Frozen: Let It Go

En kuolemaksenikaan muista mitä tehtiin jäsenkorjaajan jälkeisellä viikolla. Jotain mullistavaa varmaankin? Tokoa on treenattu vähäsen, agissakin käytiin kerran, koetreenitkin oli. Öö..? Sitten viime viikolla sain jonkun afrikkalaisen hyppykupan ja olen värjötellyt viisi päivää peiton alla yskien keuhkojani pihalle ja syöden särkylääkkeitä. Muutamat treenit on siis jääneet välistä, ja näyttää siltä ettei treeneihin ihan heti palatakaan.. Paitsi torstaina ajattelin aloittaa kevyesti agitreeneillä :D

Stefan tokoiluissa on ollut joitain läpimurtoja. Koetreenissä tehtiin tunnari hallissa. Verkon kanssa tosin, mutta yhtä kaikki koira ei alkanut kaivaa verkkoa ja mennyt ihan tolaltaan. Sittemmin ollaan treeneissä tehty tunnaria jo ilman verkkoa, makupaloja kapuloiden ympärille höystettynä, mutta muuten lähes kokeenomaisesti. Aika uskomatonta vai mitä!

Toinen merkittävä juttu on kaukot. Ne on vaan junnanneet. Junnanneetjunnanneet. Jumppaan lähietäisyydeltä vaihtoja mutta ne hajoaa heti kun otan etäisyyttä. Nyt sairaslomaillessani tein Stepun kanssa niitä vähän, käyttäen tennispalloa takapalkkana. Osa vaihdoista sujuu jo aivan mahtavasti (lue: seisomaan vaihdot ja maasta istumaan) jopa parin metrin päästä! Tasan siis niin kaukaa kuin meidän eteiskäytävä antaa myöden. Myös s-m ja s-i-vaihtoihin olen saanut etäisyyttä (huimat puolimetriä) niin että ne sujuvat edelleen virheettömästi. Ja se puoli metriäkin on paljon enemmän kuin entinen makupalalla nenästä vedettävä vaihto.

Possun kanssa on tehty vähän luoksetulon loppuja, ja ne alkaakin parantua. Alkuunhan sille oli tosi vaikeaa tulla ihan iholle, mutta nyt se tulee jo VÄHÄN paremmin.. Matkaa on silti vielä. Myös paikallaoloa ollaan tehty, ja siinä ollaan kyllä edistytty! Possulla oli aiemmin pompata ylös aina kun palasin sen luo, pelkäs kai että kävelen sen yli tai jotain :D Nyt saan harppoa sen yli ja tyttö pysyy kuin nakutettu. Sisällä tosin, ulkotreeneissäkin se pysyi kivasti silloin viikko sitten, mutta en mee vannomaan että pysyis yhtä hyvin kuin sisällä. Ehkä seuraavissa ryhmätreeneissä uskaltaudun sen kanssa koirariviin ottamaan viidentoista sekunnin paikkiksen.

Livahdin sunnuntaina (kun tunsin oloni hieman terveemmäksi(ei olisi kannattanu)) ampumaan Stefalle kerran. Työtä on edessä vielä ihan hirveästi, mutta alan lopulta saada uskoa tähän touhuun, lopulta tuntuu että ollaan menossa johonkin! Jos kelit vähän leudontuis ja tästä pikaiseen paranisin vois koittaa ensviikolle ilmaisutreenejä. Niin että päästään sinne hakukokeeseen. Ja aijoo, metrinenkin pitäis selvittää.. No, kyl se siitä! Jäsenkorjaajan jälkeen Stefa on pomppinut ja loikkinut vaikka mitä. Ja se on nykyään 47,5 senttiä korkea! IHAN USKOMATONTA! Aiemmin se oli 44,5 senttiä, tarkkaan ja monasti mitattuna. Se vaan kasvoi kolme senttiä siellä jäsenkorjaajalla. Oikeastikin. En uskois ellen ite olis mitannut. Ja vielä useasti asian tarkistaakseni. Nyt siitä ei kyllä tuu mediä millään. Mutta nyt se varmaan selvittää maksiesteetkin, jos vaikka päätetään joskus alkaa kisaamaan.

Lainasin kirjastosta sen uuden Haamuja tuulessa -kirjan. Oon ihan tohkeissani siitä. En oo saanut edes aloitettua sitä kun hypistelen sitä ja selailen sitä ja olen ihan vau kuinka hienon ja selkeän näköistä. Kyllä se selkeys siitä sit häviää kun alan lukemaan, tai viimeistään kun alan treenaamaan!

Niin, ja älkää hämmentykö tuosta mun tapahtumakalenterista. Tällä hetkellä näyttää siltä että ne ekat kokeet saa unohtaa.

Nyt meen syömään lisää särkylääkettä. Päänsärky jyskää.