Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

torstai 12. kesäkuuta 2008

Rajaopetusta - vihdoin!

Jostain syystä en ole päässyt tänne melkein viikkoon:S Harmi, sillä asiaa on paljon. Nyt muistan tuskin murto-osaakaan.

Eli viikonloppuna Rood pääsi mukaan lastenjuhliin, missä vei lasten huomion.. Sai todella paljon silitystä ja naamoja nuoltavaksi. Luulisi sosiaalistuneen:P Sen jälkeen oltiin taas pitäjällä hihnakävelemässä, ja tuo edistyy hurjasti. Hieno koira.

Otettiin myös esineruudun alkeita leikkimielellä, kun tuli kaveri kylään. Heti tietysti valjastettiin hyötykäyttöön, katsotaan koska haluaa tulla uudelleen, kun pistän taas töihin.. Eli siis Mentiin pellolle, missä oli kivat ruohotupsut ja lelu oli helppo piilottaa. Avustaja leikitti ensin Roodia, sitten minä otin pennusta kiinni, kun avustaja käveli parin metrin päähän tallomallemme alueelle ja tiputti lelun näkyvälle paikalle. Lähetin koiran käskyllä "esine" ja juoksi suoraan lelulle. Tätä jatkettiin, seuraavalla kerralla lelu jo piiloon. Tuo oli aivan mahtava pieni koira, löysi joka ainoan! Lopulta mentiin jo aika vaikeaksi, ja avustaja heitti lelun aika kauas ja hyvään piiloon. Pentu etsi kärsivällisesti ja uskomattoman pitkään noin pieneksi, mutta kun se oli aivan väärässä suunnassa kutsuin sen takaisin ja lähetin uudelleen oikeaan suuntaan. Nyt löytyi ja palkka. Lopuksi otettiin vielä ihan helppo toisto, ja palkaksi heiteltiin lelua oikein olan takaa.

Ja nyt en sitten muistakkaan muita tärkeitä asioitani kuluneelta viikolta, joten kerron tuosta rajojen opettamisesta. Aloitin lopulta sen, ja koko päivän kävelimme yhtä rajaa eestaas. Meillä kun on tuo piha melko iso, niin opetan nuo rajatkin ensin osissa. Käveltiin siinä sitten kyllästymiseen asti. Kerran koira loikasi väärälle puolelle, mutta pidin hihnaa niin, että jos koira eksyi väärälle puolelle sain sen nopeasti niin lyhyelle, että pentu juoksi narun päähän ja hieman nykäisi itse itseään. Tämä ja tiukka ei, ja pentu alkoi miettiä että mitä hittoa. Ei enää sen jälkeen eksynyt vapaaehtoisesti väärälle puolelle. Lisäsin vaikeutta ja heitin pallon ulos pihasta. Koira juoksi perään, mutta rajan kohdalla kielsin ja pysähtyi kuin seinään, ei ehtinyt nykäistä itseään hihnan päähän. Tämän jälkeen ei enää edes lähtenyt rajan suuntaan heitetyn pallon perään. Siskon lähetin lenkille samaan suuntaa, pentu vain katseli. Menin itse pois pihasta, koira jäi rajalle katseemaan. Kun aloin kaivaa maata, kuten silloin, kun löydän ruoka-aarteen, pentu nousi ylös, toistin rauhallisesti ein ja jäi oikealle puolelle.

Kaikin puolin todella onnistunutta raja-harjoittelua! Huomenna siirryn harjoittelemaan seuraavaa rajan pätkää, kyllä tähän isoon pihaan saadaan aikaa uhrattua. Ja lauantaina Rasa tulee taas leikkimään.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Onneksi meillä on aidat niin tuota ei ole tarvinnut tehdä. On Ruuti kyllä pari kertaa mennyt aidan ali naapurin pihalle, kun on jättänyt vähäksi aikaa vahtimatta. Onneksi tulee heti vauhdilla luokse sieltä, kun sitä kutsuu.

Tuota esineruutua on muuten hyvä myös tehdä. On myös hauska leikki. Sujuuko teillä noudot hyvin ulkona vai menetkö sen kanssa leikkimään(kun löytää lelun)? Ruuti suostuu pallolla ihan hyvin noutamaan, mutta jää aina metrin päähän. Jos meinaa lähteä karkuun ja kiellän niin ei mene. Noudot sujuu sisällä ihan hyvin, kotipihalla vain pallolla, muttei muualla.

Ihana että kesälomalla on paljon aikaa puuhailla. Tai ainakin ensi kuussa, tämä on ollut aika kiireinen. :D

Aina jossain muualla muistaa mitä pitäis kirjoittaa muttei sitä muista jos ei heti kirjoita. ;)