Cheek: JippiKayJei

Meidän tunnarin ongelmat ratkesivat tänään. Jonna oli kouluttamassa meille tokoa, ja aattelin näyttää sille Stepun tunnarin kun se vaan junnaa ja junnaa ja aina se ottaa sen viereisen kapulan. Tai sanotaan että 70% ajasta. Ja Jonna totes mun ongelmakuvailuun että "hyvä!" Voin kertoa että siinä vaiheessa teki mieli haistattaa :D Ei tää ole mikään hyvä juttu, meillä on ollut jo niin kauan ongelmana tuo ihmeellinen sähläys ja kapuloiden potkiminen ja ahmiminen ja lopulta kun oon saanut sen rauhalliseks se sitten haistelee vähän sinne päin ja tuo viereisen.

No, ratkaisuksi Jonna viskoi kaikki mun kolmisenkymmentä tunnaria sekaisin lattialle. Ei tää riitä, onko mulla lisää? No olihan mulla autossa muovipussi, jossa oli tasan 192 tunnarikapulaa(oikeesti, laskin) ja suureksi järkytyksekseni nekin mätkäistiin lattiaan. Runsas parisataa kapulaa on ihan hirveä määrä. Mun kapulani laitettiin sinne sekaan, ja kun vielä intin vastaan ettei Stefaa voi näin treenata, se paineistuu ja ahdistuu ja vaikka mitä, tapahtumia mielenkiinnolla seurannut Stefa ryösti kapulasotkun keskelle. Ja nuuhki. Ja oli niin innoissaan, etten ole nähnyt sen IKINÄ tekevän tunnaria niin innoissaan. Näin oikein puhekuplan sen pään päällä "lopulta tähänkin paskaan saadaan jotain HAASTETTA!"

Ja noin vain, se toi sieltä oman. Olin ihan mykistynyt. Homma toistettiin vielä kahdesti ja aina se oma löytyi. Ilman paineistumisia. Välillä se nosteli jonkun suuhunsa ja tuijotti mua josko sais palkkaa, mutta aina kun se löysi oman se ilmaisi sen niin selkeästi ettei se vaan voinut olla väärässä. Käsittämätöntä. Kaikin tavoin. Kun mä oon koko tän ajan tehnyt kaikesta vaan helpompaa, ois mun pitänyt tehdä siitä vaikeempaa.

Saatiin ohjeet myös jatkoon. Seuraavalla kerralla voitais tehdä kolme toistoa sadalla tunnarilla. Ja sitten vähennetään aina kymmenen kerrallaan. Ja jos koira alkaa taas sählätä, vaikeutetaan! Hajustetaan kapulaa vähemmän niin että se on vaikeampi erottaa. Ja sitten kun niitä on enää kolmisenkymmentä jäljellä, aletaan tehdä kaikenlaisia muotoja, ympyröitä, jonoja, kaksi peräkkäistä jonoa..

Ei oo todellista. Oon vaan niin tohkeissani. Oon lukenut vaikka mitä jänniä sovelluksia tunnarista, ja haaveillut että sitten sadan vuoden päästä mä vaikeutan tota näinkin. Ja nyt mä voin tehdä sen vaikka heti! Super-Stefa.

Possukainen on ollut varsin hankala edellisissä tokotreeneissä, joten otin sen kanssa hihnassa tosi helppoja kontaktijuttuja. Mentiin ihan viereen kun muut treenas ja palkkailin kontaktista. Mentiin ihmisjoukkoon ja palkkailin kontaktista. Oli ihan mahtavaa kun se taas keskittyi muhun, kyllä se osaa kun se haluaa.

Frozen: Let It Go

En kuolemaksenikaan muista mitä tehtiin jäsenkorjaajan jälkeisellä viikolla. Jotain mullistavaa varmaankin? Tokoa on treenattu vähäsen, agissakin käytiin kerran, koetreenitkin oli. Öö..? Sitten viime viikolla sain jonkun afrikkalaisen hyppykupan ja olen värjötellyt viisi päivää peiton alla yskien keuhkojani pihalle ja syöden särkylääkkeitä. Muutamat treenit on siis jääneet välistä, ja näyttää siltä ettei treeneihin ihan heti palatakaan.. Paitsi torstaina ajattelin aloittaa kevyesti agitreeneillä :D

Stefan tokoiluissa on ollut joitain läpimurtoja. Koetreenissä tehtiin tunnari hallissa. Verkon kanssa tosin, mutta yhtä kaikki koira ei alkanut kaivaa verkkoa ja mennyt ihan tolaltaan. Sittemmin ollaan treeneissä tehty tunnaria jo ilman verkkoa, makupaloja kapuloiden ympärille höystettynä, mutta muuten lähes kokeenomaisesti. Aika uskomatonta vai mitä!

Toinen merkittävä juttu on kaukot. Ne on vaan junnanneet. Junnanneetjunnanneet. Jumppaan lähietäisyydeltä vaihtoja mutta ne hajoaa heti kun otan etäisyyttä. Nyt sairaslomaillessani tein Stepun kanssa niitä vähän, käyttäen tennispalloa takapalkkana. Osa vaihdoista sujuu jo aivan mahtavasti (lue: seisomaan vaihdot ja maasta istumaan) jopa parin metrin päästä! Tasan siis niin kaukaa kuin meidän eteiskäytävä antaa myöden. Myös s-m ja s-i-vaihtoihin olen saanut etäisyyttä (huimat puolimetriä) niin että ne sujuvat edelleen virheettömästi. Ja se puoli metriäkin on paljon enemmän kuin entinen makupalalla nenästä vedettävä vaihto.

Possun kanssa on tehty vähän luoksetulon loppuja, ja ne alkaakin parantua. Alkuunhan sille oli tosi vaikeaa tulla ihan iholle, mutta nyt se tulee jo VÄHÄN paremmin.. Matkaa on silti vielä. Myös paikallaoloa ollaan tehty, ja siinä ollaan kyllä edistytty! Possulla oli aiemmin pompata ylös aina kun palasin sen luo, pelkäs kai että kävelen sen yli tai jotain :D Nyt saan harppoa sen yli ja tyttö pysyy kuin nakutettu. Sisällä tosin, ulkotreeneissäkin se pysyi kivasti silloin viikko sitten, mutta en mee vannomaan että pysyis yhtä hyvin kuin sisällä. Ehkä seuraavissa ryhmätreeneissä uskaltaudun sen kanssa koirariviin ottamaan viidentoista sekunnin paikkiksen.

Livahdin sunnuntaina (kun tunsin oloni hieman terveemmäksi(ei olisi kannattanu)) ampumaan Stefalle kerran. Työtä on edessä vielä ihan hirveästi, mutta alan lopulta saada uskoa tähän touhuun, lopulta tuntuu että ollaan menossa johonkin! Jos kelit vähän leudontuis ja tästä pikaiseen paranisin vois koittaa ensviikolle ilmaisutreenejä. Niin että päästään sinne hakukokeeseen. Ja aijoo, metrinenkin pitäis selvittää.. No, kyl se siitä! Jäsenkorjaajan jälkeen Stefa on pomppinut ja loikkinut vaikka mitä. Ja se on nykyään 47,5 senttiä korkea! IHAN USKOMATONTA! Aiemmin se oli 44,5 senttiä, tarkkaan ja monasti mitattuna. Se vaan kasvoi kolme senttiä siellä jäsenkorjaajalla. Oikeastikin. En uskois ellen ite olis mitannut. Ja vielä useasti asian tarkistaakseni. Nyt siitä ei kyllä tuu mediä millään. Mutta nyt se varmaan selvittää maksiesteetkin, jos vaikka päätetään joskus alkaa kisaamaan.

Lainasin kirjastosta sen uuden Haamuja tuulessa -kirjan. Oon ihan tohkeissani siitä. En oo saanut edes aloitettua sitä kun hypistelen sitä ja selailen sitä ja olen ihan vau kuinka hienon ja selkeän näköistä. Kyllä se selkeys siitä sit häviää kun alan lukemaan, tai viimeistään kun alan treenaamaan!

Niin, ja älkää hämmentykö tuosta mun tapahtumakalenterista. Tällä hetkellä näyttää siltä että ne ekat kokeet saa unohtaa.

Nyt meen syömään lisää särkylääkettä. Päänsärky jyskää.

Tehosekoitin: Kaikki nuoret tyypit

Uusi vuosi oli aika rankka. Stefa kyyhötti Thundershirtissä sohvannurkassa, mutta oli ihan ok kun telkkari mölisi äänten päälle. Kun sitten kahden jälkeen mentiin nukkumaan, helvetti alkoi. Se tunki viereen tärisemään, käveli koko ajan päällä, läähätti ja oli tosi ahdistunut. Tilannetta ei yhtään parantanut että naapurustossa paukkui aamuyhdeksään. Ei mitkään mahtavimmat yöunet siis.

Mutta siitä selvittiin, ja se on tärkeintä. Possu selvisi suorastaan tosi hyvin! Se ei reagoinut ääniin, kummasteli vain Stefan kummaa käytöstä. Verhojenraosta yritin esitellä sille raketteja, mutta ne eivät olleet jänniä. Paljon mielenkiintoisempaa oli, että joku parkkeerasi autoa kerrostalon pihaan ja käveleskeli siellä. Se olisi voinut olla vaikka joku potentiaalinen silittäjä!

Torstaina sitten heräsin(juuri ja juuri) aamulla tekemään Stepulan kanssa agia. Olin ekaa kertaa hallissa "itsekseni" ja olisin ollut kyllä tosi pihalla jos olisin ollut kirjaimellisesti itsekseni, enkä vapaavuoroilemassa Emmin ja Lean kanssa. Emmi ja Lea tekivät rataa ja neuvoivat minua mitkä pätkät mun kannatti kokeilla Stefan kanssa. Saatiin hienoja onnistumisia, joskin Stefa esitti myös jotain tosi kummaa paimenkäyttäytymistä kiertämällä aina yhden tietyn hyppyesteen. Se oli ilmeisesti jotenkin tyhmä este. Mulle teki hyvää treenata ohjausta niin että joku neuvoi. Omat kouluttajantaidot ei riitä vielä mihinkään muuhun kuin yksittäisten esteiden, kuten keppien, hinkkaamiseen.

Possu odotteli hallissa treenien ajan, ja vaikka se mölisi, se mölisi suht vähän. Ehkä siitä on kasvamassa aikuinen!

Perjantaina tehtiin tokoa. Jännitin aika hurjasti, koska en ollut uskaltautunut treenaamaan maanantaisen fiaskon jälkeen, vaikka vannoinkin itselleni niin tekeväni. No, nyt kuitenkin lähdettiin liikkeille silloisilla neuvoilla, ja rohkeana tyttönä jopa päästin Possun ulos häkistä. Ja se karkasi. Tietty. Joten vähän huusin sille, huusin POSSU, ja HEI, ja PERKELE, ja ehkä kuudennella kiljaisulla se kääntyi katsomaan minua alta kulmiensa. Joten toimin! Heitin polvilleni, kehuin, pengoin taskujani. Ratkaiseva tekijä ehkä oli etten tuijottanut koiraa syyttävästi kaiken aikaa, vaan kehuin sitä tuijotellen samalla mahdollisia palkkoja jos se nyt kontaktin lisäksi vielä äityisi niin kiltiksi että tulisi luokse. Possu seisoi paikallaan ja toljotti mua että täh, etkö sä tulekkaan pyydystämään mua karjuen ja savu korvista nousten. Epätoivoisesti ajattelin että hitto, ei tämäkään auta, tajuaahan toi että luoksetuloa näihin palkkoihin vaaditaan niin kuin aina. Ja mitä mä nyt teen, kun tilanne vaan venyi ja venyi. Ja juuri kun olin luopumassa toivosta se sitten lönkytti luo. Että mitä hittoa nainen, ei tää leikki näin mene. Palkkasin sen, ja sitten se ei edes karkaillut! Tahtoi tehdä mun kanssani niin kuin normaali Pentu-Possu aina! JES, mahtava saavutus!

Tehtiin Possukaisen kanssa sitten vielä perusasentoon tuloja ja maahanmenoja. Sen kanssa oli ihana treenata. Ja se oli niin hyvä, että ehkä meidän SM-tavoite voi olla jopa realistinen!

Stepu teki ruutua, jonne se tänään löysi! Sekä seuraamisen alkuja ja kaukojen i-s-i -vaihtoja. Nämä tuntuivat nytkähtäneen eteenpäin. Ehkä mekin päästään sinne maaliskuun voittajan kokeeseen! Tai sitten ei.

Toisella kierroksella Possunen karkasi taas. Toistin saman tempun, ja tällä kertaa se tuli jo luokse paljon nopeammin. Ihme juttuja, olen siis käyttäytynyt tyhmästi aiemmin. Yllättävää. Jatkettiin seisomisilla, joissa se pysyy jo joitakin sekunteja. Se on ihan mahtavaa, koska alkuun se liikutteli etutassujaan, mutta nyt se pääasiassa seisoo kuin tatti! Välillä tassu toki liikahtaa, mutta sitten taas koitetaan uudelleen ja Possu tekee paremmin. Yli-Possu! Loppuun tehtiin vielä jotain ennenkokematonta, eli lähes kokonainen luoksetulo. Jätin Possusen istumaan, marssin tieheni ja kutsuin. Ja sehän pysyi paikallaan kutsuun asti, ja suorastaan lähti hirmuista vauhtia kohti heti kutsulla! Olin aivan järjettömän tyytyväinen, toi on jotenkin todella iso asia mun pikkuruiselle pennulleni!

Stepu teki toisella kierroksella seuraamista ilman alkuja, ja oli iloinen ja motivoitunut. Tehtiin myös vähän kaavanrikkomista liikkeestä istumiseen, koska se sujuu niin hienosti ettei sitä voida sallia, ja luoksetuloja. Luoksetulot tein ekaa kertaa lelutakapalkalla, ja ei hitto kun stopit oli hyviä! Erittäin mallikas suoritus, olin haljeta ylpeydestä! Mun toko-Stefa!

Tänään käytiin sitten Kokkolassa jäsenkorjaajalla. Se oli aika traagista. Saman tien kun Stefa hyppäsi autosta alkoi jäsenkorjaaja päivitellä, oijoi oijoi, toi koira on niin kuin kasaanrutattu sanomalehti. Se näyttää ihan siltä kuin joku koira olisi käynyt sen päälle ja se olisi väistänyt kyljelleen kolhaisten sen samalla. Mä olin varsin järkyttynyt. Mun terve Stefani! Joka on käynyt osteopaatilla ja hierojalla ja ollut ihan kunnossa. Ja nyt se sitten on kasassa.

Pakko todeta etten uskoisi ellen olisi omin silmin nähnyt. Stefan työstämiseen meni KAUAN, sillä oli about kaikki ihan väärässä paikassa. Välillä jänteiden paikalleenlaittamisen oikeasti kuuli, hiljaisena naksahduksena, ja sen erittäin selvästi myös näki.. Kun toinen puoli oli käsitelty, vedettiin etukäpälät rinnakkain. Pituuseroa oli huimat kaksi senttiä! Miten se koira on voinut olla niin jumissa, ettei sen toista tassua saanut vetämälläkään yhtä pitkäksi kuin sen avatun? Takajaloissa ero oli vieläkin suurempi, kolmisen senttiä. Stefaa auottiin yltympäriinsä ja sen kaula ja selkä pitenivät huimasti, samoin kuin korkeus kasvoi. Uskomattominta oli kenties se, kun korjaaja napsautti sille reisilihaksen. Älkää kysykö mistä, se vaan ilmestyi yhtäkkiä Stefan reiteen, jumalattoman kokoinen lihas! Ja toinen reisi oli vielä pikkuinen rimppakinttu. Lopputuloksena Stefa näyttää ihan eri koiralta. Ainakin mulle se näyttää. Tuntuu kuin Stefan pieni pää olisi ruuvattu jonkin toisen koiran kroppaan. Se on aivan VALTAVA, pari senttiä lisää saa sen näyttämään ihan jättiläiseltä. Sen liikkeet ovat ihan erilaiset, kun se kohottaa päätään korkeammalle kuin yleensä, ja kun sen niskaläskimakkara vain haihtui kaulan pituuteen. Lihavuuskin siltä katosi, kun kylkien lihakset napsuteltiin paikalleen, eikä sen etupää ole enää valtava pallo kiinni laihassa takapäässä. HUHHUH. 

Possunenkin käytiin läpi. Sillä oli pikkujumeja kuten kaikilla koirilla, ja suorastaan yksi nikaman väliin jäänyt jänne (no en mä oikeesti tiedä, se se kai oli). Oli kuulemma hyvä kun se löytyi nyt niin että se oli helppo laittaa paikalleen, jos sen olisi antanut olla, olisi se ketjureaktiona sotkenut koiran koko kropan ja muutaman vuoden päästä se olisi ollut tosi kipuinen. Ja korjattavissa kyllä, mutta herkkä palautumaan takaisin kun virheasento olisi ollut siinä niin pitkään. Sen jänteen oikominen olikin kyllä melkoinen show, Possu teki selväksi että kipeää teki, ja lopettakaas jo. Mutta kun se siitä sitten napsahti, yhtäkkiä, pennun riemu oli valtava! Selvästi paikka oli ollut jo kipeäkin. Jäsenkorjaajalle ei kannettu mitään kaunaa, ja palkinnoksi hyvästä työstä Possu lahjoitti tälle ilmaisen naamanpesun, tai parikin.

Varattiin jo seuraava aikakin, koska Stefan jumit olivat sitä luokkaa että ne pitää muutaman kuukauden päästä tarkistaa. Possu sen sijaan on niin vauhdikas otus, että sen kanssa kannattaa pelata varman päälle.

Ps. Suosittelen.

Apulanta: Zombeja!

Käydäänpäs läpi viime vuoden saavutukset ja ensi vuoden tavoitteet. Yhteenvetona voisin todeta että se oli kovin yllätyksellinen vuosi, muttei pelkästään hyvällä tavalla. Kahden kuukauden varoitusajalla päätettiin hankkia Possu, ja ilman varoitusaikaa lähti Rood. Onni onnettomuudessa siis, jos ei olisi pitänyt lähteä Norjaan noutamaan Possua, olisin varmaan hautautunut Roodin poismenoon. 

Jonna Löytynojan maalaama muistotaulu.

Pienempiäkin asioita ehti vuoden aikana tapahtua runsaasti. Käytiin kokeissa ihan hulluna. Sekä kahdet suorastaan kisatkin, kun osallistuttiin joukkueessa sekä tokon SM:iin että PM:iin. SM:istä haettiin kolmonen, PM:istä kakkonen, parantamisen varaa ensi vuoteen siis on. Kohta kohdalta viime vuoden tavoitteet ovat tässä:

Tavoitteet 2013 

Stefa

Toko:
Tavoitteena SM-joukkuekisat. Sinne mennään joko ALO tai AVO -luokkaan. Tavoitteena tälle vuodelle on joka tapauksessa ALO1 ja AVO1. Ja tietysti ykköstulos sieltä SM:istä, kummassa luokassa sitten kisataankaan.
Alokkaassa mentiin SM-kisoihin, mutta ykköstä ei ikävä kyllä sen paikallaoloepisodin takia tullut. Eipä se muutenkaan ihan nappiin mennyt, mutta onnistuneella paikkiksella olis enivei ykkönen saatu. AVO1 tulikin sitten heti SM-kokeen jälkeisestä kokeesta, joten tavoite saavutettiin. Toinenkin avoimen koe käytiin piirinmestaruuksissa, jossa tyrin seuruun nollille ja ykkönen jäi viiden pisteen päähän. Mutta kaikesta oppii, niin tästäkin. TAVOITE SAAVUTETTU.

BH:
BH-koe aiotaan lopulta saada suoritettua. Stefallahan on takana jo kolme hylsyä, joten tällä kertaa olisi parempi onnistua!
BH-koe meni ihan heittämällä :D Heti kun oltiin hulluna treenattu. TAVOITE SAAVUTETTU.

PK-tottis:
Metrinen este ylitetään vuonna 2013! Ettäs tiedätte! Ja äänensietoa treenataan niin, että Stefasta tulee vielä laukausvarma :) Alimman luokan tottis koitetaan saada mahdollisimman hyvin kasaan kesän aikana.
Metristä ei vielä ylitetty, mutta välineet sen ylittämiseen kyllä saatiin. Laukausten treenaamisessakin mentiin niin paljon eteenpäin, että kyllä tästä vielä selvitään! Tottis on kyllä vieläkin kasaamatta, mutta uskon että se saadaan nyt talvikaudella kuntoon ensi kesää varten.

Esineruutu:
Esineruutu on Stefalla jo erittäin hyvällä mallilla, Stefa noutaa 50mx15m ruudusta jo useita esineitä peräkkäin. Tavoitteena kasvattaa ruutu myös leveydeltään siihen viiteenkymmeneen metriin, ja saada esineruutu suorastaan 3-luokan tasolle. Tämä ei tule olemaan edes vaikeaa, koska Stefa on tässä tosi hyvä.
Tähänkin päästiin helposti, vaikken esineruutua juuri kesällä treenannutkaan. TAVOITE SAAVUTETTU.

Haku:
Ilmaisu laitetaan tänä kesänä kuntoon ja viedään metsään asti. Tavoitteena olisi päästä mahdollisimman lähelle kisavalmiutta treenikauden loppuun mennessä. En osaa tuon tarkempia tavoitteita asettaa, kun olen itse vielä niin uusi lajin parissa.
Heti alkuun voin kertoa että olipa ihan väärät tavoitteet :D Ilmaisu jätettiin unohduksiin ja treenattiin eka maastot kuntoon. Nyt maastot onkin tosi hyvällä mallilla, talven aikana laitetaan ilmaisut kuntoon ja keväällä ne viedään metsään.

Jälki:
Sain inspiraation opettaa Stefalle jäljen alkeet kevään aikana. Ja jos mulla on vuorotyö taas kesällä, niin tätä voin treenata iteksenikin iltavuoroviikoilla. Tavoitteena kepit.
Stefa oppi kyllä kepit, muttei jäljestämään :D Kyllä se jälkeä ajaa jos siellä on paljon nameja, mutta matkaa on vielä edessä. TAVOITE SAAVUTETTU.

Viesti:
Tätäkin aiotaan tänä vuonna kokeilla! Ville lupautui heikkona hetkenään että pari kertaa lähtee ensi kesänä Stefan kanssa kokeilemaan. Jatko riippuu sitten ihan Villen innostumisesta.
Taidettiin käydä viesteilemässä juurikin ne pari kertaa? Stefa ei oikein osoittanut kykyjä tähän lajiin, sillä se eksyy jo parinkymmenen metrin matkalla, jos ei näe toista päätä. TAVOITE SAAVUTETTU.

Agility:
Ohimennen tuli kavereiden kanssa juteltua, että voishan sinne alkeiskurssille mennä. Mutta sinne ei joka tapauksessa pääse ennen syksyä, niin ei tarvitse mokomaa vähään aikaan pohdiskella. Eikä sitä tiedä riittääkö aikakaan, jos kaikkea yllämainittua meinataan keritä tekemään.
Alkeiskurssille mentiin ja se käytiin. Ja agilitytartuntaan sairastuttiin. TAVOITE SAAVUTETTU.

Siinähän ne meidän tavoitteet olikin. Stefan kanssa edettiin kyllä todella hyvin, sen ilme ja into tekemiseen kasvaa yhäkin treenin myötä, eiköhän me päästä sen kanssa ihan kohtuullisen pitkälle. Sanotaan sillai keskipitkälle, vaikkei oikeasti pitkälle päästäisikään :D Nää taitaa olla meidän parhaiten asetetut ja saavutetut tavoitteet toistaiseksi.

Sitten ensi vuoden tavoitteisiin. Mahtavaahan olisi, jos näissä onnistuttaisiin yhtä hyvin!

Tavoitteet 2014

Stefa

Toko:
VOI1

PK-tottis:
1- ja 2-luokka haltuun! 1-luokka jo kevätkauden aikana. Yli metristä ja laukaukset siedätetyiksi.

Haku:
Kesällä mennään kokeeseen!

Jälki:
Treenaillaan miten nyt satutaankaan treenaamaan. Kiva tavoite olisi päästä syksymmällä lähemmäs koekuntoa, mutta en tiedä riittääkö mulla into siihen.

Agility:
Radanlukutaitoa ja ohjaustekniikoita mulle haltuun, Stefa nyt kehittyy siinä sivussa :D Epiksiä ja ratatreenejä jahka ollaan niihin valmiita.


Possu

Näitä ei sitten kannata ottaa turhan vakavasti :D Possu on sen verran pentu vielä, että kaikki tavoitteet sille on tehty tietyllä varauksella, mutta jos se nyt kehittyy siitä normaalisti ja muuten niin tavoitteet ovat totta kai voimassa. Toistaiseksi ainoa este näiden saavuttamiselle ovat Possun orastava teini-ikä ja mun rajallinen hermorakenteeni..

Toko:
SM-joukkuekisaan mennään alokasluokkaan ja ALO1 alkuvuodesta. Loppuvuodesta AVO1.

Haku:
Metsätyöskentely kuntoon, pyritään nättiin pistotukseen sun muuhun sellaiseen.

Jälki:
Tässä päästään varmaan aika pitkälle, Possulla on taipumuksia jäljestykseen. Pyritään 1-luokan pituiseen jälkeen, ehkä kepit mukaan.

Esineruutu:
Alkeet, ja loppukesästä koitetaan saada jo täysimittainen etsintäalue.

Siinähän ne, ja taas kerralla listattuna noi vaikuttavat ihan järjettömiltä! Mutta ehkä se siitä, vuosi on kuitenkin pitkä aika, ja jos treeni-intoa löytyy, on mahdollista päästä pidemmällekin. Niin paljon treeni-intoa tosin ei taida löytyä. Voisin asettaa itselleni tavoitteeksi sen treenimotivaation, ja VARSINKIN SEN etten kuluta itseäni loppuun treenatessani. Viime vuonna oli jo lähellä, kun tokon SM:eihin valmistauduttiin hulluna, ja sen jälkeen en tajunnut pitää taukoa vaan jatkoin edelleen. Sitten se innostus siitä lopahtikin kokonaan. Ja, jotta ei lipsuttaisi perinteisistä uudenvuodenlupauksista, voisin myös laittaa tavoitteeksi sen että mun kunto riittää agiradalla :D