On ollut hyvä viikko. Neljät hakutreenit <3> Haku, se vaan on niin ihanaa, että millä kummalla pärjää ihmiset jotka ei hakuile?
 |
| C Heidi K |
Tiistaina ja sunnuntaina treenin Stepsun, torstaina ja lauantaina Possun. Aloitetaan Possukaisesta!
Possun kanssa treenit junnaa hajunhauissa. Edelleen. Torstaina näitä tehtiin muutama, ja lopputuloksena todettiin että sitä tars viedä eteenpäin. Ei suju tää mun treenailu, aina kun etenen, etenen liian nopeasti ja siitä ei ole hyötyä, ja kun en etene, junnaan paikallani. Pitkään. Joten, Possu siis teki oikein mallikkaita hajunhakuja vain todetaksemme että sille täytyy alkaa tehdä taas muistikuvia. Lauantaina jatkettiin siis muistikuvilla, jotka sujuivatkin ihan kivasti, lukuun ottamatta mun lähetysrutiiniongelmiani.. Oon pidellyt Possua valjaista lähetyksillä ja nyt se ei lähde lainkaan jos en pitele valjaista. Oon liian aikaisessa vaiheessa puuttunut varastamisiin, mikä kaduttaa nyt, kun koira ei lähde ellei ole aivan varma että on lupa mennä. Mutta, eipä tuon luulis olevan vaikea juttu korjata kun maalimiesmotivaatio on kunnossa ja koiralla riittää intoa lähteä. Seuraavassa treenissä vuorotellaan valmiiden ja apujen välillä, ja yritän muistaa että ääniapupistoilla en pitele valjaista, ettei tuo jää ratkaistavaksi sitten myöhemmin. Reippaana tyttönä tehtiin kuus hajunhakumaalimiestä, eihän siihen mennytkään kuin koko päivä kun ravailin keskilinjan ja maalimiesten väliä! Treeniryhmäparka.
 |
| C Heidi K |
Ja sit siihen mistä oikeesti hingun puhumaan, eli Stefaan! Sen kanssa on työstetty suoraa syvää pistoa. Ja se pääasiassa sujuukin jo, joskin varmistelu ei ole koskaan liikaa. Eteenpäin se kääntyy jo oikein lahjakkaasti, joten ollaan saatu keskittyä vaan tähän suoruuteen. Joten, sunnuntaina päätin tehdä varsin kunnianhimoisen treenin. 300 metrin rata, 10 maalimiestä ja muutama tyhjä. Hirvitti jo etukäteen, että pitääkö jättää kesken. Ei olla varmaan ikinä tehty kuin 150-metristä rataa, yleensä tehdään satasen ratoja. Ja heti ekan tyhjän piston jälkeen tunsin oloni treenikaverikseni (hei vaan Leila!) kun voivottelin että eihän se jaksa ja ei varmaan kannata tehdä näin pitkää jajaja..
 |
| Tämmänen järkkytreeni. |
Mutta niin me sit aloteltiin. Stefa teki tosi hyviä pistoja, tunsin itseni oikein ylpeäksi. Tyhjät oli nättejä, joskin vitoselle lähetettäessä Stefa käänsi piston eteenpäin jo vähän turhan ajoissa.. se tekee näin suht usein, kun on päättänyt ettei siellä mitään maalimiestä ole. Kuten nyt, "tällä puolella oli äsken kaks tyhjää, tääkin on nyt tyhjä". Korjasin sen takaisin ja lähetin uudelleen, se teki nätin suoran, ja siellähän se maalimies oli. Onnittelin itseäni treenin suunnittelusta, juuri tällä tavoin mä saan kitkettyä sitä liian aikaista taittamista!
 |
| C Heidi K |
Puolen välin jälkeen lohduttelin jo koiraa että ei hätää, ollaan yli puolenvälin! Koira ei ollut puoliksikaan niin uupunut kuin mitä minusta tuntui, tai mitä olin kuvitellut sen olevan. Stepsu painoi sitkeästi menemään, teki nättejä suoria. Vasta viimeisellä tyhjällä se alkoi kääntyä minne sattuu, ja lähetin sen useita kertoja uudelleen jotta saisin sen tekemään tyydyttävän piston. Ja taas, täydellisesti, kun olin saanut sen etenemään riittävästi ja kääntymään eteenpäin, tuuli toi sen nenään kymppimaalimiehen hajun ja se nosti sitten sen. Kuinka osuvaa, mahtavaa, ja oikeaa käytöstä vahvistavaa! Miksei meidän kaikki treenit oo tälläisiä? Tokihan olin suunnitellut että Stepsu nostaisi eka 9-maalimiehen, mutta ei haitannut tuo syvyyden ja eteenpäinkääntymisen vahvistus, sitä nimittäin tarvittiin tuohon paikkaan. Haettiin sitten ysi vielä suorana, ja Stepsu teki kivan suoran piston, ja olin hirmutyytyväinen. Ja tohkeissani, se ihan oikeasti jaksaa/pystyy/osaa ajaa 300 metriä rataa. Tokihan tää oli teknisesti tosi helppo treeni, enemmän ongelmana oli se henkinen kantti sekä minulla että koiralla.
 |
| Näin pitkäksi sen kieli venyi isojen koirien hakuradalla. C Heidi K |
Nyt riittää into ja usko siihen kakkosluokkaan! Seuraava treeni on helppo ja kiva palauttelutreeni tästä, ja mukaan livahtanee välillä vähän ilmaisujakin. Nyt kun ollaan tehty vaan suorapalkoilla. Sitten vois tehdä kokeenomaisen 2-luokan radan ja ilmoittaa sen kokeeseen. Stepsu on superkoira.
 |
| Super-Stefa. C Heidi K |
Koska mä uskon vakaasti siihen, että kova työ peittoaa lahjakkuuden (mun on pakko, koska kantapään kautta olen oppinut että mulla ei oo mitään synnynnäisiä koiraurheilulahjoja), käytiin tekemässä vähän jälkeäkin. Ei olla tehty sitä tänä kesänä, mutta viime kesänä tehtiin senkin edestä. Olin aina ajatellut ettei me jälkikokeisiin päästä, kun en saa opetettua Stefalle palkatonta jälkisuoritusta, ja sit kuulin, että jotkut ehkä joskus vähän huijaa, kun ei siellä jälkimettässä kukaan tiiä. Ei sillä että mä huijaisin. Mutta siis niin joo. Nostettiin jälkeä janalta, ja Stefa oli ihan lentoon lähdössä. Se tiesi kyllä mistä on kyse, ja nosti kaikki kepit, mutta eksyi myös pariin otteeseen varsin totaalisen tuntuisesti. Se on ihme jälkisählä, en tajua miten se aina löytääkin ne kepit vaikkei muuten mene jäljellä päinkään. Mutta kuulemma sillä ei ole väliä. Harkitsen jälkikoetta.
Possukin teki jälkeä, ja se on niin siisti ja kiltti ja kaunis. Se ajaa hitaasti, tarkasti ja täsmällisesti. Sen nenä käy joka askeleessa, se syö joka kuivanappulan joka jäljelle on ripoteltu, ja jatkaa vielä loppupalkan jälkeen ajamista autolle. Oon ehkä sanonutkin aiemmin että se on synnynnäinen jälkikoira, ja se tosiaan on. Näkyi jo pentuna, kun se olisi ennemmin jäljestänyt kuin ottanut ilmavainun. Sen nenä on muutenkin jotenkin superhyvä, se löytää esineetkin salamannopeasti, nostaa hajun kaukaa, tarkentaa helposti. Suoranaista vääryyttä että yhteen koiraan on laitettu noin paljon hyviä ominaisuuksia! Voin kertoa että jos Possu ois mun luokkakaveri koirakoulussa, vihaisin sitä niin paljon. Onneks en oo koira enkä käy koirakoulua. Tää on ihan amerikkalaisen teinikomediadraaman käsikirjoitus. Kultaisillanoutajilla.
Mitähän mä olin kirjoittamassa ennen kuin ajatus karkasi? Jäljestämisestä, oletan. Possu tosiaan ajaa tarkasti ja säntillisesti, ja päätin että talven aikana opetan sille keppien ilmaisun. Josko se pääsis jälkikokeeseen vuoden päästä. Hakukokeiden kanssa kun ei näytä tällä hetkellä kovin todennäköiseltä, kun paljon on työtä jäljellä, mutta sittenpähän se nähdään :D Possun jälki on tosin sellaista että vakavasti harkitsen, josko lähtisinkin viemään sitä FH-kokeen suuntaan, mutta ehkä laiskuus kuitenkin voittaa ja me mennään metsäjäljelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti