Aika kirjoittaa taas, kun ollaan viikko oltu hiljaa. Mutta ei olla kyllä mitään tehtykään. Pururadalla ollaan käyty, mainiota harjoitusta pennulle, kun se on ollut vapaana(hyi minua). Muut lenkkeilijät vielä järkyttävät ja niitä täytyy haukkua, mutta Rood tulee onneksi käskystä luokse eikä mene häiritsemään muita. Tuolla radalla tosin liikkuu noin yksi ihminen lisäksemme kerralla, eli harjoitusta ei ole tullut tarpeeksi.
Koirakavereitakin ollaan nähty, sunnuntaina Rood tapasi Dose-huskyn, joka oli.. en tiedä kuinka monta kertaa isompi, mutta valtava kuitenkin:D Mutta eihän tuo pieni pelännyt, ensin tietysti hakkui kun järkyttävän kokoinen eläin juoksee kohti:D Myös Rasaa oltiin katsomassa ja otettiin mukava metsälenkki. On aina niin kivaa nähdä toisia pennunomistajia, kun huomaa ettei se elämä muillakaan aina ruusuilla tanssimista ole.
Myös rokotuksilla oltiin, että nyt pitää vaan toivoa, että täällä järjestettäisiin pentukurssi. Rokotukset olivat muuten mielenkiintoiset, otettiin rabies ja neloisrokote? samaan aikaan, vaikka suositukset ehdottovatkin kaiketi parin viikon väliä.. Se rabiesrokote olikin Roodille järkytys, kun muuten ei ole rokotusta edes huomannut, mutta nyt loppuivat makupalat kesken rokotuksen aikana ja huomasin kun piikki vedettiin pois. Siinä se sitten luihkasi ja pyöri ympyrää jaloissani hetken, mutta rokote kuulemma vähän kirveleekin. Tosin lopetti kohta ja odotushuoneen aussienuorukainen toi taas ihan muuta ajateltavaa, joten traumoja tuskin jäi.
Esineruutua ei ollakaan nyt harjoiteltu, kun avustaja pirulainen lähti rippileirille:S
Ja ensi viikon tiistaina alkavat minulla kesätyöt. Katsotaan miten penikka kestää pitkiä päiviä tarhassa.
Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori
torstai 26. kesäkuuta 2008
torstai 19. kesäkuuta 2008
Lisää PK-touhua
Tänään oltiin taas metsässä palveluskoirailemassa. Otettiin esineruutua niin, että ensin avustaja leikki koiran kanssa, sitten minä pitelin koiraa kun avustaja kävi viemässä lelun heinikkoon. Maasto oli tosi vaikea, paljon kiviä ja mättäitä, pieniä puita ja vielä mäessä. Roodilla olikin vaikeuksia, kun sen esineiden etsintä perustuu pääasiassa siihen, että se kompastuu leluun.. Se ei siis käytä nenäänsä eikä silmiään, vaan yksinkertaisesti harhailee ja toivoo parasta. Se kuitenkin jatkoi etsintää todella sinnikkäästi kunnes löysi lelun. Parin toiston jälkeen tehtiin niin, että pentu ei nähnyt kuinka lelu vietiin, vaan sanoin sille vain merkkisanan ja lähetin. Rood lähti innoissaan, siihen suuntaan mistä edellinen oli löytynyt, mikä oli lelun sijaintipaikasta vasemmalla, etsiskeli aikansa ja katsoi sitten minuun kysyvästi. Toistin käskyn ja Rood lähti oikeaan suuntaan. Lelu oli näkyvästi kannon päällä ja Rood ohitti sen monta kertaa, mutta meni kyllä hetki ennen kuin se tajusi kiivetä kannolle ja kompastui leluun. Se oli niin ylpeä, että jopa toi lelun minulle asti, vaikkei yleensä tuo. Otettiin vielä pari toistoa, ja jossain vaiheessa pentu havahtui ja alkoi haistella. Lelu oli tällä kertaa kannon takana, koska se oli saanut viimeisenä helppona esineenä nähdä sen asettelun, ja se suunnisti suoraan kannolle. Se nuuhki tarkkaan kannon ja paikan jossa lelu oli ollut ennen kuin avustaja oli siirtänyt sen kannon taakse(oli siis ensin laittanut lelun näkyviin, mistä minä käskin laittaa sen piiloon), ja löysi kohta lelun. Taas se ylpeänä toi saaliin minulle. Olin todella tyytyväinen.
Sitten otettiin vielä vähän hakuiluharjoitusta, mikä oli tyhmää minulta. Halusin vain tehdä pennun kanssa jotain hauskaa, ja hakuiltiin nyt sitten vähän ilman suunnitelmaan. Avustaja juoksi metsään pennun nähden ja piiloutui kiven taakse. Rood seurasi juoksurataa täysin suoraan kiven taakse missä sai palkan. Otettiin toinekin tälläinen, missä avustaja juoksi isomman kiven taakse, ja Rood suunnisti ensimmäiselle kivelle. Kehotin sitä uudelleen etsimään "äijä" käskyllä, ja lopulta se sitten löysikin avustajan. Ihan kivasti meni, vaikkei suunniteltu ollutkaan.
Rajoissa ollaan edetty seuraava pätkä. Ei vaan innosta tuo kolmas osuus, kun siinä on aika paha kulkea:P Mutta minkäs teet, täytynee vain karaista itseni ja lähteä rämpimään.
Ja vielä. Kissasta löytyi punkki, hyi. Poltettiin se(punkki, ei kissa) ettei lisäänny. Silti inhottavaa, että meillekkin on punkkeja tullut. Nyt täytynee kysyä eläinlääkäriltä tuon ikäisen punkkikarkotteesta..
Sitten otettiin vielä vähän hakuiluharjoitusta, mikä oli tyhmää minulta. Halusin vain tehdä pennun kanssa jotain hauskaa, ja hakuiltiin nyt sitten vähän ilman suunnitelmaan. Avustaja juoksi metsään pennun nähden ja piiloutui kiven taakse. Rood seurasi juoksurataa täysin suoraan kiven taakse missä sai palkan. Otettiin toinekin tälläinen, missä avustaja juoksi isomman kiven taakse, ja Rood suunnisti ensimmäiselle kivelle. Kehotin sitä uudelleen etsimään "äijä" käskyllä, ja lopulta se sitten löysikin avustajan. Ihan kivasti meni, vaikkei suunniteltu ollutkaan.
Rajoissa ollaan edetty seuraava pätkä. Ei vaan innosta tuo kolmas osuus, kun siinä on aika paha kulkea:P Mutta minkäs teet, täytynee vain karaista itseni ja lähteä rämpimään.
Ja vielä. Kissasta löytyi punkki, hyi. Poltettiin se(punkki, ei kissa) ettei lisäänny. Silti inhottavaa, että meillekkin on punkkeja tullut. Nyt täytynee kysyä eläinlääkäriltä tuon ikäisen punkkikarkotteesta..
torstai 12. kesäkuuta 2008
Rajaopetusta - vihdoin!
Jostain syystä en ole päässyt tänne melkein viikkoon:S Harmi, sillä asiaa on paljon. Nyt muistan tuskin murto-osaakaan.
Eli viikonloppuna Rood pääsi mukaan lastenjuhliin, missä vei lasten huomion.. Sai todella paljon silitystä ja naamoja nuoltavaksi. Luulisi sosiaalistuneen:P Sen jälkeen oltiin taas pitäjällä hihnakävelemässä, ja tuo edistyy hurjasti. Hieno koira.
Otettiin myös esineruudun alkeita leikkimielellä, kun tuli kaveri kylään. Heti tietysti valjastettiin hyötykäyttöön, katsotaan koska haluaa tulla uudelleen, kun pistän taas töihin.. Eli siis Mentiin pellolle, missä oli kivat ruohotupsut ja lelu oli helppo piilottaa. Avustaja leikitti ensin Roodia, sitten minä otin pennusta kiinni, kun avustaja käveli parin metrin päähän tallomallemme alueelle ja tiputti lelun näkyvälle paikalle. Lähetin koiran käskyllä "esine" ja juoksi suoraan lelulle. Tätä jatkettiin, seuraavalla kerralla lelu jo piiloon. Tuo oli aivan mahtava pieni koira, löysi joka ainoan! Lopulta mentiin jo aika vaikeaksi, ja avustaja heitti lelun aika kauas ja hyvään piiloon. Pentu etsi kärsivällisesti ja uskomattoman pitkään noin pieneksi, mutta kun se oli aivan väärässä suunnassa kutsuin sen takaisin ja lähetin uudelleen oikeaan suuntaan. Nyt löytyi ja palkka. Lopuksi otettiin vielä ihan helppo toisto, ja palkaksi heiteltiin lelua oikein olan takaa.
Ja nyt en sitten muistakkaan muita tärkeitä asioitani kuluneelta viikolta, joten kerron tuosta rajojen opettamisesta. Aloitin lopulta sen, ja koko päivän kävelimme yhtä rajaa eestaas. Meillä kun on tuo piha melko iso, niin opetan nuo rajatkin ensin osissa. Käveltiin siinä sitten kyllästymiseen asti. Kerran koira loikasi väärälle puolelle, mutta pidin hihnaa niin, että jos koira eksyi väärälle puolelle sain sen nopeasti niin lyhyelle, että pentu juoksi narun päähän ja hieman nykäisi itse itseään. Tämä ja tiukka ei, ja pentu alkoi miettiä että mitä hittoa. Ei enää sen jälkeen eksynyt vapaaehtoisesti väärälle puolelle. Lisäsin vaikeutta ja heitin pallon ulos pihasta. Koira juoksi perään, mutta rajan kohdalla kielsin ja pysähtyi kuin seinään, ei ehtinyt nykäistä itseään hihnan päähän. Tämän jälkeen ei enää edes lähtenyt rajan suuntaan heitetyn pallon perään. Siskon lähetin lenkille samaan suuntaa, pentu vain katseli. Menin itse pois pihasta, koira jäi rajalle katseemaan. Kun aloin kaivaa maata, kuten silloin, kun löydän ruoka-aarteen, pentu nousi ylös, toistin rauhallisesti ein ja jäi oikealle puolelle.
Kaikin puolin todella onnistunutta raja-harjoittelua! Huomenna siirryn harjoittelemaan seuraavaa rajan pätkää, kyllä tähän isoon pihaan saadaan aikaa uhrattua. Ja lauantaina Rasa tulee taas leikkimään.
Eli viikonloppuna Rood pääsi mukaan lastenjuhliin, missä vei lasten huomion.. Sai todella paljon silitystä ja naamoja nuoltavaksi. Luulisi sosiaalistuneen:P Sen jälkeen oltiin taas pitäjällä hihnakävelemässä, ja tuo edistyy hurjasti. Hieno koira.
Otettiin myös esineruudun alkeita leikkimielellä, kun tuli kaveri kylään. Heti tietysti valjastettiin hyötykäyttöön, katsotaan koska haluaa tulla uudelleen, kun pistän taas töihin.. Eli siis Mentiin pellolle, missä oli kivat ruohotupsut ja lelu oli helppo piilottaa. Avustaja leikitti ensin Roodia, sitten minä otin pennusta kiinni, kun avustaja käveli parin metrin päähän tallomallemme alueelle ja tiputti lelun näkyvälle paikalle. Lähetin koiran käskyllä "esine" ja juoksi suoraan lelulle. Tätä jatkettiin, seuraavalla kerralla lelu jo piiloon. Tuo oli aivan mahtava pieni koira, löysi joka ainoan! Lopulta mentiin jo aika vaikeaksi, ja avustaja heitti lelun aika kauas ja hyvään piiloon. Pentu etsi kärsivällisesti ja uskomattoman pitkään noin pieneksi, mutta kun se oli aivan väärässä suunnassa kutsuin sen takaisin ja lähetin uudelleen oikeaan suuntaan. Nyt löytyi ja palkka. Lopuksi otettiin vielä ihan helppo toisto, ja palkaksi heiteltiin lelua oikein olan takaa.
Ja nyt en sitten muistakkaan muita tärkeitä asioitani kuluneelta viikolta, joten kerron tuosta rajojen opettamisesta. Aloitin lopulta sen, ja koko päivän kävelimme yhtä rajaa eestaas. Meillä kun on tuo piha melko iso, niin opetan nuo rajatkin ensin osissa. Käveltiin siinä sitten kyllästymiseen asti. Kerran koira loikasi väärälle puolelle, mutta pidin hihnaa niin, että jos koira eksyi väärälle puolelle sain sen nopeasti niin lyhyelle, että pentu juoksi narun päähän ja hieman nykäisi itse itseään. Tämä ja tiukka ei, ja pentu alkoi miettiä että mitä hittoa. Ei enää sen jälkeen eksynyt vapaaehtoisesti väärälle puolelle. Lisäsin vaikeutta ja heitin pallon ulos pihasta. Koira juoksi perään, mutta rajan kohdalla kielsin ja pysähtyi kuin seinään, ei ehtinyt nykäistä itseään hihnan päähän. Tämän jälkeen ei enää edes lähtenyt rajan suuntaan heitetyn pallon perään. Siskon lähetin lenkille samaan suuntaa, pentu vain katseli. Menin itse pois pihasta, koira jäi rajalle katseemaan. Kun aloin kaivaa maata, kuten silloin, kun löydän ruoka-aarteen, pentu nousi ylös, toistin rauhallisesti ein ja jäi oikealle puolelle.
Kaikin puolin todella onnistunutta raja-harjoittelua! Huomenna siirryn harjoittelemaan seuraavaa rajan pätkää, kyllä tähän isoon pihaan saadaan aikaa uhrattua. Ja lauantaina Rasa tulee taas leikkimään.
lauantai 7. kesäkuuta 2008
Hihnakävelyä suurcityssä
Lapinkoirasta saatiin mainio kaveri, kuten myös kuukausi vanhemmasta venäjäntuontisekarotuisesta. On se kivaa että löytyy leikkikavereita.
Tänään oltiin tosiaan keskustassa, meidän valtavansuuressa kaupungissamme harjoittelemassa hihnakävelyä. Ensin hirvitti koko kylä kun se on niin iso palkka. Huutelevaa nuorisoa ja terassiporukkaa, läheltämeneviä autoja, ja hirvein kaikista, moottoripyöriä. Tuo kyllä tottui nopeasti, kun en itse reagoinut mitenkään. Oikeastaan aika hienoa, että tuo heijastaa noin paljon minun suhtautumisestani. Jos esim. näemme kissan ja minä kävelen toiseen suuntaan Rood tulee mukaan, mutta jos kävelen kissaa kohti, pentu tulkitsee että nyt hyökätään. Hyvin todennäköisesti pystyn tälläkin vielä murskaamaan kaiken, mutta tässä vaiheessa se tuntuu ainoastaan kätevältä.
Tosiaan, liikenteeseen sopeutui nopeasti minun mukanani. Hihnakävely olikin sitten asia erikseen. Tuo nuuski kovasti, mitä saakin tehdä, mutta silloin tällöin myös istahti kuuntelemaan jotain kaukaisempaa ääntä. Odottelin sitä aikani, mutta kun tuo toistui ja toistui, minulta, täysn sopimattomalta ihmiseltä koiranomistajaksi, loppui kärsivällisyys, pudotin hihnan maahan ja sanoin "moro, mä meen nyt". Todella typerää minulta, mutta en ehtinyt edes tajuta sitä, kun pentu jo kiersi jalkojani "mä tuun mukaan, mä tuun mukaan". Tuo on kumma tapaus, jos se on hihnassa se menee miten menee, mutta jos hihna laahaa maassa ja se on "vapaana" se tulee ihan minussa kiinni. Oikeastaan aika kätevää tämäkin, paitsi että kompastelin siihen pariin otteeseen. Tällä tavalla loppu pysähtelykin, sanoin vain moro ja mukana tultiin. Sanan taika lienee siinä, että sanon niin aina kun lähden pois kotoa tms.
Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen, nyt voidaan sitten keskittyä enemmän pihan rajojen opetteluun, kun hihnakävely sujuu noin mallikkaasti.
Tänään oltiin tosiaan keskustassa, meidän valtavansuuressa kaupungissamme harjoittelemassa hihnakävelyä. Ensin hirvitti koko kylä kun se on niin iso palkka. Huutelevaa nuorisoa ja terassiporukkaa, läheltämeneviä autoja, ja hirvein kaikista, moottoripyöriä. Tuo kyllä tottui nopeasti, kun en itse reagoinut mitenkään. Oikeastaan aika hienoa, että tuo heijastaa noin paljon minun suhtautumisestani. Jos esim. näemme kissan ja minä kävelen toiseen suuntaan Rood tulee mukaan, mutta jos kävelen kissaa kohti, pentu tulkitsee että nyt hyökätään. Hyvin todennäköisesti pystyn tälläkin vielä murskaamaan kaiken, mutta tässä vaiheessa se tuntuu ainoastaan kätevältä.
Tosiaan, liikenteeseen sopeutui nopeasti minun mukanani. Hihnakävely olikin sitten asia erikseen. Tuo nuuski kovasti, mitä saakin tehdä, mutta silloin tällöin myös istahti kuuntelemaan jotain kaukaisempaa ääntä. Odottelin sitä aikani, mutta kun tuo toistui ja toistui, minulta, täysn sopimattomalta ihmiseltä koiranomistajaksi, loppui kärsivällisyys, pudotin hihnan maahan ja sanoin "moro, mä meen nyt". Todella typerää minulta, mutta en ehtinyt edes tajuta sitä, kun pentu jo kiersi jalkojani "mä tuun mukaan, mä tuun mukaan". Tuo on kumma tapaus, jos se on hihnassa se menee miten menee, mutta jos hihna laahaa maassa ja se on "vapaana" se tulee ihan minussa kiinni. Oikeastaan aika kätevää tämäkin, paitsi että kompastelin siihen pariin otteeseen. Tällä tavalla loppu pysähtelykin, sanoin vain moro ja mukana tultiin. Sanan taika lienee siinä, että sanon niin aina kun lähden pois kotoa tms.
Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen, nyt voidaan sitten keskittyä enemmän pihan rajojen opetteluun, kun hihnakävely sujuu noin mallikkaasti.
tiistai 3. kesäkuuta 2008
Tyhjiä päiviä
Päivät täynnä tyhjää, niin kuuma ettei jaksa mitään. Kannettiin Roodille mattojenpesuamme pihaan ja täytettiin vedellä, se saa pulikoida siellä kun on liian kuuma. Ollaan hinakävelyä otettu nyt lähinnä, että voin niitä pihan rajoja opettaa.
Tänään tosin oltiin pururadallakin. Pidin pientä vapaana, mutta otin sen kiinni, kun paikalle tuli ampumahiihtäjiä(uskomatonta, hiihtävät kesälläkin!). Siirryttiin syrjemmälle ja päästin koiran taas irti. Laukaukset oli tosi jänniä, minun korvaani pelkkiä naksahduksia, mutta Rood olisi mielellään mennyt katsomaan kummallisia maassamakaajia jotka naksuivat. Onneksi siirryttiin kauemmas.
Toinen uusi asia, hirmu pelottava, oli sauvakävelijät. Tosin en lainkaan ihmettele, koiran näkökulmastahan kyse on keppejä heiluttavista, lujaa kohti tulevista otuksista. Saatiin onneksi niiden pelko pois, kun äiti tuli vastaan sauvojen kanssa. Lähdettiin sitten mukaan ja koira seurasi ensin perässä että "mitäs se emäntä nyt lähti tuon keppihuitojan mukaan" mutta kohta jo juoksi onnellisena rinnalla. On se vaan ihmeen rohkea:D
Ja huomenna tulee vieraiksi 13-viikkoinen lapinkoiralapsi. Katsotaan, jos saataisiin uusi leikkikaveri.
Tänään tosin oltiin pururadallakin. Pidin pientä vapaana, mutta otin sen kiinni, kun paikalle tuli ampumahiihtäjiä(uskomatonta, hiihtävät kesälläkin!). Siirryttiin syrjemmälle ja päästin koiran taas irti. Laukaukset oli tosi jänniä, minun korvaani pelkkiä naksahduksia, mutta Rood olisi mielellään mennyt katsomaan kummallisia maassamakaajia jotka naksuivat. Onneksi siirryttiin kauemmas.
Toinen uusi asia, hirmu pelottava, oli sauvakävelijät. Tosin en lainkaan ihmettele, koiran näkökulmastahan kyse on keppejä heiluttavista, lujaa kohti tulevista otuksista. Saatiin onneksi niiden pelko pois, kun äiti tuli vastaan sauvojen kanssa. Lähdettiin sitten mukaan ja koira seurasi ensin perässä että "mitäs se emäntä nyt lähti tuon keppihuitojan mukaan" mutta kohta jo juoksi onnellisena rinnalla. On se vaan ihmeen rohkea:D
Ja huomenna tulee vieraiksi 13-viikkoinen lapinkoiralapsi. Katsotaan, jos saataisiin uusi leikkikaveri.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)