Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Sandra: Maria Magdalena

Jälkikokeen jälkeen me treenattiin viestiä. (Ja hakua ja tokoa ja tottista ja Ihan Hulluna esineruutua.) Ja mentiin sitten taas kokeisiin seuraavan viikon lauantaina.

Koe oli Kangasalla, ja se oli Possun eka kakkosluokan koe! Kakkosluokan tottista treenattiin huima viikko tuon jälkikokeen jälkeen, mutta eipä siinä onneksi muuta uutta ole kuin liikkeestä seisominen ja painavampi noutokapula. Kolmosluokan tottista tulikin tehtyä silloin ennen PK SM:iä, mutta kakkosta ei.

Koe kuitenkin alkoi juurikin tottiksella, niin saatiin se hermostuttavin osa pois alta. Kävi ihan mieletön tuuri ja arvoin meille suoritusnumeron yksi, eli ekana suorittamassa tottiksessa ja ekana juoksuun viestillä!!! Se oli se iso asia, koska mieleen muistuu vieläkin se viimevuotinen koe jossa edellinen koira oli jäänyt taipaleelle odottelemaan.

Joka tapauksessa. Seuruussa Possu oli oma sikamainen itsensä. Olin tehnyt sille paljon (niin paljon kuin viikossa ehtii) treeniä jossa palkkaan sen ekan suoran päässä tai kohta käännöksen jälkeen, koska huomasin jälkikokeessa että Possua lakkasi vähän kiinnostamasta niillä paikkeilla. Nyt se pitikin kontaktin suht kivasti. Henkilöryhmässä se kävi vähän moikkaamassa väkeä, mutta ryhmä olikin TOSI tiheässä, väliä oli noin puolitoista metriä. Saatiin tästä hyvä!

Liikkeestä istumisessa Posanderi vähän edisti, ja tuomarin mukaan ennakoi käskyä. Itse en huomannut vaikka näin koko ajan koiran siinä metrin liian edessä :D Tästä hyvä.

Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo, seuruu semmosta hirveetä, tuli vinoon eteen. Hyvä.

Seisominen erinomainen! Vaikka seuruu oli ihan normaalia, muttei sit varmaan näkynyt niin kauas :D

Nouto erittäin hyvä. Nosti hitaasti? Ja mä rytmitin käskyt huonosti.

Hyppynoudossa heitin eka miten sattuu. Tuomari kysyi uusinko ja päätin uusia. Toinen heitto oli suora mutta liian lähellä, lähetin silti. Koski mennessä esteeseen, kiersi takaisintullessa kun ei saanut riittävästi vauhtia. Rytmitin käskyt väärin. Puutteellinen.

Estenouto.. Possu kiipesi hienosti yhteen suuntaan, nouti hyvin, ja KIERSI HYPYN KAUTTA. Katsoin videolta jälkeenpäin, kapula oli ihan suorassa, se vaan päätti että nyt tehdään se hyppy joka jäi tekemättä. Puutteellinen. Ihan tyhmästä jutusta kumpikin estenouto puutteelliseksi..

Eteenlähetys. Mietin viimeksi mitähän me tehtäisiin jos joskus oltaisiin ensin suorittamassa ja nyt se sitten näkyi :D Possu oli jo aiemmin katsellut paikallaolon merkkejä kiinnostuneina (isot valkoiset muoviviritelmät), näyttivät varmaan jalkapalloilta. Sinkosi sitten eteenlähetyksessä sinne, ja pysäytin ennen tuomarin lupaa ettei pääse tötsille asti. Jäi seisomaan käskyllä ja vaati toisen maahanmenoon. Puutteellinen.

Paikallaolo tyypillinen, erinomainen.

Hikiset 74 pistettä. Hienosti raavittu kasaan näinkin hölmöllä suorituksella :D Possulla oli kaikin puolin oikein possuilupäivä, arvostelua kuunnellessa se heitti selälleen kieriskelemään. Pöljä piski.

Sitten maastoon. Teoriassa ei huolestuttanut Possun juokseminen, Possu on hyvä. Se on varma ja tasainen, ja sillä ei ole ollut yhtään huonoa treeniä viime kokeen jälkeen. Käytännössä kuitenkin huolestutti, koska eihän nää mitään koneita ole. Mutta mikäs siinä sen kummemmin, seuruutukset lähtöpaikkaan oli mun päässä hirveitä ja niistä lähtikin piste pois. Myöhästyin ekasta lähetyksestä kun hinkkasin sitä seuruuta... Ihan typerä virhe taas. Juoksi kuitenkin hyvin. A-asemalta C-asemalle juoksi runsaat neljä minuuttia, kyllä kylmäsi. Maasto oli toki hankala, ja toisena juossut bc juoksi suunnilleen saman ajan, joten kyllä se vaan maasto tekee pienelle koiralle. Vikkelä malinois juoksi vaan puolet tuosta ajasta.. Takaisin päin Possu juoksi sitten jo taas vikkelämmin. Joka tapauksessa Possu oli selvästi hitaampi kuin toinen kakkosluokan koira. Piste lähti siis nopeudesta, mutta sitäkään ei olisi menetetty jos en olisi hidastellut lähetyksissä, t. tuomari :D Kiva tietää. Onneksi se oli vain piste.
Vikana sitten vielä esineruutu. Tätä hinkattiin, kun jälkikokeessa ei löytynyt yhtään esinettä. Siitä huolimatta tämä oli the huonoin esineruutu ikinä :D Possu lähti ruutuun sillai syvään huokaisten "ootko tosissas", laahustus laahustus. Se oikeasti käveli. Löysi se silti kaksi esinettä. Onneksi ne ei  olleet kamalan syvällä :D Tästä 27 pistettä, työskentely arvatenkin tyydyttäväksi.

Mutta olihan se VK2 silti, 194 maasto, 74 tottis. Eikä ees jääty kuin pari hassua pistettä ykköstuloksesta, taaskaan. Nyt vähän pohditaan mentäisiinkö vielä kolmosen kokeeseen. Ainoa syyhän sinne olisi mennä ykköstuloksen perässä niin saisi ensi kesänä valionarvon, mutta aika paljon pitää hinkata tottista ja esineruutua ennen kuin on toivetta ykkösestä. Mietitään vielä..

Ja jos joku harkitsee tuota Kangasalan 1 ja 2 -luokkien koetta joka on anottu lokakuulle, menkää! Maasto oli kiva, erilainen kuin mitä ollaan täällä aakeella treenattu, mutta ei liian vaikea. Ja Possuhan on juossut sen teille tasaseks nyt! Järjestelyt oli hyvät ja porukka hauskaa! Jos he löytää sille alueelle 500 metriä jatkoa ja anoo mukaan myös kolmosen me luvataan lähteä :D
Palkinnot oli komeet, pokaali JA pinssi JA tavarapalkinto.
Stefa sai lohdutuspalkinnon!
Ja sunnuntainahan Stefa oli sitten hakukokeessa. Se ei mennyt yhtä muikeasti, vaikka arvoin taas numeron jolla aloitettiin tottis. Olen tosiaan parannellut Stefan seuruuta nyt, ja koitin saada sen sen verran matalaan vireeseen ettei keulisi ihan metriä. Pieleen meni, koira oli niin matalalla että ahdistui jo seuruuseen lähdettäessä kun tiesi että kohta ammutaan. Keskeytin heti ekan suoran jälkeen kun Stefa koitti pariin kertaan lähteä kentältä lätkimään. Riehutin sen kunnolla ja tehtiin vielä maahanmeno ja luoksetulo (jonka seuruussa jäi taas surullisena seisomaan että hän ei halua tehdä) ja siitä vähän vapautuneena tehtiin vielä tasamaannouto ja hyvin avustettu a-estenouto, sekä superhieno eteenmeno. No, eipä ne meidän pisteet olisi muutenkaan riittäneet, kun avustettunakin a-este meni vaan menosuuntaan, mutta oishan se silti ehkä kiva ollut tehdä se tottis loppuun, mutta minkäs tekee kun on tyhmä eikä ota laukaustenkestoa vireenhallinnassa huomioon. Onpahan tavoitteita ensi kesälle..

Tehtiin sitten vielä esineruutu, jossa Stefa loisti, toi minulle jääkiekon, kengän ja 30 pistettä. Hakumaastossakin se oli oma iloinen itsensä. Vähän jännäsin näkyisikö sen sairastelusta jälkeä, mutta siellä se posotti menemään koko 200 metriä radan. Ilmaisussa tuli yllättäviä ongelmia, sillä Stefa ei ilmaissut ensimmäistä maalimiestä lainkaan, vaikka siellä kävikin. Toisella maalimiehellä kävi kahdesti ennen kuin otti rullan, viimeisellä kolmasti. Tuomari kuitenkin tykkäsi Stefasta kovin, ja saatiin jopa 116 pistettä näistä kahdesta maalimiehestä.

Koejärjestelyt olivat Kankaanpäässä jälleen erinomaiset, ei ihme että sinne on aina tunkua. Mennään ensi vuonnakin, jos vaan mahdutaan!

Tiistaina otettiin heti korjaussarja hakutreeneissä. Laitoin heti ensimmäisen maalimiehen makaamaan selälleen X-asentoon kuten kokeessa. Ei tuonut rullaa. Toinen maalimies seisoi. Ei tuonut rullaa. Yksi suorapalkka, ja viimeisenä ihan normaali kyljellään lojuva maalimies - ei tuonut rullaa :D Se on rikki nyt. Ilmaisut on olleet meillä niin mainioita ja olen ollut niistä niin ylpeä, ja nyt se rulla sitten vaan lakkasi nousemasta. Mutta eiköhän se sitten taas siitä, kun otan huomioon että maalimiehet voi välillä vaikka seistä päällään sen tavallisen kylkiasennon sijaan. Onnea meidän maalimiehille.

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Hank Solo: Söpö

Possuhan on ajanut pari hassua jälkeä pentujen jälkeen. Niin ajattelin sitten viedä sen jälkikokeeseen. Tarkoituksena oli viedä viime viikolla Hämeenkyröön, mutta eihän sinne tietenkään mahtunut vaikka soitin yli sata kertaa. Niin iski sitten joku mielenhäiriö, kun Facebookin Äkkilähtö-ryhmässä kerrottiin Kajaanin kokeessa olevan tilaa.

Niin lähdettiin sitten Kajaaniin.

Seinäjoelta ajaa Kajaaniin noin neljä ja puoli tuntia, jos joku miettii.

Eksyttyäni ensin Kajaanin keskustaan (navigaattorini tykkää tehdä sellaisia jekkuja että vie minut sokkeloisimpaan mahdolliseen paikkaan ja tilttaa) löysin kentän ja paikallisen kenneltyttöni. Koe alkoi tottiksella, ja arvoin meille numeron 4. Toinen pari, ensimmäisenä paikkiksessa. Kyllä kummastun jos joku kerta ollaankin ensin suorittamassa, koska olen koetreeneissäkin pistänyt Possun ensin makaamaan kun kuvittelen sen vaikeammaksi tilanteeksi. Possuhan totta kai makasi hyvin, koska se on Possu. Jäi X-asentoon makaamaan, ja oli X-asennossa koko toisen koiran suorituksen ajan. Tästä saatiin erinomainen.

Yksilöihin lähdettäessä Possu lähti kivasti. Piti paikkansa laukausten ajan, mutta pitkän seuruusuoran päässä alkoi haahuilla. Annoin noin miljoona hyvin hiljaista lisäkäskyä, mutta Possu korjasi itsensä juoksu- ja hitaaseen osuuteen tultaessa. Oli se paljon nihkeämpi kuin viimeksi, mutta olenkin tehnyt seuruuta hävettävän vähän. Henkilöryhmään mennessä Possu lähti myös käsistä, mutta korjasi onneksi itsensä. Tästä tyydyttävä.

Istumisessa ei ongelmaa, erinomainen. Maahanmenossa ja luoksetulossa TODELLA vino loppuasento :D Erittäin hyvä. Tasamaannouto parasta Possua, erinomainen. Mutta hyppynoudossapa kävikin hupsusti, Possendahl kolautti päin pressuestettä mennessä ja este kaatui, mikä ei pikkukoiraa hidastanut vaan se nappasi kapulan ja hyppäsi kaatuneen esteen vielä takaisinkin päin. Tästä saatiin tyydyttävä?! Kysyin tuomarilta liikkeen jälkeen pitääkö uusia kun ei pysty takaisinhyppyä arvostelemaan, mutta sanoi ettei tarvitse. No, en valita vaikken olisi itse antanut puutteellista parempaa :D Estenoudossa Possu kiersi mennessä, takaisintullessa annoin lisäkäskyn ja kiipesi esteen yli. Tästä puutteellinen. Eteenmenossa Possu pysähtyi maahan-käskyllä seisomaan ja vaati toisen käskyn maahanmenoon - jälleen oma mokani liian vähällä treenillä, ei olla tehty tätä kertaakaan sitten viestikokeen. Olisiko noussut vielä seisomaankin ennen kuin sen vierelle pääsin ja käskin lisäkäskyllä maahan, arvosana kuitenkin erittäin hyvä. Kokonaispisteet 84, ja sehän riittää! Luulin että ei millään kun hyppyeste kaatui ja tuli muutenkin sekoiltua, mutta noin vaan.

Sitten tehtiinkin esineet. Mentiin niihin ihan suoraan tottiskentältä, jos oisin fiksu oisin antanut koiran vaikka lepäillä hetken, mutta näh. Esineet menikin sitten ihan penkin alle, Possu oli hirveällä raivolla menossa, käveli kirjaimellisesti takajaloillaan esineruutuun. Lähetin sen etsimään ja se meni innolla, löysi ehkä ekan esineen aika pian, mutta kun tuli pöpeliköstä sillä ei sitä ollutkaan..? Tuomari sanoi jälkeenpäin että katsoi koiran lähteneen esine suussa mutta pudottaneen sen. Possu merkkasi kaikki kolme esinettä, mutta ei vaan lähtenyt tuomaan - nyt on helppo jälkiviisastella että olisinpa antanut jonkun lisäkäskyn kun näin että koira merkkaa. Mutta ei. Siellä se sitten hortoili koko viisiminuuttisen, eikä lopult halunnut oikein ruutuun edes mennäkään. Ei ihme. Fiksuna vielä vähän marmatin sille että menes nyt - niin kuin se olisi mitään auttanut. Esineistä siis 0, ja kovat paineet jäljelle.

Olin aivan kauhuissani jäljelle lähtiessä. Arvoin vielä alokasluokan viimeisen jäljen, ja kisakaverit pelottelivat että kai otit otsalampun mukaan, ilta kun alkoi jo vähän hämärtää. Selvisin ihmeen kaupalla janani luo elossa (onnistuin tekemään hirveän kriisin jo autoletkassa siirtymisestä kun piti osata jäädä jonon viimeisenä oikeaan kohtaan odottamaan tuomaria) mutta onnekkaasti toisella puolella tietä olevalle janalle oli menossa hurjan fiksu ja mukava kakkosluokan koirakko, joka sai minut hengittämään ja edes vähän rauhoittumaan - sitten kyllä kun tuomari lopulta saapui paikalle menin niin tolaltani että nappasin Possun autosta ja kiisin janalle edes pissattamatta sitä välissä - janallehan se sitten pissi :D

Jana oli pelottanut minua kaikkein eniten, ja onnistuinkin sen sitten sössimään ihan huolella. Lähetin Possun huonosti, se lähti tosi hitaasti (johtuisikohan esineruutufiaskosta) kävelemään janaa eteenpäin. Hermostuin itse ja lähetin sen uudelleen parin metrin päästä. Liina sotkeutui puuhun, ja koska mulla on liinana vanha pyykkinaru jonka olen solminut kahdesta palasta, se solmukohta takertui siihen puuhun oikein kunnolla.. Possu lähti takajäljelle, tuomari kutsui meidät takaisin ja lähetin Possun vain janaa eteenpäin enkä kääntänyt sitä oikeaan suuntaan. Sitten se lähti samalle takajäljelle hetkeä myöhemmin ja odotin jo josko kohta meidät kutsutaan pois janalta pelleilemästä ja hylätään koko jälki. Mutta noin vaan tajusin Possun sitten kääntää ja se lähti ajamaan jälkeä. Tosi nätisti! Hämmennyin kuinka nätisti, vaikka ainoa ohje jäljelle oli luottaa koiraan, se kyllä osaa asiansa.

Kun janalta oltiin selvitty sainkin vaellella hengittämättä metsässä. Ensimmäinen keppi nousi nopsaan, toinenkin heti perään. Ihan hämmästyin että ei ne nyt näin tiheässä voi olla! Sitten Possu alkoi jotain sekoilla, mutta tajusin onneksi että tämähän on nyt suora kulma, ja annoin Possun jatkaa eteenpäin. Sitten ajattelin että kolmas keppi jo jäi, kun seuraava keppi tuli. Sitten päädyttiin johonkin risupöpelikköön ja olin että ei hel.. ei ykkösluokan jälki tämmäisessä voi mennä, ollaan ihan hukassa! Mutta Possu vaan jäljesti. Ja sitten nousi taas keppi! Ja sitten Possu lopetti jäljestämisen. Jaha, se oli sitten tässä, mietin. Kaksi keppiä on jäänyt ja olen keskellä metsää enkä osaa pois. Possu näki superpelottavan kannon jolle mörköili iltahämärässä (minun kolmevuotias koirani mörköili..), joten minun oli marssittava pois jäljeltä ja mentävä näyttämään että katso nyt, se on kanto. Niinpäs onkin, sanoi Possu. Sitten se haistatti minulle ja alkoi pyöriskellä ympäriinsä ja olin sillai selvä, kannatti ajaa Kajaaniin asti. Vein sitä takaisin päin niille main mistä edellinen keppi oli noussut, ja Possu lähti yhtäkkiä ihan yllättävään suuntaan - ja sitten tajusin että sehän oli taas jäljellä. Ja sitten nousi keppi! Viides keppi, jälki jatkuikin vielä! Possu lähti jälkeä eteenpäin, juosten, ja sain mennä hirveää kyytiä pysyäkseni sen perässä. Possuhan jäljestää aina rauhallisesti kävelleen, ja nyt se meni välillä laukkaa nenä maassa. JA SITTEN SE NOSTI KUUDENNEN KEPIN JA ALOIN HUUTAA ETTÄ HYVÄNEN AIKA POSSU ONKO SE MUKA JO KUUDES KEPPI AAAAAAA!!! Ja niin se oli, päässä ruksi josta päättelin että sen täytyy olla the kuudes keppi. Ja läheisessä puussa oli valkoinen kreppi merkkaamassa että tulkaa nyt pois sieltä metsästä sekoilemasta, me kaikki hävetään teitä.

Hirveetä kyytiä autolle, supertaitava Possu autoon palkkaamatta, ja kaasu pohjassa keppien luovutuspaikalle. Että eihän meidän aika riitä, me ollaan oltu täällä ainakin kaksi tuntia ja on ihan pimeääkin jo. Luovutin kepit. Ja aika ilmeisesti riitti. Ihan paniikissa kysyin keppien vastaanottajalta voiko olla että saatiin janalta alle 20 pistettä ja jäätäisiin kuudesta kepistä huolimatta ilman tulosta. "Mene tuomarin luo, sillä se selviää." Ja niin minä menin. Tässä vaiheessa vilkaisin kelloa, ja se oli vasta puoli kahdeksan - seitsemän aikaan olivat ensimmäiset menneet jäljille, uskoakseni, ja me oltiin loppupäässä, joten oltiin harhailtu siellä jäljellä 5-10 minuuttia. Ja luulin että oltiin oltu siellä ikuisuus. Onnistuin ilmeisesti putoamaan johonkin aikamadonreikään.

Menin takaisin kentän laitaan, ja hiivin kauhuissani kanttiiniin jonka vieressä tuomari joi kahvia. Että paljonkohan me saatiin pisteitä janalta. Sihteeri selasi pikaiseen paperit "28." Riittääkö se tulokseen jos saatiin kuusi keppiä ja esineistä 0? "En nyt uskalla tarkistamatta luvata, mutta eiköhän se riitä." Ja sitten tuomari havahtui. "Tämähän on se jolle täytyy mainita puutteellisista varusteista." Ja sitten alkoi saarna :D Ja se kesti. Että minkään vanhan pyykkinarun kanssa ei jälkikokeeseen tulla, se takertuu puihin ja häiritsen koiran työskentelyä. Heti seuraavana päivänä ostamaan kunnon jälkikaapeli! Ja oletkos ikinä avannut sääntökirjaa, jos koira menee takajäljelle, käännät sen keskilinjalla ja annat ajaa. Ja kuljit ihan liian lähellä koiraa, sekin johtuu niistä puutteellisista varusteista, ei tarvitsisi olla niin lähellä jollei olisi puuhun takertuvaa pyykkinarua. Ja miten täytyy koiralle hattua nostaa kun työskentelee minun sekoiluista huolimatta. Ja sitten sama alusta. Painokkaammin. Kovemmalla äänellä. Ja minä vain nauroin. Ei pystynyt siinä vaiheessa kuin istumaan alas ja nauramaan. En pysty tunnetusti syömään mitään ennen kokeita, ja siinä, iltakahdeksan maissa alkoi vähän jo heikottaa. Joka paikkaan sattui, olin ilmeisesti rämpinyt aika tahtia metsässä Possun perässä. Ostin buffetin kiitollisena tyhjäksi ja menin palkkaamaan supertaitavaa koiraani.

Possu sai siis kuitenkin JK1-tuloksen 2-tuloksella. Maasto 158 ja tottis 84. Huh meitä.
JK1 Possu!
Stefastakin vähän raporttia. Käytiin maanantaina eläinlääkärissä viemässä pissanäyte ja ottamassa verinäyte. Tulokset tulivat eilen, ja Stefalla on maksa-arvot koholla. Tänä aamuna hain jonkun lääkkeen siihen sekä erikoisruuan.. Kohonneet maksa-arvot voivat viitata joko alkavaan vajaatoimintaan tai myrkytykseen (varmaan muuhunkin, mutta näitä todennäköisimpinä käytiin läpi). Toivon että se on myrkytys, jolloin kuukauden erikoisruoka- ja lääkekuuri saisi arvot takaisin normaaleiksi ja elämä palaisi uomiinsa. Myrkytys myös selittäisi vaisuuden alkamisen torstain ja perjantain välisenä yönä kuin katkaisijasta. Muttei minulla ole aavistustakaan mikä sen olisi voinut aiheuttaa.

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Apocalyptica: House of Chains

Ollaan tehty kaikenlaista, mutta tahdon nyt keskittyä Stefan hakuiluista kertomiseen. Keskiviikkoaamuna tokoiltiin ja käytiin pyörälenkillä, torstaiaamuna tokoiltiin ja Possu juoksi viestiä, illalla  Stefa hakuili ja Possu ajoi jälkeä, perjantaiaamuna Stefa taas hakuili, eilen oli tokokoe ja tänä aamuna Stefa hakuili.

Hakuilun suunta on ollut laskeva. Tiedostan että on tullut taas treenattua runsaasti - lyön Stefalle tähän pari lepopäivää ensi viikolle josko olisi siitä kiinni.

Torstaina Stefa hakuili mainiosti. Tehtiin pitkästä aikaa vähän ilmaisuita, sekä umpipiiloja, tyhjiä ja täysiä. Ekalla pistolla Stefa sai suorapalkan umpipiilosta, ja tokalla pistolla oli maalimies tyhjän umpipiilon sivussa, Stefa hienosti tarkisti piilon, jatkoi avomaalimiehelle ja lähti ilmaisemaan sen kummempia miettimättä. Toiselle puolelle umpipiilossa oleva maalimies. Vaan Stefapa palasikin pistolta ennen aikojaan, suussaan edelliseltä koiralta unohtunut narupallo :D Otin pallon pois, hienosti esine-etsitty ja reagoitu hajuun, ja lähetin uudelleen. Jatkoi hienosti yli pallonlöytöpaikasta, löysi maalimiehen, otti rullan ja ilmaisi. Loisto-Stefa. Väliin taas jokunen tyhjä, ja viimeinen maalimies avomaalimiehenä jolta myös ilmaisu, nyt niin että otin maalimiehellä vielä haltuunotonkin loppuun. Stefa oli aivan käsittämättömän hyvä, kaikki pistot olivat syviä ja suoria, ja maalimiehet löytyivät ongelmitta.

Perjantaiaamuna oli rataa 150 metriä, ja maalimiehiä kaksi joiden sijaintia en tiennyt. Stefa työskenteli erinomaisesti, se meni minne lähetin, kävi syvällä, teki hyviä pistoja - ja sitten oltiinkin jo takarajalla eikä maalimiehen maalimiestä ollut löytynyt. Mitä hittoa? Tarkistettiin radiopuhelimella toisen maalimiehen sijainti, ja pommitin (aivan todella pommitin) Stefaa sinne jotta se saisi palkan lopuksi. Pari pistoa piti tehdä, ja lähdin alueelle sen mukaan kunnes se lopulta löysi maalimiehen. Tosi masentava treeni, enkä voinut ymmärtää mistä tämä johtui. Stefa oli työskennellyt nätisti ja (mielestäni) tutkinut koko alueen - ensimmäinen maalimies oli ollut vasemmalla noin viidessäkympissä, ja oli kuullut Stefan rymistelevän lähellä. Toinen maalimies oli oikealla 125 metrissä, eikä Stefa ollut käynyt lähelläkään.. Joten ongelma saattoi olla minun huono pistotukseni kun en tiennyt maalimiesten sijainteja, tai sitten koiraa väsytti, ei huvittanut, olisiko jopa kipeä? Stefa ei ollut vinkunut alussa sen alueelle tullessani vaikka muuten olikin superenerginen, joten huolestutti.

Tänä aamuna ajattelin tehdä korjaussarjan. Toiseen etukulmaan motivointimaalimies ja suorapalkka, sitten sadan metrin alueelle toinen maalimies paikkaan jota en tiedä. Stefa työskenteli nyt alusta asti tosi huonosti, helpolle maalimiehelle piti lähettää kahdesti jotta meni riittävän syvälle. Teki lyhyitä pistoja, ei mennyt minne lähettelin. Aluetta jäi ihan tutkimattakin, ja niin oltiin taas alueen lopussa ilman maalimiestä. Lähdettiin pommittamaan vasemmalla 50 metrissä olevaa maalimiestä, ja Stefa ei löytänyt, ei sitten millään.. Ei tajuttu sanoa maalimiehelle että otetaankin suorapalkka eikä alkuun suunniteltua ilmaisua, joten lopulta kun Stefa löysi sen piti lähteä vielä ilmaisemaankin. Ja sitten kun mentiin ilmaisulle, se eksyi... Ihan uskomatonta, ei sille ole näytölläeksymisiäkään sattunut ties koska. Toki, otan tosi harvoin ilmaisuita, joten ei sekään mitään tarkoita.

Kiva miettiä mistä kiikastaa. Olin ajatellut että päästäisiin kokeisiin vielä tässä kuussa, mutta pahaltahan tämä näyttää. Nyt Stefalle on pari lepopäivää luvassa, huomenna vien varmuudeksi pissanäytteen eläinlääkäriin kun se on pissaillut tiheämpään (tai sitten vaan kuvittelen niin hermostuneena) ja ylihuomenna sillä onkin osteopaattinen rankakäsittely. Huoh. Surettaa. Takaraivossa kummittelee kuitenkin ajatus siitä olenko vain treenannut liikaa, olenko suunnitellut liian vaikeita treenejä, olenko vaatinut liikaa?

tiistai 6. syyskuuta 2016

Roxette: It Must Have Been Love

Eilen tehtiin vähän tokoa. Vähän, sillä meillä oli tokoryhmien aloituspalaveri, jonka jälkeen käytiin ennen yön pimeyttä tekemässä pikkutokoilut. Possun kanssa otettiin paljon paikallamakuun käskytyksiä, ja ekalla kierroksella mokailtuaan se alkoi tsempata ja erotteli hienosti milloin minä käskin ja milloin joku muu.

Posanderi teki sitten myös kaukokäskyjä, mitkä onnistuivat hienosti kun oli apuohjaaja palkkaamassa. Kokeessa se sitten varmaan etenee taas metrin kun on niin innoissaan, mutta ai että se oli nyt nätisti. En edes tiennyt että sillä on noin hyvä tekniikka - niin siinä käy kun ei ikinä treenaa. Posanderi teki myös metallihyppynoutoa ja voi hyvänen aika kun metallikapula oli sen mielestä ällöttävä. Pitää ottaa tehotreeniin keittiöön josko saataisiin lauantaina onnistumaan edes sinne päin. Hyppynoudonhan se osaa, mutta paha hypellä kun lonksauttaa metallikapulan takahampaiden varaan roikkumaan.

Sitten tuli hinkattua myös ruutua, piti ottaa yksi kokonainen toisto, mutta kas vain siitä ei tullut mitään. Joka kerta se pysähtyi ennen ruutunauhaa, joskin korjasi sitten kyllä itse ruutuun. Enkä voinut edes alkaa hinkata sillä sitä, koska paljon pahempi oli sen ennakointi ruudun lopussa..! Tehtiin noin sata toistoa niin että se aina vain lähti liikkurin käskyllä. Jos ei ekalla, toisella. Lopulta saatiin se onnistumaan, hyvänen aika. Ei toi ole yhtään koevalmis ja silti olen sen sinne viemässä. Hirmufiksua.

Stepuli teki seuruuta. Saatiin hirveästi kehuja siitä miten sen seuruu on parantunut. Ja niin se onkin! Aiemmin metrin edessä kulkenut Stefa on jopa lähes oikeassa paikassa! Jopa juostessa. Stefa seurasi ihan superisti, meinasin haljeta ylpeydestä. Sai se tehdä myös yhden ohjatun noudon ja ruudun tyhjäänlähetyksen - kumpikin aivan priimaa! Nyt kun sillä on yksi onnistunut treeni sen ei sitten tarvitse osata niitä enää kokeessa.

Mutta kieltämättä tuli sellainen olo että oisko nyt se aika tehdä Stefasta tokovalio, ja soittelinkin heti Kemiin josko eräskin Allan Aula tulisi tammikuussa omaan halliin tuomaroimaan - jos ei siellä onnistuta niin sitten kannattaa valioitumishaaveet unohtaa :D
Eräs silmätippoja nauttinut.
Tänään oli vuorossa jälkeä, esineruutua ja tottista. Possu oli aiemmin päivällä silmätarkissa(sama lisäripsi, terveet simmut), joten pelkäsin sen törmäilevän puihin, mutta ei se onneksi niin tehnyt, vähän siristeli vain. Esineruudun voisin kyllä laittaa silmälääkkeiden piikkiin, sillä se meni meiltä tänään ihan mönkään, mutta eihän kaikki aina voi onnistua. Meiltähän niin kaikki aina onnistuukin - never :D

Tehtiin kapeampi kaistale esineruuduksi - oiskohan se ollut 15-20 metriä leveä. Kaksi koiraa kävi eilen juoksemassa ruudun oikeasta reunasta yli, ja kolmantena laitoin sinne Stefan joka sekin juoksi saman laidan yli.. Ruudussa oli neljä esinettä, Stefa toi kohtuullisen kivuttomasti kaksi, mutta kun laitoin Possun tyhjäämään kaksi vikaa, ei meinannut mistään tulla mitään. Ensin se hortoili pitkin poikin yli oikean laidan, ja lopulta minun piti itse mennä ruutuun helpottaakseni sitä.. Yhdessä välissä Possu huiteli jo treenikavereitakin moikkaamaan kun alkoi saada niin tarpeekseen, mutta löysi sentään lopulta kummatkin esineet. Viimeisen kanssa kyllä säälitti, kun raukka käveli sen yli löytämättä sitä vaikka se oli ihan näkyvillä - mutta kun ei voinut auringonpaisteessa kaikkea nähdä! No, ehkä se oli muutenkin vähän juoksufiiliksellä ennemmin kuin esine-etsintä.

Possu teki kolme janaa, joista viimeinen jatkui vielä toisenkin kepin verran. Varsin nätisti se janat teki, lähti kaikilla vähän vinoon mutta korjasi aina takaisin janalle, jonkun takajäljen varmisti mutta kääntyi aina itse oikeaan suuntaan. Janat olivat kymmenisen metriä pitkiä, osa vähän runsaita - tulee kiire venyttää ne kolmeenkymmeneen kun ensi viikolla on koe..! Nätisti kuitenkin nosti kaikki jäljet ja ilmaisi kepit. Viimeisellä, joka jatkui kahden kepin verran, tyrin itse seuraamalla koiraa ihan häntäkarvoissa kiinni, ja kun Possu teki "hukan" ja jäi pyörimään jäljen päälle seisoin itse keskellä kadottamiskohtaa. Jäljentekijä sitten kertoi että siinä kohtaa oli kulma, jota Possu oli lähtenyt tarkistamaan (Possu usein pyörähtää kulman ympäri tarkistamassa, mutta enhän minä sitä tajunnut kun paniikissa mietin mitä täällä tapahtuu) ja minä sitten seisoin keskellä sitä kulmaa - hyvä minä! Mutta Posanderi ratkaisi tilanteen itse ja jäljesti nätisti viimeiselle kepille, vaikka itse olin ihan hukassa ja paniikissa. Pitäisi vissiin tehdä jälkiä useammin niin ettei minulla ole hajuakaan mihin ne jatkuvat.

Sitten vielä ne tottikset. Possulle otettiin seuruuseen ampumista. Tuli taas huomattua että fiksu treenikaveri on kullanarvoinen..! Toinen treenikaveri toivoi koiralleen ampumista, ja lupasin seuruuttaa Possua sen aikaa, että pääsen puuttumaan sen edistämiseen ammuttaessa. Mietin siinä sitten ääneen että voisin laittaa takapalkan, johon toinen kaveri kysyi auttaako se Possun edistämiseen. No eihän se auta, hienosti ajateltu minä. Tein sitten niin että annoin heti ammuttaessa lisäkäskyn saadakseni Possun pitämään paikkansa. Tämä toimi tosi hyvin, pitänee tehdä näitä enemmänkin.

Possu teki myös esteet, ne kun eivät viime kokeessa onnistuneet. Sekä hyppy että a menivät kerrasta oikein ilman apuja, loistokasta! Kun vielä kokeessakin toimisivat.

Stepanderi kuunteli myös pari laukausta. Se on kyllä ihan kamala pk-kentällä, se on ihan tohkeissaan ja pitelemätön, ja vähän ahdistunut että apua täällä ammutaan. Olin tarkkana etten tehnyt askeltakaan seuruuta eteenmenon suuntaan, koska olen kyllä hienosti hitsannut koirieni aivoihin eteenmenon suunnan johon on sitten kiva edistää. Stefa teki esteet, hyppynoudon 80 sentistä jossa kiersi takaisin päin mutten sitten puuttunut.. En voi siltä millään vaatia että se tekisi hyppynoudon kumpaankin suuntaan. A-estenoudossa se ensin karkasi kapulalle esteen ohi, mutta palautti kuitenkin esteen kautta. Otettiin toinen kerta niin että menin esteen viereen lähettämään, ja hienosti se humahti siitä yli sekä palautti. Pitäisi tehdä hirveästi toistoja a-esteellä jotta saataisiin se varmaksi, sitten voisi mennä kokeisiin.

Ja sitten tein loppuun sitä seuruutakin, tarkkana. Se pystyi vähän keskittymään kun oltiin tehty esteet pois alta, ja kun tein eri suuntaan kun eteenmeno ja olin tiukkana, se pysyi jopa lähes oikeassa  kohtaa. Vähän saatoin myös makupalalla imuttaa, mutta ainakin se reagoi makupalaan toisin kuin yleensä pk-kentällä. Ehkä sillekin jonkun tasan 70 pisteen tottiksen vielä saisi kasaan.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Green Day: Bang Bang

Börhimykset ovat tehneet yllättäen tokoa. Ensi viikolla on Etelä-Pohjanmaan piirinmestaruustoko, johon päätin viedä Stefan - ja aika pienellä yllytyksellä sitten Possunkin. Stefan kanssa on ollut hauska tokoilla, ollaan taukoiltu koko kesä, mitä nyt hyvin vähän olen tehnyt seuruuta, ja Stefalla tuntuu palaset loksahdelleen. Seuruu on todella paljon nätimpää kuin aiemmin. Uusi liike onnistuu, jos pysäytän sen seisomaan ja se saa noutaa oikean puolen kapulan - se on paljon se! Liike onnistuu myös kumpaankin suuntaan ilman pysäytystä. Hyppy on ollut aiemmin supervaikea, mutta nyt ollaan pisteessä jossa se onnistuu jos Stefa saa ottaa vauhtia merkiltä asti, tai saa hypätä suoremmassa linjassa, eli oikean esteen. Vasemmalle esteelle se joutuu menemän vinompaa linjaa mikä ilmeisesti tekee hypystä vaikeampaa. Kuitenkaan tämä ei ole enää mahdotonta, kuten aiemmin!

Possun osaamisesta en tiedä mitään. Jäävät se osaa kun ne on pk-puolella. Seuruu on tosi rumaa, mikä ei ole pk-tottiksessa niin haitannut koska siellä toivottu seuruu onkin voimakkaampaa. Metallikapulaa Possu pitää rumasti, mutta pitää kuitenkin. Ja sitten en edes muista mitä muita liikkeitä koko luokassa on, joten onnea meille.

Sitten ollaan aloitettu Possun kanssa kuntoilu. Se on edelleen ihan lihakseton, ja juoksi varmaan viestituloksen pyhällä hengellä. Kävin sen kanssa pyöräilemässä tällä viikolla, ja oltiin sekä minä että koira aivan puhki mitättömän lyhyestä lenkistä. Toki silti pidemmästä kuin se kuusi minuuttia mitä viestikokeessa juostaan. Tänään otettiin uusi kierros, ja oli jo heti paljon helpompaa. Varmaan jatketaan pyöräilyä kolmisen kertaa viikossa tämä syksy, jos vaikka saataisiin Posanderiin paukkuja juosta edes se kakkosluokka vielä tänä vuonna. Pahasti vaan näyttää siltä että kokeita ei juuri ole tulossa, ja kiimakin Possulla iskee vielä johonkin väliin, joten ihan varmasti siihen jona olisi se syksyn ainoa viestikoe.

Tänään käytiin sitten hakutreeneissä Possun kanssa. Ekat haut sitten pentujen. Reteesti suunnittelin Possulle 150 metriä hakurataa, neljä maalimiestä ja muutama tyhjä pisto. Ja Possuhan ajoi. Toki se hortoilee menemään rumasti, mutta löytää aina kaikki. Ja menee syvälle! Se on kyllä niin helppo koira nykyään. Ei tullut turhaan tehtyä pohjia sataan lajiin kun se oli pentu. Possu oli niin taitava että ilmaisut jos saisi kuntoon, voisi lähteä kokeisiin.

Ilmaisujakin on toki tehty. Kahdesti tällä viikolla, ja huomenna taas. Eilen Possulla alkoi vähän jo raksuttaa, ja se alkoi tarjota rullan ottamista suuhunsa ennen näytölle lähetystä. Aiemmin olen suunnilleen tunkenut rullan sen suuhun jotta saisin näyttölähetyksen tehtyä, ja ajattelin että hyvänen aika eihän tästä tule mitään. Mutta ehkä tulee sitten kuitenkin.

Ennen tämän päivän hakutreenejä kävin vielä tallaamassa tytöille jäljet. Neljä tuntia vanhoina ne sitten ajettiin. Stefalla oli viisi keppiä, joista se, uskomatonta mutta totta, löysi kaikki viisi. Yhden kohdalla jouduin vähän auttamaan, kun se etsiskeli keppiä kovin, mutta päätti sitten että antaa olla ja jatkoi matkaa.. Hinasin sen liinasta takaisin ja pistin uudelleen siihen kohtaan, hetki meni ennen kuin keppi nousi, mutta nousi kuitenkin. Loput se (onneksi) löysi ilman apuani, koska ei ollut aavistustakaan missä mokomat olivat. Olen maailman hajamielisin jälkientallaaja.

Possulla oli neljä keppiä, ja aavistuksen liian pitkä jana. Janatreeniä Posanderi ennen kaikkea tarvitseekin ennen kuin on koevalmis. Otettuaan ensin takajäljen se lähti tosi nätisti ajamaan, voi miten tykkäänkin sen ajamistavasta! Possu jäljestää säntillisesti kävelyvauhtia nenä maassa jäljen päällä, jahkailematta silti turhia. Ja nostaa aina varmasti joka kepin! Kulman se tarkisti tänään juoksemalla ympyrän, ja palasi sitten heti takaisin jäljestyksen pariin. Possun kanssa on aivan superkiva ajaa jälkiä kun siihen voi luottaa! Janat vielä kuntoon ja se on sitten siinä.

Olenkin varannut sille jo pari jälkikoepaikkaa syksylle. On Virkku laulanut viime aikoina.