Gorillaz: Feel Good Inc.

Käytin Tessun luustokuvissa keskiviikkona. Tarkoitukseni oli kuvata kaikki kerralla vasta sen täytettyä kaksi, mutta en sitten malttanutkaan, kun veljeltä löytyi irtopala olasta.

Tessunmuru oli onnekkaasti kuonosta hännänpäähän priimaa, ja Liittokin lausui lonkat ja kyynärät heti seuraavana aamuna. Välimuotoisen lanneristinikaman sekä se joku toinen mikä lie odottavat vielä lausumista, mutta eläinlääkärin mukaan ne näyttivät hyviltä. Samoin olat ja selkä.

Tessun seuruu on alkanut näyttää jo vähän seuraamiselta. Virtaa ja intoa siinä riittää, joten se seuraa jo niin pitkiä pätkiä kuin talvihallissamme mahdumme tekemään. Käännöksissä se on tosi hieno, ja juoksu ja hidas kävelykin siltä jo onnistuu. Vielä kun päästäisiin tekemään enemmän paikallamakuuta sekä henkilöryhmää.

Possukin on tehnyt tottista, mutta kun tokointoa ei ole, jää hallitreenattavat asiat vaisuiksi. Tottisjuttuja ollaan tehty esteitä lukuunottamatta, ja Possu olisi niin täynnä intoa kuin vain ikinä. Ei sitä oikein tarvitse edes palkata, kun se tekisi vain niin paljon kun sen annetaan.

Stefa sen sijaan on vain höntsäillyt. Olen hyvin pitkälti luovuttanut sen kanssa tokotreenailujenkin suhteen, kapulan nostaminen maasta ja esteen hyppääminen kiertonoudossa on sille liikaa. Mikä on toisaalta niin outoa, kun se kuitenkin pystyy tekemään hyppynoutoa, mutta kun se ei voi pysähtyä kapulaa nostamaan loppuu motoriikka ihan täysin. No mutta, ehkä sillä on jo riittävästi tuloksia elämänsä aikana. Rakkaaksi kaveriksi se on kuitenkin otettu eikä kisakoneeksi.

Arjessa olen ollut näiden kanssa vähän helisemässä. Tesla on alkanut (lopulta) näyttää teini-iän merkkejä ja on pari kertaa äitynyt räksyttämään vastaantulijoille ohituksissa. Ei se mitään, kyllä minä yhden Teslan hanskaan, mutta kun POSSU, aikuinen koulutettu Possu, käyttää tilaisuuden hyväkseen ja alkaa rähjätä myös. Possu on aina ollut sellainen että huomaa kyllä jos keskittymiseni herpaantuu ja alkaa sikailla, ja kun treenimäärät vähenee se kokeilee enemmän rajojaan arjessa. Pitäisi siis vaan löytää aikaa lenkitellä Teslaa erikseen kunnes ohitukset ovat hallussa, niin Possun ongelmat poistuvat itsekseen. Ikävä kyllä raskaan työpäivän jälkeen sitä useammin menee siitä missä aita on matalin, ja valitsee lenkkipolut joilla ei tule ketään vastaan. Sen suhteen tuo BH-koe tulee ihan hyvään aikaan, kun on vaan löydettävä tilaa Teslan kaupunkikävelytreeneille.

Kun aurinko alkaa paistaa alkaa mieli palata PK-kentille ihan urakalla. En malttaisi millään odottaa että päästään oikeasti ulos treenaamaan. Vähän aloin taas puhua viestitreeneistäkin kaverille, jos saataisiin Possuli kolmosluokan kokeeseen tänä kesänä.