Juuri kun minulla alkoi olla täydellinen, hyvinkäyttäytyvä ja tottelevainen pentu pamahti teiniys päälle. Tuntuu että tulen hulluksi tuon kanssa. Välillä se on edelleen ihan normaali pieni koira, mutta välillä tulee aivan ihmeellisiä kohtauksia.. Eli luoksetulo suoritetaan silloin vähän miten sattuu(joko ei tule ollenkaan, joko tulee luokse mutta jää kolmen metrin päähän lällättelemään tai tulee osan matkaa kun huomaa jotain kiinnostavampaa ja vaihtaa suuntaa..), pihassa se ei enää pysy ja kiellot kaikuvat kuuroille korville. Ei sillä että tulisin hulluksi..
Nyt on siis turha toivoa yhtään mitään koulutuksellista tekemistä, kun pikkuneiti angstaa, vaan liikunta on ihan vaan metsässä juoksua ja aivojumppa makupalojen etsimistä. Pihan rajoja kertasin taas tänään mutta se oli jotain aivan omituista.. Ensin Rood oli hihnassa, ja kävelimme rajoja niin kuin tähänkin asti. Koira pamauttaa saman tien rajan yli ja minä rähähdän ja nostan sen takaisin pihaan. Pari tälläistä ja Rood on ihan poissa tolaltaan, tuijottaa minua korvat päätä myöden ja tärisee sateessa.. Enkä minä edes rähähtänyt pahasti, normaalisti karjun paljon pahemmin, ja teini-ikäisyyskohtauksien aikana huudan ääneni käheäksi ja koira ei edes välitä. Tämä on ihan sairasta.
No, kehuin sitten vaan Roodia kovasti kun se oli pihan puolella ja se vain katselee minua hyvin hämmentyneenä. Sen jälkeen reagoi rähähdyksiini taas ihan normaalisti, siirtyi takaisin pihaan muttei saanut mitään paniikkikohtausta. Sitten päästin sen irti ja kävelin rajoja sen kanssa, koira pysytteli jo tarkkaan pihassa. Sitten tämä kaikki vaan alkoi stressata sitä niin, että se meni ihan tolaltaan.. Yhtäkkiä se vain juoksi hirmuista kyytiä edes takaisin ja nyhti ruohoa, mitä se tekee silloin kun sen on stressaantunut tai turhautunut. Huraa. Minä tulen vielä hulluksi ja ehdin pilata tuon koiran seuraavana neljänä kuukautena.
Paino on muuten edelleen ~12kg. Siihen taisi jäädä.
Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori
torstai 16. lokakuuta 2008
tiistai 7. lokakuuta 2008
Nenää
Äsken tultiin taas metsästä. Kävin merkkaamassa sinne alueen n. 15x50m, koska olen tosi huono hahmottamaan etäisyyksiä. Alan siis opettaa tuolle nyt sen alueen kokoa, pistot suoraan eteenpäin sinne viidenkymmenen metrin päähän ja takaisin. Tähän asti ollaan otettu tosi vähäisiä, van muutaman metrin pituisia esineitä. Nyt otettiin noin kymmenen metrin päästä(täytyy varmaan merkata joka kymmenen metrin välit myös, kun on niin vaikea nytkin sanoa oliko tuo matka viisi vai kaksikymmentä metriäxD), suoraan eteenpäin, kun tuo tosiaan heittää aina vasemmalle etsiessään.
Tosi kiitettävä tuon koiran innostus esine-etsintään. Vaihdoin nimittäin harjoittelupaikan tuohon metsään jossa ulkoilemme paljon, joten ihme että ymmärsi mistä on kyse. Sinänsä ikävää että täytyy harjoitella paikassa jossa muutenkin oleilemme paljon(tai en tiedä, ehkä se vain auttaa), mutta en löytänyt tarpeeksi suurta tasaista aluetta muualta, meidän metsät kun ovat inhottavan kumpareisia.
Joka tapauksessa, siis. Ensin kävin koiran kanssa mittailemassa alueen ja tallaamassa ensimmäiset metrit. Sitten käytiin kotona hakemassa tarvikkeet, palattiin paikalle hihnassa(varmaankin hämmensi Roodia, koska yleensä metsään mennään vapaana..) ja sidoin koiran puuhun etsintäalueen ulkopuolelle. Sitten menin itse vielä tallaamaan ja piilotin samalla esineen, sille etäisyydelle mille tuo on hädin tuskin ennen hakenut. Enkä todellakaan osaa sanoa montako metriä se oli. Kun palasin takaisin koiran luo se oli jo tajunnut mistä on kysymys ja työnsi jo päätää läpi pk-valjaista jotka olin jättänyt sen viereen. No, valjaat päälle ja lähetin koiran, ennen aluetta. Tosi paha moka minulta, olisi voinut taas vähän katsoa. No, kutsuin Roodin takaisin(hyi minä) ja kävelimme muutaman metrin eteenpäin oikean alueen alkuun. Lähetin koiran, se lähtee saman tien vasemmalle. Löysi sentään esineen aikansa huidottuaan, toi on tosi sitkeä otus, jaksaa etsiä kuinka kauan tahansa. Sitten se toi esineen(sen oma kumilelu) minulle, tiputti sen jalkoihini ja odotti palkkaa. Pitänee jossain vaiheessa opetella nuo luovutukset kuntoon.. Toinen ja kolmas esine menivät samalla lailla, vasemmalle kääntyen. Viimeisen neljännen esineen laitoin jo aika pitkälle, ehkä sen kymmenen metriä, tai viistoista? Joka tapauksessa, Rood kiersi taas vasemmalle ja esineen ohi, siis pidemmälle kuin esine! Sitten se palasi takaisin luokseni ja lähti uudelleen minusta suoraan eteenpäin ilman eri käskyä. Se juoksi koko matkan esineelle, mutta sillä meni hetki ennen kuin se löysi sen.
Maasto ei ehkä kuitenkaan ollut kaikkein helpoin, heinä oli melko pitkää. Mutta olen ihan tyytyväinen, taidan ensi kerralla ottaa aika lyhyitä ja suoraan eteen, että oppisi sen ettei kierrä aina vasemmalle.
Tosi kiitettävä tuon koiran innostus esine-etsintään. Vaihdoin nimittäin harjoittelupaikan tuohon metsään jossa ulkoilemme paljon, joten ihme että ymmärsi mistä on kyse. Sinänsä ikävää että täytyy harjoitella paikassa jossa muutenkin oleilemme paljon(tai en tiedä, ehkä se vain auttaa), mutta en löytänyt tarpeeksi suurta tasaista aluetta muualta, meidän metsät kun ovat inhottavan kumpareisia.
Joka tapauksessa, siis. Ensin kävin koiran kanssa mittailemassa alueen ja tallaamassa ensimmäiset metrit. Sitten käytiin kotona hakemassa tarvikkeet, palattiin paikalle hihnassa(varmaankin hämmensi Roodia, koska yleensä metsään mennään vapaana..) ja sidoin koiran puuhun etsintäalueen ulkopuolelle. Sitten menin itse vielä tallaamaan ja piilotin samalla esineen, sille etäisyydelle mille tuo on hädin tuskin ennen hakenut. Enkä todellakaan osaa sanoa montako metriä se oli. Kun palasin takaisin koiran luo se oli jo tajunnut mistä on kysymys ja työnsi jo päätää läpi pk-valjaista jotka olin jättänyt sen viereen. No, valjaat päälle ja lähetin koiran, ennen aluetta. Tosi paha moka minulta, olisi voinut taas vähän katsoa. No, kutsuin Roodin takaisin(hyi minä) ja kävelimme muutaman metrin eteenpäin oikean alueen alkuun. Lähetin koiran, se lähtee saman tien vasemmalle. Löysi sentään esineen aikansa huidottuaan, toi on tosi sitkeä otus, jaksaa etsiä kuinka kauan tahansa. Sitten se toi esineen(sen oma kumilelu) minulle, tiputti sen jalkoihini ja odotti palkkaa. Pitänee jossain vaiheessa opetella nuo luovutukset kuntoon.. Toinen ja kolmas esine menivät samalla lailla, vasemmalle kääntyen. Viimeisen neljännen esineen laitoin jo aika pitkälle, ehkä sen kymmenen metriä, tai viistoista? Joka tapauksessa, Rood kiersi taas vasemmalle ja esineen ohi, siis pidemmälle kuin esine! Sitten se palasi takaisin luokseni ja lähti uudelleen minusta suoraan eteenpäin ilman eri käskyä. Se juoksi koko matkan esineelle, mutta sillä meni hetki ennen kuin se löysi sen.
Maasto ei ehkä kuitenkaan ollut kaikkein helpoin, heinä oli melko pitkää. Mutta olen ihan tyytyväinen, taidan ensi kerralla ottaa aika lyhyitä ja suoraan eteen, että oppisi sen ettei kierrä aina vasemmalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)