Jari Sillanpää: Malagaan

Hakukokeen jälkeisenä yönä Possu valvotti aivastelullaan. Aamulla heräsin reverze sneezingiin. Ja tein kuten normaali hysteerinen koiranomistajanainen, soitin eläinlääkäriin samalla sekunnilla kun paikka aukesi, ja sain oirekuvailujen perusteella nenäpunkkidiagnoosin ja reseptin Strongholdiin. Minkä jälkeen odotin koko aamupäivän kelloa tuijottan oisko jo iltapäivä, ja pamahdin apteekkiin heti yhdeltä vain todetakseni ettei se resepti ollut vielä siellä.

No mutta, lopulta sain kuitenkin maksettua itseni kipeäksi lääkkeistä ja lääkitsin koirat. Vaivasi että noinkohan se Stefan esineiden löytämättömyys johtui nenäpunkista. Vai siitä että esineruutu oli heti haun jälkeen. Vai ohjaajan jännittämisestä. Vai siitä että koira ei vaan yksinkertaisesti osaa ja ei olla treenattu tarpeeksi.

Koska halusin kaivaa verta nenästäni tein sitten tänpäiväisten hakutreenien jälkeen, eli viikko lääkityksestä, vielä esineruudun. Haastava maasto, ruutu about 20m leveä kaistale. Esineet syvyyksillä 50, 40 ja 30. Tein Stepsulle samat virittelyt kuin kokeessa ja kokeilin onneani. 30m esine nousi heti ekalla pistolla, tokalla pistolla 50m esine. 40m esineelle piti lähettää pari kertaa, mutta nousihan sekin. Päätin siis diagnosoida itselleni helpoimman vaihtoehdon eli nenäpunkin. Toki jäljelle jää vielä vaihtoehto koira paineistui ohjaajan jännittämisestä, mutta en pidä sitä mitenkään erityisen todennäköisenä. Stefa on niin korkeassa vireessä sekä haussa että esineruudussa että sille on ihan sama mitä mä teen, kunhan en ala kieltää sitä pistoille lähdöistä tms. Helpotuksen huokaus, osaa se esineruudun sittenkin.

No mutta, ei mun oikeesti meidän esineruudusta pitänyt avautua. Vaan jostain muusta mitä en enää edes muista.

Päätin alkaa tehdä Stepsukalla sata lasissa tokojuttuja kun pk-ressit on ohi. Ja käväisin möllitokokokeessa Huittisissa sunnuntaina. Yllätyksekseni Stepsu on melkein koevalmis voittajaan! Tosin, oltais me nollattu LIIKKEESTÄ ISTUMINEN (Mitä, mahdotonta! Sehän on luokan helpoin liike!) sekä mahdollisesti ruutu. Siinä taisin käyttää kaksi lisäkäskyä ruutuun lähetyksessä, en muista. Ja sivulletulo oli ruma. Mutta kaikki muu oli hyvää, se toi jopa oman tunnarin käyttämättä vääriä suussa! Töni se niitä tosin mihin sattuu, mutta en oikein tiedä mitä tekisin sen asian kanssa. En uskalla kieltää sitä, kun sitten se menee taas niin epävarmaksi että tekee sitä vaan enemmän tai ei lähde enää ollenkaan. Ja kaukoissa se liikkui s-i -vaihdossa eteenpäin. Sekä kaikkea pikkuvikaa, hyppynoudon luovutus oli vino, sivulletuloista osa oli vajaita, seuruun käännöksiä se ei tehnyt kunnolla. Kaikkea kivaa pikkusäätöä. Mutta tosi lohduttavaa kuitenkin, ei toi marraskuun koe tule yhtään liian aikaisin.

Possukin oli  möllikokeessa, ja teki liikkeestä seisomisen kuusi kertaa joka liikkeen aikana. Vähän hinkkasin sitä ennen kehäänmenoa ja se sitten kostautui. Possu on siitä jännä koira että se tekee kokeessa tasan mitä mä olen sille opettanut :D

Olemme myös hakuilleet. Uhkarohkeasti otin joulukuun hakukokeen meidän kakkosluokan tavoitteeksi. Haku onkin nyt sujunut, ollaan hinkuteltu syvää suoraa pistoa, ja se sujuu koko ajan paremmin. Eteenpäinkääntyminen ja tyhjät ovat Stefalla mainioita, kunhan se ei taittaisi eteenpäin siinä 30 ja 40 metrin välillä. Pitäisi korjailla sitä tästä enemmän, se kuitenkin kestää hakumetsässä ihan erilaista korjailua kuin muualla. Kuten tänään hakutreeneissä todettiin, pikku rusinasta on tullut pähkinä!

Kerran erehdyin myös tottiskentälle, vain toteamaan että esteet on rikki :D Koetta edeltävällä viikolla Stepukka teki sekä hyppynoudon että estenoudon virheettöminä, mutta nyt se ei hypännyt metristä edes mennessä. Hinkattavaa siis on tässäkin. Loputon tie!

Nyt kun saisin vain itseni kokoon, kun sekoilen taas joka suuntaan. Stepsu pitää saada voittajaluokkaan tokossa, Possun seuruu kauniiksi jotta päästään hakemaan tk1. Stepulle esineruutuihin lisätreeniä, hakumaastoihin lisäpituutta rataan, ja tottis kondikseen. Ja kakkosiin.