Meidän tunnarin ongelmat ratkesivat tänään. Jonna oli kouluttamassa meille tokoa, ja aattelin näyttää sille Stepun tunnarin kun se vaan junnaa ja junnaa ja aina se ottaa sen viereisen kapulan. Tai sanotaan että 70% ajasta. Ja Jonna totes mun ongelmakuvailuun että "hyvä!" Voin kertoa että siinä vaiheessa teki mieli haistattaa :D Ei tää ole mikään hyvä juttu, meillä on ollut jo niin kauan ongelmana tuo ihmeellinen sähläys ja kapuloiden potkiminen ja ahmiminen ja lopulta kun oon saanut sen rauhalliseks se sitten haistelee vähän sinne päin ja tuo viereisen.
No, ratkaisuksi Jonna viskoi kaikki mun kolmisenkymmentä tunnaria sekaisin lattialle. Ei tää riitä, onko mulla lisää? No olihan mulla autossa muovipussi, jossa oli tasan 192 tunnarikapulaa(oikeesti, laskin) ja suureksi järkytyksekseni nekin mätkäistiin lattiaan. Runsas parisataa kapulaa on ihan hirveä määrä. Mun kapulani laitettiin sinne sekaan, ja kun vielä intin vastaan ettei Stefaa voi näin treenata, se paineistuu ja ahdistuu ja vaikka mitä, tapahtumia mielenkiinnolla seurannut Stefa ryösti kapulasotkun keskelle. Ja nuuhki. Ja oli niin innoissaan, etten ole nähnyt sen IKINÄ tekevän tunnaria niin innoissaan. Näin oikein puhekuplan sen pään päällä "lopulta tähänkin paskaan saadaan jotain HAASTETTA!"
Ja noin vain, se toi sieltä oman. Olin ihan mykistynyt. Homma toistettiin vielä kahdesti ja aina se oma löytyi. Ilman paineistumisia. Välillä se nosteli jonkun suuhunsa ja tuijotti mua josko sais palkkaa, mutta aina kun se löysi oman se ilmaisi sen niin selkeästi ettei se vaan voinut olla väärässä. Käsittämätöntä. Kaikin tavoin. Kun mä oon koko tän ajan tehnyt kaikesta vaan helpompaa, ois mun pitänyt tehdä siitä vaikeempaa.
Saatiin ohjeet myös jatkoon. Seuraavalla kerralla voitais tehdä kolme toistoa sadalla tunnarilla. Ja sitten vähennetään aina kymmenen kerrallaan. Ja jos koira alkaa taas sählätä, vaikeutetaan! Hajustetaan kapulaa vähemmän niin että se on vaikeampi erottaa. Ja sitten kun niitä on enää kolmisenkymmentä jäljellä, aletaan tehdä kaikenlaisia muotoja, ympyröitä, jonoja, kaksi peräkkäistä jonoa..
Ei oo todellista. Oon vaan niin tohkeissani. Oon lukenut vaikka mitä jänniä sovelluksia tunnarista, ja haaveillut että sitten sadan vuoden päästä mä vaikeutan tota näinkin. Ja nyt mä voin tehdä sen vaikka heti! Super-Stefa.
Possukainen on ollut varsin hankala edellisissä tokotreeneissä, joten otin sen kanssa hihnassa tosi helppoja kontaktijuttuja. Mentiin ihan viereen kun muut treenas ja palkkailin kontaktista. Mentiin ihmisjoukkoon ja palkkailin kontaktista. Oli ihan mahtavaa kun se taas keskittyi muhun, kyllä se osaa kun se haluaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti