Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

torstai 30. lokakuuta 2014

Ylvis: Stonehenge

On ollut taas kiireinen viikko. Mulla on tenttiviikko, joten koulua on ollut kohtuullisen vähän, ihan vaan että ehtisin lukea tentteihin. Arvatkaa oonko ehtinyt? En! On ollut kiire treenatessa. Oo äiti ylpee kun tätä luet.

Maanantaina kävin kouluttamassa vanhaa tokoryhmääni, olin ihan imarreltu, kun huolivat multa koulutusta, vaikka kolme kuukautta sitten treenattiin vielä samassa porukassa < "<3> Omat treenit jäi sitten lyhyemmiksi, mutta jotain perusjuttuja ehdittiin tehdä. Ruutuunlähetystä Stefan kanssa, seuruuta Possun kanssa.

Tiistaina tehtiin taas tokoa, tässä vaiheessa tajusin että lauantaina on tokokoe, ja panikoin. Treenit meni ihan vituiks Stefan kanssa, kun se reagoi siihen mun jännittämiseen. Sille oli mahdotonta mm. ihan perus m-i-vaihto kaukoissa. Merkin se sentään osasi. Possu teki taas seuruuta, sekä kapulan pitoja, kevyemmällä kapulalla. Oon tehnyt sille kapulanpitoja pk-kapulalla ja ne on tosi hyviä, nyt ohjatunkapulalla se oli ihan hirveetä! Possu vaan heitteli kapulaa ja oli tohkeissaan. Täytyy siis treenata myös kevyemmällä kapulalla. Vai saanko kiertää koko ongelman ja käyttää 650g kapulaa?

Tiistaina ajoin myös Stepsulla kokeenomaisen jäljen. Janalta nousi takajälki, mutta kun otin koiran takaisin janalle, se nosti sen kivasti ja lähti ajamaan. Ei ollut parasta Stefaa, 4 ja 6 -kepit jäi. Aattelin jo että ei sit, en ilmoa kokeeseen, mutta sitten se palasi takaisin hakemaan kutoskepin. Jäin kahden vaiheille.

Possukin jälkeili ja oli tehokas. Possu on ihan mahtava jäljellä, sen kanssa mennään ens kesänä jälkikokeisiin!

Tehtiin myös tottista, esteitä. Stepunmuru hyppi hienosti metriä kapulan kanssa, ja teki kokeenomaista a-noutoa.

Keskiviikkona TAAS tokoa. Nämä oli viimeistelytreenit ennen koetta, joten otettiin vaan niitä meidän vaikeita juttuja. Tunnari, jossa koira oli tosi tohkeissaan ja toi eka väärän, tokalla kertaa keskittyi ja toi oman. Ruutua, josta Stefa palaa takaisin jos ei heti löydä. Nyt se kyllä löysi joka kerta paikalleen, joten en päässyt puuttumaan sen luovuttamiseen. Pitää vaan toivoa, että se kokeessakin bongaa ruudun heti. Ja kaukoja, joissa se osasi jopa erotella m-i ja m-s -vaihdot. Ehkä meillä on vielä toivoa! Tosin, yritän ajatella ettei sillä lauantain kokeella ole niin väliä, ykkönenhän meillä jo on, ja tk3:sta ei olla hakemassa.

Possu teki liikkeestä jääviä kokeenomaisesti. Kokeenomaisuus on sille ongelma, kun mukana on liikkuri, Possu tekee aina maahanmenon. Ollaan siis tehty hirveästi seisomista liikkuroituna, ja aina olen korjannut kun se tekee väärin. Nyt se sitten teki pelkkää seisomista kun oli liikkuri. Ollaan ihan selvästi tehty liian vähän kokeenomaista, kun Possu ei pysty erottelemaan jääviä kokeenomaisina. En tahtoisi ottaa sille mukaan vihjesanoja, koska yritän kouluttaa sen heti evl-malliin, ja jossain vaiheessa ne olisi häivytettävä kuitenkin, mutta kohta on pakko. Paljon vaan liikkuroituja jääviä nyt, jotta saatais tähän jotain järkeä.

Possu teki myös luoksetuloa suoraan eteen, josko saisin sen seuraavaan kokeeseen jo tulevaan luoksarin "oikein". Samoin tehtiin vauhtinoutoa ja hyppyä. Possu on niin kiva pieni pakkaus, se on sormien napsautusta vaille avo-valmis. Kaukoja olen vain pomputellut sille villisti, mutta nekin saadaan kyllä kuntoon nopsaan. Paikkis piilossa ei ollut sille mikään juttu, maanantaina kokeilin mitä se siitä tuumaa, ja keskiviikkona tehtiin jo kolme minuuttia niin että olin koko ajan piilossa. Possulle se on niin herttaisen yhdentekevää, se vaan tekee mitä on opetettu, pikkuseikoista välittämättä. (Paitsi liikkureista se välittää. Voi toki myös olla, että mä oon tehnyt aina treeneissä liikkuroituna vaan maahanmenoa, mistä tämä päähänpisto.)

Keskiviikkona Stefa myös hakuili, tavoitteena suora syvä pisto. Oikeasti keskittyminen oli mun lähetyksissä, mä kun roiskin koiraa menemään mihin sattuu. Saatiin kivoja suoria pistoja, mun pitää ite vaan keskittyä. Tosin, myös treenata pitää lisää. Kaikki eteenpäinkääntymiset ja tyhjät kyllä onnistuu, jos koira vaan menee eka sen viiskyt metriä suoraan.

Ja jälkikin me tehtiin, kaveri katsoi meidän janatyöskentelyn, josko mentäis sinne kokeeseen. Stefa oli HIRVEÄ (taas sillä näkyy kahta viikkoa ennen koetta että mä jännitän kokeeseen menoa), se nosti oman jäljen heti, ja PALASI TAKAISIN JANALLE. Se ei oo ikinä luopunut jäljestä, olin ihan mind blown. Lopulta kun se lähti ajamaan, se nosti vain kakkoskepin kolmesta. Ihan äärimmäisen surkea suoritus, vaikka maasto olikin ryteikköistä, ja oli satanut koko vajaan kolmetuntisen mitä jälki oli vanhentunut. Silti. Olin ihan että eiii, ei kokeeseen, mutta kannustusjoukot totesivat että kylläpäs. Yrittää pitää aina.

Tänään sitten lisää hakua, tällä kertaa Possusen kanssa. Possu teki norjalaista sekametsää haamuilla, ensin sille näytetään kaikki maalimiehet käänteisessä järjestyksessä, ja sitten lähetellään. Possu oli ILMIÖMÄINEN, se meni suoraan, syvälle, täydellisesti. Ja palasi keskilinjalle maalimiehiltä kun kutsuin, keskittyi, katsoi mihin lähetin, ja meni sinne. Kovaa. Täydellisesti. Suoraan kuin viivottimella. Possu ei yhtään välitä maastonmuodoista, kivistä ja kannoista, jotka saavat Stefan kääntyilemään minne sattuu, se vaan menee keskeltä läpi. Toi koira on niin ihana < " <3>Vielä kun saisin siltä avut pois meidän olis tän vuoden tavoitteet tässä. Rakas hakusika < " <3>

Seuraavana Stefan esineruutu, joka oli kammottava. Se ei vaan mene syvälle, ja kun se ei mene syvälle, se ei löydä, ja lannistuu, ja tekee vielä lyhyempiä pistoja. Voi että. Tätä pitäis lähteä työstämään oikeasti järjestelmällisesti, eikä niin että teen kerran viikossa jotain ja aina menee vituiksi. Tehtiin sitten niin että avustaja näytti KAIKKI esineet, ja saatiin Stefa uppoamaan. Näin on varmaan jatkettava.

Ja vielä jatkettiin tottiskentälle, joka oli jonkinasteinen katastrofi. Tehtiin pareittain, Stefa HAUKKUI paikallaolossa kun pari teki noutoa. Ihan ihmeellistä. Ei onneksi lähtenyt, tietenkään. Mutta typeräähän toi on silti. Stefan vuorolla tehtiin vähän seuruuta, lähinnä kääntyilin vasempaan kun se keuli niin kovin josko pääsisi tekemään eteenmenoa. Minkä jälkeen tehtiin esteitä, Stefa teki metrisen erinomaisesti. Minkä jälkeen tehtiin a, ja heitin kapulan minne sattui. Hain sen ja heitin kapulan päin estettä. Hain sen ja heitin kapulan vinoon. Ja annoin Stefalle luvan mennä, kun en vaan jaksanut enää yrittää. Stefa yritti kiertää, kutsuin takaisin, ja lähetin esteen kautta. Minkä jälkeen ei päässyt estettä ylös kun vauhti ei ollut riittävä, ja kiersi. Otettiin uusiksi. Sain heitettyä nätisti, Stefa lähti nätisti, mutta paluuseen vauhti ei riittänyt, Stefan tassut kävivät esteen harjalla, minkä jälkeen se tipahti ryminällä takaisin alas, selälleen.. Tulee niin paha mieli näistä esteistä, fiksu varmaan jättäisi pk-touhut sikseen mutten minä. Stefa vähän vinkui, mutta ei näyttänyt muuten käyneen pahasti, joten laitoin sen kiipeämään esteen vielä ilman kapulaa. Stefa on niin tommonen, jos se satuttaa itsensä, se on ihan nyyh, mutta tekee kuitenkin kun patistaa, ja (nykyään) unohtaa sen jälkeen koko jutun. Tää on oikeasti aika mullistavaa, ennen Stepsusta ei tälläiseen palautumiseen ollut. Siltikin pitää viedä se hierojalle, on tosi ahdistavaa kun koira kolhii itseään koko ajan, eikä oikeasti tiedä kuinka pahasti siinä käy. Loppuun Stefa sai tehdä vielä eteenmenon ja oli iloinen. Ja liikkui normaalist, hyvä.

Kostoksi Stefa haukkasi mua käteen oikein vanhanaikaisesti, kun yritti osua palloonsa. Se oli mulle ihan oikein. Kädet oli niin jäässä etten ees tuntenut mitään, nyt sen sijaan särkee niin vietävästi vasenta kättä, ja etusormi sinertää. Sellaista sattuu.

Mä sen sijaan totesin että ei mihkään jälkikokeeseen. Ilmo ois ollut tänään, mutta ei vaan kannata edes yrittää. Kaikki on niin kesken. Voishan sieltä tulos tulla joo, mutta ihan yhtä hyvin vois jättää tulematta. Panostetaan siihen hakukokeeseen ja jälkeillään ens kaudella lisää.

lauantai 25. lokakuuta 2014

Jari Sillanpää: Tanssii kuin John Travolta

Possun näyttely!! Jännitti ihan sikana, koska ei todellakaan huvittais maksaa enää toista kertaa itteeni kipeeks näyttelyistä.. Saati sitten ylipäätään koko tapahtuma, ihmisiä ja koiria niin tiheessä että koko ajan joku kuono oman koiran perseessä ja kaiken aikaa jossain rähistään.. Hauska harrastus? Makunsa kullakin. No mutta, arvostelu!

16 months. Good head. I'd prefer darker eyes. Good dentition. Good topline. Good tail. Lacks the depth of chest. Turns the front feet outside. Front angulations could be stronger. Good coat structure.

JUN H

Tuomarina Ingrid Hectors, Belgia

Tohon paperiin oli myös kirjattu ruksi kohtaan "rodunomainen lähestyttäessä". En tiiä onko sillä joku tarkoitus :D

Joka tapauksessa, se oli nyt siinä, ei enää ikinä näyttelyihin näiden koirien kanssa :D Luojan kiitos.

tiistai 21. lokakuuta 2014

Andy Suonsilmä: Karrelle palanut enkeli

Voinette arvata, että treenimotivaatiota on.

Sunnuntaina oli Possusen hakuilupäivä, ja Stepsun esinetreeni. Kumpikin koira oli eri mainio, Possu teki muistikuvilla kolme maalimiestä, haki ensin hajut, palasi sitten autoon, ja tuli sitten etsimään ukot seuraavalla kierroksella. Kolmannen lähetin väärästä paikasta huonomuistisuuttani, mutta muuten Possukka meni suoraan ja varmasti. Ehkä sille saadaan vielä hyvät pistot tänä vuonna, jos treenikeli vaan pysyy optimina.

Stefa teki esineitä. Ollaan tehty nyt enemmän seurassa, koska huomasin että se ei löydä vieraiden hajuisia esineitä (ei ollutkaan nenäpunkki! ehkä!). Ollaan tehty pari treeniä isoilla avuilla, ja nyt tehtiin ekaa kertaa hetkeen vieraita esineitä ilman apuja. Ja sehän nosti ne sieltä! Kaksi ekaa nousivat vaivattomasti, kolmas kauempana oleva vaati enemmän työtä. Stefan ongelma on, että jos se ei heti löydä, se lannistuu, ja sitten sen pistot jäävät lyhyemmiksi ja lyhyemmiksi.. Niin että ne viimeiset jäävät yleensä sinne viidenkymmenen metrin päähän, kun Stefa ei vaan suostu uppoamaan. Seuraava kuuriluontoinen esinetreeni on se, että esineet ovat aina viidessäkympissä, niin saadaan sille lisää varmuutta uppoamiseen. Mutta, löysi tosiaan ne vieraan hajuiset, ja olin hirmutyytyväinen!

Maanantaina tehtiin tokoa. Stefa teki ekaa kertaa merkkiä! Ja se oppi sen about kahdella toistolla, koska se on ilmeisesti fiksu. Jännittävää! Tehtiin myös kaikenlaista kokeessa epäonnistunutta, seuruun perusasentoja, kaukoja, sun muuta. Stefa oli oikein mainio!

Possunen taas teki jäävien erotteluja, nyt se osasi taas kaiken. Ottaa päähän kun se ei sitten kokeessa osaa :I Ja kokeenomaista seuruuta, ja se kokeili kaiken perseilynsä mitä kokeessakin. Ojensin, ja koitettiin uudelleen. Nyt se oli hyvä! Toivotaan ettei se seuraavassa kokeessa koita taas samaa! Possu on myös oppimassa luoksetulon loppuaseman, josko en enää seuraavassa alo-kokeessa kutsuisi sitä suoraan sivulle.

Ja sitten tän päivän tokotreeneihin! Pidin sellaiset itsenimotivointitreenit, ja tein kaikkea hauskaa! Possu teki liikkeestä istumista, ruutua ja luoksaria.

Stefan kanssa tehtiin merkkiä - ja merkistä ruutuunlähetystä. Stefan mielestä oli ihan loogista että lähetin sen ensin merkille ja sitten ruutuun, jeejee! Zetakin tehtiin, ekaa kertaa ikinä, Stefa osasi kaikki asennot, ja oli nopea ja hieno :D Seisomisen takaakierrossa se liikahti, mutta muuten kyseessä oli oikein hieno kokonaisuus. Siis oikeesti, me voidaan mennä kohta evl:ään!

Ohjattu olikin sitten vaikeampi. Kapulat vetivät Stefaa puoleensa enemmän kuin ruutu, ja sille oli tosi vaikeaa pysähtyä merkille. Pysähtyihän se, mutta ilman mun "top" -käskyä se olisi varmaan jatkanut keskikapulalle asti :D Noudotkin olivat kamalia, otin näitä onneksi vain erikseen, mutta silti. Oli päässyt seiskan jälkeen illalla jo hämärtymään sen verran, ettei koira nähnyt kuin keskikapulan, ja saatiin tehdä tosi monta toistoa, ja tosi monta kertaa näyttää kapulat Stefalle että saatiin onnistuneet vasen ja oikea. Fiksu treenaa näitä jatkossa vain valoisalla. Toivotaan että minäkin.

Yhtä kaikki, olin varmaan tosi ärsyttävä hyppiessäni tasajalkaa ja hihkuessani, että "STEFA OSAA KOKO EVL:ÄN TAKAPERIN JA JUOSTEN!" Mutta oikeesti, se osaa ruudun merkin kautta (tai treeniähän sekin vaatii, mutta yllätyin kuinka vähän!) ja zetan! Ja kaukot viidestätoista on sille yhtä vaikeet kuin kymmenestäkin, joten ei sen kummempaa. Stefasta tulee ens vuonna tokovalio!

lauantai 18. lokakuuta 2014

Die Antwoord: Baby's On Fire

Boom boom!

Tehtiin täsmäisku Maalahden tokokokeeseen Ilkka Stenille. Stepsun eka voittajan koe, Possulle toka alo-koe. Aloitan Possusta niin kaikille jää sitten lopuks hyvä mieli :D

Mulla on sellainen paha tapa, että jos kisakirjene mukana tulee osallistujalista, katon koiranetistä viereiset koirat. Toisen puolen koiralta oli edellisestä alokokeesta 198, toisen puolen koiralla nolla.. Joten päätin että se toinen varmaan lähtee ja syö Possun. Hyvät alkuodotukset!

Luoksepäästävyydessä Possu taas rakasti Ilkka Stenin yltympäriinsä. Ja omaa vuoroa odotellessa sahas istu-maahan-istu-maahan, lauloi ja sähläsi. Pitää opetella perusasennossa odottamista :D
Luoksepäästävyys 10

Paikkiksessa se epäilemäni koira lähti. Onneksi heti ohjaajan perään, niin ei tullut mitään sählinkiä. Kokeessa oli 13 koiraa, joista kaksi lähti paikkiksesta, kumpikin suoraan ohjaajan luo. Mä todella tykkään tästä, aiemmin rauhalliset alopaikkikset tuntui harvinaisilta!
Paikallamakuu 10

Yksilöliikkeisiin lähtiessä Possu oli ihan pähkinöinä! Sain sen perusasentoon, lähdettiin seuruuseen. Se vahingossa vähän ulahti. Ja sitten sillä alkoi raksuttaa, koska oon nyt puuttunut jokaiseen ääneen joka siitä on päässyt seuruussa. Se ulahti vähän kovempaa. Seuraavaksi se mölisi kuin palosireeni. Ja sitten se irtosi metrin päähän että lälläslää, SÄ ET SANO MITÄÄN VAIKKA PERSEILISIN KUINKA. NyyhQ.
Seuruu taluttimessa 7,5

Vapaana seuruu oli vielä parempi. Se huusi ja oli väljä. Kerran se jopa läks niin että meinas oikeesti häipyä, ja annoin lisäkäskyn.
Seuruu taluttimessa 7

Liikkeestä maahanmenoon se sentään keskittyi. Yks mölähdys kuului alussa. Loppu priimaa.
Liikkeestä maahanmeno 10

Luoksari oli ihana ja äänetön!
Luoksetulo 10

Liikkeestä seisomisessa meni maahan. Sanoin heti tuomarille että otan nolla ja nostin sen siitä seisomaan. Ilkka Sten sanoi "tästä tuli kyllä jo miinuspisteitä".
Liikkeestä seisominen 0

Estehyppyyn se meinas karata kun mentiin esteelle, mutta sain sen käskyllä takas. Hieno!
Estehyppy 10

Kokonaisvaikutukseen vaikutti toi mölähtely. Sten totesi "Mutta tämähän on se jodlaava tirolilainen matikkakoira!" Sehän se tosiaan :D
Kokonaisvaikutus 9

162 pistettä, ALO1, sijoitus 8/13

Uskomatonta mutta totta! Vaikka Possu perseili täysillä alusta loppuun, saatiin ykkönen! En käsitä. Nauratti. Minkä jälkeen muistin että edessä on satakakstoista kokeenomaista treeniä joissa kerron tolle miten EI käyttäydytä..

Ja sitten iloisempaan, eli STEFAAAAN! Voittaja oli kahdessa osassa, kiitos ihQ liikkuri <3> Ekassa kehässä istuminen, ruutu ja seuruu, tokassa loput.

Paikkiksessa meillä oli jännittäviä hetkiä kun yksi koira lähti (voittajassa?) heti ohjaajan perään. Ohjaaja palautti makaamaan, mistä se ryömi ihan viereisen koiran luo makaamaan? Hämmentävää.
Paikallamakuu 10

Liikkeestä istuminen oli hieno.
Liikkeestä istuminen 9

Ja sitten RUUTU! Se oli jotenkin pahassa paikassa, kun muut voittajan koirat ei löytäneet sitä lainkaan. Stepsu tuijotteli ihan eri suuntaan kun virittelin sitä, mutta totesin etten saa sitä tajuamaan ilman käsimerkkiä ja alistuneena totesin olevani valmis. Mun valmis-käskyllä se sitten bongasi oikean ruudun, jeejeejee! Juoksi ruutuun hitaasti, aattelin että pysähtyy ennen ruutua, mutta menikin loppuun asti! Sivullekutsuttaessa lisäkäsky kun meinasi juosta mun ohi, ja kun pysähdyin laitoin sen istumaan merkkikartioon -.- mistä johtuen sanoin siinäkin uuden käskyn, mutta tuomari ei ilmeisesti kuullut.
Ruutu 9

Seuruussa Stepsu ei tahtonut tehdä perusasentoja :D Onnekkaasti seuruukaavio oli tosi kiva, ja heti parin askeleen jälkeen otettiin käännökset paikallaan ja askeleet. Niillä sain Stepsun taas järkiinsä, sillä pysähdyttäessä siihen se ei ollut mennyt perusasentoon edes lisäkäskyillä.. (Sillä oli eilen rallytokotreenit Villen kanssa, syytän niitä.) Loppu oli kohtuullisat, keuli ja poikitti, mutta oli edes lähellä ja teki perusasentoja.
Seuraaminen 7

Luoksetulossa vaati kaksi maahankäskyä jättöön, ja valui vähän seisomisessa.
Luoksetulo 8

Estenoudossa paluu oli vähän hidas, irrotus hidas, loppuperusasento vajaa.
Estenouto 9

Metallinoudossa irrotus hidas, loppuperusasento vajaa. (Näitä pitää selvästi treenata kun ne aina toistuu :D )
Metallinouto 9

Tunnarissa haisteli suu auki, mutta ei ottanut väärää suuhun! Luovutus vino, loppuperusasento vino.
Tunnari 9

Kaukoissa mokasin itse, Stepu teki hyvin m-i-s-m-s asti, sitten ennakoi istumisen. Annoin olla, ja tehtiin loppuun. Sten sanoi, että jos oisin käskenyt takaisin seisomaan, olisi tullut 9, nyt piti tulkita ettei yhtä vaihto tehty.
Kauko-ohjaus 6

Ei hajuakaan mikä kokonaisvaikutuksessa mätti. Stepsuhan on vaisu kokeissa, mutta silti oikein mainio koetilanne-Stefaksi.
Kokonaisvaikutus 8

267 pistettä, VOI1, sijoitus 1/3

Olin niin pähkinöinä tosta ykkösestä, että makasin hallin nurkassa Stefa sylissäni kahden muun suorittavan koiran ajan, ja vaan ylistin koiraa kovaan ääneen kaikille! Tulikin sitten yllätyksenä, että Stefa oli ainoa tulokseen yltänyt. Pakko kehua PAWS:in kokeita, kun siellä on niin kivat palkinnot, saatiin tosi hieno grippiliina ja nahkapatukka palkinnoksi. Ja ISO pokaali :D Kun olin vienyt Stefan autoon toimitsija tuli sanomaan "hei, annettiin sulle vahingossa liian pieni pokaali, voitaisko vielä vaihtaa se suurempaan." No arvaa :D Ja, kun nyt kehun, siellä on myös sisävessa ja hyvä buffetti!

Ihan mainio päivä, mulla on mainioita koiria! Ja uskomatonta että lopulta alkaa näkyä se kaikki työ, mitä noiden kanssa oon tehnyt! Stefalla on viime kokeista KOLME PERÄKKÄISTÄ YKKÖSTÄ! Just how great is that!

Uskomatonta miten hyviä me ollaan!
Jälkikirjoitus: Koko Stefan kehän ajan meinasin vaan pillahtaa itkuun kun olin niin onnellinen. "Voi hitto, me ollaan oikeesti VOITTAJALUOKASSA! En ikinä uskonut että me päästäis tänne! Voi hitto, se LÖYSI RUUTUUN! Voi hitto, SE LÖYSI OMAN TUNNARIN!" Musta on tullut kamala itkupilli :I

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

MIKA: Boum Boum Boum

On ollut hyvä viikko. Neljät hakutreenit <3> Haku, se vaan on niin ihanaa, että millä kummalla pärjää ihmiset jotka ei hakuile?
C Heidi K
Tiistaina ja sunnuntaina treenin Stepsun, torstaina ja lauantaina Possun. Aloitetaan Possukaisesta!

Possun kanssa treenit junnaa hajunhauissa. Edelleen. Torstaina näitä tehtiin muutama, ja lopputuloksena todettiin että sitä tars viedä eteenpäin. Ei suju tää mun treenailu, aina kun etenen, etenen liian nopeasti ja siitä ei ole hyötyä, ja kun en etene, junnaan paikallani. Pitkään. Joten, Possu siis teki oikein mallikkaita hajunhakuja vain todetaksemme että sille täytyy alkaa tehdä taas muistikuvia. Lauantaina jatkettiin siis muistikuvilla, jotka sujuivatkin ihan kivasti, lukuun ottamatta mun lähetysrutiiniongelmiani.. Oon pidellyt Possua valjaista lähetyksillä ja nyt se ei lähde lainkaan jos en pitele valjaista. Oon liian aikaisessa vaiheessa puuttunut varastamisiin, mikä kaduttaa nyt, kun koira ei lähde ellei ole aivan varma että on lupa mennä. Mutta, eipä tuon luulis olevan vaikea juttu korjata kun maalimiesmotivaatio on kunnossa ja koiralla riittää intoa lähteä. Seuraavassa treenissä vuorotellaan valmiiden ja apujen välillä, ja yritän muistaa että ääniapupistoilla en pitele valjaista, ettei tuo jää ratkaistavaksi sitten myöhemmin. Reippaana tyttönä tehtiin kuus hajunhakumaalimiestä, eihän siihen mennytkään kuin koko päivä kun ravailin keskilinjan ja maalimiesten väliä! Treeniryhmäparka.
C Heidi K

Ja sit siihen mistä oikeesti hingun puhumaan, eli Stefaan! Sen kanssa on työstetty suoraa syvää pistoa. Ja se pääasiassa sujuukin jo, joskin varmistelu ei ole koskaan liikaa. Eteenpäin se kääntyy jo oikein lahjakkaasti, joten ollaan saatu keskittyä vaan tähän suoruuteen. Joten, sunnuntaina päätin tehdä varsin kunnianhimoisen treenin. 300 metrin rata, 10 maalimiestä ja muutama tyhjä. Hirvitti jo etukäteen, että pitääkö jättää kesken. Ei olla varmaan ikinä tehty kuin 150-metristä rataa, yleensä tehdään satasen ratoja. Ja heti ekan tyhjän piston jälkeen tunsin oloni treenikaverikseni (hei vaan Leila!) kun voivottelin että eihän se jaksa ja ei varmaan kannata tehdä näin pitkää jajaja..

Tämmänen järkkytreeni.
 Mutta niin me sit aloteltiin. Stefa teki tosi hyviä pistoja, tunsin itseni oikein ylpeäksi. Tyhjät oli nättejä, joskin vitoselle lähetettäessä Stefa käänsi piston eteenpäin jo vähän turhan ajoissa.. se tekee näin suht usein, kun on päättänyt ettei siellä mitään maalimiestä ole. Kuten nyt, "tällä puolella oli äsken kaks tyhjää, tääkin on nyt tyhjä". Korjasin sen takaisin ja lähetin uudelleen, se teki nätin suoran, ja siellähän se maalimies oli. Onnittelin itseäni treenin suunnittelusta, juuri tällä tavoin mä saan kitkettyä sitä liian aikaista taittamista!
C Heidi K
Puolen välin jälkeen lohduttelin jo koiraa että ei hätää, ollaan yli puolenvälin! Koira ei ollut puoliksikaan niin uupunut kuin mitä minusta tuntui, tai mitä olin kuvitellut sen olevan. Stepsu painoi sitkeästi menemään, teki nättejä suoria. Vasta viimeisellä tyhjällä se alkoi kääntyä minne sattuu, ja lähetin sen useita kertoja uudelleen jotta saisin sen tekemään tyydyttävän piston. Ja taas, täydellisesti, kun olin saanut sen etenemään riittävästi ja kääntymään eteenpäin, tuuli toi sen nenään kymppimaalimiehen hajun ja se nosti sitten sen. Kuinka osuvaa, mahtavaa, ja oikeaa käytöstä vahvistavaa! Miksei meidän kaikki treenit oo tälläisiä? Tokihan olin suunnitellut että Stepsu nostaisi eka 9-maalimiehen, mutta ei haitannut tuo syvyyden ja eteenpäinkääntymisen vahvistus, sitä nimittäin tarvittiin tuohon paikkaan. Haettiin sitten ysi vielä suorana, ja Stepsu teki kivan suoran piston, ja olin hirmutyytyväinen. Ja tohkeissani, se ihan oikeasti jaksaa/pystyy/osaa ajaa 300 metriä rataa. Tokihan tää oli teknisesti tosi helppo treeni, enemmän ongelmana oli se henkinen kantti sekä minulla että koiralla.
Näin pitkäksi sen kieli venyi isojen koirien hakuradalla. C Heidi K
Nyt riittää into ja usko siihen kakkosluokkaan! Seuraava treeni on helppo ja kiva palauttelutreeni tästä, ja mukaan livahtanee välillä vähän ilmaisujakin. Nyt kun ollaan tehty vaan suorapalkoilla. Sitten vois tehdä kokeenomaisen 2-luokan radan ja ilmoittaa sen kokeeseen. Stepsu on superkoira.
Super-Stefa. C Heidi K
Koska mä uskon vakaasti siihen, että kova työ peittoaa lahjakkuuden (mun on pakko, koska kantapään kautta olen oppinut että mulla ei oo mitään synnynnäisiä koiraurheilulahjoja), käytiin tekemässä vähän jälkeäkin. Ei olla tehty sitä tänä kesänä, mutta viime kesänä tehtiin senkin edestä. Olin aina ajatellut ettei me jälkikokeisiin päästä, kun en saa opetettua Stefalle palkatonta jälkisuoritusta, ja sit kuulin, että jotkut ehkä joskus vähän huijaa, kun ei siellä jälkimettässä kukaan tiiä. Ei sillä että mä huijaisin. Mutta siis niin joo. Nostettiin jälkeä janalta, ja Stefa oli ihan lentoon lähdössä. Se tiesi kyllä mistä on kyse, ja nosti kaikki kepit, mutta eksyi myös pariin otteeseen varsin totaalisen tuntuisesti. Se on ihme jälkisählä, en tajua miten se aina löytääkin ne kepit vaikkei muuten mene jäljellä päinkään. Mutta kuulemma sillä ei ole väliä. Harkitsen jälkikoetta.

Possukin teki jälkeä, ja se on niin siisti ja kiltti ja kaunis. Se ajaa hitaasti, tarkasti ja täsmällisesti. Sen nenä käy joka askeleessa, se syö joka kuivanappulan joka jäljelle on ripoteltu, ja jatkaa vielä loppupalkan jälkeen ajamista autolle. Oon ehkä sanonutkin aiemmin että se on synnynnäinen jälkikoira, ja se tosiaan on. Näkyi jo pentuna, kun se olisi ennemmin jäljestänyt kuin ottanut ilmavainun. Sen nenä on muutenkin jotenkin superhyvä, se löytää esineetkin salamannopeasti, nostaa hajun kaukaa, tarkentaa helposti. Suoranaista vääryyttä että yhteen koiraan on laitettu noin paljon hyviä ominaisuuksia! Voin kertoa että jos Possu ois mun luokkakaveri koirakoulussa, vihaisin sitä niin paljon. Onneks en oo koira enkä käy koirakoulua. Tää on ihan amerikkalaisen teinikomediadraaman käsikirjoitus. Kultaisillanoutajilla.

Mitähän mä olin kirjoittamassa ennen kuin ajatus karkasi? Jäljestämisestä, oletan. Possu tosiaan ajaa tarkasti ja säntillisesti, ja päätin että talven aikana opetan sille keppien ilmaisun. Josko se pääsis jälkikokeeseen vuoden päästä. Hakukokeiden kanssa kun ei näytä tällä hetkellä kovin todennäköiseltä, kun paljon on työtä jäljellä, mutta sittenpähän se nähdään :D Possun jälki on tosin sellaista että vakavasti harkitsen, josko lähtisinkin viemään sitä FH-kokeen suuntaan, mutta ehkä laiskuus kuitenkin voittaa ja me mennään metsäjäljelle.