva treenikaveri, ja sillä on tehty hyvät pohjat moneen lajiin joskus aikanaan kun olen ollut reipas.

Toko
TK3, FIN TVA. Pieni koira, suuret luulot.

PK-lajit
JK2, JK3, jälkimmäinen ykköstuloksella.
Haussa olisi kiva päästä kokeisiin, mutta katsotaan kestääkö minun pää hakutreenien vaatimaa sitoutumista.
VK3 olisi kiva sekin, mutta se on vähän hankalaa ohjaajateknisesti.

Tesla alkaa toivottavasti kasvattaa aivoja ensi vuonna. On se nyt jo paljon järkevämpi, mutta on siinä vielä aikuistuttavaakin. Ehkä sekin on järkevä sitten viisivuotiaana, kuten Possukin?

Toko
Päätavoite tietysti FMBB! Sitä ennen yksi koekäynti AVO:ssa, mieluusti osallistuttaisiin myös rotumestiksiin sekä TOKO SM:iin, mutta en tiedä lasketaanko FMBB TK2-tuloksiin, saadaanko me käydä neljä AVO-koetta olettaen että saadaan kaikista ykkönen. Ei kyllä välttämättä saada edes niitä ykkösiä! :D

PK-lajit
JK1, ehkä jopa JK2. Sitten päästäisiin jo näyttelyihinkin jos saataisiin tuo jälkimmäinen.
Haussa samat optiot kuin Possulla, jos minun pää kestää hakutreenit niin alkeita olisi kiva tehdä.
Viestissä sama juttu, mutta se vaatii hirveästi treeniä ja sitoutumista apuohjaajalta.

Onpahan siinä jo listaa, katsotaan vaan millaisen koiratreeniburnoutin itselleni tästä taas kehitän.

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Tenacious D: Post-Apocalypto: Theme

Meillä on ollut ollut vähän sellaista ja tälläistä.

Viime kokeen jälkeen oltiin taas rauhallisempia treenien suhteen. Olen löytänyt itselleni sellaisen aivojenlepuuttamiskeinon, että jos en jaksa suunnitella treenejä käyn paikallisella koirakoululla ohjatuissa treeneissä - ohjaaja suunnittelee treenien aiheet joka päivälle ja minä sitten vain teen.

Sitten sain kerättyä itseni pitkästä aikaa niin keskittyneeksi että tein joka koiralle ajattelutyötä vaatineen katsauksen osaamistasoon, sen pohjalta treenisuunnitelman, ja sen pohjalta ERI-TEHOKKAAN EXCEL-TAULUKON. Koska mikä se sellainen insinööri on joka ei Excelissä koiriaan kouluttaisi. Todennäköisesti tehokkaampi insinööri, toden sanoakseni, sillä tosi-inssi toteuttaisi tämänkin SQL:ssä.

No. Kohta viime kokeen jälkeen Possu aloitti juoksut, ja evakuoin hänet vanhemmilleni tärppipäivien ajaksi. Ja hieman ennen kun olin hakemassa Possua takaisin kotiin Teslalla alkoi kennelyskä.

No jaa, Possu saa nyt jäädä evakkoon jouluun asti. Kova ikävä minulla sitä on, mutta todennäköisesti se on tyytyväisempi muualla kuin täällä sairastuvalla. Yskä ei vaivaa kuin Tessua, vaikka Possu on ollut haisteluetäisyydellä samaan koiraan josta Tesla todennäköisesti tartunnan sai, samana päivänä tai edeltäneenä. Stefa sitten taas on nukkunut kylki kyljessä Tessu-koiron kanssa tämän yskityn viikon eikä sitä vaivaa mikään. Kaverit joiden koirissa yskä jyllää ovat kertoneet vastaavia terveisiä, vanhoja koiria tämän kyseinen tauti ei ole vaivannut, nuoria vain.

Ensimmäiset päivät yskää olivat helppoja. Tesla nukkui pikku karvalakkina kylmä nenä häntään työnnettynä ja sai yskänkohtauksia kun lähti kävelemään. Nyt, lähes viikko yskän alkamista myöhemmin, tilanne on kuitenkin eri. Tesla on omasta mielestään terve kuin pukki, ja toteuttaa itseään vetämällä välillä rallia tämän pikkukämpän päästä päähän, ja kakoen sen jälkeen keuhkojaan pihalle. Ulkoilut on pidetty minimissä, koska pieninkin innostuminen aiheuttaa koiraa ravistelevan yskänpuuskan. Ja nyt Teslassa on energiaa. Yritin tehdä sen kanssa vähän ajattelutyötä opettamalla, järkevästi, kiertämistä, olkkarissa. Ei ollut hyvä idea, virtaa täynnä oleva Stefa varasti koko kiertomerkin, Tesla tallasi sen levyksi(kokoontaittuvan merkin, ei Stefaa), ja tätä seurasi epämääräistä kaaosta, haukkumista ja kakomista.

En tiedä, jollain tästä on aina ennenkin selvitty, mutta onhan tämä nyt turhauttavaa ja ärsyttävää. Kolme koetta ja kisaa piti perua koska koko koiralauma on tietysti karanteenissa vaikka vain Tesla oireilee. Mitään ei saa tehdä ja minnekään ei saa mennä. Säälittää koirat jotka riehaantuvat pienimmästäkin merkistä että jotain saattaisi olla tapahtumassa. Eikä koskaan ole.

No jaa. Optimistina meillä on kuitenkin koekäynti tulossa vielä tälle vuotta, oletuksella että Teslan oireet loppuvat seuraavan viikon aikana. Mainio ajatus lähteä Possun kanssa kokeeseen vain jokunen päivä sen jälkeen kun se on elänyt kuukauden pellossa.

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Gasellit & JVG: Mitä mä Malagas?

Eilen taas tokokoe, joka jäikin sitten höpsöjen virheiden päähän ykkösistä.

Tesla oli perjantain paikallamakuutreeneissä kohonnut lähes istumaan pian minuutin jälkeen, joten aloitin aamun käymällä vielä lähihallilla tekemässä kahden minuutin paikallamakuutreenin. Ennen kehää hinkkasin vielä käskytyksiä, koska Tessu hyppi perusasennosta istu-maahan-istu-maahan. Paikallamakuurivissä se ei reagoinut vieruskavereiden maahan-käskyihin - eikä minunkaan. Kolmannella, hyvin painokkaalla käskyllä sain sen lopulta maahan ja loppu paikallamakuu oli virheetön, mutta se koe meni sitten siinä. Harmitti niin vietävästi. Voi että kun harmittikin.
Paikallamakuu 0

Totesin kuitenkin että tehdään koe loppuun, koska enkö mä ole siellä juurikin näyttämässä mitä me osataan, enkä kiukuttelemassa virheitä joita sattuu kaikille joskus. Niin keräsin itseni sitten yksilökehään. Liikejärjestys on päässyt jo onnellisesti unohtumaan, joten luettelen liikkeet siinä järjestyksessä kun ne pistelapulla olivat.

Seuruu oli hyvin tyypillistä, seuruu liian edessä, perusasennot liian takana. Tuomari mainitsi että yksi perusasento jäi myös tekemättä, mutta en osaa sanoa missä kohtaa. Hitaassa käynnissä teki pari istumista.
Seuruu 8

Liikkeestä maahanmeno kuitenkin samalla seuruulla kymppi. Olin tosi tyytyväinen tähän, koska perjantain treeneissä Tesla oli noussut istumaan heti kun käännyin sitä kohti, sekä ennakoinut perusasentoa.
Liikkeestä maahanmeno 10

Luoksetulossa Tessu tuli KOVAA. Hän on onneksi kiltti eikä törmää, vaan väisti viime hetkellä ja vei luoksetulon loppuasennon vinoon ohitseni oikealle. Jarruja pitää vähän treenata. Loppuperusasento saattoi olla myös vajaa.
Luoksetulo 8

Noutokapulan pitäminen oli hyvä.
Noutoesineen pito 10

Kauko-ohjauksen päätin tehdä etujalkakaukoina. Ilman epäonnistunutta paikallamakuuta olisin saattanut jänistää ja tehdä sen takajalkakaukoina, mutta nyt asialla ei ollut enää merkitystä. M-I-vaihto oli hyvä etujalkavaihto, I-M-vaihto vahingossa takajalkavaihto. Tämän jälkeen ei pysynyt itsellä enää vakava naama vaan höpöttelin Tessulle liikkeen välissä, mistä innostuneena se räjähti hyppimään ja sanoi kahdesti hau.
Kaukokäskyt 5

Estehypyssä Tessu pystyi jarruttamaan tehden hyvän, aavistuksen minun makuun liian väljän loppuasennon. Tuomari kuitenkin kehui sitä, ja tokossa nyt ei pitäisikään olla yhtä tiivistä kuin pk-puolella. Loppuperusasento taisi olla taas vajaa.
Estehyppy 9

Kokonaisvaikutusta pudotti kaukokäskyjen jälkeinen härvellys, ja tuomari totesi erittäin ystävällisesti että ilman sitä meidän kokonaisvaikutus olisi helposti kymppi. Tesla on hyvin hallinnassa niin kauan kuin pidän sen hillittynä ja järkevänä.
Kokonaisvaikutus 8

132 pistettä, ALOIII. Sijoitus 8/9, tuomarina Henna Hautakoski. Tykkäsin tästä tuomarista. Tiukemmasta päästä ehkä, mutta puhui koirakoille todella kauniisti ja löysi kaikkien suorituksesta jotain hyvää.

Sain tässä kokeessa oivalluksen meidän viimeaikaisiin maahanmeno-ongelmiin. Juttelin EVL:ään osallistuneen koirakon kanssa jonka etujalkakaukoja ihailin, ja hän sivulauseessa mainitsi että tietysti heidän perusasennosta maahanmenot ja -sivulletulot ovat myös etujalkaliikkeitä. Ilmankos Tesla on sekoittanut julmasti näitä asioita, kun välillä käsken sivulta maahan etu- ja välillä takajalkaliikkeenä. Ihan riippumatta siis liikkeestä mitä mennään tekemään, jonkin aikaa kun olin ottanut paikallamakuun alunkin etujalkamaahanmenona, mistä epäilen seuranneen sieltä istumaannousun. Sen seurauksena sitten taas käskytin eri käskyllä maahan nyt kokeessa, ja sekoitin pikku koirapojan. No, virheistään ehkä oppii, ja suunnittelin seuraavan koekäynnin nyt sen verran kauemmaksi että ehditään saada nämä kuntoon.

Possu von Nakki sitten taas toisti lähes identtisesti viime koekäyntinsä tässä hallissa.

Paikallamakuussa nousi koko rivi ensimmäisellä sivu- käskyllä. Voi meitä. Haisteli vähän kun kiersin sen takaa, mutta tuomari ei verottanut siitä pisteitä.
Paikallamakuu 8

Ensimmäinen yksilökehä alkoi kaukokäskyillä, eli niillä joista edellinen tokokoe jäi kiinni. Treenikaverin kanssa hinkattiin näitä oikein urakalla ennen kehää - sillä seurauksella ettei kummankaan koira noussut makuulta enää kehässä. Hupsista keikkaa! Videolta kun katselin, Possu ei edes nytkähtänyt, vaan teki vakavana häiriöpaikallamakuuta. Voi sitä höpönassua. Itseltä pääsi varsin turhautunut puuskahdus koiralle kesken liikkeen, ja anteeksipyyntö heti perään kun eihän kehässä saa koiraa moittia. No, yleisöä onneksi nauratti, eikä siinä itsekään voinut koiralle vihainen olla.
Kaukokäskyt 0

Seuraavana luoksetulo, jossa Possu ennakoi perusasennon.
Luoksetulo 8

L-liikkeen vaihdot Possu teki oikein, kuten aina.
L 9

Ekan kehän viimeinen liike oli ohjattu. Possu on hyvä ja taitava, eikä edes ennakoinut loppuperusasentoa tässä. Olisiko luovutus ollut vino?
Ohjattu nouto 9

Toinen kehä alkoi tunnarilla. Ne on sujuneet meillä nyt hyvin. Possu on löytänyt näihin ihan mielettömästi vauhtia, ilmeisesti liike on nykyään sen verran varma että se voi juosta kovaa. Perusasento taas ennakoitiin.
Tunnistusnouto 8

Seuraava liike saattoi olla seuruu, tai sitten ei. Seuruu oli kuitenkin Possulle tyypillistä uimista, olisinkohan tarvinnut yhden lisäkäskyn johonkin perusasentoon.
Seuraaminen 8

Metallihyppynouto on Possulla aina 10. Se on meidän bravuuri.
Metallihyppynouto 10

Viimeisenä liikkeenä ruutu. Taisin pysäyttää liian aikaisin ja korjata Possun syvemmälle. Sitten se mokoma vielä ennakoi sivulletulon kun käänsin päätäni, mutta tuomari luuli minun antaneen vain hyvin hiljaisen käskyn joten jäätiin vielä pisteille.
Ruutu 6

Tuomari kehui meidät vielä kokonaisvaikutuksessa, ja muisti että aiemmissa kokeissa Possu oli se laulava koira. Kehui siitäkin että ollaan saatu se ongelma pois kehästä.
Kokonaisvaikutus 9

230 pistettä, VOI-II, sijoitus 2/3. 

Nyt taas tietää mitä treenata! Ensi kuussa on koepaikka katsottu Possulle ja Stefalle, Tessu saa odottaa seuraavaa koekäyntiään tammikuuhun.

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

MIKA: Celebrate

Viime viikot ovat olleet kiireisiä. Työpäivät ovat venyneet, enkä kertaakaan ole päässyt vain kahdeksalla tunnilla. On ollut pimeää ja on väsyttänyt, joten treenit jätin suosiolla välistä. Koirat ovat lenkkeilleet ja aivotyöskennelleet sisällä. Aivotyöskentely on tarkoittanut tässä yhteydessä tunnaria kaikilla kolmella (piti opettaa Teslallekin kun se oli niin kateellinen muille) sekä kaukokäskyjä Tessulla, Possulla ja välillä Stefallakin.

Perjantaina jaksoin sentään treeneihin, kun sunnuntain koetta ei huvittanut perua pelkän työkiireen takia. Muutenkin yritän hakea elämääni nyt suuntaa joka antaisi minun tehdä asioita joista pidän, eikä antaisi töiden viedä minulta jaksamista. Välillä melkein suututtaa että ensimmäiseksi karsin väsymyksessäni elämästäni ne asiat jotka tekevät minut iloisimmaksi.

Perjantaina koirat tekivät kokeenomaista treeniä. Possu tunnarin, kauko-ohjausta ja ohjatun noudon alun. Tunnari oli Possuksi huono, mutta oikean se silti toi. Kaukoissa kävin palauttamassa sen kerran paikalleen kun M-S -vaihto tapansa mukaan liikkui eteenpäin, ja ohjatun alku oli ihan priimaa.

Stefa teki myös tunnarin, kiertonoudon sekä seuruuta. Stefa oli ihan räjähtämispisteessä kun tuli halliin, puri minua innostuksessaan kämmeneen ja nouti sitten kaikki tunnarikapulat. Tässä vaiheessa totesin että that's it, ei me osata vireenhallintaa vielä niin että tunnari voisi onnistua kokeessa. No, se ottaa aikaa, joten yritin päättää etten treenaa sitä enää ennen koetta. Ei se siitä kuitenkaan enää päivässä muutu.

Uuden liikkeen Stefa tekikin sitten ihmeellisesti! Virheetön suoritus, varmaan ekaa kertaa ikinä. Kapuloita vietäessä se katsoi tarkkaan kummankin kapulan, ja mulkoili ne vielä niiden välistä juostessaan, mutta juoksi vaan merkille ja lähti nätisti takaisin päin. Olin suorastaan ihmeissäni, suoritus oli selvästi yli meidän keskimääräisen tason! Lopuksi tehtiin vielä seuruuta, jossa ajattelin että tehdään pitkää pätkää niin kai se jossain vaiheessa rauhoittuu. Ei se rauhoittunut. Palkkasin sen sitten lopulta kun se teki edes sinne päin, koska minusta loppuu puhti ennen koiraa jos lähden seuruuttamaan sitä niin pitkälle että se rauhoittuisi.

Tessu teki kokeenomaisena liikkeestä maahanmenon, jonka istui. Kaukokäskyt tosi läheltä. Olen tosiaan vaihtanut nämä etujalkakaukoiksi, ja tämä oli nyt eka kerta kun tehtiin kokeenomaisena. Näköjään olin tehnyt saman virheen kuin Possun kanssa, ja Tesla ennakoi hurjasti vaihtoja kun olisi pitänyt pitää sama asento kolme sekuntia. Hupsista. Viikko aikaa saada tämä kasaan, mitenköhän käy? Lopuksi vielä luoksetulo jossa autoin, tuli silti vähän vinoon loppuasennon.

Lauantaina ei treenattu. Possu vaatii treenittömän päivän ennen koetta, Stefa taas tarvitsisi treeniä. Arvoin vähän kumman mukaan menen, koska sehän ei ole mahdollista että treenaisin vain Stefan enkä Possua :D Loppujen lopuksi oma laiskuus jätti meidät sitten vain lenkkiin, jolta tuotiin kilotolkulla hiekkaa sisälle.

Tänään sitten koe Mustasaaressa. Ensimmäisenä EVL, 5 koirakkoa, Stefa vuorossa neljäntenä. Paikallaolojen alkupuhuttelussa Stefa jo läiskähti maahan, ja iski flashbackit parin vuoden takaa samasta hallista kun Stefa meni jätössä maahan nollaten koko liikkeen, vaikka istuikin sitten loppuajan hienosti. Nyt se kuitenkin skarppasi, ehkä siksi että annoin käskyn suorastaan kuiskaten, ja istui kui tatti koko kaksi minuuttia.
Paikalla istuminen 10

Makuuseen käskytys sujui myös hyvin, vaikka jännitti kovasti samassa rivissä seissyt treenikaveri, jonka kanssa meillä on historiaa käskyttää koirat ristiin. Ilmeisesti meidän käskyt ja äänet kuulostavat koirien korvissa samalle, koska toistuvasti ollaan kokeissa ja treeneissä mokattu tämä. Tänään kuitenkin kaikki meni putkeen, ja kummankaan koira ei reagoinut toisen käskyyn. Stefa teki mallikkaan suorituksen, mitä nyt luoksetulossa tulikin vinoon perusasentoon eikä eteen kuten sitä pyysin, ja kun kolme seuraavaa koiraa käskettiin luo Stefalta loppui kärsivällisyys ja se hyppäsi minua vasten, mistä kuiskasin sen äkkiä takaisin perusasentoon. Onnenkantamoisena kukaan ei nähnyt tapahtumaa, ei vieruskaverit eikä edes tuomari.
Paikalla makuu 10

Yksilöliikkeet alkoivat ehkä zetalla. Koitan tässä kovasti muistella järjestystä, mutta ei minulla enää mitään muistikuvaa ole kaikelta siltä jännittämiseltä. Vaihdot S-I-M. Stefa teki muuten hyvin, mutta istuminen meni seisomiseksi. No, sitä on ollut treeneissäkin.
Z 7

Seuraavana ruutu. Stefa on vähän ennakoinut eteenlähetyksen pysäytystä, joten tein sille valmisteluissa muutaman kerran niin että vein makupalan seinän viereen ja lähettelin sitä sille. Se on aina fiksua koittaa jotain uutta treeniä juuri ennen kehää, ja se nyt sitten vähän kostautui. Stefa meni hienosti kymmenen metriä ja pysähtyi itsenäisesti, annoi käskyn vähän myöhään joten se ei edes etäisesti näyttänyt siltä että Stefa olisi kuunnellut käskyäni. Tuomari tästä liikkeen jälkeen mainitsi, että anna käsky aikaisemmin. Ruutuun lähettäessä se sitten juoksi seinän viereen etsimään makupalaansa, ja annoin lisäkäskyn kera käsimerkin jotta se lähti ruutuun. Loppu hyvä.
Ruutu 9

Sitten seuruu. Se oli Stefamaiseen tapaan räjähtävää ja liian edessä, mutta se ei kuitenkaan tyhmäillyt kuten vaihtanut oikean puolen seuruuseen tai karannut metrin vertaa eteen.
Seuruu 8

Ekan kehän viimeinen liike oli ohjattu. Merkki oli hyvä, mutta se ei tainnut nähdä kapuloita ja lähti jonnekin ihan muuhun suuntaan, josta pysäytin ja annoin uuden käskyn kera käsimerkin. Löysi tämän jälkeen kapulalle, puri luovutuksessa (vähemmän kuin Stefa pahimmillaan) ja ennakoi perusasennon.
Ohjattu nouto 6

Toinen kehä alkoi tunnarilla. Tähän mulla ei kauheasti riittänyt usko, vaikka olinkin rauhoitellut Stefaa kovasti ennen kehää. Niin se kuitenkin yllätti, ja vähän epävarmasti kapuloille mentyään toi sieltä kapulan sen oloisesti että huomasin sen olevan nyt oikea - ja oikeahan se oli. Tässä se EI ennakoinut perusasentoa, voitteko uskoa! Meinasi kyllä vähän tulla itku silmään, en tiedä ollaanko ikinä kokeessa tehty näin hyvää tunnaria. Voi mun Stefaani <3 p="">Tunnari 9

Luoksetulo oli Stefamaisen hidas ja ennakoiva, mutta laukalla se kuitenkin tuli. Loppuun ei ihan tiennyt taas tuleeko eteen vai sivulle - ehkä pitäisi vaan pyytää se suoraan sivulle näissä kun se siihen kerran haluaa tulla.
Luoksetulo 9

Kaukokäskyt ovat Stefan bravuuri. Se tekikin ne ihan virheettömästi, ja sitten kieltäytyi viimeisenä käskynä menemään istumasta maahan. Taisin käyttää kolme käskyä ennen kuin se meni, ja sitten se vielä hyppäsi istumaan ja tuijotti tuimasti tuomaria - Stefa kun on opetettu niin että liikkeenohjaaja palkkaa sen kokeenomaisissa treeneissä, jotta se ei venyisi minua kohti palkalle. Voi sitä höpönassua.
Kaukokäskyt 6

Ekan kehän viimeinen liike kiertonouto. Oli vähän kauhistunut olo tässä vaiheessa, mikään ei ollut vielä nollilla, mieli oli hyvä, meillä oli hauskaa niin mulla kuin Stefalla. Mutta kiertonoudon asentona oli istuminen, jota me ei osata. En ole jaksanut edes opettaa sitä, todennäköisyydet on kuitenkin sen puolella että asennoksi tulee seiso tai maahan. Hallin takapihalla oltiin vähän kokeiltu tätä, ja tiesin että Stefa tekee sen lisäkäsimerkillä - jota tuomari ei huomaa jos katsoo juuri silloin koiraa. Ovelaa huijausta siis tiedossa.

Ei kuitenkaan päästy huijaamiseen asti, kun Stefa päätti että juoksee kapulalle - ja hypylle. Kumpaankaan se ei ehtinyt koskea kun huusin että hei seis, kiertämään piti mennä, mene mene! Ja sitten me tehtiin lähes virheetön loppusuoritus :D Se istuminenkin onnistui. Loppuperusasennon Stefa vielä ennakoi. Joten nollaksihan se sitten meni. Mutta ME TEHTIIN SE!
Kiertonouto 0

EVL II, 226 pistettä, sijoitus 3/5.

Oli KIVA koe. Stefan kanssa on kiva olla kehässä, kun sitä saa palkata silityksin ja rapsutuksin ja iloisesti huitomalla. Minä tykkään palkata niin, ikävä kyllä Possua ja Teslaa ei voi. Hymyilin ja nauroin pitkin koko suorituksen, välillä jopa liikkeiden aikana pääsi nauruntyrskähdys. Oli jotenkin niin mahtavaa kisata Stefan kanssa pitkästä aikaa. Toivon todella että se pysyy terveenä ja kunnossa vielä pitkään.

Sitten oli Stefan aika mennä autoon ja hakea Possu tilalle. Tein vähän tietoisesti nyt niin, että koirat oli lenkitetty aamulla kotona, ja koepaikalla otin vain yhden koiran kerrallaan autosta, ja olin vain sen kanssa. Nämä höpönassut nauttivat laatuajasta kanssani, ja on itsestäkin mukavampi keskittyä juuri siihen yhteen koiraan jonka kanssa on menossa kehään.

Paikallamakuuta en ole tehnyt ehkä kertaakaan sitten viime kokeen, lol. Kyllähän se siellä pysyy, mutta käskytyksiä pitäisi kyllä treenata. Possun mielestä treenaaminen on tyhmää, ja teki ihan virheettömän suorituksen. Muuten se oli kyllä ihan kuutamolla, lipsahti sivulla makaamaan ennen kuin liike oli alkanut, pälyili sinne tänne ja tonne eikä olisi millään tahtonut rauhoittua perusasentoon ennen liikkeen alkua.
Paikallamakuu 10

Voittajaluokan kaikki liikkeet oli putkeen! Kuinka jännittävää! En muista koska olisi ollut. Vähän jännitti onko tämä meille sopivaa vai ei. Järjestys on nyt se minkä muistan, nopeasti minä tunnun asioita unohtelevan. Ensimmäisenä oli joka tapauksessa metallihyppynouto, joka on Possulla automaattisesti kymppi. Nyt kuitenkin tipahti piste jostain, oletettavasti siitä että kapula taas pyörähti suussa nostossa. Muuten virheetön ja pitokin hyvä.
Metallihyppynouto 9

Sitten ruutuun. Possu juoksi ihan oikeaan etukulmaan kuten aina, mutta ruutuun kuitenkin. Tarvitsi kaksi maahanmenokäskyä. Muuten hyvä.
Ruutu 8

Tunnari oli samasta paikkaa johon ruutu loppui. Possu oli sika ja lässähti maahan kun odotin selkä päin kapuloiden laittoa. Luovutuksessa mokasin itse ja pudotin kapulan kun Possu sitä minulle ojensi. Sain sen kuitenkin poimittua maasta vaikka Possu joutui vähän väistämään minua.
Tunnari 8

Sitten L-liike. Possu tekee aika tyylikkäät pysähtymiset, ja seuruu sillä on samanlaista uimista kuin aina.
L 10

Sitten ehkä kaukokäskyt. Tässä tapahtui joku onnettomuus ainakin liikkurilla, ehkä myös minulla. Olin ennen kehää hinkannut M-S -vaihtoa jolla kakejen piti alkaa, koska se on vielä juuri se vaihto jossa Possu liikkuu aina eteenpäin. Sen sijaan aloitettiinkin M-I -vaihdolla, eikä taidettu tehdä M-S vaihtoa ollenkaan? Ekan vaihdon Possu teki M-S (toki erittäin hyvän sellaisen) kun oltiin sitä hinkattu, mutta ehdin korjata istumaan ja loput meni kuten meitä käskytettiin. Liikkeen jälkeen kysäisin liikkurilta tehtiinkö me yksi vaihto vähemmän kuin muut, ja hän totesi että joku sekaannus siinä kävi ja se otetaan sitten arvostelussa huomioon. Ei sillä, vahinkoja sattuu, taisin vain itse hämmentyä tästä enemmän kuin Possu.
Kaukokäskyt 8

Sitten luoksetulo. Posanderilla on eri tyylikäs pysäytys, enkä nyt kyllä yhtään muista mistä piste putosi.
Luoksetulo 9

Sitten seuruu. Jännitti, koska Possu vähän höpsötteli eikä tahtonut tulla kunnolla liikkeiden alkuihin aiemmissa liikkeissä. Nyt se kuitenkin päätti että NYT SEURATAAN ja ui koko seuruukaavion erinomaisesti läpi. Teki se pari pientä hassuttelua, kuten jossain vaiheessa rally-tokosta tutun kiepin sivulla..? En ole tehnyt tätä sen kanssa esimerkiksi koskaan, ja sillä on eri rallyohjaaja kuin minä, mutta hän nyt vain päätti että tänään on juuri oikea heti tehdä kieppi seuruussa. Mikäs siinä, minua vain nauratti.
Seuraaminen 8

Viimeisenä liikkeenä ohjattu nouto. Se taisi olla aika hyvä, koska paperissa lukee kymppi. Rehellisesti sanottuna en muista enää muuta kuin sen, että polveni meinasivat pettää aloituspaikalle siirryttäessä kun minua niin kovin jännitti. Selvästi kaikki liikkeet putkeen on minun hermoilleni liikaa.
Ohjattu nouto 10

VOI I, 281 pistettä, sijoitus 1/4.

VOITTEKO USKOA, me saatiin ykkönen voittajasta! Possu on nyt EVL-KOIRO. Minun pikku sianporsaani muka EVL-oikeudellinen. Nauroin ja vähän itkettikin, en suostunut kuulemaan arvioita meidän pisteistä ennen palkintojenjakoa jossa jännitin viime hetkeen asti. Voi meitä, voi Possoa, voi minua.

Koko koepäivä oli kaiken kaikkiaan vallan mukava. Nautin olla kehässä kummankin koiran kanssa, jännityksestä huolimatta. Sain treenikavereilta palautetta että sekä koirissa että minussa on tapahtunut jokin merkittävä muutos parin vuoden takaisesta. He mainitsivat etten yleensä puhu kehässä mitään, nyt höpöttelin liikkeiden välissä koirille ummet ja lammet - varsinkin Possun kanssa alkoi jo ihan naurattaa ennen viimeistä liikettä, kun totesin sille "kuulitko, ohjattu nouto", ja kun tuomari julisti puolen "kuulitko, oikea puoli". Niin kuin se mitään ymmärtäisi - tai ties vaikka ymmärtäisikin. Pakko oli pyydellä heiltä myös anteeksi omaa jännitystä, ja varsinkin sitä tunnarikapulan pudotusta. Onneksi koirani ovat höpsöjä, hassuja ja ymmärtäväisiä, eikä heitä haittaa jos minä mokaan. Siksi ei saisi minuakaan haitata jos he mokaavat. Loppujen lopuksi olen tullut siihen tulokseen että treenaan koiria jotta saisin käydä kokeissa, en jotta joutuisin käymään kokeissa. Minulle tulee hyvä mieli mennä kehään näyttämään mitä me osataankaan, ja mitä meidän pitää vielä treenata. On tämä kuitenkin hyvä laji.

Vielä koko kotimatkan autossa virnuilin kuin heikkopäinen, ja yhä vain saatan alkaa spontaanisti nauraa - tuntuu niin hullulta että kyllä, me onnistuttiin niin hyvin, me kaikki kolme.

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Queen: Somebody to Love

Tesla Motors valittiin Belgianpaimenkoirayhdistyksen tokon edustusjoukkueeseen ensi kevään FMBB-kisoihin Tsekkeihin. Minun pikku Tessu. MM-kisoihin. Johan nyt.

Ja Possu von Nakki kävi tokokokeessa. Ensimmäinen koe yli vuoden tauon jälkeen, ja voi että kun minua jännitti. Possu oli kuitenkin täysillä mukana ja halusi tehdä minun kanssa töitä, joten tehtiin kyllä ihan osaamistasomme mukainen suoritus. Toistaiseksi paras voittajaluokan koe, eikä se ykkönen nyt enää kaukana ole, yhden nollan päässä.

Paikallamakuussa meillä oli heti vähän häslinkiä, kun rivin toinen koira meni maahan vasta kolmannella hyvin voimakkaalla käskyllä. Ihme kyllä Possu ei reagoinut tähän, vaikka välissämme ollut koira kyllä lakosi käskyn voimasta. Voimakkaan käskyn vaatinut koira myös nousi ylös heti jätössä, joten saatiin lisäjännitystä kun tämä poimittiin kiinni ja vietiin kehästä. Loppu sujui kuitenkin ongelmitta, mutta perusasentoonhan Possu sitten jo napsahti viereisen käskytyksellä. Näitä ollaan tehty liian vähän, ja tiedossa on että tämä on ongelma, joten ihan oma häpeäni kun en ole ottanut asiakseni sitä korjata.
Paikallamakuu 8,5

Yksilöliikkeet alkoivat metallinoudolla. Possu otti vähän huonosti kapulasta kiinni kun nosti sen, ja pyöräytti kapulaa vielä luovutukseen tulossa toistamiseen, muuten hyvä suoritus ja pito.
Metallinouto 10

Luoksetulossa Possu vähän ennakoi pysäytystä, ja pysäytin sen liian myöhään kun jännitin pysähtyykö se ilman käskyä. Muuten hyvä.
Luoksetulo 8

L-liikkeessä vaihdot I-S. Käskytin istumisen epäselkeästi hermoillessani, joten seisomiseksihan se sitten meni. Muuten hyvä liike. Kun lähdettiin kehästä otin vielä istumisen ennen palkkaamista, ja siinä Possu kyllä osasi, kun keskityin käskyttämiseen.
L 6

Ruutu päätti ensimmäisen kehän. Olin ihan paniikissa L:n jälkeen ja pyörin paikallani tietämättä mihin siirtyä, enkä sitten osannut kertoa tuomarille miten me ruudussa toimitaan - onneksi oli hyvä liikkuri joka otti tilanteen hallintaan ja toisti minulle hitaasti vastausvaihtoehdot jotta pääsin taas paperille. Possu meni hyvin ruutuun, jäi vähän reunalle mutta oli kuitenkin ruudussa. Nätti maahanmeno, tosi nätti seuruuseen tulo - seuruutus kun oli kohti palkkaa ja pelkäsin että se alkaa edistää, mutta eipä edistänytkään. Hyvä Posso-koiro.
Ruutu 9

Toinen kehä alkoi tunnarilla. Tätä me nollataan kokeissa usein. Hermoilin, kuiskasin koiralle käskyn ja Possu jäi paikallen. Lähti kuitenkin ennen kuin ehdin antaa uuden käskyn, ja teki erinomaisen tunnistusnoudon. Hyvä Possu!
Tunnari 9

Ja sitten kaukokäskyt. Nämä on meillä ihan hajallaan, ja jännittivät minua kovasti. Possu ottikin niissä sooloasenteen, ja ennakoi jokusen asennon, sekä taisi tehdä yhden vääränkin vaihdon. Eteenpäinkin se liikkui noin puoli Possunmittaa, mikä on kuitenkin paljon vähemmän kuin mitä se pahimmillaan liikkuu. Nämä on otettava tehotreeniin, varsinkin asennoissa odottaminen!
Kaukokäskyt 0

Seuruussa Possu teki Possuksi oikein mainiota työtä. Kovasti se tanssi, edisti ja kuolasi jalkaani, mutta ikävä kyllä se teki juuri niin hyvän seuruun kun olen sille opettanut. En vain ole kovin kaksista seuruuta jaksanut treenata. Kuitenkaan yhtään lisäkäskyä ei tarvittu, yhtään perusasentoa ei jäänyt tekemättä, eikä missään käännöksessä lähtenyt lentoon. Oikein hyvää työtä.
Seuraaminen 6,5

Viimeisenä liikkeenä ohjattu nouto. Tämä oli oikein hyvä, varsinkin kun saatiin oikea puoli, jolta Possu juuri viime treenissä lipsahteli toistuvasti vasemmalle. Luovutus oli rehellisen vino, perusasento kuitenkin hyvä.
Ohjattu 9

Kokonaisvaikutuksessa saatiin sanomista vireestä. Pitäisi kuulemma olla matalammassa vireessä niin ei pudottelisi pisteitä seuruuliikkeissä eikä sähläilisi muitakaan. No jaa, mielestäni me oltiin oikein hyvin paketissa, kun palkkailin Possua pelkästään lyhytsanaisin kehuin liikkumatta ja riehumatta sitä. Yhtään lauluakaan ei laulettu, ei edes harkittu.
Kokonaisvaikutus 8,5

Kokonaispisteet 232,5, II palkinto, sijoitus 1/5. Tuomarina Jaana Tala. Tykkään kyllä hänestä, hän on tarkka ja tuomaroi tarkasti sääntökirjan mukaan, vaikka monasti haluaisikin antaa enemmän pisteitä. Esimerkkinä kaukokäskyt joita oikein pahoitteli ettei niistä millään vitosta saa - onneksi ei saanut, harmitus olisi iskenyt jos ykkönen olisi jäänyt neljän pisteen päähän. Samaten kokonaisvaikutuksesta totesi että ei me kyllä kasia ansaita, mutta ysiäkään ei voi meidän sähläilyillä antaa, joten päätti kerrankin antaa puolikkaita pisteitä kokonaisvaikutuksesta. Hauska rouva, ja mennäänä kyllä toistekin hänen kokeisiin.

torstai 11. lokakuuta 2018

Pyhimys: Rakkauslaulu

Viikonloppuna oltiin Tessun kennelleirillä.

Aloitettiin lauantaina heti yllätysnumerolla, eli Possun viestitreeneillä porukassa. Kuuden koiran treenit, sen enempää koirakoita ei ole tainnut olla yhdessäkään meidän kokeessakaan. Itsevarmana totesin Possun juoksevan ihan kelle vaan, ja Possun veljen omistaja lähtikin meille kaveriksi. Eihän se sitten ihan mennyt niin kuin Strömsöössä, kun muut juoksi viisi etappia Possu juoksi vain kolme. Ensimmäinen matka aalle saatiin toimimaan ääniavulla, minulle se juoksi nätisti, mutta kolmas lähtö A-pisteelle ei sitten enää onnistunutkaan. Noloa myöntää, mutta luulen ongelmana olleen enemmän odotusajat kuin kakkosohjaaja. Ilman muita koiria treenatessa kun ei olla juurikaan odottelua otettu lähetysten väliin, ei ainakaan riittävästi. A-pisteeltä lähdettäessä sain kiskoa Possun lähes takaperin koko matkan, kun sillä oli niin kiire ihanalle ohjaajalle joka jäi pallon kanssa alkuun. Mutta kyllähän sekin unohtuu kun hetken loikoo metsässä.

No mutta, tiedetään mitä treenataan ennen ensi kesän koekautta.

Illalla ajettiin vielä jälkeä. Ollaan tehty Tessulla jälkeä lähinnä yksin, ja se on sellaista kuin minun ja Teslan touhu nyt yleensä on. Tesla jäljestää kolme askelta, palaa mun luo kysymään neuvoa ja jatkaa taas kun annan sille vahvisteen seuraamalla sen perässä. Se ei ole kaunista katseltavaa, ja kun yleensä vielä tiedän missä itse tallaamani jälki menee, annan huomaamattanikin koiralle apuja oikeaan suuntaan.

Ensimmäinen jälki oli rehellisen hirveä, kun paineistuin itse selän takana seuraavasta porukasta, ja hortoilin koiran perässä miten sattuu. Onnekkaasti treenikaverit olivat minua taitavampia jäljen kouluttajia - itse kun olen ihan rehellisesti sitä mieltä että en ole koskaan opettanut koiraa jäljestämään. Possu osasi jäljestää valmiiksi, samoin aikanaan Nemi. Rood sen sijaan ei ihmistä jäljestänyt eikä oppinutkaan, ja vähän sama Stefan kanssa.

Nyt on kuitenkin käsissä koira, jolla selvästi on nenänkäyttöpalikat pään sisässä, mutta en osaa niitä sieltä ottaa esille. Enkä tätä asiaa oikein edes tajunnut, vaan ajattelin että mitäpä tuosta, eiköhän se itsevarmuus jossain vaiheessa kasva niin että minulta vahvisteen pyytäminen lakkaa. Nyt kuitenkin otettiin heti seuraavalla järjellä löysät pois ja lakkasin koiran auttamisen kaikin tavoin.

Itselle on henkisesti raskasta olla auttamatta koiraa jota olen ennen auttanut. Tuntuu epäreilulta vaatia jotain mitä en ole aiemmin osannut pyytää - mutta kai se kuitenkin joskus on kerrottava. PITKÄÄN seisottiin jäljen lähtöpaikalla, kun pysähdyin tuijottamaan horisonttiin heti kun Tesla palasi ensimmäisen kuittausreissun luokseni. Ja siihen se sitten jäi. Pyörimään ja seisomaan ja ihmettelemään. Loputtomalta tuntuneen ajan jälkeen se kuitenkin lähti takaisin töihin, ja sain vahvistettua käytöksen lähtemällä perään. Teslalle tuntuu merkitsevän todella paljon niinkin pieni käytös kuin yksi askel sen perään. Huomasin sen toimivan naksuttimen kaltaisena vahvisteena. Usean pysähtelyn jälkeen homma kuitenkin lähti rullaamaan ja jäljestys alkoi näyttää siltä kuin sen kuuluukin näyttää. Luojan kiitos, oli se itselle sen verran henkisesti raskasta olla neuvomatta kun toinen pyysi apua. Ja oli kyllä hyvä treeni, opittiin sekä minä että Tesla tärkeitä pointteja joilla lähteä treenaamaan eteenpäin.

Sunnuntaina tehtiin vielä tottista ja esineitä. No, niissä riittää vielä treenaamista, kaikin puolin. Jääpähän hommaa ensi kesällekin.

maanantai 1. lokakuuta 2018

Rick & Morty: Goodbye Moonmen

Viime viikkoina yllätin itsenikin. Kaivoin Stefan naftaliinista. Harmitti tehdä sen kanssa pelkkää nosea - johon se omasta mielestään on tarpeettoman hyvä, ja tekee ykkös- ja kakkosluokan hajuja sekaisin ulkoetsintöinä.

Puolivitsillä koitin osaisiko se hypätä avoesteen hämärässä illassa. Osasi. Osasi myös kapula suussa, ja niin että hyppy on poissa linjalta, kiertoliikettä imitoiden. Hämmennyin tästä kovin. Koko viime talvi me tahkottiin tätä sen kanssa ja se oli ns. impossibru. Järjellä ajateltuna me tehtiin sitä aina samassa hallissa, punaisella avoesteellä violetilla pohjalla. Insinööri hei, ajattele vähän.

Varmuuden vuoksi tehtiin tämä vielä sinisellä esteellä vihreällä nurmikolla. Ja tänään oranssilla esteellä vihreäpohjaisessa hallissa. Peace of Kake Randelin t. Stefa.

No jaa. Joka tapauksessa rouva on niin kertakaikkisen räjähtävä että kokonainen koesuoritus on vielä kaukana. Seuruussa hän edistää metrin, vinkuu ja puree vaatteita. Hupsista! Tunnarista ei kannattaisi edes puhua, mutta puhun silti - se menee ihan päin helvettiä. Totesin että Stefa ehtii kuolla vanhuuteen jos alan työstää sille vireen laskua tätä liikettä varten, joten ajattelin ottaa asiakseni opettaa sen niin että tunnarin voi tehdä myös täysiä. Se on sellainen minulle sopiva jesarilla kasaan -ratkaisu.

Harkitsen siis käyväni sen kanssa vielä kokeissa. Eihän se ole vielä kuin kymmenen ja puoli vuotta nuori. Ja niin kauan kuin Allan Aula on riittävän nuori tuomaroimaan, on Stefa riittävän nuori kisaamaan! (Ei pahalla Allulle, hän on ihana höpönassu jota ilman ei varmaan oltaisi ikinä uskaltauduttu Possun kanssa ensimmäistä viestikoetta pidemmälle.)

Olen treenannut myös muita koiria. Pelkkää tokoa. Mutta en jaksa kertoa siitä, koska kirjoitan puhelimella ja autocorrect tekee jutuistani kielellisesti vivahteikkaita.

lauantai 8. syyskuuta 2018

Die Antwoord: Ugly Boy

Sitä koiraharrastajan harmin määrää kun itse mokaa.

Possulla oli tänään jälkikoe. Piti olla. Hermoilin koko edellisen illan, keräsin ketjukaulaimet ja pk-liivit riviin, tarkistin että autossa on jälkikeppejä alkuviritystä varten, pakkasin mukaan kinkkuleikettä keppipalkoiksi, kertasin muuttuneet säännöt ja miten se tottis menikään. Etsin paperit ja tarkistin kahteen kertaan että ne on Possun paperit ja rokotuskortit ja kisakirjat.

Rokotuksia en tarkistanut.

Ihan puhtaasti kyllä voi sanoa että MOSAVIRHE ettei tarkista koiransa rokotuksia. Minun rokotusten tarkistaminen on aina perustunut siihen että jossain kokeessa sanotaan "nämä menee muuten ihan kohta vanhaksi" ja sitten muistan varata rokotusajan. Eihän aikuisia koiria tarvitse rokottaa, pentuna vaan, ja sitten ne koirat osaa jo itse varata ajan rokotuksiin ja hoitaa homman. Sitä paitsi olen aina käynyt niin paljon kokeissa että joku muu ne tarkistaa. Paitsi nyt en ole käynyt Possun kanssa kokeessa sitten viimekesän toko-SM:in.

Eikä ne olleet edes viikolla tai kahdella vanhoja. VUODELLA. Eikä edes vuodella vaan vuodella ja kuukaudella. Tähänhän voisi joku kriminaalimieli spekuloida että olisi vaihtanut sen vuosiluvun vaan, piirtänyt kuulakärkikynällä päälle, mutta tosiaan, eihän kukaan koskaan niin tekisi, ja jos tekisi sekään ei olisi riittänyt, ja joka tapauksessa minä tajusin tilanteen sillä hetkellä kun koetoimitsija avasi sen kirjan ja näin olan yli että vanhenemispäivä on 2017.

Turha sitä on jossitella mutta jossittelen silti. Jos edes vahingossa olisin vienyt ne samalla kun Tessu sai vuoden iässä rokotukset. Olen nimittäin miettinyt jossain vaiheessa että nehän saa sitten hyvin kaikkien rokotukset samalle vuodelle (Possulla ja Stefalla nimittäin on, joten Stefankin rokotukset ovat nyt menneet vanhoiksi) ja jotain.

Tuomari muistutti että a) TARKASTAKAA NE KOIRIEN ROKOTUKSET KUN ILMOITATTE KOIRAN KOKEESEEN. Ja sinäkin Saara ilmoittauduit jo MAALISKUUSSA niin olisi hyvin ollut aikaa tarkistaa. Niin olisi. Niin tosiaan olisi. Ei voi kuin omaa tyhmyyttä syyttää. Ja b) emme saa mennä kokeeseen 21 päivään uusintarokotuksista.

Meillä piti olla viikon päästä tokokoe jossa oli tuomarina ihana ja kiltti Juha Kurtti. Ja se viestikoe, joka oltaisiin juostu enemmän tuurilla kuin taidolla.

Tulin kotiin, nukuin viiden tunnin kiukkuitkupäikkärit (joo, aikuinen ihminen ja saatoin ihan muutaman kyynelen tirauttaa ja karjua itselleni autossa omaa tyhmyyttäni. Ja viiden tunnin päikkärit nyt vaan on how I handle adulthood.) ja aloin laittaa perumissähköposteja kokeisiin. Surullisena tiirailin tulevien kokeiden listaa, ja PK-kokeet oli sitten tältä vuodelta taputeltu. Oma mokani kun herään koekäynteihin aina vain loppuvuodesta. Sitten jos käy näin kokeet siirtyy ensi vuoteen.

Tokokokeita on sentään tulossa, ja saadaanpahan lisätreeniaikaa niille. Mutta tämä jälkikoe. Treenit on menneet superhyvin, Possu ei niissä juuri virheitä tee. Olin ihan varma (no semivarma, ei näistä koskaan voi olla varma) että tämä olisi JK2-keikka. Possu on ollut niin hyvä ja kiltti ja hauska höppänä treeneissä. Ajattelin että tämä menee heittämällä.

No mutta. Ilmeisesti palaamme PK-lajeihin ensi vuonna. Voi itku.

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Vilma Alina & Gasellit: Voimaeläin

Minulla on myös koira nimeltä Possu.

Hän on juonikas ja jäynä. Vitsikäs ja vakava samaan aikaan, hassutteleva höpönassu. Muiden koirien kanssa usein enemmänkin penseä ja harvoin leikkiin heittäytyvä, mutta ihmisten kanssa aina valmiina laulamassa laulujaan ja hyppelehtimässä hymyn huulille.

Possukan ilmoitin tokokokeeseen syyskuulle, kun tuli taas liityttyä tokotreeniryhmään ja ajattelin että täytyyhän sitä tavoitteita olla. Possusella on takana lukuisia voittajaluokan kokeita, joista toistaiseksi paras, kakkostulos, oli viime kesänä SM-kisoissa.

En enää edes muista mihin meidän kokeet ovat kariutuneet. Varmaan johonkin pikkumokaan, koska vuoden tokonaftaliinissa ollut koira teki lähes ykköstulokseen riittävän koetreenin heti ensimmäisenä tokotreeninään. Tunnarit, ruudut ja ohjatut noudot löytyivät tuoreesta muistista. Yllättävää kyllä enemmän ongelmia tuotti liikkurin käskyillä ennakointi, jäävissä unohtunut istuminen (jota teemme varmaan eniten pk-tottista harjoitellessa) sekä PAIKALLAMAKUU. Käskytys on tosi vaikeaa. Ja aina hän haluaisi kaatua tai kellahtaa johonkin suuntan, tai jäädä kyynärpäät ilmaan loikoilemaan puoli-istuvaan asentoon. Minun voittajakoira on nyt tehnyt alokasrivissä käskytyksiä kaikista huonoimpana. Voi hupsista meitä.

Mutta vikamme ovat pikkuvikoja. Sivulletulossa Posso ei enää ennakoi, mutta maahanmennessä se sahaa ylös alas. Enemmän jännittää koetilanne; aivot vakuuttavat että pakko siellä itse koetilanteessa on olla jotain vikaa, kun kokeenomaiset treenit menevät niin kevyesti. No, se jää nähtäväksi.

Possuli on vaihtunut myös Teslan tulevaan jälkikokeeseen, kun näin puolitoista viikkoa ennen oli todettava että Tessu ei osaa vielä nostaa jälkeä janalta, noutaa A-esteen yli tai mennä maahan eteenmenossa. Yllättävän lähelle koekuntoa kyllä pääsimme, mutta vielä en voi ykkösluokan tasoista suoritusta siltä vaatia.

Posterilta sen sijaan voin vaatia ihan mitä nyt sattuu huvittamaan, koska hän on kiltti ja valmiiksi koulutettu. En tiedä kuka sen on kouluttanut, mutta joku joskus kun se kerran kaiken jo osaa. Jälkiä se on ajanut hyvin ja varmasti. Jokunen keppi on joskus jäänyt, mutta treeni treeniltä harvemmin. Tottiksessa seuruu on tanssin kaltaista loikkimista, mutta kaikki kyllä tehdään edes sinne päin. Esteethän se menee vaikka takaperin, ja jollain voimilla nostaa painavat kapulatkin. Siitä en sitten tiedä meneekö sekään maahan eteenmenossa.

Mutta ihmeellisin, joskin ehkä vähän hölmö, asia on sen reagointi laukauksiin. Viime kesänäkään ei taidettu ottaa yhtään tottistreenia ampumisen kera, ja nyt otettiin sitten ensimmäinen vuosiin kun muistin että sekin tulee pk-kokeissa vastaan.

Aloitettiin Tessulla, joka seuruuseen ammuttaessa käänsi päänsä vilkaisemaan ampujaa. En huolestunut tästä lainkaan, koska elän oletuksessa että paimenkoirat kuulevat ja näkevät aina kaiken ja vähintäänkin lotkauttavat korvaansa. Neljä kertaa taidettiin Tesla ampua, ja joka kerta reaktio oli pienempi. Tästä ei tule olemaan mitään ongelmaa.

Sitten hain Posanderin ja lähdettiin seuruuseen. Ja tässä vaiheessa on hyvä muistella kuinka paljon siedätystä vaati rakkaistakin rakkaampi Stefani, joka piti opettaa kerta toisensa jälkeen sietämään ääntä joka pilasi sen päivän ja tottistreenit. Ja miten pelkäsin että Porsaasta tulee samanlainen kun se katsoi kohti ampujaa, ja treenikaverini lohdutti minua että reagoiminen ei tarkoita tulevaa ääniarkuutta, ja että tietenkin se reagoi, kaikki paimenkoirat reagoivat ääniin.

Ja sitten Possuacille ammuttiin seuruuseen. Ja se, kirjaimellisesti, ei lotkauttanut korvaansa. Saattoi sen korva tärähtää hyvin vähän, mutta se jäi minulta hämmennyksessäni huomaamatta. En ole vieläkään tottunut siihen että saatan treenata koiria joiden kanssa esteet ja ampuminen eivät muodostu ongelmaksi. Teki mieli iskeä Instagramiin kuvaa kaikilla maailman #blessed ja #kiitollinen tägeillä. Naurettavan pieni asia, joka voi tehdä ihmisen valtavan onnelliseksi kun se ei aiemmin ole ollut itsestäänselvyys.

Ammuttiin sitten vielä paikkikseenkin se Sika, ja siellähän se pysyi vaikka kyhjötin A-esteen takana piilossa. On se vaan hyvä koira.

Viestikokeeseenkin se on ilmoitettu, mutta se vähän jännittää. Ei olla tehty erikseen kuntotreenejä, vaan elän luotossa että hyvä peruskunto ja vapaana lenkkeily riittää. Toivotaan ettei iske tämä itsevarmuus silmille ja Possella ei mene paikat ihan jumiin.

Nyt täytyy lopettaa tämä teksti koska en keksi enää lisää lempinimiä Pössiäiselle.

maanantai 20. elokuuta 2018

Skandaali, Väinöväinö: Samoil Silmillä

Yhteenvetoa itselleni Teslan menneistä kuukausista.

Toukokuussa käytiin BH-koe. Kirkkaasti läpi, joskin luoksetulon loppuasentoa ei vielä osattu. (Eikä osata vieläkään.) Paikallaolossa napsi hyttysiä ja nousi istumaan kaverin luoksetulokäskyllä, mutta palasi takaisin makuulle huomattuaan oman virheensä.

Heinäkuussa käytiin yhtäkkiä tokokokeessa. Olin uhkaillut alkuvuodesta tokon SM-joukkueeseen hakemisella, ja sitten olikin heinäkuu ja meiltä puuttui tulos. Soitin kahden päivän varoitusajalla paikan tokokokeesta mökkireissumme varrelta, ja opetin Tessulle edellisenä päivänä kapulanpidon. Salme Mujuselta 172 pistettä, ykköstulos, sijoitus 2/7. Oikeus hakea SM-joukkuepaikkaa, joka varmistuikin heti, sillä hakuaika loppui samana päivänä.

Puutteina tässä kokeessa perusasennot; jokainen liian takana. Luoksetulossa jopa metrin liian takana, kun Tesla ei vaan saanut jarrutettua aiemmin. Noudossa kaksoiskäsky kapulan ottamiseen (no ei ihme sillä treenimäärällä), kaukokäskyissä kaksoiskäsky istumaannousussa (sama selitys. Tokoliikkeet eivät ole kuuluneet meidän treeneihin lainkaan.)

Paikallamakuu 10 
Seuruu 8,5 Edistää, perusasennot liian takana.
Liikkeestä maahan 9 Edistää, perusasennot liian takana.
Luoksetulo 8,5 Loppuperusasento liian takana.
Kapulanpito 7 Kaksoiskäsky.
Kauko-ohjaus 7 Kaksoiskäsky.
Estehyppy 8,5 Loppuperusasento liian takana.
Kokonaisvaikutus 9 
172 pistettä

Ja nyt SM-koe menneenä viikonloppuna. 171 pistettä ja ykköstulos, sijoitusta en yrittänyt edes laskea. Viime kokeesta oltiin treenattu runsastakin runsaammin häiriöitä ja liikkurointia, ja tehty joka treenissä vähintään toinen kierros kokeenomaisena. Loppuperusasennot edelleen liian takana, samaten seuruun edistäminen, mutta paljon hillitymmin kuin viimeksi.

Paikallamakuu 10 
Seuruu 7 Edistää. Viimeisessä täyskäännöksessä jäi katsomaan kuvaajaa, mistä lisäkäsky.
Liikkeestä maahan 7 Edistää. Kuvaaja koiran edessä, joten valui maasta istualleen tätä katsomaan. Virhe joka ei ole tapahtunut ikinä ennen, eikä varmaan enää toistu, puhdas vahinko.
Luoksetulo 9,5 Loppuperusasento liian takana.
Kapulanpito 8,5 Katseli vähän ympärilleen, pyöräytti kapulaa.
Kauko-ohjaus 8 Kaksoiskäsky maahanmenossa. Myös työvahinko, kova tuulenpuuska söi käskyni.
Estehyppy 8 Loppuperusasento liian takana.
Kokonaisvaikutus 9,25 (9 ja 9,5) 
171 pistettä

Ylipäätään jäi erittäin hyvä mieli Teslan suorituksesta. Se teki juuri niin hyvää ja tarkkaa työtä kuin olen sille opettanutkin, ja virheet olivat ihan vaan hassuja sattumia joista en voi syyttää koiraa. Tesla oli muutenkin tosi helppo matkakumppani, ja majoittuminen vieraassa paikassa tai liikkuminen koiravilinän keskellä ei ollut ongelma.

Seuraavana tavoitteena on se jälkikoe. En tiedä miten käy, ollaan edelleen ihan kesken, mutta treenit jatkuvat kovasti.

Possu on treenannut tokoa ja jälkeä ja aloittanut myös viestiuransa uudestaan. Kaikissa lajeissa on kokeet mielessä.

Stefa on treenannut Nose Workia mutta kieltäytynyt oppimasta enää mitään. On sillä silti ollut onneksi hauskaa.

Ja ottakaa huomioon että tämä on tiivistelmä kolmelta kuukaudelta. Olemme myös uineet ja levänneet ja leikkineet pihalla hippaa ja olleet normaaleita.

lauantai 14. huhtikuuta 2018

The Killers: The Man

Maanantaina Tessu teki Nosea, tiistaina ja torstaina tottista.

Bordercolliet ovat höpsötelleet vain höpsöttelyn ilosta. Possulla välillä vähän vakavampaa tottistreeniä, Stefalla en oikein mitään.

Stefa ei ole vanha koira sielultaan, eikä edes kropaltaan. Mutta kuitenkin ehkä niin vanha, että suljin siltä myös tokon lajivalikoimista. Aiemmin mainitsemani kiertonouto-ongelma ei ota korjaantuakseen, ja meidän taidot ei riitä siihen että kannattaisi metsästää EVL-ykkösiä yhdellä varmalla nollalla. On ollut muutenkin vaikea pitää pakkaa kasassa, ja yhden liikkeen eliminoiminen kokonaan laskee todennäköisyyksiä. Harmi sinänsä, koska tuntuu että Stefasta on tullut iän myötä muuten parempi - se on hurjempi, riehakkaampi ja itsevarmempi. Se tykkää tehdä ja teke kaiken räjähtävästi ja täysillä. Ja varsinkin koska ollaan tehty koko talvi oikeastaan vain kaukoja ja seuraamista, sen tekeminen näyttää tosi hyvältä. Mutta niin, ilman koetavoitteita olen huono treenaamaan.

Rally-toko sitten taas ei ole mun laji, on tullut todettua. Samalla lailla kun toko kyllästyttää mua pikkutarkkuudellaan juuri nyt, rally-toko on kyllästyttänyt aina. Se on tosi pientä näpertämistä sadanmiljoonan eri kyltin kanssa, joissa kaikissa pitää muistaa omat asiat ja virheet jotka nollaavat juuri sen kyltin. Arvostan juuri siitä syystä rally-tokoilijoita, siinä on enemmän liikkuvia osia kuin itse jaksaisin pitää kasassa.

Joten mitähän keksisin vanhalle eläkeläisrouvalleni. Suunnittelin jo opettavani sen viemään kaikki sukkani pyykkikoriin ja jättäväni koko kämpän siivoamisen vain sille, mutta onhan sekin nyt vain surullista, miettikää jos ainoa ilonne päivässä olisi viedä sukkia pyykkikoriin. Teoriassa Stefa ehkä pärjäisi pelkillä lenkeilläkin, mutta ei se varmaan kovin onnellinen olisi. Se on niin hirvittävän kateellinen aina kun nappaan autosta jonkun muun koiran treenihalliin, ja kun se näön vuoksi pääsee tekemään pikku höpsöttelyt se ihan räjähtää! Niin että joka kerta mietin että pitäisi jaksaa tehdä sen kanssa useammin, eikä vain noilla kisaavilla koirilla.

No. Moni varmaan miettii nyt että mikä tampio ihmisenä olenkaan, vastaushan on aivan silmieni edessä koko ajan. Kuten onkin. Olen tehnyt tuolla nuorella termiitillä NoseWorkkiä ihan vain saadakseni sille sosiaalista kokemusta, keskittymiskykyä ja itselleni motivaatiota koiralajeihin, vaikka sehän on nimenomaan markkinoitu kaikille sopivana lajina. Nimenomaan kaikille, ohjeissa on erikseen kohta siitä että myös muunlajiset eläimet saavat osallistua, mutta niiden säännöt kirjataan sitten kun se alkaa olla ajankohtaista. Jos kerran oikeat kissat saavat tehdä NoseWorkkiä, miksei minun pikku tokokissani?

Sitä voisi luulla että kokenut useassa lajissa kisannut ja vielä useampaa treenannut Stefa hoksaisi NoseWorkin sillä että vain ojennan sille sääntökirjan ja se lukee itse miten homma toimii. Mutta tilanne osoittautui yllättävä kyllä paljon hankalammaksi kuin pikku Tessun kanssa aikanaan. Stefa, älykäs ja tomera tokokoira päätteli heti homman nimen kun asettelin kolme kahvikuppia riviin olkkarin lattialle, ja alkoi järjestelmällisesti noutaa niitä minulle. Kyllä Iittalat lenteli kun yritin ottaa niistä koppia ennen kuin yksikään särkyy. Nouto oli sillä kaikkein vahvimpana, ja siihen se aina palasi läpsittyään kuppeja ensin tassuillaan kumoon, purtuaan kahvaa hampaillaan, ja tönittyään niitä kuonollaan.

Lopulta kompromissina hyväksyin kuonon kuppiin laittamisen, ja sitä Stefa sitten tarjosi. En tiedä arvasiko se lainkaan mistä on kyse, kun järjestyksessä vain työnsi naamaansa kuppiin toisensa perään, vaikka saikin aina palkan vaan siitä joka löyhkäsi riittävän vahvasti jopa omaan nenääni. Toisto toiston jälkeen kuppi valikoitui vain randomgeneraattorilla, ja mietin että Tessu aikanaan otti ehkä kaksi toistoa ennen kuin oli kirjaimellisesti hajulla asiasta. Tuntuu hupsulta, Stefa on kuitenkin tehnyt tunnaria, hakua, jälkeä, esineruutua, kaikenlaista hajutyöskentelyyn liittyvää. Jostain syystä eukalyptuksen löyhkä ei vaan soittanut sillä mitään kelloja.

No jaa, saanpahan tavoitteelliselle mielelleni tekemistä kun koitan opettaa Stefalle lajia. Ainakin sillä oli erittäin mukavaa, ja Teslan ja Possun oli aika olla kateellisia koiraportin takaa menoa katsellessaan.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Warmen: Somebody's Watching Me

Muut koirat ovat olleet rauhassa, mutta Tessu on tehnyt paljon kaikenlaista treeniä. Tai, mitä mä valehtelen, paljon yhdenlaista treeniä. Ajattelin josko jopa tekisin sen kanssa myös tokojuttuja, mutta huomasin ettei siitä tule yhtään mitään. Joten tehtiin kaverin kanssa diili, että hän tekee Teslalla kapulanpitoa ja mä teen hänen koiralla seuruun kontaktia. Kerran vaihdettiin koirat päittäin treeneissä, ja heti saatiinkin kyllä ihan näkyvää tulosta - huomaa että tietyt ihmiset haluaa treenata vain tiettyjä asioita, ja se näkyy koirissakin.

Viikolla tehtiin hupsuja häiriötreenejä. Laitoin Tessun paikallamakuuseen ja toinen koira teki luoksetuloa sen editse. Kerran Tessu erehtyi tule-käskyllä lähtemään, mutta palautuksen jälkeen se muisti mistä on kyse ja pysyi nätisti. Muutenkin tehtiin pitkästä aikaa kaikenlaista sellaista jossa toinen koira teki vieressä ja Teslan piti silti keskittyä. Ei tuottanut lainkaan ongelmaa, mutta hermostuttaa silti koeolosuhteet, niissä on kuitenkin niin monta liikkuvaa osaa lisää, etten voi olla varma Teslan häiriönsiedosta.

Tänään käytiin tekemässä kokeenomainen BH-treeni ihan vain me yksin. Olin käynyt alkuun lenkittämässä koirat, joten Tessusta oli otettu isommat savut ulos. Otin sen jo suoraan autosta koemaisesti, en antanut sen häslätä enempää vaan laitoin sen vaan haukkumaan käskystä isomman kiukun ulos. Sitten hihnassa halliin, esittäytyminen kuvitteelliselle tuomarille ja omalle paikalle odottelemaan vuoron alkua. Tässä huomasin heti jo pari koulutusvirhettä - Tesla hyppäsi pois perusasennosta kun ojensin käteni ja höpisin. Saati sitten että siinä olisi ollut tuomari jota vasten hypätä. Aloituspaikalla odotellessa Tessu myös hypähti eteeni, en ole tehnyt sen kanssa odottelua vielä.

Itse liikkeet menivät aika hyvin. Seuruun oikealle käännöksissä Tesla kahdesti hyppäsi pois seuruusta, mutta enhän mä tietenkään ole taaskaan treenannut kuin vasemmalle kääntymistä.. Juoksu ja hidas osuus menivät hyvin. Myös siitä Tesla on kiva koira, että se ei tee mitään eroa seuraamiseen hihnassa ja vapaana. Aiemmat koirani ovat olleet sitä mieltä että hihnassa vaan lenkkeillään, ja hinnaseuruu on pitänyt opetella erikseen vapaanaseuruusta.

Luoksetulossa huomasin sellaisen pikkujutun että enhän mä ole opettanut Teslalle loppuasentoa.. Joten sehän sitten syöksyi käpälät edellä mua päin, hyvä kun en kaatunut. Ai näin niitä ohjaajansa kaatavia pk-koiria tehdään!

Luoksetulon jälkeen tein paikkamakuun, arviolta toisen koiran suorituksen pituisen. Siitä käveltiin tuomarinpuhutteluun, missä Tesla sai odotella hetken vähän vapaammin (tämäkin oli aika vaikeaa) ennen kuin käveltiin pois ja palkkasin sen.

Tesla teki ihan mielettömän hyvää työtä. Se osaa ja jaksa seurata hyvin ja pitkälle, se ei riehaannu juoksuosuudessa, palkattomuus ei vaivannut sitä yhtään. Ensimmäisen seuruun jälkeen kehuessa siltä taisi päästä yksi into-hau, mutta muuten se oli hiljaa. Kaikkein eniten silti ilahduttaa se että se ei tarvinnut palkkaa vaan palkkaantui liikkeiden välissä kehuista. Sillä on ihan todella Mieletön Moottori, ja siitä tulee kyllä todella hyvä kisakoira. Olin ihan pakahtua ilosta treenin jälkeen.

Mutta muistiin vielä itselleni - tuomarin kättely, henkilöryhmä, luoksetulon loppu, oikealle käännökset. Mielelläni tahdon vielä ekstratreeniä paikallaoloon kun suorittava koira pyydetään luokse, vaikka siinä ei olekaan ollut ongelmaa aiemmin. En ymmärrä miten me ollaankin jo näin valmiita, vaikka kokeeseen on aikaa vielä puolitoista kuukautta..! Ja mä silloin ilmoittautumisvaiheessa olin varma ettei tästä tuu kyllä mitään. No, onnekkasti ehdin vielä hajottaa pakan monta kertaa tässä ajassa, joten eipä tässä hätää.

Mistä mieleen - sitä kaupunkiosuuttakin piti harjoitella..
Kuonoton koira BH-suorituksensa jälkeen.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Gorillaz: Feel Good Inc.

Käytin Tessun luustokuvissa keskiviikkona. Tarkoitukseni oli kuvata kaikki kerralla vasta sen täytettyä kaksi, mutta en sitten malttanutkaan, kun veljeltä löytyi irtopala olasta.

Tessunmuru oli onnekkaasti kuonosta hännänpäähän priimaa, ja Liittokin lausui lonkat ja kyynärät heti seuraavana aamuna. Välimuotoisen lanneristinikaman sekä se joku toinen mikä lie odottavat vielä lausumista, mutta eläinlääkärin mukaan ne näyttivät hyviltä. Samoin olat ja selkä.

Tessun seuruu on alkanut näyttää jo vähän seuraamiselta. Virtaa ja intoa siinä riittää, joten se seuraa jo niin pitkiä pätkiä kuin talvihallissamme mahdumme tekemään. Käännöksissä se on tosi hieno, ja juoksu ja hidas kävelykin siltä jo onnistuu. Vielä kun päästäisiin tekemään enemmän paikallamakuuta sekä henkilöryhmää.

Possukin on tehnyt tottista, mutta kun tokointoa ei ole, jää hallitreenattavat asiat vaisuiksi. Tottisjuttuja ollaan tehty esteitä lukuunottamatta, ja Possu olisi niin täynnä intoa kuin vain ikinä. Ei sitä oikein tarvitse edes palkata, kun se tekisi vain niin paljon kun sen annetaan.

Stefa sen sijaan on vain höntsäillyt. Olen hyvin pitkälti luovuttanut sen kanssa tokotreenailujenkin suhteen, kapulan nostaminen maasta ja esteen hyppääminen kiertonoudossa on sille liikaa. Mikä on toisaalta niin outoa, kun se kuitenkin pystyy tekemään hyppynoutoa, mutta kun se ei voi pysähtyä kapulaa nostamaan loppuu motoriikka ihan täysin. No mutta, ehkä sillä on jo riittävästi tuloksia elämänsä aikana. Rakkaaksi kaveriksi se on kuitenkin otettu eikä kisakoneeksi.

Arjessa olen ollut näiden kanssa vähän helisemässä. Tesla on alkanut (lopulta) näyttää teini-iän merkkejä ja on pari kertaa äitynyt räksyttämään vastaantulijoille ohituksissa. Ei se mitään, kyllä minä yhden Teslan hanskaan, mutta kun POSSU, aikuinen koulutettu Possu, käyttää tilaisuuden hyväkseen ja alkaa rähjätä myös. Possu on aina ollut sellainen että huomaa kyllä jos keskittymiseni herpaantuu ja alkaa sikailla, ja kun treenimäärät vähenee se kokeilee enemmän rajojaan arjessa. Pitäisi siis vaan löytää aikaa lenkitellä Teslaa erikseen kunnes ohitukset ovat hallussa, niin Possun ongelmat poistuvat itsekseen. Ikävä kyllä raskaan työpäivän jälkeen sitä useammin menee siitä missä aita on matalin, ja valitsee lenkkipolut joilla ei tule ketään vastaan. Sen suhteen tuo BH-koe tulee ihan hyvään aikaan, kun on vaan löydettävä tilaa Teslan kaupunkikävelytreeneille.

Kun aurinko alkaa paistaa alkaa mieli palata PK-kentille ihan urakalla. En malttaisi millään odottaa että päästään oikeasti ulos treenaamaan. Vähän aloin taas puhua viestitreeneistäkin kaverille, jos saataisiin Possuli kolmosluokan kokeeseen tänä kesänä.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Gettomasa: Lössi

Viime ajat ovat olleet vähän tylsiä. Tessu satutti tassunsa helmikuun alussa, eikä se ole vieläkään aivan kokonaan parantunut. Koirillani ei ennen ole ollut tuollaista polkuanturahaavaa joka ei tunnu paranevan millään. Parin viikon parantumisen jälkeen kun oltiin jo voiton puolella Tessulta hajosi lenkillä tossu, ja haava repesi uudelleen lähes alkutilanteeseen. Yksi antibioottikuurikin siihen tässä välillä jo syötiin, ja kaikenlaisia rasvoja ja jauheita tuli kokeiltua. Loppujen lopuksi tuntui että rasvat vain pehmensivät loppupolkuanturankin paljon alkua huonommaksi, joten en enää tehnyt tassulle yhtään mitään. Polkuantura on palautunut hyvin ja siinä on enää pieni kuluma keskellä, ja nyt olen alkanut käyttää sitä jo lenkeillä ilman tossua. Pidempiä lenkkejä tai hankikannoille menemistä olen välttänyt, ettei oteta taas takapakkia. Kaiken kruunuksi sain vielä ikävän flunssan, jonka takia olen saikutellut pari päivää töistä ja loppuajan vain yskinyt sisikalujani pihalle. Onneksi sentään tähän vaiheeseen, joten toivon mukaan ollaan sitten treenikunnossa sekä minä että koirot samaan aikaan.

Syytä nimittäin on. Minut hullutettiin ilmoittautumaan Tessun kanssa BH-kokeeseen toukokuulle. BH-kokeeseen, me jotka ei osata edes kääntyä seuruussa. Näköjään se ei haittaa, vaan olen juuri niin hullu kuin olen aina ollutkin. Kuitenkin meillä on oikeastaan kaikki jo harjoiteltuna, seuruuta pitää vain pidentää ja vaikeuttaa, samoin paikallaoloa. Kaupungissahan me kuljetaan säännöllisen epäsäännölliseksi, joten kaupunkiosuuden pitäisi mennä suht kivuttomasti. Joka tapauksessa se on hauskin osa treenata, joten mitäpä tuosta.

BH-kokeeseen ilmoittautuessa ilmon vastaanottaja erehtyi lipsauttamaan "kun meillä on myös se jälkikoe syyskuussa.." Puhelun jälkeen join kupin kahvia seinään tuijottaen ja soitin sen jälkeen takaisin että varaahan paikka myös sinne jälkikokeeseen. Se on nyt Tessun nimellä, vaikka Tessu-rukka ei ole tainnut ajaa elämässään vielä yhtään jälkeä, tehdä yhtään esineruutua tai edes nähnyt PK-esteitä. Eikä sillä tosiaan ole vielä sitä BH-koettakaan, saati edellytyksiä siihen.

No, hillitäkseni järkytystänne kerron että back up -suunnitelma on viedä Possuli sinne. Joten ei se ehkä oikeasti ihan niin holtiton suunnitelma ole kuin alkuun kuulostaa. Mutta tuli nyt sitten oltua hullu ihan urakalla. Onpahan sitten taas korkeuksia joista pudota.

Tokon SM-treeneissäkin me käytiin kääntymässä viime kuussa, mutta into tokoon ei ole aivan täysin vielä palautunut. Tuntuu noi PK-lajit sen verran omimmilta nyt, että taitavat Possu ja Tessu saada treenailla niitä. Harmi sinänsä, koska Stefan EVL-koekunto ei ole mitenkään kaukana, mutta en vaan jaksa hienosäätää.

Stefanovitz täyttää tänään kymmenen. Hän on vielä sielultaan nuori ja notkea.

lauantai 20. tammikuuta 2018

Pyhimys: Jättiläinen

Torstain treeneissä huomasin todellisen laidan meidän häiriönsiedosta. Ilmeisesti Tessu on ryhmätreeneissä vain niin pirun pelottava ettei kukaan tule meitä kovin lähelle. Sehän on maailman kiltein pikku söppänä, mutta varmaan se näyttää energisenä ja suurena aika hallitsemattomalta seurakoiraihmisen silmään.

Mutta tosiaan. Torstaina oli treenikavereina belgeihin tottuneita jotka tulivat lähemmäs treenaamaan, ja huomatessani Teslan keskittymiskyvyn rakoilevan pyysin heidät vielä entistäkin lähemmäs, lähes hännän päälle treenailemaan omia koiriaan. Tessu-rukka. Varsinkin kaverin pieni belgineito oli sen mielestä ihan vastustamaton. Selvästi näitä treenejä tarvitaan lisää, ennaltaehkäisevästi, ennen kuin minulla on narttukoirien perään kuolaava teinikoira :D

No mutta. Tänään meillä oli The Hajutesti. Viime kokeesta on aikaa, viime vuonna käytiin Stefan ja Possun kanssa keväällä yksi tokokoe sekä Possun kanssa toko-SM:t. (Muistaakseni siinä olivat meidän viime vuoden kokeet. En ole ihan varma.) Tämähän näkyi sitten niin että olin AIVAN PANIIKISSA. Jo perjantaista asti. Aamulla heräsin ajoissa sähläilemään ja hermoilemaan, mutta lähdin silti kuitenkin niin viime hetkellä, että pysähtyessäni rikkomaan matkalla rahaa (koemaksu suoritettiin paikan päällä) muistin että eihän minulla ole mukana kuin pelkkä koira, paperit ja rokotustodistukset jäivät kotiin!

Siitä sitten viestiä järjestäjälle ja hirveää kyytiä takaisin kotiin, missä aloin panikoida Teslan rokotuksia - nämähän pitäisi vuotiaana rokottaa, ja Tessu on rokotettu viimeksi nelikuisena. Onneksi, kuten tänään opin, nelikuisena annettu rokotus on kuitenkin voimassa vuoden, eikä vuoden ikään asti. Maaliskuuhun asti siis vielä aikaa uusia.

Paikalle päästiin, ja saatiin vielä osallistuakin vaikka pelkäsin myöhästyväni niin että meidät suljetaan kokeesta. Hädin tuskin muistin maksaa saati kirjoittaa kisakirjaan koiran tiedot. Minkä jälkeen alettiin etsiä Tessusta sirua, ja aloin panikoida että mitä jos se on mennyt kasvuaikana hukkaan, niinhän voi käydä myös? Sieltä se kuitenkin löytyi, kiusallisen pitkän etsiskelyn jälkeen, lapaluiden välistä, vaikka luulin sen olevan vasemmalla puolella kaulaa.

Tessu-rukka oli ollut aivan holtiton aamusta asti. Oma jännittämiseni selvästi vaikuttaa siihen, koska se oli heräämisestäni asti vain pyörinyt ja huutanut. Koepaikalla piti oikein kerätä itseni jotta sain kasaan itseni ja koiran halliin astumista varten. Onnekkaasti olimme vuorossa heti toisina, joten en joutunut enää patoamaan omaa jännitystäni, vaan sain heti tuomarin puhuttelun jälkeen ottaa Teslan autosta viriteltäväksi. Meidän NoseWork-harrastuksessa virittäminen on sellaista vireen laskemista, Tesla on intopiukeena ja minä teen sillä pienet tokoilut saadakseni sen kuulolle. Pahin pelko olisi että Tesla säntää radalle samalla innolla kuin se pamahtaa treenihallin ovesta sisälle, eikä keskity lainkaan itse tehtävään.

Tesla kasasi itsensä nopeammin kuin minä, se keskittyi yllättävän hyvin ja lakkasi huutamasta jo heti virittelyssä. NoseWork on lajina sellainen etteivät muut saa nähdä toisten suorituksia, joten virittely tapahtui ulkona 17 asteen pakkasessa. Tessua vähän palelsi selvästi, istuminen ei onnistunut kun pallit jäätyivät, ja loppuajan raukka steppaili kun tassuihin otti kylmää. Sitkeästi se silti oli mun kanssani tekemässä eikä antanut sään häiritä. Olin varautunut pitkäänkin keskittymisharjoitukseen hallin ovesta sisään käveltyämme, mutta Teslapa napahti tarkkaavaisena perusasentoon ja seurasi nätisti lähtöviivalle. Ei kai siinä auttanut kuin aloittaa testi.

Laatikkoina oli helpot tavalliset kannelliset muovilaatikot. 12 laatikkoa kahdessa rivissä, ja niitä lähestyttiin laatikoiden päästä, joten hommiin pääsi heti. Treeneissä olen välillä kävellyt aluksi rivin toiseen päähän saadakseni Tessun keskittymään, mutta nyt ei tarvinnut. Lähetin sen heti lähtöviivalta, vaikka yleensä lähetän lähempää, mutta töihin se lähti kuin vanha tekijä. Tessu etsi järjestelmällisesti oikeaa riviä, vaihtoi puolessa välissä tarkentamaan vasemmalle ja loikkasi sitten takaisin oikealle puolelle ja viskasi yhden laatikon ympäri. Minua jännitti niin että meinasin oksentaa. Ihan vakavissani ajattelin että selvä, tämä koe jää tähän, mun on pakko keskeyttää kun ei oma pää kestä.

Sen sijaan kokosin itseni ja sanoin Tessulle että kuulehan nyt koiro, ethän voi edes haistaa sitä laatikkoa kun käännät sen tuolla lailla väärinpäin. Tein sen mitä kurssinvetäjä on alusta asti muistutellut, jos et ole varma, aloita alusta ja etsi kaikki laatikot uudelleen. Koska NoseWorkin hajutesti menee hylätyksi heti kun ilmoitan tuomarille väärän ilmaisun, sen sijaan etsiä saadaan hyvinkin vapaamuotoisesti kolme minuuttia.

Palattiin siis alkuun. Lähetin Tessun. En ikinä ole epäillyt sen ilmaisuja, joten nyt se turhautui ja raapi heti ensimmäistä laatikkoa, mutta tajusin sen onneksi johtuvan omasta virheestäni ja annoin sen jatkaa. Se vaan juoksi alun laatikot läpi, ja oloni oli aika toivoton. Aiemmin ympäri kääntämälleen laatikolle päästyään se hyppäsi sen päälle makaamaan laatikko etukäpälien alla ja tuijotti mua hyvin tiiviisti silmiin sanoen "no niin idioottiohjaaja, usko mua kun mä sanon". Ja mä uskoin. En muista mitä kummaa sanoin tuomarille, mutten ainakaan että ilmaisu. Oikea laatikko se kuitenkin oli, ja hölinäni hyväksyttiin, ja Tessu-koironen sai hyväksytyn tuloksen ensimmäisen luokan hajutestistä! Johan nyt!

Yllättäen (tai ei mitenkään yllättäen näin omaa sekoilua jälkeenpäin miettien) koe ei ollut mikään läpihuutojuttu, vaan tasan puolet osallistujista läpäisi ja puolet sai palata jatkamaan harjoittelua. Kävipä siellä yksi lievä ragequitkin muistuttamassa syitä omalle downshiftaamiselleni koiraharrastuksista.

Mutta me onnistuttiin, ja mä sain hyvän osoituksen siitä kuinka paljon Teslakin vaan osaa. Kokeen alussa odotellessamme sain muilta osallistujilta kehuja Teslan käytöksestä ja ihan hämmennyin - itse näen siinä yhä rasavillin pennun, mutta onhan se joissain tilanteissa jo säntillinen ja tottelevainen belginalku. Tästä onnistuneesta suorituksesta innostuneena avasin lopulta tokon säännöt ja tarkastin mitä siinä nykyisessä alokasluokassa oikein onkaan. Niille jotka eivät muista tiedoksi, että siellä on noin kolme liikettä. Voisin vaikka vannoa että Stefan ja Possun kanssa ne luokat käydessä olivat paljon pidempiä ja vaikeampia. Saattoivat ollakin. Kuitenkin tuli huomattua, ettei se alokaskokeen taso olekaan kovin kaukana meidän osaamisestamme. Salaa aloin jo vähän haaveilla, josko Teslan kanssa otettaisiin tavoitteeksi tämän vuoden toko-SM:t. Näköjään sisäistä koiraharrastajaa ei saa hengiltä pelkällä ajanpuutteella ja työväsymyksellä.

Poseeraava Tessumies

lauantai 13. tammikuuta 2018

Antti Tuisku: Swäg

Vuodessa Teslasta on tullut suuri koira. Possusta laiska ja Stefasta vanha. Vuosi sitten ihanana alkanut työ vie stressitasollaan mehut ja laittaa kyseenalaistamaan omat taidot. Yhdistystoiminta on karsiutunut ensimmäisenä, ja perässä koiralajien määrä on supistunut. Vuoden aikana nurkkiin on muuttanut myös joku mies, jonka kanssa suunnitellaan jo isompaa asuntoa(jonne kuulemma ei kuitenkaan mahdu neljättä koiraa).

Kesä on ollut treenittömin viiteen vuoteen. Puolessa välissä kesää jätin hakutreenit tauolle kun omat tavoitteet olivat aivan hukassa. Kesällä juoksutin Possulla parit viestitreenit, mutta kun sen juoksut osuivat kovimman treenipiikin ajalle nekin sitten jäivät. Jälkeä en tainnut tehdä kertaakaan, vaikka Possu ei olisi ollut kaukana kakkosluokan koekunnosta, ja siitä oli tarkoitus tulla Teslan päälaji.

Syksyllä treenit ovat tasaantuneet kertaan viikossa. Tokoryhmästä tauolle jääminen muuttui poisjäämiseksi, ja treenit ovat siirtyneet yksityiseen koirakouluun jossa kurssinvetäjä suunnittelee treenit valmiiksi eikä väsyneen insinöörin tarvitse vaivata päätään. Viikon aikana tehdään höpsöttelytokot kaikille ohjatussa treeniryhmässä ja samalle päivälle Teslan nosework-treenit. Nosework on osoittautunut sellaiseksi kiireisen ihmisen lajiksi. Sillä saa haistelutehtävin mehut pois innokkaasta paimenesta jos päivän jälkeen ei jaksa enää keittiötokoja tehdä.

Koirat ovat sopeutuneet elämänmuutokseen hyvin. Tiedostan että aiempina vuosina olen treenannut ihan puhtaasti liikaakin aina välillä, joten leikkaus siitä nykyiseen kerta viikossa -tyyliin tuntuu varmasti niistäkin hurjalta. Silti nämä ovat pieniä muruja, lenkeillä ne tuntuvat riehuttavan toisiaan enemmän, kun aiemmin Stefalla ja Possulla saattoi mennä pelkäksi köpöttelyksi. Nyt joka lenkki juostaan täysiä ja otetaan kaikki irti. Loppulenkistä Stefa ei enää jaksa, mutta Tesla jaksaisi lenkin perään vielä toisenkin.

Viikon päästä Tesla on menossa elämänsä ensimmäiseen kokeeseen. Se on Noseworkin esikoe, hajutesti. Minua jännittää hurjasti, koska vaikutan täysin kyvyttömältä oppimaan tämän lajin sääntöjä. Kokeenomaisesti treenatessa alan usein panikoida ja teen itse valeilmaisuja, vaikka Tesla on hyvin tarkka ja löytää hajulähteen joka kerta. Hajun löytyessä huidon ja huudan vain jotain, muistamatta lainkaan oikeaa toimintatapaa. En myöskään kykene ymmärtämään palkkaussysteemiä, koska kehässä saa olla palkat mukana mutta ne saa antaa vain yli metrin päässä löydöstä. Joko palkkaan suoraan löydön päällä tai unohdan palkan kokonaan. Kaiken lisäksi en ole ikinä nähnyt ainuttakaan hajutestiä, joten jännitys on kova.

En ole vieläkään varma aionko ostaa lisenssiä tälle vuodelle. Rehellisesti sanottuna ei huvita, koska kaikki muistavat millainen haloo siitä on ollut, ja Palveluskoiraliitto on hoitanut asian ihan vaan yksinkertaisen huonosti. Mutta jos kokeisiin tahtoo ei jää vaihtoehtoja. Koirat eivät ole vielä koekunnossa. Stefasta ja Possusta en osaa arvioida niiden tokotasoja yhtään, koska omasta laiskuudesta johtuen kaikki isot ja järjestelyä vaativat liikkeet jäävät aina tekemättä, ja treenaillaan vain seuruuta, kaukoja, tyhjäänlähetyksiä ja muita mihin ei tarvitse koota kentällistä rihkamaa.

Teslahan on ihan superhyvä, eilen työpäivän jälkeen päätettiin vetää ylimääräiset treenit (koirat ovat siis usein töissä mukana, ja kun treenihalli on "työmatkalla" ei kynnys yllätystreeneille ole mitenkään korkea) ja yllätyin kovasti miten paljon se jo osaa vaikka treeni on täysin suunnittelematonta. Se osaa seurata jo monta askelta, ja alkeet ollaan tehty noutoon, luoksetuloon, jääviin liikkeisiin, kaukokäskyihin.. Paikallaoloakin se on jo tehnyt ja on suorastaan yllättävän hyvä. Sovittiin juuri kavereiden kanssa että vuokrataan kevääksi hallilta omatoimivuoro niin päästään tekemään vähän muutakin kuin ohjatun ryhmän alkeita. Josko vaikka sitä paikallaoloakin porukalla. Sitä kun ollaan tehty vain yksin tähän asti.

Tesla on kyllä mainio pieni (tai siis pirun suuri) paketti. Sekava treenitapani on tehnyt siitä hyvin häiriöitä kestävän, ja sen mielestä treeni on aina IHANAA. Hassuinta on se, että työtä tehdessään se ei hauku, vaikka muuten onkin sellainen intohaukkuja. Jos vaadin liian vaikeita siltä lähtee kiukkumähinä, "selitä mitä tahdot niin teen sen". Olen yllättynyt miten hyvin se kestää korjausta, jos sen ensimmäinen perusasento ei kelpaa ja sanon "höpö höpö, teeppä uusiksi" lähtee siltä kirosana ja suorastaan yliyritetty, intopiukea perusasento. Jos sen kerran palauttaa takaisin paikalleen odottamaan, pysyy se sen jälkeen paikallamakuussa vaikka heittelisin leluja ilmaan ja hihkuisin vieressä. Vanha, tavoitteellinen minä veisi sitä jo koetreeneihin keräämään kokemusta kokeista, mutta nyt kun pysyn vankasti mukavuusalueellani me loistetaan vaan kahdestaan tyhjässä hallissa. Edes tokon uusia sääntöjä en ole lukenut, koska kuka sellaisia nyt jaksaisi selvittää.

Meille kuuluu siis ihan hyvää, vaikka meistä ei mitään kuulukaan. Poistin koko Facebook-tilini turhautuneena koko laitokseen, mutta Instagramiin yritän laittaa kuvia aika-ajoin, jotta Illuminati ei ala kuunnella minua puhelimen mikrofonista.